Mainos

Naisasiat

  • 7 594 921
  • 26 630

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Paljon on myös tekijöitä joihin voi vaikuttaa, ettei suhde yllättäen muutu ihan muuksi. Esimerkiksi avoin keskustelu hankalistakin asioista, henkinen ja fyysinen läheisyys puolisoiden kesken sekä aktiivinen seksielämä.

Totta tämäkin!

Hankala vaan löytää tuollaista yhteyttä... mutta on se mahdollista
 

sinikettu

Jäsen
Takana on 20 vuoden suhde ja olisihan se pitänyt jo alusta alkaen nähdä, että tyttöystävällä ei kaikki asetukset ole ihan kohdallaan: armeija aikana oli jotain säätöä selän takana, pari kertaa on käynyt heiluttamassa peittoa muuallakin, joista toisen kanssa piiperöi viitisen vuotta selän takana ja toinen nyt taasen valuttelee hunajaa netin välityksellä, joten anteeksi vaan vitusti jos ei luotto ole 100% tämän ns. kumppanini toimintaa kohtaa. Ja minä olen se paska jätkä "ku se lukee toisen viestejä!" Jos oma ei-työpuhelin sisältää sellaista tavaraa mitä ei toinen voisi nähdä milloin vain, niin silloin kannattaa katsoa peiliin eikä huutaa poliisia paikalle että "toi teki niisk niisk väärin".

Äijä on kyllä ainakin psykologian aineopinnot lukenut, sen verran vakuuttavaa tekstiä heittelet täysin tuntemattomien ihmisten elämästä...
Saanko kysyä, sikäli kun tuo aiempi kuvaus pitää paikkansa, onko tuo kuvaus tasapainoisesta suhteesta?

Huomaa, etten tuossa tekstissäni kirjoittanut BaronFINistä, vaan yleistä juttua aiheesta. Saattaa ihan hyvin olla, että tässä kohtaa suhde on ollut kaiken kaikkiaan hyvä. Jutuista päätellen se ei kuitenkaan siltä kuullosta.

No nyt aukesi...
Hyvä...
 

BaronFIN

Jäsen
Kyllä sen sanon, että oma parisuhde muistuttaa huonoimmillaan huonoa mustaa komediaa, joista Ruusujen sota on ensimmäinen mikä tulee mieleen. Alkuunhan se oli sellaista teini-ikäistä ei-niin-vakavaa "seukkaamista", you know, yhdessäoloa, tekemistä ja lopulta viiden vuoden jälkeen päädyttiin yhteen kun toisen kanssa asiat vain luonnostuivat. Se oli minun päätös, koska halusin sitä ja se on vaikuttanut minun elämääni lopulta opiskelupaikkavalintoja myöten. Se on tehnyt minusta sen mitä tulen olemaan lopun elämääni.

Toki virhe on varmaan ollut siinä ettemme ole oikeastaan koskaan aikuisina "seurustelleet" vaan olemme olleet taistelupari, ei toista ilman toista ja toinen toisemme tukena kaiken uuden ja epävarman edessä. Ja hommat kun ovat hoituneet, niin eihän sitä ole koskaan edes tarvinnut miettiä. Eli @sinikettu , kyllä se on ollut alkujaankin ihan ok suhde. Jossain välissä se nyrjähti ja olisi pitänyt laittaa peli poikki silloin kun ensimmäiset valtataistelun merkit alkoivat olla ilmassa. Olemme me puhuneet erosta ja sen seurauksista ja olemme päättyneet siihen, että tässä on kuitenkin sitä jotain minkä puolesta kannattaa jatkaa.

Itselleni tämä on ollut parin vuoden ajan omien tunteiden ja fiiliksien parsimista ja kuulostelua. En ole kuitenkaan lähtemässä mihinkään enkä usko, että akkakaan vaihtamalla paranisi. Niin huonosti en voi että yksin olemalla voisin paremmin.
 

