No kyllähän se sinunkin kannattaisi jossain vaiheessa lopettaa vaimosi ymmärtäminen.
Oma emäntä oli saanut viestiä kymmennen vuoden takaiselta sivusuhteeltaan tässä juhannuksen alla ja oli jäänyt jostain ihmeen syystä viestittelemään kun kaveri oli kehunut ja valuttanut verbaalista hunajaa puolisoni korviin. Oli kaveri jo huudellut, että pitää poiketa kyläilemässä! Ihqua...
Ei kuitenkaan ottanut puoliso puheeksi omasta takaa, mutta myönsi kun tarkentavasti osasin kysyä. Kehut toisesta suunnasta kolahtavat naiseeni vain paremmin ja kovemmin kuin minulta, 20 vuotta vieressä kulkeneelta kaverilta, vaikka sanat olisivat sanasta sanaan täysin samat. On tää hienoa!
Puolisollani on tarve saada hyväksyntää ja kehuja. Ja mitä laajemmin ja monipuolisemmin, niin tämä huume löytää nistinsä. Omassa lapsuudenkodissa ei kuulemma annettu kehuja vaikka kotiin tuotiin yli ysin keskiarvoja ja ulkonäköäkin on niin, että nainen on mielestäni kaunis. Äitinsä mukaan kuitenkin "kaunis, muttei mikään missi" (kuka oikeasti sanoo näin lapselleen). Terapiaan tuon pitäisi mennä.
En tiedä miten suomalaisissa kodeissa on: kehuvatko ihmiset lapsiaan? Jotenkin tuntuu, että tässäkin on sukupolvien välinen kuilu edelleen ja hyvää palautetta ei osata vieläkään antaa lapsille vaan aina voidaan tehdä asioita paremmin ja tytöille ostetaan silikoneja 18v lahjoiksi näin kärjistetysti. En tarkoita, että keskinkertaisuutta pitäisi juhlia, mutta terve itsetunto lapsena voisi tarkoittaa tervettä itsetuntoa aikuisena?
Pyyntö muuten kanssaveljille: jos olette joskus 10 vuotta sitten päässeet pukille, niin älkää olko niin epätoivoisia, että lähdette vikittelemään varattua milfiä vuosien tauon jälkeen "jospa se sittenkin lämpenisi uudelleen". Antakaa olla. Etsikää jotain uutta reikää valloitettavaksi ja jättäkää perheelliset rauhaan.
Tämä kehuminen ja itsetunto -juttu on debunkattu täysin viimeistään 2000-luvun aikana. Lapsen kehuminen vain siksi, että hän tuntisi hetkellistä hyvää oloa on enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Se ei auta elämässä tasan tarkkaan yhtään, mutta todennäköisesti lisää esimerkiksi todennäköisyyttä narsistisen persoonallisuuden kehittymiselle ja ylipäänsä surkean sietokyvyn kritiikin ja psykologisen paineen kestämiselle.En tarkoita, että keskinkertaisuutta pitäisi juhlia, mutta terve itsetunto lapsena voisi tarkoittaa tervettä itsetuntoa aikuisena?
Kuulostaa enemmänkin siltä, että lapsuudenkodissa oltiin hyvin välinpitämättömiä lapsen tekemisen suhteen. Sanoisin kuitenkin, että lapsuudenkoti ei ollut se suurin syy, miksi puolisostasi on kehittynyt sellainen kuin on kehittynyt. Esimerkiksi mainio kirja The Nurture Assumption argumentoi todella vahvasti, että vanhemmilla ja kotiolosuhteilla ei ole juurikaan painoarvoa lapsen kehityksen suhteen verrattuna kodin ulkopuoliseen ympäristöön, vaan ylivoimaisesti suurin lapsen kehitykseen vaikuttava tekijä tulee pääasiassa ikätovereistansa ja kodin ulkopuolisista sosiaalisista ryhmistä. Tuo kirja pitäisi antaa luettavaksi jokaiselle, jotka syyttävät vanhempiaan omasta psykologisesta kehityksestänsä, muutoin kuin geeniensä osalta.Puolisollani on tarve saada hyväksyntää ja kehuja. Ja mitä laajemmin ja monipuolisemmin, niin tämä huume löytää nistinsä. Omassa lapsuudenkodissa ei kuulemma annettu kehuja vaikka kotiin tuotiin yli ysin keskiarvoja ja ulkonäköäkin on niin, että nainen on mielestäni kaunis. Äitinsä mukaan kuitenkin "kaunis, muttei mikään missi" (kuka oikeasti sanoo näin lapselleen). Terapiaan tuon pitäisi mennä
Juujuu, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Jos siis olet 18-vuotias ekan "erosi" kynnyksellä oleva elämäm koululainen.No kyllä itseni ymmärrys on aika lopussa, mutta 20 vuotta ja kolme lasta on helvetinmoinen investointi elämässä yhteen ihmissuhteeseen kun jengi poraa täällä kahden viikon seukkaamisen loppumista kun toista ei enää huvittanut. Mummoni sanoi aikoinaan: "ero ei koskaan käynyt mielessä, murha kylläkin". Karulla tavalla ymmärrän tuon ajatuksen.
