Naisasiat

[Snakster]

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour minusta aika rankalta eron tekemiseltä kuulostaa tuo, että käytännössä samoin tein tehtyään selväksi ettei kiinnosta, blokkaa myös. Miksiköhän näin?

No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.

Toisaalta tekipähän hän samalla niin selväksi että meidän kahden välillä ei ole mitään, että tajusin vähemmästäkin toiveeni päästä tutustumaan häneen lähemmin olevan menetetty.

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Tunne vei järjen mennessään ja tämä nainen piti Breezen tiukasti otteessaan. Toin ihastumiseni vielä ilmi niin läpinäkyvällä tavalla, että eiköhän hänkin tajunnut saman tein siinä hetkessä mistä oli kyse. Musta tuntuu, siis sen perusteella mitä tapahtui tuosta eteenpäin, että ennen pitkää hän myös huomasi kuinka lumoissani mä olin hänestä ja taisipa jopa jossain määrin nauttia paikastaan "korokkeella".

Kukapa nainen nyt ei tykkäisi saada huomiota ja siitä tässä taisi lopulta olla tällä kertaa pohjimmiltaan kyse. Saattoihan hänkin kenties hetkellisesti tuntea jotain allekirjoittanutta kohtaan sen jälkeen kun palkitsin hänet tällä varsin huomaavaisella eleellä, siltä musta ainakin tuolloin tuntui. Toisaalta olin niin huumaantuneessa olotilassa, että arvostelukykyni oli varmasti heikko.

Kirjoittelin hänestä syksyn mittaan muistioon erilaisia kirjoituksia lähes taukoamatta. Todellinen luku pyörinee jossain 30 kirjoituksen kieppeillä ja se kertoo kaiken oleellisen; kasvoin riippuvaiseksi siitä tunteesta jonka häneltä sain. Olin täysin lumoissani ja sekaisin hänestä, en alkuunkaan rakastumassa kuten itsepintaisesti itselleni väitin.

Kirjoitin tuossa aikaisemmassa viestissä saaneeni tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta siinä, että yksikään ihminen ei niin tärkeä kuin oma terveys. Tarkoitin tällä sitä mihin olen johdatellut koko tän viestin ajan. Kadotin itseni ja oman identiteettini toisen ihmisen tähden. Oli meidän välinen yhteensopivuus miten hyvä tai huono tahansa, niin tuo ihastuminen ei alusta alkaenkaan ollut terveellä pohjalla.

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.

 

[mikko600]

No sanopa se. Viestini viimeinen lause saattoi olla hieman imelän puoleinen kohteliaisuus. Vaikea silti nähdä että pelkästään sen takia sitä oltaisiin nyt estoissa.

Toisaalta tekipähän hän samalla niin selväksi että meidän kahden välillä ei ole mitään, että tajusin vähemmästäkin toiveeni päästä tutustumaan häneen lähemmin olevan menetetty.

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Tunne vei järjen mennessään ja tämä nainen piti Breezen tiukasti otteessaan. Toin ihastumiseni vielä ilmi niin läpinäkyvällä tavalla, että eiköhän hänkin tajunnut saman tein siinä hetkessä mistä oli kyse. Musta tuntuu, siis sen perusteella mitä tapahtui tuosta eteenpäin, että ennen pitkää hän myös huomasi kuinka lumoissani mä olin hänestä ja taisipa jopa jossain määrin nauttia paikastaan "korokkeella".

Kukapa nainen nyt ei tykkäisi saada huomiota ja siitä tässä taisi lopulta olla tällä kertaa pohjimmiltaan kyse. Saattoihan hänkin kenties hetkellisesti tuntea jotain allekirjoittanutta kohtaan sen jälkeen kun palkitsin hänet tällä varsin huomaavaisella eleellä, siltä musta ainakin tuolloin tuntui. Toisaalta olin niin huumaantuneessa olotilassa, että arvostelukykyni oli varmasti heikko.

Kirjoittelin hänestä syksyn mittaan muistioon erilaisia kirjoituksia lähes taukoamatta. Todellinen luku pyörinee jossain 30 kirjoituksen kieppeillä ja se kertoo kaiken oleellisen; kasvoin riippuvaiseksi siitä tunteesta jonka häneltä sain. Olin täysin lumoissani ja sekaisin hänestä, en alkuunkaan rakastumassa kuten itsepintaisesti itselleni väitin.

Kirjoitin tuossa aikaisemmassa viestissä saaneeni tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta siinä, että yksikään ihminen ei niin tärkeä kuin oma terveys. Tarkoitin tällä sitä mihin olen johdatellut koko tän viestin ajan. Kadotin itseni ja oman identiteettini toisen ihmisen tähden. Oli meidän välinen yhteensopivuus miten hyvä tai huono tahansa, niin tuo ihastuminen ei alusta alkaenkaan ollut terveellä pohjalla.


Munkin oli tarkoitus vain ohimennen mainita omasta naistilanteestani (=onnellisesti sinkku) samalla kun kommentoin Knoxin ja hänen appivanhempiensa välistä skismaa, Syksyllä tapahtunut "säätöni" herätti kuitenkin edelleen keskustelua ja oikeastaan hyvä niin. Luulin ottaneeni opikseni mutta vasta @Patarouva ja @Drewiske vastaukset "nostivat kissan pöydälle" eli miksi tällainen episodi mun elämässä ylipäätään täytyi käydä läpi.

Kyllä tässä sun myös kannattaisi ihan vaan kasvaa aikuiseksi. Puhut koko ajan kuinka olleet nuori ja hölmö jne. Sä olet mitä, 26-vuotias? Se että olet nuori ei ole mikään tekosyy.

