Naisasiat

[mikko600]

Kirjoittelin tänne joulun aikoihin, kun parisuhteen oli ajautunut tilaan jossa päällimmäisenä oli läsnä syyllistäminen ilmapiiri ja repivät riidat ja oli tarkoitus harkita parisuhde terapiaa ym. No menin itse työterveyshuollon kautta psykologille ja olin pari viikkoa lepolomalla orastavan uupumuksen takia ja hyvä niin että puutuin siihen ajoissa, koska sekin heijastui parisuhteeseen, että en jaksanut ja voin pahoin. Sain sen jälkeen neuvoteltua vähän kevennetyn työsopimuksen 30h/vk ja olo helpotti kummasti ja arki palasi normaaliksi ainakin ajoittain. No sitten asiaan. Silloin jouluna puolisoni haukkui minua milloin miksikin sairaasta mielisairaaksi ja kyllä hän silloin tietenkin oli osaltaan oikeassa koska oli uupumustila kehittymässä. Nyt kuitenkin kun olen mielestäni siitä palautunut niin sanoisinko, jos ei päivittäin, niin ainakin viikoittain olen yhä sairas, välitän vain itsestäni, en osallistu perheen arkeen ja ties mitä. Se on tietysti kovin hankalaa koittaa tässä enempää osallistua, kun vuorotyötä tekee ja välillä olisi ehdittävä myös palautua. Ja minä kyllä osallistun mielestäni, ehkä en jonkun mielestä riittävästi, mutta päivittäin myös kodin askareisiin ja vapaapäivinä koitan järjestää monesti mukavaa tekemistä kaikille. Mutta kaikkien näiden syytösten kanssa sitä alkaa luulla itseään varmaan kohta oikeasti sairaaksi ja itsekkääksi ja ties mitä.
Eilen taas tultiin siihen pisteeseen että en tiennyt mitä ajatella. Perheeni oli appivanhemmilla yötä eräästä syystä(joka ei liity tähän caseen) ja olin heitä hakemassa sieltä pois illan suussa. Sitten anoppi kysyi että mikä on meidän suunnitelma ja kuulemma irvistin hänelle irvokkaasti ja käyttäydyn törkeästi koko vierailun. Minulle ei ollut kerrottu mistään vaihtoehto suunnitelmista kuin se, että haen heidät illalla kotiin. Olisi ollut ihan ok jos ilmoittaa että haetko meidät aamulla jne. Sitten siihen pointtiin joka on se, että kotona pitää sitten äiti muorin kanssa spekuloida puhelimessa sillä, että käyttäytyipä hän (minä) todella törkeästi ym ym. Seuraavaksi kysyn että minkä takia he luulevat että käyttäydyn törkeästi ja miksi siitä pitää spekuloida puhelimessa? No saan vastaukseksi epäsuorasti että olen jälleen sairas ja tarvitsen apua ja minun olisi syytä muuttaa käytöstä. Eli ongelma nyt ei ole nämä tapahtumat sinänsä, koska ne ovat kovin mitättömiä mutta se että olen taas sairas tai mielisairas ja mitä kaikkea. En voi ymmärtää ja kun asiasta kysyy niin vastaus on aina sama, että koska käyttäydyn oudosti jne.
Se missä olen ehkä tyhmä on se, että en osaa lähteä vaikka tavallaan se varmaan voisi olla kaikille parasta. Sitten saan olla sairas ja mielisairas ihan omissa oloissa, eikä kukaan siitä minulle ilmoita vähän väliä. Se mikä minua pitelee on kuitenkin lapset ja se, että pidän meidän ongelmia pieninä siihen nähden mitä muilla on ja siinä mielessä olen ehkä idiootti, koska tämä on kuitenkin minun ja meidän elämä ja pienikin ongelma voi saada isot mittasuhteet, jos sitä paisuttaa. Olen kai nyt jonkinlaisessa umpikujassa koko asian kanssa, koska nyt asiat on ajoittain ihan ok mutta aina ei ole ollut ja suunta on jälleen huonompi. En tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella tästä kaikesta.

Hei mies, nyt oikeasti. Sua hyväksikäytetään henkisesti. Ei jumalauta kukaan puhu puolisolleen noin kuin sulle puhutaan. Ei kukaan. Mä olen itse ollut vastaavanlaisessa suhteessa jolloin nielin vaan kaiken paskan ja epäilin itseäni. Kenenkään ei pidä hyväksyä tuollaista käytöstä kuin sä joudut kestämään puolisoltasi ja hänen äidiltään.

