Naisasiat

[karhu]

Olet osittain oikeassa. Hän on ollut varsin hyvä kodin hengetär, kokkaillut ja siivoillut sekä tullut aina vastaan ovelle kun tulen kotiin, tai kun lähden kotoa pois. Ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa alkoi itsekin tuntua että leikitäänkö tässä oikeasti kotia? Sanoinkin hänelle pariin ekrtaan, että arvostan todella tätä, mutta eniten haluan nauttia ja olla hänen kanssaan.

Osasyy tähän on hänen mukaan oma sitoutumiseni. Eli en samalla lailla pompi sohvalta ylös ja riennä ovelle pusuttelemaan, tai lähetä joka päivä pususmaileja whatsappiin, tai jos olen parin päivän duunireissulla, niin soittaa perään ja jutella josta ei ole mitään kerrottavaa.

Rupesinkin miettimään omaa aktiiviisuuttani ja kuulun kai siihen vanhempaan porukkaan joka ei jaksa laittaa kaikesta viestiä. Minulle tärkeintä on luottamus toista kohtaan, ja että tietää että on hyvä olla. Huonoista asioista ja huolista voi aina kertoa, mutta mun mielestä jos sitoitumisen mittari lasketaan nykypäivänä hymiöiden lukumäärässä, on jossain menty pieleen.

Tästä sitoutumisesta on sitten lähtenyt se kierre, että koska en ole näin aktiivinen, niin se tarkoittaa etten halua lapsia, tai naimisiin. Hän niitä haluaisi nyt, vaikka tosiaan, vastahan me muutettiin!

Huh, palasin kotiin juuri treeneistä. Aika epätodelliselta ja kolkolta tämä kämppä tuntuu. Melua pitää vain analoginen seinäkello joka nakuttaa sekunttitahtia tasaisen tappavaan tahtiin...


Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.

Siinähän ne hyvin itse analysoit todennäköiset syyt.
Nainen halusi unelmien kotia ja parisuhdetta. Sitä mitä Facebookit ja naistenlehdet toitottavat.
Monelle miehelle taas riittäisi se turvallinen arki. Se vain on niin kauhean tylsää, eikä ollenkaan sitä mitä niillä kaikilla Facebook kavereilla tapahtuu.
Sanotaanko, että tietysti reilulta olisi tuntunut, että olisi yrittänyt ensin puhua ongelmista eikä ekasta riidasta olisi viheltänyt peliä poikki.

 

[Kulttimörkö]

Kyllä tuo vaikuttaa siltä että nainen ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja tuo kilahtaminen oli se viimeinen naula arkkuun. Valitettavasti en usko että tuosta enää on paluuta.

 

[Hyman Roth]

Kyllä tuo vaikuttaa siltä että nainen ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja tuo kilahtaminen oli se viimeinen naula arkkuun. Valitettavasti en usko että tuosta enää on paluuta.

On se nyt yks perkele, jos pitäisi koko ajan olla viestittämässä, ottamassa selfieitä ja suunnittelemassa jotain romanttisia matkoja ym. Itseäni suoraan sanottuna vituttaa, jos esim elokuvaa ei saa kattoa rauhassa ja siihen keskittyen, vaan koko ajan pitäisi harrastaa jotain vitun kyhnäämistä. Omassa suhteessa on noita samoja oireita, kun en ole aktiivinen somessa "meidän" asioissa ja tykkään pitää tietyn elintilan sekä puuhailla omiani. Aika näyttää, mutta jos oma elämä ja tila ovat liikaa vaadittuja asioita, niin huonolle näyttää. Mikä ihme naisia vaivaa? Esim mökille meno yksin, kaljakorin ja kalavehkeiden kanssa on vissiin jotain kamalaa, mistä ei saisi julkisesti puhua. Onko riippumaton mies epäcooleine harrastuksineen jokin uhka?

 

[adolf]

Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.