Ja tuo miten puhut tästä entisestä ihastuksestasi pistää todella pahasti silmään. Sä et tunne tätä sun ihastustasi ollenkaan, et millään tavalla. Jutellut olet töissä ja siinä se. Silloin ei tehdä yleistyksiä toisen luonteesta kuinka tämä nainen nauttii huomiosta ja näin. Sä et tunne sitä ihmistä. Eniten mä nyt keskittyisin siihen, että miksi sait samantien blokit tältä naiselta. Minkälaisen kuvan olit antanut itsestäsi ja miksi nainen reagoi blokkaamalla eikä keskustelemalla. Tuolla taustalla tuntuu nyt kytevän sulla paljon muitakin asioita ja ehkä kannattaa käsitellä niitä ekana yksi kerrallaan. Työt, oma kämppä, itsenäisyys. Ole ekana sinut itsesi kanssa ennen kuin lähdet hakemaan sitä elämän suurta rakkaustarinaa. Eikä sitä tule sormia napsauttamalla. Sitä pitää tehdä virheitä, oppia niistä ja mennä eteenpäin. Emmä tiedä, kaiken kaikkiaan kuulostaa omalla tavallaan huolestuttavalta. Ihmisiä ne naisetkin ovat, ihan kuin sinäkin. Kukaan meistä ei ole mikään uniikki lumihiutale, vaan oma persoonansa.

 

[Jerry100]

@Breeze Harbour

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu.

Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Uskoisin että kukaan täysjärkinen ihminen haluaa olla millään tavalla palvottu. Se jos joku on varmaan todella. Todella ahdistavaa.

On yksi silmä joka on kaunis maailman loppuun asti. Ei liho. Ei väsy. Ei muutu koskaan. Se on pelisilmä :)

 

[lautamies]

Pojat, pojat, yksi kysymys,,,,,,,,,,,mitä se rakkaus on?
-
-
-
-
Rakkaus on sisäistä kutinaa jota ei voi raapia.
Se tulee kyllä kohdalle aikanaan, ei sitä etsitä!

Ja, on turha kysellä, seurustelenko minä nyt, jos jatkuvasti yhdessä ollaan ja se tuntuu hyvältä ja oikealta, eiköhän se silloin ole seurustelua.
Kaikilla se yhdessä eläminen ei sitten onnistu, tulee pettymys, mitä sitten, useimmin tulee uusi mahdollisuus.
Tuo kaikki yli 40v avioliiton kokemuksella!

 

[Walrus21]

Tajusin kyllä sitten myöhemmin itsekin ihastuneeni mitä ilmeisimmin itselleni aivan vääränlaiseen ihmiseen. Jotenkin tämä nainen vain sai minut täysin tolaltani. tuntemaan jotain niin suurta ja voimakasta, että olin täysin myyty ja vakuuttunut orastavasta kipinästä välillämme.

Otan kantaa vain tähän. Nythän on asia niin, että naisilla(kaan) ei ole yleensä kovin kategorista suhtautumistapaa ihmisiin. Sillä on aidosti väliä, teetkö niitä "muuvsseja" heti vai viikon päästä.

Kumpikaan teistä ei tunne toisianne, joten ensivaikutelma on tärkeässä asemassa. Siihen, pääsetkö treffeille, vaikuttaa ainoastaan jättämäsi mielikuva. Toistaiseksi olet (ilmeisesti) myynyt vanhaa imuria paskalla katteella.

Kysymällä jämäkästi treffeille heti ihastuksen herätessä olisit ehkä päässyt tutustumaan kyseiseen henkilöön. Olisit saanut korkean varausnumeron, koska osoitit boolsseja antamalla jotain itsestäsi. Hän olisi ehkä ajatellut, että siinäpä jämäkkä ja itsevarma nuori mies; annetaan sille sauma ja katsotaan, millainen se oikeasti on.

Sikäli kun rivien välistä olen voinut lukea, niin olet ollut juuri se tyyppi, joka menee töistä himaan ja avaa tulevien muistojen bulevardin eteensä. Potentiaaliselle treffikumppanille jää vaikutelma, että olet joko:

1) Henkisesti epävarma (--> luultavasti ongelmia mahdollisessa suhteessa)
2) Et ole valmis ponnistelemaan suhteen eteen (ehkä sinua ei kiinnosta tarpeeksi)
3) Sinulla ei ole kokemusta suhteista (--> luultavasti ongelmia mahdollisessa suhteessa)

Luultavasti olet kaikkia näitä.

Tällä yksinkertaisella laskutoimituksella moni potentiaalinen kumppani vetää sijoituksensa pois ja suuntaa katseen muualle. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.

Nyt vain henkiset asiat kondikseen ja sitten uutta yritystä. Jos on järjestellyt elämänsä niin, ettei tarvitse puhua jostain yksin kuolemisesta, niin se yleensä näkyy ulospäin ja antaa positiivisia signaaleja muille ihmisille.

Ihan elämänmakuinen stoori kyllä tämä koko keissi. En muista, miten olen aiemmin kommentoinut, joten tässä(kin) viestissä voi olla toistoa. Uskon kuitenkin, että kaltaisiasi heppuja on Suomi tulvillaan, joten ei tarvitse tuntea häpeää.

 

[Breeze Harbour]

@mikko600 Niinpä, en tunne häntä henkilökohtaisella tasolla. En myöskään tajua yhä kuukausienkaan jälkeen, että minkä linjan mä ylitin sillä mun viestillä. Eiköhän iso osa nuorista naisista ole aika tottunut ottamaan kehuja vastaan miehiltä.. Oliko kyse sitten jostain mitä olin tehnyt aikaisemmin työsuhteeni aikana? Jostain asiattomasta käytöksestä jota hän ei hyväksynyt ja joka multa meni ohi, kun olin itse niin...sekaisin?

Kyllä, taustalla kyti tuolloin muitakin raskauttavia ongelmia. Mun henkinen jaksaminen oli aika heikoissa kantimissa ja heikkeni mitä pitemmälle syksy eteni ja tähän vaikutti liika työvuorojen ahmiminen, siitä aiheutunut työstressi sekä erittäin tulehtunut kaverisuhde joka vaikutti koko ajan taustalla ja söi omia voimavaroja.