 

[Patarouva]

Tässä on se että 1) hän ei halua kuin sillä ehdolla, että sovitaan etukäteen mistä siellä puhutaan ja mistä ei ja 2) pitäisi viedä lapset hoitoon aina silloin ja mahdollisesti kertoa miksi ja se on myös este hänelle. Tottakai voidaan mennä noilla ehdoilla, mutta jos jotain olennaista ei käsitellä mistä ongelmat kumpuaa, niin onko hyötyä ollenkaan?

Eli terapiaan mentäisiin hänen ehdoillaan ja puhuttaisiin niistä asioista, jotka hänelle sopivat ja ehkä palvelisivat pelkästään hänen tarkoitusperiään. Ei tuosta ole hyötyä, jos lähdetään terapiaan jo sillä mielellä, että mennään vaan kunhan höykytetään vain sitä toista osapuolta.

 

[Breeze Harbour]

Tässä on se että 1) hän ei halua kuin sillä ehdolla, että sovitaan etukäteen mistä siellä puhutaan ja mistä ei ja 2) pitäisi viedä lapset hoitoon aina silloin ja mahdollisesti kertoa miksi ja se on myös este hänelle. Tottakai voidaan mennä noilla ehdoilla, mutta jos jotain olennaista ei käsitellä mistä ongelmat kumpuaa, niin onko hyötyä ollenkaan?

Minulle on herännyt näistä teksteistäsi sellainen kuva, että tämä nainen haluaa kontrolloida sinua. Terapiaankin pitäisi mennä vain ja ainoastaan hänen ehdoillaan, koska muutenhan hän saattaisi vaikkapa menettää otteensa sinusta.

Itse en todennäköisesti vahvana persoonana ja ex-koulukiusattuna olisi jaksanut onnettomassa aviosuhteessa puolison henkisessä yliotteessa niin kauan kuin sinä olet. No minä en ole tietenkään sinä, mutta tuo sun tilanne kuulostaa kyllä jo niin vakavalta, että tässä on tasan kaksi vaihtoehtoa jäljellä:

1) Menette puolisosi kanssa sinne parisuhdeterapiaan ja puhutte suunne KAIKESTA puhtaaksi, ei mitään ehtoja eikä muttia. Mikään ei muutu jos mitään ei tee.

2) Irrotat vihdoin itsesi tämän sinua henkisesti pahoinpitelevän ihmisen otteesta ja muutatte erilleen toisitanne. Myrkyllisessä parisuhteessa väkisin pysyminen on pitkässä juoksussa myrkyllistä myös lapsillesi. He joutuvat seuraamaan sivusta toistuvia riitojanne ja samalla heille opetetaan, että toisen haukkuminen vammaiseksi ilman seurauksia on OK.

Mutta sun olisi nyt tehtävä jokin päätös jatkosta, oli se miten sydäntä raastava tahansa. Näin ei voi jatkua loputtomiin.

 

[Turha Kaukalo]

Tässä on se että 1) hän ei halua kuin sillä ehdolla, että sovitaan etukäteen mistä siellä puhutaan ja mistä ei ja 2) pitäisi viedä lapset hoitoon aina silloin ja mahdollisesti kertoa miksi ja se on myös este hänelle. Tottakai voidaan mennä noilla ehdoilla, mutta jos jotain olennaista ei käsitellä mistä ongelmat kumpuaa, niin onko hyötyä ollenkaan?

Kuulostaa todella hyvältä. Eukkosi ei taida tietää, että terapeutti voi kysyä jotain muuta kuin mistä ollaan sovittu, mutta älä huoli, se tulee olemaan sinun syytäsi.

Tarkkaa näyttäisi olevan, ilmeitä arvioidaan, varmaan silmätkin jo tutkittu.

 

[Patarouva]

Ei kyse siitä ole vaan ymmärrykseni mukaan hän kokee että tietyt asiat eivät tarvitse tulla kuulluksi, koska hänen mielestään ne eivät vaikuta nykyhetkeen, johon kuuluu lapset ym. En osaa avata sitä sen enempää, mutta jonkinlainen pelko siinä on taustalla.

