No, se on helppo huudella täältä sivusta, kun ei itse elä tilanteessa. Empatiani ovat teidän puolellanne, koska tilanne vaikuttaa raskaalta. Itse yritän valita taisteluni, sillä elämä teinien kanssa voi olla yhtä konfliktia, jos kukaan ei koskaan anna periksi. Se ei tarkoita samaa kuin, että antaa aina ja kaikessa periksi ja teini saa tyrannisoida perhettä. Se tarkoittaa sitä, että toisinaan, yleisen perherauhan nimissä, antaa periksi. Tosin tässä nimenomaisessa kaukosäädin-tilanteessa olisin itsekin saattanut olla antamatta periksi. Näihin ei oikeasti taida olla vain yhtä oikeaa vastausta.
Tuon ikäisille lapsille tulee jossain vaiheessa usein tarve olla aina oikeassa. Tarve määrätä kaikesta. Ovat häijyjä ja ilkeitä ja kuvittelevat, että sillä saavat haluamansa. Kiihtyvät ilman näkyvää syytä nollasta sataan todella nopeasti ja maailmanloppu tulee jostain ihan naurettavasta asiasta. Ehkä fiksuinta olisi oppia tunnistamaan tilanteet etukäteen. Pitää vaikka kirjaa, mitä on tapahtunut ennen kuin räjähdys tuli ja etsiä yhteisiä nimittäjiä? Kokeilla eri variaatioita, miten tilanne saadaan laukeamaan. Milloin kannattaa antaa periksi ja milloin pitää tiukasti kiinni siitä, mitä aikuinen itse haluaa. Kaikkea ei voi varmasti selittää yksin vanhempien erolla tai uusilla kumppaneilla, koska vastaavaa sattuu ihan ydinperheissäkin, missä kaikki oli minuutti sitten ihan kunnossa ja mitään suurta perhedraamaa ei ole ollut. Lapsille pitää kuitenkin muistaa joka päivä sanoa, että ovat rakkaita ja elämässä tärkeimpiä. Eikä kannata odottaa, että vastaukseksi saa yhtään mitään tai mutinaa kummempaa. Oma lapseni lähetti minulle yksi ilta viestin ”sä oot ihan kiva”. Suuri voitto, mutta koski tietenkin vain sitä hetkeä. Seuraavassa hetkessä olen taas elämänpilaaja, mutta sekin on ihan ok, koska lapsen näkökulmasta näin varmasti onkin. Lapsen tärkeys pitää sanoa ääneen, vaikka just sillä hetkellä ei tuntuisikaan siltä. Lapselle saa kuitenkin myös sanoa, ettei pidä hänen käytöksestään, jos hän on käyttäytynyt väärin tai huonosti. Kyllä palautetta saa ja pitääkin antaa, mutta jos haluaa, että viesti menee perille, hetki kannattaa valita huolella. Kotona annettu palaute kantaa elämässä pitkälle ja sieltä se kommunikointi opitaan. Lapselta voi myös ihan suoraan kysyä, miten hän haluaisi vanhemman toimivan, kun raivo valtaa mielen. Aina se ei ole mahdollista, mutta jos edes joskus vanhempi voi oikeassa kohtaa vähän himmata, se on lapselle suuri voitto. Tieto siitä, että hänen mielipiteillään on väliä ja niistä ollaan oikeasti kiinnostuttu, voi jo itsessään helpottaa tilanteita.