Kuullostaa kivalta, että hän ei jättänyt sinua sen enempää roikkumaan. Tosin ehkä olisi voinut jo aikaisemmin asian ilmaista.
Itse toimisin niin, että tekisin hänelle selväksi sen, että hänestä pidän mutta arvostan hänen ratkaisuaan ja tapaa toimia. Anna hänelle tilaa, joskin pyri unohtamaan samalla. Tee kuitenkin painostamatta selväksi, että olet mahdollisesti tulevaisuudessa valmis häntä tapaamaan jos niikseen tulee.
Ollaan nyt kahdesti ohimennen nähty eri yhteyksissä tuon puhelinsoiton jälkeen viimeisen parin viikon aikana. Ihan hyvässä hengessä on juteltu niitä näitä ja ainakin ekalla kerralla oli ihan aidosti ilahtunut mun näkemisestäni. Hän on käynyt viime aikoina uskomushoidoissa päästäkseen eroon synkistä ajatuksista joita hänellä eron jälkeen oli. Ainakin itse sanoi hoitojen tehonneen eikä surua enää juurikaan ole. Sanoi laittaneensa lähipiirilleen tiukat rajat nyt kun ei sormusta enää sormessa ole. mitä siis se puhelukin koski. Eli miehet ei saa häntä enää esim. halata tai koskettaa ollenkaan. Ainakaan siis toistaiseksi.
Olen sen puhelun jälkeen aika lailla antanut hänen olla rauhassa ja selvittää päätään. En ole soittanut tai pitänyt nyt muutenkaan yhteyttä, kun ei ole sen aika. Ehkä odotan vielä ainakin kuukauden tai pari ja katson sitten syksymmällä että mikä tilanne on. Kyllä se ystävyys on siellä vielä olemassa, ei se ole minnekään kadonnut.
Viimeksi muokattu: