Naisasiat

[Turder]

Olen siis päättänyt olla vaan kertomatta. Paljon vähemmällä pääsee.

Kyllä, aluksi. Annas olla kun se kertomatta jätetty asia, olkoonkin miten vähäpätöinen ja pieni, tulee hänen tietoon. Silloin toivot, että olisit kertonut. Et voi kertoa faktoja, keksiä selityksiä tai muutakaan jolla saat asian käännettyä kuntoon, koska se, että jätit kertomatta kertoo vaan kuinka suunnitelmallinen ja ties mitä pahaa tekosi oli, ja verrattavissa jos olisit hoonannut kaverimuijaasi jokaiseen reikään. About tuollainen ja noilla sanoilla on se offensiivi minkä tulet kokemaan.

Jos tuossa tilanteessa olevan mustasukkaisen naisen vihan ja energian valjastaisi käyttöön, ei olisi maailmassa huolta energiasta.

 

[HPL76]

Kyllä, aluksi. Annas olla kun se kertomatta jätetty asia, olkoonkin miten vähäpätöinen ja pieni, tulee hänen tietoon. Silloin toivot, että olisit kertonut. Et voi kertoa faktoja, keksiä selityksiä tai muutakaan jolla saat asian käännettyä kuntoon, koska se, että jätit kertomatta kertoo vaan kuinka suunnitelmallinen ja ties mitä pahaa tekosi oli, ja verrattavissa jos olisit hoonannut kaverimuijaasi jokaiseen reikään. About tuollainen ja noilla sanoilla on se offensiivi minkä tulet kokemaan.

Jos tuossa tilanteessa olevan mustasukkaisen naisen vihan ja energian valjastaisi käyttöön, ei olisi maailmassa huolta energiasta.

Jep näin varmasti tulisi tapahtumaan. Mutta joo, eipä tässä nyt sinänsä mitään kertomatta jätetä kun ei oikeasti ole edes mitään kerrottavaa. Lähinnä vaan ottaa pattiin kun aina ollaan epäilemässä jos piiruakaan poikkeaa rutiineista.

 

[Murkula]

Muut nussii koronakaranteenissa ja meillä perkele katotaan pilluhallituksen koronatiedotteita. Siinä teille naisasiahuumoria.

 

[Jerry100]

No nyt sitten katkesi meikäläisen pinna lopullisesti appivanhempien suhteen.

Et sä julmalta kuulosta. Erittäin vihaiselta niinkuin kaikki varmaan tuossa tilanteessa.

Mulla kävi myös muutama viikko sitten hassusti kun sovimme lähtevämme risteilylle ennenkuin rajoitukset ja korona olleet vielä mitään.
Anoppi jonka kanssa en juuri ole tekemisissä koska pidän häntä röyhkeänä muiden asioihin puuttuvana ihmisenä. Edellisenä iltana 21.30 anoppi lähetti minulle ensimmäistä kertaa elämän viestin jossa syyllisti ja painosti ettemme lähtisi reissuun. Sanoin että aikuisina ihmisinä teemme kuitenkin päätökset ite ja kannamme vastuun siitä. Anoppi vastasi että toivottavasti minun ei tarvitse reissun jälkeen muistuttaa vastuusta mitään.
Hermostuin ja kerroin puolisolleni että seuraavaksi kun anopin näen palaute lähtee välittömästi ettei tarvitse jatkossa puuttua enää aikuisten tekemiin päätöksiin. Anoppi on tehnyt vastaavaa lapsilleen (mennyt vara avaimilla sisään kun lapset pois kotoa. Valokuvanut lääkekaapin lääkkeet salaa ja tutkinut niitä).

No kun sitten näin anopin niin sanoin puolisolle että nyt kerron pari faktaa. Sanoin anopille että nyt olisi sellainen tilanne että varmaan voidaan sopia tässä ja nyt että tuollaisia painostavia tekstiviestejä ei tule koskaan enää minulle.

Tästä anoppi sai hirveän sätkyn ja alkoi kovasanaisesti tyttärelleen sanoa kuinka minulle ei puhuta tuolla lailla ja mun puoliso sanoi takaisin myös napakasti ettei tarvitse puuttua asioihin jotka ei kuulu sille.

No. Nyt ei juuri anopin kanssa olla missään tekemisissä. Appiukko onkin sitten aivan huippu tyyppi.

Ajattelin että kun minun kohdalleni tulee tuo toisten asioihin puuttuminen painostavalla ja syyllistävällä sävyllä niin laitan sen samantien kuriin. Mietin vain että liioittelinko reaktiotani? Mielestäni en koska aikuiset tekee itse päätökset ja kantaa vastuun. Anopilla ei ole oikeutta syyllistää ja painostaa. Jos asiaa haluaa läpi käydä niin sen voi soittamalla asiallisesti käydä läpi.

 

[Breeze Harbour]

@Knox ei tuo toimintasi minusta ainakaan kuulosta lainkaan julmalta. Sinä toimit kuten esimerkillinen mies ja puoliso toimisi tuossa tilanteessa ja nostan siitä hattua. Jos appivanhemmat eivät yksinkertaisesti osaa nähdä omia napojaan pitemmälle, niin saattaisin itsekin sinun saappaissasi harkita välien poikki pistämistä. Aika paskalta tuo nimittäin kuulostaa.

Omalta naisrintamalta ei ole tällä haavaa muuta kerrottavaa, kuin että itkin sillon tammikuussa viikon putkeen lähes joka yö ja sen jälkeen en ole vuodattanut kyynelen kyyneltä. Tämä viime syksyinen säätö toimi itselleni taas hyvänä muistutuksena siitä, minkä takia mulla ei ole tapana luottaa kehenkään sokeasti lyhyen tutustumisen jälkeen. Jotenkin se pääsi täysin unohtumaan, kun olin niin ihastumisen lumoissa ja onneni kukkuloilla ja heittäydyin siihen huumaan niin sata lasissa.

Katkeruudesta on päästy ajan avulla yli ja enää ei satuta kuulla tämän naisen nimeä, eikä tätä pidä minään henkilökohtaisena menetyksenä. Tähän loppuun vielä muistutuksena muille ikätovereille; rakkaus tekee helposti sokeaksi. Älkää perhana missään nimessä antako sen sokaista itseänne totuudelta joka seisoo suoraan silmienne edessä. Ja kuunnelkaa kun kokeneemmat sedät varottelee teitä satuttamasta itteenne. Älkää olko täynnä itteänne kuten mä olin. Kiitti ja kuitti! Toivottavasti ensi kerran kun kirjoittelen tähän ketjuun, on se hieman positiivisemmassa sävyssä.

