Noista pelaajapalkoista tuli mieleen, että mikähän siinä on, ettei Suomalaiset ole oikein koskaan hallinneet bisnestä urheilussa. Toki täällä on haasteita monessa asiassa ja aika vähän väkeä, mutta silti. Laji kun laji ja seura kun seura, niin aikas pienimuotoista on se liiketoiminta niiden ympärillä.
Suomessa urheilubisnestä on yrittänyt oikeatkin liikemiehet Tuunasesta Harkimoon. Urheilullista menestystä on haettu isoillakin panoksilla Salonojasta Kodisoja&Paanaseen. Noiden lisäksi kotimaiseen urheiluun on poltettu rahaa pienempien sijoittajien toimesta miljoona-panoksin. Kysymys tietysti kuuluu, että jos pärjää muussa bisneksessä, niin miksi ei urheilubisneksessä? Yksi iso tekijä on tietenkin se, että urheilussa kyse on aina sesonkituotteesta, joka tuo tuloja osan vuotta, mutta kuluja ympäri vuoden. Vappunenien myyminen tuntuu vappuaattona helvetin hyvältä bisnekseltä, mutta ja vapunpäivänä bisnes sakkaa. Kilpailu katsojista on todella kovaa, kotisohvan imu, pakkanen, sade, helle, juhlapyhät, lomaviikot, aina löytyy vaihtoehtoja vapaa-ajanvietolle katsomoon menemisen sijasta. Kasarilla pystyi vielä ajelemaan omalla autolla vierasmatsit Jyväskylää myöten, mutta nykykuluilla ei. Hallit ovat vanhentuneet käsiin, nyt onneksi uudishankkeita on vireillä puolenkymmentä.
Väestön määrä vaikuttaa TV-tuloihin merkittävästi. On vaikeaa kuvitella kotimaista Liigaa myytäväksi ulkomaille, kun änärinkin TV-tulot ulkomailta om mitättömät verrattuna NBA tai Englannin Liigan TV-tuloihin. Eli Liigan TV-tulojen kasvattaminen on haasteellista, kun ostajia on vähän.
Suomessa on muutamia urheiluseuroja, jotka ovat saaneet alkunsa jonkun teollisuusyrityksen kyljessä, joka on huolehtinut rahoituksesta. Talouden taantuminen on ajanut yrityksen keskittymään ydinliiketoimintaansa, jolloin rahoitus on supistettu/lopetettu. Seurat ovat joutuneet itse hankkimaan rahoituksensa ensin tietysti omimmilta bisnesosaamisen aloiltaan, mutta nopeasti oman ydinliiketoimintansa ulkopuolelta, mikä on aina hankalaa. Jonkun kaljakioskin tai t-paitakaupan pitäminen on yhtä tyhjän kanssa. Ellei niitä ole sataa, milloin seurassa pitää olla henkilöt, jotka osaavat niitä tuottavasti pyörittää. Ja tässä törmätään kaiken bisneksenteon vaikeimpaan vaiheeseen: pätevää väkeä on vaikea saada töihin, kun ei ole vielä sitä bisnestä, jolloin bisnestä ei saada lentämään, kun sillä ei ole pätevää väkeä sitä vetämässä. Tämä ei ole yksin urheilubisneksen ongelma, vaan globaali yrittämisen lainalaisuus. Liiketoiminta tarvitsee aina vision, sen ropelipään joka siihen uskoo, ja aivan järkyttävän määrän työtä sen liikettoiminnan saamiseksi uskottavalle tasolle, jolloin rekrytoinnit päteviin työntekijöihin helpottuu.
Rauman Lukko on teollisuusyritysten duunareiden vapaa-ajan viettoon perustettujen seurojen jatkumo, joka on saanut vietyä lätkän ulkopuolisen liiketoiminnan pisimmälle. Kärpät taitaa tulla toisena. Lukko kuuluu 1972 perustettuun Contineo Oy konserniin, ja saa rahoitukseensa merkittävän osan yli 100milj, liikevaihdolla toimivalta RTK-Palvelu Oy:ltä. Rahoitus ei ole merkittävästi vaikuttanut urheilulliseen menestykseen, vaan raumalaiset ovat edelleen yksinkertaisia Suomen Mestareita.
Eli vankkakaan rahoitustausta ei ole raumalaisia lennättänyt urheilulliseen menestykseen.
Jääkiekkojoukkueen menestyksen salaisuutena itse pidän sitä, että tehdään pitkäjänteisesti töitä etsien koko ajan kilpailuetua omilla resursseilla pienimmistäkin asioista. Menestyäkseen pitää vain tehdä yksinkertaisesti asioita kilpailijoita paremmin. Tässä työssä raha ja kalliimmat joukkueet on todettu niin Kärppien, IFK:n, Jokereiden, TPS:n kuin JYP:inkin toimesta hukkaan heitetyksi investoinniksi. Menestys on aina osaksi onnea, mutta pääosin oikeiden asioiden loksahtamista kohdalleen, jossa työssä pitkäjänteinen kehittäminen vie aina voiton lottoamisesta ja pikavoittojen hamuamisesta.
Oma mielikuvani on, että IFK:n tulot riittävät urheilullisesti kilpailukykyisen liiketoiminnan pyörittämiseen. Menestymisen esteet on muualla, joista fokuksen terävöittämistä ja siitä kiinnipitämiseen ei tarvita enempää rahaa, vaan määrätietoista lätkätyötä.
Jos seurasta hakutaan tehdä mieluummin omistajiensa osinkotehdas, niin se ei taas oikein ole mun IFK.
