Mutta mistäpä se yksilöiden halu puhaltaa yhteen hiileen syntyy? Minusta se syntyy erittäin monesta eri tekijästä, joista yksi on se, että joukkueella on aidosti toimiva ja sitoutumisen arvoinen tapa pelata ja sitä kautta uskottava valmennus. Se on vain yksi tekijä (muita tekijöitä voisivat olla vaikka halu pelata maansa puolesta, poikkeuksellisen hyvät henkilökemiat joukkueen sisällä, erittäin hyvät liiderit joukkueessa, laadukas henkinen valmennus, vaikeuksien voittaminen yhdessä etc.)
Mutta ei tässä mitään syytä ole alkaa terminmäärittelystä vääntämään, koska ilmiselvästi Sihvonen tuossa valjasti termit omaan, hieman totutusta poikkeavaan käyttöönsä.
Kollektivismini painottaa valmentamisen käytännössä MYÖS kollektiivisia seikkoja kuten erilaisia sääntöjä, rakenteita ja pysyviä/toistuvia käytäntöjä (esim. kentällispeliharjoitteet)
Jani,tässäkin lopullinen toiminta ja toteutus on yksilön tekemä.
Sanoisin näin sivumennen, että kaiken tuon pohjalla on ammattiylpeys. Jos poimit tuosta keskimääräisen suomalaisen ammattikiekkoilijan, niin eiköhän se ainakin 95 kertaa sadasta tunnista jääkiekon ennen kaikkea joukkuepeliksi, paino sanalla joukkue. En tiedä liittyikö tämä sinänsä mihinkään, tuli vaan tuosta listauksesta mieleen.
Petteri Sihvonen pohti CBJ:n valmentaja John Tortorellaa Hämeen Sanomissa 5.4., eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn.
Viime yönä CBJ pyyhki kuitenkin toisen kerran TBL:aa miten tahtoi, ollen kaikessa tekemisessä Tampaa edellä: pelikuri, pelisuunnitelma, vaihtojen pituudet, kenttätasapaino, kiekon hallinta, mv-peli, yv, av...you name it.
– Unohtakaa taidot. Unohtakaa taktiikka. Nyt on kyse v***n mielentilasta voittoon v***n uskomisessa. On uskomatonta, mitä pelissä voi v***u tapahtua. Joten sinä siinä v***u menet sekaan! Menet sinne, etkä ota yhtään v***n taka-askelta – ei v***n sekunniksikaan! Tämä on mahtava v***n mahdollisuus asettua kasvotusten vastustajan kanssa ja mennä v***u suoraan päin. Kukaan ei ota v***n taka-askelia siellä! Tortorella sauhusi.
Tuosta pelisuunnitelmasta tai taktiikasta oli muuten suomennettu Tortorellan puhe joukkueelle;
Vahva usko, jotta se on kovin ja paras valmentaja, joka osaa huutaa pelaajillensa vittu saatanaa.
Näinhän se näyttää ainakin John Tortorellan suhteen olevan, koska Sihvosen mukaan Tortorella ei ole asiansa osaava koutsi. Tässä on nyt vähän kahden vaiheilla: Onko Tortorella sittenkin hyvä koutsi ja Sihvonen sittenkin väärässä? Jompi kumpi on valitettavasti totta.
Tuosta pelisuunnitelmasta tai taktiikasta oli muuten suomennettu Tortorellan puhe joukkueelle;
Joo, pointti olikin se, että lainaamasi Tortorellan pelisuunnitelmalla ei Petteri Sihvosen mielestä voi voittaa jääkiekko-ottelua, koska molemmat osapuolet haluavat voittaa aina yhtä kovasti ko. ottelu, eli tahto, halu, into, päättäväisyys yms, on aina 50-50. Sihvosen mukaan.
Eli Tortorelllan motivointipuheella voi pyyhkiä...Sihvosen mukaan..
Petteri Sihvonen pohti CBJ:n valmentaja John Tortorellaa Hämeen Sanomissa 5.4., eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn.
Viime yönä CBJ pyyhki kuitenkin toisen kerran TBL:aa miten tahtoi, ollen kaikessa tekemisessä Tampaa edellä: pelikuri, pelisuunnitelma, vaihtojen pituudet, kenttätasapaino, kiekon hallinta, mv-peli, yv, av...you name it.
Nyt varmaankin Petteri Sihvosen mielestä syy on jokin muu kuin John Tortorellan tekeminen. Tai sitten Tortorella on luonutkin viikossa nahkansa...jepjep.
Ja hyvä Cobol, mitään mitä kirjoitit, en ole ollut ajattelematta tai tiedostamatta, enkä mitään väitäkään toisin.
Kuitenkin, mielestäni kaikki mitä kirjoitetaan etupeltoon tulevaisuudesta, on ennustamista, jolla analysoidaan, että miten kaikki tulee mahdollisesti menemään. Liukuhihnaankin voi tulla toimintahäiriö.
