Petteri Orpon hallitus

[IceWalker]

Hieno ajatus! Tällähän ratkeaisi monta asiaa, kun täällä vaan päätettäisiin pärjätä itse. Kyllä sitä kirkassilmäisenä saunassa syntyneenä peruskoulun aloittavana 7-vuotiaana osaa itsensä ruoassa pitää, voi käydä vaikka koulun ohella töissä.
Ja voihan sitä sanoa synnynnäisen sydänvian omaavalle, että tule pois leikkausjonosta, pärjäät kyllä itse. Mikseikö sitä tavan työssäkävijällä olisi parikymppisenä jo satoja tuhansia laittaa leikkaukseen, kun on töitä tehnyt 15 vuotta.

Suora lainaus Ice Walker: "tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri." Voisiko mainittua sydänvikaista pitää jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana?

Yksi suomalaisen yhteiskunnan puutteista on se, että sosiaaliset verkostot eivät toimi kuten monessa muussa maassa. Eli että sukulaiset tukevat toisiaan. Tämän vuoksi myös sosiaalipalveluja tarvitaan. Eli tarkoittaa sitä, että joudutaan tukemaan erityisesti vähävaraisten lapsia. Kouluruokailu on asia, josta ei voida tinkiä.

Väistämättä kuitenkin realiteetti, ts. kapitalismin kehitys johtaa siihen, että länsimaat joutuvat tinkimään sosiaalivaltioihin liittyvistä eduista ja lähentymään Kaakkois-Aasian eteenpäin pyrkiviä maita. Meidän on muutettava ajatteluamme ihan pelkästään selviytymisen vuoksi. Korkeaa elintasoa, johon ei liity ajatustakaan työnteosta, ei voida pitää enää itsestäänselvyytenä.

Koska kotien arvomaailmaan on vaikeampi vaikuttaa, kouluissa tietysti pitää reagoida tilanteeseen ja opettaa elämän tosiasioita lapsillekin ja nuorille eritoten. Onko liikaa vaadittu, että jokainen terve 18-vuotias jo ymmärtää, että seuraava etappi on joko työelämä tai sitten opiskelu.

 

[Lynx_j]

Suora lainaus Ice Walker: "tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri." Voisiko mainittua sydänvikaista pitää jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana?

Yksi suomalaisen yhteiskunnan puutteista on se, että sosiaaliset verkostot eivät toimi kuten monessa muussa maassa. Eli että sukulaiset tukevat toisiaan. Tämän vuoksi myös sosiaalipalveluja tarvitaan. Eli tarkoittaa sitä, että joudutaan tukemaan erityisesti vähävaraisten lapsia. Kouluruokailu on asia, josta ei voida tinkiä.

Väistämättä kuitenkin realiteetti, ts. kapitalismin kehitys johtaa siihen, että länsimaat joutuvat tinkimään sosiaalivaltioihin liittyvistä eduista ja lähentymään Kaakkois-Aasian eteenpäin pyrkiviä maita. Meidän on muutettava ajatteluamme ihan pelkästään selviytymisen vuoksi. Korkeaa elintasoa, johon ei liity ajatustakaan työnteosta, ei voida pitää enää itsestäänselvyytenä.

Koska kotien arvomaailmaan on vaikeampi vaikuttaa, kouluissa tietysti pitää reagoida tilanteeseen ja opettaa elämän tosiasioita lapsillekin ja nuorille eritoten. Onko liikaa vaadittu, että jokainen terve 18-vuotias jo ymmärtää, että seuraava etappi on joko työelämä tai sitten opiskelu.

Tästä ehdottomasti samaa mieltä, ainakin omassa vastauksessa oli mukana kärjistämistä.
Asioiden juurisyihin puuttuminen olisi jälleen kerran ratkaisun aloittaminen. Konkretiaa näissä toimissa ei vain ole.
Merkittävän vähän kouluissa opetetaan elämän perustaitoja, työelämässä mm. näkee todella paljon nuoria, jotka eivät verotuksessa tiedä bruton ja neton eroa. Verokorttikin on vain paperi, joka annetaan työnantajalle ja palkasta lähtee sitten jotakin rahaa pois.
Olisiko tähän sitten ratkaisu ammattikoulu/lukiotasolla yhteiskuntaopin lisääminen? Ainakin elämän perussäännöt olisi hyvä opettaa työelämään tuleville.
Vaikeampi pulma ratkaistavaksi on sitten nämä pyörästä putoajat, jotka eivät peruskoulun jälkeen hakeudu mihinkään kouluun, vaan elämä alkaa vetämään väärille raiteille jo teini-iässä.
Aika näyttää auttaako oppivelvollisuuden nostaminen 18 ikävuoteen tähän vaivaan.

Harva peruskoulua päättävä tietää mitä haluaisi tehdä ja jos opiskelu ei kiinnosta tai onnistu, niin ammatillisen koulutuksen pitäisi saada näitä haalittua kouluihinsa. Olisiko sitten jonkilainen tutkinto+työpaikka lupaus mahdollinen?
Tokihan tämä vaatisi työnantajiltakin panostusta, esim. että koulun kautta olevat työharjoittelut suoritetaan yhtiössä X (ei ent. Twitter) ja tästä sitten paperit saatuaan työllistyisi tähän firmaan. Vähän kuin oppisopimuskoulutus laajemmassa mittakaavassa. Tokihan suhdanteet vaihtelevat, eikä firmatkaan voi nähdä rekrytointitarvetta pitkälle tulevaisuuteen. Ja kannattaako sitä nuorta kouluttaa ja työllistää, jos tämä lähteekin valmistumisen jälkeen muualle töihin. Malli voisi toimia pienemmillä paikkakunnilla, jossa ei työmahdollisuuksia ole niin paljon.

Lisäksi työelämä kaipaa suuria muutoksia molemmin puolin pöytää. Jos nuoren ensimmäinen työpaikka on vuokrafirman kautta tehtävä 20h/vko sopimus ja palkka 10€/h, tämä johtaa työelämään pettymiseen ja passivoitumiseen. Ei se nuori välttämättä vielä ymmärrä, että löytyy hyviäkin työnantajia, jotka maksavat reilun korvauksen antamastasi ajasta.
Pätkätyöt ja paikasta toiseen heittelyt murentavat uskoa työelämään.

Siinä mielessä hallitus tekee oikein, että johonkin asti se töihin patistaminen auttaa, mutta Tampereen asukasluvun verran olevassa ihmismäärässä (työttömien lukumäärä osapuilleen) löytyy runsas määrä eri ihmisiä.
Kyllä se duunarille palkka määrittää työinnostuksen.
Vielä kun työnantajapuoli muistaisi maksaa sellaista liksaa, millä tulisi toimeen ja millä viitsisi itse tehdä töitä joita tarjoaa.

 

[olkikuukkeli]

Verotuksen oikeudenmukaisuuden pohtiminen on välttämätöntä, koska asioita ei voida itsestäänselvyyksinä. Piikki ei ole enää auki ja tästä ajattelusta on päästävä eroon. Tiettyä pakkoa täytyy myös työvoimapolitiikkaan luoda, on täysin kestämätöntä, että valtava joukko nuoria viettää koko elämänsä työtä pakoillen. Joukossa on varmasti paljon työkykyisiä ihmisiä, mutta näitä ei heitetä työelämään tekemään minimipalkalla töitä, vaan viimeiseen asti kierrätetään erilaisten palvelujen piirissä. Jossakin vaiheessa sitten todetaan, ettei oikeastaan enää kannata yrittääkään heitä työllistää.

