Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[V-G-]

Valitettavasti - sinulle - merkittävissä asemissa alalla olevat ihmiset eivät ajattele kanssasi samoin. Voit uskotella toki itsellesi niin!

Jos merkittävistä asemista suomalaisessa jääkiekkoilussa puhutaan, niin Pärnänen on kyllä aika sivupolulla Jatkoajan päätoimittajana. Osa aikaisemmista kollegoistaan on saanut käytettyä asemaansa ihan hyvänä ponnahduslautana, mutta Pärnänen vaikuttaa ylpeältä, eikä juttujen laatu ole parantunut yhtään sitten Ilta-Sanomien aikojen. Näin ollen isompia pestejä tuskin on ihan heti luvassa, kun se Liigankin toimi meni niin penkin alle. Tosin olihan tämän nykyisenkin paikan saaminen täysi ihme, ja pääsihän Sihvonenkin ison mediatalon hommiin, joskin ehkä näkyvyytensä turvin, eli voihan Pärnäsellä jotain toivoa vielä olla...

 

[Robin Big Snake]

Pärnänen on katkera

No kai kuka vaan olisi samassa tilanteessa. Pärnänen varmaan ainoa(?) kuka on peruutellut valtavirran mediasta Jatkoaikaan kun taas muilla tämä on ollut ponnahduslauta sinne. Aika surkea ollut kaikessa julkisessa työssä mihin on ryhtynyt joten siinä mielessä ihan loogista liikehdintää.

 

[palle fontän]

Pärnänen on katkera kun oli Sanomien surkein urheilutoimittaja ja joutui lähtemään pellolle.

Onko tästä jotain faktaa, että sai kenkää?

Minulla ei oli mitään tietoa, mutta en lainkaan ihmettele, jos joku haluaa tekemään jotain muuta klikkien metsästyksen sijaan. Kuvittelisin, että toimittajatyö Jatkoajassa on jopa mielekkäämpää.

 

[V-G-]

Onko tästä jotain faktaa, että sai kenkää?

Ei se kait suoraan kenkää saanut. Eikä mitään sellaista kertomaa, että tänne viitsisi lähteä spekuloimaan.

 

[Aleksandros]

Minä arvioin jonkun esittämää tekstiä siinä tekstissa olevan sisällön perusteella. Jos sisältö antaa väärän kuvan, se voisi olla esittäjän, ei välttämättä minun, ongelma. Ne jotka lukevat tuon linkittämäni Sihvosen tekstin, voivat päätyä erilaiseen arvioon kuin minä.

Sihvonen on muistaakseni filosofian maisteri pääaineenaan kirjallisuus, joten lukijana oletan suomen kielen olevan sen verran Sihvosella hallussa, että hän tietää mitä esimerkiksi "ylivalmentaminen" tarkoittaa tai kun Sihvonen kertoo tammikuun 2019 kolumnissaan jääkiekon erilaisista linjoista "oppositio ikään kuin viimeisenä kuolinkorahduksenaan ehti vielä viime syksynä ilkkua", niin Stalinkin olisi hänestä rakentavasta tavastaan todella ylpeä. Käytän tässä Stalinia en siksi, että Sihvonen olisi samanlainen murhaaja, vaan siksi, että SIhvonen kirjoitti yhden kuuluisimmista ja törkeimmistä koskaan suomalaisessa jääkiekossa julkaistuista ison median henkilöhyökkäyksistä Erkka Westerlundia kohtaan nimeämällä jo otsikossa Erkan Staliniksi. Teksti vastasi otsikkoa.

Se kirjoitus tuhosi paljon, joten kyllä Sihvonen sanaa osaa käyttää. Sihvonen toki tietää, mitä kaikkea sai jutullaan ja huomiohakuisuudellaan aikaan. Rumaa jälkeä ja itse olen siitä asti suhtautunut häneen kriittisesti. Se ei kuitenkaan estä näkemästä tilanteita, joissa Sihvonen on argumenttien tasolla oikeassa (kuten vs THF). Usein hän ei ole silloinkaan niiden esittäjänä kummoinen, vaan sortuu henkilöhyökkäyksiin, kuten moni on jo tässä ketjussa esille tuonut.

Mutta takaisin varsinaiseen asiaan.

