Naisasiat

[Kiekkokatsoja]

Täytynee nyt itsekin avautua tähän ketjuun muutama sananen. Tarpeeseen tulisi palstalaisten kommentit millä oman päänupin saa pysymään rauhallisena ja miten tilanteessa pystyy maltilla odottamaan.

Tilanteeni on siis sellainen, että olen tavannut aivan huikean naisen ja olemme kuukauden tapailleet ja olleet päivittäin yhteydessä. Olemme jutelleet, että kumpikin haluaa katsoa tämän kortin ja sillä tavalla olemme samalla viivalla. Hieman kuitenkin viime päivinä nostanut päätään se, kun huomasin eilen neidin puhelimen näytöllä ilmoituksen Tinder -viestistä. Välttämättäkin tällaisessa moinen latistaa hieman fiilistä, mutta asiasta ei oikein voikaan mitään mainita. Tilanteemme on kuitenkin vasta kohtuu tuore tapailujuttu ja mikäänhän ei estä kumpaakin tinderöimästä tai tapailemasta muita. Lisäksi on suorastaan normaalia, että tinder puhelimesta yhä löytyy näin lyhyen tapailun jälkeen.

Millä ajatuksilla palstalaiset jaksavat jättää tällaisen ajatukset taka-alalle. Helposti tällaisia asioita mainitsemalla aiheuttaisi ja edistäisi itse vaan sitä, että toinen ahdistuisi ja karkaisi muille maille.

Joka asiasta pitäisi pystyä puhumaan. Siis puhumaan, eikä viestittelemällä varsinkaan arkaluontoisia asioita.
Kysy siis seuraavalla kerralla, vaikka näillä sanoilla: -Mitäs oot mieltä, pitäisikös jossainvaiheessa laittaa tinder pois, ja katsoa miten tämä meidän juttu etenee?

 

[Creed Bratton]

Joka asiasta pitäisi pystyä puhumaan. Siis puhumaan, eikä viestittelemällä varsinkaan arkaluontoisia asioita.
Kysy siis seuraavalla kerralla, vaikka näillä sanoilla: -Mitäs oot mieltä, pitäisikös jossainvaiheessa laittaa tinder pois, ja katsoa miten tämä meidän juttu etenee?

Itse jättäisin sen Tinderin mainitsematta ja vaan kysyisin, että kokeillaanko tämän suhteen toimivuutta vakavissaan? Mietin vaan, että osa ihmisistä voi pahoittaa mielensä siitä, kun toinen seuraa hänen puhelimensa näyttöä.

 

[Kiekkokatsoja]

Itse jättäisin sen Tinderin mainitsematta ja vaan kysyisin, että kokeillaanko tämän suhteen toimivuutta vakavissaan? Mietin vaan, että osa ihmisistä voi pahoittaa mielensä siitä, kun toinen seuraa hänen puhelimensa näyttöä.

Näinkin asia voi olla.
Itse puolestaan mainitsisin tinder sanan. Vaikka ensin vain kysymällä, että vieläkös oot tinderissä? Ja sitten toi jatkokysymykseni. Asioista pitää pystyä puhumaan oikeilla nimillä, toki alussa hienovaraisesti.

Lisäys. Itse olen kärsinyt suhteessa siitä, että vastapuoli ei suostunut keskustelemaan ongelma-asiasta. Ja siten ongelmasta kasvoi liian suuri. Yrittäessäni avata keskustelua, hän totesi vain, että älä lietso pahaa, ja vaikeni asiasta.

 

[Creed Bratton]

Näinkin asia voi olla.
Itse puolestaan mainitsisin tinder sanan. Vaikka ensin vain kysymällä, että vieläkös oot tinderissä? Ja sitten toi jatkokysymykseni. Asioista pitää pystyä puhumaan oikeilla nimillä, toki alussa hienovaraisesti.

Toimii myös näin jos ovat tavanneet Tinderissä tai muuten asia on tullut ilmi.

 

[mikko600]

No niin, koen että aika on viimein kypsä tulla tämän asian kanssa ulos sille oikeassa ketjussa pohdittuani tunteitani jonkin aikaa. Tunnen tällä hetkellä niin vahvaa vetoa erääseen naiseen, että en tiedä olenko ikinä aiemmin tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan. Luultavasti en.

Astin meidän välillä sellaisen henkisen yhteyden ja erikoisen kemian, jota tuskin pystyisin itselleni selittämään, vaikka olisin ihmispsykologiasta paremmin perillä. Hieno fiilishän tämä on ja sitä vain odottaa koko ajan seuraavaa tapaamista hänen kanssaan kuin pikkulapsi joulupukkia konsanaan. Jotain maagista tässä on ilmassa ja mitä se on, niin siitä aion ottaa selvää.