Oikeudenmukaisuuskysymys on sekin, ettei ole olemassa kullalla silattua tietä hyvään elämään ja varallisuuteen. Valtion velvollisuus ei ole tukea työhaluttomia, vaan osoittaa tie liikkuviin työmarkkinoihin, joissa sitten pitää lähteä luomaan uraa nollapisteestä. Maahanmuuttajat ovat yleensä tässä pisteessä, mutta maassa olijoiden on tähän pisteeseen myös jouduttava. Hyvinvointivaltio ei tarkoita sitä, että voisi koko elämänsä pakoilla työtä sosiaalitätien hoivan saattelemana.

Puhut viestissäsi niin monesta toisistaan erillään olevasta asiasta, etten voi kaikkeen ottaa kantaa, mutta kovasti tekstissäsi toistuu teema työhaluttomista valtioriippuvaisista, joita on ilmeisesti valtava määrä ja jotka kansantalouttamme romuttavat ja pitävät veroastetta korkeana. Tieto tällaisista suurista työhaluttomien lusmureiden joukoista on kuitenkin täysin anedoktaalista. Todellista dataa siitä, että mikään merkittävä osa n. 300 000 suomalaisesta työttömästä olisi tällaista porukkaa, ei ole. Faktaperäistä tietoa on käytännön työkyvyttömyydestä, maantieteellisestä ja osaamisen kohtaanto-ongelmasta.

Verotuksen oikeudenmukaisuus sinänsä on oikeastikin iso kysymys, sen takia siitä puhutaan niin paljon. Toisin kuin tekstistäsi voisi päätellä, tukiverkottomat järjestelmät eivät tuota moniongelmaisista nuorista kuitenkaan mitään jämeriä minimipalkkaisia työntekijöitä vaan ongelmat kanavoituvat esim. rikollisuuteen ja päihdeongelmiin, kuten pienemmässä mittakaavassa meilläkin. Isolla osalla ihmisistä on joitain perinnöllisiä tai ympäristötekijöistä kumpuavia tekijöitä, joiden vuoksi heistä ei käytännössä ikinä ole tuottaviin töihin. Ns. yhteiskuntasopimusta ja -mallia miettiessä yksi asia onkin ratkaista, miten heihin suhtaudutaan.

Tähän loppuun pieni anekdootti, koulusta. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa koulussa opettaja sanoi oppilaalle suoraan, että ne jotka eivät tee läksyjään eivätkä siten työtään, joutuvat sosiaalipummeiksi. Tämä on virkistävää sanomaa, koska se haastaa nykyisen ideologian siitä, että yhteiskunnan suojaverkot aina ottavat kiinni, vaikka henkilö ei missään elämänsä osoita kiinnostusta töihin. Uskon, ettei työväenliikkeenkään alkuperäisenä tarkoituksena ollut luoda mitään tällaista järjestelmää. Tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri.

Aivan jäätävää settiä lukea tämä näin lukion lehtorina. Tuollainen opettaja pitäisi ottaa tiukkaan puhutteluun ja laittaa esittämään anteeksipyyntö "virkistävästä sanomastaan". Hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, millaiseen kotiin oppilas koulupäivän päättyessä lähtee tai millaisten ongelmien kanssa hän painii. Puhumattakaan siitä, että läksyjen tekemättä jättämisellä olisi suora yhteys "sosiaalipummiksi" ajautumiseen (jo itsessään melkoisen latautunut termi).

Aina se jaksaa hämmentää, miten nämä libertaristisimmat puheenvuorot ovat niin epäinhimillisiä ja todellisuudesta irrallaan. Onko kyse sitten pystyvyysharhasta vai yksinkertaisesti edustamamme lajin ominaisuuksien huonosta tuntemisesta, liekö tuolla merkitystäkään.

 

[Oadie]

Meinaatteko sijoittaa nuo bensan hinnan alennuksesta (7snt/l) säästyvät rahat korkeakorkoiselle tilille?

Voisi laittaa samalle tilille jossa jo "vappusatanen" muhii. Se on vaan paisunut niin suureksi, että pankit ovat laittaneet tilit kiinni.

 

[Patarouva]

Tähän loppuun pieni anekdootti, koulusta. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa koulussa opettaja sanoi oppilaalle suoraan, että ne jotka eivät tee läksyjään eivätkä siten työtään, joutuvat sosiaalipummeiksi. Tämä on virkistävää sanomaa, koska se haastaa nykyisen ideologian siitä, että yhteiskunnan suojaverkot aina ottavat kiinni, vaikka henkilö ei missään elämänsä osoita kiinnostusta töihin. Uskon, ettei työväenliikkeenkään alkuperäisenä tarkoituksena ollut luoda mitään tällaista järjestelmää. Tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri.

Kerron myös tosielämän anekdootin. Yläasteen rehtori haukkui niitä, joista ei koskaan tule mitään. Yksi parjattu poika joka oli tottelematon ja menestyi koulussa huonosti perusti menestyvän korjaamon ja sanoi joskus, että kyllä hänen toisinaan on tehnyt mieli sanoa tuon rehtorin nähdessään, että sä näköjään ajat edelleen tuolla samalla vanhalla autolla.

Se, ehkä 80-luvun koululaisten lohtuna oli, että huonosti koulussa menestyvä saattoi tehdä työtä käden taidoillaan.

 

[douppi]

Verot ryöstöä ja jos ihmiset nyt vain olisivat oppineet huolehtimaan itsestään, voitaisiin hyvinvointivaltiomalli purkaa? En tiedä millä alkeellisella - tai ehkä oikeammin aatteellisella - tasolla tässä ajatuksessa liikutaan, mutta historiallisesti tällainen hyvin toimiva "itse pärjäämiseen" perustuva valtiomalli on samanlainen yksisarvinen kuin kommunistinen työläisen paratiisi.

Sen sinänsä voin hyväksyä, että arvovalintana pitää esim. verotusta varkautena riippumatta siitä, mihin seurauksiin tällaiseen ajatteluun perustuva käytännön toteutus johtaisi. Ja arvoja on tietysti monenlaisia, eikä tällainen (onneksi) libertaristinen eetos kovin todennäköisesti nouse demokratiassa niin kannatetuksi, että verotuksesta ja aktiivisesta sosiaalipolitiikasta luovuttaisiin. Uudistaa niitä molempia kyllä voisi.

Kukaan ei tällaista aja, koska hyvinvointivaltio tarvitsee vahvat ja toimivat julkiset palvelut/järjestelmät (terveydenhuolto, varhaiskasvatus, koulutus, poliisit, palokunnat, Kela, oikeusapu ja niin monet monet muut), joita veroillakin tuetaan. Verotus suomessa on erittäin progressiivinen, eikä siihen olla kajoamassa, ei edes monen vihaama Kokoomus. Veronkevennys 0,7% on todella pieni kevennys, ja kun suurin osa suomalaisista kuitenkin kuuluu siihen keskituloisten laajaan veropohjaa kannattelevaan ryhmään, niin kyllähän se verohyöty sinne rahallisesti isoimmin tippuu kuitenkin kokonaisuudessaan.