PS. Ymmärrän jälkikäteen ne trolliepäilytkin varsin hyvin. Olinhan minä viime syksynä täysin rakkauden huiputtama hölmö, suorastaan aasi.

 

[pepsi]

Dear @Smitty,

näin kokeneempana naistennaurattajana viestistäsi osui silmään kaksi kohtaa: sokeasti luottaminen ja katkeruudesta yli pääsy.

Muistanko oikein että tyttö oli sinua kohtaan erittäin kiltti ja ystävällinen ja kun lopulta pyysit häntä ulos, hän kieltäytyi kohteliaasti? Mikä tässä katkeroitti? Katkeroiduitko maailmalle ettet saanut unelmiesi tyttöä vai tytölle jolta sait pakit? Jos oikea vastaus on jälkimmäinen, miten tyttö olisi voinut toimia toisin?

Ei pakkien saanti voi olla syy katkeroitumiselle tai johtopäätös sille että luottaisi sokeasti. Pakkeja tulee ja menee, sehän vaan kertoo että on ballseja pyytää tyttöjä ulos. Eipähän jää jossiteltavaa. Sitten yhtäkkiä joku kaunis päivä joku tyttö vastaakin tärsky-kutsuusi myöntävästi. Se on sitten menoa se, ja näytät mitä taikoja Breezerillä on näyttää makuukammarissa. Pakkeja voi saada useita, mutta joskus riittää että yksi vastaa myöntävästi ja sen kanssa sitten juodaan Breezereitä vielä kiikkustuolissa.

 

[Breeze Harbour]

Ensi kerralla saa tägätä mut ihan normaalisti. En suutu.

Muistanko oikein että tyttö oli sinua kohtaan erittäin kiltti ja ystävällinen

Muistat oikein. Oli hän toki ystävällinen ja kohtelias aika lailla kaikkia kohtaan, mutta tuo (ja ne hiton silmät) vetivät mut puoleensa.

ja kun lopulta pyysit häntä ulos, hän kieltäytyi kohteliaasti?

En kerinnyt edes pyytämään häntä ulos, sillä kun lopultakin rohkaistuin laittamaan hänelle viestiä, vastaus jonka sain oli melko helposti rivien välistä luettavissa näin "Kiitti kehuista, mutta pliis älä laita mulle enää viestiä". Parempi silti näin, että kuitenkin laitoin sen viestin sen sijaan että yhä pohtisin "Mitä jos mä olisinkin...".

Mikä tässä katkeroitti? Katkeroiduitko maailmalle ettet saanut unelmiesi tyttöä vai tytölle jolta sait pakit? Jos oikea vastaus on jälkimmäinen, miten tyttö olisi voinut toimia toisin?

Aluksi olin maailmalle katkera siitä, että olin investoinut emotionaalisella tasolla niin paljon aikaa ja ajatuksiani ihmistä kohtaan, jolle olinkin ilmeisesti tunnetasolla pelkkää ilmaa. Tuo todennäköinen esto Whatsappissa ilman mitään raskauttavaa syytä viimeistään viesti mulle siitä, että hän oli oikeastaan vain ja ainoastaan iloinen ja helpottunut siitä, että en olisi enää kuvioissa.

Ei pakkien saanti voi olla syy katkeroitumiselle tai johtopäätös sille että luottaisi sokeasti.

Siis se että luotin sokeasti vaistooni jonkun ihmisen suhteen täysin tunnepohjalta enkä kuunnellut lainkaan järjen ääntä, vaikka useasta suunnasta varoiteltiin että "Älä rakentele pilvilinnoja" "Älä kehittele liikaa olettamuksia". Ja silti, mä loin aivan älyttömät paineet itselleni saada asiat rullaamaan tämän naisen kanssa oman suunnitelmani mukaisesti jo silloin, kun mulla ei käytännössä ollut vielä pienintäkään haisua, kiinnostanko mä häntä "silleen" vai olenko vain mukava ja herrasmiesmäinen työkollega. Oli vain se rakkaudenharhainen tunne, että tän naisen kanssa voisi toimia ja aioin myös tehdä kaikkeni sen eteen.

Pakkeja tulee ja menee, sehän vaan kertoo että on ballseja pyytää tyttöjä ulos. Eipähän jää jossiteltavaa. Sitten yhtäkkiä joku kaunis päivä joku tyttö vastaakin tärsky-kutsuusi myöntävästi. Se on sitten menoa se, ja näytät mitä taikoja Breezerillä on näyttää makuukammarissa. Pakkeja voi saada useita, mutta joskus riittää että yksi vastaa myöntävästi ja sen kanssa sitten juodaan Breezereitä vielä kiikkustuolissa.

Kyllä kyllä. Olihan tämä meikäläisen rakkauden jahtaaminen jo pitempään täysin väkinäistä touhua ja jälkikäteen tajuan, että pitkään yritin vain täyttää tämän nyt jo monen vuoden takaisen nuoren lemmen karille ajautumisen jättämän aukon sydämessäni.

Jossain määrin se lopullinen irtipäästäminen menneistä tunteista tapahtuikin vasta tämän työihastuksen aikana, joten siinä mielessä kaipa tuolla koko episodilla oli isossa kuvassa joku selkeä tarkoitus, vaikka päädyinkin lopulta vain särkemään oman sydämeni aika karusti. Tämä ihastuminen työkaveriin antoi mulle ehkä kuitenkin tähän asti tärkeimmän oppitunnin rakkaudesta; Väkisin yrittäminen ei ole ikinä sen arvoista ja kenenkään ihmisen ei pidä antaa mennä oman hyvinvoinnin edelle.

Kiitti kuitenkin noista lopun sanoista. Jossain vaiheessa se oikea vielä tulee kuvioihin, mutta en ota siitä stressiä. Pitkään elin siinä kuplassa, että jos ylitän kolmenkympin rajapyykin enkä ole vieläkään käytännössä seurustellut ikinä siihen pisteeseen mennessä, oon epäonnistunut elämässä ja juna on mennyt ohi. Mutta arvatkaapa mitä? Ei tää elämä ole mikään kilpajuoksu vaan henkilökohtainen maraton ja rakastua voi vaikka 60-vuotiaana. Ikä on vain numeroita ja aika menettää merkityksensä rakkaudessa. Kaikelle on oikea aikansa ja paikkansa mutta kuten sanottu, väkisin yrittämällä ja ennakko-odotuksia luomalla saa vain haavoja.

Elämään oppii vain epäonnistumalla ja rakastamaan oppii vasta kun oppii ensin tuntemaan itsensä.

 

[Malkkinen]

@Breeze Harbour en nyt ala lainaamaan koko tekstiäsi.

