Naisasiat

[MikGo]

Tää on aina aika piinaavaa kun naisilla tuntuu olevan se sääntö viestittelyssä, että heti ei vastata viesteihin vaan välissä voi olla jopa päivä tai pari. Sitten pahoitellaan, että "sori kun kestää viesteihin vastaaminen". Se on ihan täysin bullshittiä nykymaailmassa. Aina tähän mennessä kuitenkin loppujen lopuksi olen kahville päässyt, että ei se kiinnostuksestakaan ole ollut kiinni. Itse kyllä vastaan miltei heti viesteihin. Noh tämä taitaa kuulua johonkin koodistoon, joten ei sitä auta kuin odotella.

 

[Klassinen sentteri]

Tää on aina aika piinaavaa kun naisilla tuntuu olevan se sääntö viestittelyssä, että heti ei vastata viesteihin vaan välissä voi olla jopa päivä tai pari. Sitten pahoitellaan, että "sori kun kestää viesteihin vastaaminen". Se on ihan täysin bullshittiä nykymaailmassa. Aina tähän mennessä kuitenkin loppujen lopuksi olen kahville päässyt, että ei se kiinnostuksestakaan ole ollut kiinni. Itse kyllä vastaan miltei heti viesteihin. Noh tämä taitaa kuulua johonkin koodistoon, joten ei sitä auta kuin odotella.

Joo se koodisto on, että naista ei kiinnosta. Tai siis ei kiinnosta tarpeeksi sun seura.

Arvaan, että siellä pyörii muitakin sulhasehdokkaita neidolla. Vastailee sitten sulle aina, kun on tylsää eikä muut laita viestiä. Näin se taitaa olla nykyään.

 

[MikGo]

Joo se koodisto on, että naista ei kiinnosta. Tai siis ei kiinnosta tarpeeksi sun seura.

Arvaan, että siellä pyörii muitakin sulhasehdokkaita neidolla. Vastailee sitten sulle aina, kun on tylsää eikä muut laita viestiä. Näin se taitaa olla nykyään.

Kyllä tämäkin vaihtoehto on hyvinkin realistinen. Tiedän kyllä myös niitä, jotka eivät vastaile heti, että eivät vaikuta liian innokkailta.

 

[pettter]

Joo tossa keväällä liityin ensimmäistä kertaa ikinä johonkin Facen sinkkuryhmään ja ei hitto noita naisia. No siinä alussa taisin muutamanakin iltana päissään luritella niille jotain ja yhtäkkiä oli viis naista, joilta tuli jotain huomenta rakas on ikävä blaa blaa -juttua. Siis ei kait yksikään mies vaan ikävöi tai mitenkään kiinny toiseen ennen näkemistä eikä yleensä silloinkaan vielä mieti sellaisia kun ei tunne toista. Joo ei vaan ymmärrä tota nykyajan nettijuttua eikä naisia. No hirveitä lehmiähän noi meitsin tapauksessa on, ettei sen puoleen. Just sitä Suomi24-jengiä. Kiukuttelevia ikisinkkuja, paitsi joku insinööri nekin joskus huolii. Joo kolme oon jo nähnyt ja ens viikolla lisää tärskyjä.

Mutta nyt on taas muistanut miten stressaavaa tää on. Eilenkin kolme halusi jutella puhelimessa. No en suostunut kun jo aamulla aloin kittaamaan. Joku BB-Niko nyt varmaan jaksaa joka päivä kommunikoida naissukupuolen kanssa.

 

[pettter]

Kyllähän sitä on tietenkin tiennyt millaisia naiset on, mutta on tää jotenkin nyt yllättänyt. Millään deittipalstallakaan en ole koskaan ollut, paitsi parilla ulkomaalaisella ja tietty sihteeriopisto ja alastonsuomi yms.

 

[Nurmos_888]

Tänne kirjoittelin vähän aika sitten tilanteestani. Olen seurustellut nyt reilun kuukauden tytön kanssa, jolla on itsellään keskivaikea masennus. Kun hänen omat ongelmansa eivät olleet tarpeeksi, niin viime aikoina on noussut omat traumat pintaan.