SIhvonen kutsui Marjamäen valmentamista useamman kerran ja hartaasti ylivalmentamiseksi, vaikka kyse oli todellisuudessa laajemmasta asiasta kuin ylivalmentamisesta. Sihvonen ei siis ymmärtänyt aluksi Marjamäen valmennuksesta oikestaan yhtään mitään, sillä Marjamäen esittämät pelitavalliset varioinnit eivät olleet ylivalmentamista***. Avasit sen hyvin tekstissäsi ja itse avasin sitä viime olympia- ja MM-kisojen aikaan ja niiden päätyttyä. Löytyy ao. ketjuista. Marjamäen Suomi ei suinkaan ollut ylivalmennettu, vaan jostain kumman syystä Marjamäki otti esimerkiksi ratkaisevaan playoff-otteluun hauen, josta enemmän Jatkoajan maajoukkueosion tekstissäni tässä.



Anomus sisään vaan! Jos sen teet, pidä kuitenkin huoli siitä, ettet jää käännöksissä jälkeen.

*** e: on varmasti oleellista todeta, mitä ylivalmentaminen tarkoittaa. Yleensä sillä tarkoitetaan ottelutasolla liian pieniin yksityiskohtiin takertumista, jolloin iso kuva katoaa. Marjamäki sen sijaan muutti lähes koko ison kuvan eli kiekottoman ja kiekollisen pelitavan, jos sikseen päätti.

Ei me tässä siinä mielessä eri mieltä olla, että Sihvosen kyseinen teksti oli nähdäkseni tarkoituksellisesti kirjoitettu Sahan termein ja puheen parsin, vaikka hän ei nyt tietenkään ajanut mitään päätöntä koheltamista ja pelaajille pelin jättämistä. Eli teksti yksittäisenä tekstinä on erittäin altis väärinymmärryksille ja -tulkinnoille. Siksi sen ymmärtäminen oikein vaati sen, että oli seurannut Sihvosen kirjoituksia ja videomuotoisia juttuja esim. Hämeen Sanomista.

Ylivalmentaminenkin on yksi Sahan ahkerasti käyttämiä ilmauksia, jonka Sihvonen tekstissään valjasti hieman eri tarkoitukseen. Perinteisesti itsekin tulkitsisin sen tarpeettomaksi yksityiskohtien hinkkaukseksi, mutta Sihvonen käytti sitä tässä siinä merkityksessä, että liikaa veivataan pelitapaa ottelusta toiseen, vastustajan mukaan. Eräänlaista ylivalmennustahan tuokin voi olla. Mutta ei tässä mitään syytä ole alkaa terminmäärittelystä vääntämään, koska ilmiselvästi Sihvonen tuossa valjasti termit omaan, hieman totutusta poikkeavaan käyttöönsä.

 

[Aleksandros]

Suomen kaltainen pieni maa tarvitsee kaikissa palloilulajeissa jonkunasteisen pelillisen rungon, mutta se mikä tekee joukkueesta joukkueen, on yksilöiden halu puhaltaa yhteen hiileen. Sitä halua ei mistään ohjekirjasta pysty repäisemään.
Hyvä joukkue on suurempi kuin osiensa summa.

Mutta mistäpä se yksilöiden halu puhaltaa yhteen hiileen syntyy? Minusta se syntyy erittäin monesta eri tekijästä, joista yksi on se, että joukkueella on aidosti toimiva ja sitoutumisen arvoinen tapa pelata ja sitä kautta uskottava valmennus. Se on vain yksi tekijä (muita tekijöitä voisivat olla vaikka halu pelata maansa puolesta, poikkeuksellisen hyvät henkilökemiat joukkueen sisällä, erittäin hyvät liiderit joukkueessa, laadukas henkinen valmennus, vaikeuksien voittaminen yhdessä etc.), mutta osa sitä ehdottomasti.

Kaikenlainen yksilöt vs. valmentaja -vastakkainasettelut ovat aika turhia, kun jokainen järkevä ihminen tajuaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Perusperiaatteena voi sanoa, että jos joukkueella on huikea yksilömateriaali, voi se antaa hieman tasoitusta pelitavassa, yhteishengessä jne. huonompaa materiaalia vastaan. Jos taas materiaali on huonompi, niin pelitavalla ja yhteishengellä voidaan tätä vajetta paikata erittäin paljon.

Ja luonnollisesti paras pelillinen lopputulos saadaan aikaan helvetin kovalla pelaajamateriaalilla, loistavalla joukkuehengellä ja timanttisella pelitavalla. Ja siltikään se ei välttämättä riitä, koska yksittäisissä peleissä sattumalla ja esim. maalivahdin sen päivän vireellä on järkyttävän suuri vaikutus lopputulokseen. Siitäpä kai se lätkän kiinnostus syntyykin.