Autoin ja tuin tätä frendiä hänen naisasioissa ja kuvittelin samaan aikaan olevani omistani perillä. Vähän ironista näin jälkiperspektiivissä että auttaja itse oli avun tarpeessa, mutta sulki kaiken avun ulos.

No mutta kuitenkin tällä kaverilla oli tapana mm. haukkua mut lyttyyn jos en raskaan duunipäivän jälkeen jaksanut saman tien vastailla hänen kysymyksiinsä. Olin aivan hajalla töistä ja vapaa-ajalla sain sitten viellä kuulla kuinka olen paska ihminen.

Noh, se siitä. Tällä ei ollut varsinaisesti mitään tekemistä naisasioiden kanssa mutta vaikutit olevan kiinnostunut taustalla kyteneistä ongelmista niin tuossa niistä lyhykäisyydessään.

Minkälaisen kuvan annoin? No en varmaan alkuunkaan niin positiivista kuin toivoin antaneeni. Eihän kukaan estä toista ilman hyvää syytä. Mutta tämä syy saattaa jäädä mulle ikuiseksi mysteeriksi tai ehkä mä tajuan sen salamana joku kaunis päivä. Yhtä kaikki, onko se nyt niin tärkeää missä kohtaa mokasin? En varmasti toiminut hänen kanssaan yhtään niin hienosti kuin itselleni uskottelin ja saatan olla hänen inhokkilistallaan mutta sehän on silloin vain oma syyni kun kuuntelin vain omaa itseäni.

Kumpikaan teistä ei tunne toisianne, joten ensivaikutelma on tärkeässä asemassa. Siihen, pääsetkö treffeille, vaikuttaa ainoastaan jättämäsi mielikuva. Toistaiseksi olet (ilmeisesti) myynyt vanhaa imuria paskalla katteella.

Kysymällä jämäkästi treffeille heti ihastuksen herätessä olisit ehkä päässyt tutustumaan kyseiseen henkilöön. Olisit saanut korkean varausnumeron, koska osoitit boolsseja antamalla jotain itsestäsi. Hän olisi ehkä ajatellut, että siinäpä jämäkkä ja itsevarma nuori mies; annetaan sille sauma ja katsotaan, millainen se oikeasti on.

Niin no mehän emme tiedä olisiko lopputulos ollut mitenkään erilainen, mutta siinä olet ihan oikeassa että nopeat syö hitaat ja varhain reagoimalla, arkisen kasuaalin ehdotuksen kahvitteluista työpäivän jälkeen tekemällä olisi tuskin tarvinnut ainakaan mitään estoja pelätä ja olisi ehkä omatkin estot lähteneet siinä samalla näin kuvainnollisesti sanoen. Kielteiselläkin vastauksella olisi ainakin ne ballsit kasvaneet seuraavaa potentiaalista ehdokasta silmällä pitäen.

Pyydän vielä erikseen jälkikäteen anteeksi kaikilta teiltä, keille vastailin syksyn mittaan vittumaisesti ja väheksyvästi. Syitä tähän täystuhoon oli enemmän kuin pari, mutta päätösten jahkailu ja asioiden jatkuva kieltäminen eivät liene kovin kaukana listan kärkipäästä. Jospa tämä idiootti otti kerrankin toilailuistaan konkreettisesti opikseen ja seuraavan kerran kun kuulette naisasioistani, ette kuule ensimmäisenä mistään 'kohtalon sanelemasta ensitapaamisesta' :)

 

[Pulle Nah]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

 

[Breeze Harbour]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

Tää vaihtoehto mulla on myös pyörinyt mielessä. Ja en mä häntä omasta mielestäni mitenkään ahdistelemalla palvonut. Mitä nyt en vain monesti saanut hänestä silmiäni irti ja olin niin pahasti häneen lumoutunut, että olisin varmaan nuollut kaupan käytävällä olevan likaisen kohdan jos hän olisi niin käskenyt.

Joo, pieni kärjistys tuo viimeinen mutta pääsitte varmaan kärrylle pointista. Saatoin antaa hänelle sellaisen tietyn arvokkuuden tunteen ja kukapa nyt ei haluaisi arvostusta osakseen, ihan sukupuolesta riippumatta?

Ja kun sitten tammikuussa laitoin sen viestin ja työsuhteen päättymisestä oli tuolloin kulunut jo useampi viikko ja tunteet olivat jo puolin toisin rauhoittuneet, saattoihan toi mun viesti tuntua hänestä siinä kohtaa lähinnä ärsyttävältä flirtiltä. Tuskin hän enää siinä vaiheessa oli miettinyt että hitto, mitäköhän se Breeze nykysin touhuilee?

 

[Patarouva]

@mikko600 @Breeze Harbour

No on se ihan täysin mahdollista, että tämä kyseinen nainen on tajunnut, että Breeze on ihastunut häneen ja nainen on halunnut nauttia tilanteen tuomasta boostista itsetunnolleen, kukapa ei tuntisi hyvää oloa/mieltä siitä, että saa mukavaa huomiota.

Ehkäpä blokkaus tuli siitä, kun nainen ymmärsi, ettei Breezelle riittäisikään pelkkä "kaukaa ihailu", siihen saakka oli kelvannut huomio täysin rinnoin. Kuka tietää?

Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.

 

[Breeze Harbour]

Tätä itsekin jossain vaiheessa epäilin, mutta yhtä hyvin tuo nainen voi olla myös epävarma ihminen, joka pelästyi antaneensa vääriä merkkejä ja blokkasi toisen pois.

Hän kyllä antoi työympäristössä itsestään täysin toisenlaisen vaikutelman. Hän vaikutti ryhdikkäältä, itsevarmalta ja suorasanaiselta naiselta. Sitten taas palataan kuitenkin siihen tosiasiaan että kyse oli työympäristöstä ja tällä naisella oli minuun verrattuna noista hommista alla jo useamman vuoden kokemus ja rutiinin mukanaan tuoma ammattitaito.

