Naisasiat

  • 7 490 364
  • 26 542

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Aika yleinen kaava jota kuulee näissä erotilanteissa käytettävän on se, että erosta ylipääseminen vie puolet siitä ajasta minkä suhde kesti (ylipääsemisen yleinen määritelmä lienee se, että ihminen tuntee taas olevansa valmis seurustelemaan vakavasti jonkun kanssa ja/tai kun tuntee taas kaipaavansa parisuhdetta). Mutta tunnetusti nämä nyt ovat niin järkyttävän yksilöllisiä asioita, ettei tuo mikään jumalan sana ole. On niin paljon asioita jotka vaikuttavat eroon psyykkisenä prosessina, esimerkiksi nyt vaikka ei todellakaan vähiten se tapa jolla ero tapahtui. Eli olitko jo valmiiksi työstänyt asiaa mielessäsi ja sitten päädyitte yhdessä puhumaan ettei tätä ole järkeä jatkaa, vai tuleeko ero ns. täysin puun takaa kun kuvittelit että kaikki on hyvin..

Faktaa on vain se, että ainoa asia mikä auttaa on aika. Kaikkein tärkeintä on olla itselleen armollinen, eli kuunnella itseään ja antaa itselleen luvan työstää eroa kaikkine siihen liittyvinen tunnekuohuineen. Vain sillä tavalla voi päästä oikeasti asiassa eteenpäin.. kokemusta on

Etenkin oikeasti pitkien suhteiden jälkeen exä ei muutu välttämättä koskaan ns. neutraaliksi tyypiksi, tai sitten se vaatii todellakin sen kymmenkunta vuotta. Tästä asiasta on turha ottaa eron jälkeen paineita, se on juuri sitä armollisuutta omaa itseä kohtaan, josta tuossa sanoin..
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita. Itsellä tosiaan kohta kuukausi kulunut vajaan neljän vuoden suhteen päättymisestä ja ainakin vielä homma pyörii kyllä suurimman osaa ajasta päässä. Mikä nyt toki on varsin luonnollista näinkin pitkän suhteen jälkeen.

Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?
Puolentoista vuoden suhteen tapauksessa ensimmäinen vitutus kesti kuukauden, sitten meni pari kuukautta paremmin ja luulin jo olevani kuivilla, sitten oli kuukausi pari taas vaikeaa ja piti lopettaa kaikki deittailukuviot. Sen jälkeen olin valmis katsomaan eteenpäin.

Pointtina tässä viestissä se, että varmaan aika monille tulee hyviä ja huonoja jaksoja vielä kohtalaisen pitkänkin ajan päästä erosta. Varsinkin kun ne kenties eroon johtaneet ongelmat ja vitutuksen aiheet alkaa unohtua, ja paremmat ajat nousee pintaan. Se kuuluu prosessiin, elämä on.
 

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Kokeillaas tästä ketjusta apua, en muutakaan keksinyt:

Avoliiton päättymisestä 1,5 vuotta, yhteinen lapsi. Jumalattoman väännön jälkeen saatu lapsiasia rauhoittumaan, vuoroviikkosysteemillä mennään ja homma toimii ok. Toki persaukisena aikuisopiskelijana perustellut rahatilanteensa heikkouden niin hyvin, että maksoin tähän kevääseen asti erittäin korkeaa elatusapua, vaikka kulut tasan.

Ongelmana on ositus, johon hän jotain oikeuksia väittää omaavansa. Ja se, ettei hommat etene mihinkään. Kaiveli menneisyydestä sen ainoan kerran, jolloin on itse (äitinsä) rahoittanut jotakin merkittävää, eli n. 70 % yhden käytetyn auton ostosta. Kaivoin kauppakirjan esille ja sen pohjalta tein ehdotuksen summasta, jonka hänelle maksaisin. Tuo auto on mennyt viime vuonna vaihdossa, hyvityssummasta laskettu osuus.

Ei tullut ikinä mitään vastausta kirjalliseen ehdotukseen. No kun näin hänet, kysyin. Totesi vaan, että ei riitä mun mielestä, pitäs olla enemmän. Ei vastannut, mikä se summa olisi. Odottelin pari viikkoa ja todettiin nykyisen puolison kanssa, että lopetetaan toi pelleily. Nostin tarjousta ja sanoin, että rahat tulee heti tilille, kun allekirjoittaa paperin, jossa sanotaan, ettei osapuolilla ole enää mitään vaatimuksia.

Eikä mitään vastausta. No pienen lypsämisen jälkeen vastasi viime viikolla, että "juttelen juristin kanssa asiasta".

Eipä ole kuulunut mitään.

Kysymykseni kuuluu:

Mitähän helvettiä tässä pitäisi oikein tehdä? 1,5 erosta, ja yksi piinaa edelleen. Missä vaiheessa tuo muuttuu jo virallisestikin kiusanteoksi? Pitääkö hakea lähestymiskieltoa? Vähän ikävä ajatus, kun kuitenkin lapsen äiti ja pitäisi toimeen tulla.