Hyvä että teit asian eteen jotain, niin ei jäänyt jossiteltavaa. Mutta... sulla on aivan väärä käsitys rakkaudesta. Puhut koko ajan, että opit rakkaudesta ja rakkaus sitä ja rakkaus tätä. Sinulla on ollut yksipuolinen ihastus, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on kahden ihmisen välistä kunnioitusta ja arvostusta. Rakkauteen kasvetaan. Ensin ollaan molemmat toisiinsa ihastuneita ja opitaan asioita toisistaan ja kasvetaan yhteen. Sitten rakastetaan. Sitten voi särkyä sydän, jos se toinen ei ihastumisten jälkeen rakastakaan. Se että mietit kotona minkälaista tuon kanssa olisi kävellä autiolla rannalla ja pitää kädestä kiinni ja kuunnella djentiä ei ole rakkautta. Se on haaveilua. Ja tämä ei nyt sitten ole millään pahalla, mutta kannattaa tehdä jotain noille tunnepuolen asioille. Kuinka vanha sinä olet? 25? Jutut on sellaisia mitä 14-vuotiaat kipuilevat kun päässä seisoo ja housuissa seisoo ja ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten päin olla. Vielä jos sanot että lähettelet ihastusten kohteille biisien sanoituksia, niin minä luovutan ja toivotan rattoisia poikamiesvuosia.

 

[Breeze Harbour]

Mutta... sulla on aivan väärä käsitys rakkaudesta.

Mutta... mitä jos sulla onkin aivan väärä käsitys minusta ihmisolentona, vai väitätkö tuntevasi henkilökohtaisesti kirjoittajan kaikkien näiden viestien takana?

Rakkaus on ensinnäkin käsitteenä paljon muutakin kuin kahden ihmisen välinen parisuhde, eikä mun rakkaus elämää kohtaan ole riippuvainen kenenkään ulkopuolisen ihmisen hyväksynnästä.

Sydämensä voi särkeä rakkauden valtatiellä ilman molemminpuolista rakkaussuhdettakin. Onko se tervejärkistä? Ei alkuunkaan. Onko sellainen kannattavaa? Ei todellakaan. Mä sain jo mun elämänmittaisen oppituntini siitä, että pelkkä oikeanlainen tunne, oli se miten voimakas vain johtaa useammin harhaan kuin maaliin parisuhderintamalla.

Jos heittää aivot narikkaan ja lakkaa ajattelemasta omalla päällään koska oih, tuo on niin ihana niin paskastihan siinä käy. Mä olin itsekäs, en uskonut kenenkään sanaan, en kuunnellut edes niitä hyviä neuvoja ja toimin väärin niin itseäni kuin muita kohtaan, mutta kiva että jaksoit silti tulla tänne ja muistaa minua tavaramerkkimäisellä k-päisyydelläsi.

Sanot ensin että:

"Ja tämä ei nyt sitten ole millään pahalla"

Ja lähes heti seuraavassa lauseessa sanot kuitenkin:

"Kuinka vanha sinä olet? 25? Jutut on sellaisia mitä 14-vuotiaat kipuilevat kun päässä seisoo ja housuissa seisoo ja ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten päin olla."

Ei pahalla? Hyvälläkö mun tollanen kommentti sitten kuuluisi ottaa?

Kandee ihan oikeasti ettiä itselle joku kehittävämpi harrastus kuin nettikiusaaminen anonyymin nettiprofiilin takaa. Sangen surullista toimintaa aikuiselta mieheltä. Täällä sitä vaan ollaan teinittelemässä itsellesi tuikituntematonta nuorta aikuista, jolla on takanaan pitkä ja kivulias henkisen kasvun tie, josta sinä et tiedä mitään. Et mitään.

Älä siis teeskentele ikään kuin tietäisit, kiitos.

 

[mikko600]

Mutta... mitä jos sulla onkin aivan väärä käsitys minusta ihmisolentona, vai väitätkö tuntevasi henkilökohtaisesti kirjoittajan kaikkien näiden viestien takana?

Rakkaus on ensinnäkin käsitteenä paljon muutakin kuin kahden ihmisen välinen parisuhde, eikä mun rakkaus elämää kohtaan ole riippuvainen kenenkään ulkopuolisen ihmisen hyväksynnästä.

Sydämensä voi särkeä rakkauden valtatiellä ilman molemminpuolista rakkaussuhdettakin. Onko se tervejärkistä? Ei alkuunkaan. Onko sellainen kannattavaa? Ei todellakaan. Mä sain jo mun elämänmittaisen oppituntini siitä, että pelkkä oikeanlainen tunne, oli se miten voimakas vain johtaa useammin harhaan kuin maaliin parisuhderintamalla.

Jos heittää aivot narikkaan ja lakkaa ajattelemasta omalla päällään koska oih, tuo on niin ihana niin paskastihan siinä käy. Mä olin itsekäs, en uskonut kenenkään sanaan, en kuunnellut edes niitä hyviä neuvoja ja toimin väärin niin itseäni kuin muita kohtaan, mutta kiva että jaksoit silti tulla tänne ja muistaa minua tavaramerkkimäisellä k-päisyydelläsi.

Sanot ensin että:

"Ja tämä ei nyt sitten ole millään pahalla"

Ja lähes heti seuraavassa lauseessa sanot kuitenkin:

"Kuinka vanha sinä olet? 25? Jutut on sellaisia mitä 14-vuotiaat kipuilevat kun päässä seisoo ja housuissa seisoo ja ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten päin olla."

Ei pahalla? Hyvälläkö mun tollanen kommentti sitten kuuluisi ottaa?

Kandee ihan oikeasti ettiä itselle joku kehittävämpi harrastus kuin nettikiusaaminen anonyymin nettiprofiilin takaa. Sangen surullista toimintaa aikuiselta mieheltä. Täällä sitä vaan ollaan teinittelemässä itsellesi tuikituntematonta nuorta aikuista, jolla on takanaan pitkä ja kivulias henkisen kasvun tie, josta sinä et tiedä mitään. Et mitään.

Älä siis teeskentele ikään kuin tietäisit, kiitos.

Ei tuo mitään kiusaamista ollut. Anonyymina keskustelupalstalla on vaan helpompi sanoa se mitä toisen pitää kuulla, vaikka sitten se toinen loukkaantuisi. Kyllähän tuo nyt kuulostaa siltä, että tuo ihastuksesi kohde tiesi jo pitkään että olet ihastunut häneen. Eikä halunnut olla ilkeä ja antaa pakkeja koska et tehnyt mitään. Mutta lähettäessäsi viestiä, nainen arveli että helpoin tapa päästä eroon susta on blokata sut Whatsappissa. Silloin teikäläinen on antanut täysin vääriä viboja tälle naiselle.