Nämä kertomasi asiat pistää miettimään että onko tuossa olemassa rakkautta alun alkajaankaan. Siis se todellisuus mitä teidän kahden välillä on eikä se epätodellisuus mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä että naisella on päässään jonkunlainen fantasia mitä hän kutsuu sinut tekemään. Ja jos sinusta tuntuu siltä että et nyt sovi tuohon roolipeliin, niin kuinka onnelliseksi tunnet itsesi sanotaan vaikka 10 vuoden päästä tuossa roolissa, jos nyt jo kiristää kravattia?

Varmaankin kannattaisi ottaa asia puheeksi. Rauhallisesti ja keskustella siitä missä mennään. Syyttelemättä mutta tosiasioita kunnioittaen.

 

[Kaarle6]

Nämä kertomasi asiat pistää miettimään että onko tuossa olemassa rakkautta alun alkajaankaan. Siis se todellisuus mitä teidän kahden välillä on eikä se epätodellisuus mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä että naisella on päässään jonkunlainen fantasia mitä hän kutsuu sinut tekemään. Ja jos sinusta tuntuu siltä että et nyt sovi tuohon roolipeliin, niin kuinka onnelliseksi tunnet itsesi sanotaan vaikka 10 vuoden päästä tuossa roolissa, jos nyt jo kiristää kravattia?

Viimeisimpiä keloja mitä on tässä muutaman päivän pyöritellyt, niin kyllä rakkautta on, tai mitä minä siitä tiedän 30 vuoden kokemuksella. Oma ongelmani on sen sanominen, ja suomeksi. Englanniksi "love" sanan käyttö on arkipäiväisempää muutenkin. Jotekin koen että kun joku tunnustaa rakkautensa toista kohtaan, ollaan silloin jo täysin tosissaan sen suhteen mitä halutaan tulevaisuudelta. Eli kestetään sekä myötä- että vastoinkäymiset.

Minun piti ihan googlettaa mitä wikipedia mainitsi asiasta ja lyhyesti se "kiintymys toiseen ihmiseen". Jos tuo otetaan rajaksi niin kyllä minä häntä rakastan. Olen ajatellut tämän aikaisemmin astetta suurempana asiana ja tunnustuksena, tai siltä minusta tuntuu, ja sen takia en halua tunnustaa rakkauttani ihan kenelle tahansa, vaan harkiten ja niin että sillä on merkitystä.

Toisaalta kyllä sitä silti kelaa, että jos yksi raivonpurkaus saa aikaan sen, että pakataan kamat, niin mikähän on meininki jos on lapsia ja tulee ensimmäinen vastoinkäyminen?

 

[Saxon-747]

Toisaalta kyllä sitä silti kelaa, että jos yksi raivonpurkaus saa aikaan sen, että pakataan kamat, niin mikähän on meininki jos on lapsia ja tulee ensimmäinen vastoinkäyminen?

En välttämättä ottaisi tuosta selvää...

 

[Jerry100]

Kyllä Kaarle tuossa on pakko olla takana ajatus että nainen on odottanut sopivaa kipinää. Kenties rakastumisessasi et vaan ole huomannut sitä?

Jos jostain ihmeestä palaisitte yhteen (mitä ei missään nimessä kannata tehdä) niin nainenhan todennäköisesti tekee tästä aseen sinua vastaan jota sitten käyttää aina kun haluaa jotain.

 

[Klassinen sentteri]

JOtenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

No, onneksi sain duunista pitää saldovapaita niin saa tämän alkushokin hoidettua. Tää koko homma on tullut niin nopeasti eteen ettei vielä tajua tätä...

Vaikuttaa kyllä siltä, että nainen on vain odottanut sopivaa tilaisuutta lähtöön. Turha sun on itseä syyttää asiasta. Naisilla on paha tapa etteivät uskalla sanoa asioita suoraan. Syytä miksi naisesi halusi laittaa suhteen poikki voin vain sitten arvailla. Kohtuu nuori nainen on kuitenkin, että josko halusi vielä vähän hullutella vapaana kenties. Niin tai näin niin ei sulla ole siinä enää mitää tehtävissä ku nainen on jo eron päättänyt pienessä mielessään.