Yllättävän pitkältä nämä asiat kumpuavat, vaikka ihminen itse voi ajatella, että ei sillä ole mitään merkitystä tähän tilanteeseen. Esim. kotoa ja lapsuudesta tulee paljon sellaista, ettei aina edes ymmärrä. Sieltä on opittu niin hyviä kuin huonoja käyttäytymismalleja.

 

[Pulle Nah]

Yllättävän pitkältä nämä asiat kumpuavat, vaikka ihminen itse voi ajatella, että ei sillä ole mitään merkitystä tähän tilanteeseen. Esim. kotoa ja lapsuudesta tulee paljon sellaista, ettei aina edes ymmärrä. Sieltä on opittu niin hyviä kuin huonoja käyttäytymismalleja.

No juuri tämä. Me kaikki olemme kasvattajiemme ja muun ympäristön luomuksia, halusimmepa sitä tai ei. Toiset ymmärtävät jossain vaiheessa elämäänsä varhaisten asioiden ja mallien merkityksen omiin tunteisiin, arvoihin, reaktioihin, jne. Tarvittaessa ovat valmiita ja avoimia kohtaamaan ne ja tekemään työtä esim. niiden ei-toivottujen ja elämää hankaloittavien käyttäytymis- ja ajattelumallien kitkemiseksi.

Toiset sitten vain porskuttavat menemään, kenties joskus ihmetellen, miksi heidän tielleen osuu niin paljon samalla tavalla "viallisia" ihmisiä.

 

[rpeez]

ja nyt olen mielestäni ihan täysin terve ja järjellinen.

En tiedä hiffasinko kaikki oikein, mutta jos kyse oli työuupumuksesta niin pidä tästä kiinni. Työuupumus ei ole käsittääkseni mikään sairaus, vaan seuraus liiasta stressistä ja sen semmoisesta. Voinee tulla kelle vaan.

 

[444]

Ei kyse siitä ole vaan ymmärrykseni mukaan hän kokee että tietyt asiat eivät tarvitse tulla kuulluksi, koska hänen mielestään ne eivät vaikuta nykyhetkeen, johon kuuluu lapset ym. En osaa avata sitä sen enempää, mutta jonkinlainen pelko siinä on taustalla.

Totta kai ne ansaitsevat tulla kuulluksi, sitähän varten sinne terapiaan mennään. Pelkona hänellä on vain ja ainoastaan se, että terapeutti saattaa kyseenalaistaa hänen omaa käytöstään, joka saattaa hyvinkin kummuta niistä asioista, jotka hän haluaisi jättää käsittelyn ulkopuolelle. Ei parisuhde- tai mistään muustakaan terapiasta ole tuon taivaallista hyötyä, jos sitä tilannetta pyritään kontrolloimaan itse eikä olla valmiita käsittelemään kokonaisuuksia. Ainoa tapa, millä tuon kaiken voi saada toimimaan on se, että sinne terapiaan mennään ilman ehtoja ja ilman rajoituksia. Kaikki tai ei mitään. Ei se terapeutti saa otetta kokonaisuudesta, jos sinne lähdetään purkamaan vain nykyhetkeä.

 

[Draco]

Ei kyse siitä ole vaan ymmärrykseni mukaan hän kokee että tietyt asiat eivät tarvitse tulla kuulluksi, koska hänen mielestään ne eivät vaikuta nykyhetkeen, johon kuuluu lapset ym. En osaa avata sitä sen enempää, mutta jonkinlainen pelko siinä on taustalla.

Kysy puolisoltasi, että pelkääkö hän, että vikaa alkaakin löytyä itsestä. Koska siksihän sinne terapiaan oikeastaan mennään, että osattaisiin nähdä sitä vikaa asioissa, joissa sitä ei normaaleissa kotiolosuhteissa nähdä. On oltava valmis täydelliseen itsetutkiskeluun, jos sinne menee. Jos toinen on ja toinen ei ole sellaiseen valmis, niin se kyllä kertoo itsessään jo paljon, kummassa on vika.

 

[Pulle Nah]

... Jos toinen on ja toinen ei ole sellaiseen valmis, niin se kyllä kertoo itsessään jo paljon, kummassa on vika.

Ei välttämättä vika mutta toinen on kykenemätön kohtaamaan oman vastuunsa tapahtumiin. Silloin terapiasta ei ole mitään hyötyä.