On vaan pirun hankala jatkaa elämää, kun yksi katkera ihminen roikkuu puntissa.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
Kuinka kauan palstaveljillä/sisarilla on ihan konkreettisesti kestänyt päästä koetuista eroista yli? Tarkoitan tässä siis ainakin yli parin vuoden mittaisia suhteita..

...Missä vaiheessa entinen kumppani muuttui ns. neutraaliksi tyypiksi? Missä vaiheessa olitte valmiita uuteen suhteeseen?

Täysin tapauskohtaista... Niin moni asia vaikuttaa suhteen pituuden lisäksi.. (mahdolliset eroon johtaneet syyt, luonteenpiirre, taloudellinen tilanne, lapset jne..), ettei mitään yleispätevää vastausta ole antaa; muuta, kuin että yleensä se kestää kauemmin kuin itse kuvittelee ja/tai haluaisi.

Omalla kohdalla todella pitkä suhde (15+ vuotta) kariutui. Nyt erosta kulunut jo kuutisen vuotta enkä ole siitä vieläkään kokonaan yli päässyt. Itse jättäneenä osapuolena aika ajoin tulee tilanteita, joissa edelleen koen asiasta syyllisyyttä, vaikka tiedänkin, ettei suhteella olisi ollut mahdollisuutta jatkua. Toisaalta meillä ei ole edes tarvetta irtaantua kokonaan toisistamme yhtäältä lasten, mutta myös sen vuoksi, ettei ero ollut myrskyisä ja edelleen olemme erittäin läheiset ystävät toisillemme. Tietynlainen rakkaus on säilynyt koko ajan, vaikka kumpikin uudessa parisuhteessa (hyvissä sellaisissa) jo tahoillamme olemmekin.

En jaksa uskoa, että ex-puolisoni muuttuu koskaan minulle "neutraaliksi tyypiksi" enkä sitä edes halua! Toisaalta yhteenpaluun mahdollisuus - tai halu - on tasan nolla! Mitä olen muiden tuttavapiirissä eronneiden kanssa jutellut, niin meidän tilanne ei toisaalta taida olla ihan tavanomainen. Alkuun läheiset ja hyvät välit exän kanssa heijastuivat negatiivisesti uuteen suhteeseen, mutta niistäkin selvittiin, kun nykyinen puoliso oppi luottamaan, ettei ex-puolisoni ole hänelle tai suhteellemme minkäänlainen uhka.
 

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Jos on persaukinen akka niin kuka tämän pelleilyshown juristin maksaa?

Äitinsä todnäk. Eikä ole toistaiseksi mitään näyttöä, että tuo olisi juristin puheilla ollut. Yritetty sovintoa ilman, mutta aika heikosti etenee tuolla neuvottelutaktiikalla. Olis vaan kiva tietää, millä tuollaisen saa päättymään. Ei jaksaisi enää säätää, heijastuu aivan liikaa nykyiseenkin suhteeseen tuollainen pelaaminen.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Lähetin eilen messengerin kautta onnittelut frendin uudelle tyttöystävälle. He alkoivat vappuna tapailemaan jne. No, tämä mimmi kertoi, etttei ole enää tästä mun tutusta miehestä kiinnostunut vaan minusta. Vittu mitä paskaa.

Ihmiset ovat todellakin sekaisin.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Äitinsä todnäk. Eikä ole toistaiseksi mitään näyttöä, että tuo olisi juristin puheilla ollut. Yritetty sovintoa ilman, mutta aika heikosti etenee tuolla neuvottelutaktiikalla. Olis vaan kiva tietää, millä tuollaisen saa päättymään. Ei jaksaisi enää säätää, heijastuu aivan liikaa nykyiseenkin suhteeseen tuollainen pelaaminen.
Vastaat, että asian käsittelyä jatketaan sitten, kun se juristi ottaa yhteyttä. Turha sun on tuossa aktiivinen olla, jos tähän mennessä esitetyt neuvotteluratkaisut eivät kelpaa. Saat korottaa tarjouksiasi maailman tappiin asti ja uusia vaatimuksia tulee takuuvarmasti.
 

Janiz80

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Vastaat, että asian käsittelyä jatketaan sitten, kun se juristi ottaa yhteyttä. Turha sun on tuossa aktiivinen olla, jos tähän mennessä esitetyt neuvotteluratkaisut eivät kelpaa. Saat korottaa tarjouksiasi maailman tappiin asti ja uusia vaatimuksia tulee takuuvarmasti.
Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon. Helvetin raskasta kun yksi riippakivi on koko ajan kiinni. Mun mielestä mennyt jo ajat sitten häiriköinnin puolelle.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon.

