Mulle ei mene läpi Sihvosen kiekko-osaaminen. Se Meidän peli -ajattelutapa, jota hän edustaa ei vastaa todellisuutta, sillä hän pitää sitä tietynlaisena pelitapana. Sitä se ei ole. Erityisen kummallista on se, että Sihvonen kuvittelee osaavansa kuvailla MP:n piirteitä ja niin ikään niitä piirteitä, jotka siihen eivät kuulu. Hän on mm. sanonut, että pystysuunnan reaktiopelaaminen ei ole Meidän peliä. Se on hevonpaskaa. Suosittelen lukaisemaan Iltalehdestä Vesa Parviaisen Westerlund-haastattelun ja vertaamaan sitä kaikkeen Sihvosen sanomaan eri vuosilta.
Ja sehän tässä lopulta onkin: Sihvosen mukaan Meidän peliä on pelattu, kun Suomi voittaa ja sitä on jätetty pelaamatta kun Suomi ei voita. Suomi pelasi nyt päättyneessä turnauksessa pystysuuntahybridiä, jota @Cobol kin kuvaili, ja tästä huolimatta kyse oli Meidän pelistä, paitsi Sihvosen kriteeristöllä, jonka mukaan kyse oli Meidän pelistä siksi, että Suomi voitti ja huolimatta siitä, että pelattiin pystysuunnan kiekkoa, joka ei hänen mukaansa Meidän peliin kuulu.
Ylipäätään oikea jääkiekko asuu kapeissa kaukaloissa, ja siitä maailmasta Sihvonen on aina ollut aivan ulapalla.
THF:iin en osaa kantaa kun kuuntelen sitä niin harvoin. Pidän siitä, miten Nyholm ja Rantanen ovat pelaajien puolella ja lähestyvät peliä pelaajien näkökulmasta. Se on mielenkiintoisempaa kuin melko helpoiksi käyneet viisikon etäisyydet, pelinopeuden rytmittämiset ja alivoimaisena hyökkäämisen satunnainen hyödyllisyys. Nyholmia pidän yhtenä Suomen parhaista kiekkojournalisteista.
Ja sehän tässä lopulta onkin: Sihvosen mukaan Meidän peliä on pelattu, kun Suomi voittaa ja sitä on jätetty pelaamatta kun Suomi ei voita. Suomi pelasi nyt päättyneessä turnauksessa pystysuuntahybridiä, jota @Cobol kin kuvaili, ja tästä huolimatta kyse oli Meidän pelistä, paitsi Sihvosen kriteeristöllä, jonka mukaan kyse oli Meidän pelistä siksi, että Suomi voitti ja huolimatta siitä, että pelattiin pystysuunnan kiekkoa, joka ei hänen mukaansa Meidän peliin kuulu.
Ylipäätään oikea jääkiekko asuu kapeissa kaukaloissa, ja siitä maailmasta Sihvonen on aina ollut aivan ulapalla.
THF:iin en osaa kantaa kun kuuntelen sitä niin harvoin. Pidän siitä, miten Nyholm ja Rantanen ovat pelaajien puolella ja lähestyvät peliä pelaajien näkökulmasta. Se on mielenkiintoisempaa kuin melko helpoiksi käyneet viisikon etäisyydet, pelinopeuden rytmittämiset ja alivoimaisena hyökkäämisen satunnainen hyödyllisyys. Nyholmia pidän yhtenä Suomen parhaista kiekkojournalisteista.