 

[Cobol]

Hallituksen budjettiesitykseen liittyen, "solidaarisuusveron" alarajan nosto oli paikallaan. Edellisten hallitusten aikana Suomi putosi B-sarjaan huippuasiantuntijoiden verotuksessa. Verotamme eniten Pohjoismaihin, Baltiaan, Saksaan ym verrattuna. Suomen maantieteellisen sijainninkin kannalta pitäisi olla vetovoimaa ja heikoin nettopalkka ei sitä ole.

Palkansaajan tuloveroprosentit OECD

Palkansaajan tuloverot eräissä OECD-maissa neljällä eri palkkatasolla.

www.veronmaksajat.fi

Indeksijäädytyksiä olisi voinut tehdä fiksumminkin. Eläkeläisten luokkaa 5.5 prosentin korotus olisi vaan pitänyt uskaltaa vetää alas esimerkiksi eläkekeskituloisista osin ja suuremmista enemmän tai kokonaan. Vaikka oppositio olisi käyttänyt Kimmo Kiljusesta lähtien tämänkin hallituksen lyömiseen ja vaikka seuraavissa vaaleissa olisi tullut ongelmia kannatukseen.

Jatkossa verotus kiristyy. Purra tämän sanoi ääneenkin ja helppo olla samaa mieltä kun katsoo uutena otettavan velan määrää 2024-2025 ja kestävyysvajeen kasvua. Verotuksen kiristäminen pohditaan toivottavasti tarkkaan. Miten paljon voidaan kiristää yritysverotusta (= poistaa yritysten verohelpotuksia) ja miten paljon voidaan kiristää ympäristöä saastuttavaa verotusta.

Ansiotuloverotusta ei tule missään nimessä kiristää keski- ja suurituloisilta kansainvälisessä kilpailuasetelmassa (kts taulukko alla). Sen sijaan pääomien verokohtelua voisi järkevöittää. Esimerkiksi säätiöiden ja ay-liikkeen verokohtelu on suhteessa liian kallista yhteiskunnalle ja listaamattomien yhtiöiden osinkoja voisi myös miettiä. Pääomien verokohtelu Suomessa on kokonaisuudessaan lievempää kuin monissa muissa maissa.

Työperäiseen maahanmuuttoon tulisi ihan oikeasti panostaa paljon alkaen maakuvan markkinoimisesta valituissa maissa ja edelleen riivaavan byrokratian purkamisessa.

 

[Ressa]

Voisi laittaa samalle tilille jossa jo "vappusatanen" muhii. Se on vaan paisunut niin suureksi, että pankit ovat laittaneet tilit kiinni.

Hauskaa tämä "ei tunnu tämä kukkarossa" huutelu. En ole vielä nähnyt yhtään veronalennusta joka:

A) näkyy oikeasti kukkarossa ja
B) ei vaikuta valtiontalouteen

Koska tällaista yksittäistä alennusta ei ole koska verotus koostuu monista puroista. Kun monesta verosta saa pienen alennuksen, alkaa se lopulta näkyä kukkarossa.

 

[Lynx_j]

Tähän loppuun pieni anekdootti, koulusta. Eräässä nimeltä mainitsemattomassa koulussa opettaja sanoi oppilaalle suoraan, että ne jotka eivät tee läksyjään eivätkä siten työtään, joutuvat sosiaalipummeiksi. Tämä on virkistävää sanomaa, koska se haastaa nykyisen ideologian siitä, että yhteiskunnan suojaverkot aina ottavat kiinni, vaikka henkilö ei missään elämänsä osoita kiinnostusta töihin. Uskon, ettei työväenliikkeenkään alkuperäisenä tarkoituksena ollut luoda mitään tällaista järjestelmää. Tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri.

Todella ”virkistävää” totta tosiaan. Entä jos sanomisen kohteena oleva tuleekin ”sosiaalipummi” yksinhuoltajan kodista, tällainen sanominen saattaa aiheuttaa inhoa koko yhteiskuntaa kohtaan, koska muilla on paremmat olot ja itsellä melkoinen näköalattomuus edessä. Tokihan tästä voi saada kimmokkeen näyttää epäilijöille, mutta taitaa sanoman vaikutus olla päinvastainen, eli hälläväliä-asenne jatkuu.

Samanlaista sanomaa kuulin itsekin yläasteella hieman vilkkaampana pojanviikarina. Seiskaluokalla jo kerrottiin, ettei minusta mitään tule, rikollinen korkeintaan.
Harvapa sitä 13-14-vuotiaana koululaisena miettii yhteiskunnallista asemaansa ja kun peruskoulussa pärjääminen ei korreloi suoraan myöhempään elämään.
Ihan yhteiskuntakelpoinen minustakin kasvoi ilvesläisyydestä huolimatta. Koulut on käyty, töitä on kokoajan ollut ja tulotasokin on reilusti korkeampi kuin tällä opettajalla.

Aikaa on kulunut jo parisenkymmentä vuotta, mutta edelleen tuon muistaa. Varmasti asiasta opettajalle mainitsisin, jos jossain näkisin.
Kaikkia ei elämä kohtele yhtä hellällä kädellä, eikä onni potki työ- tai koulumarkkinoilla, mutta läksyjä laiminlyövä yläastelainen ei ole automaattisesti tuleva rikollinen tai sossupummi.

Toivon todella, ettei tätä ajatusmaailma ole ainakaan suurelta osin päättävissä elimissä.

 

[Tuuletin]

Se, ehkä 80-luvun koululaisten lohtuna oli, että huonosti koulussa menestyvä saattoi tehdä työtä käden taidoillaan.

Kyllä niitä käsillä tehtäviä töitä edelleen on jos olet valmis oikeasti tekemään töitä ja laittamaan itsesi likoon. Koulut ei koskaan itselleni maistunut mutta töitä on aina riittänyt ja nykyään palkkakin alkaa olemaan ihan kiva, tosin joudun myös tekemään paljon töitä sen eteen, mutta en valita. Alallani on näkynyt paljon nuoria jotka tulevat dollarinkuvat silmissä hommiin mutta toteavat ettei raskas fyysinen työ maistu hyvällä palkallakaan.

 

[IceWalker]

Puhut viestissäsi niin monesta toisistaan erillään olevasta asiasta, etten voi kaikkeen ottaa kantaa, mutta kovasti tekstissäsi toistuu teema työhaluttomista valtioriippuvaisista, joita on ilmeisesti valtava määrä ja jotka kansantalouttamme romuttavat ja pitävät veroastetta korkeana. Tieto tällaisista suurista työhaluttomien lusmureiden joukoista on kuitenkin täysin anedoktaalista. Todellista dataa siitä, että mikään merkittävä osa n. 300 000 suomalaisesta työttömästä olisi tällaista porukkaa, ei ole. Faktaperäistä tietoa on käytännön työkyvyttömyydestä, maantieteellisestä ja osaamisen kohtaanto-ongelmasta.

