No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.@Breeze Harbour minusta aika rankalta eron tekemiseltä kuulostaa tuo, että käytännössä samoin tein tehtyään selväksi ettei kiinnosta, blokkaa myös. Miksiköhän näin?
Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?
No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.
Toisaalta tekipähän hän samalla niin selväksi että meidän kahden välillä ei ole mitään, että tajusin vähemmästäkin toiveeni päästä tutustumaan häneen lähemmin olevan menetetty.
Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.
Tunne vei järjen mennessään ja tämä nainen piti Breezen tiukasti otteessaan. Toin ihastumiseni vielä ilmi niin läpinäkyvällä tavalla, että eiköhän hänkin tajunnut saman tein siinä hetkessä mistä oli kyse. Musta tuntuu, siis sen perusteella mitä tapahtui tuosta eteenpäin, että ennen pitkää hän myös huomasi kuinka lumoissani mä olin hänestä ja taisipa jopa jossain määrin nauttia paikastaan "korokkeella".
Kukapa nainen nyt ei tykkäisi saada huomiota ja siitä tässä taisi lopulta olla tällä kertaa pohjimmiltaan kyse. Saattoihan hänkin kenties hetkellisesti tuntea jotain allekirjoittanutta kohtaan sen jälkeen kun palkitsin hänet tällä varsin huomaavaisella eleellä, siltä musta ainakin tuolloin tuntui. Toisaalta olin niin huumaantuneessa olotilassa, että arvostelukykyni oli varmasti heikko.
Kirjoittelin hänestä syksyn mittaan muistioon erilaisia kirjoituksia lähes taukoamatta. Todellinen luku pyörinee jossain 30 kirjoituksen kieppeillä ja se kertoo kaiken oleellisen; kasvoin riippuvaiseksi siitä tunteesta jonka häneltä sain. Olin täysin lumoissani ja sekaisin hänestä, en alkuunkaan rakastumassa kuten itsepintaisesti itselleni väitin.
Kirjoitin tuossa aikaisemmassa viestissä saaneeni tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta siinä, että yksikään ihminen ei niin tärkeä kuin oma terveys. Tarkoitin tällä sitä mihin olen johdatellut koko tän viestin ajan. Kadotin itseni ja oman identiteettini toisen ihmisen tähden. Oli meidän välinen yhteensopivuus miten hyvä tai huono tahansa, niin tuo ihastuminen ei alusta alkaenkaan ollut terveellä pohjalla.
Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.
@Breeze Harbour
Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu.
Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.
Otan kantaa vain tähän. Nythän on asia niin, että naisilla(kaan) ei ole yleensä kovin kategorista suhtautumistapaa ihmisiin. Sillä on aidosti väliä, teetkö niitä "muuvsseja" heti vai viikon päästä.Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.
Niin no mehän emme tiedä olisiko lopputulos ollut mitenkään erilainen, mutta siinä olet ihan oikeassa että nopeat syö hitaat ja varhain reagoimalla, arkisen kasuaalin ehdotuksen kahvitteluista työpäivän jälkeen tekemällä olisi tuskin tarvinnut ainakaan mitään estoja pelätä ja olisi ehkä omatkin estot lähteneet siinä samalla näin kuvainnollisesti sanoen. Kielteiselläkin vastauksella olisi ainakin ne ballsit kasvaneet seuraavaa potentiaalista ehdokasta silmällä pitäen.Kumpikaan teistä ei tunne toisianne, joten ensivaikutelma on tärkeässä asemassa. Siihen, pääsetkö treffeille, vaikuttaa ainoastaan jättämäsi mielikuva. Toistaiseksi olet (ilmeisesti) myynyt vanhaa imuria paskalla katteella.
Kysymällä jämäkästi treffeille heti ihastuksen herätessä olisit ehkä päässyt tutustumaan kyseiseen henkilöön. Olisit saanut korkean varausnumeron, koska osoitit boolsseja antamalla jotain itsestäsi. Hän olisi ehkä ajatellut, että siinäpä jämäkkä ja itsevarma nuori mies; annetaan sille sauma ja katsotaan, millainen se oikeasti on.
Tää vaihtoehto mulla on myös pyörinyt mielessä. Ja en mä häntä omasta mielestäni mitenkään ahdistelemalla palvonut. Mitä nyt en vain monesti saanut hänestä silmiäni irti ja olin niin pahasti häneen lumoutunut, että olisin varmaan nuollut kaupan käytävällä olevan likaisen kohdan jos hän olisi niin käskenyt.@mikko600 @Breeze Harbour
No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.
Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?
Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.@mikko600 @Breeze Harbour
No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.
Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?
Hän kyllä antoi työympäristössä itsestään täysin toisenlaisen vaikutelman. Hän vaikutti ryhdikkäältä, itsevarmalta ja suorasanaiselta naiselta. Sitten taas palataan kuitenkin siihen tosiasiaan että kyse oli työympäristöstä ja tällä naisella oli minuun verrattuna noista hommista alla jo useamman vuoden kokemus ja rutiinin mukanaan tuoma ammattitaito.Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.
Tällä hetkellä siinä on kuitenkin mulle eniten järkeä, että tämä nainen oli todellisuudessa hyvin kaukana niistä alkuperäisistä mielikuvista. Varmasti mua jossain määrin edelleen vainoaa epätietoisuus siitä, mikä kaikki oli lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaa, sillä käytännössä kaikki mitä hänestä opin oli tietyt käyttäytymismallit ja asenteet. Henkilökohtaisella tasolla tuttavuuden tekeminen jäi lopulta aika minimiin.
Itsellänikin meni hetki tajuta, että Breeze Harbour on se Smitty41 tai jotain sinnepäin, joka viime vuoden puolella oli töissä Lidlissä, voi olla vieläkin, jossa ihastui työkaveriinsa ja kirjoitti tänne kaikenlaista. Kannattaa kelata sivuja taaksepäin ja lukea Smittyn kirjoitukset, niin pysyt kartalla. Mielenkiintoisia juttuja.En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?
Itsellänikin meni hetki tajuta, että Breeze Harbour on se Smitty41 tai jotain sinnepäin, joka viime vuoden puolella oli töissä Lidlissä, voi olla vieläkin, jossa ihastui työkaveriinsa ja kirjoitti tänne kaikenlaista. Kannattaa kelata sivuja taaksepäin ja lukea Smittyn kirjoitukset, niin pysyt kartalla. Mielenkiintoisia juttuja.
En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?
Vittu en minäkään jaksa enää laskea :DTäällä on näköjään kolmas kierros menossa, vai onko jo neljäs.
Hei, ihan turhaan hävettää. Nuo ovat todennäköisesti selvittäneet omia ajatuksiasi itsestäsi ja olet luultavasti tällä hetkellä paremmin sinut itsesi kanssa. Posin kautta.Mua hävettää aivan vitusti ne setit mitä mä tähän ketjuun suolsin tammi-helmikuussa 2018 kuten varsin hyvin saatatte ymmärtää. Edistystä on selvästi kuitenkin tapahtunut kuten sanoit, kerroinhan mä juuri totuuden itselleni edelleen melko arkaluontoiseen aiheeseen.
Älä turhaan häpeile tekstejäsi, sillä ne olivat rehellinen matka sieluusi. Harva nimimerkki uskaltaa lähteä kohti tuntematonta vailla henkistä turvaa. On paljon helpompaa heitellä porukan hyväksymiä pilluvitsejä ja piiloutua kuoren taakse, kuin repiä tunteensa auki ja jakaa ne muille. Sinulla oli rohkeutta tehdä juuri niin ja moni täällä salaa ihailee sinua. Todella moni.Vittu en minäkään jaksa enää laskea :D
Muuten jos mitenkään sopii niin en haluaisi puhua enää mun yli kaksi vuotta vanhoista perseilyistä. Kivahan niistä on varmasti ulkopuolisena kuittailla jälkikäteen, mutta fakta on että olin tuolloin aikas kuistilla ihan kaikesta.
Jos asiasta kysyisi mun muilta perheenjäseniltä, niin hekin luultavasti nyökkäisivät että mä käyttäydyin muutenkin tuolloin erittäin häiriintyneesti. Paiskoin ovia, puhuin mutsille paskaa faijastani helpottaakseni omaa tuskaani ja valehtelin muutenkin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Olihan se nyt ulkopuolisen silmään oltava vähintään hälyttävä sisääntulo naisasia-ketjuun tältä nuorukaiselta kirjoittaa ensiksi novelli tuolloin neljä vuotta vanhasta ihastuksesta ja myöhemmin kertoa vielä tuoreesta ihastuksestaan 17-vuotiaaseen.
Tunnustan sen tässä nyt julkisesti, että olin tuolloin henkisesti sairas ja päätin vuodattaa oireiluni jatkoaikaan. With that said, toivon että mun aiemmista mielenterveysongelmista voitaisiin tarvittaessa jatkaa jossain muualla kuin naisasioissa.
