Naisasiat

[pakki3000]

Oma emäntä oli saanut viestiä kymmennen vuoden takaiselta sivusuhteeltaan tässä juhannuksen alla ja oli jäänyt jostain ihmeen syystä viestittelemään kun kaveri oli kehunut ja valuttanut verbaalista hunajaa puolisoni korviin. Oli kaveri jo huudellut, että pitää poiketa kyläilemässä! Ihqua...

Ei kuitenkaan ottanut puoliso puheeksi omasta takaa, mutta myönsi kun tarkentavasti osasin kysyä. Kehut toisesta suunnasta kolahtavat naiseeni vain paremmin ja kovemmin kuin minulta, 20 vuotta vieressä kulkeneelta kaverilta, vaikka sanat olisivat sanasta sanaan täysin samat. On tää hienoa!

Puolisollani on tarve saada hyväksyntää ja kehuja. Ja mitä laajemmin ja monipuolisemmin, niin tämä huume löytää nistinsä. Omassa lapsuudenkodissa ei kuulemma annettu kehuja vaikka kotiin tuotiin yli ysin keskiarvoja ja ulkonäköäkin on niin, että nainen on mielestäni kaunis. Äitinsä mukaan kuitenkin "kaunis, muttei mikään missi" (kuka oikeasti sanoo näin lapselleen). Terapiaan tuon pitäisi mennä.

En tiedä miten suomalaisissa kodeissa on: kehuvatko ihmiset lapsiaan? Jotenkin tuntuu, että tässäkin on sukupolvien välinen kuilu edelleen ja hyvää palautetta ei osata vieläkään antaa lapsille vaan aina voidaan tehdä asioita paremmin ja tytöille ostetaan silikoneja 18v lahjoiksi näin kärjistetysti. En tarkoita, että keskinkertaisuutta pitäisi juhlia, mutta terve itsetunto lapsena voisi tarkoittaa tervettä itsetuntoa aikuisena?

Pyyntö muuten kanssaveljille: jos olette joskus 10 vuotta sitten päässeet pukille, niin älkää olko niin epätoivoisia, että lähdette vikittelemään varattua milfiä vuosien tauon jälkeen "jospa se sittenkin lämpenisi uudelleen". Antakaa olla. Etsikää jotain uutta reikää valloitettavaksi ja jättäkää perheelliset rauhaan.

No kyllähän se sinunkin kannattaisi jossain vaiheessa lopettaa vaimosi ymmärtäminen.

 

[sinikettu]

En tarkoita, että keskinkertaisuutta pitäisi juhlia, mutta terve itsetunto lapsena voisi tarkoittaa tervettä itsetuntoa aikuisena?

Tämä kehuminen ja itsetunto -juttu on debunkattu täysin viimeistään 2000-luvun aikana. Lapsen kehuminen vain siksi, että hän tuntisi hetkellistä hyvää oloa on enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Se ei auta elämässä tasan tarkkaan yhtään, mutta todennäköisesti lisää esimerkiksi todennäköisyyttä narsistisen persoonallisuuden kehittymiselle ja ylipäänsä surkean sietokyvyn kritiikin ja psykologisen paineen kestämiselle.

Kehumisen suhteen lienee hyödyllistä kehua yrittämisestä ja aktiivisuudesta asioiden suhteen, mutta tässäkin on vaaran opettaa lapselle, että hänen arvonsa on liikaa sidottuna siihen, kuinka ahkerasti hän tekee asioita.

Kehuminen on samaa perua karkin syönnin kanssa. Lapsena elämä ilman sitä vaikuttaa sietämättömältä, mutta jos sitä joka käänteessä aletaan sullomaan kurkusta alas, niin läskiksi menee. Kohtuus lienee tässäkin kohtaa paras vaihtoehto.

 

[sinikettu]

Puolisollani on tarve saada hyväksyntää ja kehuja. Ja mitä laajemmin ja monipuolisemmin, niin tämä huume löytää nistinsä. Omassa lapsuudenkodissa ei kuulemma annettu kehuja vaikka kotiin tuotiin yli ysin keskiarvoja ja ulkonäköäkin on niin, että nainen on mielestäni kaunis. Äitinsä mukaan kuitenkin "kaunis, muttei mikään missi" (kuka oikeasti sanoo näin lapselleen). Terapiaan tuon pitäisi mennä