Tämä nainen on siis minun nykyinen työkolleegani, joka ainakin toistaiseksi ymmärtääkseni keskittyy pääasiallisesti opintojensa loppuun suorittamiseen, joten hän tekee sen noin 2-3 vuoroa per viikko siinä missä itse karkeasti noin puolet enemmän. ja näistä yleensä osuu keskimäärin se yksi yhteinen vuoro kullekin viikolle, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Jos toisen naama tulee liian tutuksi liian aikaisin niin siinä kasvaa äkkiä friendzonelle joutumisen todennäköisyys melko mittaviin sfääreihin.

Mutta siis joo, sain hänestä jo heti ensitapaamisella niitä kuuluisia "hyviä fiboja" ja jo silloin huomasin että katseemme kohtasivat useammin kuin kerran. Silloin en tietenkään tiennyt muuta kuin että hemmetti, onpahan muuten kaunis nainen ja mukavan oloinenkin vielä. Tuntuu että joka kerta kun me näemme, tunteeni vain voimistuvat ja keskiviikkona tein erään oivalluksen hänestä, joka vain entisestään voimisti sitä fiilistä, että tämä ihastuminen voisi vielä edetä seuraavalle asteelle.

Toinen oivallus eiliseltä joka sinänsä hieman ehkä jopa jossain määrin huvitti mua: Meidän ensikohtaaminen tapahtui syyskuussa perjantai 13. päivänä. Siis lähinnä tässä huvitti ajatus siitä, että universaalisti "epäonnen päivänä" tunnetusta päivästä voisi mahdollisesti joskus tulevaisuudessa tulla kahden ihmisen onnenpäivä. Kliseisesti sen unelman realisoitumisen tai romahtamisen näyttää vain aika.

Päivä ja kohtaaminen kerrallaan, aion ottaa selvää mistä tässä on kyse ja voisiko olla... Noh, fibat tästä naisesta on jokatapauksessa aivan mahtavat. Siitä ei pääse mihkään. Parin viikon päästä olisi ne työpaikan vuosibileet ja se ilta voisi olla oivallinen tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta toisiimme.

Nyt sitten jäitä hattuun ihan vaan itsesi puolesta. Oletko siis edes jutellut tämän henkilön kanssa? Muuta kuin vaihtanut muutaman lauseen töissä? Ethän sä edes tunne koko ihmistä, eikä hän sinua. Tämä siis olettamana kun et esim. tiennyt miksi on töissä jne.. Ihastuminen on mukavaa joo, mutta jos jo tuossa vaiheessa elätellään mielikuvia jostain tapaamispäivän merkityksestä tulevaisuudessa niin... kovaa tullaan alas.

Ja tämä siis kaikella hyvällä, koska muistan myös teikäläisen viestejä pakeista mitä olet saanut ja miten olet niihin suhtautunut.

 

[Breeze Harbour]

Nyt sitten jäitä hattuun ihan vaan itsesi puolesta. Oletko siis edes jutellut tämän henkilön kanssa? Muuta kuin vaihtanut muutaman lauseen töissä? Ethän sä edes tunne koko ihmistä, eikä hän sinua. Tämä siis olettamana kun et esim. tiennyt miksi on töissä jne.. Ihastuminen on mukavaa joo, mutta jos jo tuossa vaiheessa elätellään mielikuvia jostain tapaamispäivän merkityksestä tulevaisuudessa niin... kovaa tullaan alas.

Niin siis tosiaan, jätin mainitsematta alkuperäisessä viestissäni sen, että tuo toiseksi viimeinen kappale oli puhtaasti hypoteettista pohdintaa sen jälkeen kun tajusin, että mikäs se olikaan se ensimmäinen päivä kun tulin tietoiseksi tällaisen naisen olemassaolosta. Ei tuolla syyskuun perjantain 13. päivällä tällä hetkellä ole tietenkään varsinaisesti muuta merkitystä, kuin että silloin kohtasimme toisemme ensimmäistä kertaa. Taisin tulla antaneeksi hieman väärän kuvan tavalla, jolla otin tuon päivän esille.

Tässä vaiheessa kohtaamisia on kertynyt kuitenkin jo sen verran, että olen päässyt jo melko hyvin kartalle siitä, millaiselta persoonalta hän ainakin päälle päin vaikuttaa. Mutta aivan kuten sanoit, niin enhän minä hänestä vielä juuri mitään yhteisten hetkien myötä ilmi käyneiden luonteenpiirteiden ja reippaan sekä positiivisen olemuksen lisäksi tiedä.

Mutta senpä takia ensi viikon lauantai tuleekin hyvään saumaan. Jos ja kun molemmat toivon mukaan päästään paikalle noihin duunipaikan vuosibileisiin, niin onhan siellä nyt baaritunnelmissa monta kertaa helpompi jutella keskenään niitä näitä arkisia juttuja ja tutustua mahdollisesti toisiimme jo hieman pintaraapaisua diipimmin, kuin työpaikan kiireisessä ympäristössä.