Mua hävettää aivan vitusti ne setit mitä mä tähän ketjuun suolsin tammi-helmikuussa 2018 kuten varsin hyvin saatatte ymmärtää. Edistystä on selvästi kuitenkin tapahtunut kuten sanoit, kerroinhan mä juuri totuuden itselleni edelleen melko arkaluontoiseen aiheeseen.
Kirjoittelin tänne joulun aikoihin, kun parisuhteen oli ajautunut tilaan jossa päällimmäisenä oli läsnä syyllistäminen ilmapiiri ja repivät riidat ja oli tarkoitus harkita parisuhde terapiaa ym. No menin itse työterveyshuollon kautta psykologille ja olin pari viikkoa lepolomalla orastavan uupumuksen takia ja hyvä niin että puutuin siihen ajoissa, koska sekin heijastui parisuhteeseen, että en jaksanut ja voin pahoin. Sain sen jälkeen neuvoteltua vähän kevennetyn työsopimuksen 30h/vk ja olo helpotti kummasti ja arki palasi normaaliksi ainakin ajoittain. No sitten asiaan. Silloin jouluna puolisoni haukkui minua milloin miksikin sairaasta mielisairaaksi ja kyllä hän silloin tietenkin oli osaltaan oikeassa koska oli uupumustila kehittymässä. Nyt kuitenkin kun olen mielestäni siitä palautunut niin sanoisinko, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain olen yhä sairas, välitän vain itsestäni, en osallistu perheen arkeen ja ties mitä. Se on tietysti kovin hankalaa koittaa tässä enempää osallistua, kun vuorotyötä tekee ja välillä olisi ehdittävä myös palautua. Ja minä kyllä osallistun mielestäni, ehkä en jonkun mielestä riittävästi, mutta päivittäin myös kodin askareisiin ja vapaapäivinä koitan järjestää monesti mukavaa tekemistä kaikille. Mutta kaikkien näiden syytösten kanssa sitä alkaa luulla itseään varmaan kohta oikeasti sairaaksi ja itsekkääksi ja ties mitä.
Eilen taas tultiin siihen pisteeseen että en tiennyt mitä ajatella. Perheeni oli appivanhemmilla yötä eräästä syystä(joka ei liity tähän caseen) ja olin heitä hakemassa sieltä pois illan suussa. Sitten anoppi kysyi että mikä on meidän suunnitelma ja kuulemma irvistin hänelle irvokkaasti ja käyttäydyn törkeästi koko vierailun. Minulle ei ollut kerrottu mistään vaihtoehto suunnitelmista kuin se, että haen heidät illalla kotiin. Olisi ollut ihan ok jos ilmoittaa että haetko meidät aamulla jne. Sitten siihen pointtiin joka on se, että kotona pitää sitten äiti muorin kanssa spekuloida puhelimessa sillä, että käyttäytyipä hän (minä) todella törkeästi ym ym. Seuraavaksi kysyn että minkä takia he luulevat että käyttäydyn törkeästi ja miksi siitä pitää spekuloida puhelimessa? No saan vastaukseksi epäsuorasti että olen jälleen sairas ja tarvitsen apua ja minun olisi syytä muuttaa käytöstä. Eli ongelma nyt ei ole nämä tapahtumat sinänsä, koska ne ovat kovin mitättömiä mutta se että olen taas sairas tai mielisairas ja mitä kaikkea. En voi ymmärtää ja kun asiasta kysyy niin vastaus on aina sama, että koska käyttäydyn oudosti jne.
Se missä olen ehkä tyhmä on se, että en osaa lähteä vaikka tavallaan se varmaan voisi olla kaikille parasta. Sitten saan olla sairas ja mielisairas ihan omissa oloissa, eikä kukaan siitä minulle ilmoita vähän väliä. Se mikä minua pitelee on kuitenkin lapset ja se, että pidän meidän ongelmia pieninä siihen nähden mitä muilla on ja siinä mielessä olen ehkä idiootti, koska tämä on kuitenkin minun ja meidän elämä ja pienikin ongelma voi saada isot mittasuhteet, jos sitä paisuttaa. Olen kai nyt jonkinlaisessa umpikujassa koko asian kanssa, koska nyt asiat on ajoittain ihan ok mutta aina ei ole ollut ja suunta on jälleen huonompi. En tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella tästä kaikesta.