Kuulostaa enemmänkin siltä, että lapsuudenkodissa oltiin hyvin välinpitämättömiä lapsen tekemisen suhteen. Sanoisin kuitenkin, että lapsuudenkoti ei ollut se suurin syy, miksi puolisostasi on kehittynyt sellainen kuin on kehittynyt. Esimerkiksi mainio kirja The Nurture Assumption argumentoi todella vahvasti, että vanhemmilla ja kotiolosuhteilla ei ole juurikaan painoarvoa lapsen kehityksen suhteen verrattuna kodin ulkopuoliseen ympäristöön, vaan ylivoimaisesti suurin lapsen kehitykseen vaikuttava tekijä tulee pääasiassa ikätovereistansa ja kodin ulkopuolisista sosiaalisista ryhmistä. Tuo kirja pitäisi antaa luettavaksi jokaiselle, jotka syyttävät vanhempiaan omasta psykologisesta kehityksestänsä, muutoin kuin geeniensä osalta.

 

[BaronFIN]

No kyllä itseni ymmärrys on aika lopussa, mutta 20 vuotta ja kolme lasta on helvetinmoinen investointi elämässä yhteen ihmissuhteeseen kun jengi poraa täällä kahden viikon seukkaamisen loppumista kun toista ei enää huvittanut. Mummoni sanoi aikoinaan: "ero ei koskaan käynyt mielessä, murha kylläkin". Karulla tavalla ymmärrän tuon ajatuksen.

Periaatteessa olisin valmis eroamaan vaikka ensi viikolla, mutta käytännön ositukset ja muun elämän järjestäminen täysin uusiksi ovat vielä vaakakupissa niin paljon "työläämmät" kuin pienien lillukanvarsien sietämiset, että annas olla. Ja lisäksi joku kysyi tuolla aiemmin millaista on seurustelu masentuneen kanssa? Onhan tuolla puolisollani lääkitykset ja niin edelleen, että haasteellistahan se on. Mutta toimeen tullaan.

 

[Rod Weary]

No kyllä itseni ymmärrys on aika lopussa, mutta 20 vuotta ja kolme lasta on helvetinmoinen investointi elämässä yhteen ihmissuhteeseen kun jengi poraa täällä kahden viikon seukkaamisen loppumista kun toista ei enää huvittanut. Mummoni sanoi aikoinaan: "ero ei koskaan käynyt mielessä, murha kylläkin". Karulla tavalla ymmärrän tuon ajatuksen.

Juujuu, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Jos siis olet 18-vuotias ekan "erosi" kynnyksellä oleva elämäm koululainen.

 

[Saxon-747]

Juujuu, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Jos siis olet 18-vuotias ekan "erosi" kynnyksellä oleva elämäm koululainen.

Jos on sijoittanut parisuhteeseen vuosia, niin kyllähä se pitää hampaat irvessä katsoa loppuun. Sit ku toinen lähtee kaiken anteksiannon ja kestämisen jälkeen kehuja jakelevan helppoheikin matkaan. Voi tyytyväisenä miettiä miten sijoitus on kannattanut.

 

[Rod Weary]

Jos on sijoittanut parisuhteeseen vuosia, niin kyllähä se pitää hampaat irvessä katsoa loppuun. Sit ku toinen lähtee kaiken anteksiannon ja kestämisen jälkeen kehuja jakelevan helppoheikin matkaan. Voi tyytyväisenä miettiä miten sijoitus on kannattanut.

Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.

 

[Styge]

Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.

Rippuu vähän takaiskusta. Ei se pitkäkään suhde kaikelta paskalta suojaa.

 

[Pekko Pelikaani]

Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.

Leon koeta jaksaa. Samaa kanssa joskus matkan yhteisenmatkan varrella ihmetellyt kun vaimolle jonkun muun kehut on niin hunajaa mutta oman miehen sanoissa ei ole tehoa. Olen kanssasi aivan samaamieltä luovuttaminen ei ole ensimmäinen ei edes kolmas vaihtoehto. Nykyään tuntuvat ihmissuhteet olevan samaa kertakäyttö tavaraa kuin muukin materia mitä kaupoissa myydään. Itse sen verran vanhanliiton miehiä että niin vasta kuin myötämäessä yhtä emännän kanssa pidetään ja vaikeuksien kautta voittoon. Näin on taaplattu parikymmentä vuotta ja toivottavasti ainakin saman verran vielä edessä.

 

[Saxon-747]

Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.

Riippuu ihan takaiskusta ja siitä mitä itse kukin arvostaa. Kai minä olen vähän typerä ku luottamus on yksi tärkeimpiä asiota hyvälle parisuhteelle... Toiset arvostaa taas menneitä vuosia ja paljonko on tullut sijoitettua.

