Naisasiat

[Malkkinen]

Missään nimessä ei ollut tarkoitus kiusata. Pyydän anteeksi jos sait sellaisen käsityksen. Tähän voisi päteä vanha hyväksi todettu lause: vanha ei vittuile, vanha neuvoo. Enemmän toisen kutsuminen kusipääksi on kiusaamista, ja siihen voin todeta että seurusteltu on useasti ja pimpsiäkin tullut sopivasti ja nykyään olen onnellisesti naimisissa ja rakastan vaimoani ja hän rakastaa minua, joten ehkä sinunkin kannattaisi alkaa k-pääksi?

 

[Patarouva]

@Breeze Harbour

Vielä vinkki naisena ja asia pätee varmaan myös miesten tunteisiin.

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu ja jotenkin arjesta irti unelmien jalustalle nostettu. Hän haluaa olla rakastettu ja arvostettu omana itsenään ja sitä omaa itseä ei toinen ihminen opi tuntemaan kuin todellisessa arjessa. Täällä on jo tuota asiaa hyvin monta kertaa käyty läpi.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

 

[Breeze Harbour]

Nyt kun luin tuon yöllisen viestini uudelleen, niin kieltämättä kenties yliviljelin sanaa "rakkaus" siinä siihen pisteeseen että sanan merkitys ikään kuin hävisi matkalla.

Mitä nyt ehkä kuitenkin yritin sanoa, niin ajattelin hölmösti, toimin väärin, tiuskin usealle nimimerkille, niillekin jotka hyvää hyvyyttään yrittivät neuvoa ja avustaa mua omalta kokemuspohjaltaan, mutta koska tuolloin vain omalla pöyhkeän itsevarmalla fiiliksellä oli väliä, blokkasin kaikki epäilijät ja kritisoijat suorilta käsin.

Mun on jälkikäteen oikeestaan vaikea käsittää, miten kaikki tapahtui niin äkkiä ja mikä sai mut niin riippuvaiseksi ihmisestä, kenet loppujen lopuksi tunsin tasan niin hyvin kuin työkaveri tuntee työkaverin.

Kaivoin itselleni kuopan, hautasin itseni sinne jopa hetkeksi. Vasta ylös sieltä ponnistettuani tajusin, kuinka se lämmin tunne sydämen sopukoissa sulatti todella pitkäksi aikaa kaiken rationaalisen ajattelun ja tästä työkaverista tuli mun muotihuume. Odotin aina vain seuraavaa annosta = yhteistä näkemistä, muistan jopa tehneeni kaikkeni maksimoidakseni meidän yhteisen ajan ja saatoin jopa yrittää vaivihkaa taktikoida itseäni samoihin vuoroihin pari kertaa tässä myös onnistuen.

Either way, myönsin virheeni ja pahoittelin ääliömäistä käytöstäni. Juuri muuta en voi tässä kohdin tehdä.

Ja @Malkkinen pyydän anteeksi kommenttiani. Minä näen kirjaimellisesti punaista kun joku nostaa ikäkortin esille. Itellä kun on tää norsun muisti, niin muistin sun piilovittuilleen mulle ohimennen menneisyydessä. Tämä muistikuva yhdistettynä alkuperäisen viestisi sävyyn ja musta tuntui että tulit taas tarkoituksellasi aukomaan päätäsi. En mäkään olisi saanut kiihtyä, meni vain turhankin syvälle tunteisiin tuo vertaus 14-vuotiaaseen vaikka et sillä ilmeisesti mitään pahaa tarkoittanut.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Ja niinhän tässä nyt kävikin eli tämä kyseinen nainen taisikin olla aivan toisenlainen kuin millaisen ensivaikutelman hänestä sain. Hyvänä uutisena voin kertoa että mulla ei oo tapana toistaa samoja virheitä kahteen kertaan. Olkoonkin että kerään niitä erilaisia virheitä kuin kiertopalkintoja.

Toivon toimivani tässä samalla varoittavana esimerkkinä muille ikäisilleni rakkauselämässä vielä kömpelöille nuorille. Tehkää mikä tuntuu mukavalta ja menkää minne polku kuljettaa, mutta kun tutustutte uuteen naiseen, älkää sitoko sidettä silmienne eteen. Valheellisessa romanssissa eläminen on mukavaa, siis siihen asti kun joku tulee ja riuhtasee sen siteen teidän silmiltä veks ja tajuat että mitä on tullut tehtyä. Mä täytyin häpeästä, syyllisyydestä ja epäuskosta ja vain koska päätin vapaaehtoisesti myydä itseni valheelle.

 

[Patarouva]

@Breeze Harbour

Ja vielä tähdennän sinulle, että ne ei niin ihmeelliset silmät, jollaisilta ne ensi kerralla tavatessa voivat näyttää, voivat vuosien saatossa muuttua sinulle niiksi kaikkein kauneimmiksi silmiksi, jos olet alkanut rakastaa kyseistä ihmistä.

 

[M@rko77]

@Breeze Harbour

Vielä vinkki naisena ja asia pätee varmaan myös miesten tunteisiin.

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu ja jotenkin arjesta irti unelmien jalustalle nostettu. Hän haluaa olla rakastettu ja arvostettu omana itsenään ja sitä omaa itseä ei toinen ihminen opi tuntemaan kuin todellisessa arjessa. Täällä on jo tuota asiaa hyvin monta kertaa käyty läpi.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Viisauden sanoja, kuten yleensä naisen suusta tuppaa tulemaan. Nämä kriisitilanteet varmasti nostavat ihmisistä esiin niin hyvän kuin pahan - myös parisuhteesta puhuttaessa. Monille on varmasti ollut kova paikka joutua karanteeniin neljän seinän sisälle "rakastamansa" ihmisen kanssa. Arki, jos mikä on tullut monille vastaan.