 

[nummenkallio]

Näin, kettu ei pääse karvoistaan, eli äärettömän epätodennäköistä että tilanne uuden alkuhuuman myötä muuttuisi yhtään paremmaksi kuin ennen.
"Toivottavasti elät mielenkiintoisia aikoja" on vanha Kiinalainen kirous ja pitkässä parisuhteessa kaikki turha draama ja säheltäminen on juuri sitä.

Näin se menee. Kieläytyminen vaati tahdonvoimaa. Ehkä kadun tätä vielä joskus, koska tuntuu siltä, että kadun tätä jo nyt.

 

[dohf]

Miten kukaan ei ole vielä Kaarle6:n tapauksessa ottanut esiin toisen miehen mahdollisuutta? Töissä, harrastuksissa tai somessa on joku janari lirkutellut sopivasti niitä sanoja, mitä nainen ei Kaarlelta ole kuullut mielestään tarpeeksi. Nyt ensimmäisestä kunnon riidasta sai tekosyyn irtautua helposti, kun on jo viikkokausia yrittänyt punnita kahden vaihtoehdon välillä. Eikä ole edes omasta mielestään syyllinen eroon.

 

[Klassinen sentteri]

Miten kukaan ei ole vielä Kaarle6:n tapauksessa ottanut esiin toisen miehen mahdollisuutta? Töissä, harrastuksissa tai somessa on joku janari lirkutellut sopivasti niitä sanoja, mitä nainen ei Kaarlelta ole kuullut mielestään tarpeeksi. Nyt ensimmäisestä kunnon riidasta sai tekosyyn irtautua helposti, kun on jo viikkokausia yrittänyt punnita kahden vaihtoehdon välillä. Eikä ole edes omasta mielestään syyllinen eroon.

Kuten itse tuossa ylempänä kirjoitin niin syytä naisen lähtöön voi vain arvailla. Yksi syy ja hyvin todennäköinen jopa on uusi ukko. Mutta kirjoitin myös ettei Kaarle6:n kannata itseä piinata ja miettiä sitä syytä. Nainen on mennyt eikä takaisin tule eikä tule ottaa.

 

[korkki]

Oon kyllä ihmetellyt tätä mitä Kaarle6:kin tuossa miettii että miksi ihmeessä näille nykynaisille pitäisi koko ajan olla antamassa huomiota. Viemässä kukkia tai lahjoja, laittamassa viestiä jatkuvasti ynnämuuta. Kun "kavereillekin miehet järjestävät kaikkea", ainakin Facen mukaan. Itselle on useampikin nainen sanonut että en huomioi tarpeeksi. Tuorein entinen naisystävä sanoi siis noin. Itse vein kukkia kerran kuussa ja naista syömään johonkin saman verran (tosin paikat eivät olleet ravintolatasoa kuin pari kertaa). Tein ruokaa hänen luonaan, jota ei yksikään mies ollut kuulemma tehnyt jne. Paljon sellaisia asioita tuli tehtyä mitä ei kuulemma yksikään mies ollut tehnyt. Silti tuo vertasi minua edelliseen kumppaniinsa kun hän kuulemma piti naista aina ne pari lapsivapaata viikonloppua kuukaudessa prinsessana ja vei moneen paikkaan tai ainakin otti luokseen missä sai viettää lapsetonta aikaa. Mun luonani se nyt ei edes onnistu kun luonani asuu just 18v täyttänyt poikani.

Ja rahasta on tullut varsin usein kinaa, siis siitä että miksi minä en maksa kaikkea. On se kumma kun naiset jatkuvasti vonkuvat tasa-arvoa ja lisää liksaa mutta silti miehen pitäisi maksaa kaikki.

Emmätiedä onko homoilla helpompaa (vrt. edellisen sivun keskustelu), mutta ei ainakaan tartte koittaa miellyttää naisia.