 

[Virveliä kainaloon]

Mutta mistäpä se yksilöiden halu puhaltaa yhteen hiileen syntyy? Minusta se syntyy erittäin monesta eri tekijästä, joista yksi on se, että joukkueella on aidosti toimiva ja sitoutumisen arvoinen tapa pelata ja sitä kautta uskottava valmennus. Se on vain yksi tekijä (muita tekijöitä voisivat olla vaikka halu pelata maansa puolesta, poikkeuksellisen hyvät henkilökemiat joukkueen sisällä, erittäin hyvät liiderit joukkueessa, laadukas henkinen valmennus, vaikeuksien voittaminen yhdessä etc.)

Sanoisin näin sivumennen, että kaiken tuon pohjalla on ammattiylpeys. Jos poimit tuosta keskimääräisen suomalaisen ammattikiekkoilijan, niin eiköhän se ainakin 95 kertaa sadasta tunnista jääkiekon ennen kaikkea joukkuepeliksi, paino sanalla joukkue. En tiedä liittyikö tämä sinänsä mihinkään, tuli vaan tuosta listauksesta mieleen.

 

[Cobol]

Mutta ei tässä mitään syytä ole alkaa terminmäärittelystä vääntämään, koska ilmiselvästi Sihvonen tuossa valjasti termit omaan, hieman totutusta poikkeavaan käyttöönsä.

Kirjoittamasi avasikin hyvin syitä siihen, miksi termiä käytettiin vastoin sen normaalia tarkoitusta. Kiitos siitä!

 

[aceman81]

Petteri kun on pistänyt tuutin täydeltä Meidän Peliä viime päivinä, onko Alpo lähtenyt agendoimaan vastavoimaa? Vastaus salibandyanalyytikko Jani Hakkaraisen näkemykseen puoltaisi tätä

Kollektivismini painottaa valmentamisen käytännössä MYÖS kollektiivisia seikkoja kuten erilaisia sääntöjä, rakenteita ja pysyviä/toistuvia käytäntöjä (esim. kentällispeliharjoitteet)

Jani,tässäkin lopullinen toiminta ja toteutus on yksilön tekemä.

 

[Aleksandros]

Sanoisin näin sivumennen, että kaiken tuon pohjalla on ammattiylpeys. Jos poimit tuosta keskimääräisen suomalaisen ammattikiekkoilijan, niin eiköhän se ainakin 95 kertaa sadasta tunnista jääkiekon ennen kaikkea joukkuepeliksi, paino sanalla joukkue. En tiedä liittyikö tämä sinänsä mihinkään, tuli vaan tuosta listauksesta mieleen.

Ehkä tuolla "yhteen hiileen puhaltamisella" hain vähän hurmoksellisempaa tilaa (tyyliin Saksa olympialaisissa jne.) kuin vain "ammattiylpeydellä" joukkueen eteen pelaamista. Suomalainen pelaaja tosiaan keskimäärin pelaa joukkueelleen, ihan peruskasvatuksensa ansiosta. Mutta isompaan hurmokseen vaaditaan kyllä muutakin kuin ammattiylpeys.

 

[lätkää]

Terve. Mun mielestä jos joukkuelajeissa tarkastellaan Suomea ja menestystä, nousee esiin yksi ja iankaikkinen asia mitä ei ymmärretä tai ei haluta tai kyetä ymmärtämään. Joka useimmiten pitää Suomen erossa mestaruudesta, ainakin siis jääkiekossa jossa nyt mestaruudesta voidaan realistisesti puhua.

Eli kyse on yksilön halusta voittaa mestaruus siellä, totaalisesti kyllästyä häviämään ja halua olla parempi siinä ratkaisevassa hetkessä esim. Crosbya, Hedmania tai ovetskinia. Halua siis olla paras täysin irrotettuna joukkueesta, joka sitten lopulta palvelee sitä joukkuettakin parhaalla mahdollisella tavalla. Vitutuksen näkyminen itseään kohtaan jos menee huonosti. Aivan kuten yksilölajeissa.

Eikä tämä tietenkään aja yli joukkuekavereiden välisten kemioiden. Eikä lopulta joukkueelle pelaamisenkaan yli. Kuitenkin ne mestaruudet ratkotaan oikeastaan aina jollain lailla henkilökohtaisella huipputaidolla 1 vs 1 tilanteessa. Sinne ne kulminoituu, halusi sitä tai ei. Sitä ei pääse pakoon.

