Naisasiat

[Patapakka]

Räpläätkö sinä itse vaimosi puhelinta? On täysin moraalitonta ja lain vastaista lukea toisen ihmisen viestejä. Ja mikään parisuhde ei tuollaisella vahtaamisella parane.

En räplää. Mutta minä ymmärrän sen, jos hädän hetkellä ihminen niin ajautuu toimimaan. Kovasti täällä nyt tietyt nimimerkit tuntuvat olevan sitä mieltä, että tässä @BaronFIN kuvailemassa tilanteessa ainoa sairas asia on se, että hän on lukenut vaimonsa viestejä. Joo, varmaan on moraalisesti arveluttavaa, mutta tässä tilanteessa inhimillistä mielestäni sen perusteella, mitä hän vaimonsa toiminnasta on kertonut.

 

[Hippi Hiiri]

Ei tuo pettämiseen reagointi ole ihan niin yksioikoista tosiaan, kun se osuu omalle kohdalle. Minäkin olen aina tiennyt lähteväni heti, jos niin käy. Omat reaktiot menivät kuitenkin elävässä elämässä suurin piirtein:

1) EI NYT VITTU
2) no, niin makaa kuin petaa
3) tämä oli nyt sitten tässä

No sitten sankaritar selvästi omasta toiminnastaan järkyttyneenä anelee toista mahdollisuutta, minkä koin velvollisuudekseni antaa, koska kyllä minä ymmärsin että sillä miten minäkin oman osuuteni parisuhteesta olin hoitanut oli asiassa merkitystä ja että ei hän sitä pahuuttaan tehnyt vaan onnettomuuttaan. Minua vitutti aivan suunnattoman paljon, että moraalini sanoi, että pakko se tsäänssi on antaa.

Sitten meni jäitä poltellessa pari kuukautta. Hän olisi halunnut puhua asiasta, minä olisin mieluummin työnnellyt neuloja kynsien alle. Minua vitutti niin jumalattoman paljon se, että minun pitää syödä tällainen kuorma paskaa, että minulle oli aivan sama mitä ämmä jatkossa tekee. Hänen pakokeinonsa sitten taas oli käydä kavereiden kanssa viihteellä joka vkl, minkä minä puolestani tulkitsin merkiksi että ei taida kumpaakaan kiinnostaa.

Siinä sitten meni puhumatta loppuaika ja sitten erottiin, kun hänkin huomasi, että ei tästä tule hevonvittua.

Sinänsä hyvin mielenkiintoinen tutkimusmatka oman pään sisään. Jos ei olisi minkäänlaista egoa, niin olisin ongelmitta voinut jatkaa, koska järjellä ymmärrän syyt, seuraukset ja miten eteenpäin. Mutta ego sanoi että et sinä saatana ole näin tossu jätkä, ja sille oli turha yrittää järkeillä mitään.

Jos olisi ollut lapsi(a) mukana kuvioissa, olisin kyllä jäänyt (ainakin pidemmäksi aikaa).

@BaronFIN, tsemppiä matkaan. Ei kuulosta helpolta taipaleelta.

 

[Alamummo]

En siis mene vannomaan miten itse moisessa tilanteessa reagoisin? Luultavasti en menisi salaa tutkimaan, mutta saattaisin kysyä vaimolta jonkun kummallisen puhelinsession päätteeksi, että nyt kun sun puhelinsalailu on ottanut uudet - lähes paranoidit - mittasuhteet niin en voi välttyä ajatukselta, että sulla on jotain salailtavaa. Kyllä se, vaimon reagointi, moiseen syytökseen paljastaisi jo paljon.

Niin, miksi vaimolta ei voi vaan kysyä tätä ja katsoa hänen reaktiotaan?

Useimmat suhteet kariutuvat siihen, että ei osata puhua. Selän takana puhelimen stalkkaaminen on oksettavaa ja laitonta. Jotain ongelmaahan tuossa suhteessa on, kun tämä 99,99%:sti muita parempi nainen toimii tällä tavalla.