 

[MacRef]

@Jarnan Rysty Ei toki voi näitä kirjoituksia lukemalla varmuudella tietää, mutta kuulostaa illuusiolta. Tai siis joku henkinen lukko on hetkeksi auennut eropäätöksen myötä ja elämä hetkellisesti helpottaa. Mutta, jos kahdeksan viime vuotta on ollut enemmän tai vähemmän paskamaista ja siitä 1,5 viimeisintä tosi paskaa, niin erohan on oikeasti ainoa sinut pelastava vaihtoehto, jos kerran puoliso ei sinne terapiaan ehdoitta suostu lähtemään.

Kun nyt pääset eroon jossain vaiheessa, niin suosittelen sinun hakeutuvan ammattiauttajalle itse. Sellaisen avulla sinulle ehkä avautuu, kuinka väärin sinua on kohdeltu. Älä kuitenkaan katkeroidu, sillä siitä ei ole kenellekään hyötyä.

 

[Infamous]

Eihän näistä ikinä tiedä, mutta yleisenä huomiona mitä olen empiirisesti elämässä kokenut ja sivusta seurannut, niin hyvin harvoin tällaiset asiat oikeasti muuttuvat pidemmän päälle. Auvoista aikaa saattaa kestää viikkoja tai kuukausia, ehkä jopa vuoden, mutta ennen pitkää on edessä paluu vanhaan. Tämä etenkin, mikäli muutos on tapahtunut "sormia napsauttamalla", eikä luurankoja ole oikeasti kaapista siivottu.

 

[BOL]

@Jarnan Rysty , onko teillä joku kiire tehdä lopullisia päätöksiä juuri nyt? Luuletko, että pystyisitte nyt tilanteen jonkinlaisen ”laukeamisen” jälkeen puhumaan asioista suoraan ja oikeilla nimillä?

Itse en usko elämän suurten linjojen kohdalla kiirehtimiseen, jollei päätöksiä ole aivan välttämätöntä tehdä juuri sillä hetkellä. Joskus on, mutta yleensä ei. Joskus asiat lopulta ratkeavat parhain päin, kun yksilöiden turha ylpeys on riisuttu. Usein ylpeys tulee väärällä tavalla esiin konfliktitilanteissa, kun asiat nähdään vain omalta kannalta ja ihmisen on vaikea myöntää olevansa väärässä. Aina ei kuitenkaan ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, näkökulmaa tai vastausta, vaan molemmat osapuolet voivat olla ihan oikeassa omasta näkökulmastaan katsottuna. Ongelma on siinä, että mikään parisuhde ei voi olla hyvä ja toimiva, jos asiat menevät aina toisen ihmisen mielen mukaan. Ja monesti asiat menevät lopullisesti solmuun, kun ärsytyskynnys on jatkuvasti korkealla ja lopulta monet pienet toisessa osapuolessa häiritsevät asiat muuttuvat yhdeksi isoksi ärsytysmöykyksi ja arjen keskellä kommunikointi muuttuu piikitteleväksi piilovittuiluksi. Jos sitten on ongelmia myös suurempien linjojen kanssa, yhteiselosta tulee todella raskasta.

Joskus käy kuitenkin niin, että kun tilanne on eskaloitunut ja ihminen joutuu nostamaan kädet ylös ja toteamaan, ettei tästä yhteiselosta nyt kertakaikkiaan tule enää mitään, joku epätietoisuuden ja tyytymättömyyden möykky räjähtää sisällä. Enää ei tarvitse miettiä sitä virtahepoa olohuoneessa, eli eron mahdollisuutta. Se on nyt sanottu ääneen eikä sitä tarvitse enää peitellä tai kärvistellä sitä välttääkseen. Ja sen jälkeen elämä ei tunnu enää niin raskaalta. Toisen ihmisen näkeminen ei ärsytä enää niin paljon ja oma kommunikointi muuttuu. Ja jos tämä tapahtuu molemmilla osapuolilla, tilanne ja parisuhdekin muuttuu olennaisesti. Kummankaan ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Suhteen dynamiikka muuttuu. Ja yhtäkkiä tilanne ei tunnukaan niin ylitsepääsemättömältä. Ei asiat tietenkään täydelliseksi muutu tuosta noin vain, mutta tilanne voi muuttua olennaisesti niin paljon, että ehkä toivoa on sittenkin vielä olemassa.