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour

Ja vielä tähdennän sinulle, että ne ei niin ihmeelliset silmät, jollaisilta ne ensi kerralla tavatessa voivat näyttää, voivat vuosien saatossa muuttua sinulle niiksi kaikkein kauneimmiksi silmiäsi, jos olet alkanut rakastaa kyseistä ihmistä.

"Ihminen näkee mitä se haluaa nähdä".

Ensivaikutelmalla on muuten aika hemmetin iso vaikutus. En todellakaan yritä puolustella tällä omaa idioottimaisuuttani, mutta tämä nainen lumosi minut sananmukaisesti heti kättelyssä antaen itsestään positiivisen, jopa empaattisen vaikutelman saman tein. Erilaisten kommellusten ja sattumien kautta se ihastus voimistui parissa-kolmessa viikossa pisteeseen, että olin aivan lääpälläni ja kauttaaltani onnellinen että tuollainen ihanuus (kyllä, käytin tuota sanaa) on osunut samalle työpaikalle.

Ihastuminen on mahtava tunne, se energisoi ja saa tuntemaan voittamattomaksi, mutta jos vakaa rakkaussuhde on kodin lämmössä lempeästi palava kynttilä, on ihastuminen sitten varmaankin se kännissä sytytetty leirinuotio. Ja jos siinä nuotiotulessa alkaa (rakkauden)humalaisena tanssimaan miten sattuu, saattaa vahingossa polttaa näppinsä.

No niin, metaforista takaisin itse asiaan. Ne silmät... En tiiä jatkiksen muista miehistä mutta itsellä luonteen lisäksi silmien väri ja eloisuus on se, mihin kiinnitän ensimmäisenä huomioni tutustumisvaiheessa. On silti tärkeä muistaa (mun nyt varmaan ensimmäisenä) että kauniiden silmien taakse voi piiloutua kuka vain ja toisaalta ihminenkin on äärimmäisen taitava kehittelemään päässään mielikuvia täydellisyydestä; kun toista pitää yltä päältä virheettömänä kokonaisuutena, niin se arvio "maailman kauniimmista silmistä" saattaa olla sen hetkiseen fiilikseen perustuva omassa päässä kehittynyt illuusio joka haihtuu sitä myötä kun se epärealistinen tunne itselle täydellisesti sopivasta partneristakin.

Sitten taas vaakakupin toisella puolella kuten juuri sanoitkin, kun niitä oman kullan nappisilmiä tulee katseltua joka päivä ja samalla molemminpuolinen rakkaussuhde kasvaa ja kehittyy vuosien mittaan, niin varmasti siinä oppii hiljalleen arvostamaan toista niin ulkoa kuin sisältä aina vaan enemmän ja enemmän. Aina jossain vaiheessa se tilanne tietty tasoittuu ja muuttuu arkiseksi, mutta se kuuluu osana diiliin ja silloin punnitaan rakastaako toista ihmistä vai rakastiko vain sitä tunnetta jonka tunsi rakastuessaan.

Vaikka ihastumista sanotaankin rakkauden esiasteeksi, niin tässä se olennainen ero kai sitten tuleekin. Ihastuminen perustuu sananmukaisesti tietyn henkilön ihannointiin. Rakkauden pohjalla on vakaa pitkäaikainen luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Moni parisuhdehan alkaa ystävyytenä joka sitten vain jossain vaiheessa syvenee ja muuttuu intiimimmäksi. Yhtä kaikki, tunteiden kehittyminen vie oman aikansa ja mikä tahansa toimiva suhde vaatii kummaltakin osapuolelta avoimuutta, epäitsekkäitä uhrauksia sekä läsnäoloa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Niin ja ensin olisi tietenkin löydettävä se oikea ihminen, jonka kanssa käy tällainen harvinainen klikki. Kai sen sitten vain tietää. Omasta puolestani en voi tietenkään puhua, mutta monesti kuulee sanottavan näin rakastavaisten taholta.

 

[MacRef]

...En kerinnyt edes pyytämään häntä ulos...

Äläs nyt höpsi. Olisit varsin hyvin kerinnyt, jos vaan olisit uskaltanut / saanut aikaiseksi sen ulos pyytämisen.

...Väkisin yrittäminen ei ole ikinä sen arvoista...

Jos nyt oikein muistan, niin et yrittänyt tuon naisen kanssa yhtään mitään. Et väkisin tai väkisemättömästi. Tai ilmeisesti jossain kohtaa sait sille viestin laitettua, mutta mitään peliliikkeitä et tehnyt, ainakaan ajoissa.

...Ja niinhän tässä nyt kävikin eli tämä kyseinen nainen taisikin olla aivan toisenlainen kuin millaisen ensivaikutelman hänestä sain...

Jos nyt totta puhutaan, niin et tosiasiassa päässyt tutustumaan millään tavalla ko. naiseen. Työkaverina se oli kiva ja sillä on ainakin nätit silmät, mutta muilta osinhan sinä et tunne häntä lainkaan. Eli et oikeasti edes voi totena kertoa tuota väitettä, että nainen olisi toisenlainen kuin mikä ensivaikutelmasi oli.

Hienoa, että olet varsin hyvin asian prosessoimisessa edennyt, mutta kyllä nämä viime kommentit kertovat yhä siitä, että et sinä ihan reaalimaailmassa mieli- ja muistikuviesi kanssa ole. Otin itse tähän vain muutaman poiminnan, mutta vastaavia tosielämän reaaliteeteista kaukana olevia esimerkkejä olisi voinut helposti napata muitakin.

Anteeksi, kommenttini ovat varsin tylyjä. Koen, että ne silti eivät ole vääriä ja toisinaan minä totean asioista suoraan ja toivon hartaasti vastaanottajan ottavan viestin vastaan asiana, ei henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

Valitettavasti minä en, ja tuskin oikeastaan kovin moni muukaan tällä palstalla, voi sinua sinua enempää auttaa näissä asioissa, mutta toivon mukaan sinulla on ystäviä tai muita tahoja oikeassa elämässä (netin / somen ulkopuolella), joiden kanssa voisit avoimesti keskustella aiheesta. Jotenkin tuntuisi siltä, että tekisi sinulle tekisi hyvää päästä juttelemaan näistä kuvioista jonkun kanssa naamatusten.

 

[Drewiske]

"Ihminen näkee mitä se haluaa nähdä".

Ensivaikutelmalla on muuten aika hemmetin iso vaikutus. En todellakaan yritä puolustella tällä omaa idioottimaisuuttani, mutta tämä nainen lumosi minut sananmukaisesti heti kättelyssä antaen itsestään positiivisen, jopa empaattisen vaikutelman saman tein. Erilaisten kommellusten ja sattumien kautta se ihastus voimistui parissa-kolmessa viikossa pisteeseen, että olin aivan lääpälläni ja kauttaaltani onnellinen että tuollainen ihanuus (kyllä, käytin tuota sanaa) on osunut samalle työpaikalle.

Ihastuminen on mahtava tunne, se energisoi ja saa tuntemaan voittamattomaksi, mutta jos vakaa rakkaussuhde on kodin lämmössä lempeästi palava kynttilä, on ihastuminen sitten varmaankin se kännissä sytytetty leirinuotio. Ja jos siinä nuotiotulessa alkaa (rakkauden)humalaisena tanssimaan miten sattuu, saattaa vahingossa polttaa näppinsä.

No niin, metaforista takaisin itse asiaan. Ne silmät... En tiiä jatkiksen muista miehistä mutta itsellä luonteen lisäksi silmien väri ja eloisuus on se, mihin kiinnitän ensimmäisenä huomioni tutustumisvaiheessa. On silti tärkeä muistaa (mun nyt varmaan ensimmäisenä) että kauniiden silmien taakse voi piiloutua kuka vain ja toisaalta ihminenkin on äärimmäisen taitava kehittelemään päässään mielikuvia täydellisyydestä; kun toista pitää yltä päältä virheettömänä kokonaisuutena, niin se arvio "maailman kauniimmista silmistä" saattaa olla sen hetkiseen fiilikseen perustuva omassa päässä kehittynyt illuusio joka haihtuu sitä myötä kun se epärealistinen tunne itselle täydellisesti sopivasta partneristakin.

Sitten taas vaakakupin toisella puolella kuten juuri sanoitkin, kun niitä oman kullan nappisilmiä tulee katseltua joka päivä ja samalla molemminpuolinen rakkaussuhde kasvaa ja kehittyy vuosien mittaan, niin varmasti siinä oppii hiljalleen arvostamaan toista niin ulkoa kuin sisältä aina vaan enemmän ja enemmän. Aina jossain vaiheessa se tilanne tietty tasoittuu ja muuttuu arkiseksi, mutta se kuuluu osana diiliin ja silloin punnitaan rakastaako toista ihmistä vai rakastiko vain sitä tunnetta jonka tunsi rakastuessaan.

Vaikka ihastumista sanotaankin rakkauden esiasteeksi, niin tässä se olennainen ero kai sitten tuleekin. Ihastuminen perustuu sananmukaisesti tietyn henkilön ihannointiin. Rakkauden pohjalla on vakaa pitkäaikainen luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Moni parisuhdehan alkaa ystävyytenä joka sitten vain jossain vaiheessa syvenee ja muuttuu intiimimmäksi. Yhtä kaikki, tunteiden kehittyminen vie oman aikansa ja mikä tahansa toimiva suhde vaatii kummaltakin osapuolelta avoimuutta, epäitsekkäitä uhrauksia sekä läsnäoloa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Niin ja ensin olisi tietenkin löydettävä se oikea ihminen, jonka kanssa käy tällainen harvinainen klikki. Kai sen sitten vain tietää. Omasta puolestani en voi tietenkään puhua, mutta monesti kuulee sanottavan näin rakastavaisten taholta.

Olen muutamia viestejäsi lukenut ja minusta on aika selvää, mistä kenkä kohdallasi puristaa.

Sinulla tuntuu olevan hirveät paineet rakkaudesta ja rakastumisesta, minkä vuoksi olet selkeästi haalinut aiheesta kaiken mahdollisen tiedon. Puhut siitä, mikä on rakkautta ja miten se ilmenee eri muodoissa ja niin edelleen. Olet luetellut varmaan kaikki rakkauteen liitetyt kliseet. Sinulla on varmasti jäsentynyt jo päähäsi kaikenlaisia skenaarioita ja kaavioita siitä, miten sinun tulee toimia, että onnistut rakkauselämässäsi.

Minulla on sinulle yksi neuvo: rauhoitu. Älä yritä järkeistää rakkautta - ei rakkaudessa ole mitään järkeä. Et sinä tiedä vielä mitä rakkaus on, tiedät sen sitten kun koet sen. Ja huomaat silloin, että jokainen kokee sen eri tavalla.

Olen itsekin aikanaan etsinyt rakkautta kissojen ja koirien kanssa. Se on hirveän rankkaa, varsinkin jos sille asettaa kamalasti odotuksia. Yhtenä päivänä sitten yhdestä läheisestä ystävyyssuhteesta muodostuikin jotain syvempää, vastoin kaikkia odotuksia ja hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Samassa veneessä ollaan edelleen.

Voin kertoa sinulle, että sitten kun tuleva kumppanisi osuu tielle, niin et sinä silloin mieti viikkokausia jonkun tekstiviestin lähettämistä. Kyllä sen kemian tunnistaa molemmat.

Luota itseesi, ei sinun tarvitse keksiä mitään temppuja tai ymmärtää rakkauden syvintä olemusta. Ota rauhassa tämän asian kanssa. Sinulla ei ole kiire mihinkään.