 

[Askaisten Visa]

Petteri Sihvonen pohti CBJ:n valmentaja John Tortorellaa Hämeen Sanomissa 5.4., eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn.
Viime yönä CBJ pyyhki kuitenkin toisen kerran TBL:aa miten tahtoi, ollen kaikessa tekemisessä Tampaa edellä: pelikuri, pelisuunnitelma, vaihtojen pituudet, kenttätasapaino, kiekon hallinta, mv-peli, yv, av...you name it.

Nyt varmaankin Petteri Sihvosen mielestä syy on jokin muu kuin John Tortorellan tekeminen. Tai sitten Tortorella on luonutkin viikossa nahkansa...jepjep.
Analyytikon kannattaisi analysoida, eikä ennustaa, kuten hän on itsekin joskus todennut, sillä seuraavaa peliä ei näe etukäteen. Kaikki sitä ennen on ennustamista tai olettamista.
Mutta odottakaamme kun CBJ voittaa kannun, niin se tehtiin Tortorellasta huolimatta ja Sihvonen oli kuitenkin oikeassa. Sitä emme tule näkemään, että käsi nousisi pystyyn harhaanjohtavan analyysin merkiksi.

Lopuksi: Itselläni ei ole mitään sympatioita Columbusta kohtaan, vaan aina toisinaan kummastuttaa nuo ennustukset.
Kuitenkin väitän, ettei Sihvonen ole katsonut puoliakaan CBJ:n kauden peleistä. No, hänhän näkee kaikki jo 1/82 perusteella. Kukaan muu maailmassa ei siihen pysty.

 

[Robin Big Snake]

Petteri Sihvonen pohti CBJ:n valmentaja John Tortorellaa Hämeen Sanomissa 5.4., eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn.
Viime yönä CBJ pyyhki kuitenkin toisen kerran TBL:aa miten tahtoi, ollen kaikessa tekemisessä Tampaa edellä: pelikuri, pelisuunnitelma, vaihtojen pituudet, kenttätasapaino, kiekon hallinta, mv-peli, yv, av...you name it.

Tuosta pelisuunnitelmasta tai taktiikasta oli muuten suomennettu Tortorellan puhe joukkueelle;

– Unohtakaa taidot. Unohtakaa taktiikka. Nyt on kyse v***n mielentilasta voittoon v***n uskomisessa. On uskomatonta, mitä pelissä voi v***u tapahtua. Joten sinä siinä v***u menet sekaan! Menet sinne, etkä ota yhtään v***n taka-askelta – ei v***n sekunniksikaan! Tämä on mahtava v***n mahdollisuus asettua kasvotusten vastustajan kanssa ja mennä v***u suoraan päin. Kukaan ei ota v***n taka-askelia siellä! Tortorella sauhusi.

 

[Askaisten Visa]

Tuosta pelisuunnitelmasta tai taktiikasta oli muuten suomennettu Tortorellan puhe joukkueelle;

Joo, pointti olikin se, että lainaamasi Tortorellan pelisuunnitelmalla ei Petteri Sihvosen mielestä voi voittaa jääkiekko-ottelua, koska molemmat osapuolet haluavat voittaa aina yhtä kovasti ko. ottelu, eli tahto, halu, into, päättäväisyys yms, on aina 50-50. Sihvosen mukaan.
Eli Tortorelllan motivointipuheella voi pyyhkiä...Sihvosen mukaan.

Toki jos sapluuna ei ole kunnossa, puheella voi pyyhkiä..., mutta kun Sihvosen ennustuksen mukaan sapluuna ei ole kunnossa. Äh, kyllä maailma on Kolkko paikka, kun ei enää tiedä mihin uskoa.

 

[aceman81]

Vahva usko, jotta se on kovin ja paras valmentaja, joka osaa huutaa pelaajillensa vittu saatanaa.

 

[Askaisten Visa]

Vahva usko, jotta se on kovin ja paras valmentaja, joka osaa huutaa pelaajillensa vittu saatanaa.

Näinhän se näyttää ainakin John Tortorellan suhteen olevan, koska Sihvosen mukaan Tortorella ei ole asiansa osaava koutsi. Tässä on nyt vähän kahden vaiheilla: Onko Tortorella sittenkin hyvä koutsi ja Sihvonen sittenkin väärässä? Jompi kumpi on valitettavasti totta.