Ja tämä siis kaikella hyvällä, koska muistan myös teikäläisen viestejä pakeista mitä olet saanut ja miten olet niihin suhtautunut.

Menneet "kipinät" erinäisten naisten kanssa ovat todellakin opettaneet minua ottamaan nykysin ihmissuhdeasiat päivä kerrallaan ja ikään kuin antamaan tunteiden edetä luonnollisella painollaan mikäli näin on tapahtuva. Ei sitä viitti tässä vaiheessa liian syvälle vielä kaivautua, ihan vaan siksikin kun muistan kuinka monesti olen luullut (itsestäni) liikoja ja joutunut lopulta nielemään pettymyksen karvaan kalkin, kun sitä kuuluisaa vastakaikua en ole näiltä mua kiinnostaneilta naisilta lopulta juurikaan saanut.

Reilu vuosi sitten tapaamani leidi olikin oikeastaan ensimmäinen tämmöinen fyysisestikin astetta viehättävämpi nainen, jolta sitä vastakaikua jo jossain määrin tuli jopa saatua ja huomasin kyllä lähes heti, että häntä oikeesti kiinnosti ottaa selvää minusta kuten muakin hänestä. Sainhan mä häneltä aivan puskista keskellä yötä fb kaveripyynnönkin sekä myöhemmin sitä kautta kutsut pariin musabileisiin. Noh, lopulta kenties molemmat sitten tajusimme, että vaikka meillä selvästi synkkasi ja kemiaakin löytyi jonkin verran, niin meidän elämäntyylit ja unelmat eivät välttämättä oikein kuitenkaan matchanneet ja tultiinhan me aika erilaisista taustoistakin. Ei mitään, arvostan tätä naista kyllä ihmisenä edelleen ja toivon että hänkin löytää vielä sen etsimänsä.

Mutta jos nyt palataan takaisin nykyhetkeen, niin en muista milloin viimeksi pelkkä ajatus jostain ihmisestä olisi saanut minut niin hyvälle mielelle, kuin mitä tulee tähän nykyiseen ihastukseen. Tiedätkö tulee silleen ihan lämmin olo sisälle kun vain ajattelenkin hänen hymyään. "Pää pilvissä, jalat maassa" eli kuten alkuperäisessä viestissäkin sanoin niin päivä kerrallaan eikä mitään harkitsemattomia harha-askeleita ennen kuin saan jonkun konkreettisen vahvistuksen sille, että tämä tunne on oikeasti aito eikä vain "uuden alun" luomaa hetken huumaa. Että kattellaan miten elämä tästä jatkaa etenemistään.

PS. kadun nykyisin jo ihan avoimesti sitä tosiasiaa, että roikuin lähemmäs neljä vuotta sellaisessa naisessa, jota mun tunteeni ei oikeasti pitemmän päälle kiinnostaneet paskaakaan. Tai siis kuka nyt oikeasti hyppää ensimmäisen vähänkin kiinnostavan miehen syliin siinä vaiheessa, kun aiemmin tälle sydämensa avannut gentleman on ns. poissa kuvioista. Nykyisin aina jos edes hetkenkin harkitsen antavani tälle ns. ensirakkaudelle uuden mahiksen, niin mietin päässäni netistä lukemaani mietelausetta "Whatever you do, don't go back to what broke you". Kyllä hänellä olisi aika hemmetisti vakuuteltavaa, ennen kuin tie tähän sydämeen olisi enää kyseiselle naiselle auki.

Että ei ainakaan pelkoa siitä, että alun perin tässä ketjussa esille nostamani naisen pauloihin enää uppoaisin rakkauden tunteesta sokaistuneena. Viimeisen kerran näin hänestä unta alkukesästä. Siitäkin voi päätellä että olen tällä hetkellä vihdoin jos ei nyt 100% niin ainakin 98% irti niistä kahleista, joihin vapaaehtoisesti sidoin itseni aivan liian kauaksi aikaa.

 

[Draco]

Hieman kuitenkin viime päivinä nostanut päätään se, kun huomasin eilen neidin puhelimen näytöllä ilmoituksen Tinder -viestistä. Välttämättäkin tällaisessa moinen latistaa hieman fiilistä, mutta asiasta ei oikein voikaan mitään mainita. Tilanteemme on kuitenkin vasta kohtuu tuore tapailujuttu ja mikäänhän ei estä kumpaakin tinderöimästä tai tapailemasta muita. Lisäksi on suorastaan normaalia, että tinder puhelimesta yhä löytyy näin lyhyen tapailun jälkeen.

