Suora lainaus Ice Walker: "tukiverkot on tarkoitettu niille, jotka ovat kadottaneet työkykynsä. Tai niille, joilla on ollut elämässään harvinaisen huono tuuri." Voisiko mainittua sydänvikaista pitää jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana?
Yksi suomalaisen yhteiskunnan puutteista on se, että sosiaaliset verkostot eivät toimi kuten monessa muussa maassa. Eli että sukulaiset tukevat toisiaan. Tämän vuoksi myös sosiaalipalveluja tarvitaan. Eli tarkoittaa sitä, että joudutaan tukemaan erityisesti vähävaraisten lapsia. Kouluruokailu on asia, josta ei voida tinkiä.
Väistämättä kuitenkin realiteetti, ts. kapitalismin kehitys johtaa siihen, että länsimaat joutuvat tinkimään sosiaalivaltioihin liittyvistä eduista ja lähentymään Kaakkois-Aasian eteenpäin pyrkiviä maita. Meidän on muutettava ajatteluamme ihan pelkästään selviytymisen vuoksi. Korkeaa elintasoa, johon ei liity ajatustakaan työnteosta, ei voida pitää enää itsestäänselvyytenä.
Koska kotien arvomaailmaan on vaikeampi vaikuttaa, kouluissa tietysti pitää reagoida tilanteeseen ja opettaa elämän tosiasioita lapsillekin ja nuorille eritoten. Onko liikaa vaadittu, että jokainen terve 18-vuotias jo ymmärtää, että seuraava etappi on joko työelämä tai sitten opiskelu.
Tästä ehdottomasti samaa mieltä, ainakin omassa vastauksessa oli mukana kärjistämistä.
Asioiden juurisyihin puuttuminen olisi jälleen kerran ratkaisun aloittaminen. Konkretiaa näissä toimissa ei vain ole.
Merkittävän vähän kouluissa opetetaan elämän perustaitoja, työelämässä mm. näkee todella paljon nuoria, jotka eivät verotuksessa tiedä bruton ja neton eroa. Verokorttikin on vain paperi, joka annetaan työnantajalle ja palkasta lähtee sitten jotakin rahaa pois.
Olisiko tähän sitten ratkaisu ammattikoulu/lukiotasolla yhteiskuntaopin lisääminen? Ainakin elämän perussäännöt olisi hyvä opettaa työelämään tuleville.
Vaikeampi pulma ratkaistavaksi on sitten nämä pyörästä putoajat, jotka eivät peruskoulun jälkeen hakeudu mihinkään kouluun, vaan elämä alkaa vetämään väärille raiteille jo teini-iässä.
Aika näyttää auttaako oppivelvollisuuden nostaminen 18 ikävuoteen tähän vaivaan.
Harva peruskoulua päättävä tietää mitä haluaisi tehdä ja jos opiskelu ei kiinnosta tai onnistu, niin ammatillisen koulutuksen pitäisi saada näitä haalittua kouluihinsa. Olisiko sitten jonkilainen tutkinto+työpaikka lupaus mahdollinen?
Tokihan tämä vaatisi työnantajiltakin panostusta, esim. että koulun kautta olevat työharjoittelut suoritetaan yhtiössä X (ei ent. Twitter) ja tästä sitten paperit saatuaan työllistyisi tähän firmaan. Vähän kuin oppisopimuskoulutus laajemmassa mittakaavassa. Tokihan suhdanteet vaihtelevat, eikä firmatkaan voi nähdä rekrytointitarvetta pitkälle tulevaisuuteen. Ja kannattaako sitä nuorta kouluttaa ja työllistää, jos tämä lähteekin valmistumisen jälkeen muualle töihin. Malli voisi toimia pienemmillä paikkakunnilla, jossa ei työmahdollisuuksia ole niin paljon.
Lisäksi työelämä kaipaa suuria muutoksia molemmin puolin pöytää. Jos nuoren ensimmäinen työpaikka on vuokrafirman kautta tehtävä 20h/vko sopimus ja palkka 10€/h, tämä johtaa työelämään pettymiseen ja passivoitumiseen. Ei se nuori välttämättä vielä ymmärrä, että löytyy hyviäkin työnantajia, jotka maksavat reilun korvauksen antamastasi ajasta.
Pätkätyöt ja paikasta toiseen heittelyt murentavat uskoa työelämään.
Siinä mielessä hallitus tekee oikein, että johonkin asti se töihin patistaminen auttaa, mutta Tampereen asukasluvun verran olevassa ihmismäärässä (työttömien lukumäärä osapuilleen) löytyy runsas määrä eri ihmisiä.
Kyllä se duunarille palkka määrittää työinnostuksen.
Vielä kun työnantajapuoli muistaisi maksaa sellaista liksaa, millä tulisi toimeen ja millä viitsisi itse tehdä töitä joita tarjoaa.