 

[Prof. Puck]

Riippuu ihan takaiskusta ja siitä mitä itse kukin arvostaa. Kai minä olen vähän typerä ku luottamus on yksi tärkeimpiä asiota hyvälle parisuhteelle... Toiset arvostaa taas menneitä vuosia ja paljonko on tullut sijoitettua.

Et -ainakaan minun mielestäni - ole väärässä tuon luottamuksen suhteen, mutta täytyyhän asioita nyt kuitenkin mittasuhteuttaa. Jos joku nuoruuden ihastus on käynyt simasuuna vuodattamassa hunajaa vaimon korvaan, mutta tilanne on vielä sille tasolle jäänyt, niin aika radikaalia olisi laittaa koko paska pakettiin siltä istumalta. Täysin eri asia, jos vaimo olisi jo pidempään vehkeillyt selän takana ja puhuttaisiin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Siinäkin tilanteessa miettisin vielä punniten muita asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka vanhoja lapset ovat. Kyllä sellainen pari vuotta menee paskemmassakin suhteessa (olettaen että kyseisen vaimon kanssa saa asiat edes jollakin siedettävällä tavalla sovittua), jos sillä lisäajalla saa lapset kasvatettua ja omilleen. Sitten lasten lähtiessä samalla ovenavauksella voikin koko perhe muuttaa erilleen.

Minua tuossa jutussa yllätti eniten ehkä se, että joku mies on valmis noin systemaattisesti tuhoamaan toisen parisuhteen panon toivossa? Sen tiedän, että naiset osaavat olla toisilleen julmia näissäkin jutuissa, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä alkaa sekaantua jo varattuun naiseen. Täytyy olla joko todella epätoivoinen, rakastunut tai kokovartalo-kyrpä tuollainen äijä. Voihan se toki olla sitä kaikkea kolmea samaan aikaan.

 

[Väsyneet Kädet]

Minua tuossa jutussa yllätti eniten

Minua yllättää eniten suhteen perusteiden köykäisyys. Sitten todetaan, että kumppani on joko perseestä tai "ihan ok". Sitten yllättäen toisten kuiskuttelut alkavatkin kiinnostaa, ihan säännöllisesti.

Eli, vähemmän tyytymistä vain johonkin, eikä paikata paskoja suhteita naimisiinmenolla ja lapsilla.

 

[heavy]

Minua tuossa jutussa yllätti eniten ehkä se, että

Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.

 

[Prof. Puck]

Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.

Tämä on aika paha! Olen periaatteessa itsekin täysin sitä vastaan, että toisen reviirille tungetaan tutkimalla puhelinta. Mutta tässä raadollisessa maailmassa riittää kuitenkin ymmärrystä tietyissä tapauksissa ja tiettyyn rajaan saakka myös moiseen, vaikka se väärin onkin.

Mietitään tilanne, jossa ollaan oltu parisuhteessa vuosikausia ja vaimon puhelinkäyttäytyminen ei ole koskaan ollut normaalista poikkeavaa. Yks kaks yllättäen kaikkien vuosien jälkeen vaimo alkaisi suojelella puhelintaan kuin jotain suurempaa valtionsalaisuutta. Aika inhimillinen on varmasti fiilis, että mitäs sillä on oikein salattavaa? Varsinkin jos/kun käytös muutenkin muuttuisi etäiseksi. Siis eihän se oikein ole ja itselläni olisi varmasti helvetilliset morkkikset jos menisin tutkimaan vaimon puhelinta ja vielä enemmän jos osoittautuisi, ettei siellä mitään salattavaa edes ole, mutta tietyllä tapaa ymmärrän em. skenaarion kun puhutaan pitkästä parisuhteesta.

En siis mene vannomaan miten itse moisessa tilanteessa reagoisin? Luultavasti en menisi salaa tutkimaan, mutta saattaisin kysyä vaimolta jonkun kummallisen puhelinsession päätteeksi, että nyt kun sun puhelinsalailu on ottanut uudet - lähes paranoidit - mittasuhteet niin en voi välttyä ajatukselta, että sulla on jotain salailtavaa. Kyllä se, vaimon reagointi, moiseen syytökseen paljastaisi jo paljon.

 

[BaronFIN]

Olen syyllinen, kyllä tunnustan sen ensimmäisenä ja olen valmis ottamaan minkä tahansa rangaistuksen minkä Suomen rikoslaki minulle määrää anonyymin sähköpostiosoitteen viestien lukemisesta. Onhan se moraalisesti täysin väärin.