Tähän voisi itsekin ottaa kantaa, vaikka samasta ongelmasta viimeksi kärsin aikakaudella, kun ei vielä ollut edes koko Tinderiä. Mutta ongelma toki oli jo silloinkin, esim. kun jossain nettideitissä tutustui, niin kysymys oli toki silloinkin, että missä kohtaa jättäydyttäisiin sieltä sitten pois, koska se jossain kohti toki tulee se raja, kun se on jo loukkaavaa ja on omiaan ruokkimaan epävarmuutta.

Näiden asioiden toki on edettävä omalla painollaan, kärsivällisyyttä ja uskoa itseen on näissä oltava. Ainakin silloin, kun juttu ei jotenkin automaattisesti ratkea jo hyvin alkuvaiheissa asiasta puhumalla. Ja pakko sanoa, että kyllä ne tapaukset ovat itselle olleet niitä parhaita, joissa ratkesi. Eli silloin, kun myös vastapuolelta on tullut suora toive, että jos nyt ei oltaisi siellä niin kauan, kun kokeillaan kehittää jotain yhteistä.

Itse tykkäsin aina jotenkin mieluummin ottaa aina yhden tyypin kerrallaan, pää pysyi vähän helpommin kasassa. Mutta muistan vielä yhden kerran, kun tapailemani nainen ei noista seuranhakupalveluista luopunut, eikä taidettu oikein keskusteluakaan aiheesta koskaan nostaa. Sehän johtaa sitten siihen, että itsekin on melkein vastattava olemalla siellä. Sitten homma kävi vaan pitemmän päälle liian kivuliaaksi ja kun sain uudelta naiselta viestiä, niin hyppäsin sitten itse suoraan tapailemaan seuraavaa, kun vitutti sen touhun mihinkään johtamattomuus.

Eli ohjeen, minkä voin antaa sinulle @Holik, jäitä hattuun, mutta kaikki sensorit viritettynä herkälle. Jos kumminkaan homma ei etene tuon ongelman osalta myönteiseen suuntaan, niin ei kannata jäädä tuohon harmituksen fiilikseen liian kauaksi, vaan ottaa sitten puheeksi. Olen ihan varma siitä, että mikä onkaan sen seuraus silloin, voi olla pitkässä juoksussa vain hyväksi itsellesi.

 

[Turha Kaukalo]

Mutta senpä takia ensi viikon lauantai tuleekin hyvään saumaan. Jos ja kun molemmat toivon mukaan päästään paikalle noihin duunipaikan vuosibileisiin, niin onhan siellä nyt baaritunnelmissa monta kertaa helpompi jutella keskenään niitä näitä arkisia juttuja ja tutustua mahdollisesti toisiimme jo hieman pintaraapaisua diipimmin, kuin työpaikan kiireisessä ympäristössä.

Häntä kuvailtiin hiljaiseksi ja omissa oloissaan viihtyväksi ihmiseksi. Kukaan ei olisi osannut odottaa sitä, mitä tapahtui.

 

[Breeze Harbour]

Ihmissuhdeasiat, ja varsinkin naisasiat voivat olla monimutkaisia.
Varsinkin alussa olisi hyvä tehdä realistista havaintoa, että soveltuuko vastapuoli sopivan hyvin seurustelukumppaniksi. Ainahan on asioita, jotka eivät täysin osu, mutta riitävällä tasolla olisi hyvä osua.

Monimutkaisia ovat tosiaan, niin ihmis- kuin parisuhteet. Joidenkin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa saattaa synkata frendilevelillä ihan täydellisesti, mutta ellei sitä syvempää henkistä yhteyttä löydy, niin aika pinnalliseksi se mahdollinen rakkaus silloin kyllä jää. Tämän takia mäkin oon alkanut opettelee tunnustelemaan, milloin olen oikeasti ihastunut siihen vastakkaiseen ihmiseen enkä ole vain naisystävän kaipuussa. Kyllä nainenkin sen aistii, jos mies välittää epätoivoista energiaa ja yrittää kaikin keinoin roikkua tässä kiinni, vaikka todellisuudessa yhteensopivuus romanttisessa mielessä olisi luokkaa nolla. Sama pätee kyllä naisiinkin; minustakin oli kiinnostunut kuutisen vuotta sitten takaperin eräs nainen, joka epätoivoisesti etsi sitä jotain, eikä tainnut tietää oikein itsekään että etsi koko ajan itseään ja yritti paikata sitä sisäistä tyhjiötään tarrautumalla jätkiin.

Kyky avoimeen keskusteluun on yksi hyvä lähtökohta.

