Naiset on kyllä jänniä. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitin, ei ole tarkoitus ollut mitenkään ajatuksena sen paremmin ajautua parisuhteeseen tai etsiä sellaista. Jotenkin sitä on aina arvostanut vapautta ja niitä lyhyempiaikaisia seikkailuja naisten kanssa. Yleensä kyllä ollut ne muutamat vakipanot matkan varrella, joista osa on ollut aika lyhytaikaisia, osa vaihtunut välillä ja osa pitkäaikaisia, jotka ollut vastapuolen seurustelun ajan tauolla ja sen jälkeen kuitenkin jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eräs kaunis kesäilta tarkoitus oli nähdä random Tinder tyttö lähinnä pillunkiilto silmissä. Tarkoitus oli nähdä tyyliin seuraavana päivänä, kun jutustelu aloiteltiin, mutta miesflunssa pilasi sen suunnitelman. Ehkä viikkoa myöhemmin nähtiin, mentiin piknikille Suomenlinnaan skumppapullon ja muutaman oluen kanssa. Saattoi siinä jotain syötävääkin olla. Panemiseksihan se ilta ja yö meni. Alettiin sitten näkemään useamminkin, ja aika nopeasti selvisi, että tytöllä oli ero pitkäaikaisesta suhteesta tuoreessa muistissa. No, itse en sen kummempia jutulta ajatellut, mutta välillä vitutti kuunnella niitä juttuja exästä ja erosta. En ole mustasukkainen, mutta sellainen jatkuva vanhojen muistelu on kuitenkin aika syöpää. Ajan kanssa ne puheet kuitenkin loppuivat, jonka jälkeen se suhde jotenkin syventyi.
Aikaa kului, nyt on kulunut noin 1,5 vuotta. Jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi, se vapausajattelukin katosi tai hälveni. Kyllähän sen silti itselleen myöntää, että sitä välillä kaipaa. Vakipanoillekin sanoin heipat, kun seurustelemaan alettiin. No, ei niitä kyllä ihmisinä mikään ikävä ole. Nyt ollaan muuttamassa sitten yhteiseen kotiin, ensimmäistä kertaa omalla kohdallani parisuhteessa. Myin oman kotini ja muutetaan vuokralle. Pinkka ois kestänyt kyllä ostaa meille sen yhteisen kodin, mutta tulin siihen tulokseen, että näin on alkuun parempi. Eipähän tarvitse miettiä asumiskustannusten jakamisia ja näkeepähän sitten miten se lähtee toimimaan.
Oliko tällä avautumisella joku pointti? Eipä juuri, kunhan lämpimikseni lätisen. Jotenkin sitä on kuitenkin hyvä olo ja tyytyväisyys elämään. Sitä on ihan lähiaikoinakin passittanut muutamat kullinnälkäiset tyttelit mäkeen, jotka on tullut häiritsemään kaljan juontia baareissa. Ei vaan nappaa. Kyllä ne ongelmatkin sieltä parisuhteesta tulee, sehän on selvä. Jos niistä nyt kaksi varmaa haluaa sanoa jo valmiiksi, niin mahdollisen lapsen aikataulu (ollaan molemmat sitä mieltä, että yksi riittää) ja se, että oma veri vetää muille maille. Tosta lapsesta tulee vielä joskus iso vääntö, sen voi sanoa jo nyt.
Eräs kaunis kesäilta tarkoitus oli nähdä random Tinder tyttö lähinnä pillunkiilto silmissä. Tarkoitus oli nähdä tyyliin seuraavana päivänä, kun jutustelu aloiteltiin, mutta miesflunssa pilasi sen suunnitelman. Ehkä viikkoa myöhemmin nähtiin, mentiin piknikille Suomenlinnaan skumppapullon ja muutaman oluen kanssa. Saattoi siinä jotain syötävääkin olla. Panemiseksihan se ilta ja yö meni. Alettiin sitten näkemään useamminkin, ja aika nopeasti selvisi, että tytöllä oli ero pitkäaikaisesta suhteesta tuoreessa muistissa. No, itse en sen kummempia jutulta ajatellut, mutta välillä vitutti kuunnella niitä juttuja exästä ja erosta. En ole mustasukkainen, mutta sellainen jatkuva vanhojen muistelu on kuitenkin aika syöpää. Ajan kanssa ne puheet kuitenkin loppuivat, jonka jälkeen se suhde jotenkin syventyi.
Aikaa kului, nyt on kulunut noin 1,5 vuotta. Jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi, se vapausajattelukin katosi tai hälveni. Kyllähän sen silti itselleen myöntää, että sitä välillä kaipaa. Vakipanoillekin sanoin heipat, kun seurustelemaan alettiin. No, ei niitä kyllä ihmisinä mikään ikävä ole. Nyt ollaan muuttamassa sitten yhteiseen kotiin, ensimmäistä kertaa omalla kohdallani parisuhteessa. Myin oman kotini ja muutetaan vuokralle. Pinkka ois kestänyt kyllä ostaa meille sen yhteisen kodin, mutta tulin siihen tulokseen, että näin on alkuun parempi. Eipähän tarvitse miettiä asumiskustannusten jakamisia ja näkeepähän sitten miten se lähtee toimimaan.
Oliko tällä avautumisella joku pointti? Eipä juuri, kunhan lämpimikseni lätisen. Jotenkin sitä on kuitenkin hyvä olo ja tyytyväisyys elämään. Sitä on ihan lähiaikoinakin passittanut muutamat kullinnälkäiset tyttelit mäkeen, jotka on tullut häiritsemään kaljan juontia baareissa. Ei vaan nappaa. Kyllä ne ongelmatkin sieltä parisuhteesta tulee, sehän on selvä. Jos niistä nyt kaksi varmaa haluaa sanoa jo valmiiksi, niin mahdollisen lapsen aikataulu (ollaan molemmat sitä mieltä, että yksi riittää) ja se, että oma veri vetää muille maille. Tosta lapsesta tulee vielä joskus iso vääntö, sen voi sanoa jo nyt.