 

[aceman81]

Näinhän se näyttää ainakin John Tortorellan suhteen olevan, koska Sihvosen mukaan Tortorella ei ole asiansa osaava koutsi. Tässä on nyt vähän kahden vaiheilla: Onko Tortorella sittenkin hyvä koutsi ja Sihvonen sittenkin väärässä? Jompi kumpi on valitettavasti totta.

Kokenut valkku, en pitäis erityisen huonona, joskaan en erityisen loisteliaanakaan.

Mitkäs on meriittinsä Stanley Cupin jälkeen? Rangers, Canucks, Blue Jackets. Ihan kalkkiviivoille ei oo taidettu päästä kärjen tuntumassa. Ei toki tarkoita, etteikö tänä vuonna päästäs.

On tietysti yks asia saada altavastaaja-mentaliteetilla joukkueesta kaikki irti, toinen asia valmentaa, kehittää ja kyetä voittamaan koko roska.

 

[Cobol]

Tuosta pelisuunnitelmasta tai taktiikasta oli muuten suomennettu Tortorellan puhe joukkueelle;

Joo, pointti olikin se, että lainaamasi Tortorellan pelisuunnitelmalla ei Petteri Sihvosen mielestä voi voittaa jääkiekko-ottelua, koska molemmat osapuolet haluavat voittaa aina yhtä kovasti ko. ottelu, eli tahto, halu, into, päättäväisyys yms, on aina 50-50. Sihvosen mukaan.
Eli Tortorelllan motivointipuheella voi pyyhkiä...Sihvosen mukaan..

NHL:ssä päävalmentaja on erilaisessa roolissa kuin vaikkapa Liigassa. Apuna on useita valmentajia, jotka vastaavat mm. pelitavasta, erikoistilannepelaamisesta tai pelaajien nostamisesta alhaalta. Niinpä maallikolle (NHL:n suhteen) syntyy helposti käsitys, jonka mukaan päävalmentajan pelitapa on piiskata sanoilla taistelumoraalia joukkueeseen. Tämä tehdään usein juuri ennen ottelua ja hyvinkin aiemmin lainatulla tavalla (Tortorella, mutta yhtä hyvin kuka tahansa päävalmentaja). Osa päävalmentajista on enemmän mukana mm. pelitavan suunnittelussa, osa vähemmän. Oleellista on ymmärtää, että nostatuspuheella ennen ottelua ei ole suoraa tekemistä pelitavan kanssa.

 

[Cobol]

Petteri Sihvonen pohti CBJ:n valmentaja John Tortorellaa Hämeen Sanomissa 5.4., eikä mitenkään mairittelevaan sävyyn.
Viime yönä CBJ pyyhki kuitenkin toisen kerran TBL:aa miten tahtoi, ollen kaikessa tekemisessä Tampaa edellä: pelikuri, pelisuunnitelma, vaihtojen pituudet, kenttätasapaino, kiekon hallinta, mv-peli, yv, av...you name it.

Nyt varmaankin Petteri Sihvosen mielestä syy on jokin muu kuin John Tortorellan tekeminen. Tai sitten Tortorella on luonutkin viikossa nahkansa...jepjep.

Sihvosen kritiikki osui kyllä noin ennakkoon tämän sarjan alussa oikeaan, kun puhutaan joukkueiden pelitavoista. Osoite oli osin väärä sillä kuten yllä totesin, Tortorella ei välttämättä vastaa juuri lainkaan pelitavasta. Olen keskustellut pelitavoista muutaman NHL-valmentajan kanssa ja sen perusteella voi sanoa, että päävalmentajat eivät edes tunne joukkueen kaikkia pelaajia - saati että pelitavan loisivat. Tämä varmasti hämmästyttää. NHL:ssä esimerkiksi alhaalta ylös nostettavat pelaajat voivat olla täysin outoja päävalmentajille, joka ei ole heitä koskaan nähnyt kentällä tai harjoituksissa. Apuvalmentajat harjoituttavat joukkueen pelitapaa, ja aina näissä harjoituksissa päävalmentajalla ei juuri ole roolia. Tämä vaihtelee joukkueittain ja valmentajittain, mutta päävalmentaja voi esimerkiksi antaa eräänlaisen kehikon, josta sitten apuvalmentajat loihtivat joukkueen pelitavan.