Se ei ole pelkästään hyvä lähtökohta, vaan oikeastaan välttämättömyys toimivalle suhteelle, että asioista, myös niistä omista "pimeistä puolista" pystytään puhumaan avoimesti ilman pelkoa, että sen takia tulisi tuomituksi tai että näiden asioiden paljastaminen asettaisi suhteen jatkumisen vaakalaudalle. Kaikilla meillä on menneisyys ja siitäkin on hyvä sekä suorastaan tervettä osata puhua. Tämä pätee aivan jokaiseen parisuhteeseen. Parisuhteen toimivuus perustuu luottamukseen ja kun ihminen kertoo tällaisia pimeitä salaisuuksia, niin sitä luottaa että se toinen ihminen päättää ymmärtää eikä tuomita sun menneisyytesi. Sitä kun ei poiskaan voi pyyhkiä. On kyettävä näkemään se ihminen juuri tässä ja nyt sellaisena kuin hän nykyisin on.

Esimerkkinä vaikeasta tilanteesta on se, että vasta muutamien kuukausien seurustelun jälkeen paljastui, että vastapuoli on sairaanloisen mustasukkainen. Siinä kun oli jo jotain rakentanut yhdessä, niin vaikea sitä oli lopettaa, antamatta uutta mahdollisuutta. Ja varsinkin kun vastapuoli vakuutteli, että tilanne korjaantuu. Jos näinkin vaikean asian olisin tiennyt ennakkoon, en todellakaan olisi ryhtynyt suhteeseen hänen kanssaan. No joo toisaalta kukapa moisen ongelman helpolla kertoisi ennakkoon.

Tuskinpa sitä tosiaan kukaan ylpeydellä tunnustaa olevansa mustasukkainen. Tuo on sellainen puoli ihmisessä, jota varmasti häpeää mutta mustasukkainen ihminen ei yleensä itse pysty kontrolloimaan tätä puolta itsestään, vaan se mustasukkaisuus kontrolloi tämän tekemisiä. Siinä olet oikeassa, että ei sitä tuollaisen naisen kanssa suhdetta kannata jatkaa ja kyllä, sattuuhan se varmasti kun on kuvitellut toisen olevan täysin rehellinen kaikesta ja sittemmin löytänyt hänestä tällaisen mustasukkaisen puolen.

Mutta yleensäkin niin, on väärin toistakohtaan piiloitella vaikeita asioita, ja ryhtyä suhteeseen, kun on jo ennakkoon tiedossa, että se ei tule onnistumaan.
Jos on muodostamassa suhdetta, niin suosittelen heti alussa neuvottelemaan niin, että ollaan avoimia keskenään, ja joka asiasta tulisi pystyä keskustelemaan.

Se on juurikin näin kuin sen sanoit.

 

[Numero13]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!

 

[Everton]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta?

Suhtautuminen moiseen riippuu varmasti hyvin paljon vastapuolesta. Varsinaisen sormuksen osto yhdessä on varmasti ihan fiksu ajatus, niin tulee mieleinen ja oikeaa kokoa, mutta jonkunlainen symbolinen sormus ehkä kannattaa kosimisen yhteyteen hommata. On se sitten Kinder-munan rihkamasormus tai joku itse askarreltu sormus, mutta kunhan vaan sopii esittämään roolia. Ja teet sitten samalla selväksi, että se oikea sormus valitaan sitten kimpassa kaupasta.

 

[Patarouva]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!

Tulee kieltämättä elokuvat mieleen sormuksen kanssa kosimisesta. Haluaisin itse ainakin valita yhdessä sopivan sormuksen. Eikä sen sormuksen muutenkaan se tärkein juttu kosimisessa pitäisi olla.

 

[Knox]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!

Minä kosin ilman sormusta. Ja juurikin sen takia, että rouva sai sormuksen joka miellyttää. Tietty jos budjetti on mallia kimiräikkönen, niin eiköhän tuollaiset 10-30k sormukset miellytä ketä vain. Mutta kun liikutaan normaalin talouden rajoissa, niin helpompi näin. Eikä rouva koskaan valittanut että olisi pitänyt olla sormus valmiina.

Onnea kosintaan!

 

[Numero13]

Suhtautuminen moiseen riippuu varmasti hyvin paljon vastapuolesta. Varsinaisen sormuksen osto yhdessä on varmasti ihan fiksu ajatus, niin tulee mieleinen ja oikeaa kokoa, mutta jonkunlainen symbolinen sormus ehkä kannattaa kosimisen yhteyteen hommata. On se sitten Kinder-munan rihkamasormus tai joku itse askarreltu sormus, mutta kunhan vaan sopii esittämään roolia. Ja teet sitten samalla selväksi, että se oikea sormus valitaan sitten kimpassa kaupasta.

Boldaus minun.

Niin se taitaa olla. Olen joskus hänelle väläytellyt ajatusta kosinnasta ilman sormusta vähän ilmapiiriä haistellakseni, eikä hän sitä kovin erikoisena (negatiivisella tavalla erikoisena siis) pitänyt. Ehkä tosiaan mietin kuitenkin jotakin symboolista sormusta tilanteeseen..

