Itsellä on kokemusta puolison puhelimen stalkkaamisesta: 15 vuotta yhdessä ja kolme lasta ja puolisolta tuli useamman vuoden ajan valkoisia valheita (mistäs minä niistä silloin tiesin) milloin mistäkin ja lopulta käry kävi vasta kun stalkkasin puhelimen.
Jep, oli huikeaa saada selville useamman vuoden salasuhde selkäni takana. Hankala selittää, mutta puolisooni oli joku lukioaikainen ihastus ottanut viattomasti yhteyttä FB:n kautta ja yksi asia johtanut toiseen. Kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vei koko käden ja siitä tuli vuosien riesa. Viime vaiheessa vaimoni oikein jätti puhelinta tyrkylle ja tulin katsoneeksi. Puhelimet lukossa, pin on nyt helppo saada sivusilmällä selville vaikka autoa ajaessa. Nykyisellään tiedämme toistemme pinnit.
Eli olimme selkärangattomia: hän ei kyennyt tunnustamaan ja luopumaan huumeestaan (pettämisestä) ja itse menin stalkkaamaan.
On tarinalla onnellinen loppu, toistaiseksi: olemme kolmessa vuodessa päässeet asian yli, perhe on koossa ja meillä menee hyvin. Olisi siinä voinut käydä toisellakin tavalla, mutta toistaiseksi näin.
Eli aiempaan liittyen: on olemassa tilanteita, jolloin puhelimen stalkkaus voi olla perusteltua, mutta silloin on hyvä pitää kirkkaana mielessään mikä on turhaa mustasukkaisuutta ja "oikeutta naiseen" kun joskus voi olla tilanteita, jolloin se on oman mielenterveyden ja parisuhteen kannalta ihan perusteltua.
Puolisolleni ei ole jäänyt traumaa puhelimen sisällön katsomisesta. Itselleni kylläkin. Tosin maksan ihan milloin vain sakot siitä hyvästä, että sain totuuden selville. Mutta tuo rikoksesta nillittäminen tässä yhteydessä kuulostaa lähinnä alle 15 vuotiaan ilkkumiselta "sä et mulle mitään voi, mua ei voi syyttää rikoksesta!" Kyynel.
Jep, oli huikeaa saada selville useamman vuoden salasuhde selkäni takana. Hankala selittää, mutta puolisooni oli joku lukioaikainen ihastus ottanut viattomasti yhteyttä FB:n kautta ja yksi asia johtanut toiseen. Kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vei koko käden ja siitä tuli vuosien riesa. Viime vaiheessa vaimoni oikein jätti puhelinta tyrkylle ja tulin katsoneeksi. Puhelimet lukossa, pin on nyt helppo saada sivusilmällä selville vaikka autoa ajaessa. Nykyisellään tiedämme toistemme pinnit.
Eli olimme selkärangattomia: hän ei kyennyt tunnustamaan ja luopumaan huumeestaan (pettämisestä) ja itse menin stalkkaamaan.
On tarinalla onnellinen loppu, toistaiseksi: olemme kolmessa vuodessa päässeet asian yli, perhe on koossa ja meillä menee hyvin. Olisi siinä voinut käydä toisellakin tavalla, mutta toistaiseksi näin.
Eli aiempaan liittyen: on olemassa tilanteita, jolloin puhelimen stalkkaus voi olla perusteltua, mutta silloin on hyvä pitää kirkkaana mielessään mikä on turhaa mustasukkaisuutta ja "oikeutta naiseen" kun joskus voi olla tilanteita, jolloin se on oman mielenterveyden ja parisuhteen kannalta ihan perusteltua.
Puolisolleni ei ole jäänyt traumaa puhelimen sisällön katsomisesta. Itselleni kylläkin. Tosin maksan ihan milloin vain sakot siitä hyvästä, että sain totuuden selville. Mutta tuo rikoksesta nillittäminen tässä yhteydessä kuulostaa lähinnä alle 15 vuotiaan ilkkumiselta "sä et mulle mitään voi, mua ei voi syyttää rikoksesta!" Kyynel.