Sihvonen on myös siinä oikeassa, että Tampa on noin pelitapamielessä NHL:n tulevaisuutta ja Columbus parin viime kauden runkosarjan pelitavalla menneisyyttä. Tampa on useampaan kertaan parannettu painos esimerkiksi CSKA:sta sillä erolla, että Tampa pelaa huomattavasti viihdyttävämmin kuin parin viime kauden CSKA. Tampan peli perustuu eurooppalaiseen(kin) taitokiekkoon, jossa painopiste on hyökkäämisessä. Tällaisessa kiekossa on playoffeissa välttämätöntä omata loistava maalivahti. Kun tässä otteluparissa on kaksi venäläistä maalivahtia vastakkain, Bobrovsky on murskannut Vasilevskiyn. Maalivahtien vaihto, ja tulos voisi olla jopa 3-0 nyt taululla olevan 0-3 sijaan.

 

[Askaisten Visa]

Tulevaisuuden pelitavasta huolimatta, peli näytti kaiken.
Vai onko nyt siis niin, että nyt ratkaisikin joku muu seikka kuin valmentajan/valmentajien tekeminen? Sehän se on aina ollut hyvä pakokeino, kun ennustus ei käykään toteen.
Mielestäni taasen Tortorellan/muun valmennuksen pelitapa sopii nykyiselle rosterille ja ko. sarjaan kuin nenä päähän.

Ja hyvä Cobol, mitään mitä kirjoitit, en ole ollut ajattelematta tai tiedostamatta, enkä mitään väitäkään toisin.
Kuitenkin, mielestäni kaikki mitä kirjoitetaan etupeltoon tulevaisuudesta, on ennustamista, jolla analysoidaan, että miten kaikki tulee mahdollisesti menemään. Liukuhihnaankin voi tulla toimintahäiriö.

Nostan kuitenkin kypärää vastustajalle, jos CBJ putoaa seuraavassa sarjassa. Helppoa sen voittaminen ei tule olemaan. Ja korostettakoon, että seura jota itse seuraan ehkä tiiviimmin, ei ollut lähelläkään pudotuspelejä.

 

[Cobol]

Ja hyvä Cobol, mitään mitä kirjoitit, en ole ollut ajattelematta tai tiedostamatta, enkä mitään väitäkään toisin.
Kuitenkin, mielestäni kaikki mitä kirjoitetaan etupeltoon tulevaisuudesta, on ennustamista, jolla analysoidaan, että miten kaikki tulee mahdollisesti menemään. Liukuhihnaankin voi tulla toimintahäiriö.

Totta. Mutta pitää kuunnella haastattelu. Ei vain lukea sen tiivistelmää. En kuunnellut sitä aluksi, mutta korjasin virheeni. Alkuun Sihvonen kehui Kekäläisen uusia hankintoja ja totesi, että tulosta haetaan nyt. Ongelmaksi Kekäläinen nosti Blue Jacketsin päävalmentajan, Tortorellan. Avainhenkilö eli päävalmentaja ei ole joukkueen tasolla ja kommentoidessaan pelaamista joukkueena, Kekäläinen Sihvosen mukaan heittää myös uudet pelaajat sekä päävalmentajan bussin alle. Pidän selvänä, että Sihvosen viha Kekäläistä kohtaan pääsee tässä esille, ja hän tekee virheen. Tämä on vanhaa, kaunaista Sihvosta tyypillisimmillään.

Uusi Sihvonen peittelee vähän näkemyksiään loppuun toivoen Kekäläisen onnistuvan yms, mutta pointti tuli selvästi esille haastattelun ytimessä: Kekäläinen heittää kritisoidessaan runkosarjan joukkuepelaamista pelaajat ja valmentajan bussin alle. Sihvonen piti tätä varmana. Tässä hän otti ennustajaeukon roolin. Voi kuitenkin sanoa, että Kekäläisen julkisella arviolla joukkueen uusien hankintojenkin takia heikosta joukkuepelaamisesta on ollut - jos ylipäätään on vaikuttanut - päinvastainen tulos kuin mitä Sihvonen olettaa: joukkuehan pelasi erittäin yhtenäisesti.

Blue Jackets jatkoon voitoin 4-0 ja Sihvonen heitettiin bussin alle. Suorastaan jyrättiin. Se ei selittelemällä parane, vaikka sellainen todennäköisesti kuullaan ja nähdään.

