Tämä on juuri sitä vasemmistolaista aatetta pahimmillaan. Sinä tai valtio päättää, mikä on ihmiselle riittävä palkka verojen jälkeen.No eipä olisi uskonut, että aikuiset ihmiset, joilla ei huolta huomisesta ole,olisivat vielä katkeria siitä,e ttä ei ole vieläkin enemmän itselle. No sitähän on pitkään puhuttu, että siellä varakkaissa tuntuu se kateuskin olevan vielä suurempaa kuin niissä alati haukutuissa "kateellisissa" köyhissä.
Mietin usein, että miksi monelle ihmiselle niin paljon tärkeämpää on tutkailla sitä minkä kokevat menettävänsä, kuin se, minkä he kuitenkin saavat. Jos nyt jollakin se palkka on vaikkapa sen 200K vuodessa, ja käyttöön nyt jäisi vaikkapa se 90K verojen jälkeen, eli kuitenkin melko kohtuullisesti. Ja jos nyt joutuisivat luopumaan vaikkapa kymppitonnista lisää, niin jos ei nyt ihan oikeasti ihminen kykenen tuolla toimeen tulemaan, niin kyllä kai loppu viimeksi on enemmän kyse sen ihmisen omasta ongelmsta ja taloudenpidostaan, kuin mistään muusta.
Miten ihmiset jaksaa tosiaankin aina lukea tilinauhastaan vain sen verojen osuuden, kuin sen mitä tilille tulee.
Kyllä kuitenkin oletan, että melko paljon se yhteiskunta tarjoaa resurssia sitä veroa vastaan, vaikka sitä ei heti osaisikaan ajatella, ja nimenomaan sellaista, jonka turvin voi olettaa sitä rahaa tulevan jatkossakin.
Sitäpaitsi vähempään verotukseen on hyvin helppoa siirtyä vaihtamalla pienipalkkaisempaan duuniin. en edes ymmärrä, miten jou voi kuvitella olevansa niin paljon arvokkaampi, että hänen kuuluisi edes saada jotakin tuollaista ALKOn pääjohtajan palkkaa. Sekin on ihan käsittämätöntä, että sillekin maksetaan yli 400K vuodessa.
En tiedä missä kohtaa maailmassa vääristyi noin pahoin ihmisten käsitys omasta merkityksestään, että kuvittelee edes tuon olevan missään suhteessa omaan panokseensa yhteiskunnassa.
Kyllä tossa vika on ihan sen päässä, joka moiseen on edes lähtenyt, koska ihan varmasti saa osaamista halvemmallakin. Sitäpaitsi, ei tässä maassa niin kovia näyttöjä yritysjohdolla ole pöytään lyödä, että löytyisi perusteita edes vähää alusta tuollaisella palkalle.
Mutta tietenkin ymmärrän, että jokainehan sen ilolla vastaanottaa jos tarjotaan. Mutta se, että joku edes tarjoaa, kertoo kyllä hyvin paljon siitä, miten vääristynyttä koko ajattelu nykyään on.
Enkä siis epäile hetkeäkään etteikö joku tule taas mittailemaan tähän sitä, kuinka
merkittävä hänen panoksensa tässä maassa on, ja kuinka hän joutuu oelmaan palkkakuopassa (reppana) kun touhuaa täällä paskassa Suomessa, jossa vielä verojakin joutuu maksamaan, mutta ei sellaiselle oikein voi edes korvaa lotkauttaa.
Ja ei, kyse ei ole kateudesta, vaan ihan terveestä järjestä.
Katsotaanpa asiaa näin: joku tyyppi tekee pitkiä päiviä kehittääkseen itseään, tekee töitä rajusti, perustaa yrityksen ehkä sitten toisenkin. Takana saattaa olla konkurssejakin, eikä tämä ketään kiinnosta. Naureskellaan vaan, kun kaveri ei menesty. Lopulta kuitenkin natsaa. Sanotaan, että hän perustaa pelifirman, joka menestyy.
Nyt rientävät sitten vasurit hakemaan kasseilla rahaa yritykseltä. Likin on tohkeissaan, meidän pitää saada rahat yhteiseen käyttöön! Ei tämä yrittäjä saa nyt näin paljoa ansaita. Rahat pitää saada hyötykäyttöön.
Tällainen ajattelu on todella syvältä. Itse hävettäisi mennä yrittäjälle sanomaan, että et sinä nyt näin paljoa rahaa tarvitse, osa siitä kuuluu minulle, vaikka en ole mitään riskiä yritystoiminnasta ottanut enkä tehnyt pitkiä päiviä menestyksen eteen.
Minusta taas yrittäjä saa ansaita aivan sairaasti rahaa ja ostaa vaikka kymmenen huvilaa itselleen, ihan sama. Myönnän, etten itse tarvitse moista materiaa, mutta minä en ole standardi sille, mitä joku saa laillisella elinkeinollaan ansaita.
Tietenkin tulee myös ottaa huomioon yrittäjän tuottamalla hyöty yhteisölle. On luonut työpaikkoja, sijoittaa rahojaan toiseen liiketoimintaan, myös hyödyttää monia yrityksiä hankinnoillaan. Vaikka sitten niillä kateutta herättävillä.
Taloutta ei muutenkaan hoideta jollakin moraalisilla argumenteilla. Kapitalismi perustuu itsekkäisiin toimijoihin, jotka omaa etuaan ajaessaan tekevät innovaatioita ja samalla tuottavat hyvinvointia laajemmalti. Eipä se hyvinvointivaltio jollakin kommunismilla pysy pystyssä, siitä on jo aika kattava koe tehty 70 vuoden ajan.
Toinen asia on sitten valtion varojen tuhlaus. Siitä on erittäin paljon esimerkkejä. Olennainen kysymys on se, paljonko pääjohtajatason suojatyöstä maksetaan. Ei tarvitsisi maksaa paljoa, sillä veronmaksajat nämä palkat kustantavat. Ja on myös niin, että suojatut markkinat eivät ole mitään markkinoita, vaan läänityksiä.
Oikea toimari tai johtaja toimii kilpailuympäristössä, jossa hänen potkunsa ovat aina seuraavan neljännesvuosikatsauksen päässä. Hän joutuu ottamaan riskejä, hän joutuu vastaamaan tuloksesta koko ajan. Toisaalta hänelle maksetaan työstä ja paineensiedosta erittäin hyvin. Nämä suojatyötoimarit yms. ovat luikerrelleet virkoihinsa ihan muulla tavoin kuin osoittamalla kyvykkyyttä markkinoilla.
Itse vertaisin tätä puolta vaikkapa Mikko Rantaseen. Kaverille maksetaan, koska hän on tosi hyvä. Mutta Mikon hyvyydestä ei seuraa, toisin kuin valtiolla, että kaikki hyökkääjät saisivat vastaavan tuntuisen palkan Liigassa. Näin eliitti kuitenkin valtion johtajien suhteen toimii. Eli suojatyötoimarin pitää saada vertailukelpoinen palkka vapailla markkinoilla toimivan toimarin kanssa. Ei jatkoon tämä.