 

[heavy]

Tuolla on kaverilla menossa usko elämän peruspilareihin.

Siis tuossahan on kyse pelkästään vuosien mittaisesta kulissisuhteesta, ei mikään uusi yllättävä tieto. Ja kuinka tahansa vänkäät niin toisen ihmisen viestien salaa tutkiminen on väärin niin moraalisesti kuin laillisestikin.

Vähänpä tiedät sairaasta poika.

Tämän pidemmälle en jaksanut viestiäsi tällä kertaa lukea, toki en epäile ettetkö ole tässä asiassa minua asiantuntevampi.

 

[Patapakka]

Siis tuossahan on kyse pelkästään vuosien mittaisesta kulissisuhteesta, ei mikään uusi yllättävä tieto. Ja kuinka tahansa vänkäät niin toisen ihmisen viestien salaa tutkiminen on väärin niin moraalisesti kuin laillisestikin.

Tuo ensimmäinen lauseesi on käsittääkseni hyvin pitkälti oma päätelmäsi asiasta, et tiedä tapauksen taustoja. Minulle tuli BaronFinin viesteistä sellainen kuva, että hänelle suhde on kuitenkin ollut jotain aivan muuta kuin pelkästään vuosien mittainen kulissisuhde. Jotain paljon tärkeämpää.

En minä vänkää siitä, etteikö toisen ihmisen viestien salaa lukeminen olisi laillisesti väärin, mutta kuten aiemmin totesin, minä pystyn ymmärtämään, että hädässä ihminen toimii tuossa kohtaa laillisesti (ja moraalisesti) väärin. Vähän odottaisi inhimillisyyttä, mutta toki se on osan ihmisistä kohdalla mahdoton ajatus.

 

[Saxon-747]

Eikös historian saatossa ja varmaan vielä edelleenkin erittäin suuri osa avioliitoista ole jollain tavalla järjestettyjä, eivätkä erityisemmin mitään rakkausliittoja. Niissä osapuolet oppivat sopeutumaan tilanteeseen. Ja siinä nimenomaan on järkeä, ei välttämättä niinkään erityisen syvää tunnetta.

Kokeilin tuollaista järkevää järjestelyä mutta eihän siitä mitään tullut ja samanlainen fiilis oli ex- vaimollanikin. Kaksi rauniota kiillotti pintaa sen minkä kerkesi kunnes korttitalo romahti. Kyllä parisuhde on ihan kaikkea muuta kuin kulissia ja lakipykäliä. Kuten sanoin niin jokainen menee omalla tyylillään, minä tarvitsen tunnetta ja luottamusta. Enkä koskaan enää kuluta elämääni huonoon ja kylmään parisuhteeseen.


Mitä taas viestien lukemiseen tulee niin täytyy pyöritellä päätä ja ihmetellä minkälainen ihminen hoitaa parisuhdetta lakikirja kourassa.

 

[adolf]

On tämä hurskastelua sanoa mutta silti vähänpä on myötätuntoa, mutta oikeassa olijoita sitten senkin edestä paikalla...

 

[heavy]

Tuo ensimmäinen lauseesi on käsittääkseni hyvin pitkälti oma päätelmäsi asiasta, et tiedä tapauksen taustoja.

Kyllä tuota liittoa on tällä palstalla vuosien varrella riittävästi käsitelty, että siitä lukijoille on varmasti voinut syntyä oikea kuva. Toki vain toisen osapuolen näkökulmasta.