Tämä siis vain siinä tapauksessa, että molemmat tuntevat ja kokevat tilanteen samoin. Ja jos näin käy, uusi alku on mahdollinen, jos molemmat siihen sitoutuvat ja sitä haluavat. Ja tämä on se asia, mikä kannattaisi selvittää. Ajan kanssa ja juurtajaksain.

Voisitteko elää kuten nyt seuraavan kuukauden? Kolme kuukautta? Puoli vuotta? Jos ensin sovitte tietyt pelisäännöt ja jatkatte nykymeininkiä kuukauden, jonka jälkeen keskustelette fiiliksistä? Sen jälkeen mietitte uudelleen, miten siitä eteenpäin. Laitatte jonkun päivämäärän kalenteriin, jolloin sovitte suuremmat linjaukset, mikäli yhteiselo on sujunut. Itse näkisin tärkeänä sääntönä myös sen, ettei ko. sovitun ajanjakson aikana olla intiimisti muiden kanssa. Sellainen vain mutkistaisi asiaa ja aiheuttaisi luultavasti katkeruutta ja vääristäisi päätöksentekoa.

Voi olla, että ero on lopulta ainoa vaihtoehto. Mutta jos päätös on tehty rauhallisesti ja mahdollisimman sopuisasti, on ainakin tehty ihan kaikki mahdollinen. Tällöin loppuelämän aikana ei tarvitse kertaakaan jossitella, oliko päätös oikea tai olisiko jotain muuta vielä voinut tehdä. Ei olisi.

 

[Jerry100]

Anteeksi vuodatus mutta mitä mieltä olette tapahtuneesta:



Mulla on anoppi joka on mielestäni erittäin hankala ja vastenmielinen ihminen. Yrittää ohjailla minua ja avovaimoni tekemisiä, puuttuu asioihini sekä väheksyy minua ja lapsiani oikeastaan kokoajan.

Olen puhunut naisystäväni kanssa asiasta ja asia häiritsee häntä myös todella paljon kun mitään syytä ei ole miksi minua ja lapsiani pitäisi kohdella alentuvasti. hän myös on suuttunut äidilleen tavasta kohdella minua ja lapsiani. Hän on kuitenkin niin pehmeä että ei osaa laittaa äitiään asiasta seinää vasten.

Naisystäväni sisko on myös ”kärsinyt” äitinsä röyhkeydestä (tuli omilla vara-avaimilla sisään taloon kun olivat pois kotoa, jäi kiinni lääkeiden nuuskimisesta / valokuvaamisesta yms) Appiukkoon on erittäin hyvät välit mutta hän ei halua ottaa kantaa tilanteeseen (ehkä hyväkin?)



Hermostuin Sunnuntaina Anoppiin kun olivat kylässä ja tyly kohtelu jatkui. Oli laittanut viestillä naisystävälleni että ”hyvä, olen töissä. 10p kun me luultiin että elätät häntä”



Laitoin anopille viestin että minun työtilanteeni ei kuulu mitenkään sinulle Määrität arvoni silmissäsi sen mukaan olenko työtön vai työssä. Olen työelämässä ja vaikka en olisi se ei kuulu sinulle. En ole mistään sinulle tilivelvollinen eikä minulla ole mitään tarvetta miellyttää sinua. Puutut kahden aikuisen ihmisen asioihin ilman mitään oikeutta. Toivottavasti vihdoin ymmärrät että sinun tehtävä ei ole määrittää mitä me teemme ja mitä emme.

 

[Tadu]

Anteeksi vuodatus mutta mitä mieltä olette tapahtuneesta:



Mulla on anoppi joka on mielestäni erittäin hankala ja vastenmielinen ihminen. Yrittää ohjailla minua ja avovaimoni tekemisiä, puuttuu asioihini sekä väheksyy minua ja lapsiani oikeastaan kokoajan.

Olen puhunut naisystäväni kanssa asiasta ja asia häiritsee häntä myös todella paljon kun mitään syytä ei ole miksi minua ja lapsiani pitäisi kohdella alentuvasti. hän myös on suuttunut äidilleen tavasta kohdella minua ja lapsiani. Hän on kuitenkin niin pehmeä että ei osaa laittaa äitiään asiasta seinää vasten.