Ehkä joo mutta eihän sinun tarvitse mitään asiassa tehdä kun sinulta ollaan jotain vaatimassa, odottelet vaan tuleeko sieltä mitään vaatimusta. En oikein ymmättä mikä tuossa on homman nimi, siis miten hän jotain rahaa vaatii jos ei osaa määritellä summaa minkä vaatii? Etkö voi sanoa että palaa asiaa kun on keksinyt summan. Kuitenkaan esim ero ei ole tästä kiinni kun olette avoliitossa olleet, että siinä mielessä mikään asia ei roiku.
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Juu no totta tuokin, mutta kun haluaisi tosta eroon. Helvetin raskasta kun yksi riippakivi on koko ajan kiinni. Mun mielestä mennyt jo ajat sitten häiriköinnin puolelle.
Varmasti on raskasta, sitä en epäile. Suoraan hänen kanssaan neuvottelu näyttää tulleen siihen vaiheeseen, että sä olet korttisi pelannut (minusta aika hyvin) ja vastapuoli ämpyilee minkä kerkiää ilman mitään konkreettista. Jos siitä juristista ei ala kuulua mitään, sulla ei ole mitään korvausvelvollisuuttakaan. Paitsi jos sun sovintoesitys hyväksytään, niin sitten teillä on mustaa valkoisella ja homma loppuu siihen. Ja jos se juristi yllättäen ilmestyy kehiin, hänen kanssaan sinun on paljon parempi neuvotella kuin tuon riippakiven. Sulla on muistaakseni aika selkeät näytöt, millä saa tarvittaessa kaikki ylimääräiset vaatimukset ammuttua vaivattomasti alas. En olisi kovin huolissani. Ja jos tuo menee oikeasti häirinnäksi, minusta siitä kannattaa jo ilmoittaa asiaankuuluville tahoille. Se tie tosin taitaa olla molemminpuolin se kaikkein vaikein vaihtoehto.
 

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - #FreeFASlapsi
Lähetin eilen messengerin kautta onnittelut frendin uudelle tyttöystävälle. He alkoivat vappuna tapailemaan jne. No, tämä mimmi kertoi, etttei ole enää tästä mun tutusta miehestä kiinnostunut vaan minusta. Vittu mitä paskaa.

Ihmiset ovat todellakin sekaisin.
Ehkä se on kuullut, että sulla on Jatkoajan pisin mela?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Ehkä se on kuullut, että sulla on Jatkoajan pisin mela?

En tiedä onko jengi yleensäkään tietoinen siitä, ettei naisille ole parisuhteessa niin tärkeää kyrvän koko. Tuon eteen tulee liuta asioita, jotka määrittelevät onnistuneen parisuhteen. Ymmärrän toki, että tässä oli nyt kyse leikittelystä tms. Keskisuurella munalla pärjää varmasti jos olet noin niinku muuten ok äijä.
 

FutureHockey

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS - #FreeFASlapsi
En tiedä onko jengi yleensäkään tietoinen siitä, ettei naisille ole parisuhteessa niin tärkeää kyrvän koko. Tuon eteen tulee liuta asioita, jotka määrittelevät onnistuneen parisuhteen. Ymmärrän toki, että tässä oli nyt kyse leikittelystä tms. Keskisuurella munalla pärjää varmasti jos olet noin niinku muuten ok äijä.
Mutku mutku... IS-Lifestyle osiossa oli just vuosi sitten uutinen, että koolla on väliä; Onko koolla väliä? Suomalaisnaiset ovat puhuneet - Seksi & Parisuhde - Ilta-Sanomat

Väitätkö siis Van Halen eikun Vanha Len, että A) Iltasanomat on väärässä, B) Iltasanomat on paskaa eikä sitä pitäisi uskoa vai C) että sulla on ihan vitun iso mela?

Nojuu, hakamussuttelut sikseen. Kunhan olet jäänyt tuosta mieleeni.
 

Arde90

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Dallas Stars, sympatiat Lukko
Eipä ole koskaan aiemmin tähän ketjuun tullut kirjoitettua, vaikka tätä sivusta olenkin jo pitkään seurannut. Nyt olisi kiva saada palstalaisilta näkemystä meikäläisen tilanteeseen, kun itse olen pihalla kuin lumiukko.