Juujuu, ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Jos siis olet 18-vuotias ekan "erosi" kynnyksellä oleva elämäm koululainen.
Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.Jos on sijoittanut parisuhteeseen vuosia, niin kyllähä se pitää hampaat irvessä katsoa loppuun. Sit ku toinen lähtee kaiken anteksiannon ja kestämisen jälkeen kehuja jakelevan helppoheikin matkaan. Voi tyytyväisenä miettiä miten sijoitus on kannattanut.
Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.
Leon koeta jaksaa. Samaa kanssa joskus matkan yhteisenmatkan varrella ihmetellyt kun vaimolle jonkun muun kehut on niin hunajaa mutta oman miehen sanoissa ei ole tehoa. Olen kanssasi aivan samaamieltä luovuttaminen ei ole ensimmäinen ei edes kolmas vaihtoehto. Nykyään tuntuvat ihmissuhteet olevan samaa kertakäyttö tavaraa kuin muukin materia mitä kaupoissa myydään. Itse sen verran vanhanliiton miehiä että niin vasta kuin myötämäessä yhtä emännän kanssa pidetään ja vaikeuksien kautta voittoon. Näin on taaplattu parikymmentä vuotta ja toivottavasti ainakin saman verran vielä edessä.Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.
Ei tietenkään kaikki pitkätkään suhteet aina kestä kaikkia mutkia ja vastoinkäymisiä. Mutta kyllä sillä yhteisellä menneisyydellä on aika pirusti merkitystä, kun niitä vuosia on tarpeeksi takana. Lapsista ja kaikesta muusta tärkeästä puhumattakaan. Jos toinen lähtee, niin sitten lähtee. Mutta ensimmäiseen takaiskuun luovuttaminen on ihan junnutouhua.
Riippuu ihan takaiskusta ja siitä mitä itse kukin arvostaa. Kai minä olen vähän typerä ku luottamus on yksi tärkeimpiä asiota hyvälle parisuhteelle... Toiset arvostaa taas menneitä vuosia ja paljonko on tullut sijoitettua.
Minua yllättää eniten suhteen perusteiden köykäisyys. Sitten todetaan, että kumppani on joko perseestä tai "ihan ok". Sitten yllättäen toisten kuiskuttelut alkavatkin kiinnostaa, ihan säännöllisesti.Minua tuossa jutussa yllätti eniten
Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.Minua tuossa jutussa yllätti eniten ehkä se, että
Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.
Et -ainakaan minun mielestäni - ole väärässä tuon luottamuksen suhteen, mutta täytyyhän asioita nyt kuitenkin mittasuhteuttaa. Jos joku nuoruuden ihastus on käynyt simasuuna vuodattamassa hunajaa vaimon korvaan, mutta tilanne on vielä sille tasolle jäänyt, niin aika radikaalia olisi laittaa koko paska pakettiin siltä istumalta. Täysin eri asia, jos vaimo olisi jo pidempään vehkeillyt selän takana ja puhuttaisiin avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Siinäkin tilanteessa miettisin vielä punniten muita asioita, kuten esimerkiksi sitä kuinka vanhoja lapset ovat. Kyllä sellainen pari vuotta menee paskemmassakin suhteessa (olettaen että kyseisen vaimon kanssa saa asiat edes jollakin siedettävällä tavalla sovittua), jos sillä lisäajalla saa lapset kasvatettua ja omilleen. Sitten lasten lähtiessä samalla ovenavauksella voikin koko perhe muuttaa erilleen.