 

[Hyman Roth]

Oon kyllä ihmetellyt tätä mitä Kaarle6:kin tuossa miettii että miksi ihmeessä näille nykynaisille pitäisi koko ajan olla antamassa huomiota. Viemässä kukkia tai lahjoja, laittamassa viestiä jatkuvasti ynnämuuta. Kun "kavereillekin miehet järjestävät kaikkea", ainakin Facen mukaan. Itselle on useampikin nainen sanonut että en huomioi tarpeeksi. Tuorein entinen naisystävä sanoi siis noin. Itse vein kukkia kerran kuussa ja naista syömään johonkin saman verran (tosin paikat eivät olleet ravintolatasoa kuin pari kertaa). Tein ruokaa hänen luonaan, jota ei yksikään mies ollut kuulemma tehnyt jne. Paljon sellaisia asioita tuli tehtyä mitä ei kuulemma yksikään mies ollut tehnyt. Silti tuo vertasi minua edelliseen kumppaniinsa kun hän kuulemma piti naista aina ne pari lapsivapaata viikonloppua kuukaudessa prinsessana ja vei moneen paikkaan tai ainakin otti luokseen missä sai viettää lapsetonta aikaa. Mun luonani se nyt ei edes onnistu kun luonani asuu just 18v täyttänyt poikani.

Ja rahasta on tullut varsin usein kinaa, siis siitä että miksi minä en maksa kaikkea. On se kumma kun naiset jatkuvasti vonkuvat tasa-arvoa ja lisää liksaa mutta silti miehen pitäisi maksaa kaikki.

Emmätiedä onko homoilla helpompaa (vrt. edellisen sivun keskustelu), mutta ei ainakaan tartte koittaa miellyttää naisia.

Ainakin sen rajallisen määrän mitä homppeleita tunnen, niin helpompaa tuntuu olevan. Siis arki, kun molemmat kuitenkin äijiä ja pohjimmiltaan tykkäävät samoista jutuista jne. Mutta se heistä, ei ole tämän ketjun kamaa.

Mutta joo, se on ihmeellistä, että miten kaiken pitäisi olla niin unelmaa ja täydellistä. Sosiaalinen media on vissiin se pohjimmainen syöpä, kun monta kertaa päivässä pääsee vertailemaan omaa elämää johonkin tuttujen kokemaan glamouriin. Siinä valossa alkaa joku tavallinen mies tuntuakin riittämättömältä ja elämä epäreilulta, kun jollain kirurgilla on varaa viedä kultaansa johonkin Pariisin reissuille ja omalla humanistihörhöllä korkeintaan Rossoon tai kebabille. Ajatus ei enää todellakaan ole se tärkein, vaan se minkä voi näyttää myös muille.

 

[Hangon keksi]

Silti tuo vertasi minua edelliseen kumppaniinsa kun hän kuulemma piti naista aina ne pari lapsivapaata viikonloppua kuukaudessa prinsessana ja vei moneen paikkaan tai ainakin otti luokseen missä sai viettää lapsetonta aikaa. Mun luonani se nyt ei edes onnistu kun luonani asuu just 18v täyttänyt poikani.

Ja rahasta on tullut varsin usein kinaa, siis siitä että miksi minä en maksa kaikkea. On se kumma kun naiset jatkuvasti vonkuvat tasa-arvoa ja lisää liksaa mutta silti miehen pitäisi maksaa kaikki.

Tuollaisia ongelmia on nimenomaan suomalaisten naisten kanssa. Olematta kansantieteilijä voisin sanoa että se todistaa aika vahvasti suomalaisten olevan slaavilaista kulttuuriperimää.
Ei tarvitse mennä kauemmas kuin Ruotsiin niin huomaa eron miten naisilla on erilainen käsitys siitä miten tasa-arvoisesti kumppanien pitäisi kohdella toisiaan parisuhteessa. Ja tuossa maaottelussa ruotsalaisnaiset voittavat suomalaiset 100-0.

 

[Leon]

Onko se kenellekään unelmaa, jos toinen on paikalla, muttei läsnä?

