Venezuelahan on Etelä-Amerikan epävakaimpia maita. Joskus katsoin murhatilastoja Etelä-Amerikasta, niin taisi olla ykkösenä. Siihen vielä viidakko kaikkine elukoineen lisäksi, niin kuulostaa painajaiselta ajatellakaan tuollaiseen paikkaan menemistä. En lähtisi, vaikka ilmaiseksi pääsisin. Jos maksettaisiin riittävästi, niin voisin harkita, mutta saisi olla suhteellisen iso summa, että lähtisin. Missään "maailmanlopun baarissa" en nauttisi olemisesta yhtään. Täällä Oulussakaan en halua mennä pahimpiin räkälöihin, joissa on epämääräistä porukkaa, joten miksi ihmeessä olisi sitten nautinnollista jossain Buenos Airesissa tykätä vielä pahemmista räkälöistä. Myöskään ryöstön kohteena olemisesta en nauttisi tekohetkellä, enkä jälkeenpäinkään ilahtuisi sellaisesta muistosta. Minusta ryöstön kohteeksi joutuminen on itse asiassa pahempaa kuin jos joutuisi yöksi putkaan, joten siinä mielessä analogia toimii. Ja jos ei ole yhteistä kieltä, niin mitä hauskaa siinäkään on. Kerran Turussa 1990-luvulla eräs turkulainen puhui niin leveää turkua, että en meinannut ymmärtää. Ei ollut helppo hetki sekään! Ja sinulle tuo kaikki olisi vain hienoa. No minulle ei. Olen kyllä käynyt Euroopan sisällä useammassakin maassa, Espanjassa useimmin, Kreikassa, Belgiassa. Ruotsissa olin yhden kesän töissä. Viro ja Norja on tietenkin käytynä.
Missähän minä olen sanonut, että muualla kaikki on ns. paskaa ja missä olen sanonut, että meillä Suomessa on kaikki hyvin? Minä vaan en tykkää mennä ns. hevonvittumaihin, varsinkaan viidakoihin. Enkä usko, että parisuhteessa miehen ja naisen välilä kovin suuret eroavaisuudet tässä asiassa ovat hyväksi. Esim. tuo, että nainen on verrannut Australiaa Fuengirolaan, kertoo lähinnä sen, että nainen on ideologiansa sumentama fanaattinen pöljäke. Tämä ilmennyt riita ei edes ole vielä kunnon riita, ne kunnon riidat ovat vasta tulossa.