Tietämättä tapauksia tarkemmin enkä ole NHL-valmentajien kanssa jutellut, mutta noinhan se yllättävän usein menee ja varmasti korostuu nykyään, kun peli on kehittynyt varmaan kovempaa kuin koskaan ja kuitenkin penkin takana on näitä ns. vanhan liiton miehiä. Enkä nyt sano, etteikö vanhan liiton valmentaja voi kehittyä ja pysyä pelin virtauksessa mukana, kun tapauksia on lukemattomia erilaisia.Osoite oli osin väärä sillä kuten yllä totesin, Tortorella ei välttämättä vastaa juuri lainkaan pelitavasta. Olen keskustellut pelitavoista muutaman NHL-valmentajan kanssa ja sen perusteella voi sanoa, että päävalmentajat eivät edes tunne joukkueen kaikkia pelaajia - saati että pelitavan loisivat. Tämä varmasti hämmästyttää. NHL:ssä esimerkiksi alhaalta ylös nostettavat pelaajat voivat olla täysin outoja päävalmentajille, joka ei ole heitä koskaan nähnyt kentällä tai harjoituksissa. Apuvalmentajat harjoituttavat joukkueen pelitapaa, ja aina näissä harjoituksissa päävalmentajalla ei juuri ole roolia. Tämä vaihtelee joukkueittain ja valmentajittain, mutta päävalmentaja voi esimerkiksi antaa eräänlaisen kehikon, josta sitten apuvalmentajat loihtivat joukkueen pelitavan.
Tietämättä tapauksia tarkemmin enkä ole NHL-valmentajien kanssa jutellut, mutta noinhan se yllättävän usein menee ja varmasti korostuu nykyään, kun peli on kehittynyt varmaan kovempaa kuin koskaan ja kuitenkin penkin takana on näitä ns. vanhan liiton miehiä. Enkä nyt sano, etteikö vanhan liiton valmentaja voi kehittyä ja pysyä pelin virtauksessa mukana, kun tapauksia on lukemattomia erilaisia.
Sama varmasti pätee NHL-maailmassa, missä moni tällainen ns. vanhan liiton valmentaja on luulatavasti enemmän se joukkojen edestäpäin käskijä ja ns. man management -tyylinen ohjeistaja, pomo ja isojen linjojen mies, mutta lopulta ne treeneissä hinkkaamiset ja pelitavalliset nyanssit on ihan muissa käsissä. Pohjimmiltaan tietenkin päävalmentaja sitten sanoo miten mennään, mutta aika epäterve liitto olisi jos kakkoskoutsille annettaisi valta treenauttaa kovalla päivittäisellä työllä joukkuetta ja päättää pelitavasta, ja sitten tuo heitettäisikin päävalmentajan toimesta romukoppaan ja mentäisikin lopulta ihan eri kirjalla peleihin.
Just viime viikolla saikutellessani katselin jonkun Valioliigamagasiinin Viasatilta, siinä koko jakso keskittyi oikein todelliseen vanhan liiton managerijyrään mutta niin vaan edelleen Valioliigassa valmentavaan ikoniseen Neil Warnockiin. Oli sellainen syväluotaavampi haastattelu missä mukana keskustelussa oli Warnockin todella pitkäaikainen aisaparinsa ja pitkin Britteinsaaria hänen mukanaan paikasta toiseen kiertänyt Kevin Blackwell. Ei ollut epäselvää että Warnock on manageri, motivoija ja isäntä talossa, mutta apulaisensa eli Kevin Blackwell vetää treenit, suunnittelee kuviot ja pelityylin jne. Warnock ei sanojensa mukaan aina edes tiedä mitä treenataan, eli siellä langat todella vahvasti kakkosmiehellä pelin osalta.
Eilisessä Kouvolan Sanomissa (maksumuurin takana, mutta mahdollisesti myös muissa saman konsernin lehdissä) oli juttu otsikolla "Petteri Sihvonen julkaisee kesällä romaanin, jonka kertojalla on yhtäläisyyksiä häneen itseensä". Onnittelut esikoisteoksesta!
Vaikka olen itsekin monesti täällä kritisoinut - jos en jopa ilkkunut - johtava kiekkoanalyytikko -hahmolle, niin aion lukea tulevan kirjan avoimin mielin. Olkoonkin, että jos esikuvana tyylilajin suhteen on Albert Camus, niin hyvin todennäköisesti älykkyyteni ja sivistyneisyyteni ei ehkä vastaa kirjan lukijoilleen asettamia vaatimuksia.
On his quest, Barnes encounters gun-toting Irish thugs, disgruntled baby mamas and treacherous, heavily armed coaching staff. Not to mention a gay, nightclub-owning drug dealer with a glad eye for middle aged football managers and a thrilling top-of-the-table clash between Leddersford and Fulham that’s watched over by a rogue sniper intent on killing our trusty hero.
This is the fizzing geyser of hot nonsense that is Striker.
Tässäpä kuvaus tulevasta Sihvosesta kirjaston sivuilta:
"Juna matkaa halki Siperian. Kaikki tarvittava konduktöörit mukaan lukien on matkassa, kertoja on varmistanut tämän useaan kertaan. Petrus Sihto. Maisteri Sihto. Petuniapaappa. Rakkauselämän Hannibal Lecter. Rakkaalla kertojalla on monta nimeä. Hän on seuranasi raiteilla ja pitää huolen, että ruoasta, päivälehdistä, viinasta ja yleisöstä ei tule puute. Sihto on elänyt liian voimakkaasti, liian hurjasti, ollut sanalla sanoen aivan liian sairas.
Sihto ja yleisö haluavat sinun lukevan käsikirjoituksen. Tätä tarjousta ei ole esitetty monelle, joten muista olevasi hyvin erityisessä asemassa. Käsikirjoitus ei ole vielä aivan valmis, mutta Sihto haluaa antaa sen silti juuri sinun silmiesi eteen. Nauti ikkunoiden ohi kiitävistä maisemista ja harharetkistä junan muiden matkustajien hytteihin. Ota käteesi Kolkko ja ota selvää siitä, millainen mies matkakumppanisi onkaan.
Kolkko on postmoderni ja lukijaa koetteleva romaani, jonka kertoja on samaan aikaan ylin ystäväsi ja pahin vihamiehesi."
