Kokeillaas tästä ketjusta apua, en muutakaan keksinyt:
Avoliiton päättymisestä 1,5 vuotta, yhteinen lapsi. Jumalattoman väännön jälkeen saatu lapsiasia rauhoittumaan, vuoroviikkosysteemillä mennään ja homma toimii ok. Toki persaukisena aikuisopiskelijana perustellut rahatilanteensa heikkouden niin hyvin, että maksoin tähän kevääseen asti erittäin korkeaa elatusapua, vaikka kulut tasan.
Ongelmana on ositus, johon hän jotain oikeuksia väittää omaavansa. Ja se, ettei hommat etene mihinkään. Kaiveli menneisyydestä sen ainoan kerran, jolloin on itse (äitinsä) rahoittanut jotakin merkittävää, eli n. 70 % yhden käytetyn auton ostosta. Kaivoin kauppakirjan esille ja sen pohjalta tein ehdotuksen summasta, jonka hänelle maksaisin. Tuo auto on mennyt viime vuonna vaihdossa, hyvityssummasta laskettu osuus.
Ei tullut ikinä mitään vastausta kirjalliseen ehdotukseen. No kun näin hänet, kysyin. Totesi vaan, että ei riitä mun mielestä, pitäs olla enemmän. Ei vastannut, mikä se summa olisi. Odottelin pari viikkoa ja todettiin nykyisen puolison kanssa, että lopetetaan toi pelleily. Nostin tarjousta ja sanoin, että rahat tulee heti tilille, kun allekirjoittaa paperin, jossa sanotaan, ettei osapuolilla ole enää mitään vaatimuksia.
Eikä mitään vastausta. No pienen lypsämisen jälkeen vastasi viime viikolla, että "juttelen juristin kanssa asiasta".
Eipä ole kuulunut mitään.
Kysymykseni kuuluu:
Mitähän helvettiä tässä pitäisi oikein tehdä? 1,5 erosta, ja yksi piinaa edelleen. Missä vaiheessa tuo muuttuu jo virallisestikin kiusanteoksi? Pitääkö hakea lähestymiskieltoa? Vähän ikävä ajatus, kun kuitenkin lapsen äiti ja pitäisi toimeen tulla.
On vaan pirun hankala jatkaa elämää, kun yksi katkera ihminen roikkuu puntissa.