 

[Eikka86]

Kyllähän tuossa on melkoisen kivinen tie @Breeze Harbour kuljettavana naistieteiden polulla. Toivottavasti joku keino löytyy päästä tuommoisesta saippuaoopperatason haaveiluista eroon, muuten hommista ei valitettavasti tule sitä lasta tahi paskaa.

Jotenkin hieman surullistakin tuommoinen pakonomainen ajatus rakastumisesta ja sen tarpeesta ennen parisuhteeseen mahdollisesti johtavia alkueriä.

Tsemiä vaan, ei oikein muuta voi sanoa.

 

[Breeze Harbour]

Ei tuo mitään kiusaamista ollut. Anonyymina keskustelupalstalla on vaan helpompi sanoa se mitä toisen pitää kuulla, vaikka sitten se toinen loukkaantuisi. Kyllähän tuo nyt kuulostaa siltä, että tuo ihastuksesi kohde tiesi jo pitkään että olet ihastunut häneen. Eikä halunnut olla ilkeä ja antaa pakkeja koska et tehnyt mitään. Mutta lähettäessäsi viestiä, nainen arveli että helpoin tapa päästä eroon susta on blokata sut Whatsappissa. Silloin teikäläinen on antanut täysin vääriä viboja tälle naiselle.

Sua edelliseen kirjoittajaan vielä nopeasti viitaten, sellainen pikkujuttu kuin tapa millä ilmaiset asiasi on välillä avainasemassa. Sanavalinnoilla voi jo melko pitkälti vaikuttaa siihen kuvaan, jonka itsestäsi annat.

---

Tämä sinun viestisi sisältö olisi ollut mulle katkera pilleri nieltäväksi, jos nyt elettäisiin vielä tammikuussa. Aika tekee kuitenkin ihmeitä ja allekirjoitan tässä kohtaa joka sanan.

Kun tämä jääräpää ei myöntänyt olevansa hakoteillä vaikka jossain sisimmissään itsekin sen varmaan tiesi, niin oppi kävi kantapään kautta ja sain täysin ansioni mukaan palautuksen todellisuuteen.

Ihan aluksi totuus kirveli enkä olisi halunnut vieläkään hyväksyä sitä, kun se valhe oli ollut niin kaunis. Lopultahan sen ruman totuuden hyväksyminen kirpaisi pahemmin kuin mitä olin osannut odottaa mutta se pohjaton ikävä ja pettymys oli ohimenevä kriisin käsittelyvaihe.

Kun mä sitten vihdoin päästin irti mun tarpeesta olla edelleen tilanteen herra, niin se valhe, jota toistin itselleni kuukausikaupalla, kuoli lopulta aika pian sen jälkeen.

 

[Breeze Harbour]

Kyllähän tuossa on melkoisen kivinen tie @Breeze Harbour kuljettavana naistieteiden polulla. Toivottavasti joku keino löytyy päästä tuommoisesta saippuaoopperatason haaveiluista eroon, muuten hommista ei valitettavasti tule sitä lasta tahi paskaa.

Jotenkin hieman surullistakin tuommoinen pakonomainen ajatus rakastumisesta ja sen tarpeesta ennen parisuhteeseen mahdollisesti johtavia alkueriä.

Tsemiä vaan, ei oikein muuta voi sanoa.

Pitkä on matka, ei siitä mihinkään pääse. Hauskintahan tässä tilanteessa on se, että tämänkin kommentin mä oisin jokunen kuukausi takaperin saattanut vielä ottaa jonain henkilökohtasena loukkauksena omaa egoani kohtaan. Mut hei, jos totuus pamauttaa sua ottaan jättimäisellä kirveellä ja yhä senkin jälkeen väittäsit mustaa valkoseksi niin siinä kohtaa vika ei olis enää kirveessä vaan pääkopassa johon kirves osui.

Olen klassinen romantikko, jonka perisynti on vähemmän yllättäen ollut yliromantisoida omia tunteitaan, kaivaa aina tilaisuuden tullen värikynä esiin ja sepitellä tarinoita joissa on sopivan makea sävy. Mä oon synnynnäinen runoilija, sanaseppo, taiteilijaluonne... tai sanokaa vaan Breezeksi, sekin käy.

No anyway, koska mä nyt vaan satuin syntymään sanakirja sydämellä, melodiat mahassa ja väripaletti kädessä, niin totuuden väritteleminen oman luovuuden säännöillä saa mut helposti unohtamaan, että moni elämän totuus saa enemmän värisävyjä mun päässä, kuin sille on värejä edes olemassa. Tykkään spekuloida, rakastan haaveilla (ja haaveilen varmaan vielä kuolinvuoteellanikin!) ja olen itsepäinen siihen pisteeseen, että ajoin penskana äidin monia ja yhä monia kertoja menettämään malttinsa mun omapäisyyteni kanssa, kun en tehnyt asioita niin kuin mua oli neuvottu.

Mä tykkään kokeilla asioita ite. Jos henkilö x kokisi tavallisesti kohtalon y tilanteessä z, saatan silti kokeilla onneani yleisen kaavan rikkomisessa ja pähkäillä mahdollisia keinoja, jolla kohtalon y voisikin saada muotoon f. Kaavojen rikkominen on kiehtovaa, koittaa pitää pokerinaama, vetää sitten täyskäsi korttipakasta ja yllättää kaikki ällikällä. Monesti siinä käy vaan silleen että yllätän lopulta ainoastaan itseni siinä että ekspotentiaalisen naiivi skeptismini muiden mielipiteitä kohtaan sai mut taas nielemään karvaan tappioni.

Mut tällanen mä oon. Höpsö sanoilla leikittelijä jota kiehtoo tähdet, avaruus ja mitä niiden takaa löytyy. Ja jos tämä höpsö sattuisi joskus löytämään toisen yhtä höpsön vierelle, naisen joka jaksaisi nauraa mun spontaaneille vitseille suorastaan vesi kielellä odottaen mitä se on tällä kertaa keksinyt, keskustella tarvittaessa aamukahvin mielenkiintoisista värisävyistä ja mitä nyt keksin milloinkin ihmetellä, niin ehkä aito rakkaus sen raaimmassa ja luonnollisimmassa muodossaan elää sittenkin vielä sosiaalisen median raadollisuudenkin keskellä. Mutta siihen saakka mä olen sinkku ja onnelisen vapaa vaeltaja.