Minua tuossa jutussa yllätti eniten ehkä se, että joku mies on valmis noin systemaattisesti tuhoamaan toisen parisuhteen panon toivossa? Sen tiedän, että naiset osaavat olla toisilleen julmia näissäkin jutuissa, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä alkaa sekaantua jo varattuun naiseen. Täytyy olla joko todella epätoivoinen, rakastunut tai kokovartalo-kyrpä tuollainen äijä. Voihan se toki olla sitä kaikkea kolmea samaan aikaan.
Fakta on kuitenkin se, 99,99% ajasta tämä nainen jotain parempaa mitä kukaan teistä tulee koskaan itselleen kumppanina saamaan, joten tässä päästään tylyllä tavalla asioiden punnitsemiseen.
Minua ihmetyttää eniten se ettei kukaan tuomitse @BaronFIN siitä että se stalkkaa vaimonsa viestejä.
Suoranaisia jättökehotuksia ei taida kovin montaa olla, mutta pointtisi on silti kohdillaan. Useinhan nämä ovat ulkoapäin hyvin selkeitä ja mustavalkoisia juttuja, mutta itse pääosaa esittäessä eivät välttämättä enää niin simppeleitä. Hiukan huvittaa sekin, että muutaman hetken kuluttua joku tulee painiskelemaan omantuntonsa kanssa, kun tekisi mieli varattua panna, ja silloin on taas liuta palstalaisia neuvomassa, miten siihen on oikeus, koska nainen ei selkeästi liitossaan saa riittävästi tai riittävän laadukkaasti. Näinhän nää menee.Naurattaa, kun täällä jätkät kertovat miten ite lähtisivät suhteesta ja ovat niin itsevarmoja ja sitä ja tätä, vaikka todellisuudessa ihan samanlaisia pitsinnyplääjiä suurin osa on.
Eikös historian saatossa ja varmaan vielä edelleenkin erittäin suuri osa avioliitoista ole jollain tavalla järjestettyjä, eivätkä erityisemmin mitään rakkausliittoja. Niissä osapuolet oppivat sopeutumaan tilanteeseen. Ja siinä nimenomaan on järkeä, ei välttämättä niinkään erityisen syvää tunnetta.Lapset on toki sellainen asia että eroa pitää punnita tarkkaan ja tehdä se oikeista syistä. Silti sanon omasta kokemuksesta että jos molemmat vanhemmat hoitaa oman tontin mahdollisimman hyvin niin lapsillekin ero on parempi. Ei sellaisessa suhteessa missä ei ole yhtään mitään yhdistävää kun lapset ja asuntolaina ole mitään järkeä. Kyllä se vaikuttaa omaan käytökseen vaikka miten pitäisi roolia yllä ja leikkisi että kaikki on hyvin. Itse kestin kulissien pitoa vuoden ja se vuosi poltti minut melko loppuun. Jokainen kuitenkin tekee suhteessaan niin kuin parhaaksi näkee.
Onhan tuollainen liitto jossa mustasukkainen puoliso vakoilee toisen osapuolen tekemisiä ihan sairas. Oli syytä tai ei. Hoitoa kannattaa hankkia. Ja ero. Jos sinusta tuollainen vaatiminen on ok, niin sama resepti sinulle.minua ihmetyttää eniten
Onhan tuollainen liitto jossa mustasukkainen puoliso vakoilee toisen osapuolen tekemisiä ihan sairas. Oli syytä tai ei. Hoitoa kannattaa hankkia. Ja ero. Jos sinusta tuollainen vaatiminen on ok, niin sama resepti sinulle.
Räpläätkö sinä itse vaimosi puhelinta? On täysin moraalitonta ja lain vastaista lukea toisen ihmisen viestejä. Ja mikään parisuhde ei tuollaisella vahtaamisella parane.Hoitoon sinun tässä pitäisi lähteä, kun tuolla tavalla tulet hädässä olevaa ihmistä vastaan tänne hyökkäämään.