 

[Kaarle6]

Miten kukaan ei ole vielä Kaarle6:n tapauksessa ottanut esiin toisen miehen mahdollisuutta? Töissä, harrastuksissa tai somessa on joku janari lirkutellut sopivasti niitä sanoja, mitä nainen ei Kaarlelta ole kuullut mielestään tarpeeksi. Nyt ensimmäisestä kunnon riidasta sai tekosyyn irtautua helposti, kun on jo viikkokausia yrittänyt punnita kahden vaihtoehdon välillä. Eikä ole edes omasta mielestään syyllinen eroon.

Kaikkihan on toki mahdollista, mutta jos tosiaan kyseessä on toinen mies niin aika hyvin on pitänyt pokeria yllä kun en itse ole huomannut minkäänlaisia oireita käyttäytymisen suhteen.

Viikko alkaa olla lopuillaan ja paljon on tullut kelailtua asioita. Täällä kirjoittelun, kavereiden kanssa juttelun sekä ulkopuolisten kommentit on krikastanut kuvaa, miten aion edetä jatkossa. Laitoin hänelle tänään suhteellisen pitkän viestin facebookiin, jossa kerroin hänelle tunteistani. Kyseessä ei ole niinkään rakkaudentunnustus vaan pitkä viesti meidän riidasta ja omista tuntemuksista. Ja olen kyllä sitä mieltä että oli ne perimmäiset syyt mitkä tahansa, niin se että yhden riidan takia pakataan tavarat parin päivän päästä, ei voi lupaa mitään hyvää tulevaisuudessakaan. Ja hommathan tästä vaan vaikeutuisi, jos olisi jo lapsia tai muuta yhteistä lainaa. Myös oma työni on sellainen että olen 3 yötä viikossa pois kotoa, joten naisen on oltava sellainen joka viihtyy yksin ja on niitä omia juttuja joita tehdä. Nyt on helpompaa nostaa kytkintä jo tässä vaiheessa ja ehkä hänenkin katsoa sitten jotain muuta, jotain sellaista joka pystyy tarjoamaan hänelle vielä enemmän huomiota.

Ihan ok tässä jo tuntuu kun ottaa olosuhteet huomioon. Huomenna menen töihin ja katsotaan miten se lähtee liikkeelle. Päivä kerrallaan ja iisisti. Nyt pohdin että pitäiskö mennä ja ostaa vaikkapa PS4 Pro -konsoli.

 

[pernaveikko]

Tuollaisia ongelmia on nimenomaan suomalaisten naisten kanssa. Olematta kansantieteilijä voisin sanoa että se todistaa aika vahvasti suomalaisten olevan slaavilaista kulttuuriperimää.

Niin siis tuollaisia ongelmia on toki Suomessakin, mutta nimenomaan esimerkiksi Puolassa. Se on sitten eri asia miten asiaan suhtautuu ja onko se ongelma. On esimerkiksi täysin mahdotonta, että puolalainen tyttö maksaisi ravintolassa ja se on niiden miehille yhtä lailla itsestään selvää kuka maksa. Asiaa ei tarvitse sen enempää ajatella, koska se on miten se on.

 

[Prof. Puck]

Jos ostaisin vaimolleni kukkia, niin hän varmasti kysyisi, mitä pahaa minä (tällä kerralla) olen tehnyt... vaikka kyllähän tuota tulee muuten hemmoteltua.

Puolivakavasti; se mitä naiset oikeasti kaipaavat ja mistä heillä tuntuu olevan pula miestensä suhteen (yleistäen) on keskustelu. Kyllä se toisinaan käy yli miehisen sietokyvyn, kuinka paljon naiset jaksavat pyöritellä samaa asiaa, mutta sen kanssa on vain elettävä. Asiaa auttaa huomattavasti, kun ymmärtää, etteivät naiset odota niinkään sinun puhuvan, vaan kuuntelevan! Sitten sopivalla hetkellä nappaa kainaloon ja kuiskaa korvaan, kuinka ymmärrät ja rakastat häntä ja olet tukena, niin se johtaa automaattisesti peittojen heilutteluun ja siihen, että olet maailman upein mies. Tilannetajua veljet.. sitä on oltava! Kun nämä tilanteet oppii lukemaan tarkasti, niin siitä tulee samanlainen automaatio, kuin vaikkapa roskien tyhjentämisestä (jota en kylläkään koskaan tee, että sikäli huono esimerkki..)