 

[FASlapsi]

Jep, eteenpäin on menty Smitty-ajasta, se on hyvä, mutta onhan tuossa vieläkin menemistä. Nyt noi sun jutut kuulostaa just siltä mitä tuossa ylempänä on sanottu, että sulla on joku muualta luettu kuva siitä mimmosta rakkaus on ja hirveä vimma päästä itse kokemaan se, ja tuntuu että pidät nyt melkein itteäsi jonain rakkauden emeritusprofessorina kun oot niin helvetisti asioita pääsi sisällä kelannut ja tiedä vaikka oisit sitä Sinä&Minää lukenut lehtitolkulla. Mutta et sä oo, ei kukaan oo, eikä tarvii ollakaan. Parempi ois ku tiedostaisit että en mä saatana mistään mitään tiedä, niinku nyt jo ihan hyvin jälkikäteen osasit myöntää että et sä siitä sun kioskiprinsessastasikaan ja sen mielen liikkeistä mitään lopulta tiennyt, vaikka kuinka hälötit jostain hyvistä fiboista ja blokkasit kaikki jotka sano että nyt meet ojaan.

 

[Breeze Harbour]

@MacRef niin siis mä en kerinnyt pyytää häneltä tuossa tilanteessa mitään, ennen kun kävi täysin selväksi että tällä liikkellä olisi kaivettu vain tietoisesti verta nenästä. Toki tuota hetkeä ennen niitä mahkuja riskinottoon oli ties millä mitoin. Mutta tsäänssit ovat, jos tämä peliliike olisi tapahtunut paljon aikaisemmin, olisin saanut samat pakit sillä erolla, että olisin yhä joutunut kohtaamaan tämän naisen töissä ja tilanne olisi ollut varsin kiusallinen, kuten osa niin ikään mua silloin varoitteli.

Enhän minä totena tuota väitettä voikaan kertoa enkä tietääkseni yrittänytkään kertoa. Tällä hetkellä siinä on kuitenkin mulle eniten järkeä, että tämä nainen oli todellisuudessa hyvin kaukana niistä alkuperäisistä mielikuvista. Varmasti mua jossain määrin edelleen vainoaa epätietoisuus siitä, mikä kaikki oli lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaa, sillä käytännössä kaikki mitä hänestä opin oli tietyt käyttäytymismallit ja asenteet. Henkilökohtaisella tasolla tuttavuuden tekeminen jäi lopulta aika minimiin.

Toisaalta hän teki niin selväksi tuolla viestillään (ja seuraavana päivänä blokilla) että toivoi että kumpikin voisi vain jatkaa omaa elämäänsä. että ei tässä nyt ainakaan perään kannattanut jäädä vonkaamaan. Oisin voinut tehdä monta asiaa koko tämän keissin suhteen toisin, mutta sama asia koskee työpanostani ko. työpaikassa ja on silti mahdollista, että lopputulos olisi ollut kummassakin sama. Jossittelu tässä vaiheessa on turhaa. Tehty mikä tehty, mokattu mikä mokattu. Juna kulkee eteenpäin.

Ei kommenttisi ollut mitenkään liian tyly. Oli todellisuuden laita mikä tahansa, niin en minä päänsilittelyjä ansaitse siitä tavasta, millä tuon asian vein loppuun. Toisaalta jos olisin jättänyt asiat vain tyytyväisenä leijumaan ilmaan, voisin yhä kuvitella tasan tarkkaan mitä itse haluan ja täällä saadut kommentit lieneisivät monta kertaa nyt nähtyä tylympiä, ja syystäkin.

 

[Breeze Harbour]

Olen muutamia viestejäsi lukenut ja minusta on aika selvää, mistä kenkä kohdallasi puristaa.

Sinulla tuntuu olevan hirveät paineet rakkaudesta ja rakastumisesta, minkä vuoksi olet selkeästi haalinut aiheesta kaiken mahdollisen tiedon. Puhut siitä, mikä on rakkautta ja miten se ilmenee eri muodoissa ja niin edelleen. Olet luetellut varmaan kaikki rakkauteen liitetyt kliseet. Sinulla on varmasti jäsentynyt jo päähäsi kaikenlaisia skenaarioita ja kaavioita siitä, miten sinun tulee toimia, että onnistut rakkauselämässäsi.

Minulla on sinulle yksi neuvo: rauhoitu. Älä yritä järkeistää rakkautta - ei rakkaudessa ole mitään järkeä. Et sinä tiedä vielä mitä rakkaus on, tiedät sen sitten kun koet sen. Ja huomaat silloin, että jokainen kokee sen eri tavalla.

Olen itsekin aikanaan etsinyt rakkautta kissojen ja koirien kanssa. Se on hirveän rankkaa, varsinkin jos sille asettaa kamalasti odotuksia. Yhtenä päivänä sitten yhdestä läheisestä ystävyyssuhteesta muodostuikin jotain syvempää, vastoin kaikkia odotuksia ja hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Samassa veneessä ollaan edelleen.

Voin kertoa sinulle, että sitten kun tuleva kumppanisi osuu tielle, niin et sinä silloin mieti viikkokausia jonkun tekstiviestin lähettämistä. Kyllä sen kemian tunnistaa molemmat.

Luota itseesi, ei sinun tarvitse keksiä mitään temppuja tai ymmärtää rakkauden syvintä olemusta. Ota rauhassa tämän asian kanssa. Sinulla ei ole kiire mihinkään.

Tulkitsit tuossa yllä mun ongelmani parisuhde-elämää kohtaan melko lailla naulankantaan. Ongelman alku ja juuri on nimenomaan se jonka tuossa nostit esiin, eli olen vuosien varrella kasannut itselleni alitajunnassa valtavat paineet onnistua rakkauselämässä. Mun vanhemmilla on takana pian 40 vuoden yhteinen taival ja minä, aina niin vaativa ja ankara itseäni kohtaan oleva heidän vanhin lapsensa olen ollut kauhuissani siitä ajatuksesta, että mitä jos minä parhaista yrityksistäni huolimatta kuolen silti yksinäisenä, epäonnistuen kenties kaikista suurimman haaveeni toteuttamisessa; että voisin joku päivä itse rakastaa jotakuta omanani yhtä pyyteettömän vilpittömästi kuin omat vanhempani.