Patapakka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Varmasti tuossa muutamalla nimimerkillä olikin pointtina se, että terveessä parisuhteessa ei ajauduta lukemaan toisen osapuolen viestejä. Mutta kuinka moni parisuhde nyt sitten lopulta edes täyttää jonkinlaiset terveen parisuhteen merkit? Pettämistä tapahtuu varmastikin tilastoitua enemmän, on kaikenlaista suhteen sisäistä valtarakennetta, jossa toinen osapuoli käyttää toista osapuolta hyväksi tavalla tai toisella. Lopulta varmaan aika harva parisuhde on oikeasti terve parisuhde, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Edelleen ihmettelen sitä tunnekylmyyttä, millä esimerkiksi nimimerkki @heavy suhtautui BaronFinin asiaan lähtiessään ruotimaan parisuhteita lakikirjan kautta.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Edelleen ihmettelen sitä tunnekylmyyttä, millä esimerkiksi nimimerkki @heavy suhtautui BaronFinin asiaan lähtiessään ruotimaan parisuhteita lakikirjan kautta.
Paitsi että en ole lähtenyt ruotimaan parisuhteita lakikirjan kautta.
 

BaronFIN

Jäsen
Hei jätkät, ei tämä niin vakavaa ole ja nou hard feelings. Asioilla on puolensa ja puolensa ja yhtään väärää mielipidettä täällä ei ole.

Toivon vain ettei kukaan joutuisi pohtimaan näitä asioita omassa suhteessaan sillä silloin paska on jo todennäköisesti osunut tuulettimeen.
 

M@rko77

Jäsen
Suosikkijoukkue
LFC, FC Lahti ja Pelicans
Hei jätkät, ei tämä niin vakavaa ole ja nou hard feelings. Asioilla on puolensa ja puolensa ja yhtään väärää mielipidettä täällä ei ole.

Toivon vain ettei kukaan joutuisi pohtimaan näitä asioita omassa suhteessaan sillä silloin paska on jo todennäköisesti osunut tuulettimeen.
Jaksamista. Näin sinkkuna on toisinaan onnetonta, mutta ei näköjään parisuhdekaan mikään taivas ole.
 

Jerry100

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vihdoin Oranssi
, jos oikeesti ajateltais lasten parasta, niin erossa tulis automaattisesti yhteishuoltajuus, mut kai se on se juttu, et kaikkeen pitää kyllästyä.

Se on juuri näin. Meillä on yhteishuoltajuus. Laitamme kaikki kulut tasan ja saan puolet lapsilisästä. Muutenkin olemme paljon tekemisissä ihan melkein päivittäin ja voisi sanoa että lapsemme eivät ole oikeastaan lainkaan kärsineet erosta. Päiväkodissa hoitaja sanoi että mitään oireilua erostamme ei ole tullut lapsille.
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Hei jätkät, ei tämä niin vakavaa ole ja nou hard feelings. Asioilla on puolensa ja puolensa ja yhtään väärää mielipidettä täällä ei ole.

Toivon vain ettei kukaan joutuisi pohtimaan näitä asioita omassa suhteessaan sillä silloin paska on jo todennäköisesti osunut tuulettimeen.

Tsemiä!

Ei mulla muuta.

Tai no sanotaan sen verran, että ihailen sieto- ja kestokykyäsi. Ja muutama kommentoija vois ottaa sen pään pois perseestään siinä ehdottomassa hyvyydessään.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
Onhan toi nyt ihan naurettavaa, että joka helvetin ongelmassa pitäisi olla exää ymmärtämässä, tukemassa ja mitä lie. Itse olen ainakin nähnyt sivusta, miten se alkanut yhteishuoltajuus oon kääntynyt siihen, että se huoltajuus on siirretty pelkästään äidille. Isää ei kiinnosta lapset, vaan lähinnä pelaaminen, peliongelma, rahaongelmat ja päihteet. Kyllä sellaiset ongelmat on parasta siivota pois lapsen läheltä joko hyvällä tai vähemmän hyvällä. Totta kai on sitten toisenlaisiakin versioita, joissa yhteishuoltajuutta on laajennettu niin, että lapsi asuu puolet ajasta toisessa, puolet toisessa paikassa ja kaikista asioista saadaan sovittua.