Tapasin netissä maaliskuun lopulla erään naisen. Reilun viikon netissä viestittelyn jälkeen siirryimme viestittelemään naisen aloitteesta muualle. Emme siis vielä vaihtaneet numeroita. Tässä vaiheessa vaihdoimme vasta kuvat, jonka jälkeen viestittely jatkui normaalisti. Huhtikuussa oli useampia lyhyitä jaksoja, jolloin emme käytännössä olleet missään yhteyksissä. Itse koitin aika ajoin laittaa juttuun vauhtia ehdottamalla tapaamista tai numeroiden vaihtamista niin, että oltaisiin juteltu puhelimessa. Nainen sanoi joka kerta, että ei ole vielä valmis tapaamaan kasvotusten. Muutenkin hän on puhunut paljon siitä, kuinka vaikea hänen on tutustua uusiin ihmiseen yms. Taustalla on ainakin pettämistä miehen puolelta naisen aiemmassa suhteessa. Hän on myös kokoajan ollut äärimmäisen tarkka siitä, mitä hän voi itsestään kertoa. No olin kärsivällinen, kunnes vapun tienoilla kerroin hänelle asiallisesti, että tässä meidän "jutussa "ei ole mitään järkeä. Se ei edennyt yhtään mihinkään, ja tätä edelsi se että emme olleet vappua edeltävällä viikolla käytännössä jutelleet mitään. Nainen ei viestiini reagoinut mitenkään, jolloin parin päivän päästä tivasin häneltä vastausta, että missä tässä oikein mennään. Yllätyksekseni nainen vastasi, ja kertoi edelleen samat syyt kuin aiemmin. Annoin nyt vastavuoroisesti naisen odottaa vastausta pari päivää, jonka jälkeen ilmoitin, että voidaan vielä yrittää. Tein tässä kohtaa naiselle selväksi, että hän saa olla jatkossa sitten se aktiivisempi osapuoli ehdottamaan tapaamista tai numeroiden vaihtoa jne. En halunnut enää itse ruveta naista painostamaan noilla kysymyksillä, jotka olin jo aiemmin esittänyt ja saanut kieltävän vastauksen. Tämä oli hänelle fine.

Tämä yhteisymmärrys saavutettiin toissaviikon torstaina, jonka jälkeen viestittely jatkui taas vilkkaana koko loppuviikon. Lopulta nainen itse ehdotti toissa sunnuntaina, että vaihdetaan numerot. Numeron saatuani soitin hänelle. Jälleen välit lämpenivät entisestään ja viime viikko meni viestitellessä käytännössä 24/7 sekä puhuimme joka ilta useamman tunnin puhelimessa. Nainenkin alkoi lopulta lämmitä siihen, että tapaisimme. Tapaamisen järjestämisessäkin oli oma säätämisensä, kun ei ne perinteiset kahvitreffit tulleet kuulemma kysymykseenkään, koska hän on niin jännittynyt yms. Lopulta saatiin sovittua viime perjantaille aika ja paikka, jossa näemme ja käymme kävelyllä. Reilua tuntia aiemmin, kun meidän oli tarkoitus nähdä nainen ilmoittikin haluavansa mennä kävelemään toiselle puolelle kaupunkia. Että kävisin hänet noutamassa aiemmin sopimastamme paikastamme ja mentäisiin siitä sitten autollani naisen ehdottamaan paikkaan. Yllätyin tästä suuresti, koska nainen oli aiemmin kertonut, että ei uskalla nousta käytännössä tuntemattoman miehen kyytiin. No hain naisen kyytiin, ja teimme kävelylenkin ja palautin naisen lopuksi paikkaan josta olin hänet aiemmin hakenut. Kaikki meni mielestäni ihan ok, hiljaista ei ollut vaikka puolin ja toisin jännitystä oli. Nainen sanoi lopuksi, kun oli nousemassa ulos autosta että ehkä palataan viestittelemällä kohta. Tiedustelin sitten samantien, että mikä fiilis hänelle jäi. Vastaus oli, että olin kuulemma ollut melko lailla sellainen kun hän oli kuvitellut jne. Ainoa negatiivinen asia oli, että hänellä oli heikko olo. Joka kuulemma johtui aiemmin viikolla huonosti nukutuista öistä ja varmaan siitäkin että oli jännittänyt tuota meidän tapaamista niin paljon. Koitin sitten lauantaina vähän kysellä missä mennään. Aiemmin viikolla oli ollut puhetta, että mahdollisesti lauantainakin tehtäisiin jotain. Nainen totesi, että perjantainen rutistus oli kuulemma hänelle ihan liikaa, että ei haluaisi nähdä näin nopeasti uudestaan. Tämän jälkeen koitin jatkaa lauantaina viestittelyä ihan muilla jutuilla, mutta vastauksia en juuri saanut. Päätin jo, että en hänelle pistä enään yhtään viestiä tai ole muutenkaan yhteydessä. Mutta lopulta eilen illalla oli pakko kysyä, että missä tässä nyt oikein mennään: haluaako nainen tavata vielä joskus tai ylipäätään olla missään tekemisissä? Vastaus tuli parin tunnin päästä, että hän ottaa vastauksen antamiselle aikalisän. En vastannut mitään, saa nähdä loppuuko tuo aikalisä koskaan.

Mitä tälläisestä pitäisi ajatella? Suoraa kieltävää vastausta en ole saanut, mutta ärsyttää suuresti tuo hänen käytös. En usko, että hänellä ketään muutakaan on kierroksessa, koska meidän viestittely oli viime viikolla sen verran tiivisti, että tuskin kenellekään muulle on ollut aikaa.
 