En todellakaan ala tässä vähättelemään naisen näkökantaasi. Mä kun en häntä todellisuudessa tuntenut lainkaan ihmisenä työpaikan ulkopuolella, niin mistäs minä tiedän miten epävarma ihminen sen ulospäin varman kuoren alla lopulta oli?

 

[The Nikkari]

Yhteen muuttamisesta, kihloista, naimisiin menemisestä ja perheen perustamisesta itselläni on pari mielipidettä, jotka haluan tuoda julki.

Mielestäni on hyvä asua yhdessä, ihan virallisestikin, ennen kihloja tai kirkkoa. Tällöin toisen oppii tuntemaan eikä päätöksiä tarvitse tehdä sokkona. On muuten ihan OK erotakin. Naimisiin menolla taas ei minulle ole oikeastaan mitään muuta väliä kuin perheen kannalta. Mikäli olet tuleva isä, mutta et ole naimisissa odottavan äidin kanssa, ei sinulla juurikaan ole oikeuksia päättää lapseen liittyvistä asioista. Näitä asioita kannattaa miettiä myös loogisesta ja juridisesta näkökulmasta. Bonuksena vielä avioehto. Tehkää avioehto. Siinä ei häviä mitään, mutta voi helpottaa molempien elämää todella paljon.

Ettei syytetä katkeraksi, voin kertoa, että asun yhdessä vaimoni ja kahden lapseni kanssa. Kolmas on tuloillaan tämän kuun puolen välin jälkeen ja arki on sen mukaista: paljon tekemistä ja aika vähän yhteistä aikaa. Tämä aika käytetään hyvin ja parisuhteen eteen nähdään vaivaa molemmin puolin. Pääosin olemme molemmat hvyäntuulisia emmekä riitele kovin usein. Väittelemme kyllä, mutta tällöin vastakkain ovat yleensä asiat, ei ihmiset. Kerran pari kuukaudessa käydään läpi mikä vituttaa ja katsotaan mitä asialle voidaan tehdä. Uskon, että meidän suhde kestää aika pitkään ja onhan meillä toki se avioehtokin tehtynä.

 

[regularflex]

Tällä hetkellä siinä on kuitenkin mulle eniten järkeä, että tämä nainen oli todellisuudessa hyvin kaukana niistä alkuperäisistä mielikuvista. Varmasti mua jossain määrin edelleen vainoaa epätietoisuus siitä, mikä kaikki oli lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaa, sillä käytännössä kaikki mitä hänestä opin oli tietyt käyttäytymismallit ja asenteet. Henkilökohtaisella tasolla tuttavuuden tekeminen jäi lopulta aika minimiin.

Boldaus oma.

Nyt kun koronan myötä olen oman naiseni kanssa tehnyt etätöitä neljän seinän sisällä reilut 2 viikkoa, niin voin sanoa, että työminä ja ihan oikea persoona ovat ainakin omalla naisellani hyvin erilaisia. Töissä hän pyrkii olemaan aina iloinen, avulias, tsemppaamaan muita ja olemaan kiinnostunut kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Ja tätä siis jokaisessa palaverissa jokainen hetki. Ihan oikeassa elämässä kukaan ei pysty siihen, vaan suurimman osan ajasta nuo ominaisuudet loistavat poissaolollaan. Kuvittelisin, että sama pätee myös minuun.

Pointti on se, että et ollut todennäköisesti oppinut hänestä ihan oikeasti mitään, vaan olit pikaisesti raapaissut työpersoonan pintaa. Töissä me kaikki haluamme olla jotain unelmaversioita itsestämme. Todellisuus on harvoin unelmaa. Olisi kiva kuulla, mitä nämä käyttäytymismallit olivat, joita ajattelit hänestä oppineesi. Veikkaan, että linkittyvät voimakkaasti työpersoonaan ja siihen, että näyttäisi töissä parasta omaa itseään.

Tässä muutama vinkki, jotka itse kertoisin nuoremmalle itselleni, kun etsin itselleni loppuelämäni naista:

1. Jos nainen vaikuttaa kiinnostavalta, niin pyydä se treffeille nopeasti
2. Jos treffit menee hyvin, ole aktiivinen, mutta älä tungetteleva. Jos huonosti, niin ole rohkea ja ilmoita, että valitettavasti ei klikannutkaan kemiat.
3. Uskalla epäonnistua, äläkä katkeroidu tai syyttele itseäsi tai muita epäonnistumisista. Se vain kuuluu asiaan, että joskus sattuu, kun yrittää isoilla panoksilla pelata. Ei se varsinaisesti ole kenekään vika.
4. Kun käyt useamman naisen kanssa treffeillä, pakit sattuu kerta kerralta vähemmän, mutta sitä ihan oikeaa naista osaakin arvostaa hurjasti sen kohdalle sattuessa.
5. Sitä oikeaa ei löydy välttämättä ensitapaamisilla, mutta jostakin henkilöstä voi kasvaa se oikea, kun tapailu jatkuu ja kehittyy.

 

[Frank McKee]

Pah.
Mulle on tullu tissikuvia. Miten tää nyt eroaa näistä lerssikuvista?
Vittu että taas vituttaa.
No eipä siinä ku en varmaan ala tästä isompaa asiaa tekemään mutta...
No exä soitti mulle eilen ja ois valmis taas. En lämmennyt.

Paree olla ihan vaan issekseen muttaku yks vanha tuttu (nainen) otti yhteyttä ja kyllähän lämpenin.
No tässäkin on hieman muuttujia niin katotaan.

Mutta kyllähän nää naiset tekee miehen sekopäiseksi...