Tämä on sitten osaltaan johtanut siihen, että olen pyrkinyt tekemään rakkaudesta itselleni järkeä, varmaankin ymmärtääkseni mitä mun kuuluisi tehdä toisin ja miksi mua ei koskaan lykästä naisrintamalla. Mutta ehkä ongelma onkin yksinkertampi kuin millaisena sen mielsin ja olen tässä loputtomassa rakkauden jahdissa antanut itsestäni ihastuksilleni kerta toisensa jälkeen epätoivoisia fiboja sitä itse edes tiedostamatta. Mulla on vaan aina niin kova tarve tehdä elämässä asiat oikein, että kun mä saan sen tietyn draivin päälle, tulen todella päättäväiseksi ja saatan jopa unohtaa hengittää välissä.

Olet oikeassa, pitäisi vain luottaa itseeni ja olla oma itseni. Ei rakkaus ole mikään kilpailusuoritus, se joko tulee ajan kanssa luonnostaan tai sitten niitä lemmen siemeniä ei ollut siellä alun alkaenkaan. Kiitti noista sanoista vielä sulle, se mitä sanoit pisti mietteliääksi ja näkemään omat asenteet uudessa valossa.

 

[Pulle Nah]

@Breeze Harbour minusta aika rankalta eron tekemiseltä kuulostaa tuo, että käytännössä samoin tein tehtyään selväksi ettei kiinnosta, blokkaa myös. Miksiköhän näin?

Toinen asia. Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, juuri semmoisena kuin on, hyvine ja haasteellisine puolineen. Että saa olla juuri niin keskeneräinen kuin on ja toinen rakastaa siitä huolimatta. Mielikuvat ovat vain mielikuvia ja tulkintoja, todellisuus voi olla täysin toisenlainen.

Tavallaan ensin sitä ihastuu niihin mielikuviin ja sitten alkuhuuman jälkeen, kun suomut tippuu silmiltä, näkee sen toisen todellisena, yhtä keskeneräisenä kuin mitä itse on. Siitä alkaa rakastaminen. Kun aidosti arvostaa ja kunnioittaa toista, vaikka hän ei aina olisikaan samoilla linjoilla kanssani, kuulee ja näkee toisen ja hyväksyy.

Nämä kaikki asiat tulee tutuksi vasta kokemalla, niitä ei voi oikein etukäteen virtuaalipelailla vaikka onkin hyvä juttu, että asioita pohtii.

Ei kannata asettaa itselleen hirveästi kriteerejä, mieluummin antaa mahdollisuuden "kaikille" ja kohtaa toisen avoimin mielin. Siinä ei voi hävitä mitään.

 

[Snakster]

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour minusta aika rankalta eron tekemiseltä kuulostaa tuo, että käytännössä samoin tein tehtyään selväksi ettei kiinnosta, blokkaa myös. Miksiköhän näin?

No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.

Toisaalta tekipähän hän samalla niin selväksi että meidän kahden välillä ei ole mitään, että tajusin vähemmästäkin toiveeni päästä tutustumaan häneen lähemmin olevan menetetty.

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Tunne vei järjen mennessään ja tämä nainen piti Breezen tiukasti otteessaan. Toin ihastumiseni vielä ilmi niin läpinäkyvällä tavalla, että eiköhän hänkin tajunnut saman tein siinä hetkessä mistä oli kyse. Musta tuntuu, siis sen perusteella mitä tapahtui tuosta eteenpäin, että ennen pitkää hän myös huomasi kuinka lumoissani mä olin hänestä ja taisipa jopa jossain määrin nauttia paikastaan "korokkeella".

Kukapa nainen nyt ei tykkäisi saada huomiota ja siitä tässä taisi lopulta olla tällä kertaa pohjimmiltaan kyse. Saattoihan hänkin kenties hetkellisesti tuntea jotain allekirjoittanutta kohtaan sen jälkeen kun palkitsin hänet tällä varsin huomaavaisella eleellä, siltä musta ainakin tuolloin tuntui. Toisaalta olin niin huumaantuneessa olotilassa, että arvostelukykyni oli varmasti heikko.

Kirjoittelin hänestä syksyn mittaan muistioon erilaisia kirjoituksia lähes taukoamatta. Todellinen luku pyörinee jossain 30 kirjoituksen kieppeillä ja se kertoo kaiken oleellisen; kasvoin riippuvaiseksi siitä tunteesta jonka häneltä sain. Olin täysin lumoissani ja sekaisin hänestä, en alkuunkaan rakastumassa kuten itsepintaisesti itselleni väitin.

Kirjoitin tuossa aikaisemmassa viestissä saaneeni tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta siinä, että yksikään ihminen ei niin tärkeä kuin oma terveys. Tarkoitin tällä sitä mihin olen johdatellut koko tän viestin ajan. Kadotin itseni ja oman identiteettini toisen ihmisen tähden. Oli meidän välinen yhteensopivuus miten hyvä tai huono tahansa, niin tuo ihastuminen ei alusta alkaenkaan ollut terveellä pohjalla.

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.

 

[mikko600]

No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.

Toisaalta tekipähän hän samalla niin selväksi että meidän kahden välillä ei ole mitään, että tajusin vähemmästäkin toiveeni päästä tutustumaan häneen lähemmin olevan menetetty.

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Tunne vei järjen mennessään ja tämä nainen piti Breezen tiukasti otteessaan. Toin ihastumiseni vielä ilmi niin läpinäkyvällä tavalla, että eiköhän hänkin tajunnut saman tein siinä hetkessä mistä oli kyse. Musta tuntuu, siis sen perusteella mitä tapahtui tuosta eteenpäin, että ennen pitkää hän myös huomasi kuinka lumoissani mä olin hänestä ja taisipa jopa jossain määrin nauttia paikastaan "korokkeella".