Patapakka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Koko teksti

Tiedän, millaisia ärsytyksen ja voimattomuuden tunteita tuollainen aiheuttaa. Silloin, kun itse vielä deittailin, tapasin muutaman vastaavalla tavalla käyttäytyvän naisen. Näkemykseni on, että syystä tai toisesta kaikki ei vain ole pääkopassa kunnossa ja kertaakaan ainakaan minulla tilanne ei kääntynyt siihen, että kommunikaatio olisi muuttunut helpommaksi saatikka että olisimme parisuhteeseen päätyneet.

Oman henkisen hyvinvointisi kannalta on mielestäni parempi, että jätät tällaisen naisen rauhaan, jos vain pystyt. Tiedän, kuinka hankalaa se on, jos tuntee kiinnostusta toista kohtaan.

Eipä noista ihmisten motiiveista pariutumisen suhteen ota helpolla selvää. Minulle alkoi yksi kuvailemallasi tavalla käyttäytynyt nainen viestittelemään uudestaan melkein heti sen jälkeen, kun kuuli, että olen nykyään parisuhteessa. Silloin kun häntä sinkkuna ollessani tapailin, niin kovin välinpitämätöntä oli lopulta. Nyt sitten kun olen parisuhteessa niin alkoikin kummasti kiinnostaa.
 

karhu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät,Man Utd
Eipä ole koskaan aiemmin tähän ketjuun tullut kirjoitettua, vaikka tätä sivusta olenkin jo pitkään seurannut. Nyt olisi kiva saada palstalaisilta näkemystä meikäläisen tilanteeseen, kun itse olen pihalla kuin lumiukko.

Tapasin netissä maaliskuun lopulla erään naisen. Reilun viikon netissä viestittelyn jälkeen siirryimme viestittelemään naisen aloitteesta muualle. Emme siis vielä vaihtaneet numeroita. Tässä vaiheessa vaihdoimme vasta kuvat, jonka jälkeen viestittely jatkui normaalisti. Huhtikuussa oli useampia lyhyitä jaksoja, jolloin emme käytännössä olleet missään yhteyksissä. Itse koitin aika ajoin laittaa juttuun vauhtia ehdottamalla tapaamista tai numeroiden vaihtamista niin, että oltaisiin juteltu puhelimessa. Nainen sanoi joka kerta, että ei ole vielä valmis tapaamaan kasvotusten. Muutenkin hän on puhunut paljon siitä, kuinka vaikea hänen on tutustua uusiin ihmiseen yms. Taustalla on ainakin pettämistä miehen puolelta naisen aiemmassa suhteessa. Hän on myös kokoajan ollut äärimmäisen tarkka siitä, mitä hän voi itsestään kertoa. No olin kärsivällinen, kunnes vapun tienoilla kerroin hänelle asiallisesti, että tässä meidän "jutussa "ei ole mitään järkeä. Se ei edennyt yhtään mihinkään, ja tätä edelsi se että emme olleet vappua edeltävällä viikolla käytännössä jutelleet mitään. Nainen ei viestiini reagoinut mitenkään, jolloin parin päivän päästä tivasin häneltä vastausta, että missä tässä oikein mennään. Yllätyksekseni nainen vastasi, ja kertoi edelleen samat syyt kuin aiemmin. Annoin nyt vastavuoroisesti naisen odottaa vastausta pari päivää, jonka jälkeen ilmoitin, että voidaan vielä yrittää. Tein tässä kohtaa naiselle selväksi, että hän saa olla jatkossa sitten se aktiivisempi osapuoli ehdottamaan tapaamista tai numeroiden vaihtoa jne. En halunnut enää itse ruveta naista painostamaan noilla kysymyksillä, jotka olin jo aiemmin esittänyt ja saanut kieltävän vastauksen. Tämä oli hänelle fine.