Ensinnäkin jälleen kerran, pitää huomata konteksti. Nyt otin esimerkiksi nuoret, 18-30.v, joilla saattaa jopa ammattikoulutus puuttua tai joilla ei ole mitään työkokemusta. Kohtaanto-ongelma kyllä tiedetään. Oheisessa kirjoituksessa ei esitetä mitään väitteitä työttömistä noin kokonaisuutena. Aivan ilmeisestikin ne, joilla on työkokemusta ja ammattikoulutus, myös pyrkivät työhön parantaakseen toimeentuloaan. He ovat toisin sanoen jo tehneet jotakin työllistymisensä eteen.

Verotuksen oikeudenmukaisuus sinänsä on oikeastikin iso kysymys, sen takia siitä puhutaan niin paljon. Toisin kuin tekstistäsi voisi päätellä, tukiverkottomat järjestelmät eivät tuota moniongelmaisista nuorista kuitenkaan mitään jämeriä minimipalkkaisia työntekijöitä vaan ongelmat kanavoituvat esim. rikollisuuteen ja päihdeongelmiin, kuten pienemmässä mittakaavassa meilläkin. Isolla osalla ihmisistä on joitain perinnöllisiä tai ympäristötekijöistä kumpuavia tekijöitä, joiden vuoksi heistä ei käytännössä ikinä ole tuottaviin töihin. Ns. yhteiskuntasopimusta ja -mallia miettiessä yksi asia onkin ratkaista, miten heihin suhtaudutaan.

Käsitellyt kysymykset eivät ole yksiulotteisia ja helppoja ratkaista. Rikollisuus on pysyvä ongelma kaikkialla maailmassa. Tie helppoon ansioon on houkuttava, yleensä seurausta koko lapsuuden ja nuoruuden kestäneistä vääristä valinnoista. Mutta tästä huolimatta on pyrittävä siihen, että nuorillekin avataan se, että yhteiskunta edellyttää jokaisen hankkivan itselleen työpaikan. Jos et ole opiskellut mitään, on turha ajatella, että voisi saada itselleen hyväpalkkaisen siistin sisäduunin.

Aivan jäätävää settiä lukea tämä näin lukion lehtorina. Tuollainen opettaja pitäisi ottaa tiukkaan puhutteluun ja laittaa esittämään anteeksipyyntö "virkistävästä sanomastaan". Hänellä ei ole mitään käsitystä siitä, millaiseen kotiin oppilas koulupäivän päättyessä lähtee tai millaisten ongelmien kanssa hän painii. Puhumattakaan siitä, että läksyjen tekemättä jättämisellä olisi suora yhteys "sosiaalipummiksi" ajautumiseen (jo itsessään melkoisen latautunut termi).

Varmaan opettaja myös käytti huumoria tässä tilanteessa. Omat muistoni hyvistä opettajista olivat niitä, joilla oli jotakin sanottavaa ja osasivat sanoa sen sopivalla sarkasmilla.

Aina se jaksaa hämmentää, miten nämä libertaristisimmat puheenvuorot ovat niin epäinhimillisiä ja todellisuudesta irrallaan. Onko kyse sitten pystyvyysharhasta vai yksinkertaisesti edustamamme lajin ominaisuuksien huonosta tuntemisesta, liekö tuolla merkitystäkään.

Viimeisin budjetti oli asia, jonka pitäisi herättää puolestaan jokaisen vihervassarin miettimään omia ajatuksiaan. Aika hiljaisiksi kyseinen budjettiesitys väkisinkin vetää. Todellisuudesta irrallaan olemista en nyt millään libertanismiinkaan yhdistä. Pikemminkin yhdistän sen vastakkaiseen ajatusmaailmaan. Tämän ajatusmaailman mukaan voimme jatkuvasti elää yli varojemme ja meidän ei tarvitse välittää, minkälaiseen kuntoon taloutemme jätämme. Nytkin oikeistohallitus oli lähes kädetön menojen hallinnassa, vaikka sentään yritti toimeenpanna leikkauksia.

Edustajamme lajin edustajia on muuten aivan h-i kehittyvissä maissa ja länsimaiden ulkopuolella. Heidän taas olisi aivan järjettömän vaikea käsittää, miten länsimaissa ihmisillä on korkea elintaso, vaikka he eivät ole jatkuvasti töissä. Lajimme ominaisuuksiin kuuluu myös sitkeys, pärjätä hyvin erilaisissa olosuhteissa ja yhteiskunnissa.

 

[Patarouva]

Kyllä niitä käsillä tehtäviä töitä edelleen on jos olet valmis oikeasti tekemään töitä ja laittamaan itsesi likoon. Koulut ei koskaan itselleni maistunut mutta töitä on aina riittänyt ja nykyään palkkakin alkaa olemaan ihan kiva, tosin joudun myös tekemään paljon töitä sen eteen, mutta en valita. Alallani on näkynyt paljon nuoria jotka tulevat dollarinkuvat silmissä hommiin mutta toteavat ettei raskas fyysinen työ maistu hyvällä palkallakaan.

Ei elämää helpota, jos ympäristö antaa kuvan, että rahaa virtaa helposti persettään pyllistämällä tai hassuja videoita julkaisemalla. Siinä tavalliset ammatit tuntuvat tylsiltä ja saatu raha kuluu nopeasti, eikä riitä kaikkeen kivaan, mitä näyttää somessa kaikilla muilla muka olevan.

 

[Leicester]

Edeltävät pääministerit olivat tajunneet, että etu on aiheeton ja moraaliton eivätkä sitä käyttäneet hyväksi. Sanna ajatteli, että business as usual laittaa avustaja kauppaan valtion luottokortin kanssa ostamaan perheelle aamupalaa.

Sun viestit ovat kyllä loistava esimerkki poliittisesta keskustelusta, eli lauotaan mielipiteitä värilasit päässä ilman objektiivisuuden häivääkään. Lämmin kiitos siitä sinulle.

 

[Tadu]

Sun viestit ovat kyllä loistava esimerkki poliittisesta keskustelusta, eli lauotaan mielipiteitä värilasit päässä ilman objektiivisuuden häivääkään. Lämmin kiitos siitä sinulle.

Päinvastoin. Olen tuominnut molempien Sannan ja Petterin toimet. Samaa ei voi sanoa Sannan faneista. Se onkin ero äänestäjän ja fanin välillä.

Lainaamassasi viestissä ei ollut mitään subjektiivista vaan puhdasta faktaa, mikä toki näyttää ärsyttävän syystä X.

Tänne kirjoittaa vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, jotka kannattavat varauksetta oman puolueensa tekoja ja tuomitsevat "vastustajan" teot ihan sama mistä on kyse. Sitten on kirjoittajia kuten minä, jotka ainakin pyrkivät objektiivisuuteen ja arvioivat itse asiaa. Tokihan olen oikeistolainen ja Kokoomuksen äänestäjä, mikä varmasti näkyy. Kukaan ei ole täydellisen objektiivinen ihminen. En kuitenkaan kiellä tai puolustele silloin kun "omat" mokailevat.