 

[BaronFIN]

Siis meikäläinen on käynyt yksityisellä psykologilla 140€/h ilman mitään Kela korvauksia pyörittelemässä näitä asioita varmaan istumapaikka kausikortin edestä. Eli nätisti sanottuna: hakeuduin hoitoon kun tilanne meni siihen, että akuutissa tilanteessa kyyneliltä ei liikennevaloa enää nähnyt ja jos kysytte mitä tein elämässäni maalis-toukokuussa 2015, niin en muista. Sen tiedän, että avioeropaperit oli osaltani täytetty, kämppä hommattu ja olisi pitänyt ehkä vain lähteä. Sitten kotona kolmivuotias halaa ja ekaluokkalainen tulee näyttämään piirustustaan ja teini pyytämään sählyä pelaamaan, niin minulla ei kanttia ollut tuhota lasteni elämään, koska he itse ovat syyttömiä tilanteeseensa. Itse olen avioerolapsi ja olen itseni asemoinnut siihen moodiin että en ole yhtä paska kuin isäni (joka oikeasti oli alkoholisoitunut juoppo) joka meni miten halusi.

Sitten kun katsoi toista puolta asiasta. Vaimonikin elämä luhistui; kyllä hän tiesi tehneensä väärin. Se oli komea läjä mielialalääkkeitä mitä siitä tuli. Ihan yhtälailla romahdus tuli hänelle kun kuplat eivät enää olleet erillisiä vaan puhkesivat, koska oikeasti keskinäinen olo oli ok. Siis oikeasti on hämmentävää kuinka hyvin kaksi ihmistä voi pelata yhteen, mutta sitten on joku piru joka pistää säätämään ja hakemaan pientä jännitystä.

Me olemme aloittaneet seurustelemaan aikana, jolloin tietokoneilla soitettiin modeemeilla palvelimille ja kirjeitä kirjoitettiin kaupungista toiseen. Helou, 20 vuotta on teknologisesti valovuosi. Yhdessäolomme aikana on tulleet chatit, facet, apit ja muut vastaavat ja puolisollani se oli heti ensimmäisestä chatista alkaen sellaista, huomionhakuisuutta, että saa aikaan tietynreaktion. Joku anonyymi chatti on nyt huulenheittoa ja mikäs siinä, mutta kyllä siinä menee raja, jonka ylittäminen varmasti kiehtoo ja houkuttaa kun ne perhoset siellä vatsanpohjassa on niin ihquja. Ja sen rajan voi ylittää puolivahingossa. Tai tarkoituksellakin, mutta sehän ei vaikuta siihen perheeseen, kun se on oma erillinen kuplansa...

Mutta narkkari on narkkari. Alkuun pienet tumut antaa sen tietyn piristeen joka tuo hymyn suupieleen vielä illalla hampaita harjatessa, mutta sitten tarvitaan isompia ja isompia annoksia. Se on sairaus. Aivan kuten alkoholismi. Lopulta mikään ei enää riittänyt ja loppu on historiaa.

Joten minulla on herkkä korva ja pystyn valitettavan hyvin lukemaan puolisoni käytöksestä milloin hankaluuksia on tiedossa ja ikävää on se, että en ole vielä kertaakaan ollut väärässä.

Oikeasti puolisoni pitäisi kiikuttaa terapiaan pohtimaan näitä asioita ammattilaisen ohjaamana, mutta jos ei halua mennä kallonkutistajalle, niin aika vaikea sinne on ketään väkisin raahata.

Mutta antaa tulla vaan: mikään mitä täältä tulee ei voi vähempää vaikuttaa. Tässä on henkisesti menty sellaisen mankelonnin läpi, että en ihmettele, että tässä maassa on perhesurmaajia ja itsemurhaajia, koska se voima mikä petetyksi tulemista tulee, on jotain niin synkkää ja möhkälemäisen sanoinkuvaamatonta, että heikompi luhistuu sen alle. Mikä ei tapa, vahvistaa.

 

[ZayWest]

Mitä taas viestien lukemiseen tulee niin täytyy pyöritellä päätä ja ihmetellä minkälainen ihminen hoitaa parisuhdetta lakikirja kourassa.