 

[Malkkinen]

Missään nimessä ei ollut tarkoitus kiusata. Pyydän anteeksi jos sait sellaisen käsityksen. Tähän voisi päteä vanha hyväksi todettu lause: vanha ei vittuile, vanha neuvoo. Enemmän toisen kutsuminen kusipääksi on kiusaamista, ja siihen voin todeta että seurusteltu on useasti ja pimpsiäkin tullut sopivasti ja nykyään olen onnellisesti naimisissa ja rakastan vaimoani ja hän rakastaa minua, joten ehkä sinunkin kannattaisi alkaa k-pääksi?

 

[Patarouva]

@Breeze Harbour

Vielä vinkki naisena ja asia pätee varmaan myös miesten tunteisiin.

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu ja jotenkin arjesta irti unelmien jalustalle nostettu. Hän haluaa olla rakastettu ja arvostettu omana itsenään ja sitä omaa itseä ei toinen ihminen opi tuntemaan kuin todellisessa arjessa. Täällä on jo tuota asiaa hyvin monta kertaa käyty läpi.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

 

[Breeze Harbour]

Nyt kun luin tuon yöllisen viestini uudelleen, niin kieltämättä kenties yliviljelin sanaa "rakkaus" siinä siihen pisteeseen että sanan merkitys ikään kuin hävisi matkalla.

Mitä nyt ehkä kuitenkin yritin sanoa, niin ajattelin hölmösti, toimin väärin, tiuskin usealle nimimerkille, niillekin jotka hyvää hyvyyttään yrittivät neuvoa ja avustaa mua omalta kokemuspohjaltaan, mutta koska tuolloin vain omalla pöyhkeän itsevarmalla fiiliksellä oli väliä, blokkasin kaikki epäilijät ja kritisoijat suorilta käsin.

Mun on jälkikäteen oikeestaan vaikea käsittää, miten kaikki tapahtui niin äkkiä ja mikä sai mut niin riippuvaiseksi ihmisestä, kenet loppujen lopuksi tunsin tasan niin hyvin kuin työkaveri tuntee työkaverin.

Kaivoin itselleni kuopan, hautasin itseni sinne jopa hetkeksi. Vasta ylös sieltä ponnistettuani tajusin, kuinka se lämmin tunne sydämen sopukoissa sulatti todella pitkäksi aikaa kaiken rationaalisen ajattelun ja tästä työkaverista tuli mun muotihuume. Odotin aina vain seuraavaa annosta = yhteistä näkemistä, muistan jopa tehneeni kaikkeni maksimoidakseni meidän yhteisen ajan ja saatoin jopa yrittää vaivihkaa taktikoida itseäni samoihin vuoroihin pari kertaa tässä myös onnistuen.

Either way, myönsin virheeni ja pahoittelin ääliömäistä käytöstäni. Juuri muuta en voi tässä kohdin tehdä.

Ja @Malkkinen pyydän anteeksi kommenttiani. Minä näen kirjaimellisesti punaista kun joku nostaa ikäkortin esille. Itellä kun on tää norsun muisti, niin muistin sun piilovittuilleen mulle ohimennen menneisyydessä. Tämä muistikuva yhdistettynä alkuperäisen viestisi sävyyn ja musta tuntui että tulit taas tarkoituksellasi aukomaan päätäsi. En mäkään olisi saanut kiihtyä, meni vain turhankin syvälle tunteisiin tuo vertaus 14-vuotiaaseen vaikka et sillä ilmeisesti mitään pahaa tarkoittanut.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Ja niinhän tässä nyt kävikin eli tämä kyseinen nainen taisikin olla aivan toisenlainen kuin millaisen ensivaikutelman hänestä sain. Hyvänä uutisena voin kertoa että mulla ei oo tapana toistaa samoja virheitä kahteen kertaan. Olkoonkin että kerään niitä erilaisia virheitä kuin kiertopalkintoja.

Toivon toimivani tässä samalla varoittavana esimerkkinä muille ikäisilleni rakkauselämässä vielä kömpelöille nuorille. Tehkää mikä tuntuu mukavalta ja menkää minne polku kuljettaa, mutta kun tutustutte uuteen naiseen, älkää sitoko sidettä silmienne eteen. Valheellisessa romanssissa eläminen on mukavaa, siis siihen asti kun joku tulee ja riuhtasee sen siteen teidän silmiltä veks ja tajuat että mitä on tullut tehtyä. Mä täytyin häpeästä, syyllisyydestä ja epäuskosta ja vain koska päätin vapaaehtoisesti myydä itseni valheelle.

 

[Patarouva]

@Breeze Harbour

Ja vielä tähdennän sinulle, että ne ei niin ihmeelliset silmät, jollaisilta ne ensi kerralla tavatessa voivat näyttää, voivat vuosien saatossa muuttua sinulle niiksi kaikkein kauneimmiksi silmiksi, jos olet alkanut rakastaa kyseistä ihmistä.

 

[M@rko77]

@Breeze Harbour

Vielä vinkki naisena ja asia pätee varmaan myös miesten tunteisiin.

Ei järkevä aikuinen ihminen halua olla joku väärin perustein palvottu ja jotenkin arjesta irti unelmien jalustalle nostettu. Hän haluaa olla rakastettu ja arvostettu omana itsenään ja sitä omaa itseä ei toinen ihminen opi tuntemaan kuin todellisessa arjessa. Täällä on jo tuota asiaa hyvin monta kertaa käyty läpi.

Ei kannata liikaa haaveilla vaan tutustua ihmisiin. Voit yllättyä ja lopulta se mielestäsi kauneimmat silmät omistava nainen voi olla joku sellainen, jota et itse aluksi koskaan olisi sellaiseksi uskonut, kun ensi kerran hänet tapasit.

Viisauden sanoja, kuten yleensä naisen suusta tuppaa tulemaan. Nämä kriisitilanteet varmasti nostavat ihmisistä esiin niin hyvän kuin pahan - myös parisuhteesta puhuttaessa. Monille on varmasti ollut kova paikka joutua karanteeniin neljän seinän sisälle "rakastamansa" ihmisen kanssa. Arki, jos mikä on tullut monille vastaan.

 

[Breeze Harbour]

@Breeze Harbour

Ja vielä tähdennän sinulle, että ne ei niin ihmeelliset silmät, jollaisilta ne ensi kerralla tavatessa voivat näyttää, voivat vuosien saatossa muuttua sinulle niiksi kaikkein kauneimmiksi silmiäsi, jos olet alkanut rakastaa kyseistä ihmistä.

"Ihminen näkee mitä se haluaa nähdä".

Ensivaikutelmalla on muuten aika hemmetin iso vaikutus. En todellakaan yritä puolustella tällä omaa idioottimaisuuttani, mutta tämä nainen lumosi minut sananmukaisesti heti kättelyssä antaen itsestään positiivisen, jopa empaattisen vaikutelman saman tein. Erilaisten kommellusten ja sattumien kautta se ihastus voimistui parissa-kolmessa viikossa pisteeseen, että olin aivan lääpälläni ja kauttaaltani onnellinen että tuollainen ihanuus (kyllä, käytin tuota sanaa) on osunut samalle työpaikalle.