Tulee kieltämättä elokuvat mieleen sormuksen kanssa kosimisesta. Haluaisin itse ainakin valita yhdessä sopivan sormuksen. Eikä sen sormuksen muutenkaan se tärkein juttu kosimisessa pitäisi olla.

Totta, ajatushan se tietenkin tuossa suorituksessa on tärkeintä. Oletan, että kommentti tuli naispuoliselta ihmiseltä, joten hyvä kuulla ettei ajatus ole ihan tuulesta temmattu ja halveksittava sieltäkään kantilta.

Minä kosin ilman sormusta. Ja juurikin sen takia, että rouva sai sormuksen joka miellyttää. Tietty jos budjetti on mallia kimiräikkönen, niin eiköhän tuollaiset 10-30k sormukset miellytä ketä vain. Mutta kun liikutaan normaalin talouden rajoissa, niin helpompi näin. Eikä rouva koskaan valittanut että olisi pitänyt olla sormus valmiina.

Onnea kosintaan!

Joo kyllä nyt saa rouva ja herra tyytyä ihan tavallisiin sormuksiin, katsellaan ne kimiräikkös-sormukset sitten itse häihin, heh. Kiitos onnen toivotuksista!

Enköhän näiden kommenttien rohkaisemana lähde järjen kertomalle tielle ja mennään sitten toivottavasti myönteisen vastauksen jälkeen sormuskaupoille. Kiitos teille!

 

[vetti]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!

Sen kerran kun tuossa tilanteessa kun olin, ei ollut sormusta valmiina. En varmaan olisi yksin löytänyt niin sopivia kun sitten yhdessä löysimme.

 

[MacRef]

Sen kerran kun tuossa tilanteessa kun olin, ei ollut sormusta valmiina. En varmaan olisi yksin löytänyt niin sopivia kun sitten yhdessä löysimme.

Nyt kun ollaan kuitenkin naisasiat-ketjussa, niin en kyllä malta olla kysymättä. Oletko sää @vetti kosinut naista? Vai kirjoititko nyt kosimisesta ylipäänsä.

 

[Tadu]

Minä kosin ilman sormusta. Ja juurikin sen takia, että rouva sai sormuksen joka miellyttää. Tietty jos budjetti on mallia kimiräikkönen, niin eiköhän tuollaiset 10-30k sormukset miellytä ketä vain. Mutta kun liikutaan normaalin talouden rajoissa, niin helpompi näin. Eikä rouva koskaan valittanut että olisi pitänyt olla sormus valmiina.

Onnea kosintaan!

Tähän täysin sama. Käytiin sitten yhdessä ostamassa niin tuli mieleinen.

 

[Delter]

Kosinta ilman sormusta on ok. Voit vaikka siinä korvikkeena sujauttaa pienen määrän käteistä vastapuolen ojennettuun käteen.

 

[ElmerMoody]

Onko kuinka sivistymätöntä kosia ilman sormusta? Järki sanoo, että yhdessä varmasti löytyisi ne mieluisat sekä ennenkaikkea oikean kokoiset rinkulat sieltä helykaupasta. Ei kyllä ole oikein kokemuksia oikean elämän kosimistilanteista, joten liekö elokuvista tuttu polviasento ja rinkula esille vääristänyt oman kuvan koko suorituksesta, en tiedä. Jos joku kuitenkin on paininut saman ajatuksen kanssa, otan mietteitä vastaan!

Tuossa moni jo vastailikin, mutta itse toimin niin että hankin ns. kosintasormuksen ihan vain symboliksi toimenpiteelle.

Tulin koirat kyydissä hakemaan silloista avovaimoani töistä viimeisen työpäivän päätteeksi ennen kesälomaa ja ehdotin, että mennäänkö koirien kanssa loman kunniaksi jonnekin kivaan paikkaan ulkoilemaan. Tehdään tuota usein, joten ei osannut aavistaa mitään. Meillä on monta hyväksi todettua ulkoilupaikkaa koirien kanssa ympäri Helsinkiä ja valitsin tähän päivään yhden tietyn, koska matkanvarrella sinne on yksi tärkeä paikka meille jossa käytiin ensitreffeillämme.

Matkalla sinne juteltiin niitä näitä ja osasin pysyä rauhallisena, niin hän ei epäillyt mitään. Sitten yhdessä kohdassa poikkesinkin tutulta reitiltä ja kurvasin kohti tuota meille tärkeää paikkaa. Laitoin meidän biisin soimaan ja hymyilin sanomatta mitään. Neiti oli ihan että 'mitä hittoa nyt tapahtuu, mihin me mennään?'. Kurvasin auton strategisesti oikeaan paikkaan, astuin ulos, kävelin auton ympäri ja pyysin häntä nousemaan hetkeksi autosta kädelläni auttaen. Siinä sitten keräsin rohkeuteni ja pidin harjoitellun puheen josta ei meinannut tulla mitään, kun itsekin aloin häkeltyä tilanteesta. Sitten riisuin Crocsit* jaloistani ja sanoin että 'pakko riisua nämä ettei jää historiankirjoihin että tein tän Crocsit jalassa', polvistuin, otin sormuksen taskusta ja kosin. Siinä sormusta pujottaessa sanoin sitten että 'tämä on vain tätä kosimista varten ja maanantaina mennään shoppailemaan just semmonen sormus jonka haluat'. Siinä sitten pääsi onnen itkut yhdeltä jos toiselta ja sain myöntävän vastauksen.