Naisystäväni sisko on myös ”kärsinyt” äitinsä röyhkeydestä (tuli omilla vara-avaimilla sisään taloon kun olivat pois kotoa, jäi kiinni lääkeiden nuuskimisesta / valokuvaamisesta yms) Appiukkoon on erittäin hyvät välit mutta hän ei halua ottaa kantaa tilanteeseen (ehkä hyväkin?)



Hermostuin Sunnuntaina Anoppiin kun olivat kylässä ja tyly kohtelu jatkui. Oli laittanut viestillä naisystävälleni että ”hyvä, olen töissä. 10p kun me luultiin että elätät häntä”



Laitoin anopille viestin että minun työtilanteeni ei kuulu mitenkään sinulle Määrität arvoni silmissäsi sen mukaan olenko työtön vai työssä. Olen työelämässä ja vaikka en olisi se ei kuulu sinulle. En ole mistään sinulle tilivelvollinen eikä minulla ole mitään tarvetta miellyttää sinua. Puutut kahden aikuisen ihmisen asioihin ilman mitään oikeutta. Toivottavasti vihdoin ymmärrät että sinun tehtävä ei ole määrittää mitä me teemme ja mitä emme.

Omakin anoppi on aika perseestä, mutta hieman eri tavalla. Hän ei onneksi puutu meidän asioihin mitenkään, mutta on muuten täydellinen narsisti. Vaimoni sekä lanko joutuvat siitä eniten kärsimään ja itse seuraan tilannetta sivusta. Eli minulla helpompi tilanne kuin sinun oma tilanteesi.

Ei tämä nyt varsinaisesti ole mielipide sinun tilanteeseesi, mutta ehkä jonkinlainen yleinen neuvo. Kannattaa vaan aina tehdä tiukasti selväksi kun hän puuttuu teidän elämään, että se ei ole soveliasta. Ehkä hän jossain vaiheessa oppii. Muuten kannattaa vaan hyväksyä, että daijuja ihmisiä on paljon. Jostain syystä näyttävät olevan useasti anoppeja...

 

[Jerry100]

Joo täysin samaa mieltä. Aina kun puuttuu asioihin pitää ottaa tiukka ote. Eri asia on ymmärtääkö 71v lappilainen jäärämummo edes jyrkkää reagointia.

 

[Knox]

Joo täysin samaa mieltä. Aina kun puuttuu asioihin pitää ottaa tiukka ote. Eri asia on ymmärtääkö 71v lappilainen jäärämummo edes jyrkkää reagointia.

Eipä sillä ole merkitystä, ymmärtääkö mummeli reagointia vai ei. Ei meilläkään anoppi ymmärrä, mutta kun päätin että tämä on tässä, niin samapa tuo. En ole käynyt kylässä tai nähnyt kyseisiä ihmisiä pitkään aikaan, niin mikäs tässä. Rouva heltyi toki hetkessä "ei se äiti ilkeyttään", mutta minä tiedän, että juuri ilkeyttään se noin tekee.

Valtava helpotus tuli, kun päätöksen tein. En tietenkään kiellä vaimoa näkemästä vanhempiaan, en kiellä heitä edes käymästä meillä. Mutta mua ei kiinnosta olla tekemisissä, ja tämän vaimo on onneksi ymmärtänyt.

 

[Jerry100]

@Knox Tää on kyllä jännä. Kun tein asiat selväksi hänelle niin helpotus on minullakin päällimmäinen tunne.

Kun anoppi tulee kylään niin poistutko kotoa vai lukitsetko itsesi johonkin huoneeseen vai oletko porukassa muina miehinä niinkuin anoppia ei olisikaan?
Se lasiseinä mikä meidän välillä oli. On nyt täysin poissa kun ei ole välejä. Nyt siis anoppi on myös kireissä väleissä naisystäväni kanssa ja hieman viileät välit myös toiseen lapseensa.

Minulle riittää hänen pahoittelu pöljästä käytöksestä niin tämän jälkeen voidaan aloittaa alusta uudelleen. Ei tule tapahtumaan pahoitteluita.

Kuinka pitkälle hän (tai lapset) antaa tilanteen mennä ennenkuin muutos tapahtuu?

 

[Knox]

Eivät ole käyneet kylässä, joten ei ole tullut tuota tilannetta vastaan. Mutta en todellakaan poistu kotoa, kyllä siinä sohvalla voi katsoa televisioita vaikka vieraita olisikin. Ajattelin olla siten, että appivanhemmat ovat ilmaa meikäläiselle.