 

[Lavis]

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

Itsellänikin meni hetki tajuta, että Breeze Harbour on se Smitty41 tai jotain sinnepäin, joka viime vuoden puolella oli töissä Lidlissä, voi olla vieläkin, jossa ihastui työkaveriinsa ja kirjoitti tänne kaikenlaista. Kannattaa kelata sivuja taaksepäin ja lukea Smittyn kirjoitukset, niin pysyt kartalla. Mielenkiintoisia juttuja.

Jotta ei mene ihan ohi aiheen, niin omat naisasiat rullaa hyvin omalla painollaan. Neljän vuoden suhde tuli tiensä päähän viime vuoden marraskuussa ja mukavasti on siitä yli päästy. Ei kannata Breeze Harbour ottaa liikaa paineita tai stressiä, kuten sua on täälä neuvottu. Asiat menee omalla painollaan, oma itsensä kun on ja tekee parhaansa niin muuta ei voi vaatia. Naisia tulee ja menee. Kyllä "se oikea" vielä tulee kohdalle. Tee sellasia asioita, joista pidät ja vielä parempaa jos näiden asioiden tai harrastusten äärellä tapaat mukavan naisen.

 

[Snakster]

Itsellänikin meni hetki tajuta, että Breeze Harbour on se Smitty41 tai jotain sinnepäin, joka viime vuoden puolella oli töissä Lidlissä, voi olla vieläkin, jossa ihastui työkaveriinsa ja kirjoitti tänne kaikenlaista. Kannattaa kelata sivuja taaksepäin ja lukea Smittyn kirjoitukset, niin pysyt kartalla. Mielenkiintoisia juttuja.

Kyllä tuo tapaus on valitettavan tuttu. Lähinnä sitä tarkoitin, että kun naisasiat-ketjussa ollaan, niin olisi hyvä, jos olisi jotain naisasioita kerrottavana. Ehkä sitä voisi vaikka perustaa oman ketjun otsikolla "ei naisasioita" tai "päiväunelmat ja haaveilu".

Itselläni on naisasiat kunnossa. Ensi kohtaamisesti tuli kuluneeksi syksyllä 20 vuotta ja hyvinhän tämä tässä rullailee. Mitä rakkauteen tulee, jota täälläkin on pohdittu, niin minusta rakkaus on sitä, että joten kuten sietää toista. Kovin montaa ihmistä ei päivittäin sietäisi parhaimmillaan kymmeniä vuosia.

 

[BOL]

Omaa parisuhdetta ei ikinä kannata verrata toisten suhteisiin eikä omalta parisuhteelta kannata koskaan odottaa samaa kuin miltä jonkun muun parisuhde näyttää ulkopuolelle. Ulkopuoliset näkevät muiden parisuhteista lähinnä vain sen, mikä halutaan näyttää. Toisaalta taas huonoista tai jopa sairaista suhteista ulkopuoliset voivat toisinaan nähdä myös sen, mitä niin kovasti yritetään peittää, mutta yleensä siihen on joku syy, miksi epäilyt ovat alunperin heränneet. Sama suhde voi näyttää myös eri ihmisille täysin erilaisena. Nämäkin perustuvat aina jonkun toisen kokemukseen eri asioista ja ihmiset kovin harvoin pystyvät kovin suureen objektiivisuuteen, mitä tulee omiin asioihin tai elämän kipupisteisiin.

Harva ihminen tunnustaa edes itselleen omaan persoonaansa liittyviä negatiivisia asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat suhteisiin muiden kanssa. ”Halu olla oma itsensä tai just sellainen kuin oikeasti on parisuhteessa” käsitetään usein mielestäni myös vähän väärin ja sillä oikeutetaan sitten mm. huonoa käytöstä tai kohtuuttomia vaatimuksia toiselle. Ei parisuhteessakaan saa olla mulkku, vaikka toki joskus voi riidan hetkellä sellaiseen syyllistyäkin. Ennen kuin toteaa ”minun pitää saada olla oma itseni parisuhteessa” pitäisi tuntea itsensä ja tietää, mitkä on niitä asioita, missä ei voi joustaa ja mitkä sellaisia ei-ehdottomia juttuja, mutta vahvoja toiveita. Kuinka paljon siinä ”halussa olla oma itsensä” on kyse siitä, että haluaa dominoida ja saada oma tahtonsa läpi? Onko näin yleensä ollut muissakin hyviksi koetuissa ihmissuhteissa?

Ja sitten on tietenkin se tärkein: voidakseen vaatia saada olla oma itsensä, pitää rohkeasti olla oma itsensä päivästä yksi alkaen. Mitään roolia ei voi esittää missään vaiheessa, muuten omilta toiveilta menee pohja. Jos annat alussa vääränlaisen kuvan itsestäsi tai esität vaikka olevasi kokemattoman sijasta kokenut, turha itkeä, jos mitään suhdetta ei synny tai vähän myöhemmin tulee jätetyksi. Jos tuote ei vastaa myyjän lupauksia, harva on kauppaankaan tyytyväinen. Monesti tässä kohtaa vaatii hyvää itseluottamusta, mutta ennen kaikkea itsetuntemusta. Hyvä itsetunto tai -varmuus ei sitten todellakaan ole synonyymi näyttävyydelle tai pullistelulle, vaan se on asia, joka syntyy itsensä tuntemisen kautta. Epävarma ja ujokin saa olla, mutta mitään roolia ei voi esittää. Toiset karsiutuu joka tapauksessa pois alkuvaiheen jälkeen, toisia epävarmuus ei haittaa yhtään ja ujouskin on viehättävää. Epävarmuus ei kuitenkaan saa liittyä ihmiseen itseensä, vaan sen pitää liittyä tilanteisiin. Näissä on vissi ero.