Kun oltiin aikamme siinä pussailtu ja fiilistelty niin jatkettiin matkaa sinne ulkoilupaikkaan koirien kanssa ja iloittiin yhdessä elämää. Sieltä kun tultiin sitten kotiin niin olin laittanut shampanjat ja muut jutut valmiiksi ja vietettiin kaikin puolin täydellinen juhlailta yhdessä. Katossa on vieläkin jälki shampanjapullon korkista muistuttamassa tuosta ilon päivästä :)

Tuosta on nyt reilu kaksi vuotta aikaa ja nyt ollaan onnellisesti naimisissa. Vaimon mukaan tuo oli ainakin huippujuttu ja tykkäsi kovasti. Ei nyt mikään blingblinghollywood -seremonia, mutta just sopiva meille. Koirien kanssa lenkkeillessä me aikanaan tutustuttiinkin (Tinderissä tavattiin, mutta lenkkeillessä tutustuttiin), joten oli luonnollista pyytää toisen kättäkin samoissa puuhissa. En olisi osannut valita varmasti oikeaa sormusta itse, mutta oli kiva kuitenkin pujottaa joku sormus hänelle jotta homma tuntuisi todellisemmalta. Tuo kosintasormus oli ihan perusrinkula joka maksoi alle satasen ja vaimo ymmärsi kyllä heti homman juonen joten sen ulkomuodolla ei ollut juurikaan väliä. Koon olin ohimennen vitsaillessa joskus selvittänyt niin se sentään osui.

*Kyllä, käytän välillä Crocseja, mutta ne on sellaiset släbärimalliset jos yhtään pelastaa. Oli pakko lähteä tähän kosintaseikkailuun t-paita/shortsit/Crocsit -kombolla, koska se on kesäisin minun yleinen koirienlenkitysasu ja piti pitää kulissia yllä.

 

[Kiekkokatsoja]

@Smitty#41
-Ei asioista puhuminen ole kaikille helppoa.
-Tuo mustasukkaisuus josta kirjoitin oli todella suurta. Siihen ei ollut aihetta.

 

[vetti]

Nyt kun ollaan kuitenkin naisasiat-ketjussa, niin en kyllä malta olla kysymättä. Oletko sää @vetti kosinut naista? Vai kirjoititko nyt kosimisesta ylipäänsä.

Eihän tuo mikään salaisuus ole. Kyllä se mies oli. Eli ylipäänsä kosimisesta kirjoitin.

 

[Snakster]

Ei ole mitään sormuksia ole kosintahetkellä ollut hallussa, eikä mitään kihlasormuksia myöskään missään vaiheessa hankittu. Meille ihan riitti, että itse tiesimme sopineemme, että naimisiin ollaan menossa. Tilannekin oli sellainen, että siihen ei mitään erityisen juhlavaa ja maagista liittynyt. Ihan ohimennen kysäisin, että jos tässä kerran on tarkoitus olla pidempään yksissä, niin eikö voitais yhtä hyvin mennä vaikka naimisiin. Tämä tapahtui viiden kuukauden tuntemisen jälkeen helmikuussa 2000.

 

[Snakster]

Mutta senpä takia ensi viikon lauantai tuleekin hyvään saumaan. Jos ja kun molemmat toivon mukaan päästään paikalle noihin duunipaikan vuosibileisiin, niin onhan siellä nyt baaritunnelmissa monta kertaa helpompi jutella keskenään niitä näitä arkisia juttuja ja tutustua mahdollisesti toisiimme jo hieman pintaraapaisua diipimmin, kuin työpaikan kiireisessä ympäristössä.

Kai tuokin voi ihan hyvin päättyä, mutta onhan tuossa ihan helvetisti riskejä. Kyllä minä pidän paljon parempana ja kypsempänä vaihtoehtona sitä, että pyydät kaffelle joskus ihan muulloin etkä laske minkään kännibileiden varaan, jossa naaraista on epäilemättä kova kilpailu ja kaikenlaista häiriötekijää ja sekoilua ympärillä.