Olin viettämässä vappua opiskelupaikkakunnallani hänen kanssaan, olen siis suurimman osan viikosta ulkopaikkakunnalla työhommissa. Viikonloppu meni muuten mahtavasti, mutta se sai hieman ikäviä piirteitä allekirjoittaneen puolelta, kun oma mustasukkaisuus otti hetkellisesti vallan lauantaina, ja syytin häntä todella äkkipikaisesti hyvin pienestä asiasta. Tämähän oli todella hienosti tehty minulta, ottaen huomioon, että tyttöystäväni painii melko pahojenkin itsetunto-ongelmien kanssa ja mun pitäisi olla se viimeinen henkilö, joka hänet tuntemaan vielä huonommin. Noh, hän antoi onneksi minulle anteeksi, vaikka olikin syystä vihainen.

Mutta en voi todellakaan hyvin. Ajoittain mielessäni pyörii ajatuksia, joissa hän pettää minut. Johtunee siitä, että viimeksi kun mukana on ollut tällaisia tunteita mua petettiin. Olen pystynyt hillitsemään itseni ennen tuota lauantaina sattunutta välikohtausta. Olin aivan vitun säälittävä, hävettää niin paljon että annoin fiiliksille tuolla tavalla vallan ja samalla loukkasin häntä. Hän ei ole kuitenkaan antanut minulle syytä olla mustasukkainen. Olen harkinnut, että kävisin ammattilaisella puhumassa peloistani, jos se auttaisi.

 

[Prof. Puck]

... Viikonloppu meni muuten mahtavasti, mutta se sai hieman ikäviä piirteitä allekirjoittaneen puolelta, kun oma mustasukkaisuus otti hetkellisesti vallan lauantaina, ja syytin häntä todella äkkipikaisesti hyvin pienestä asiasta.

..Mutta en voi todellakaan hyvin. Ajoittain mielessäni pyörii ajatuksia, joissa hän pettää minut. Johtunee siitä, että viimeksi kun mukana on ollut tällaisia tunteita mua petettiin. Olen pystynyt hillitsemään itseni ennen tuota lauantaina sattunutta välikohtausta... Olen harkinnut, että kävisin ammattilaisella puhumassa peloistani, jos se auttaisi.

Ei siitä varmasti mitään haittaa ole, jos käyt ammattilaisen juttusilla. Itse osaat kuitenkin parhaiten arvioida tilanteesi ja kuinka syvät arvet aikaisempi kokemus on sinuun jättänyt. Jos sinulla on tuttavapiirissä joku vanhempi ja enemmän elämää läpikahlannut henkilö, jota kunnioitat tällaisissa asioissa ja pystyt häneen luottamaan, niin hänen kanssaa juttelustakin voi olla paljon apua. Tarjolla on varmasti myös koko joukko hyviä aiheesta kirjoitettuja kirjojakin (ja vielä enemmän täyttä sontaa) joiden lukemisella pääsee jo pitkän matkaa eteenpäin. Tältä osin ei ole antaa mitään lukuvinkkejä, mutta eiköhän ne hyvänä pidetyt googlettamalla löydy. Tarjontaa on sitten paljon enemmän, jos englanti taittuu sujuvasti.

Mutta kuten sanottua, jos terapeutille pääsy onnistuu niin ajan kuin rahankin puolesta, niin varmasti sekin on hyvä ratkaisu. Kliseisesti todeten olet jo ottanut ensimmäisen askeleen, kun olet tunnistanut ongelmasi. En ala nyt sinua ja tilannettasi sen syvemmin nettianalysoimaan, mutta jokainen meistä on tullut sanoneeksi elämänsä aikana parisuhteen kiemuroita oikoessa kaikenlaista sellaista, jota varmasti on katunut jälkikäteen. Ei se niin vaarallista ole, ei kukaan meistä ole täydellinen (lukuunottamatta paria jatkoajan nimimerkkiä, heh) Paljon tärkeämpää on se, miten love-boat ohjataan matalikolta takaisin väljemmille vesille.