Varsinkaan omien vanhempien parisuhteeseen ei omia suhteitaan kannata verrata, sillä harvassa perheessä kaikista parisuhteeseen liittyvistä asioista puhutaan täysin avoimesti. Vai kuinka monen vanhemmat ovat esim. kertoneet, että elävät täysin seksittömässä suhteessa kolmattakymmenettä vuotta ja ovat päätyneet siihen mm. sen vuoksi, että tulevat kuitenkin ihan mukavasti juttuun, ei ole suuria riitoja ja se on kiva, kun lapsilla on yksi mummola, missä paikalla ovat sekä mummo että vaari? Tai moniko on tietoinen siitä, että omalla isällä on naisystävä, mistä äiti tietää, mutta asiasta ei puhuta? Tai että oma äiti ostaa maksullista seksiä kaksi kertaa vuodessa? Tai että oikeasti vanhemmilla ei ole enää mitään yhteistä kuin lapset, lapsenlapset, koti, kesämökki ja kaverit ja aina, kun lasten silmä välttää, he joko riitelevät, vittuilevat toisilleen tai pitävät mykkäkoulua? Monessa perheessä em. mainitut asiat pystytään peittämään helpostikin ja kulissit on pitkään oikein mallikkaasti kunnossa, monilla elämän loppuun asti. Näitä suhteita muut sitten ihailevat, vaikka suhteessa oleva ihminen ei koe olevansa onnellinen tai rakastettu kuin aniharvoin.

Ja tietenkään kaikki suhteet eivät ole onnettomia. Ei missään nimessä. Mutta lähes jokaisessa suhteessa on ollut vähintään yksi vähän isompi kompastuskivi, joka on melkein kaatanut koko suhteen ilman, että kukaan ulkopuolinen on asiasta tiennyt. Eri suhteissa on erilaiset ja omanlaisensa dynamiikka. Ja usein dynamiikka on osapuolten omissa päissä. Jos siihen dynamiikkaan tulee pitkäaikaisia muutoksia, ihmisen tyytymättömyys kasvaa ja tämä aiheuttaa suhteessa ristiriitoja. Jotkut suhteet selviävät siitä, jotkut eivät. Useampi ”ajauduimme vain erilleen”-suhde selviäisi varmasti, jos ihmiset ymmärtäisivät, mistä tyytymättömyys ja sitä kautta ongelmat varsin usein pohjautuvat. Aina ei ole mitään isoa riitaa tai jonkun suuria virheitä, miksi suhde päättyi. Jos syyllisten etsimisen sijasta ymmärrettäisiin, että suhteen dynamiikka vain muuttui jossain vaiheessa ilman kenenkään varsinaista syytä ja keskityttäisiin palauttamaan se molempia tyydyttäväksi, monelta erolta vältyttäisiin.

 

[Breeze Harbour]

@BOL hyvin kirjoitettu. Tuo omien vanhempien (tai oikeastaan kenen vain läheisen ihmisen) parisuhteen vertaaminen omaan rakkauselämään todellakin on huono lähtökohta ja olen toki tiedostanut tämän jo iät ajat mutta kenties juuri itsetunnon puutteesta johtuen olen silti alitajuisesti kokenut alemmuuskompleksia siitä että faija oli mun iässä seurustellut mutsin kanssa jo jotain 6-7 vuotta ja no, lievästi ilmaistuna nähnyt vähän enemmän maailmaa.

Ihan hölmöähän se on asettaa itselleen jotain timelineja joiden mukaan asioiden pitäisi tapahtua ja juuri tämmöisellä pakkomielteisellä suunnitelulla monesti missaa sen "hyvän jutun". Pitäisi vaan antaa asioiden rullata omalla painollaan, ilman pienintäkään tarvetta olla jotenkin kontrollissa asioiden kulusta.

Hei, taisin juuri kirjoittaa aivan vahingossa sen suurimman yksittäisen syyn sille, miksi en ole vielä ikinä varsinaisesti edennyt kenenkään kanssa alkuihastusta pitemmälle. Tää tarve olla jatkuvasti kontrollissa tilanteesta on varmasti saanut mut näyttäytymään niille kunnollisille, vaimomateriaalia omaaville ehdokkaille manipulatiivisena tarrautujana. Luultavasti tästä samasta syystä olen vetänyt myös kaveririntamalla puoleeni näitä tarraajia, jotka eivät osaa olla omillaan.

@Drewiske antoi edellisellä sivulla mulle yksisanaisen vinkin "rauhoitu" ja kaikessa yksinkertaisuudessaan toi tais olla lopulta se tärkein asia mikä mun vaan piti kuulla ja ennen kaikkea sisäistää. Nyt mä opettelen ottamaan iisisti, lasken rimaa odotuksieni suhteen ainakin 5 metriä ja annan kaikelle aikaa sen sijaan että päättäisin parissa viikossa "tuon on oltava mulle se oikea". Tuollaset ajatukset jääköön vihdoin historiaan.

Aion opetella olemaan ensin sinut oman itseni kanssa samalla kun jatkan itsenäistymistäni ja sitten kun se kumppani jossain vaiheessa sieltä ehkä astuu kuvioihin, olen vain oma luonnollinen itseni niin kuin olisin muulloinkin. Ja ennen kaikkea jos homma alkaa luistaa, teen aloitteen tänään eikä ensi viikolla.

---

Erillään omista naisasioista haluan vielä ihan lyhyesti kommentoida äsköisen viestin loppuosaa. Nämä "ajauduimme vain erilleen" keissit voivat johtua oikeastaan mistä vaan muuttujasta, mutta lähes kaikissa keisseissä on yksi yhteinen tekijä; kommunikaation puute parisuhteessa, se että vaikeista tunteista ei puhuta tarpeeksi tai lainkaan ja lopulta ei olla enää rakkaussuhteessa, ollaan vain yhdessä olosuhteiden pakosta.

 

[Turha Kaukalo]

En tajua yhtään mistä täällä puhutaan. Oliko tässä nyt jotain naisasioita menossa vai ei?

Täällä on näköjään kolmas kierros menossa, vai onko jo neljäs. Hyväähän tässä on se, noin niin kuin lain kannalta, että enää ei olla alaikäisten kimpussa, joten edistystä on tapahtunut. "Päähenkilö saa pillua ja pettyy" -viestiä saa vielä odotella mutta se on tulossa.