Kukapa nainen nyt ei tykkäisi saada huomiota ja siitä tässä taisi lopulta olla tällä kertaa pohjimmiltaan kyse. Saattoihan hänkin kenties hetkellisesti tuntea jotain allekirjoittanutta kohtaan sen jälkeen kun palkitsin hänet tällä varsin huomaavaisella eleellä, siltä musta ainakin tuolloin tuntui. Toisaalta olin niin huumaantuneessa olotilassa, että arvostelukykyni oli varmasti heikko.

Kirjoittelin hänestä syksyn mittaan muistioon erilaisia kirjoituksia lähes taukoamatta. Todellinen luku pyörinee jossain 30 kirjoituksen kieppeillä ja se kertoo kaiken oleellisen; kasvoin riippuvaiseksi siitä tunteesta jonka häneltä sain. Olin täysin lumoissani ja sekaisin hänestä, en alkuunkaan rakastumassa kuten itsepintaisesti itselleni väitin.

Kirjoitin tuossa aikaisemmassa viestissä saaneeni tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta siinä, että yksikään ihminen ei niin tärkeä kuin oma terveys. Tarkoitin tällä sitä mihin olen johdatellut koko tän viestin ajan. Kadotin itseni ja oman identiteettini toisen ihmisen tähden. Oli meidän välinen yhteensopivuus miten hyvä tai huono tahansa, niin tuo ihastuminen ei alusta alkaenkaan ollut terveellä pohjalla.


Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.

Kyllä tässä sun myös kannattaisi ihan vaan kasvaa aikuiseksi. Puhut koko ajan kuinka olleet nuori ja hölmö jne. Sä olet mitä, 26-vuotias? Se että olet nuori ei ole mikään tekosyy.

Ja tuo miten puhut tästä entisestä ihastuksestasi pistää todella pahasti silmään. Sä et tunne tätä sun ihastustasi ollenkaan, et millään tavalla. Jutellut olet töissä ja siinä se. Silloin ei tehdä yleistyksiä toisen luonteesta kuinka tämä nainen nauttii huomiosta ja näin. Sä et tunne sitä ihmistä. Eniten mä nyt keskittyisin siihen, että miksi sait samantien blokit tältä naiselta. Minkälaisen kuvan olit antanut itsestäsi ja miksi nainen reagoi blokkaamalla eikä keskustelemalla. Tuolla taustalla tuntuu nyt kytevän sulla paljon muitakin asioita ja ehkä kannattaa käsitellä niitä ekana yksi kerrallaan. Työt, oma kämppä, itsenäisyys. Ole ekana sinut itsesi kanssa ennen kuin lähdet hakemaan sitä elämän suurta rakkaustarinaa. Eikä sitä tule sormia napsauttamalla. Sitä pitää tehdä virheitä, oppia niistä ja mennä eteenpäin. Emmä tiedä, kaiken kaikkiaan kuulostaa omalla tavallaan huolestuttavalta. Ihmisiä ne naisetkin ovat, ihan kuin sinäkin. Kukaan meistä ei ole mikään uniikki lumihiutale, vaan oma persoonansa.

 

[Jerry100]

@Breeze Harbour

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu.

Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Uskoisin että kukaan täysjärkinen ihminen haluaa olla millään tavalla palvottu. Se jos joku on varmaan todella. Todella ahdistavaa.

On yksi silmä joka on kaunis maailman loppuun asti. Ei liho. Ei väsy. Ei muutu koskaan. Se on pelisilmä :)

 

[lautamies]

Pojat, pojat, yksi kysymys,,,,,,,,,,,mitä se rakkaus on?
-
-
-
-
Rakkaus on sisäistä kutinaa jota ei voi raapia.
Se tulee kyllä kohdalle aikanaan, ei sitä etsitä!

Ja, on turha kysellä, seurustelenko minä nyt, jos jatkuvasti yhdessä ollaan ja se tuntuu hyvältä ja oikealta, eiköhän se silloin ole seurustelua.
Kaikilla se yhdessä eläminen ei sitten onnistu, tulee pettymys, mitä sitten, useimmin tulee uusi mahdollisuus.
Tuo kaikki yli 40v avioliiton kokemuksella!

 

[Walrus21]

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Otan kantaa vain tähän. Nythän on asia niin, että naisilla(kaan) ei ole yleensä kovin kategorista suhtautumistapaa ihmisiin. Sillä on aidosti väliä, teetkö niitä "muuvsseja" heti vai viikon päästä.

Kumpikaan teistä ei tunne toisianne, joten ensivaikutelma on tärkeässä asemassa. Siihen, pääsetkö treffeille, vaikuttaa ainoastaan jättämäsi mielikuva. Toistaiseksi olet (ilmeisesti) myynyt vanhaa imuria paskalla katteella.

Kysymällä jämäkästi treffeille heti ihastuksen herätessä olisit ehkä päässyt tutustumaan kyseiseen henkilöön. Olisit saanut korkean varausnumeron, koska osoitit boolsseja antamalla jotain itsestäsi. Hän olisi ehkä ajatellut, että siinäpä jämäkkä ja itsevarma nuori mies; annetaan sille sauma ja katsotaan, millainen se oikeasti on.

Sikäli kun rivien välistä olen voinut lukea, niin olet ollut juuri se tyyppi, joka menee töistä himaan ja avaa tulevien muistojen bulevardin eteensä. Potentiaaliselle treffikumppanille jää vaikutelma, että olet joko:

1) Henkisesti epävarma (--> luultavasti ongelmia mahdollisessa suhteessa)
2) Et ole valmis ponnistelemaan suhteen eteen (ehkä sinua ei kiinnosta tarpeeksi)
3) Sinulla ei ole kokemusta suhteista (--> luultavasti ongelmia mahdollisessa suhteessa)

Luultavasti olet kaikkia näitä.

