Minua vituttaa tässä nykymeiningissa se, että kun näitä leikkauksia, heikennyksiä ja veronkiristyksiä tehdään, niin vuorollaan jokainen taho ja eturyhmä tulee ulos ja itkee kuinka väärin kaikki menee kun juuri heiltä leikataan tai kiristetään, ja kuinka nuo olisi pitänyt kohdistaa johonkin toiseen.
Tuohan on vain jatke sille polarisoitumiselle, mikä on havaittavissa poliittisessa keskustelukulttuurissa. Somen myötä tuo polarisoituminen on ikävä kyllä levinnyt yhä enemmän poliitikoilta myös tavallisiin kansalaisiin. Valtaosa poliitikoista ymmärtää tuon jatkuvan kitisemisen hallituksen toimista olevan vain teatteria ja todellisuudessa he pitävät osaa hallituksen tekemistä ratkaisuista onnistuneina, vaikka heidän pitääkin julkisesti opponoida niitä. Äänestäjissä puolestaan on paljon niitä, jotka eivät esimerkiksi identiteettipoliittisista syistä ymmärrä joidenkin fiksujen toimien olevan fiksuja ja monesti kritiikkin vaikuttaa enemmän vallassa olevien puolue kuin se itse päätös.
Ongelma on sinänsä vaikea, sillä kaikki puolueet haluavat saada mahdollisimman paljon valtaa, jolloin luonnollisesti oppositiossa heidän pitää kritisoida kaikkea hallituksen tekemää ja saada näyttämään hallitus mahdollisimman huonolta. Hallituksessa puolestaan on paine tehdä äänestäjiä tyydyttävää politiikkaa, vaikka se ei olisi etenkään pidemmällä aikavälillä Suomen etu.
Politiikan tarkoitus on vuosi vuodelta vain enemmän maksimoida omaa äänestysprosenttia seuraavissa vaaleissa kuin ajaa Suomen etua. Ikävä kyllä nämä kaksi eivät kulje läheskään aina käsi kädessä. Suuri osa äänestäjistä ei ymmärrä kovinkaan syvällisesti esimerkiksi makrotaloustiedettä, mutta jos oma ostovoima heikkenee vaikka satasella vuodessa, niin hallitus on epäonnistunut ja seuraavaksi ei ainakaan niitä pettureita äänestetä.
Yhä enemmän toivoisi jatkossa, että oppositiolta nähtäisiin kehuja hallitukselle ja rakentavaa kritiikkiä annettaisiin silloin, kun sille on oikeasti tarvetta. Viime vuosina koronapandemia ja Ukrainan sota ovat olleet riittävän vakavia asioita yhdistääkseen hallituksen ja opposition yksimielisiksi. Yhteistyöllä päästäisiin kuitenkin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen ja Suomessa on kuitenkin sen verran rajallisesti puolueita, että ne voisivat yhdessä pysäyttää tuon polarisoitumisen. Ikävä kyllä jatkossakin se seuraavien vaalien äänestysprosentti tulee todennäköisesti kuitenkin olemaan tärkeämpi kuin Suomen etu.