Sitten puhutaan luonnollisesti paljon vakavammista ongelmista, jos tuollaisesta käyttäytymisestä tulee toistuvaa ja ajatukset alkavat kiertää pakkomielteen tavoin kehää.

 

[pernaveikko]

Jaahas, kriisiä pukkaa tännekin onnelaan ja kävi kuin Salkkareissa. Kahdeksan kuukautta tässä on mennyt enemmän tai vähemmän kivasti, tapailuvaihe ohitettu ja voi vähän tehdä suunnitelmiakin muuten kuin huomiselle. Alkaa myös hieman puskea sellaista rakastumisen tunnetta pelkän ihastumisen suhteen ja tästä voi vaikka tullakin jotain.

Tässä maassa ei vappua ole, mutta 1.5. on kuitenkin työläisjuhla ja torilla oli tapahtuma. Tyttö on vanhan äitinsä omaishoitaja ja se vie tietenkin paljon aikaa ja menee kaiken edelle. Ymmärrän ja hyväksyn sen täysin. Nyt oli sovittu, että ei nähdä ja silloin tein tietenkin oman suunnitelman ja ehkä vähän salaa toivoin ehtiihän sitä myöhemminkin nähdä ja tässähän voi pari kaljaa ottaa.

Mitä sitten tapahtui, tyttö pamahtaakin yhtäkkiä torille, kun halusi yllättää. Homman tekee vielä erikoisemmaksi se, kun tätä välimatkaa on se kuutisenkymmentä kilometriä. Ei ollut nyt varsinaisesti mikään mukava kohtaaminen ja olin hieman humaltuneenakin. Olin vain nopeasti käymässä ihmettelemässä tarkoituksena mennä sitten äkkiä kotiin katsomaan snooker-finaalia. Hänellä oli aivan muut suunnitelmat ravintolaillasta ja muuta.

Ehkä olen vain jäykkä espoolainen insinööri, mutta en todellakaan tykkää tämän kaltaisista yllätyksistä. Se olisi voinutkin olla mukava yllätys, jos olisi tullut viesti pari tuntia ennen sain systerin kanssa hoidon järjestettyä, tuletko juna-asemalle vastaan.

Edellinen suhde taisi aika pitkälti kaatua siihen, kun ihan koko ajan nysvättiin yhdessä. Siis ihan koko ajan. Nyt on ollut melkoisen vapauttavaa panostaa suhteeseen täysillä tietäen, että ei tarvitse koko ajan nähdä.

Olisin erittäin mielelläni ollut ihanan tyttöystäväni kanssa enkä olisi ryypännyt ja katsonut urheilua, mutta koska sen ei pitänyt olla mahdollista, niin suututaan sitten siitä, että olin tehnyt omia suunnitelmia.

Näillä on huomennakin pyhäpäivä eli kukaan ei ole tänäänkään töissä vaan tälläistä pikku kevätlomaa vietellään. Ja nyt tämä aika menee riitelyyn, kun hieman suunnittelemalla olisi ollut mukavaa aikaa yhdessä. Tietenkin liiat suunnittelut pilaa ihan kaiken, mutta jotain suuntaviivoja pitää olla, jos haluaa jotain tehdä.

Näyttää siltä, että tämän saa sovittua, mutta miksi tämän piti edes tapahtua. Sekin tietenkin mietityttää onkohan tämä joku sellainen kulttuuriero, vaikea ainakin uskoa, että joku suomityttö olisi tälläistä järjestänyt.

 

[Prof. Puck]

Veli @Jyyd on nyt toistamassa kaikki kliseiset virheet, mitä mies tuossa tilanteessa voi tehdä, mutta kaipa se on niin, että kunkin on (ainakin) kertaalleen sinne puuhun itse perse-edellä kiivettävä, ennenkuin oppii. Ei siis millään pahalla, tsemppiä!