Mä en kyllä ymmärrä, minkä helvetin takia lapsen takia pitäisi tukea jotain ongelmatapausta koko sen elämän ajan, jos se ihminen ei pysty kantamaan vastuuta edes itsestään. Itse en ainakaan moista paskaa katselisi, enkä kyllä naistakaan, joka holhoaisi exäänsä.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Iltasanomat oli koonnut Vauva.fi-palstalta parhaita paloja, aiheena salaisuudet joita ei ole kehdannut kertoa kenellekään. Varsinkin parisuhde- ja perheasioiden salailut olivat aika rankkoja. Uskaltaakohan niitä tänne edes postata, ettei tule kenellekään traumoja? No, laitetaan kumminkin pari:

”Minulla on ihan hyvä, komea ja mukava mies. Hän on takuulla myös uskollinen. Petän häntä koko ajan ja useimmiten mustaihoisten ja turkkilaisten kanssa. Viimeinen viikonloppureissu vanhempien luokse oli oikeasti reissu Kreikkaan, jossa harrastin seksiä samaan aikaan kahden vanhan säädön kanssa. Kun olin raskaana, pelkäsin, että lapseni ihonväri olisi eri kuin mieheni. Onneksi ei ollut.”

””Jätin ehkäisyn pois, jotta saisin vauvan. Miehelle kerroin, että pillerit pettivät. Enkä edes kadu.”

””Mieheni ei ole keskimmäisen lapsemme biologinen isä.”

””Rakastan koiraani enemmän kuin lapsiani. Olen aina ollut koiraihminen, kasvanut koirien, hevosten ja muiden eläinten kanssa. Nyt minulla on ihana palvelusrotuinen koira, jonka kanssa harrastan aktiivisesti. Koira on minulle aivan älyttömän rakas ja tärkeä. Lapset ovat alakouluikäisiä, ihan kivoja ja reippaita ja pidän heistä kyllä hyvää huolta.”

Siinä sitä pohtimista mikä on näissäkin parisuhteissa ja/tai perheissä mennyt vikaan. Karua on Vauva.fi-maailma.
 

korkki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porilainen urheilu (ja yks raumalainenkin joukkue)
Se on juuri näin. Meillä on yhteishuoltajuus. Laitamme kaikki kulut tasan ja saan puolet lapsilisästä. Muutenkin olemme paljon tekemisissä ihan melkein päivittäin ja voisi sanoa että lapsemme eivät ole oikeastaan lainkaan kärsineet erosta. Päiväkodissa hoitaja sanoi että mitään oireilua erostamme ei ole tullut lapsille.
Näin se on meilläkin ollut jo viitisen vuotta. Ja näin sen pitää lasten kanssa ollakin.

Ex on vaan saanut niin paljon väärää "apua" monesta suunnasta, kun varsin moni kaverinsa on sitä mieltä että nyt pitää "mies kyniä puille paljaille". Jotkut niin tekevätkin.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
heilutteli puukkoa (Sano, et vittu mä tapan sut ja mä kävelin aivan naaman viereen sanoen "Anna tulla" ja niin veitsi löysi vähän kylkeäni. Ei siinä, otin veitsestä kiinni ja hymyilin ämmälle "Mä en alistu, eikä mua uhkailla tai alisteta"). Toi oli sillai käännekohta, et jos ikinä uhkailee tai toteuttaa väkivaltaa mua tai lapsia kohtaan, ni hakkaan sen sairaalaan vailla mitään omantunnontuskia, ja tein toki selväks tän.
Annat jatkuvasti ymmärtää miten esimerkillinen ja hieno henkilö olet ihmissuhteissa, mutta kuitenkin olet varsin usein kuumottavissa ongelmatilanteissa. Teet siis jotakin pahasti väärin koko ajan, koska ei tuommoisiin tai jossain määrin vastaavanlaisiin tilanteisiin pidä noin usein joutua.

Ja sitä paitsi tuo vastauksesi naiselle, kun hänellä oli puukko, on minusta pelkästään teinimäistä machoilua.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
On tuossa @abianos :en tekstissä pointti lasten huoltajuuskiistoihin, valitettavan usein nykyaikana kostetaan entisen puolison tekoja rajoittamalla lasten mahdollisuutta toiseen vanhempaan. Omien vanhempien kohdalla aikanaan ero meni hienosti eikä mitään määrättyjä päiviä tms pelleilyä ollut.

Tuosta tägätystä nimimerkistä tulee aina mieleen eräs inttikaveri (ei se THE inttikaveri) noiden tapahtumien osalta, sille sattu ja tapahtu aina ja vaikka mitä.
 