 

[MacRef]

@Jerry100 Jos tuossa olisi kyseessä vain sinun välit ja suhde anoppiin, niin tilannehan olisi helppo kuin mikä. Mutta kun mukana on myös lapset ja avopuolisosi, jonka äiti tuo veemäinen anoppi on, niin asia vähän mutkistuu.

Kirjoitat anopin kohtelevan sinua ja lapsiasi alentuvasti. (Kirjoitit lapsiani, et lapsiamme.) Ymmärränkö oikein tuosta, että avopuolisosi ei ole ko. lasten äiti? Melkein arvaan anopin käytöksen johtuvan osin jopa tuosta. Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että varsinkaan oman lapsen ei tulisi alkaa suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia.

Toki kirjoituksistasi on käynyt ilmi, että käytös ei kohdistu vain sinuun / teihin vaan myös muihin lapsiin. Jostain syystä anoppi kokee, että hänellä on jonkin sortin hallinta- tai määräysvalta tms. aikuisiin lapsiinsa.

Millainen lasten suhde tuohon naiseen on vs. naisen suhde lapsiin? Tarviiko sitä vaalia ja ylläpitää?

Itse näkisin tähän pari vaihtoehtoa. Tilanne ja käytös joko jossain määrin hyväksytään ja sitten sen kanssa te nuoremmat tyydytte elämään. Esim. lasten takia jonkinlainen yhteydenpito voi olla järkevää ylläpitää. Toki se voi jatkua myös alla olevalla vaihtoehdolla.

Vaihtoehtoisesti sinun ja avopuolisosi osalta tilanteelle on tehtävä jonkin sortin stoppi. Avopuolisosi on ensin hyväksyttävä itselleen, että hänen täytyy asian suhteen nousta äitiään vastaan jollain tapaa. Voi olla, että vaatii esim. käyntejä terapiassa tms., jossa ehkä ymmärtää paremmin sen, että äiti hallitsee hänen elämäänsä liikaa. Tai miten tuo ymmärrys sitten aikaan saadaankaan, kertomasi mukaan avopuolisosi on kuitenkin myös vähän jo jäljillä.

Joka tapauksessa, avopuolisosi tehtävä on määrittää ne rajat sille äidilleen. Jos ne ei kelpaa äidille, niin sitten hän ei enää ole teille tervetullut ja te että enää perheenä käy heillä jne. Toki sinä voit joutua olemaan tuossa puhetorvena, mutta avopuolison tehtävä on tukea sinua ja osoittaa esim. läsnäolollaan, että hän on asian takana, jos ei itse uskalla / halua asiaa äidilleen puhumalla kertoa.

Meillä Suomessa(kin) on ihan liikaa näitä huonokäytöksisiä sukulaissuhteita, joita siedetään vain sen takia, että ovat sukua. Kukaan ei ystäväpiirissään pitäisi samoin käyttäytyviä ihmisiä, vaan sen sijaan lopettaisi yhteydenpidon vittumaisesti toimiviin ihmisiin yleensä aika nopeaan. Ei se, että joku on sukua, tarkoita aikuisilla ihmisillä sitä, että vittumaisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa pitäisi yhteyksiä ylläpitää.

Ja toki, mistäs me tiedetään miten asiat esim. sen anopin ja avopuolison mielestä on. Olemme nyt kuulleet vain yhden näkökulman asioista.

 

[Jerry100]

@MacRef Joo let oikeassa. Jos olisi kyseessä vain minä ja anoppi niin kaikki olisi yksinkertaisempaa.
Meillä siis tosiaan molemmilla 2 omaa lasta. Ja naisystävän lapsia hän kohtelee erittäin hyvin. Minun lapsia ei oikein mitenkään kun ei ole ottavinaan huomioon.

Se mikä minua kummastuttaa ja tekee surulliseksi anopista on, että hän ei kunnioita naisystäväni päätöstä olla minun kanssa. Hän kokee oikeudekseen puuttua ja vaikuttaa tähän kahden aikuisen väliseen sopimukseen.

Se mikä minua on ilahduttanut tosiaan on että avopuoliso on asettunut ydin minun taakseni asiassa. Laittoi myös tästä äidilleen viestin.
Laittoi myös että "sinulla on ollut riitaa siskoni kanssa. Ja nyt myös minun. Olet muuttunut ihmisenä"

Ongelma on se että naisystävä on niin pehmeä ettei hänestä ole laittamaan öykkäröivää äitiään ruotuun vaikka hän näkee ja tunnistaa asian. Minusta on laittamaan hänet kuriin.