 

[pettter]

Jätkät hei. Oonks mä rakastunut? Matsista on jo neljä tuntia ja vieläkin soi päässä IFK:n maalilaulu.

 

[godspeed]

Jätkät hei. Oonks mä rakastunut? Matsista on jo neljä tuntia ja vieläkin soi päässä IFK:n maalilaulu.

Siellä soi vähän muutakin.

 

[pettter]

Siellä soi vähän muutakin.

Joo. Rollareita ei tainnut tällä kertaa tulla.

 

[Hyman Roth]

Saatiin sitten suht uuden tyttöystävän kanssa eka varsinainen riita aikaiseksi. Hieman yllättävää, ettei se johdu esim alkoholinkäytöstä, huonosta pukeutumisesta tai syrjähypystä, vaan vittu matkustamisesta. Siis ns parempi puolisko haluu väen väkisin lähtee johonkin kaakkois-aasiaan reppureissulle, kun taas mä en. Oon sanonu etten mä lähde mihinkään helvetin kehitysmaahan tai malariavyöhykkeelle, enkä tykkää kärvistellä lentokoneessa tuntikausia. Tarjosin vaihtoehdoksi vaikka Liettuaa (jossa kumpikaan ei ole käynyt) tai Köpistä joka on tosi kiva etenki keväisin. Eipä kelvannut, vaan sain vittuilut henkisesti laiskuudesta ja siitä etten halua kokea "oikeaa" elämää/elämyksiä. Okei, ihan sama. Mutta jos sitä oikeaa elämää on joku torakkainen Kamputsea ja tappava helle, niin jätän väliin. Nyt ja aina. Oikeastaan en lähtenyt koko kiukutteluun edes mukaan ja siitä suivaantuneena muikkeli painui kaikkine kamoineen omaan kämppäänsä. Tosi dramaattista noin olemattoman asian takia mun mielestä, mutta ehkä hälle sitten rupumaat on joku soft spot. Ja vaikka erolla uhkais, niin vittu en lähde mihinkään viidakkoon isolla rahalla kärsimään.

 

[vetti]

@Hyman Roth kompromisseja, kompromisseja. Niitä siis riittää, molemmin puolin. Paremman puoliskosi kanssa olen toki puolueellinen, kun itsekin olen "aina" halunnut noihin viidakkoihin. Enemmän Etelä-Amerikkaa suosien, eron jälkeen tuota kaakkoista Aasiaakin tuli koluttua reppureissaamalla. Onhan siellä kaiken maailman ötökkää, on itsekin tullut nukuttua keskellä sademetsää peläten lähes jokaista ääntä mitä ulkopuolelta kuuluu. Minullehan tuo on tietysti vain hienoa. Mutta, hän tuli messiin paikkoihin missä tykkään käydä - viidakkojen lisäksi, Wien, Berliini, Barcelona ja Lissabon näin nopeasti mainittuna. Lissaboniin vein hänet 40v-synttäreille, ja piti todella paljon, kun tiesin paikat ja olin varannut safkapaikan synttäri-illalliselle mistä tiesin hänen pitävän.

Mutta; hän pitää esim patikoimisesta, joten myös Koli, Saariselkä ja Karhunkierros olivat kohteinamme. Hänen valitseminaan. Ei se aina ihan mun mieleen ollut, mutta hyviä hetkiä kuitenkin.

Näin nopeasti sanottuna; anna sille kaakkoiselle Aasialle mahdollisuus. Ja sitten ensi vuonna teette mitä sinä haluat, eikö? Tai päin vastoin.