Tai voisi pistää rivin vetämään että ovatko kyseisen toiminnan voimakkaasti tuomitsijat(lue:hakeudu hoitoon sairas stalkkeri) itse kärynneet pettämisestä, huumekaupasta, pedofiiliringin pyörittämisestä tai sitten ihan vain eläneet pumpulilla sisustetussa tynnyrissä. Viestien salaa lukeminen on tuomittavaa toimintaa, mutta pahoihin ongelmiin ajautuneista parisuhteista löytyy lähes poikkeuksetta hyvin arveluttavaa toimintaa. Molempien osalta. Toiseen tapaukseen liittyen kommentoinkin että vahvasti tunnepitoiset asiat eivät tuo aina järjen parhaita puolia esiin.

 

[Tadu]

Tähän lakiin tarttuminen on keskustelun viemistä sivuraiteille. Alkuperäinen pointti taisi olla se, että terveessä ja hyvässä suhteessa ei ajauduta lukemaan toisen viestejä. Kumma ettei sitä saa kirjoittaa tai huomauttaa.

 

[Saxon-747]

Tai voisi pistää rivin vetämään että ovatko kyseisen toiminnan voimakkaasti tuomitsijat(lue:hakeudu hoitoon sairas stalkkeri) itse kärynneet pettämisestä, huumekaupasta, pedofiiliringin pyörittämisestä tai sitten ihan vain eläneet pumpulilla sisustetussa tynnyrissä. Viestien salaa lukeminen on tuomittavaa toimintaa, mutta pahoihin ongelmiin ajautuneista parisuhteista löytyy lähes poikkeuksetta hyvin arveluttavaa toimintaa. Molempien osalta. Toiseen tapaukseen liittyen kommentoinkin että vahvasti tunnepitoiset asiat eivät tuo aina järjen parhaita puolia esiin.

Ennen omaa eroa näin muutaman tuttavan alkoholisoitumista ja kaikenlaista muuta draama. Olin sitä mieltä että heikkoja miehiä kun tuolla tavalla yksi ero vaikuttaa... Kun kävin omaa eroa läpi sen pari vuotta niin en todellakaan ole samaa mieltä. Helvetin raskasta aikaa mutta omalla kohdalla kannatti.

 

[Saxon-747]

Tähän lakiin tarttuminen on keskustelun viemistä sivuraiteille. Alkuperäinen pointti taisi olla se, että terveessä ja hyvässä suhteessa ei ajauduta lukemaan toisen viestejä. Kumma ettei sitä saa kirjoittaa tai huomauttaa.

Hyvä suhde vaan saattaa muuttua yllättäen ihan muuksi... Paljon muuttuvia tekijöitä joita ei voi eikä pidä kontrolloida.

 

[Jymäkkä]

Tähän lakiin tarttuminen on keskustelun viemistä sivuraiteille. Alkuperäinen pointti taisi olla se, että terveessä ja hyvässä suhteessa ei ajauduta lukemaan toisen viestejä. Kumma ettei sitä saa kirjoittaa tai huomauttaa.

Kyllä, mutta lienee kaikille selvää, ettei tuollaisesta suhteesta ollut kysymys. En tarkoita, että viestien lukeminen olisi oikein, mutta ymmärrän, että joskus tuollaiseen ajautuu, eikä se tee ihmisestä kyyläävää natsisikaa. Vaikeita juttuja nämä ovat, ulkopuolelta on aina helppo huudella.

 

[sinikettu]

Hyvä suhde vaan saattaa muuttua yllättäen ihan muuksi... Paljon muuttuvia tekijöitä joita ei voi eikä pidä kontrolloida.

Mitä @BaronFIN juttuihin tulee, niin kuulostaa vähän siltä, ettei se suhde alustakaan lähtien ole niin järin hyvä ollut, ainoastaan siedettävä. Se, että suhde on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä, ei tarkoita, että se on ollut millään tavoin laadukas suhde. Esimerkiksi ihmisillä, joilla on hoitamattomia psykologisia ongelmia, tuppaavat usein menemään samankaltaisten ongelmatapausten kanssa suhteisiin, ja nämä ongelmat vuosien mittaan tavallaan ruokkivat toinen toistaan, eivätkä kumpikaan kykene irrottautumaan suhteesta, vaikka säännöllisin väliajoin sitä miettivätkin. Eivät tällaiset tapaukset mitenkään kovin harvinaisia ole.