 

[mikse]

En tiedä pitääkö tässä "kostaa" muijalle, vai miten. No, tuskimpa. Yritän vain saada pois mielestä, kai tää on yksi keinoista. Varmaan palautuu mieleen entistä kovempaa.

Tämä on täysin väärä ajatusmaailma, koska mimmiä ei ihan oikeasti kiinnosta, mitä ja kenen kanssa sä teet. Tärkeimpänä sulla nyt tehdä asioita itsesi vuoksi, ei jo viikkoja/kuukausia susta välittämättä olleen mimmin vuoksi.

 

[rasmus]

En tiedä pitääkö tässä "kostaa" muijalle, vai miten. No, tuskimpa. Yritän vain saada pois mielestä, kai tää on yksi keinoista. Varmaan palautuu mieleen entistä kovempaa.

Paras kosto on olla välittämättä, panosta itseesi. Kuntoile, tapaile kavereita ja tee kaikkea kivaa, kesäkin on kaikesta huolimatta tulossa. Tsemppiä!

 

[Drewiske]

Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

 

[Jeffrey]

Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Nämähän nyt on voimakkaasti määrittely asioita, mitä tarkoittaa ylitse pääseminen?

Omalla kohdalla n. 4,5v suhde päättyi kolmisen vuotta sitten, ikinä en ole haikaillut takaisin. Siitä huolimatta ero vei unet muutamaksi kuukaudeksi, pyöri päivittäin päässä ainakin puolisen vuotta. Vuoden kohdalla alkoi tuntumaan siltä, että voisi taas alkaa olemaan valmis uuteen suhteeseen. Ensimmäiset ihastumisen tunteet tuli 1,5v eron jälkeen. Kaksi vuotta eron jälkeen törmäsin häneen ensimmäistä kertaa sattumalta baarissa ja ilmoitin hänelle aika suoraan mitä mieltä olen hänestä ihmisenä.

Nyt kolmen vuoden jälkeen hän tulee edelleen silloin tällöin uniin, negatiivisessa tai neutraalissa valossa. Edelleen ehkä viikottain tai kuukausittain kun itse koen elämässäni onnistumisia tulee hän mieleen ja "näkisitpä mut nyt" -fiilis. Aika ilmaksi tuo ihminen muuttui heti eron jälkeen, mutta vasta nyt alkaa tuntumaan siltä, että ehkä hänen kanssaan voisi käydä jonkin lyhyehkön ihan sivistyneen keskustelun mikäli kohdalle osuisi. Lopulta tuo suhde, eksä ja se ero oli kaikilla tavoilla sellainen, että tuskin siitä ihan kunnolla yli pääsee koskaan. Tällä tarkoitan sitä, että kyllä tuo muutti omaa maailmaani, ja omaa suhtautumista muihin ihmisiin niin monella tasolla, että en mä entiseni ole varmaan koskaan. Toisaalta varsin hyvä niin, ja esimerkiksi se nuoruuden naiivius nyt sietikin mennä matkoihinsa.

Itse olen tunne-elämässä hyvin hidas, ja mulla nyt saattaa ottaa enemmän aikaa kuin useilla. Lisäksi tuo suhde kyllä poljettiin myös omasta tahdosta niin loppuun, että se varmasti myös pitkitti ero ahdistusta. Olen kuitenkin vähän sellainen haikailijaluonne ja oli siinä ihmisessä jotain hyvääkin, tai niin ainakin luulin. Silloin päätettiin, että yritetään loppuun asti siten, että joko onnistutaan tai epäonnistutaan mutta ei ainakaan jäädä jossittelemaan ja haikailemaan toisen perään. Nyt sitten ne sillat roihahti, eikä se rakkaus. Ehkä jos olisi osannut helpommalla päästää irti, tämä koko prosessi olisi ollut varmasti paljon nopeampi.