 

[Hyman Roth]

@Hyman Roth kompromisseja, kompromisseja. Niitä siis riittää, molemmin puolin. Paremman puoliskosi kanssa olen toki puolueellinen, kun itsekin olen "aina" halunnut noihin viidakkoihin. Enemmän Etelä-Amerikkaa suosien, eron jälkeen tuota kaakkoista Aasiaakin tuli koluttua reppureissaamalla. Onhan siellä kaiken maailman ötökkää, on itsekin tullut nukuttua keskellä sademetsää peläten lähes jokaista ääntä mitä ulkopuolelta kuuluu. Minullehan tuo on tietysti vain hienoa. Mutta, hän tuli messiin paikkoihin missä tykkään käydä - viidakkojen lisäksi, Wien, Berliini, Barcelona ja Lissabon näin nopeasti mainittuna. Lissaboniin vein hänet 40v-synttäreille, ja piti todella paljon, kun tiesin paikat ja olin varannut safkapaikan synttäri-illalliselle mistä tiesin hänen pitävän.

Mutta; hän pitää esim patikoimisesta, joten myös Koli, Saariselkä ja Karhunkierros olivat kohteinamme. Hänen valitseminaan. Ei se aina ihan mun mieleen ollut, mutta hyviä hetkiä kuitenkin.

Näin nopeasti sanottuna; anna sille kaakkoiselle Aasialle mahdollisuus. Ja sitten ensi vuonna teette mitä sinä haluat, eikö? Tai päin vastoin.

Kompromisseja joo. Mutta kun homman nimi on se, että inhoan matkustamista noin ylipäätään. En vain jotain sademetsiä. Ainoastaan Tallinna ei sellai ota kaaliin, kun voi hoitaa ostokset samalla ja päästä muutamassa tunnissa takaisin himaan. Muija taas tykkää käydä ottamassa selfieitä kirppuisten kehitysmaiden kersojen kanssa ja hengailla lentokentillä. Mä tykkään omasta elinpiiristäni enkä koe syytä lähteä mihinkään, mutten syyllistä niitä, jotka taas haluavat. Kaikin mokomin, tää on vapaa maa. Tää ovi vaan ei käänny molempiin suuntiin, musta tuntuu. Vissiin joku synti jossei oo tarpeeksi kansainvälinen luonne nykyaikana.

Pidemmän päälle vaan alkaa vituttaa, jos tulee nälvimistä ja sanotaan että invaliditkin on seikkailunhaluisempia ym paskaa. Toinen mistä tulee kevyttä kritiikkiä on se, että kun en jaksa olla kiinnostunut jostain amnestyn ja unicefin pelastetaan lapset joilla on kärpäsiä silmissä -projekteista. Varmaan liittyy tähän samaan vyyhtiin sekin, muttei sentään siitä ole onneksi tarvinnut riidellä. Jos on hyvä olla kotona, niin miksei saa olla?

 

[benicio]

Tuohon liittyen, pidän vähän huvittavana kun jotkut kertovat harrastavansa matkustelua tai pitävänsä siitä. Tai kysyvät että pidänkö matkailusta. Matkustelu eli matkailu eli matkustaminen on lähtökohtaisesti yksi vastenmielisimmistä asioista enkä ymmärrä miten joku voi siitä pitää. Lentäminen on kaikinpuolin kammottavaa touhua, ja niin on tietysti muukin joukkoliikenne. Yksityisautoilu on ihan siedettävää kunhan matka on lyhyt ja kiesi kunnollinen. Siellä määränpäässä voi olla ihan siedettävää, mutta onhan se pohjimmiltaan ihan yhtä ainutlaatuinen paikka kuin mikä tahansa muukin, eli ei kovinkaan ainutlaatuinen. Ja koti on kuitenkin se paikka jossa mieluiten asuu ja elää, tai jos ei ole niin kannattaa tehdä sille asialle jotain ja lopettaa se matkustaminen.
@Hyman Roth Älä lähre mihenkä.