 

[penaz]

Hyvä suhde vaan saattaa muuttua yllättäen ihan muuksi... Paljon muuttuvia tekijöitä joita ei voi eikä pidä kontrolloida.

Paljon on myös tekijöitä joihin voi vaikuttaa, ettei suhde yllättäen muutu ihan muuksi. Esimerkiksi avoin keskustelu hankalistakin asioista, henkinen ja fyysinen läheisyys puolisoiden kesken sekä aktiivinen seksielämä.

 

[Sanainen arkku]

Mitä @BaronFIN juttuihin tulee, niin kuulostaa vähän siltä, ettei se suhde alustakaan lähtien ole niin järin hyvä ollut, ainoastaan siedettävä. Se, että suhde on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä, ei tarkoita, että se on ollut millään tavoin laadukas suhde. Esimerkiksi ihmisillä, joilla on hoitamattomia psykologisia ongelmia, tuppaavat usein menemään samankaltaisten ongelmatapausten kanssa suhteisiin, ja nämä ongelmat vuosien mittaan tavallaan ruokkivat toinen toistaan, eivätkä kumpikaan kykene irrottautumaan suhteesta, vaikka säännöllisin väliajoin sitä miettivätkin. Eivät tällaiset tapaukset mitenkään kovin harvinaisia ole.

Onko täällä joku silmät sidottuna miekkailu käynnissä? Toinen toistaan haavoittavampaa tekstiä. @BaronFIN voimia sinne. Vaikutat kaverilta joka tekee kaikkensa joukkueen hyväksi. En anna yhtään neuvoa.

 

[Jymäkkä]

Paljon on myös tekijöitä joihin voi vaikuttaa, ettei suhde yllättäen muutu ihan muuksi. Esimerkiksi avoin keskustelu hankalistakin asioista, henkinen ja fyysinen läheisyys puolisoiden kesken sekä aktiivinen seksielämä.

No totta kai, mutta ei sen paremmin parisuhteisiin kuin lasten kasvattamiseenkaan ole varmaa toimintamallia, jota seuraamalla onnistut. Vaikka teet itse kaikkesi, toinen voi haluta jotain muuta.

 

[Prof. Puck]

Lapset on toki sellainen asia että eroa pitää punnita tarkkaan ja tehdä se oikeista syistä. Silti sanon omasta kokemuksesta että jos molemmat vanhemmat hoitaa oman tontin mahdollisimman hyvin niin lapsillekin ero on parempi. Ei sellaisessa suhteessa missä ei ole yhtään mitään yhdistävää kun lapset ja asuntolaina ole mitään järkeä. Kyllä se vaikuttaa omaan käytökseen vaikka miten pitäisi roolia yllä ja leikkisi että kaikki on hyvin. Itse kestin kulissien pitoa vuoden ja se vuosi poltti minut melko loppuun. Jokainen kuitenkin tekee suhteessaan niin kuin parhaaksi näkee.

Niin, minä siis olen eronnut tilanteessa jossa lapsemme olivat vielä suht. nuoria. Tosin syyt eroon eivät olleet lähellekään yhtä tummansävyiset kuin BaronFIN tapauksessa ja moneen monituiseen kertaan olemme yhdessä ja erikseen lastemme kanssa jutelleet asiasta ja kaikki osapuolet ovat sitä mieltä, että ero oli kuitenkin vähiten huono vaihtoehto tuolloin. Että sikäli en ole eri mieltä kirjoittamastasi.