Tämä yhteisymmärrys saavutettiin toissaviikon torstaina, jonka jälkeen viestittely jatkui taas vilkkaana koko loppuviikon. Lopulta nainen itse ehdotti toissa sunnuntaina, että vaihdetaan numerot. Numeron saatuani soitin hänelle. Jälleen välit lämpenivät entisestään ja viime viikko meni viestitellessä käytännössä 24/7 sekä puhuimme joka ilta useamman tunnin puhelimessa. Nainenkin alkoi lopulta lämmitä siihen, että tapaisimme. Tapaamisen järjestämisessäkin oli oma säätämisensä, kun ei ne perinteiset kahvitreffit tulleet kuulemma kysymykseenkään, koska hän on niin jännittynyt yms. Lopulta saatiin sovittua viime perjantaille aika ja paikka, jossa näemme ja käymme kävelyllä. Reilua tuntia aiemmin, kun meidän oli tarkoitus nähdä nainen ilmoittikin haluavansa mennä kävelemään toiselle puolelle kaupunkia. Että kävisin hänet noutamassa aiemmin sopimastamme paikastamme ja mentäisiin siitä sitten autollani naisen ehdottamaan paikkaan. Yllätyin tästä suuresti, koska nainen oli aiemmin kertonut, että ei uskalla nousta käytännössä tuntemattoman miehen kyytiin. No hain naisen kyytiin, ja teimme kävelylenkin ja palautin naisen lopuksi paikkaan josta olin hänet aiemmin hakenut. Kaikki meni mielestäni ihan ok, hiljaista ei ollut vaikka puolin ja toisin jännitystä oli. Nainen sanoi lopuksi, kun oli nousemassa ulos autosta että ehkä palataan viestittelemällä kohta. Tiedustelin sitten samantien, että mikä fiilis hänelle jäi. Vastaus oli, että olin kuulemma ollut melko lailla sellainen kun hän oli kuvitellut jne. Ainoa negatiivinen asia oli, että hänellä oli heikko olo. Joka kuulemma johtui aiemmin viikolla huonosti nukutuista öistä ja varmaan siitäkin että oli jännittänyt tuota meidän tapaamista niin paljon. Koitin sitten lauantaina vähän kysellä missä mennään. Aiemmin viikolla oli ollut puhetta, että mahdollisesti lauantainakin tehtäisiin jotain. Nainen totesi, että perjantainen rutistus oli kuulemma hänelle ihan liikaa, että ei haluaisi nähdä näin nopeasti uudestaan. Tämän jälkeen koitin jatkaa lauantaina viestittelyä ihan muilla jutuilla, mutta vastauksia en juuri saanut. Päätin jo, että en hänelle pistä enään yhtään viestiä tai ole muutenkaan yhteydessä. Mutta lopulta eilen illalla oli pakko kysyä, että missä tässä nyt oikein mennään: haluaako nainen tavata vielä joskus tai ylipäätään olla missään tekemisissä? Vastaus tuli parin tunnin päästä, että hän ottaa vastauksen antamiselle aikalisän. En vastannut mitään, saa nähdä loppuuko tuo aikalisä koskaan.

Mitä tälläisestä pitäisi ajatella? Suoraa kieltävää vastausta en ole saanut, mutta ärsyttää suuresti tuo hänen käytös. En usko, että hänellä ketään muutakaan on kierroksessa, koska meidän viestittely oli viime viikolla sen verran tiivisti, että tuskin kenellekään muulle on ollut aikaa.


Suosittelen myös jättämään emännän oman onnensa nojaan.
Se tuntuu hetken pahalta, mutta tuollaisessa riudutat itseäsi pidempään.
Jos/kun emäntä ottaa vielä yhteyttä ja ehdottaa näkemistä, teet pelisäännöt selväksi.
Itse kuitenkin epäilen, että emäntä ei tarpeeksi ole kiinnostunut sinusta. Jos olisi sydän syrjällään, hän ei varmasti noin sinua kohtaan käyttäytyisi.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Mitä tälläisestä pitäisi ajatella? Suoraa kieltävää vastausta en ole saanut, mutta ärsyttää suuresti tuo hänen käytös. En usko, että hänellä ketään muutakaan on kierroksessa, koska meidän viestittely oli viime viikolla sen verran tiivisti, että tuskin kenellekään muulle on ollut aikaa.

Anna olla. Jos homma on alussa noin vaikeaa, niin tuskin se siitä paljon helpommaksi muuttuu. Jos suhteelle on jotain edellytyksiä, niin yleensä suhde alkaa aika vauhdikkaasti ja yhteistä aikaakin löytyy helposti.

Olet ollut naisen suhteen hyvinkin kärsivällinen. Voi olla, että kyseisellä naisella on myös jotain ongelmia, joiden takia hänen on vaikea kohdata ihmisiä, mutta mieti, kannattaako sellaiseenkaan sotkeutua. Sellainen voisi vaikeuttaa sinunkin elämääsi, ei pelkästään tuon naisen.
 

Styge

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Pens, änärin suomalaiset
@Arde90

Kuka oikeesti odottaa ja jaksaa viestitellä jollekin kuvattomalle naiselle, johon on tutustunut internetissä, 2 kuukautta? Jos se oikeesti on noin helvetin vaikeeta, niin sun ois tosta pitänyt jo ekalla viikolla tehdä se johtopäätös, että heippa. Mihinkään tollaseen paskaan ei kannata lähteä. Hukkaat vaan omaa aikaas. Se on ihan sama, mikä sen naisen ongelma on ja se todellinen syy sille, että se käyttäytyy noin. Eteenpäin.

