Tämä on myös erittäin ansiokkaasti sanottu. Kuinka moni tämän päivän hyvätuloinen on sitä erehdyksen tai parin kautta? Epäilen että aika monella on takana myös aikoja täynnä epävarmuutta ja jopa konkursseja. Palkkatuloilla harvemmin tuonne ylimpään desiiliin mennään, kyllä taitaa yrittäjät olla siellä kumminkin enemmistö. Mutta niinkuin viestissä todettiin ketään ei kiinnosta jos yrittäjällä menee huonosti.
Varmastikin ansiokkaasti sanottu juu, ja olen täsmälleen smaa mieltä tuosta -ja oikeastaan vain siitä tässä kohtaa- että yrittäjää kyllä on ihan yhteiskunnankin taholta mukava roimia pitkin persnahkoja, jos homma kusee, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että ero on siinä kohtelussakin hyvin pitkälle sen suhteen, mikä se yritysmuoto on ollut, ja kuinka paljon siinä niitä sijoittajia on.
Nythän hallituksen touhu rankaisee niitä useampaa sataa tuhatta pien-, ja yksiyrittäjää, kun useat ei todellakan voi siirtää mitään muutoksia niihin hintoihin, tai myynti loppuu äkkiseltään. Ja useilla loppuu jo siksin, että niin moninkertaiset vaikutukset on jo nyt niitä erilaisia palveluita ostaviin tahoihin, joten toiminta voi osalla sen vaikutuksesta loppua kokonaan, tai homma siirtyy sielläkin enenevissä määrin harmaan talouden puolelle, niin pääsee ihan kaikki kiertämään sitten sitä veroa.
Aina on hyvä sitten onnistuessaan kuitnekin muistaa se, että ei sinne koskaan kuitenkaan pelkästään omalla työllä päästä kuin marginaalisella alalla. Eli hyvin usein sen menestyksen takana on kuitenkin porukka joka sen kykenee tuotteistamaan. Vaikka itsellä olisi kuinka hyvä idea, niin harvalla kuitenkaan kykyä sitä itsenäisesti tuotteistaa.
Hyvin useat yritykset myös niiden verojen kautta hyötyvät juurikin siitä yhteiskuntarauhasta, koulutuksesta, toimivasta ja ketterästä infrasta ym. joten kyllä niistä veroista aina takaisin saa ihan jokainen. Ja voidaan ajatella, että onnistuessaan ideassaan, niin saa suhteessa hyvinkin paljon sellaista joka turvaa sitä jatkuvuutta. Ihan puusilmäistä ajatella, että tasavero olisi siten jotenkin perusteltua.
Ei tässä kukaan huuda mitään samanpalkkaisuutta, tai että ei olisi oikeus vaurastua, vaan enemmänkin juuri sitä, että on hyvä pyrkiä yleiseen vaurauteen, jossa kuitenkin sillä itsellä voi olla enemmän, jos sen kerran näkee itsellään ainoaksi hyvän elämän mittariksi.
Kyse siis on vain siitä, että mikä mahtaa olla tarpeeksi, että voisi vaikka todeta, että enempää en vaan tarvitse.
Ei ole mitenkään kommunistista pyrkiä vaikuttamaan omalla työllään, ja yrittämisellään sellaista yleistä yhteiskunnallista hyvää, ja siten turvallista toimintaympäristöä, mutta jos ainao ajatus on se, että tuolla toisaalla joku saa enemmän kuin minä, niin onpa viehliäisen paska valtio, kun en itse saa pitää kaikkea.
Edelleenkin tuossa naapurissa on valtio, jossa saa pitää enemmän itsellä, ja kas kummaa siksihän tuo taitaa edelleen joitakin moraaliltaan hyvinkin korkealentoisia yrittäjiä ja yrityksiä houkuella siellä toimimaan, ja kauppaakin käymään.
Mutta kuten jo todettua, niin ymmärrän (ainakin yritän) ajatuksianne, mutta itse en vaan näe samalla tavalla asioita, ja sittenkään en ole kommunisti, enkä vähääkään sellaista neuvostoliiton mallia kannata, koska senkin melko ahneet paskiaiset kuitenkin onnistuivat pilaamaan, eikä se totisesti ollut mikään innovaatioiden keskittymä, mutta ei siellä myöskään pelkkiä idiootteja asustellut, koska kaikesta huolimatta saivat raketinkin avaruuteen asti. Siitäkin huolimatta ihan tunkio.
Mutta ihmisoikeuksia pitää voida tarkastella kriittisesti myös läntisessä maailmassa, ja nimenomaan siinä markkinataloudessakin. Ei sielläkään ihan kaikki esim. sen "absoluuttisen köyhyyden" suhteen kestä päivänvalossa tarkastelua, kun tiedetään millaisesta summasta on kyse kun puhutaan siitä. Tilla on tullut nyt se suhteellisen köyhyyden määre, ja se näyttää olevan pahinta nimenomaan siellä raha-ihmisten keskellä, koska siellä ollaan aina suhteellisesti köyhiä, jos jollakin vaan on enemmän tai isompi; ihan mikä vaan.