Ihastuminen on mahtava tunne, se energisoi ja saa tuntemaan voittamattomaksi, mutta jos vakaa rakkaussuhde on kodin lämmössä lempeästi palava kynttilä, on ihastuminen sitten varmaankin se kännissä sytytetty leirinuotio. Ja jos siinä nuotiotulessa alkaa (rakkauden)humalaisena tanssimaan miten sattuu, saattaa vahingossa polttaa näppinsä.

No niin, metaforista takaisin itse asiaan. Ne silmät... En tiiä jatkiksen muista miehistä mutta itsellä luonteen lisäksi silmien väri ja eloisuus on se, mihin kiinnitän ensimmäisenä huomioni tutustumisvaiheessa. On silti tärkeä muistaa (mun nyt varmaan ensimmäisenä) että kauniiden silmien taakse voi piiloutua kuka vain ja toisaalta ihminenkin on äärimmäisen taitava kehittelemään päässään mielikuvia täydellisyydestä; kun toista pitää yltä päältä virheettömänä kokonaisuutena, niin se arvio "maailman kauniimmista silmistä" saattaa olla sen hetkiseen fiilikseen perustuva omassa päässä kehittynyt illuusio joka haihtuu sitä myötä kun se epärealistinen tunne itselle täydellisesti sopivasta partneristakin.

Sitten taas vaakakupin toisella puolella kuten juuri sanoitkin, kun niitä oman kullan nappisilmiä tulee katseltua joka päivä ja samalla molemminpuolinen rakkaussuhde kasvaa ja kehittyy vuosien mittaan, niin varmasti siinä oppii hiljalleen arvostamaan toista niin ulkoa kuin sisältä aina vaan enemmän ja enemmän. Aina jossain vaiheessa se tilanne tietty tasoittuu ja muuttuu arkiseksi, mutta se kuuluu osana diiliin ja silloin punnitaan rakastaako toista ihmistä vai rakastiko vain sitä tunnetta jonka tunsi rakastuessaan.

Vaikka ihastumista sanotaankin rakkauden esiasteeksi, niin tässä se olennainen ero kai sitten tuleekin. Ihastuminen perustuu sananmukaisesti tietyn henkilön ihannointiin. Rakkauden pohjalla on vakaa pitkäaikainen luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Moni parisuhdehan alkaa ystävyytenä joka sitten vain jossain vaiheessa syvenee ja muuttuu intiimimmäksi. Yhtä kaikki, tunteiden kehittyminen vie oman aikansa ja mikä tahansa toimiva suhde vaatii kummaltakin osapuolelta avoimuutta, epäitsekkäitä uhrauksia sekä läsnäoloa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Niin ja ensin olisi tietenkin löydettävä se oikea ihminen, jonka kanssa käy tällainen harvinainen klikki. Kai sen sitten vain tietää. Omasta puolestani en voi tietenkään puhua, mutta monesti kuulee sanottavan näin rakastavaisten taholta.

 

[MacRef]

...En kerinnyt edes pyytämään häntä ulos...

Äläs nyt höpsi. Olisit varsin hyvin kerinnyt, jos vaan olisit uskaltanut / saanut aikaiseksi sen ulos pyytämisen.

...Väkisin yrittäminen ei ole ikinä sen arvoista...

Jos nyt oikein muistan, niin et yrittänyt tuon naisen kanssa yhtään mitään. Et väkisin tai väkisemättömästi. Tai ilmeisesti jossain kohtaa sait sille viestin laitettua, mutta mitään peliliikkeitä et tehnyt, ainakaan ajoissa.

...Ja niinhän tässä nyt kävikin eli tämä kyseinen nainen taisikin olla aivan toisenlainen kuin millaisen ensivaikutelman hänestä sain...

Jos nyt totta puhutaan, niin et tosiasiassa päässyt tutustumaan millään tavalla ko. naiseen. Työkaverina se oli kiva ja sillä on ainakin nätit silmät, mutta muilta osinhan sinä et tunne häntä lainkaan. Eli et oikeasti edes voi totena kertoa tuota väitettä, että nainen olisi toisenlainen kuin mikä ensivaikutelmasi oli.

Hienoa, että olet varsin hyvin asian prosessoimisessa edennyt, mutta kyllä nämä viime kommentit kertovat yhä siitä, että et sinä ihan reaalimaailmassa mieli- ja muistikuviesi kanssa ole. Otin itse tähän vain muutaman poiminnan, mutta vastaavia tosielämän reaaliteeteista kaukana olevia esimerkkejä olisi voinut helposti napata muitakin.

Anteeksi, kommenttini ovat varsin tylyjä. Koen, että ne silti eivät ole vääriä ja toisinaan minä totean asioista suoraan ja toivon hartaasti vastaanottajan ottavan viestin vastaan asiana, ei henkilökohtaisena hyökkäyksenä.

Valitettavasti minä en, ja tuskin oikeastaan kovin moni muukaan tällä palstalla, voi sinua sinua enempää auttaa näissä asioissa, mutta toivon mukaan sinulla on ystäviä tai muita tahoja oikeassa elämässä (netin / somen ulkopuolella), joiden kanssa voisit avoimesti keskustella aiheesta. Jotenkin tuntuisi siltä, että tekisi sinulle tekisi hyvää päästä juttelemaan näistä kuvioista jonkun kanssa naamatusten.

 

[Drewiske]

"Ihminen näkee mitä se haluaa nähdä".

Ensivaikutelmalla on muuten aika hemmetin iso vaikutus. En todellakaan yritä puolustella tällä omaa idioottimaisuuttani, mutta tämä nainen lumosi minut sananmukaisesti heti kättelyssä antaen itsestään positiivisen, jopa empaattisen vaikutelman saman tein. Erilaisten kommellusten ja sattumien kautta se ihastus voimistui parissa-kolmessa viikossa pisteeseen, että olin aivan lääpälläni ja kauttaaltani onnellinen että tuollainen ihanuus (kyllä, käytin tuota sanaa) on osunut samalle työpaikalle.

Ihastuminen on mahtava tunne, se energisoi ja saa tuntemaan voittamattomaksi, mutta jos vakaa rakkaussuhde on kodin lämmössä lempeästi palava kynttilä, on ihastuminen sitten varmaankin se kännissä sytytetty leirinuotio. Ja jos siinä nuotiotulessa alkaa (rakkauden)humalaisena tanssimaan miten sattuu, saattaa vahingossa polttaa näppinsä.

