Eikö meillä ihan aidosta voitaisi lapsille edes turvata opiskelu ilman mitään ideologian tuputtamista? Pidettäisiin koulu niinkuin kouluna.
Usein tällaiset kannanotot, henkilöimättä niitä nyt sinuun, tulevat ns. opetusalan ulkopuolelta. Valmistuneena opettajana koen tarvetta ottaa tähän kantaa yksityishenkilönä, joka toimii opetusalalla.
Ensimmäiseksi:
Ei ole olemassa ideologioista vapaata opettamista, koska opettaminen on aina ideologisesti latautunutta. Ei ole olemassa yhtä, kaiken kattavaa, ja yksiselitteistä tapaa opettaa. Opettaja ei voi opettaa koskaan oman persoonansa ulkopuolella, vaan opettaminen on myös subjektiivisesti latautunutta toimintaa.
Oppilaille tulisi tarjota mahdollisimman laaja kattaus erilaista opetusta, jolloin he voivat itsenäisesti poimia opetuksesta merkityksellisiä asioita. Ja se aina itsessään vaikuttaa siihen, miten paljon tähän on ideologista latausta mennyt sisään. Esimerkiksi historia ei koskaan ole yksiselitteinen totuus, vaan se on aina jollakin tavalla ideologisesti latautunutta. Se, mitä koulu kertoo esimerkiksi Suomen historiasta, se on hyvin paljolti ideologisesti latautunutta.
Miten koulu pidetään kouluna? Onko olemassa jokin yksittäinen määritelmä, joka on koulua ja mikä ei sitä ole? Ja jos koulussa ei esimerkiksi puhuttaisi seksuaalisesta suuntautumisesta ollenkaan, niin olisiko koulu silloin enemmän koulu? Mitä ja millaista ideologiaa koulu tai opettaja tuputtaa oppilaalle kertomalla, että yhteiskunnassa on homoseksuaaleja ja kaksi aikuista saman sukupuolen edustajaa voivat elää samanlaisessa suhteessa keskenään kuin esimerkiksi mies ja nainen?
Biologiassa olen pitänyt luontevana jakona koulussa jakaa sana sukupuoli kahteen: sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti. Sukupuoli on biologinen, joka on kaksijakoinen. Sukupuoli-identiteetti ei ole kaksijakoinen, vaan laajempi.
Yleensä koulussa näkyy enemmänkin asioiden toinen puoli: lapset eivät ole näissä keskusteluissa lainkaan tyhmiä eikä heillä yleensä ole asioihin voimakasta tai palavaa mielipidettä, jota ovat jo oppineet pitämään ainoana oikeana. Sen sijaan se, mikä vuotaa kouluun, on vanhempien asennemaailma.
Karkeasti koulussa kyllä huomataan se, jos opettajalla on ideologiaa ja kaikenlainen täysin normaali opetustyö ilman minkäänlaista tunnuksellista sisältöä leimataan nopeasti ideologiseksi ulkopuolella ja todetaan, että opettaja toimii väärin. Se, mikä monista kodeista kuitenkin puuttuu, on sitten se oma peili. Kuka siellä kotona opettaa lapselleen omia mielipiteitään tosina ja ainoina oikeina vaihtoehtoina ja kuka se onkaan, joka sitten koulussa syyttää opettajaa, joka ei näitä samoja mielipiteitä jaa ja pyrkii opettamaan ne kahtena erilaisena näkökulmana.
Jos joskus opettajana haluaisin ostaa joihinkin koteihin lahjan niin varmasti veisin monelle vanhemmalle peilin. Opettajaan projisoidaan omia tunteita ja monella ne omat tunteet koulusta ovat jääneet ainoiksi oikeiksi tunteiksi elämään.