Nykyinen Jeffrey olisi tämän suhteen jättänyt viimeistään puolen vuoden jälkeen. Toki minun pitää kiittää häntä siitä, että luin itseni yliopistoon. Olin todella ahdistunut tossa suhteessa kahden vuoden jälkeen, joka oli mulle suuri voimavara pääsykokeisiin lukemisessa. Valitettavasti suhteen muututtua edäksi, ja sen päivittäisen ahdistuksen poistuttua, meitä tekohengitettiin vielä muutamalla lisä vuodella.

 

[PataJaska]

Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Aika yleinen kaava jota kuulee näissä erotilanteissa käytettävän on se, että erosta ylipääseminen vie puolet siitä ajasta minkä suhde kesti (ylipääsemisen yleinen määritelmä lienee se, että ihminen tuntee taas olevansa valmis seurustelemaan vakavasti jonkun kanssa ja/tai kun tuntee taas kaipaavansa parisuhdetta). Mutta tunnetusti nämä nyt ovat niin järkyttävän yksilöllisiä asioita, ettei tuo mikään jumalan sana ole. On niin paljon asioita jotka vaikuttavat eroon psyykkisenä prosessina, esimerkiksi nyt vaikka ei todellakaan vähiten se tapa jolla ero tapahtui. Eli olitko jo valmiiksi työstänyt asiaa mielessäsi ja sitten päädyitte yhdessä puhumaan ettei tätä ole järkeä jatkaa, vai tuleeko ero ns. täysin puun takaa kun kuvittelit että kaikki on hyvin..

Faktaa on vain se, että ainoa asia mikä auttaa on aika. Kaikkein tärkeintä on olla itselleen armollinen, eli kuunnella itseään ja antaa itselleen luvan työstää eroa kaikkine siihen liittyvinen tunnekuohuineen. Vain sillä tavalla voi päästä oikeasti asiassa eteenpäin.. kokemusta on

Etenkin oikeasti pitkien suhteiden jälkeen exä ei muutu välttämättä koskaan ns. neutraaliksi tyypiksi, tai sitten se vaatii todellakin sen kymmenkunta vuotta. Tästä asiasta on turha ottaa eron jälkeen paineita, se on juuri sitä armollisuutta omaa itseä kohtaan, josta tuossa sanoin..

 

[Chambza]

Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Puolentoista vuoden suhteen tapauksessa ensimmäinen vitutus kesti kuukauden, sitten meni pari kuukautta paremmin ja luulin jo olevani kuivilla, sitten oli kuukausi pari taas vaikeaa ja piti lopettaa kaikki deittailukuviot. Sen jälkeen olin valmis katsomaan eteenpäin.

Pointtina tässä viestissä se, että varmaan aika monille tulee hyviä ja huonoja jaksoja vielä kohtalaisen pitkänkin ajan päästä erosta. Varsinkin kun ne kenties eroon johtaneet ongelmat ja vitutuksen aiheet alkaa unohtua, ja paremmat ajat nousee pintaan. Se kuuluu prosessiin, elämä on.

 

[Janiz80]

Kokeillaas tästä ketjusta apua, en muutakaan keksinyt:

Avoliiton päättymisestä 1,5 vuotta, yhteinen lapsi. Jumalattoman väännön jälkeen saatu lapsiasia rauhoittumaan, vuoroviikkosysteemillä mennään ja homma toimii ok. Toki persaukisena aikuisopiskelijana perustellut rahatilanteensa heikkouden niin hyvin, että maksoin tähän kevääseen asti erittäin korkeaa elatusapua, vaikka kulut tasan.

Ongelmana on ositus, johon hän jotain oikeuksia väittää omaavansa. Ja se, ettei hommat etene mihinkään. Kaiveli menneisyydestä sen ainoan kerran, jolloin on itse (äitinsä) rahoittanut jotakin merkittävää, eli n. 70 % yhden käytetyn auton ostosta. Kaivoin kauppakirjan esille ja sen pohjalta tein ehdotuksen summasta, jonka hänelle maksaisin. Tuo auto on mennyt viime vuonna vaihdossa, hyvityssummasta laskettu osuus.

