En ala nyt mitään varsinaisia analyyseja tähän vetelemään, mutta laitetaan nyt muutama sananen...
Suomi kohtasi näissä kisoissa KAIKKI kovimmat maat ja voitti suht suvereenisti kaksi, hävisi niukimmalla mahdollisella erolla kaksi. Niin kauan kuin Suomen paketti pysyi kasassa, varsinkin näitä kovia maita vastaan, ei joukkueella ollut hädän päivää. Ikävä kyllä välieräpelissä paketti hajosi kerran (1-1 maali) ja YV:llä ei saatu pidettyä kisojen ykkös-siniviivatykkiä (2-1), niinpä pronssipeliin mentiin ja kyykytettiin Yenkit molemmissa päissä kaukaloa.
No mitä tekemistä tuolla on veskareiden kanssa? Lähtökohta aina on, että maalivahtipeli on osa joukkueen puolustusalueen puolustuspeliä (PAPP). Veskari kykenee joskus "varastamaan" pelin joka olisi pitänyt hävitä, mutta tällaista käy harvemmin tämän tason kisoissa (Latvian voitto Kanadasta olisi ollut tällainen).
Suomen veskareista Antti Niemi hoiti oman roolinsa loistavasti => sparrasi muita, hoiti mukisematta treeneissä sen eniten hikoilevan veskarin homman ja oli valmiina hyppäämään tositoimiin jos tarvetta ilmenee. Kiitos Andylle, NHL-joukkueen ykkösveskarille ja SC-voittajalle harvinaisen nöyrää tekemistä.
Kari "Kärppä" Lehtonen pelasi alkussarjassa, siinä toisessa "harjoitusottelussa" Norjaa vastaan nollapelin ja joutui välierässä maalille pikakomennuksella. Lähtötilanne tuollaiseen peliin ei siis ollut paras mahdollinen, mutta Kärppä pystyi pelaamaan hyvällä omalla tasollaan ja antoi joukkueelle mahdollisuuden voittoon. Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, Ruåtsin eka maali oli kenttäpelin sekoamisen tulosta, mutta sen toisen (joka mielestäni otti lievän kimmokkeen Lexan skrinnarista) Kärppä haluaisi varmasti ottaa uudelleen. Kokonaisuutena Kärpältä saatiin 100% se mitä odotettavissa oli ja ansaitusti metallia kaulaan.
Tuukka Rask, Raskin Tuukka, hieno mies! Ekassa matsissa Suomen PAPP oli ajoittain niin whitun sekaisin kuin olla voi, mutta mitäpä muuta sitä voisi odottakaan tällaisella valmistautumisajalla. Tuukalle toki meni siinä pelissä pari helpohkoa, mutta so not, se oli valmistautumista oikeisiin peleihin. Alkusarjan Kanada-pelissä Tuukka pelasi kaksijakoisen pelin; ilman useaa huikeaa torjuntaa taululla olisi lukenut kohdassa CAN min. 5-6 maalia, mutta toisaaalta molemmat päästetyt maalit olivat sellaisia jotka Tuukka olisi voinut myös torjua. Venäjää vastaan nähtiin todellinen #Tuukkatime, huikea peli, jossa venäläiset joutuivat pyörittelemään päitään tämän ihmemiehen edessä. Mutta toki siinä matsissa Suomen PAPP oli myös kunnossa eikä niitä huippupaikkoja tullut mitenkään liukuhihnalta. Välierän alla iskenyt allerginen reaktio jätti armottoman määrän jossiteltavaa, mutta pronssipelissä USA jumangega PELKÄSI tätä jätkää. Suomen PAPP piti jälleen hyvin ja Tuukka napsi ne mitä piti (vai kuinka, Mr. Kane?). Ja vaikka Suomi johti kahden erän jälkeen 2-0 oli peli kylläkin enemmän USA:n hallussa ekat 40min...
Tårtta på tårtta, Suomen menestys näissä kisoissa kulminoitui vahvasti PAPP:n toimivuuteen ja huikeaan veskaripeliin, jota pojat pystyivät ylläpitämään pelistä toiseen.
Tulevaisuuteen voi katsoa levollisin mielin => Tuukalla on edessään vielä min. 10 vuotta huipulla ja takaa puskee bussilastillinen uusia kykyjä haastamaan näitä nykyisiä huippuja. Keitä lienee Leijonissa veskariosastolla 2018?