Tilanteet ja taustat ovat niin erilaisia, että niitä on mahdotonta vertailla. Enemmän hain omilla kommenteillani ihan vaan ymmärrystä palstaveljeä kohtaan, kun jollakin tasolla voi ymmärtää, millaista paskamyrskyä ja tunteiden vuoristorataa hän varmaan käy tällä hetkellä lävitse. Minun kohdallani jos lapset olisivat olleet jo vanhempia, murrosiässä, niin olisimme ex-vaimon kanssa kyllä pysyneet yhdessä siihen saakka, kunnes lapset olisivat kotoa pois muuttaneet, mutta meill tuo ero olikin niin "sisäsiisti" kun erot nyt ylipäätään voi olla.. Eroon päädyimme juuri siksi, että tyhjien kulissien ylläpitäminen vajaan vuosikymmenen tuntui sulalta mahdottomuudelta. Kyllä se silti aina välissä käy mielessä, tuliko kuitenkaan oikeaa ratkaisua tehtyä, vaikka kaikilla osapuolilla elämässä hyvin meneekin. Kyllä minä lapsistani sen näen, että se (vanhempien ero) jätti heihin jälkensä, vaikka sitä ollaan vuosikausia yhdessä työstetty ja reilusti positiivisen puolella ollaan. Ei se - ero - ole koskaan mutkaton vaihtoehto, kun lapsia on kuvioissa mukana... lähinnä vähiten huonoja vaihtoehtoja tuossa yleensä joudutaan punnitsemaan.

Jos tuossa @BaronFIN:in tilanteessa ei olisi lapsia, niin varmaan lusikat olisivat - nyt luetun perusteella - menneet jakoon jo ajat sitten? Aiemmin asiaa kommentoidessani en ollut tietoinen tai muistanut, mitä hän on tänne jo aiemmin kirjoittanut. Parinkymmenen vuoden yhteinen taivalkin on vielä paperia sen rinnalla, miten lapset mutkistavat tällaisia tilanteita ja päätöksiä. Näin siis minä asian näen.

 

[penaz]

No totta kai, mutta ei sen paremmin parisuhteisiin kuin lasten kasvattamiseenkaan ole varmaa toimintamallia, jota seuraamalla onnistut

Toisaalta on olemassa toimintamalleja, joita seuraamalla parisuhde tuskin onnistuu kovin hyvin.

 

[Jymäkkä]

Toisaalta on olemassa toimintamalleja, joita seuraamalla parisuhde tuskin onnistuu kovin hyvin.

Totta, ja vähän hämmentävää, että monet tuntuvat noitakin itsepintaisesti soveltavan parisuhteissaan. Mutta itse en kyllä lähtisi noita "parisuhdevinkkejä" kriisissä kärvistelevälle heittelemään, vaikka ne paikkansa pitäviksi katsoisinkin.

 

[Tadu]

Kyllä, mutta lienee kaikille selvää, ettei tuollaisesta suhteesta ollut kysymys. En tarkoita, että viestien lukeminen olisi oikein, mutta ymmärrän, että joskus tuollaiseen ajautuu, eikä se tee ihmisestä kyyläävää natsisikaa. Vaikeita juttuja nämä ovat, ulkopuolelta on aina helppo huudella.

Millaisissa tapauksissa tuohon ajautuu? Tulee mieleen kaksi mahdollisuutta.
1) Toinen epäilee pettämistä ja pettäminen paljastuu lukemalla viestit = Oli syytä mustasukkaisuuteen, toinen petti. Suhteessa ei kaikki hyvin.
2) Toinen epäilee pettämistä, mutta pettäminen ei paljastukaan puhelimesta = Ei välttämättä pettämistä siis ollenkaan, mutta suhteessa epätervettä mustasukkaisuutta. Suhteessa ei kaikki hyvin.

Eli siinä vaiheessa kun toisen puhelinta kyylätään asiat ovat huonosti joka tapauksessa. Tietenkään nämä asiat eivät ole helppoja, mutta en mä keksi mitään tilannetta, missä terveessä parisuhteessa pitäisi kyylätä toisen puhelinta.