Ei tullut ikinä mitään vastausta kirjalliseen ehdotukseen. No kun näin hänet, kysyin. Totesi vaan, että ei riitä mun mielestä, pitäs olla enemmän. Ei vastannut, mikä se summa olisi. Odottelin pari viikkoa ja todettiin nykyisen puolison kanssa, että lopetetaan toi pelleily. Nostin tarjousta ja sanoin, että rahat tulee heti tilille, kun allekirjoittaa paperin, jossa sanotaan, ettei osapuolilla ole enää mitään vaatimuksia.

Eikä mitään vastausta. No pienen lypsämisen jälkeen vastasi viime viikolla, että "juttelen juristin kanssa asiasta".

Eipä ole kuulunut mitään.

Kysymykseni kuuluu:

Mitähän helvettiä tässä pitäisi oikein tehdä? 1,5 erosta, ja yksi piinaa edelleen. Missä vaiheessa tuo muuttuu jo virallisestikin kiusanteoksi? Pitääkö hakea lähestymiskieltoa? Vähän ikävä ajatus, kun kuitenkin lapsen äiti ja pitäisi toimeen tulla.

On vaan pirun hankala jatkaa elämää, kun yksi katkera ihminen roikkuu puntissa.

 

[Klassinen sentteri]

Eikä mitään vastausta. No pienen lypsämisen jälkeen vastasi viime viikolla, että "juttelen juristin kanssa asiasta".

Jos on persaukinen akka niin kuka tämän pelleilyshown juristin maksaa?

 

[Prof. Puck]

Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita..

...Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Täysin tapauskohtaista... Niin moni asia vaikuttaa suhteen pituuden lisäksi.. (mahdolliset eroon johtaneet syyt, luonteenpiirre, taloudellinen tilanne, lapset jne..), ettei mitään yleispätevää vastausta ole antaa; muuta, kuin että yleensä se kestää kauemmin kuin itse kuvittelee ja/tai haluaisi.

Omalla kohdalla todella pitkä suhde (15+ vuotta) kariutui. Nyt erosta kulunut jo kuutisen vuotta enkä ole siitä vieläkään kokonaan yli päässyt. Itse jättäneenä osapuolena aika ajoin tulee tilanteita, joissa edelleen koen asiasta syyllisyyttä, vaikka tiedänkin, ettei suhteella olisi ollut mahdollisuutta jatkua. Toisaalta meillä ei ole edes tarvetta irtaantua kokonaan toisistamme yhtäältä lasten, mutta myös sen vuoksi, ettei ero ollut myrskyisä ja edelleen olemme erittäin läheiset ystävät toisillemme. Tietynlainen rakkaus on säilynyt koko ajan, vaikka kumpikin uudessa parisuhteessa (hyvissä sellaisissa) jo tahoillamme olemmekin.

En jaksa uskoa, että ex-puolisoni muuttuu koskaan minulle "neutraaliksi tyypiksi" enkä sitä edes halua! Toisaalta yhteenpaluun mahdollisuus - tai halu - on tasan nolla! Mitä olen muiden tuttavapiirissä eronneiden kanssa jutellut, niin meidän tilanne ei toisaalta taida olla ihan tavanomainen. Alkuun läheiset ja hyvät välit exän kanssa heijastuivat negatiivisesti uuteen suhteeseen, mutta niistäkin selvittiin, kun nykyinen puoliso oppi luottamaan, ettei ex-puolisoni ole hänelle tai suhteellemme minkäänlainen uhka.

 

[Janiz80]

Jos on persaukinen akka niin kuka tämän pelleilyshown juristin maksaa?

Äitinsä todnäk. Eikä ole toistaiseksi mitään näyttöä, että tuo olisi juristin puheilla ollut. Yritetty sovintoa ilman, mutta aika heikosti etenee tuolla neuvottelutaktiikalla. Olis vaan kiva tietää, millä tuollaisen saa päättymään. Ei jaksaisi enää säätää, heijastuu aivan liikaa nykyiseenkin suhteeseen tuollainen pelaaminen.