 

[Breeze Harbour]

Täällä on näköjään kolmas kierros menossa, vai onko jo neljäs.

Vittu en minäkään jaksa enää laskea :D

Muuten jos mitenkään sopii niin en haluaisi puhua enää mun yli kaksi vuotta vanhoista perseilyistä. Kivahan niistä on varmasti ulkopuolisena kuittailla jälkikäteen, mutta fakta on että olin tuolloin aikas kuistilla ihan kaikesta.

Jos asiasta kysyisi mun muilta perheenjäseniltä, niin hekin luultavasti nyökkäisivät että mä käyttäydyin muutenkin tuolloin erittäin häiriintyneesti. Paiskoin ovia, puhuin mutsille paskaa faijastani helpottaakseni omaa tuskaani ja valehtelin muutenkin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Olihan se nyt ulkopuolisen silmään oltava vähintään hälyttävä sisääntulo naisasia-ketjuun tältä nuorukaiselta kirjoittaa ensiksi novelli tuolloin neljä vuotta vanhasta ihastuksesta ja myöhemmin kertoa vielä tuoreesta ihastuksestaan 17-vuotiaaseen.

Tunnustan sen tässä nyt julkisesti, että olin tuolloin henkisesti sairas ja päätin vuodattaa oireiluni jatkoaikaan. With that said, toivon että mun aiemmista mielenterveysongelmista voitaisiin tarvittaessa jatkaa jossain muualla kuin naisasioissa.

Mua hävettää aivan vitusti ne setit mitä mä tähän ketjuun suolsin tammi-helmikuussa 2018 kuten varsin hyvin saatatte ymmärtää. Edistystä on selvästi kuitenkin tapahtunut kuten sanoit, kerroinhan mä juuri totuuden itselleni edelleen melko arkaluontoiseen aiheeseen.

 

[Rod Weary]

Mua hävettää aivan vitusti ne setit mitä mä tähän ketjuun suolsin tammi-helmikuussa 2018 kuten varsin hyvin saatatte ymmärtää. Edistystä on selvästi kuitenkin tapahtunut kuten sanoit, kerroinhan mä juuri totuuden itselleni edelleen melko arkaluontoiseen aiheeseen.

Hei, ihan turhaan hävettää. Nuo ovat todennäköisesti selvittäneet omia ajatuksiasi itsestäsi ja olet luultavasti tällä hetkellä paremmin sinut itsesi kanssa. Posin kautta.

 

[Hera80]

Vittu en minäkään jaksa enää laskea :D

Muuten jos mitenkään sopii niin en haluaisi puhua enää mun yli kaksi vuotta vanhoista perseilyistä. Kivahan niistä on varmasti ulkopuolisena kuittailla jälkikäteen, mutta fakta on että olin tuolloin aikas kuistilla ihan kaikesta.

Jos asiasta kysyisi mun muilta perheenjäseniltä, niin hekin luultavasti nyökkäisivät että mä käyttäydyin muutenkin tuolloin erittäin häiriintyneesti. Paiskoin ovia, puhuin mutsille paskaa faijastani helpottaakseni omaa tuskaani ja valehtelin muutenkin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Olihan se nyt ulkopuolisen silmään oltava vähintään hälyttävä sisääntulo naisasia-ketjuun tältä nuorukaiselta kirjoittaa ensiksi novelli tuolloin neljä vuotta vanhasta ihastuksesta ja myöhemmin kertoa vielä tuoreesta ihastuksestaan 17-vuotiaaseen.

Tunnustan sen tässä nyt julkisesti, että olin tuolloin henkisesti sairas ja päätin vuodattaa oireiluni jatkoaikaan. With that said, toivon että mun aiemmista mielenterveysongelmista voitaisiin tarvittaessa jatkaa jossain muualla kuin naisasioissa.

Mua hävettää aivan vitusti ne setit mitä mä tähän ketjuun suolsin tammi-helmikuussa 2018 kuten varsin hyvin saatatte ymmärtää. Edistystä on selvästi kuitenkin tapahtunut kuten sanoit, kerroinhan mä juuri totuuden itselleni edelleen melko arkaluontoiseen aiheeseen.

Älä turhaan häpeile tekstejäsi, sillä ne olivat rehellinen matka sieluusi. Harva nimimerkki uskaltaa lähteä kohti tuntematonta vailla henkistä turvaa. On paljon helpompaa heitellä porukan hyväksymiä pilluvitsejä ja piiloutua kuoren taakse, kuin repiä tunteensa auki ja jakaa ne muille. Sinulla oli rohkeutta tehdä juuri niin ja moni täällä salaa ihailee sinua. Todella moni.

-Hera80-
palstan lempein kaveri

 

[nummenkallio]

Täälläkin kertomaani IFKTallbergia ikävä. Otin jopa yhteyttä. Vastasi. Mutta tänä korona-aikana on ikävä kaikkia naisia.

 

[BOL]

Jos ihmissuhdeasiat kiinnostaa, suosittelen katsomaan Netflixistä ”Love is blind”-nimisen tosi-tv-sarjan. Lyhyesti kerrottuna ideana se, että 8 miestä ja 8 naista jakaa asunnon sukupuolen mukaan ja ”tapaa” vastakkaisen sukupuolen edustajia ”hyteissä”, mistä ei ole näköyhteyttä deittikumppaniin. Suhde perustuu siis vain ja ainoastaan niihin tunteisiin, mitä keskustelut herättävät. Tarkoitus on löytää sopiva kumppani, kosia, tavata, viettää paratiisiloma Meksikossa, muuttaa yhteen ja lopulta mennä naimisiin. Ja tämä kaikki noin kuukaudessa.

En ole sarjaa vielä ihan loppuun asti katsonut, mutta jo tähän mennessä on ollut jännittävä huomata, miten ihmiset tulkitsevat eri asioita, mitkä asiat valintaan lopulta vaikuttavat ja minkälaista roolia aikaisemmat parisuhdeasiat näyttelevät, miten ihmiset kommunikoivat riitatilanteissa, miten paljon tai vähän ympäröivän maailman uskotaan vaikuttavan yhteiselämään, jne.

Itse huomasin paheksuvani erään henkilön kommunikointityyliä ja reaktioita, mutta samalla havaitsin myös itse syyllistyväni samantyyppiseen käytökseen tietyissä tilanteissa. Ei kovinkaan ylevä fiilis, mutta varmasti hyödyllinen, sillä enhän minä halua huonosti käyttäytyä. Aion ehdottomasti muuttaa omaa käytöstäni, jotta oikeasti avoimelle kommunikaatiolle olisi tilaa.

Edellisessä postauksessani kirjoitin dynamiikasta ja sen muuttumisesta ja tässäkin sarjassa voi seurata, mitä muutos tekee suhteelle ja minkälaisia käytännön vaikutuksia sillä on. Itselläni myös fiilikset ja mielipiteet eri ihmisistä ovat vaihdelleet sarjan aikana ja on ollut jännittävääkin huomata, miten ajatukset ja mielipide yhdestä ihmisestä voi muuttua varsin lyhyessä ajassa. Ja tässä sentään itse pääsee seuraamaan ihmisten suhteita ulkopuolisena tosi läheltä, toisin kuin normielämässä. Toki tyypit kertoo kameralle omia fiiliksiään ja niistä voi sitten saada lisäinfoa, mitä hän on yrittänyt kumppanilleen sanoa. Joskus ne sanat ja teot eivät vain ihan kohtaa vastapuolen tulkinnan kanssa. Mielenkiintoinen sarja ihan muutenkin kuin käsiteltävien suhteiden kannalta.

 

[regularflex]

Kirjoittelin tänne joulun aikoihin, kun parisuhteen oli ajautunut tilaan jossa päällimmäisenä oli läsnä syyllistäminen ilmapiiri ja repivät riidat ja oli tarkoitus harkita parisuhde terapiaa ym. No menin itse työterveyshuollon kautta psykologille ja olin pari viikkoa lepolomalla orastavan uupumuksen takia ja hyvä niin että puutuin siihen ajoissa, koska sekin heijastui parisuhteeseen, että en jaksanut ja voin pahoin. Sain sen jälkeen neuvoteltua vähän kevennetyn työsopimuksen 30h/vk ja olo helpotti kummasti ja arki palasi normaaliksi ainakin ajoittain. No sitten asiaan. Silloin jouluna puolisoni haukkui minua milloin miksikin sairaasta mielisairaaksi ja kyllä hän silloin tietenkin oli osaltaan oikeassa koska oli uupumustila kehittymässä. Nyt kuitenkin kun olen mielestäni siitä palautunut niin sanoisinko, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain olen yhä sairas, välitän vain itsestäni, en osallistu perheen arkeen ja ties mitä. Se on tietysti kovin hankalaa koittaa tässä enempää osallistua, kun vuorotyötä tekee ja välillä olisi ehdittävä myös palautua. Ja minä kyllä osallistun mielestäni, ehkä en jonkun mielestä riittävästi, mutta päivittäin myös kodin askareisiin ja vapaapäivinä koitan järjestää monesti mukavaa tekemistä kaikille. Mutta kaikkien näiden syytösten kanssa sitä alkaa luulla itseään varmaan kohta oikeasti sairaaksi ja itsekkääksi ja ties mitä.
Eilen taas tultiin siihen pisteeseen että en tiennyt mitä ajatella. Perheeni oli appivanhemmilla yötä eräästä syystä(joka ei liity tähän caseen) ja olin heitä hakemassa sieltä pois illan suussa. Sitten anoppi kysyi että mikä on meidän suunnitelma ja kuulemma irvistin hänelle irvokkaasti ja käyttäydyn törkeästi koko vierailun. Minulle ei ollut kerrottu mistään vaihtoehto suunnitelmista kuin se, että haen heidät illalla kotiin. Olisi ollut ihan ok jos ilmoittaa että haetko meidät aamulla jne. Sitten siihen pointtiin joka on se, että kotona pitää sitten äiti muorin kanssa spekuloida puhelimessa sillä, että käyttäytyipä hän (minä) todella törkeästi ym ym. Seuraavaksi kysyn että minkä takia he luulevat että käyttäydyn törkeästi ja miksi siitä pitää spekuloida puhelimessa? No saan vastaukseksi epäsuorasti että olen jälleen sairas ja tarvitsen apua ja minun olisi syytä muuttaa käytöstä. Eli ongelma nyt ei ole nämä tapahtumat sinänsä, koska ne ovat kovin mitättömiä mutta se että olen taas sairas tai mielisairas ja mitä kaikkea. En voi ymmärtää ja kun asiasta kysyy niin vastaus on aina sama, että koska käyttäydyn oudosti jne.
Se missä olen ehkä tyhmä on se, että en osaa lähteä vaikka tavallaan se varmaan voisi olla kaikille parasta. Sitten saan olla sairas ja mielisairas ihan omissa oloissa, eikä kukaan siitä minulle ilmoita vähän väliä. Se mikä minua pitelee on kuitenkin lapset ja se, että pidän meidän ongelmia pieninä siihen nähden mitä muilla on ja siinä mielessä olen ehkä idiootti, koska tämä on kuitenkin minun ja meidän elämä ja pienikin ongelma voi saada isot mittasuhteet, jos sitä paisuttaa. Olen kai nyt jonkinlaisessa umpikujassa koko asian kanssa, koska nyt asiat on ajoittain ihan ok mutta aina ei ole ollut ja suunta on jälleen huonompi. En tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella tästä kaikesta.

Juu, parisuhdeterapiaan ja äkkiä. Se on ainoa neuvo.