 

[IceWalker]

Kerron myös tosielämän anekdootin. Yläasteen rehtori haukkui niitä, joista ei koskaan tule mitään. Yksi parjattu poika joka oli tottelematon ja menestyi koulussa huonosti perusti menestyvän korjaamon ja sanoi joskus, että kyllä hänen toisinaan on tehnyt mieli sanoa tuon rehtorin nähdessään, että sä näköjään ajat edelleen tuolla samalla vanhalla autolla.

Se, ehkä 80-luvun koululaisten lohtuna oli, että huonosti koulussa menestyvä saattoi tehdä työtä käden taidoillaan.

Opettajan ei ikinä tule syyllistää ketään yksilöä, tässä tietenkin astutaan rajan ylitse. Sen sijaan on monia tapoja herättää ajatuksia siitä, että omaa elämistään ei voi perustaa toisten tuen varaan. Elämän tosiseikkojen korostaminen on taas mielestäni nuorille palvelus. Varmaan on niitäkin opettajia, joiden mielestä lopultakin yhteiskunta ratkaisee kaikki toimeentuloon liittyvät ongelmat: oppilaat totutetaan siihen, että on ihan ok siirtyä palvelusta toiseen ilman mainittavaa kiinnostusta eteenpäinmenoon.

Kädentaitojen korostaminen on erinomainen asia: varsinkin poikien kiinnostusta asiaan pitäisi herättää. Vanha työläiskulttuuri luonnostaan työnsi nuoria enemmän amikseen ja oli hieno asia asia seurata isänsä jälkiä vaikkapa raksalle tai puusepäksi. Pojilla on tyttöjä enemmän ongelmia koulunkäynnissä jo siksi, että lukeminen ei kiinnosta. Tarvitaan siis jokin muu asia, käsillä tekeminen esimerkiksi, joka voisi motivoida koulunkäyntiin ja työelämään. Valitettavasti käsillä tekeminen usein rajoittuu nykyisin kännykän räpläämiseen.

Ihmeellistä ei ole se, että helppo tapa ansaita rahaa kiinnostaa eniten. Nuorilla tämä ilmenee siten, että erilaisten pelien kehittäminen ja siitä seuraavat jättitulot ovat monen unelmana. Kuitenkin vain murto-osa nuorista omaa riittävästi lahjakkuutta moiseen. Tarvittaisiin esimerkiksi ammattien esittelykampanjaa, jossa pyrittäisiin positiivisella hengellä luomaan kuvaa eri ammateista. Puuseppänä olet todella asian ytimessä, koska materiaali taipuu käsissäsi ties mihin. Ja pankkitili kiittää. Eipä niitäkään alan osaajia vähän ole, jotka mennen tullen peittoavat ansainnassaan akateemiset pätkäduunarit. Puuseppä ajaa uudella bemarilla kun taas "akateemikko" ajaa 20-vuotta vanhalla Toyotan-romulla.

Tuohon autoon vielä sen verran, että tiedän lukion, jonka kokkarirehtori ajeli vanhalla itäautolla. En tiedä, mikä statement kaverilla oli tuossa autoilussaan. Enkä sitäkään, kuittailiko kukaan hänelle siitä, epäilen.

 

[Patarouva]

Päinvastoin. Olen tuominnut molempien Sannan ja Petterin toimet. Samaa ei voi sanoa Sannan faneista. Se onkin ero äänestäjän ja fanin välillä.

Lainaamassasi viestissä ei ollut mitään subjektiivista vaan puhdasta faktaa, mikä toki näyttää ärsyttävän syystä X.

Tänne kirjoittaa vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, jotka kannattavat varauksetta oman puolueensa tekoja ja tuomitsevat "vastustajan" teot ihan sama mistä on kyse. Sitten on kirjoittajia kuten minä, jotka ainakin pyrkivät objektiivisuuteen ja arvioivat itse asiaa. Tokihan olen oikeistolainen ja Kokoomuksen äänestäjä, mikä varmasti näkyy. Kukaan ei ole täydellisen objektiivinen ihminen. En kuitenkaan kiellä tai puolustele silloin kun "omat" mokailevat.

Faniudesta tuli mieleen, että Sannan fanitus poikkeaa siinä mielessä kiekkokannattajista, että jääkiekossa olisivat omat kannattajat suurin joukoin haukkuneet suosikkipelaajan, joka lähtee kesken sopimuksen muualle ison rahan perässä, vaikka toki jotkut olisivat ymmärtäneet, että ura niin lyhyt, että kuka ei lähtisi.

Jääkiekossa vastustajan kannattajat olisivat hetken ilakoineet vastustajan pelaajamenetyksestä ja jopa ilkkuneet hetken, mutta kyseinen pelaaja ei olisi heitä kauan kiinnostanut.

 

[Lynx_j]

Opettajan ei ikinä tule syyllistää ketään yksilöä, tässä tietenkin astutaan rajan ylitse. Sen sijaan on monia tapoja herättää ajatuksia siitä, että omaa elämistään ei voi perustaa toisten tuen varaan. Elämän tosiseikkojen korostaminen on taas mielestäni nuorille palvelus. Varmaan on niitäkin opettajia, joiden mielestä lopultakin yhteiskunta ratkaisee kaikki toimeentuloon liittyvät ongelmat: oppilaat totutetaan siihen, että on ihan ok siirtyä palvelusta toiseen ilman mainittavaa kiinnostusta eteenpäinmenoon.

Kädentaitojen korostaminen on erinomainen asia: varsinkin poikien kiinnostusta asiaan pitäisi herättää. Vanha työläiskulttuuri luonnostaan työnsi nuoria enemmän amikseen ja oli hieno asia asia seurata isänsä jälkiä vaikkapa raksalle tai puusepäksi. Pojilla on tyttöjä enemmän ongelmia koulunkäynnissä jo siksi, että lukeminen ei kiinnosta. Tarvitaan siis jokin muu asia, käsillä tekeminen esimerkiksi, joka voisi motivoida koulunkäyntiin ja työelämään. Valitettavasti käsillä tekeminen usein rajoittuu nykyisin kännykän räpläämiseen.

Ihmeellistä ei ole se, että helppo tapa ansaita rahaa kiinnostaa eniten. Nuorilla tämä ilmenee siten, että erilaisten pelien kehittäminen ja siitä seuraavat jättitulot ovat monen unelmana. Kuitenkin vain murto-osa nuorista omaa riittävästi lahjakkuutta moiseen. Tarvittaisiin esimerkiksi ammattien esittelykampanjaa, jossa pyrittäisiin positiivisella hengellä luomaan kuvaa eri ammateista. Puuseppänä olet todella asian ytimessä, koska materiaali taipuu käsissäsi ties mihin. Ja pankkitili kiittää. Eipä niitäkään alan osaajia vähän ole, jotka mennen tullen peittoavat ansainnassaan akateemiset pätkäduunarit. Puuseppä ajaa uudella bemarilla kun taas "akateemikko" ajaa 20-vuotta vanhalla Toyotan-romulla.