 

[Breeze Harbour]

Kai tuokin voi ihan hyvin päättyä, mutta onhan tuossa ihan helvetisti riskejä. Kyllä minä pidän paljon parempana ja kypsempänä vaihtoehtona sitä, että pyydät kaffelle joskus ihan muulloin etkä laske minkään kännibileiden varaan, jossa naaraista on epäilemättä kova kilpailu ja kaikenlaista häiriötekijää ja sekoilua ympärillä.

Jos sinä kerta näet tässä helvetisti riskejä niin voit kai sitten myös valaista minua niistä merkittävimmistä riskeistä jotka tässä uskot kytevän? Minulle tuo ilta ainakin näyttäytyy enemmän potentiaalisena mahdollisuutena (tutustua) kuin uhkana siitä, että asiat menisivät ns. kerralla vituiksi. Kahvillekin on naista helpompi pyytää siinä vaiheessa kun ollaan toisillemme jo vähän tutumpia muutenkin kuin työkuvioista, ainakin mun kohdalla. Mä kun en kovin helposti päästä ketään lähelleni niin tästäkin tunteesta haluan ensin varmistua paremmin, ennen kuin alan mitään isompia peliliikkeitä kuten treffikutsu kyhäämään.

Tuo edellinen lause on btw yksi iso syy miksi en halua enkä aio ladata Tinderiä. Mulle se on aina ollut paljon luonnollisempaa niin päin, puhutaan nyt sitten parisuhteista tai ihan vaan ystävyysuhteista, tutustua ensin siihen toiseen ihmiseen tosielämässä pintaraapaisua syvemmin ja JOS vielä senkin jälkeen pidän tästä ihmisestä yhtä paljon kuin alussa, niin sitten mun on jo helpompi luottaa, että tässä voisi ehkä ollakin jotain.

On tullut petyttyä niin monesti ihmisten kanssa, että aivan ilmaiseksi multa ei sitä luottamusta heru vaan sen eteen pitää konkreettisesti osoittaa välittävänsä eikä vain esittää olevansa mukava. Jotkut ihmiset kun ovat sellaisia, että sanovat yhtä mutta teot puhuvat sitten kyllä ihan jostain muusta. En toki tässä ihmisessä ole aistinut tällaisia piirteitä, mutta toisaalta täysin varma ei voi tietenkään näin varhain olla muusta kuin just niistä hyvistä fiboista.

Totta kai se on täysin mahdollista, että tästä(kään) kytevästä kipinästä ei tartu mulle mukaan muuta kuin oppia tulevaia ihmissuhteita varten, mutta then again enemmän mua silti kaduttaisi se jos en edes yrittäisi ottaa tästä naisesta ihmisenä selvää, kun paljon potentiaalia kuitenkin tässä meidän välisessä kemiassa näen ainakin tällä hetkellä.

 

[Snakster]

Jos sinä kerta näet tässä helvetisti riskejä niin voit kai sitten myös valaista minua niistä merkittävimmistä riskeistä jotka tässä uskot kytevän? Minulle tuo ilta ainakin näyttäytyy enemmän potentiaalisena mahdollisuutena (tutustua) kuin uhkana siitä, että asiat menisivät ns. kerralla vituiksi. Kahvillekin on naista helpompi pyytää siinä vaiheessa kun ollaan toisillemme jo vähän tutumpia muutenkin kuin työkuvioista, ainakin mun kohdalla. Mä kun en kovin helposti päästä ketään lähelleni niin tästäkin tunteesta haluan ensin varmistua paremmin, ennen kuin alan mitään isompia peliliikkeitä kuten treffikutsu kyhäämään.

No, helvetisti on tietysti vähän väärin muotoiltu, koska eihän niitä riskejä ole kuin yksi: se että et saa haluamaasi naista. Se riski on tietysti aina olemassa muutenkin, mutta on aika naivia ajatella, että tutustuminen kaikessa rauhassa ilman, että paljastat korttisi, eli ihastumisen, jotenkin parantaisi saumoja. Tuollainen juhlatilanne voi tietysti olla otollinen sauma jutteluun, mutta voi käydä niinkin, että nainen viettää koko illan jossain toisessa seurassa ja pahimmillaan joku työpaikan muista könsikkäistä pääsee häpäisemään daamin pyhintä sinun seuratessa tilannetta sivusta. Tietysti on niinkin, että jos kyseessä on elämäsi nainen ja kahville pyytäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta, niin saatat olla avun ulottumattomissa. Minusta treffikutstu ei ole mikään "isompi peliliike" vaan ihan normaalia toimintaa, jos on kiinnostunut toisesta henkilöstä romanttisessa mielessä.

Mutta yhtä kaikki, takkiin voi tulla kaikilla mahdollisilla taktiikoilla. Toisaalta kaikilla taktiikoilla voi käydä myös hyvin, mutta se on sitten jo lähinnä tuurista kiinni. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että tuuri kannattaa ansaita kuin jäädä odottelemaan.