En tiedä miten voisin auttaa, mutta ihmeellistä minun mielestäni on tuollaista puolustella oli tilanne mikä hyvänsä. Jos toiseen henkilöön ei luota, niin se suhde on huono paljastuu sieltä taustalta pettämistä tai ei. Eikä se olo sillä parane vaikka sieltä puhelimesta ei mitään löydykään.

Eikä mun tarkoitus ole nyt lytätä ketään tai aiheuttaa pahaa oloa. Pahoittelut jos jollekin niin käy.

 

[koukku]

Mitä @BaronFIN juttuihin tulee, niin kuulostaa vähän siltä, ettei se suhde alustakaan lähtien ole niin järin hyvä ollut, ainoastaan siedettävä. Se, että suhde on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä, ei tarkoita, että se on ollut millään tavoin laadukas suhde. Esimerkiksi ihmisillä, joilla on hoitamattomia psykologisia ongelmia, tuppaavat usein menemään samankaltaisten ongelmatapausten kanssa suhteisiin, ja nämä ongelmat vuosien mittaan tavallaan ruokkivat toinen toistaan, eivätkä kumpikaan kykene irrottautumaan suhteesta, vaikka säännöllisin väliajoin sitä miettivätkin. Eivät tällaiset tapaukset mitenkään kovin harvinaisia ole.

Äijä on kyllä ainakin psykologian aineopinnot lukenut, sen verran vakuuttavaa tekstiä heittelet täysin tuntemattomien ihmisten elämästä...

 

[Jymäkkä]

Millaisissa tapauksissa tuohon ajautuu? Tulee mieleen kaksi mahdollisuutta.
1) Toinen epäilee pettämistä ja pettäminen paljastuu lukemalla viestit = Oli syytä mustasukkaisuuteen, toinen petti. Suhteessa ei kaikki hyvin.
2) Toinen epäilee pettämistä, mutta pettäminen ei paljastukaan puhelimesta = Ei välttämättä pettämistä siis ollenkaan, mutta suhteessa epätervettä mustasukkaisuutta. Suhteessa ei kaikki hyvin.

Eli siinä vaiheessa kun toisen puhelinta kyylätään asiat ovat huonosti joka tapauksessa. Tietenkään nämä asiat eivät ole helppoja, mutta en mä keksi mitään tilannetta, missä terveessä parisuhteessa pitäisi kyylätä toisen puhelinta.

No en minäkään, mutta ymmärrän hyvin, että joskus tuohon voi ajautua. Ja silloin tietysti ajautuva yleensä kokee voimakkaasti, ettei suhde ole kunnossa. Oikeasti toki tämä voi johtua ajautujan sairaalloisesta mustasukkaisuudesta tai jopa "vain" uteliaisuudesta.

Mutta jos ennen niin avoin puoliso alkaa piilotella puhelintaan ja pitää sitä aina äänettömällä kotona sekä poistuu puhumaan puheluita kuulietäisyyden ulkopuolelle toistuvasti, niin monenkin epäilys herännee ja tulee mieleen, että puhelimesta totuus voisi paljastua. Riippumatta siitä, sortuuko lopulta vakoiluun.

 

[sinikettu]

Äijä on kyllä ainakin psykologian aineopinnot lukenut, sen verran vakuuttavaa tekstiä heittelet täysin tuntemattomien ihmisten elämästä...

Kyllä. Voin antaa tarpeen tulllen lisädiagnoosia sinulle siitä, miksi käytät lauseen lopussa kolmea pistettä (Hint: se liittyy vanhempiisi).

Mitään muuta tämän henkilön suhteesta en tiedä, kuin se mitä hän on täällä sanonut. Jos jo suhteen alkuvaiheissa nainen on käynyt sivussa paneskelemassa muita ihmisiä (monikossa), niin ei se järin hyvää lupaa suhteelle.