Kyllähän nämä elämän tosiasiat ovat kasvatusoloista kiinni, tokihan koulun pitäisi pyrkiä enemmän tarjoamaan tietoa tulevaisuudesta. Monella peruskoululaisella taitaa olla ajatus, että koulussa käydään sen takia, että siellä pitää käydä.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on hyvä ja sille saa olla kiitollinen, mutta toisaalta koulunkäyntikin opettaa alitajuisesti palveluiden käyttäjiksi.
Löytyy ilmainen ateria ja terveydenhuolto ja jatko-opiskelukin on hyvin halpaa.
Nämä ovat asioita, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni tulevaisuudessakin. Työelämään vaan tulee ihmisiä, jotka ihmettelevät, ettei se työpaikkaruokalan ruoka olekaan ilmaista..

Entisaikaan duunariakin arvostettiin erilailla, tehtaalle mentiin töihin sukupolvelta toiselle ja puu/paperi toi leivän, ruokapöydän ja katon pään päälle. Tokihan paperiteollisuudellakin meni todella lujaa, joka loi melkoisen harhan tulevaisuudelle. Tietysti myös rahan arvo ja oma valuutta ovat olleet vaikuttimina.
Ei kuitenkaan ollut vuokrafirmoja, nollatuntisopimuksia tai muita työläisen ansioita laskevia asoita. Lisäksi mestari-kisälli-oppipoika-ajattelu on kadonnut kokonaan markkinasta.

Joskus duunarielämä tuntui tavoiteltavalta tai itsestäänselvältä asialta, hyvän elintason pystyi rakentamaan kädentaidoillaan. Nykyinen työmarkkina ei tunnu tarjoavan, kuin tessin minimiä ja määräaikaisia sopimuksia. Siinä haihtuu mielikuvat ”amis se vaan tienaa enemmän”-ajattelusta.

Ja tosiaan some on tuonut mukanaan ikävät lieveilmiöt, alakouluikäisenä tapitetaan influenssereja ja ruinataan vanhemmilta Prime-tölkkejä.

Off-topiciksi meni hallituksen osalta, mutta kyllä työelämän ravistelu toden totta olisi paikallaan. Kohtaisi kädentaito ja reilu korvaus tästä.

 

[olkikuukkeli]

Varmaan opettaja myös käytti huumoria tässä tilanteessa. Omat muistoni hyvistä opettajista olivat niitä, joilla oli jotakin sanottavaa ja osasivat sanoa sen sopivalla sarkasmilla.

Johtuen syksyn ajankohdasta, (yo-kirjoitukset) en muuhun kerkeä ottamaan kantaa, mutta "huumorilla heitin" ei millään tavalla pelasta tilannetta. Olen opettajaprofiililtani sellainen, että tehokeinona provosoin paljon ja innostan sillä opiskelijoitani ottamaan kantaa asioihin, mutta ikinä laskisi leikkiä asioista tavalla, joka asettaa opiskelijat luokassani eriarvoiseen asemaan tai saa heidät esim. häpeämään. Moni koulussa alisuorittava on kodista, jossa vanhemmat ovat arvostamasi opettajan määritelmällä varmaan niitä sosiaalipummeja, eli työttömiä tai muuten pahasti ongelmaisia ihmisiä. Alkuperäisestä viestistäsi sain myös aika selkeästi sen kuvan, että opettaja uskoo mitä sanoo. Kyllä sen nuori ymmärtää ja joko vihastuu tai häpeää tilannettaan tavalla, joka harvoin on mitenkään rakentava hänen kannaltaan. Kyllä se "tough love", jota myös tarvitaan, täytyy esittää ihan eri tavalla.

Olen itsekin köyhästä perheestä, isäni oli kauan pitkäaikaistyöttömänä ja äiti sairaseläkeläinen. Kyllä sitä koulussa sai hävetä ilman opettajan huuteluitakin.

 

[IceWalker]

Kyllähän nämä elämän tosiasiat ovat kasvatusoloista kiinni, tokihan koulun pitäisi pyrkiä enemmän tarjoamaan tietoa tulevaisuudesta. Monella peruskoululaisella taitaa olla ajatus, että koulussa käydään sen takia, että siellä pitää käydä.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on hyvä ja sille saa olla kiitollinen, mutta toisaalta koulunkäyntikin opettaa alitajuisesti palveluiden käyttäjiksi.
Löytyy ilmainen ateria ja terveydenhuolto ja jatko-opiskelukin on hyvin halpaa.
Nämä ovat asioita, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni tulevaisuudessakin. Työelämään vaan tulee ihmisiä, jotka ihmettelevät, ettei se työpaikkaruokalan ruoka olekaan ilmaista..

Entisaikaan duunariakin arvostettiin erilailla, tehtaalle mentiin töihin sukupolvelta toiselle ja puu/paperi toi leivän, ruokapöydän ja katon pään päälle. Tokihan paperiteollisuudellakin meni todella lujaa, joka loi melkoisen harhan tulevaisuudelle. Tietysti myös rahan arvo ja oma valuutta ovat olleet vaikuttimina.
Ei kuitenkaan ollut vuokrafirmoja, nollatuntisopimuksia tai muita työläisen ansioita laskevia asoita. Lisäksi mestari-kisälli-oppipoika-ajattelu on kadonnut kokonaan markkinasta.

Joskus duunarielämä tuntui tavoiteltavalta tai itsestäänselvältä asialta, hyvän elintason pystyi rakentamaan kädentaidoillaan. Nykyinen työmarkkina ei tunnu tarjoavan, kuin tessin minimiä ja määräaikaisia sopimuksia. Siinä haihtuu mielikuvat ”amis se vaan tienaa enemmän”-ajattelusta.

Ja tosiaan some on tuonut mukanaan ikävät lieveilmiöt, alakouluikäisenä tapitetaan influenssereja ja ruinataan vanhemmilta Prime-tölkkejä.

Off-topiciksi meni hallituksen osalta, mutta kyllä työelämän ravistelu toden totta olisi paikallaan. Kohtaisi kädentaito ja reilu korvaus tästä.

Periaatteessa olen samaa mieltä kommentistasi. Järjestelmien vertailu on haastavaa ja kirsikanpoiminta poliitikkojen leipälaji. Koulujärjestelmästä ei kannata leikata, koska sillä tavalla ammutaan itseään jalkaan.

Suomalainen palkkataso ei sekään päätä huimaa. Verotuksen keventäminen on toinen puoli tätä asiaa, mutta toinen puoli on se, että suomalainen työ ei sittenkään myy tarpeeksi hyvin maailmalla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Osa vientialoista on aika lailla suhdanteista riippuvaista.

Osa duunarielämästäkin on pätkätyötä, esimerkiksi Prisman kassojen työehdot eivät ole kovin houkuttelevia. Siksi tämä työ on välietappi monelle. Yksi mahdollisuus päästä käsiksi mukavaan tulotasoon on yrittäjäksi ryhtyminen. Eli siis klassinen tapa: ensin keräät itsellesi riittävän ammattitaidon ja sen jälkeen alat tehdä itseäsi tunnetuksi osaajana. Kaikilta aloilta tämä ei onnistu.

Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa vaikkapa hyvällä kirvesmiehellä on töitä riittävästi. Puskaradio tietää hyvin pian, jos joku kaveri osaa työnsä todella hyvin. Sen jälkeen pitää vain malttaa hiukan jättää vapaa-aikaakin itselleen, ettei pala loppuun. Ja Bali kutsuu sesongin jälkeen.

Mutta OT:ksi menee tässä.

 

[Byvajet]

Joskus duunarielämä tuntui tavoiteltavalta tai itsestäänselvältä asialta, hyvän elintason pystyi rakentamaan kädentaidoillaan.

Oleellisempaa oli, ettei tarvittu taitoja, ei myöskään kädentaitoja. Pitkälle kouluttautuminen ei ollut oletus, eikä töihin hakiessa tarvinnut olla kaiken osaaja. Nykymaailmassa osaamisvaatimukset ja kilpailu syrjäyttävät.

Kilpailu luo myös passivoivaa katkeruutta ja osattomuutta, koska ihmisten henkiset kyvyt ovat hyvin erilaisia. Nykymaailmassa älykkyyden merkitys on korostunut. Älykkyys taas on vahvasti perinnöllistä. Niinpä maailma kulkee suuntaan, jossa korkeakoulutettujen lapset pärjäävät globaalissa kilpailussa, kun taas heikkolahjaisemmille on tarjolla yhä vähemmän. Yliopistoihin päätyvä porukka on kaikesta tasa-arvovouhotuksesta huolimatta edelleen erittäin jakautunutta. Duunaritaustaisia joukossa on pieni osuus.

Korkeakoulutettu saa hyvän palkan, koska hänen osaamisensa on muiden maiden osaajien tasolla, mutta duunareiden palkat poljetaan halpatyöllä ja tuotantoa halpamaihin siirtämällä. Suomalainen korkeakoulutettu on paljon vaikeampi korvata kuin suomalainen duunari, jonka tilalle voidaan vaihtaa muualta tuotu työvoima.

Ennen ei osattu kantaa yhtään sen paremmin vastuuta kuin nykyäänkään. Silloin todellisuus kuitenkin kannatteli ihmistä, ohjasi. Se myös tarjosi taloudellisen kannusteen. Yksinkertaisesta työstä saatettiin maksaa oikein mukava palkka. Oikeastihan menneiden vuosikymmenten kouluja käymättömät olivat henkisesti varsinaisia lapasia. Nykynuorilta vaaditaan aivan valtavasti enemmän ennen kuin he pääsevät taloudellisesti turvattuun elämään.

On surkeaa, että yhteiskunnallisia ongelmia pyritään ratkaisemaan vetoamalla yksilöihin, vaikka ratkaisu on sosiaalisessa todellisuudessa.

Mitä enemmän on kilpailua, sitä enemmän on passivoitumista. Mitä matalampi on kynnys elättävään ja säännölliseen työhön, jonka varaan voi perustaa elämänsä ja rakentaa perheen, sitä vähemmän on syrjäytymistä.

 

[Lynx_j]

Oleellisempaa oli, ettei tarvittu taitoja, ei myöskään kädentaitoja. Pitkälle kouluttautuminen ei ollut oletus, eikä töihin hakiessa tarvinnut olla kaiken osaaja. Nykymaailmassa osaamisvaatimukset ja kilpailu syrjäyttävät.

Kilpailu luo myös passivoivaa katkeruutta ja osattomuutta, koska ihmisten henkiset kyvyt ovat hyvin erilaisia. Nykymaailmassa älykkyyden merkitys on korostunut. Älykkyys taas on vahvasti perinnöllistä. Niinpä maailma kulkee suuntaan, jossa korkeakoulutettujen lapset pärjäävät globaalissa kilpailussa, kun taas heikkolahjaisemmille on tarjolla yhä vähemmän. Yliopistoihin päätyvä porukka on kaikesta tasa-arvovouhotuksesta huolimatta edelleen erittäin jakautunutta. Duunaritaustaisia joukossa on pieni osuus.

Korkeakoulutettu saa hyvän palkan, koska hänen osaamisensa on muiden maiden osaajien tasolla, mutta duunareiden palkat poljetaan halpatyöllä ja tuotantoa halpamaihin siirtämällä. Suomalainen korkeakoulutettu on paljon vaikeampi korvata kuin suomalainen duunari, jonka tilalle voidaan vaihtaa muualta tuotu työvoima.

Ennen ei osattu kantaa yhtään sen paremmin vastuuta kuin nykyäänkään. Silloin todellisuus kuitenkin kannatteli ihmistä, ohjasi. Se myös tarjosi taloudellisen kannusteen. Yksinkertaisesta työstä saatettiin maksaa oikein mukava palkka. Oikeastihan menneiden vuosikymmenten kouluja käymättömät olivat henkisesti varsinaisia lapasia. Nykynuorilta vaaditaan aivan valtavasti enemmän ennen kuin he pääsevät taloudellisesti turvattuun elämään.

On surkeaa, että yhteiskunnallisia ongelmia pyritään ratkaisemaan vetoamalla yksilöihin, vaikka ratkaisu on sosiaalisessa todellisuudessa.

Mitä enemmän on kilpailua, sitä enemmän on passivoitumista. Mitä matalampi on kynnys elättävään ja säännölliseen työhön, jonka varaan voi perustaa elämänsä ja rakentaa perheen, sitä vähemmän on syrjäytymistä.

Olen kanssasi samaa mieltä. Lisäksi sosiaalinen ympäristö oli varsin erilainen, oli luonnollista käydä koulu joten kuten läpi, mahdollinen lähellä sijaitseva ammattikoulu perään ja mennä paikallisen tehtaan hihnalle, josta isovanhemmat ja vanhemmat olivat jo vuosikymmeniä leipänsä hakeneet. Lisäksi työnsaantia helpotti ihan duunarinakin työskentelevät vanhemmat, joiden kautta oli valmis linkki työpaikkaan.
Nyt näitä suurten ikäluokkien hihnatyöskentelijöitä sitten ajautuu työttömiksi, kun se paikkakunnan sellutehdas/saha/metalliverstas sulkee ovensa ja tehdas siirtyy halvempaan maahan.
Tämän yhtä ja samaa työtä esimerkiksi 30 vuotta tehneen, mutta ei eläkeikää saavuttaneen onkin vaikeampi työllistyä nykymarkkinassa, kun puuttuu todellinen osaaminen, työhön vaadittavat kortit, mahdollisesti sosiaaliset taidot ja tietotekniikan ymmärrys. Kuilu helpon leivän ja pienen työpanoksen hommista nykyvaatimusten töihin on melkoinen.
Eikä tarkoitus ole leimata tai arvostella kenenkään osaamista tai työpanosta, mutta vuosikymmeniä sitten peruskoulusta tehtaaseen mennyt ja uransa siellä tehnyt ei varmasti ole kärkirekrytointien joukossa.

Uudelleenkoulutuksesta on kai yritetty tehdä pelastajaa asialle, mutta sille kuusikymppiselle tietokoneeseen koskemattomalle sorvarille jo pelkkä sähköisen tuntikirjauksen tekeminen voi olla liian hankalaa. Eikä sitä yksinkertaista hihnahommaakaan loputtomiin riitä missään.

Maailma muuttuu, mutta tekijät ei aina mukana. Toivottavaa olisi ammatillisen koulutuksen vastaavan ajanhuutoon ja lisäksi työperäisen maahanmuuton tuovan uusia osaajia työvoimapula-aloille.