Jotenkin tästä tulee mieleen ne naiset, jotka haluaa pitää jonkun paidan päällä pannessa. Joo'o, siinähän pitää, mutta ei kyllä tarvi kuvitella, että sitä syytä siihen tarvitsisi selvitellä toista kertaa.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
@Arde90

Kuka oikeesti odottaa ja jaksaa viestitellä jollekin kuvattomalle naiselle, johon on tutustunut internetissä, 2 kuukautta? Jos se oikeesti on noin helvetin vaikeeta, niin sun ois tosta pitänyt jo ekalla viikolla tehdä se johtopäätös, että heippa. Mihinkään tollaseen paskaan ei kannata lähteä. Hukkaat vaan omaa aikaas.
Tämä. Baariin, pitkä katse, kättä perseelle ja kinkku mukaan. Ei mene kahta kuukautta aikuisen miehen aikaa.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kuka oikeesti odottaa ja jaksaa viestitellä jollekin kuvattomalle naiselle, johon on tutustunut internetissä, 2 kuukautta? Jos se oikeesti on noin helvetin vaikeeta, niin sun ois tosta pitänyt jo ekalla viikolla tehdä se johtopäätös, että heippa. Mihinkään tollaseen paskaan ei kannata lähteä. Hukkaat vaan omaa aikaas. Se on ihan sama, mikä sen naisen ongelma on ja se todellinen syy sille, että se käyttäytyy noin. Eteenpäin.
Joo aivan samaa ihmettelin. En jaksanut lukea loppuun asti. Nettiaikana treffailu nopeutui kun ei tarvinnut mitään kirjeitä kirjoitella ja odotella viikkoja vastausta ja nytkö on palattu tohon vanhaan. Muutenkaan tänä päivänä ei enää jaksaisi mitään jutustelua jutustelun vuoksi, varsinkaan netissä ja varsinkaan naisten kanssa.

Nyt muuten istun kaljalla kun äsken luistin treffeiltä, heh. Pitkään on kyseinen tapaus ärsyttänyt, mutta ajattelin että on kiva tavata ihmisiä ja saada meitsillekin vähän äksöniä. Nyt sitten ärsytys kasvoi liian suureksi ja ehkä vähän kaljanhimo myös. Ei se pelkästään mun takia tänne tullu niin en vissiin hirveän ilkeästi tehnyt.
 

op777

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juhani Tamminen
Eipä ole koskaan aiemmin tähän ketjuun tullut kirjoitettua, vaikka tätä sivusta olenkin jo pitkään seurannut. Nyt olisi kiva saada palstalaisilta näkemystä meikäläisen tilanteeseen, kun itse olen pihalla kuin lumiukko.
Listaan tähän alle ne tapaukset maailmanhistoriassa kun näin alkaneesta jutusta on tullut jotain:


-end of list-

Ainoa oikea ratkaisu on nyt vaan olla laittamatta enää yhtään viestiä tuolle naiselle. Jos hän vielä jotain haluaa (mitä ei tule tapahtumaan), niin viesteilee sitten kyllä sinulle.
 

Aleksandros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Eipä ole koskaan aiemmin tähän ketjuun tullut kirjoitettua, vaikka tätä sivusta olenkin jo pitkään seurannut. Nyt olisi kiva saada palstalaisilta näkemystä meikäläisen tilanteeseen, kun itse olen pihalla kuin lumiukko.

Tapasin netissä maaliskuun lopulla erään naisen. Reilun viikon netissä viestittelyn jälkeen siirryimme viestittelemään naisen aloitteesta muualle. Emme siis vielä vaihtaneet numeroita. Tässä vaiheessa vaihdoimme vasta kuvat, jonka jälkeen viestittely jatkui normaalisti. Huhtikuussa oli useampia lyhyitä jaksoja, jolloin emme käytännössä olleet missään yhteyksissä. Itse koitin aika ajoin laittaa juttuun vauhtia ehdottamalla tapaamista tai numeroiden vaihtamista niin, että oltaisiin juteltu puhelimessa. Nainen sanoi joka kerta, että ei ole vielä valmis tapaamaan kasvotusten. Muutenkin hän on puhunut paljon siitä, kuinka vaikea hänen on tutustua uusiin ihmiseen yms. Taustalla on ainakin pettämistä miehen puolelta naisen aiemmassa suhteessa. Hän on myös kokoajan ollut äärimmäisen tarkka siitä, mitä hän voi itsestään kertoa. No olin kärsivällinen, kunnes vapun tienoilla kerroin hänelle asiallisesti, että tässä meidän "jutussa "ei ole mitään järkeä. Se ei edennyt yhtään mihinkään, ja tätä edelsi se että emme olleet vappua edeltävällä viikolla käytännössä jutelleet mitään. Nainen ei viestiini reagoinut mitenkään, jolloin parin päivän päästä tivasin häneltä vastausta, että missä tässä oikein mennään. Yllätyksekseni nainen vastasi, ja kertoi edelleen samat syyt kuin aiemmin. Annoin nyt vastavuoroisesti naisen odottaa vastausta pari päivää, jonka jälkeen ilmoitin, että voidaan vielä yrittää. Tein tässä kohtaa naiselle selväksi, että hän saa olla jatkossa sitten se aktiivisempi osapuoli ehdottamaan tapaamista tai numeroiden vaihtoa jne. En halunnut enää itse ruveta naista painostamaan noilla kysymyksillä, jotka olin jo aiemmin esittänyt ja saanut kieltävän vastauksen. Tämä oli hänelle fine.