Takana on 20 vuoden suhde ja olisihan se pitänyt jo alusta alkaen nähdä, että tyttöystävällä ei kaikki asetukset ole ihan kohdallaan: armeija aikana oli jotain säätöä selän takana, pari kertaa on käynyt heiluttamassa peittoa muuallakin, joista toisen kanssa piiperöi viitisen vuotta selän takana ja toinen nyt taasen valuttelee hunajaa netin välityksellä, joten anteeksi vaan vitusti jos ei luotto ole 100% tämän ns. kumppanini toimintaa kohtaa. Ja minä olen se paska jätkä "ku se lukee toisen viestejä!" Jos oma ei-työpuhelin sisältää sellaista tavaraa mitä ei toinen voisi nähdä milloin vain, niin silloin kannattaa katsoa peiliin eikä huutaa poliisia paikalle että "toi teki niisk niisk väärin".

Sitten on kolikon toinen puoli: en itse ole ihan kypsällä tavalla käsitellyt näitä asioita, joten mikä minä olen tuomitsemaan. Fakta on kuitenkin se, 99,99% ajasta tämä nainen jotain parempaa mitä kukaan teistä tulee koskaan itselleen kumppanina saamaan, joten tässä päästään tylyllä tavalla asioiden punnitsemiseen. Vielä kun lapsia on kolme leikki-ikäisestä teiniin, niin se paatti ei ihan pienestä karille karahda. Toki se voi joskus upota, mutta nyt on useamman elämän mittainen suunnitelma joka viedään loppuun ja myöhemmin katsotaan mitä jäljelle jää.

@Prof. Puck laittoi tuossa aika hyvin sen mistä koko paska lähti aikoinaan liikkeelle.

 

[Saxon-747]

Et -ainakaan minun mielestäni - ole väärässä tuon luottamuksen suhteen, mutta täytyyhän asioita nyt kuitenkin mittasuhteuttaa. Jos joku nuoruuden ihastus on käynyt simasuuna vuodattamassa hunajaa vaimon korvaan, mutta tilanne on vielä sille tasolle jäänyt, niin aika radikaalia olisi laittaa koko paska pakettiin siltä istumalta. Täysin eri asia, jos vaimo olisi jo pidempään vehkeillyt selän takana ja puhuttaisiin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Siinäkin tilanteessa miettisin vielä punniten muita asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka vanhoja lapset ovat. Kyllä sellainen pari vuotta menee paskemmassakin suhteessa (olettaen että kyseisen vaimon kanssa saa asiat edes jollakin siedettävällä tavalla sovittua), jos sillä lisäajalla saa lapset kasvatettua ja omilleen. Sitten lasten lähtiessä samalla ovenavauksella voikin koko perhe muuttaa erilleen.

Minua tuossa jutussa yllätti eniten ehkä se, että joku mies on valmis noin systemaattisesti tuhoamaan toisen parisuhteen panon toivossa? Sen tiedän, että naiset osaavat olla toisilleen julmia näissäkin jutuissa, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä alkaa sekaantua jo varattuun naiseen. Täytyy olla joko todella epätoivoinen, rakastunut tai kokovartalo-kyrpä tuollainen äijä. Voihan se toki olla sitä kaikkea kolmea samaan aikaan.

Lapset on toki sellainen asia että eroa pitää punnita tarkkaan ja tehdä se oikeista syistä. Silti sanon omasta kokemuksesta että jos molemmat vanhemmat hoitaa oman tontin mahdollisimman hyvin niin lapsillekin ero on parempi. Ei sellaisessa suhteessa missä ei ole yhtään mitään yhdistävää kun lapset ja asuntolaina ole mitään järkeä. Kyllä se vaikuttaa omaan käytökseen vaikka miten pitäisi roolia yllä ja leikkisi että kaikki on hyvin. Itse kestin kulissien pitoa vuoden ja se vuosi poltti minut melko loppuun. Jokainen kuitenkin tekee suhteessaan niin kuin parhaaksi näkee.

 

[pernaveikko]

Fakta on kuitenkin se, 99,99% ajasta tämä nainen jotain parempaa mitä kukaan teistä tulee koskaan itselleen kumppanina saamaan, joten tässä päästään tylyllä tavalla asioiden punnitsemiseen.

Ei tarvitse olla kummoinen psykologi tajutakseen miten tälläinen hyökkäys kertoo karua kieltään stressaavasta ainoastaan lasten takia pystyssä olevista kulisseista.

 

[Patapakka]

Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.

Ja minua ihmetyttää eniten se, että kuinka joku kehtaa tulla laittamaan tänne noin kusipäisen kommentin kuin sinä tässä tilanteessa. Kaverilla on menossa luottamus ja usko 20 vuoden suhteeseen ja yhteiselämään ja sinä tulet tänne heittämään tuollaista paskaa.