 

[Patarouva]

Oleellisempaa oli, ettei tarvittu taitoja, ei myöskään kädentaitoja. Pitkälle kouluttautuminen ei ollut oletus, eikä töihin hakiessa tarvinnut olla kaiken osaaja. Nykymaailmassa osaamisvaatimukset ja kilpailu syrjäyttävät.

Kilpailu luo myös passivoivaa katkeruutta ja osattomuutta, koska ihmisten henkiset kyvyt ovat hyvin erilaisia. Nykymaailmassa älykkyyden merkitys on korostunut. Älykkyys taas on vahvasti perinnöllistä. Niinpä maailma kulkee suuntaan, jossa korkeakoulutettujen lapset pärjäävät globaalissa kilpailussa, kun taas heikkolahjaisemmille on tarjolla yhä vähemmän. Yliopistoihin päätyvä porukka on kaikesta tasa-arvovouhotuksesta huolimatta edelleen erittäin jakautunutta. Duunaritaustaisia joukossa on pieni osuus.

Korkeakoulutettu saa hyvän palkan, koska hänen osaamisensa on muiden maiden osaajien tasolla, mutta duunareiden palkat poljetaan halpatyöllä ja tuotantoa halpamaihin siirtämällä. Suomalainen korkeakoulutettu on paljon vaikeampi korvata kuin suomalainen duunari, jonka tilalle voidaan vaihtaa muualta tuotu työvoima.

Ennen ei osattu kantaa yhtään sen paremmin vastuuta kuin nykyäänkään. Silloin todellisuus kuitenkin kannatteli ihmistä, ohjasi. Se myös tarjosi taloudellisen kannusteen. Yksinkertaisesta työstä saatettiin maksaa oikein mukava palkka. Oikeastihan menneiden vuosikymmenten kouluja käymättömät olivat henkisesti varsinaisia lapasia. Nykynuorilta vaaditaan aivan valtavasti enemmän ennen kuin he pääsevät taloudellisesti turvattuun elämään.

On surkeaa, että yhteiskunnallisia ongelmia pyritään ratkaisemaan vetoamalla yksilöihin, vaikka ratkaisu on sosiaalisessa todellisuudessa.

Mitä enemmän on kilpailua, sitä enemmän on passivoitumista. Mitä matalampi on kynnys elättävään ja säännölliseen työhön, jonka varaan voi perustaa elämänsä ja rakentaa perheen, sitä vähemmän on syrjäytymistä.

Mitä tälle voimme tehdä, kun elämä on netin kautta koko ajan vertailua?

Ennen elämää elettiin pienessä piirissä ja vertailua saattoi olla naapuriin tai kylän tai kunnan rikkaimpiin henkilöihin. Hyväosaisimmat olivat poikkeuksia ja jotenkin varmaan ymmärrettiin, että kaikille tuota mannaa ei ole tiedossa. Korkeintaan jossakin lehdessä nähtiin niitä suurimpia ihailun kohteita, jotka olivat täysin toisesta todellisuudesta.
Puoliso löytyi lähistöltä, ei voinut loputtomiin plokata Jussien ja Liisojen laumasta.

Eivät kaikki silloinkaan olleet tyytyväisiä elämäänsä puhumattakaan jostain onnellisuudesta, mutta suurimmalle osalle se riitti. Maailman kuva laajeni edelleen, eikä ihminen varmaan tullut sen tyytyväisemmäksi ja sama jatkuu edelleen. Tuntuu, että onko niin, että mitä enemmän ihminen näkee mahdollisuuksia, joihin pitäisi kyetä niin sitä ahtaammaksi ja ahdistuneemmaksi eläminen käy.

Mistä me voimme tietää, kumpi lopulta on tyytyväisempi elämäänsä ”Leppäsen Aune” vai joku Onlyfans-tähti.

 

[Sonny Burnett]

Mistä me voimme tietää, kumpi lopulta on tyytyväisempi elämäänsä ”Leppäsen Aune” vai joku Onlyfans-tähti.

Tuli tästä ajatus että jos Onlyfans olisi keksitty jo reilu sata vuotta sitten, niin Aune olisi hyvin todennäköisesti keikistellyt siellä.

 

[Boogey]

Ulosmarsseja, protesteja ja mielenilmauksia: tätä kaikkea on luvassa seuraavan kolmen viikon ajan, SAK kertoo

SAK:n alaiset jäsenliitot aloittavat ensi tiistaina poliittiset mielenilmaukset hallituksen toimia vastaan. Yleislakkoa ei kuitenkaan ole tiedossa.

yle.fi

Siitä se rumba sitten lähtee liikkeelle. AY liikkeen mielestä koko kolmikanta on suoraan skipattu kirjaamalla asiat hallitusohjelmaan, joten vastatoimet voidaan heidän suunnalta myös aloittaa.

"Ensimmäinen mielenilmauspäivä on ensi viikon tiistaina, ja toimia on kolmen viikon ajan, kolmena päivänä viikossa koko maan laajuisesti, hän jatkaa. Mielenilmauksista kerrotaan aina neljä päivää ennen."

Mielenkiinnolla odotan mikä on perussuomalaisten twitter siiven ulosanti tänä ajanjaksona.

Oma mielipide on että Orpon hallitus tekee tärkeitä(kin) uudistuksia, mutta yksipuolisella lähestymisellään vaan kaivaa turhan montun jotta asiat etenisivät ja taloudelle tulee muutenkin hankalassa tilanteessa lisää hallaa.

 

[Cobol]

Kyse on vallasta. Vaikka minun silmin SAK haluaa pitää kiinni oikeudestaan sotkea maan asiat mielensä mukaan, ei Orponkaan hallitus Suomessa voi yksin päättää mm. työllisyys-, talous- ja veropolitiikasta. Näkemyksistä riippuu, onko hallituksen ja eduskunnan enemmistön vajavainen valta osa demokratiaa vai uhka demokratialle. Toisin sanoen, onko SAK:n valtaa syytä tukea kun SAK ei sitä halua käyttää yhteiskunnan eduksi vaan omaksi edukseen.

YLE:n uutisessa uhotaan 1 000 000 jäsenen SAK:sta. YLE olisi voinut uutisoinnissaan tehdä muutakin kuin valehdella, sillä SAK on nykyään luokkaa 500 000. Romahdus on onneksi ollut nopea ja tarkemmin alla:

Kommentti: Palkansaajien mahtijärjestö SAK on haamu entisestään – jäsenmäärä putoaa vuosittain kymmenillätuhansilla

Ammatillisista keskusjärjestöistä suurin eli SAK on haamu entisestään. Ennen SAK ilmoitti edustavansa miljoonaa palkansaajaa, nyt sen palkansaajajäsenten määrä on laskenut reiluun puoleen miljoonaan. Keskusjärjestön rooli ei ole muutenkaan entisensä, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.

www.is.fi

Mielenkiintoinen haaste hallitukselle ay-liikkeen toimesta. Ja varsin odotettu. Ja monen mielestä myös syystä. Itse katson, että rakenteellisten uudistusten aika on jo mennyt, mutta tehdään edes se mitä tehtävissä on. Muussa tapauksessa emme kykene hyödyntämään vihreän siirtymänkään mahdollisuuksia.