Sinä olet sellainen, mutta lapsi muuttuu koko ajan. @Pulle Nah tuossa sanoikin, kyllä lapsenkin mielipiteet muuttuu . 11- vuotias noin muutenkin on selkeästi jo kriittisempi esim. auktoriteetteja kohtaan ja osoittaa herkemmin mieltään. Lähestyvä/Alkava murrosikäkin saattaa vaikeuttaa yhteistyön syntymistä. Varmasti siis myös kipuilee uuden aikuisen ilmestymistä elämään, ja että joutuu jakamaan äitinsä huomion jonkun kanssa - mutta moni asia saattaa olla ihan kehitysvaiheestakin johtuvaa. Sellaista ei lapsi tietenkään osaa selittää, jos häneltä kysyy että missä mättää.Tarkoitan siis tällä sitä että jos minun läsnäolo on nyt negatiivinen asia niin miksi se ajan kanssa muuttuisi koska samanlainen minä olin eilen ja olen myös huomenna?
Varmasti tuolla riehumisella yrittää myös hakea huomiota itselleen, vaikka se onkin ns. negatiivista hakua. Testaa sinua, sekä rajojasi ja sitä jos tällä käytöksellä kuitenkin saisi sen äidin kokonaan itselleen, ja sinut katoamaan kuviosta. Tässä pitä vaan olla johdonmukainen. Olla se turvallinen aikuinen lapselle, ei mikään uusi isä (harva murrosikäinen itseasiassa edes tälläistä toivoo) , eikä myöskään mikään kiva "kaveri". Sinä olet yhtälailla auktoriteetti ja kuulut perheeseen, säännöt on sääntöjä ja niitä johdonmukaisesta noudatetaan, vaikka lapsi raivoaisi maailman loppuun saakka - se ei saa sinua katoamaan. Näin taisittekin olla jo tehneet.
Tuon ikäisen kanssa kannattaa olla mieluummin hivenen tarkkaileva, kuin turhan innokas ja odotella sitä aloitetta hänen puoleltaan. Uskoisin että ajan kanssa varmasti ansaitset hänen luottamuksensa "tulla osaksi perhettä".