@BaronFIN, tsemppiä isosti sinulle äläkä välitä tällaisista nimimerkki heavyista.

 

[adolf]

Miten se sanonta siitä hopeareunuksesta menikään? Ei sen hokeminen varmaan ihan kauheasti auta kun on itse siinä myrskyn silmässä, mutta taitaa siinä kuitenkin jotain perää olla kun sitten aikanaan voi katsoa taaksepäin. En itse kuitenkaan haluaisi kuulla näitä kulahtaneita latteuksia vaan ihminen vaikeissa tilanteissa tarvitsee ystävää jolle voi avautua totuudenmukaisesti.

 

[sampio]

Jos joku palstan

Naurattaa, kun täällä jätkät kertovat miten ite lähtisivät suhteesta ja ovat niin itsevarmoja ja sitä ja tätä, vaikka todellisuudessa ihan samanlaisia pitsinnyplääjiä suurin osa on.

Suoranaisia jättökehotuksia ei taida kovin montaa olla, mutta pointtisi on silti kohdillaan. Useinhan nämä ovat ulkoapäin hyvin selkeitä ja mustavalkoisia juttuja, mutta itse pääosaa esittäessä eivät välttämättä enää niin simppeleitä. Hiukan huvittaa sekin, että muutaman hetken kuluttua joku tulee painiskelemaan omantuntonsa kanssa, kun tekisi mieli varattua panna, ja silloin on taas liuta palstalaisia neuvomassa, miten siihen on oikeus, koska nainen ei selkeästi liitossaan saa riittävästi tai riittävän laadukkaasti. Näinhän nää menee.

 

[julle-jr]

Lapset on toki sellainen asia että eroa pitää punnita tarkkaan ja tehdä se oikeista syistä. Silti sanon omasta kokemuksesta että jos molemmat vanhemmat hoitaa oman tontin mahdollisimman hyvin niin lapsillekin ero on parempi. Ei sellaisessa suhteessa missä ei ole yhtään mitään yhdistävää kun lapset ja asuntolaina ole mitään järkeä. Kyllä se vaikuttaa omaan käytökseen vaikka miten pitäisi roolia yllä ja leikkisi että kaikki on hyvin. Itse kestin kulissien pitoa vuoden ja se vuosi poltti minut melko loppuun. Jokainen kuitenkin tekee suhteessaan niin kuin parhaaksi näkee.

Eikös historian saatossa ja varmaan vielä edelleenkin erittäin suuri osa avioliitoista ole jollain tavalla järjestettyjä, eivätkä erityisemmin mitään rakkausliittoja. Niissä osapuolet oppivat sopeutumaan tilanteeseen. Ja siinä nimenomaan on järkeä, ei välttämättä niinkään erityisen syvää tunnetta.

 

[heavy]

minua ihmetyttää eniten

Onhan tuollainen liitto jossa mustasukkainen puoliso vakoilee toisen osapuolen tekemisiä ihan sairas. Oli syytä tai ei. Hoitoa kannattaa hankkia. Ja ero. Jos sinusta tuollainen vaatiminen on ok, niin sama resepti sinulle.

 

[Tadu]

Tottakai se on vaikeeta kun on vuosia takana ja tunteet pelissä, mutta ehkä silloin pitäisikin kysyä ja kuunnella neuvoja ihmisiltä, jotka pystyvät antamaan objektiivisia ja kiihkottomia neuvoja.

Edit: Samaa mieltä kuin käyttäjä @heavy tuossa yllä.

 

[Patapakka]

Onhan tuollainen liitto jossa mustasukkainen puoliso vakoilee toisen osapuolen tekemisiä ihan sairas. Oli syytä tai ei. Hoitoa kannattaa hankkia. Ja ero. Jos sinusta tuollainen vaatiminen on ok, niin sama resepti sinulle.

Tuolla on kaverilla menossa usko elämän peruspilareihin. Hoitoon sinun tässä pitäisi lähteä, kun tuolla tavalla tulet hädässä olevaa ihmistä vastaan tänne hyökkäämään.

 

[penaz]

Hoitoon sinun tässä pitäisi lähteä, kun tuolla tavalla tulet hädässä olevaa ihmistä vastaan tänne hyökkäämään.

Räpläätkö sinä itse vaimosi puhelinta? On täysin moraalitonta ja lain vastaista lukea toisen ihmisen viestejä. Ja mikään parisuhde ei tuollaisella vahtaamisella parane.