Oli ihminen sukua tai ei. Mummo tai vaari. Kusipäistä mulkvisti käytöstä ei voi eikä todellakaan tarvitse suvaita.

Tämän minun näkökulman jakaa puolisoni täysin ja hän seisoo asian takana täysin. (en varmaan olisi muuten laittanut anoppia kuriin jos hän olisi siitä murtunut tms)
Nyt miettii että soittaako edes äitienpäivänä äidilleen vai laittaako vain postikortin koska haluaa näyttää äidilleen hänen toimineen väärin.

 

[Snakster]

Minulle jää tässä vähän avoimeksi, miten anoppi tismalleen ottaen puuttuu @Jerry100 ja puolisonsa tekemisiin tai miten se puuttuminen on edes mahdollista niin, että sillä olisi mitään vaikutusta? Alentuva kohtelu on ikävää, mutta ei kai sentään voida edellyttää, että hän muodostaisi minkäänlaista suhdetta tai sidettä esimerkiksi lapsensa puolison lapsiin, jotka eivät ole hänelle mitään sukua. Ja toisaalta minusta on ihan luonnollista olla kiinnostunut lapsensa puolison työtilanteesta. Ei kai se mitään suuren luokan puuttumista ole. Vähän tuntuu nyt herkältä tämä reagointi.

 

[Jerry100]

Minulle jää tässä vähän avoimeksi, miten anoppi tismalleen ottaen puuttuu @Jerry100 ja puolisonsa tekemisiin tai miten se puuttuminen on edes mahdollista niin, että sillä olisi mitään vaikutusta? Alentuva kohtelu on ikävää, mutta ei kai sentään voida edellyttää, että hän muodostaisi minkäänlaista suhdetta tai sidettä esimerkiksi lapsensa puolison lapsiin, jotka eivät ole hänelle mitään sukua. Ja toisaalta minusta on ihan luonnollista olla kiinnostunut lapsensa puolison työtilanteesta. Ei kai se mitään suuren luokan puuttumista ole. Vähän tuntuu nyt herkältä tämä reagointi.

Hän esimerkiksi kyseenalaistaa tyttärensä päätöksen olla minun kanssa.
Hän yritti estää meitä lähtemästä reissuun omien motiivien johdosta. Tämänkin teki hänen tyttären selkänsä takana laittamalla tekstarin minulle ja vakoilemalla minun numeron netistä firman sivuilta.
Tämä oli hänen ensimmäinen yhteydenotto silloin minuun. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä avoliitossa.

Niin siis hän ei pysty vaikuttamaan mutta hän puuttuu kokoajan elämäämme. Esimerkiksi löysi minun yöpöydän laatikosta (teki saman toiselle lapselleen) minun resepti lääkkeet. Juorusi heti asiasta eteenpäin et minä käytän lääkkeitä.
Ja siis tottakai työtilanteesta saa olla kiinnostunut ja asiasta keskustella. Tässä vain kävi niin että sieltä tuli oletus että olen työtön ja minua elätetään. Vaikka Anoppi kaivoi netistä työnantajani numeron ja laittoi viestiä työliittymääni.
Tämä röyhkeys on mun mielestä se kaikkein pahin asia. Kun hän ei ymmärrä miksi hän ei saisi härkkiä ja puuttua muiden asioihin. Hän kokee olevansa oikeutettu määrittelemään asioita jotka kuuluu vain minun naisystävän päätöksiin.

 

[Patarouva]

@Jerry100 Miten anoppisi pääsee tonkimaan laatikoitanne? Onko hänellä teille vara-avain?

 

[Snakster]

Hän yritti estää meitä lähtemästä reissuun omien motiivien johdosta. Tämänkin teki hänen tyttären selkänsä takana laittamalla tekstarin minulle ja vakoilemalla minun numeron netistä firman sivuilta.
Tämä oli hänen ensimmäinen yhteydenotto silloin minuun. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä avoliitossa.

Yritti estää? Eli ehdotti sinulle, että ette lähtisi? Eihän se ole mitään estämistä.

Samoin tuo laatikoiden tonkiminen ihmetyttää. Miten hän pääsee kotiinne?