Mitä ottelusarjaan tulee, markkina seisoi loppuun asti Tampan takana. Se oli jokaisen ottelun suosikki ja Columbuksen ottelusarjan voitosta sai ennen G1 kertoimen 4.34. Markkina antoi siis Blue Jacketsin jatkopaikalle noin 23 prosentin todennäköisyyden ja G4 Columbus oli enää suhteellisen pieni altavastaaja noin 2.20 kertoimella tämän ottelun voitosta. Otin markkinan esille siksi, että vaikka se oli aivan oikein Tampa-myönteinen, markkina antoi Columbuksella koko ajan mahdollisuuden. En nähnyt jokaista peliä, mutta näkemäni perusteella oikea joukkue meni jatkoon olkoonkin, että mm. Vasielevskiyn heikoilla torjunnoilla sekä Bobrovskyn onnistumisella oli lopputulokseen iso merkitys.

 

[Iker]

Osoite oli osin väärä sillä kuten yllä totesin, Tortorella ei välttämättä vastaa juuri lainkaan pelitavasta. Olen keskustellut pelitavoista muutaman NHL-valmentajan kanssa ja sen perusteella voi sanoa, että päävalmentajat eivät edes tunne joukkueen kaikkia pelaajia - saati että pelitavan loisivat. Tämä varmasti hämmästyttää. NHL:ssä esimerkiksi alhaalta ylös nostettavat pelaajat voivat olla täysin outoja päävalmentajille, joka ei ole heitä koskaan nähnyt kentällä tai harjoituksissa. Apuvalmentajat harjoituttavat joukkueen pelitapaa, ja aina näissä harjoituksissa päävalmentajalla ei juuri ole roolia. Tämä vaihtelee joukkueittain ja valmentajittain, mutta päävalmentaja voi esimerkiksi antaa eräänlaisen kehikon, josta sitten apuvalmentajat loihtivat joukkueen pelitavan.

Tietämättä tapauksia tarkemmin enkä ole NHL-valmentajien kanssa jutellut, mutta noinhan se yllättävän usein menee ja varmasti korostuu nykyään, kun peli on kehittynyt varmaan kovempaa kuin koskaan ja kuitenkin penkin takana on näitä ns. vanhan liiton miehiä. Enkä nyt sano, etteikö vanhan liiton valmentaja voi kehittyä ja pysyä pelin virtauksessa mukana, kun tapauksia on lukemattomia erilaisia.

Sama varmasti pätee NHL-maailmassa, missä moni tällainen ns. vanhan liiton valmentaja on luulatavasti enemmän se joukkojen edestäpäin käskijä ja ns. man management -tyylinen ohjeistaja, pomo ja isojen linjojen mies, mutta lopulta ne treeneissä hinkkaamiset ja pelitavalliset nyanssit on ihan muissa käsissä. Pohjimmiltaan tietenkin päävalmentaja sitten sanoo miten mennään, mutta aika epäterve liitto olisi jos kakkoskoutsille annettaisi valta treenauttaa kovalla päivittäisellä työllä joukkuetta ja päättää pelitavasta, ja sitten tuo heitettäisikin päävalmentajan toimesta romukoppaan ja mentäisikin lopulta ihan eri kirjalla peleihin.

Just viime viikolla saikutellessani katselin jonkun Valioliigamagasiinin Viasatilta, siinä koko jakso keskittyi oikein todelliseen vanhan liiton managerijyrään mutta niin vaan edelleen Valioliigassa valmentavaan ikoniseen Neil Warnockiin. Oli sellainen syväluotaavampi haastattelu missä mukana keskustelussa oli Warnockin todella pitkäaikainen aisaparinsa ja pitkin Britteinsaaria hänen mukanaan paikasta toiseen kiertänyt Kevin Blackwell. Ei ollut epäselvää että Warnock on manageri, motivoija ja isäntä talossa, mutta apulaisensa eli Kevin Blackwell vetää treenit, suunnittelee kuviot ja pelityylin jne. Warnock ei sanojensa mukaan aina edes tiedä mitä treenataan, eli siellä langat todella vahvasti kakkosmiehellä pelin osalta.

Mutta joo, näillä mennään ja Kekäläiseltä sekä Tortorellalta mahtiduunia laittaa Tampa Bay lomille 4-0.

 

[Cobol]

Tietämättä tapauksia tarkemmin enkä ole NHL-valmentajien kanssa jutellut, mutta noinhan se yllättävän usein menee ja varmasti korostuu nykyään, kun peli on kehittynyt varmaan kovempaa kuin koskaan ja kuitenkin penkin takana on näitä ns. vanhan liiton miehiä. Enkä nyt sano, etteikö vanhan liiton valmentaja voi kehittyä ja pysyä pelin virtauksessa mukana, kun tapauksia on lukemattomia erilaisia.