Kulkija

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Kun täällä nyt puhutaan eroista ja lapsista, lyön oman lusikan soppaan. Omat vanhemmat olivat yhdessä lapsuuteni ja erosivat sinä syksynä kun pikkuveljeni täytti 18. Äitini kanssa erosta ja sen syistä tuli myöhemmin puhuttua ja hän ensimmäiseksi tokaisi, että olihan tämä nyt nähtävissä monta vuotta ja me olimme ainoat, jotka pitivät heitä yhdessä. Itselleni tuli ainakin paska fiilis, koska mielummin olisin nähnyt sen eron aikaisemmin ja vanhempani onnellisena kuin usean vuoden katkeroituneena. Toisinsanoen se ei aina ole edes lapsen etu, että vanhemmat väkisin pyristelevät yhdessä.
 

regularflex

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tullut nyt reilun pari viikkoa treffailtua yhden Neiti X:n kanssa ja oikein hauskaa on ollut viettää aikaa yhdessä. Muutama "wtf-hetki" on kuitenkin ehtinyt tulla ja pistän ne pääasiassa miesten ja naisten välisten erojen piikkiin. Yksi arki-ilta varsin myöhään tuli whatsapp-viestillä kyselyä, että mitä oikein tarkoitin edellisen illan puhelun lopussa sanoillani. Ja siis kyse ei ollutkaan lopulta selvittelyn jälkeen itse sanoista, vaan tavasta jolla olin sanonut ne... Olisi pitänyt jättää vastaaminen aamuun ja alkaa vain nukkumaan, mutta vahingossa luin viestin, jolloin vastapuoli sen myös huomaa. No siinä sitten nukkumaanmeno viivästyi tunnilla asian selvittelyn vuoksi. Minusta vaan tuo koko juttu ei edes ollut mikään asia ja en oikein ymmärtänyt, miksi sitä pitää yömyöhään puida. Siinä väsyneenä ja v-käyrän hieman kohotessa ehdin jo laatimaan viestiä tyyliin "on ollut tosi kivaa, mutta eiköhän jatketa molemmat omilla teillämme." Noh, onneksi en mitään tuollaista lähettänyt, vaan odotin aamuun ja siinä jossain puolenpäivän nurkilla totesin, että moinen viesti olisi kuitenkin hölmö veto. Frendi totesi seuraavana päivänä vain, että nuo nyt on niitä naisten juttuja, jossa ylianalysoidaan aivan kaikki ja lähes jokainen nainen siihen syyllistyy. Tyydyin tähän selitykseen.

Muutenkin on ollut viime aikoina mukavaa elämää. Duunissa pari naista on hymyillyt poikkeuksellisen ystävällisesti viime aikoina, ja kuten mainittua, niin Neiti X:n seurassa on oikeasti kivaa. Samalla olen huomannut, että poikamiehen elämässä on paljon hyviä juttuja, joten mikään kiire ei ole muuttamaan facebookin statusta pois sinkusta.
 

Ameno

Jäsen
Harvoinpa sitä tulee ihastuttua, edellisestä ihastuksesta taitaa olla jotain 10 vuotta. Nyt on valitettavasti tainnut päästä käymään näin. Olen siis harrastuksen parissa viimeisten viikkojen aikana tavannut erään mukavan tytön useampaan kertaan. Ihastuksen syynä voi toki olla ihan vain se yksinkertainen syy, että todella harvoin edes tapaan neitosta, jonka kanssa tulen juttuun, ja joka positiivisesti reagoi mun juttuihin hymyilemällä tai nauramalla, katselemalla silmiin ja joka mua vielä seuraavallakin kerralla iloisesti moikkaa minut nähdessään. Eikä haittaa sekään, että kyseinen neito on myöskin oikein mukiinmenevän näköinen. Ja itselläni on aina iloinen fiilis jälkeenpäin, kun on edes pikaisesti kyseisen tytön nähnyt ja vähän heittänyt läppää.
Ja mikä tässä harmittaa: Kyseinen neitonen taitaa olla, yllätys yllätys, varattu. Kerran mainitsi ohimennen poikaystävänsä, ja toisen kerran ilmaantui mestoille jonkun jantterin kanssa, joka oletin olevan hänen poikaystävänsä. Muilla kerroilla ollaan tavattu ihan kahdestaan tai sitten jonkun muun porukan seurassa. Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...
Tässä on kuitenkin enemmän tai vähemmän yksin tullut vietettyä koko aikuisikä, ja kuten sanottua, edellisestä ihastuksesta on se joku 10 vuotta. On tässä melkein jo tottunut siihen, ettei minulle ketään ole, ja nyt sitten vaan ilmaantuu tollanen ihana tyty, joka repii vanhat tunteet esille ja haavat auki. Hmph!
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...

