Tavallinen tapaus kyllä. On asuntolaina ja autolaina, ja kuten jutussa kerrotaan, otettu matalan koron aikoina. Yksistään korkokulut ja sähkölaskut ovat nostaneet asumiskustannuksia olennaisesti. Samaan aikaan kuluttajahinnat ovat nousseet, ja ruokalasku on väistämättä kasvanut tuollaisessa kahden pikkulapsen perheessä.
Näitä tapauksia on paljon, ja vielä paljon pahempaan tilanteeseen joutuneita. Yhteistä kaikille on huono onni (= harkinta) isojen päätösten ajoituksessa. On ostettu perheen tulotasoon nähden kallis asunto matalan koron aikakaudella, ja mitoitettu perheen talous muutaman vuoden takaisen kustannustason aikakauteen. Pahimmissa tapauksissa asuntolainan takaisinmaksuaika on ollut jo alunperin pisin mahdollinen, ja muutenkin perheen talous on ollut jo ennen Venäjän ”erikoisoperaatiota” sitä luokkaa, ettei ylimääräisiä säästöjä ole jäänyt paljoa käteen. No huonostihan siinä saattaa käydä.
Nämäkin suht nuoria ihmisiä, jotka ovat päättäneet hankkia itselleen keskiluokkaisen unelman velkarahalla, pari lasta, ja ovat tietysti halunneet myös kuluttaa ”normaalisti” ulkomaanmatkoihin, ulkona syömiseen ja kaikenlaiseen kivaan. Nyt on pitänyt tinkiä siitä kaikenlaisesta kivasta. No voihan.
Hallitustako tässä pitäisi pyytää apuun pelastamaan kaikki ne, jotka ovat ottaneet tuloihinsa nähden liikaa riskiä, eikä täten ole varaa käydä leffassa, ulkomaanmatkoilla ja teppanyaki-ravintoloissa?
Jos sallit vitsikkääksi alkamisen, niin hallitustahan ne yritykset pyytävät apuun, kun ei vielä(kään) saa tarpeeksi kupattua irti yhteiskunnasta, vaan aina on asiat huonosti, eikä koskaan voida investoida.
Mielestäni kuvauksesi tämän perheen ongelmista on sikäli melko kyklooppinen (yksisilmäinen), että vaikea nähdä perheenkään toimissa kauheasti mitään liioiteltua oletusta selkaisesta elämästä, johon nyt voisi työssä käyvillä ihmisillä olettaa olevan varaa.
Vaikeaa nähdä selkaistakaan elämää, jossa jokainen hetki pitää elää varpaillaan sen suhteen, että isosta rahasta nautiskelevat pellet toimillaan sotkevat maailmantalouden, nostelevat sittenkin bonarit vailka mitäön vastuuta, ja seuraukset maksaa perhe, joka on kaikin kuviteltavissa olevin tavoin rahoittanut maansa taloutta.
Asuntoa ei luultavasti ole ollut tarjolla kunnalta, joten menty siihen retkuun, että kannattaa ostaa oma, kun on kuin rahaa pankkiin laittaisi, mutta silläkin virheellä on rahoitettu yteiskuntaa, ja sijoitettu siihen.
Tietenkään ei yhteiskunta taivu tälkaiseen pelastusoperaatioon, ja sen ymmärrän toki, mutta en nyt lähtisi ratsastelemaan millään korkeamnan moraalin ja järjenkään aallolla vain siksi, ettei itselle ole näin käynyt.
Tällaisessa tapauksessa on tietenkin otettu isoa riskiä yhteuskunban osana, ja tämäkin siis yksi esimerkki siitä, että sen ainaisen yrittäjän riskin jauhamisen sijaan pitää tiedostaa myös sen ihmisen (työntekijänä erityisesti) riskit niinikään. Hänenkin pitää voida luottaa palkkaajaansa sen suhteen, että tulevaisuus olisi turvattuna, unohtamatta poliittisen kentän touhuja sen enempää, koska asemoidessaan sen perheensä vaikkapa asumisen suhteen sinne missä työkin on, ei perse montaa tappiollista pakkomuuttoa kellään kestä, kun on jo elämänsä fasiliteetit perseellään.
Aikas moni täällä joutuu kuitenkin riskeillä toimimaan, jos haluaa kokea muutakin kuin kodin ja työn välillä könyämistä.
Kaikella tällä tarkoitan nyt vain sitä, ettei voida riskien realisoitumisesta vittuilla ja ivailla vain sitä ihmistä yksinomaan. Heillä sitäpaitsi saattaa käydä vielä huonommin, kuin sillä yrittäjänriskillä olevalle käy.
Samanlaiset haaveet ja tavoitteet kuutenkin molemilla lienee ollut, mutta vain eri suunnista katsoen. Olisi siis ehkä syytä alkaa pistämään enemmän vastuuta heille, jotka ongelmat pääosin synnytyävöt. Nytkin siellä tilanteeseen syyllisen instanssin (tällä kertaa venäjä) rahat makailevat koskemattomina tileillä, ja seurauksista vastaa nyt tavallinen kansa, ja sekin käy jatkoajassa vittuilemassa toisilleen, että oma syysi.