Tällä yksinkertaisella laskutoimituksella moni potentiaalinen kumppani vetää sijoituksensa pois ja suuntaa katseen muualle. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.

Nyt vain henkiset asiat kondikseen ja sitten uutta yritystä. Jos on järjestellyt elämänsä niin, ettei tarvitse puhua jostain yksin kuolemisesta, niin se yleensä näkyy ulospäin ja antaa positiivisia signaaleja muille ihmisille.

Ihan elämänmakuinen stoori kyllä tämä koko keissi. En muista, miten olen aiemmin kommentoinut, joten tässä(kin) viestissä voi olla toistoa. Uskon kuitenkin, että kaltaisiasi heppuja on Suomi tulvillaan, joten ei tarvitse tuntea häpeää.

 

[Breeze Harbour]

@mikko600 Niinpä, en tunne häntä henkilökohtaisella tasolla. En myöskään tajua yhä kuukausienkaan jälkeen, että minkä linjan mä ylitin sillä mun viestillä. Eiköhän iso osa nuorista naisista ole aika tottunut ottamaan kehuja vastaan miehiltä.. Oliko kyse sitten jostain mitä olin tehnyt aikaisemmin työsuhteeni aikana? Jostain asiattomasta käytöksestä jota hän ei hyväksynyt ja joka multa meni ohi, kun olin itse niin...sekaisin?

Kyllä, taustalla kyti tuolloin muitakin raskauttavia ongelmia. Mun henkinen jaksaminen oli aika heikoissa kantimissa ja heikkeni mitä pitemmälle syksy eteni ja tähän vaikutti liika työvuorojen ahmiminen, siitä aiheutunut työstressi sekä erittäin tulehtunut kaverisuhde joka vaikutti koko ajan taustalla ja söi omia voimavaroja.

Autoin ja tuin tätä frendiä hänen naisasioissa ja kuvittelin samaan aikaan olevani omistani perillä. Vähän ironista näin jälkiperspektiivissä että auttaja itse oli avun tarpeessa, mutta sulki kaiken avun ulos.

No mutta kuitenkin tällä kaverilla oli tapana mm. haukkua mut lyttyyn jos en raskaan duunipäivän jälkeen jaksanut saman tien vastailla hänen kysymyksiinsä. Olin aivan hajalla töistä ja vapaa-ajalla sain sitten viellä kuulla kuinka olen paska ihminen.

Noh, se siitä. Tällä ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä naisasioiden kanssa mutta vaikutit olevan kiinnostunut taustalla kyteneistä ongelmista niin tuossa niistä lyhykäisyydessään.

Minkälaisen kuvan annoin? No en varmaan alkuunkaan niin positiivista kuin toivoin antaneeni. Eihän kukaan estä toista ilman hyvää syytä. Mutta tämä syy saattaa jäädä mulle ikuiseksi mysteeriksi tai ehkä mä tajuan sen salamana joku kaunis päivä. Yhtä kaikki, onko se nyt niin tärkeää missä kohtaa mokasin? En varmasti toiminut hänen kanssaan yhtään niin hienosti kuin itselleni uskottelin ja saatan olla hänen inhokkilistallaan mutta sehän on silloin vain oma syyni kun kuuntelin vain omaa itseäni.

Kumpikaan teistä ei tunne toisianne, joten ensivaikutelma on tärkeässä asemassa. Siihen, pääsetkö treffeille, vaikuttaa ainoastaan jättämäsi mielikuva. Toistaiseksi olet (ilmeisesti) myynyt vanhaa imuria paskalla katteella.

Kysymällä jämäkästi treffeille heti ihastuksen herätessä olisit ehkä päässyt tutustumaan kyseiseen henkilöön. Olisit saanut korkean varausnumeron, koska osoitit boolsseja antamalla jotain itsestäsi. Hän olisi ehkä ajatellut, että siinäpä jämäkkä ja itsevarma nuori mies; annetaan sille sauma ja katsotaan, millainen se oikeasti on.

Niin no mehän emme tiedä olisiko lopputulos ollut mitenkään erilainen, mutta siinä olet ihan oikeassa että nopeat syö hitaat ja varhain reagoimalla, arkisen kasuaalin ehdotuksen kahvitteluista työpäivän jälkeen tekemällä olisi tuskin tarvinnut ainakaan mitään estoja pelätä ja olisi ehkä omatkin estot lähteneet siinä samalla näin kuvainnollisesti sanoen. Kielteiselläkin vastauksella olisi ainakin ne ballsit kasvaneet seuraavaa potentiaalista ehdokasta silmällä pitäen.

Pyydän vielä erikseen jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, keille vastailin syksyn mittaan vittumaisesti ja väheksyvästi. Syitä tähän täystuhoon oli enemmän kuin pari, mutta päätösten jahkailu ja asioiden jatkuva kieltäminen eivät liene kovin kaukana listan kärkipäästä. Jospa tämä idiootti otti kerrankin toilailuistaan konkreettisesti opikseen ja seuraavan kerran kun kuulette naisasioistani, ette kuule ensimmäisenä mistään 'kohtalon sanelemasta ensitapaamisesta' :)

 

[Pulle Nah]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

 

[Breeze Harbour]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

Tää vaihtoehto mulla on myös pyörinyt mielessä. Ja en mä häntä omasta mielestäni mitenkään ahdistelemalla palvonut. Mitä nyt en vain monesti saanut hänestä silmiäni irti ja olin niin pahasti häneen lumoutunut, että olisin varmaan nuollut kaupan käytävällä olevan likaisen kohdan jos hän olisi niin käskenyt.

Joo, pieni kärjistys tuo viimeinen mutta pääsitte varmaan kärrylle pointista. Saatoin antaa hänelle sellaisen tietyn arvokkuuden tunteen ja kukapa nyt ei haluaisi arvostusta osakseen, ihan sukupuolesta riippumatta?