No niin, metaforista takaisin itse asiaan. Ne silmät... En tiiä jatkiksen muista miehistä mutta itsellä luonteen lisäksi silmien väri ja eloisuus on se, mihin kiinnitän ensimmäisenä huomioni tutustumisvaiheessa. On silti tärkeä muistaa (mun nyt varmaan ensimmäisenä) että kauniiden silmien taakse voi piiloutua kuka vain ja toisaalta ihminenkin on äärimmäisen taitava kehittelemään päässään mielikuvia täydellisyydestä; kun toista pitää yltä päältä virheettömänä kokonaisuutena, niin se arvio "maailman kauniimmista silmistä" saattaa olla sen hetkiseen fiilikseen perustuva omassa päässä kehittynyt illuusio joka haihtuu sitä myötä kun se epärealistinen tunne itselle täydellisesti sopivasta partneristakin.

Sitten taas vaakakupin toisella puolella kuten juuri sanoitkin, kun niitä oman kullan nappisilmiä tulee katseltua joka päivä ja samalla molemminpuolinen rakkaussuhde kasvaa ja kehittyy vuosien mittaan, niin varmasti siinä oppii hiljalleen arvostamaan toista niin ulkoa kuin sisältä aina vaan enemmän ja enemmän. Aina jossain vaiheessa se tilanne tietty tasoittuu ja muuttuu arkiseksi, mutta se kuuluu osana diiliin ja silloin punnitaan rakastaako toista ihmistä vai rakastiko vain sitä tunnetta jonka tunsi rakastuessaan.

Vaikka ihastumista sanotaankin rakkauden esiasteeksi, niin tässä se olennainen ero kai sitten tuleekin. Ihastuminen perustuu sananmukaisesti tietyn henkilön ihannointiin. Rakkauden pohjalla on vakaa pitkäaikainen luottamus ja molemminpuolinen arvostus. Moni parisuhdehan alkaa ystävyytenä joka sitten vain jossain vaiheessa syvenee ja muuttuu intiimimmäksi. Yhtä kaikki, tunteiden kehittyminen vie oman aikansa ja mikä tahansa toimiva suhde vaatii kummaltakin osapuolelta avoimuutta, epäitsekkäitä uhrauksia sekä läsnäoloa niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla.

Niin ja ensin olisi tietenkin löydettävä se oikea ihminen, jonka kanssa käy tällainen harvinainen klikki. Kai sen sitten vain tietää. Omasta puolestani en voi tietenkään puhua, mutta monesti kuulee sanottavan näin rakastavaisten taholta.

Olen muutamia viestejäsi lukenut ja minusta on aika selvää, mistä kenkä kohdallasi puristaa.

Sinulla tuntuu olevan hirveät paineet rakkaudesta ja rakastumisesta, minkä vuoksi olet selkeästi haalinut aiheesta kaiken mahdollisen tiedon. Puhut siitä, mikä on rakkautta ja miten se ilmenee eri muodoissa ja niin edelleen. Olet luetellut varmaan kaikki rakkauteen liitetyt kliseet. Sinulla on varmasti jäsentynyt jo päähäsi kaikenlaisia skenaarioita ja kaavioita siitä, miten sinun tulee toimia, että onnistut rakkauselämässäsi.

Minulla on sinulle yksi neuvo: rauhoitu. Älä yritä järkeistää rakkautta - ei rakkaudessa ole mitään järkeä. Et sinä tiedä vielä mitä rakkaus on, tiedät sen sitten kun koet sen. Ja huomaat silloin, että jokainen kokee sen eri tavalla.

Olen itsekin aikanaan etsinyt rakkautta kissojen ja koirien kanssa. Se on hirveän rankkaa, varsinkin jos sille asettaa kamalasti odotuksia. Yhtenä päivänä sitten yhdestä läheisestä ystävyyssuhteesta muodostuikin jotain syvempää, vastoin kaikkia odotuksia ja hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Samassa veneessä ollaan edelleen.

Voin kertoa sinulle, että sitten kun tuleva kumppanisi osuu tielle, niin et sinä silloin mieti viikkokausia jonkun tekstiviestin lähettämistä. Kyllä sen kemian tunnistaa molemmat.

Luota itseesi, ei sinun tarvitse keksiä mitään temppuja tai ymmärtää rakkauden syvintä olemusta. Ota rauhassa tämän asian kanssa. Sinulla ei ole kiire mihinkään.

 

[FASlapsi]

Jep, eteenpäin on menty Smitty-ajasta, se on hyvä, mutta onhan tuossa vieläkin menemistä. Nyt noi sun jutut kuulostaa just siltä mitä tuossa ylempänä on sanottu, että sulla on joku muualta luettu kuva siitä mimmosta rakkaus on ja hirveä vimma päästä itse kokemaan se, ja tuntuu että pidät nyt melkein itteäsi jonain rakkauden emeritusprofessorina kun oot niin helvetisti asioita pääsi sisällä kelannut ja tiedä vaikka oisit sitä Sinä&Minää lukenut lehtitolkulla. Mutta et sä oo, ei kukaan oo, eikä tarvii ollakaan. Parempi ois ku tiedostaisit että en mä saatana mistään mitään tiedä, niinku nyt jo ihan hyvin jälkikäteen osasit myöntää että et sä siitä sun kioskiprinsessastasikaan ja sen mielen liikkeistä mitään lopulta tiennyt, vaikka kuinka hälötit jostain hyvistä fiboista ja blokkasit kaikki jotka sano että nyt meet ojaan.

 

[Breeze Harbour]

@MacRef niin siis mä en kerinnyt pyytää häneltä tuossa tilanteessa mitään, ennen kun kävi täysin selväksi että tällä liikkellä olisi kaivettu vain tietoisesti verta nenästä. Toki tuota hetkeä ennen niitä mahkuja riskinottoon oli ties millä mitoin. Mutta tsäänssit ovat, jos tämä peliliike olisi tapahtunut paljon aikaisemmin, olisin saanut samat pakit sillä erolla, että olisin yhä joutunut kohtaamaan tämän naisen töissä ja tilanne olisi ollut varsin kiusallinen, kuten osa niin ikään mua silloin varoitteli.

Enhän minä totena tuota väitettä voikaan kertoa enkä tietääkseni yrittänytkään kertoa. Tällä hetkellä siinä on kuitenkin mulle eniten järkeä, että tämä nainen oli todellisuudessa hyvin kaukana niistä alkuperäisistä mielikuvista. Varmasti mua jossain määrin edelleen vainoaa epätietoisuus siitä, mikä kaikki oli lopulta totta ja mikä omaa kuvitelmaa, sillä käytännössä kaikki mitä hänestä opin oli tietyt käyttäytymismallit ja asenteet. Henkilökohtaisella tasolla tuttavuuden tekeminen jäi lopulta aika minimiin.

Toisaalta hän teki niin selväksi tuolla viestillään (ja seuraavana päivänä blokilla) että toivoi että kumpikin voisi vain jatkaa omaa elämäänsä. että ei tässä nyt ainakaan perään kannattanut jäädä vonkaamaan. Oisin voinut tehdä monta asiaa koko tämän keissin suhteen toisin, mutta sama asia koskee työpanostani ko. työpaikassa ja on silti mahdollista, että lopputulos olisi ollut kummassakin sama. Jossittelu tässä vaiheessa on turhaa. Tehty mikä tehty, mokattu mikä mokattu. Juna kulkee eteenpäin.

Ei kommenttisi ollut mitenkään liian tyly. Oli todellisuuden laita mikä tahansa, niin en minä päänsilittelyjä ansaitse siitä tavasta, millä tuon asian vein loppuun. Toisaalta jos olisin jättänyt asiat vain tyytyväisenä leijumaan ilmaan, voisin yhä kuvitella tasan tarkkaan mitä itse haluan ja täällä saadut kommentit lieneisivät monta kertaa nyt nähtyä tylympiä, ja syystäkin.

 

[Breeze Harbour]

Olen muutamia viestejäsi lukenut ja minusta on aika selvää, mistä kenkä kohdallasi puristaa.

Sinulla tuntuu olevan hirveät paineet rakkaudesta ja rakastumisesta, minkä vuoksi olet selkeästi haalinut aiheesta kaiken mahdollisen tiedon. Puhut siitä, mikä on rakkautta ja miten se ilmenee eri muodoissa ja niin edelleen. Olet luetellut varmaan kaikki rakkauteen liitetyt kliseet. Sinulla on varmasti jäsentynyt jo päähäsi kaikenlaisia skenaarioita ja kaavioita siitä, miten sinun tulee toimia, että onnistut rakkauselämässäsi.

Minulla on sinulle yksi neuvo: rauhoitu. Älä yritä järkeistää rakkautta - ei rakkaudessa ole mitään järkeä. Et sinä tiedä vielä mitä rakkaus on, tiedät sen sitten kun koet sen. Ja huomaat silloin, että jokainen kokee sen eri tavalla.

Olen itsekin aikanaan etsinyt rakkautta kissojen ja koirien kanssa. Se on hirveän rankkaa, varsinkin jos sille asettaa kamalasti odotuksia. Yhtenä päivänä sitten yhdestä läheisestä ystävyyssuhteesta muodostuikin jotain syvempää, vastoin kaikkia odotuksia ja hyvin värikkäiden vaiheiden jälkeen. Samassa veneessä ollaan edelleen.

Voin kertoa sinulle, että sitten kun tuleva kumppanisi osuu tielle, niin et sinä silloin mieti viikkokausia jonkun tekstiviestin lähettämistä. Kyllä sen kemian tunnistaa molemmat.

Luota itseesi, ei sinun tarvitse keksiä mitään temppuja tai ymmärtää rakkauden syvintä olemusta. Ota rauhassa tämän asian kanssa. Sinulla ei ole kiire mihinkään.

Tulkitsit tuossa yllä mun ongelmani parisuhde-elämää kohtaan melko lailla naulankantaan. Ongelman alku ja juuri on nimenomaan se jonka tuossa nostit esiin, eli olen vuosien varrella kasannut itselleni alitajunnassa valtavat paineet onnistua rakkauselämässä. Mun vanhemmilla on takana pian 40 vuoden yhteinen taival ja minä, aina niin vaativa ja ankara itseäni kohtaan oleva heidän vanhin lapsensa olen ollut kauhuissani siitä ajatuksesta, että mitä jos minä parhaista yrityksistäni huolimatta kuolen silti yksinäisenä, epäonnistuen kenties kaikista suurimman haaveeni toteuttamisessa; että voisin joku päivä itse rakastaa jotakuta omanani yhtä pyyteettömän vilpittömästi kuin omat vanhempani.

Tämä on sitten osaltaan johtanut siihen, että olen pyrkinyt tekemään rakkaudesta itselleni järkeä, varmaankin ymmärtääkseni mitä mun kuuluisi tehdä toisin ja miksi mua ei koskaan lykästä naisrintamalla. Mutta ehkä ongelma onkin yksinkertampi kuin millaisena sen mielsin ja olen tässä loputtomassa rakkauden jahdissa antanut itsestäni ihastuksilleni kerta toisensa jälkeen epätoivoisia fiboja sitä itse edes tiedostamatta. Mulla on vaan aina niin kova tarve tehdä elämässä asiat oikein, että kun mä saan sen tietyn draivin päälle, tulen todella päättäväiseksi ja saatan jopa unohtaa hengittää välissä.

Olet oikeassa, pitäisi vain luottaa itseeni ja olla oma itseni. Ei rakkaus ole mikään kilpailusuoritus, se joko tulee ajan kanssa luonnostaan tai sitten niitä lemmen siemeniä ei ollut siellä alun alkaenkaan. Kiitti noista sanoista vielä sulle, se mitä sanoit pisti mietteliääksi ja näkemään omat asenteet uudessa valossa.

 

[Pulle Nah]

@Breeze Harbour minusta aika rankalta eron tekemiseltä kuulostaa tuo, että käytännössä samoin tein tehtyään selväksi ettei kiinnosta, blokkaa myös. Miksiköhän näin?

Toinen asia. Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään, juuri semmoisena kuin on, hyvine ja haasteellisine puolineen. Että saa olla juuri niin keskeneräinen kuin on ja toinen rakastaa siitä huolimatta. Mielikuvat ovat vain mielikuvia ja tulkintoja, todellisuus voi olla täysin toisenlainen.

Tavallaan ensin sitä ihastuu niihin mielikuviin ja sitten alkuhuuman jälkeen, kun suomut tippuu silmiltä, näkee sen toisen todellisena, yhtä keskeneräisenä kuin mitä itse on. Siitä alkaa rakastaminen. Kun aidosti arvostaa ja kunnioittaa toista, vaikka hän ei aina olisikaan samoilla linjoilla kanssani, kuulee ja näkee toisen ja hyväksyy.

Nämä kaikki asiat tulee tutuksi vasta kokemalla, niitä ei voi oikein etukäteen virtuaalipelailla vaikka onkin hyvä juttu, että asioita pohtii.

Ei kannata asettaa itselleen hirveästi kriteerejä, mieluummin antaa mahdollisuuden "kaikille" ja kohtaa toisen avoimin mielin. Siinä ei voi hävitä mitään.