Kyllä tässä alkaa usko loppumaan meidän poliitikkojen kykyyn johtaa tätä maata. Jatketaan vaan korpivaellusta ja ainoa keino mitä keksitään on lisätä verotusta niin, että mahdollisimman pieni osa omia äänestäjiä vetää herneen nenäänsä. Sama meno on jatkunut jo 15 vuotta huolimatta siitä ketkä siellä ovat vuorostaan puikoissa.
Tämä juuri! Eikä se muuallakaan (demokraattisessa) maailmassa paljon sen ihmeellisempää ole. Politiikka ja poliitikot ovat muuttuneet ja koko systeemi tuntuu olevan nyt rikki. Politiikassa säntäillään ääripäästä toiseen ilman pitkän tähtäimen visiota ja suunnitelmaa, ja aina on vaan tärkeintä että ei suututella sitä omaa viiteryhmää ja sen lähettyvillä olevaa liikkuvaa sakkia, koska se näkyy heti seuraavien vaalien äänimäärissä. Sitten se menee pahimmillaan juuri tähän, että entistä oikeistolaisempaa hallitusta seuraa entistä vasemmistolaisempi, jota seuraa taas piirun verran aiempaa oikealla oleva jne.
Syyllisiähän tähän ollaan isolta osin myös me äänestäjätä, kun emme ymmärrä sitä, että yhden vaalikauden aikana ei välttämättä saada aikaiseksi mitään isoja, ja varsinkaan pysyviä muutoksia, ja emme uskoisi näihin lupauksiin joissa luvataan parantaa Suomi neljässä vuodessa kun äänestetään vaan X puoluetta. Politiikka ja talous on niin monimutkaisia järjestelmiä, että pitäisi ymmärtää tuollaisten lupausten olevan joko valhetta tai ylioptimismia.
Minä toivon ihan oikeasti, että Suomesta löytyisi näiden urapoliitikkojen ja ideologiasta sokaistuneiden sijasta sellainen taho tai sellaisia tahoja, jotka saisivat jotenkin yhdistettyä eri päässä janoja olevia puolueita miettimään taloutta pidempänä kuin yhden vaalikauden mittaisena jatkumoina, ja saisivat myytyä sen myös kansalle. Laitettaisiin tästä X vuoteen selkeä tavoite siitä, missä me haluamme Suomen silloin olevan, mietittäisiin tasapuoliset ja oikeudenmukaiset tavat päästä siihen tavoitteeseen ja saataisiin sitoutettua kaikki mukaan tuon toteuttamiseksi siten, että päälinjat pysyisivät kasassa huolimatta siitä mikä puolue on puikoissa. Hienosäätöä voidaan tehdä suuntaan jos toiseen, mutta kun päästäisiin tästä suunnasta toiseen poukkoilusta eroon ja olisi edes jokin yhteinen visio ja tavoite.
Tiedän, että on ihan liian idealistinen ajatus voidakseen toteutua. Mutta toivoa aina sopii, että jossakin vaiheessa alkaisi järki voittamaan, ennen kuin on liian myöhäistä.