Ja kun sitten tammikuussa laitoin sen viestin ja työsuhteen päättymisestä oli tuolloin kulunut jo useampi viikko ja tunteet olivat jo puolin toisin rauhoittuneet, saattoihan toi mun viesti tuntua hänestä siinä kohtaa lähinnä ärsyttävältä flirtiltä. Tuskin hän enää siinä vaiheessa oli miettinyt että hitto, mitäköhän se Breeze nykysin touhuilee?

 

[Patarouva]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.

 

[Breeze Harbour]

Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.

Hän kyllä antoi työympäristössä itsestään täysin toisenlaisen vaikutelman. Hän vaikutti ryhdikkäältä, itsevarmalta ja suorasanaiselta naiselta. Sitten taas palataan kuitenkin siihen tosiasiaan että kyse oli työympäristöstä ja tällä naisella oli minuun verrattuna noista hommista alla jo useamman vuoden kokemus ja rutiinin mukanaan tuoma ammattitaito.

En todellakaan ala tässä vähättelemään naisen näkökantaasi. Mä kun en häntä todellisuudessa tuntenut lainkaan ihmisenä työpaikan ulkopuolella, niin mistäs minä tiedän miten epävarma ihminen sen ulospäin varman kuoren alla lopulta oli?

 

[The Nikkari]

Yhteen muuttamisesta, kihloista, naimisiin menemisestä ja perheen perustamisesta itselläni on pari mielipidettä, jotka haluan tuoda julki.

Mielestäni on hyvä asua yhdessä, ihan virallisestikin, ennen kihloja tai kirkkoa. Tällöin toisen oppii tuntemaan eikä päätöksiä tarvitse tehdä sokkona. On muuten ihan OK erotakin. Naimisiin menolla taas ei minulle ole oikeastaan mitään muuta väliä kuin perheen kannalta. Mikäli olet tuleva isä, mutta et ole naimisissa odottavan äidin kanssa, ei sinulla juurikaan ole oikeuksia päättää lapseen liittyvistä asioista. Näitä asioita kannattaa miettiä myös loogisesta ja juridisesta näkökulmasta. Bonuksena vielä avioehto. Tehkää avioehto. Siinä ei häviä mitään, mutta voi helpottaa molempien elämää todella paljon.

Ettei syytetä katkeraksi, voin kertoa, että asun yhdessä vaimoni ja kahden lapseni kanssa. Kolmas on tuloillaan tämän kuun puolen välin jälkeen ja arki on sen mukaista: paljon tekemistä ja aika vähän yhteistä aikaa. Tämä aika käytetään hyvin ja parisuhteen eteen nähdään vaivaa molemmin puolin. Pääosin olemme molemmat hvyäntuulisia emmekä riitele kovin usein. Väittelemme kyllä, mutta tällöin vastakkain ovat yleensä asiat, ei ihmiset. Kerran pari kuukaudessa käydään läpi mikä vituttaa ja katsotaan mitä asialle voidaan tehdä. Uskon, että meidän suhde kestää aika pitkään ja onhan meillä toki se avioehtokin tehtynä.

 

[regularflex]

Tällä hetkellä siinä on kuitenkin mulle eniten järkeä, että tämä nainen oli todellisuudessa hyvin kaukana niistä alkuperäisistä mielikuvista. Varmasti mua jossain määrin edelleen vainoaa epätietoisuus siitä, mikä kaikki oli lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaa, sillä käytännössä kaikki mitä hänestä opin oli tietyt käyttäytymismallit ja asenteet. Henkilökohtaisella tasolla tuttavuuden tekeminen jäi lopulta aika minimiin.

Boldaus oma.

Nyt kun koronan myötä olen oman naiseni kanssa tehnyt etätöitä neljän seinän sisällä reilut 2 viikkoa, niin voin sanoa, että työminä ja ihan oikea persoona ovat ainakin omalla naisellani hyvin erilaisia. Töissä hän pyrkii olemaan aina iloinen, avulias, tsemppaamaan muita ja olemaan kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ja tätä siis jokaisessa palaverissa jokainen hetki. Ihan oikeassa elämässä kukaan ei pysty siihen, vaan suurimman osan ajasta nuo ominaisuudet loistavat poissaolollaan. Kuvittelisin, että sama pätee myös minuun.

Pointti on se, että et ollut todennäköisesti oppinut hänestä ihan oikeasti mitään, vaan olit pikaisesti raapaissut työpersoonan pintaa. Töissä me kaikki haluamme olla jotain unelmaversioita itsestämme. Todellisuus on harvoin unelmaa. Olisi kiva kuulla, mitä nämä käyttäytymismallit olivat, joita ajattelit hänestä oppineesi. Veikkaan, että linkittyvät voimakkaasti työpersoonaan ja siihen, että näyttäisi töissä parasta omaa itseään.

Tässä muutama vinkki, jotka itse kertoisin nuoremmalle itselleni, kun etsin itselleni loppuelämäni naista:

1. Jos nainen vaikuttaa kiinnostavalta, niin pyydä se treffeille nopeasti
2. Jos treffit menee hyvin, ole aktiivinen, mutta älä tungetteleva. Jos huonosti, niin ole rohkea ja ilmoita, että valitettavasti ei klikannutkaan kemiat.
3. Uskalla epäonnistua, äläkä katkeroidu tai syyttele itseäsi tai muita epäonnistumisista. Se vain kuuluu asiaan, että joskus sattuu, kun yrittää isoilla panoksilla pelata. Ei se varsinaisesti ole kenekään vika.
4. Kun käyt useamman naisen kanssa treffeillä, pakit sattuu kerta kerralta vähemmän, mutta sitä ihan oikeaa naista osaakin arvostaa hurjasti sen kohdalle sattuessa.
5. Sitä oikeaa ei löydy välttämättä ensitapaamisilla, mutta jostakin henkilöstä voi kasvaa se oikea, kun tapailu jatkuu ja kehittyy.