 

[Vanha Len]

Lähetin eilen messengerin kautta onnittelut frendin uudelle tyttöystävälle. He alkoivat vappuna tapailemaan jne. No, tämä mimmi kertoi, etttei ole enää tästä mun tutusta miehestä kiinnostunut vaan minusta. Vittu mitä paskaa.

Ihmiset ovat todellakin sekaisin.

 

[Rod Weary]

Äitinsä todnäk. Eikä ole toistaiseksi mitään näyttöä, että tuo olisi juristin puheilla ollut. Yritetty sovintoa ilman, mutta aika heikosti etenee tuolla neuvottelutaktiikalla. Olis vaan kiva tietää, millä tuollaisen saa päättymään. Ei jaksaisi enää säätää, heijastuu aivan liikaa nykyiseenkin suhteeseen tuollainen pelaaminen.

Vastaat, että asian käsittelyä jatketaan sitten, kun se juristi ottaa yhteyttä. Turha sun on tuossa aktiivinen olla, jos tähän mennessä esitetyt neuvotteluratkaisut eivät kelpaa. Saat korottaa tarjouksiasi maailman tappiin asti ja uusia vaatimuksia tulee takuuvarmasti.

 

[Janiz80]

Vastaat, että asian käsittelyä jatketaan sitten, kun se juristi ottaa yhteyttä. Turha sun on tuossa aktiivinen olla, jos tähän mennessä esitetyt neuvotteluratkaisut eivät kelpaa. Saat korottaa tarjouksiasi maailman tappiin asti ja uusia vaatimuksia tulee takuuvarmasti.

Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon. Helvetin raskasta kun yksi riippakivi on koko ajan kiinni. Mun mielestä mennyt jo ajat sitten häiriköinnin puolelle.

 

[Jerry100]

Lähetin eilen messengerin kautta onnittelut frendin uudelle tyttöystävälle. He alkoivat vappuna tapailemaan jne. No, tämä mimmi kertoi, etttei ole enää tästä mun tutusta miehestä kiinnostunut vaan minusta. Vittu mitä paskaa.

Ihmiset ovat todellakin sekaisin.

Mitä vastasit?

 

[steepler]

Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon.

Ehkä joo mutta eihän sinun tarvitse mitään asiassa tehdä kun sinulta ollaan jotain vaatimassa, odottelet vaan tuleeko sieltä mitään vaatimusta. En oikein ymmättä mikä tuossa on homman nimi, siis miten hän jotain rahaa vaatii jos ei osaa määritellä summaa minkä vaatii? Etkö voi sanoa että palaa asiaa kun on keksinyt summan. Kuitenkaan esim ero ei ole tästä kiinni kun olette avoliitossa olleet, että siinä mielessä mikään asia ei roiku.

 

[Rod Weary]

Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon. Helvetin raskasta kun yksi riippakivi on koko ajan kiinni. Mun mielestä mennyt jo ajat sitten häiriköinnin puolelle.

Varmasti on raskasta, sitä en epäile. Suoraan hänen kanssaan neuvottelu näyttää tulleen siihen vaiheeseen, että sä olet korttisi pelannut (minusta aika hyvin) ja vastapuoli ämpyilee minkä kerkiää ilman mitään konkreettista. Jos siitä juristista ei ala kuulua mitään, sulla ei ole mitään korvausvelvollisuuttakaan. Paitsi jos sun sovintoesitys hyväksytään, niin sitten teillä on mustaa valkoisella ja homma loppuu siihen. Ja jos se juristi yllättäen ilmestyy kehiin, hänen kanssaan sinun on paljon parempi neuvotella kuin tuon riippakiven. Sulla on muistaakseni aika selkeät näytöt, millä saa tarvittaessa kaikki ylimääräiset vaatimukset ammuttua vaivattomasti alas. En olisi kovin huolissani. Ja jos tuo menee oikeasti häirinnäksi, minusta siitä kannattaa jo ilmoittaa asiaankuuluville tahoille. Se tie tosin taitaa olla molemminpuolin se kaikkein vaikein vaihtoehto.