Tietenkään et yritä mitään, mutta pysy kuulolla, jos hänen statukseensa tulisi muutos. Ja kyllähän kaikki tytöt puhuvat poikaystävistään eli tulet helposti pysymään kartalla.

Sinänsä olisi parempi pysytellä hänestä kokonaan erossa, mutta se ei liene niin realistinen vaihtoehto, jos noita tapaamisia on.
 

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Harvoinpa sitä tulee ihastuttua, edellisestä ihastuksesta taitaa olla jotain 10 vuotta. Nyt on valitettavasti tainnut päästä käymään näin. Olen siis harrastuksen parissa viimeisten viikkojen aikana tavannut erään mukavan tytön useampaan kertaan. Ihastuksen syynä voi toki olla ihan vain se yksinkertainen syy, että todella harvoin edes tapaan neitosta, jonka kanssa tulen juttuun, ja joka positiivisesti reagoi mun juttuihin hymyilemällä tai nauramalla, katselemalla silmiin ja joka mua vielä seuraavallakin kerralla iloisesti moikkaa minut nähdessään. Eikä haittaa sekään, että kyseinen neito on myöskin oikein mukiinmenevän näköinen. Ja itselläni on aina iloinen fiilis jälkeenpäin, kun on edes pikaisesti kyseisen tytön nähnyt ja vähän heittänyt läppää.
Ja mikä tässä harmittaa: Kyseinen neitonen taitaa olla, yllätys yllätys, varattu. Kerran mainitsi ohimennen poikaystävänsä, ja toisen kerran ilmaantui mestoille jonkun jantterin kanssa, joka oletin olevan hänen poikaystävänsä. Muilla kerroilla ollaan tavattu ihan kahdestaan tai sitten jonkun muun porukan seurassa. Mitähän tässä sitten tehdä? Jatkanko kyseisen neidon yrittämistä, vai annan asian olla ja odotan sen seuraavan 10 vuotta, että seuraava tyttö osuu kohdalle... Silloin ei kai voi enää tytöistä puhuakaan...
Tässä on kuitenkin enemmän tai vähemmän yksin tullut vietettyä koko aikuisikä, ja kuten sanottua, edellisestä ihastuksesta on se joku 10 vuotta. On tässä melkein jo tottunut siihen, ettei minulle ketään ole, ja nyt sitten vaan ilmaantuu tollanen ihana tyty, joka repii vanhat tunteet esille ja haavat auki. Hmph!

Ettei tässä nyt ole käyny sillei että tyttö on vaan mukava ja sitten olet vetänyt vähän omia johtopäätöksiä jos siellä siis on poikaystävä.
 

Ameno

Jäsen
Ettei tässä nyt ole käyny sillei että tyttö on vaan mukava ja sitten olet vetänyt vähän omia johtopäätöksiä jos siellä siis on poikaystävä.
Joo, näin tässä on varmaankin käynyt. Tai siis, en mä nyt ole mitään suurempia johtopäätöksiä ole tehnyt, vaan olettanutkin tytön olevan vain perusmukava minua kohtaan. Harvoin vaan omalle kohdalle sattuu ketään (mukavaa) tyttöä, kenen kanssa olisin missään tekemisissä.
Tosin, ensikohtaamisella hän suhtautui melko nyrpeästi eikä juurikaan minua edes huomioinut, mutta seuraavilla kerroilla on ollut jo hymyileväinen kun ollaan nähty.
 

Saxon-747

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chelsea
Joo, näin tässä on varmaankin käynyt. Tai siis, en mä nyt ole mitään suurempia johtopäätöksiä ole tehnyt, vaan olettanutkin tytön olevan vain perusmukava minua kohtaan. Harvoin vaan omalle kohdalle sattuu ketään (mukavaa) tyttöä, kenen kanssa olisin missään tekemisissä.
Tosin, ensikohtaamisella hän suhtautui melko nyrpeästi eikä juurikaan minua edes huomioinut, mutta seuraavilla kerroilla on ollut jo hymyileväinen kun ollaan nähty.

Kysymällähän se toki selviää, mutta jos tosiaan löytyy poikakaveri niin silloin voi olla parempi kun ei kysele. Jotkut vaan on mukavia kun kohtaavat ihmisiä ilman mitään muuta taka-ajatuksia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös