Maalivahdin panoksen arviointi kannattaa tehdä tilastollisesti, koska se antaa tunteista vapaan näkemyksen asiasta. Esimerkiksi NHL:ssä tehdään nykyään noin 5,5 maalia per matsi. Tästä seuraa, että tiukoissa matseissa lopputulos on 3-2. Jos maalivahti torjuu tällaisessa matsissa 28 laukausta, hänen torjuntaprosenttinsa on tällöin 93,93. Ei paha.
Tässä valossa on ihan täydellisen samantekevää, millaiset maalit maalivahti sitten päästää. Jos maalivahti tekee muutavan gamesaverin ja päästää pari maalia, jotka vanha isoäitikin ottaisi ilman laseja kiinni, tilastollisesti ja maalivahdin panosta arvioiden tämä on täysin samantekevää. Ottelu voitettiin ja maalivahti pelasi hyvin. Virheitä sattuu kaikille.
Ja Raskiin sovellettuna. On erittäin kummallista, että ottelun voittamisen vastuu on vain maalivahdilla. Jos halutaan olla tiukkoja, Suomen hyökkäyspeli oli täydellisen surkeaa Kanadaa vastaan, maalipaikkoja ei ollut juuri lainkaan. Silti oletetaan, että nimenomaan pari helpolta näyttävää osumaa olivat ne syy, miksi Suomi hävisi pelin. Suomi olisi toisaalta voinut hävitä 5-1 keskinkertaisemmalla vahdilla. Voittaminen otteluissa ei vain tänä päivänä onnistu, jos joukkue tekee lätkässä yhden (1) maalin.
Venäjää vastaan tilanne on samanlainen, Venäjä tekee vähintään kaksi maalia, ellei Rask nyt sitten tällä kertaa pelaa täydellisesti. Eli edelleen pitää etsiä ne kaksi tai kolme maalintekijää jostain.