Totta. Ja omat juttelut ovat takavuosilta, kun tein kiekkojuttuja. Niiden jälkeen olin erään maailman parhaiten tunnetun suomalaisen entisen NHL-pelaajan matkassa. Aivan, Jari Kurrin arvostus Pohjois-Amerikassa on käsittämätöntä. Varmasti edelleen. Parhaiten NHL-valmentamisen taustoja on mulle Alpo Suhonen avannut, joka piirsi ymmärrettävän kokonaiskuvan päävalmentajan tehtävistä. Ne voivat olla hyvinkin rajalliset.

Sama varmasti pätee NHL-maailmassa, missä moni tällainen ns. vanhan liiton valmentaja on luulatavasti enemmän se joukkojen edestäpäin käskijä ja ns. man management -tyylinen ohjeistaja, pomo ja isojen linjojen mies, mutta lopulta ne treeneissä hinkkaamiset ja pelitavalliset nyanssit on ihan muissa käsissä. Pohjimmiltaan tietenkin päävalmentaja sitten sanoo miten mennään, mutta aika epäterve liitto olisi jos kakkoskoutsille annettaisi valta treenauttaa kovalla päivittäisellä työllä joukkuetta ja päättää pelitavasta, ja sitten tuo heitettäisikin päävalmentajan toimesta romukoppaan ja mentäisikin lopulta ihan eri kirjalla peleihin.

Tämä mielestäni on osalla joukkueita ongelma. Jos ei päävalmentaja ihan romukoppaan pelitapaa heitä, hän ja muut valmentajat ovat liiaksi eri linjoilla. Näissä joukkueissa voi olla lisäongelmana vielä se, että GM kasailee ryhmäänsä epäoptimaalisesti suhteessa kokonaisuuteen, koska osin palkkakatto pakottaa ja koska osin nmahdolliset omat suosikit halutaan pitää joukkueessa. Näkisin niiden joukkueiden menestyvän, joissa vanhan liiton päävalmentaja joko antaa tilaa 100 % apuvalmentajille tai osaa itsekin kehittyä riittävästi. Mike Babcock voisi täyttää nämä saappaat, vaikka lopullinen playoff-menestys on karttanut Torontossa.

Just viime viikolla saikutellessani katselin jonkun Valioliigamagasiinin Viasatilta, siinä koko jakso keskittyi oikein todelliseen vanhan liiton managerijyrään mutta niin vaan edelleen Valioliigassa valmentavaan ikoniseen Neil Warnockiin. Oli sellainen syväluotaavampi haastattelu missä mukana keskustelussa oli Warnockin todella pitkäaikainen aisaparinsa ja pitkin Britteinsaaria hänen mukanaan paikasta toiseen kiertänyt Kevin Blackwell. Ei ollut epäselvää että Warnock on manageri, motivoija ja isäntä talossa, mutta apulaisensa eli Kevin Blackwell vetää treenit, suunnittelee kuviot ja pelityylin jne. Warnock ei sanojensa mukaan aina edes tiedä mitä treenataan, eli siellä langat todella vahvasti kakkosmiehellä pelin osalta.

Kuvaavaa. Hyvin samaa, mitä ennen kaikkea Suhonen joskus kertoi mulle.

 

[Blackie]

Toisaalta Sihvosen trapin ylistämiselle tämä ottelusarja antoi lisää liekkiä. Columbuksen keskialueen pelaaminen tappoi Tampan kiekkokontrollijääkiekkoa. Nyt vaan pitäisi Sihvosen myöntää, että Tortorella tiimeineen teki taktisesti hyviä valintoja.

 

[Askaisten Visa]

"Toiseen erään Kerho nosti tunnetta...", kirjoitti Petteri Sihvonen eilisestä HPK-Kärpät matsista. Mitä ihmettä?
Miten se tunne nostetaan? Kuka sen nostaa? Nostaako kaikki sitä yhtä aikaa? Mitä jos Kärpätkin nosti tunnetta, mutta unohtivat nostaa riittävästi? Miten se tunteen nostaminen määritellään, ettei tule vahingossa nostaneeksi liikaa ja voittaa vastustajan ihan pystyyn?

Meinaan vaan, kun eihän sitä peliä kai sentään tunteella ratkota? Vai olenko nyt ymmärtänyt jotain väärin? Eli joskus voidaankin ratkoa? Ota tuosta harhaanjohtavasta nyt selvää.