Tämä yhteisymmärrys saavutettiin toissaviikon torstaina, jonka jälkeen viestittely jatkui taas vilkkaana koko loppuviikon. Lopulta nainen itse ehdotti toissa sunnuntaina, että vaihdetaan numerot. Numeron saatuani soitin hänelle. Jälleen välit lämpenivät entisestään ja viime viikko meni viestitellessä käytännössä 24/7 sekä puhuimme joka ilta useamman tunnin puhelimessa. Nainenkin alkoi lopulta lämmitä siihen, että tapaisimme. Tapaamisen järjestämisessäkin oli oma säätämisensä, kun ei ne perinteiset kahvitreffit tulleet kuulemma kysymykseenkään, koska hän on niin jännittynyt yms. Lopulta saatiin sovittua viime perjantaille aika ja paikka, jossa näemme ja käymme kävelyllä. Reilua tuntia aiemmin, kun meidän oli tarkoitus nähdä nainen ilmoittikin haluavansa mennä kävelemään toiselle puolelle kaupunkia. Että kävisin hänet noutamassa aiemmin sopimastamme paikastamme ja mentäisiin siitä sitten autollani naisen ehdottamaan paikkaan. Yllätyin tästä suuresti, koska nainen oli aiemmin kertonut, että ei uskalla nousta käytännössä tuntemattoman miehen kyytiin. No hain naisen kyytiin, ja teimme kävelylenkin ja palautin naisen lopuksi paikkaan josta olin hänet aiemmin hakenut. Kaikki meni mielestäni ihan ok, hiljaista ei ollut vaikka puolin ja toisin jännitystä oli. Nainen sanoi lopuksi, kun oli nousemassa ulos autosta että ehkä palataan viestittelemällä kohta. Tiedustelin sitten samantien, että mikä fiilis hänelle jäi. Vastaus oli, että olin kuulemma ollut melko lailla sellainen kun hän oli kuvitellut jne. Ainoa negatiivinen asia oli, että hänellä oli heikko olo. Joka kuulemma johtui aiemmin viikolla huonosti nukutuista öistä ja varmaan siitäkin että oli jännittänyt tuota meidän tapaamista niin paljon. Koitin sitten lauantaina vähän kysellä missä mennään. Aiemmin viikolla oli ollut puhetta, että mahdollisesti lauantainakin tehtäisiin jotain. Nainen totesi, että perjantainen rutistus oli kuulemma hänelle ihan liikaa, että ei haluaisi nähdä näin nopeasti uudestaan. Tämän jälkeen koitin jatkaa lauantaina viestittelyä ihan muilla jutuilla, mutta vastauksia en juuri saanut. Päätin jo, että en hänelle pistä enään yhtään viestiä tai ole muutenkaan yhteydessä. Mutta lopulta eilen illalla oli pakko kysyä, että missä tässä nyt oikein mennään: haluaako nainen tavata vielä joskus tai ylipäätään olla missään tekemisissä? Vastaus tuli parin tunnin päästä, että hän ottaa vastauksen antamiselle aikalisän. En vastannut mitään, saa nähdä loppuuko tuo aikalisä koskaan.

Mitä tälläisestä pitäisi ajatella? Suoraa kieltävää vastausta en ole saanut, mutta ärsyttää suuresti tuo hänen käytös. En usko, että hänellä ketään muutakaan on kierroksessa, koska meidän viestittely oli viime viikolla sen verran tiivisti, että tuskin kenellekään muulle on ollut aikaa.

Lähinnä tästä viestistä tulee mieleen, että mitäpä suomalainen mies ei olisi valmis pillun eteen tekemään. Mutta vakavasti ottaen, ei tämän viestin perusteella voi sanoa oikein mitään. Onko hän vain tosi ujo vai päästään sekaisin? Hakeeko hän vain huomiota vai pelkääkö omia tunteitaan? Ei täällä kukaan oikeasti pysty sinua asiassasi auttamaan. Sinä hänet meistä parhaiten tunnet.

On tietysti helppo sanoa, että unohda ja mene eteenpäin. Tämä onkin hyvä ratkaisu, jos saat helposti naisseuraa. Jos taas naisseuran hankkiminen ei jostain syystä ole helppoa, kannattaa kortti katsoa pidemmälle.

Sen kyllä sanon, että liika painostaminen tuhoaa suhteenne. Jos intät häneltä jatkuvasti vastausta ja hän kokee olonsa jatkuvasti painostetuksi, niin tuskinpa hän sinustakaan kovin hyvää kuvaa saa ja alkaa elämäänsä sinun varaasi laskemaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös