Naisasiat

[Styge]

Naiset on kyllä jänniä. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitin, ei ole tarkoitus ollut mitenkään ajatuksena sen paremmin ajautua parisuhteeseen tai etsiä sellaista. Jotenkin sitä on aina arvostanut vapautta ja niitä lyhyempiaikaisia seikkailuja naisten kanssa. Yleensä kyllä ollut ne muutamat vakipanot matkan varrella, joista osa on ollut aika lyhytaikaisia, osa vaihtunut välillä ja osa pitkäaikaisia, jotka ollut vastapuolen seurustelun ajan tauolla ja sen jälkeen kuitenkin jatkunut kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Eräs kaunis kesäilta tarkoitus oli nähdä random Tinder tyttö lähinnä pillunkiilto silmissä. Tarkoitus oli nähdä tyyliin seuraavana päivänä, kun jutustelu aloiteltiin, mutta miesflunssa pilasi sen suunnitelman. Ehkä viikkoa myöhemmin nähtiin, mentiin piknikille Suomenlinnaan skumppapullon ja muutaman oluen kanssa. Saattoi siinä jotain syötävääkin olla. Panemiseksihan se ilta ja yö meni. Alettiin sitten näkemään useamminkin, ja aika nopeasti selvisi, että tytöllä oli ero pitkäaikaisesta suhteesta tuoreessa muistissa. No, itse en sen kummempia jutulta ajatellut, mutta välillä vitutti kuunnella niitä juttuja exästä ja erosta. En ole mustasukkainen, mutta sellainen jatkuva vanhojen muistelu on kuitenkin aika syöpää. Ajan kanssa ne puheet kuitenkin loppuivat, jonka jälkeen se suhde jotenkin syventyi.

Aikaa kului, nyt on kulunut noin 1,5 vuotta. Jossain vaiheessa se muuttui seurusteluksi, se vapausajattelukin katosi tai hälveni. Kyllähän sen silti itselleen myöntää, että sitä välillä kaipaa. Vakipanoillekin sanoin heipat, kun seurustelemaan alettiin. No, ei niitä kyllä ihmisinä mikään ikävä ole. Nyt ollaan muuttamassa sitten yhteiseen kotiin, ensimmäistä kertaa omalla kohdallani parisuhteessa. Myin oman kotini ja muutetaan vuokralle. Pinkka ois kestänyt kyllä ostaa meille sen yhteisen kodin, mutta tulin siihen tulokseen, että näin on alkuun parempi. Eipähän tarvitse miettiä asumiskustannusten jakamisia ja näkeepähän sitten miten se lähtee toimimaan.

Oliko tällä avautumisella joku pointti? Eipä juuri, kunhan lämpimikseni lätisen. Jotenkin sitä on kuitenkin hyvä olo ja tyytyväisyys elämään. Sitä on ihan lähiaikoinakin passittanut muutamat kullinnälkäiset tyttelit mäkeen, jotka on tullut häiritsemään kaljan juontia baareissa. Ei vaan nappaa. Kyllä ne ongelmatkin sieltä parisuhteesta tulee, sehän on selvä. Jos niistä nyt kaksi varmaa haluaa sanoa jo valmiiksi, niin mahdollisen lapsen aikataulu (ollaan molemmat sitä mieltä, että yksi riittää) ja se, että oma veri vetää muille maille. Tosta lapsesta tulee vielä joskus iso vääntö, sen voi sanoa jo nyt.

 

[Styge]

@adetti

Kyllä sitä on ihan toimiviakin kaukosuhteita tullut todistettua läheltä, mutta Pernaveikkoa kompaten kaikki ovat kyllä olleet etukäteen parisuhteessa ja etäsuhteen loppumisaika on ollut ennakkoon tiedossa. Yhtään kylmiltään aloitettua ja toimivaa etäsuhdetta ei ole kyllä tullut vastaan ja kai se johtuu siitä, että se sitoutuminen ei ole samanlaista. Pisimmät tiedossa olevat ovat kestäneet useamman vuoden ja etäisyytenä paljon (eri mantereet). Eiköhän kaiken perustana pidä kuitenkin olla yhteiset pelisäännöt ja tahtotila. Turha sitä muuten on edes yrittää. Yhden etäsuhteen kyllä tiedä, joka oli vähän sellaisista lähtökohdista, että katsotaan miten menee ja perustetaan perhe, jos sen jälkeen vielä siltä tuntuu. Perhe perustettu.

 

[Prof. Puck]

Samaa komppia rummutan kuin muutkin etäsuhteiden osalta... voi omata mahdollisuudet onnistumiselle, jos teillä on selkeä aikaikkuna, kuinka kauan homma jatkuu ja yhteiset suunnitelmat sen jälkeen yhteiselolle. Omalla kohdallani takaraja olisi varmasti jossain kahdessa vuodessa maksimissaan, mutta ihmiset ovat toki erilaisia. Tässä kannattaa olla rehellinen myös itselleen...

Kyse on fyysisen etäisyyden lisäksi osin myös iästä... jos olette vielä kovin nuoria, niin voisin kyynisesti todeta, että ajanhukkaa... mutta en totea! Jokaisella on kuitenkin loppupeleissä oma elämä elettävänä.

 

[Klose16]

Etäsuhde on kyllä aika hölmö termi. Ei kai kukaan sellaisessa oikeasti elä. Jos esim. menee kävelemään ulos ja siellä paistaa aurinko, niin onko siihen sitten etäsuhde?

No minulla on näistä kokemusta. Ensimmäinen tapaus oli sellainen että kerran viikossa ajelin 3 tunnin päähän, ja takaisin. Ei tietystikään mitään järkeä (ellei siinä "takaisin") eikä tuolla ollut mitään tekemistä sen kanssa miten paljon lämpöä oli. Toinen tapaus oli sellainen että kerran vuodessa lentelin vuorokauden päähän, ja takaisin. Tuossa oli hemmetisti enemmän järkeä ja lämpö on vain kasvanut. Älkää siis uskoko naiiveja itsestäänselvyyksiä. Minusta "etäsuhde" on aivan mainio mittari sille parisuhteelle. Kannattaa muistaa, että Suomessa tuo on aivan normikuvio. Etenkin suhteen alussa naiset usein jopa vaativat etäisyyttä, jos vaikka vastaa viestiin liian pian se ei tietenkään käy koska nainen voi tuntea itsensä halutuksi.

 

[nummenkallio]

Johan on yllättävä sunnuntaipäivä. Vanha hoito soittaa, kiertelee, kaartelee ja saa sanottua, että on vähän ajatellut asioita. Missään yhteyksissä ei olla oltu tämän vuoden puolella, viime vuonna oli sellaista hyvin värikästä on-offia, kunnes se alkoi väsyttää. Jo senkin takia, että toinen asuu eri kaupungissa, vaikka hänen kotikaupungissaan pyörin kyllä muutenkin. Hieman tämä nyt mietityttää. Tuossa jutussa oli omat oikein hyvätkin puolensa, esimerkiksi samat kiinnostuksen kohteet ja intohimot, mutta tasaista ja rauhallista se meno ei ollut, vaan melkoista draamaa ja säheltämistä. Ja koska se oli silloin sitä, niin miten se voisi olla nyt jotain muuta, jos homma taas pienen tauon jälkeen jatkuisi? Kunhan sieltä ei nyt tulisi isoja uutisia syyskesälle tai muuta vastaavaa.

 

[SamSpade]

Johan on yllättävä sunnuntaipäivä. Vanha hoito soittaa, kiertelee, kaartelee ja saa sanottua, että on vähän ajatellut asioita. Missään yhteyksissä ei olla oltu tämän vuoden puolella, viime vuonna oli sellaista hyvin värikästä on-offia, kunnes se alkoi väsyttää. Jo senkin takia, että toinen asuu eri kaupungissa, vaikka hänen kotikaupungissaan pyörin kyllä muutenkin. Hieman tämä nyt mietityttää. Tuossa jutussa oli omat oikein hyvätkin puolensa, esimerkiksi samat kiinnostuksen kohteet ja intohimot, mutta tasaista ja rauhallista se meno ei ollut, vaan melkoista draamaa ja säheltämistä. Ja koska se oli silloin sitä, niin miten se voisi olla nyt jotain muuta, jos homma taas pienen tauon jälkeen jatkuisi? Kunhan sieltä ei nyt tulisi isoja uutisia syyskesälle tai muuta vastaavaa.

Näin, kettu ei pääse karvoistaan, eli äärettömän epätodennäköistä että tilanne uuden alkuhuuman myötä muuttuisi yhtään paremmaksi kuin ennen.
"Toivottavasti elät mielenkiintoisia aikoja" on vanha Kiinalainen kirous ja pitkässä parisuhteessa kaikki turha draama ja säheltäminen on juuri sitä.

 

[Hyman Roth]

Nainen, ketä olen tapaillut tässä hiljattain ja olemme tulleet todella hyvin toimeen, blokkasi minut yhtäkkiä sosiaalisesta mediasta ja puhelinnron, täysin yllättäen. Taisi olla toinen mies taustalla. Surkea ja surullinen fiilis..

Toi oli ainakin tinderissä ihan normaalia käytöstä, ikävä kyllä. Toki siihen turtuu ajan kanssa ja lopulta huomaa isekin suhtautuvansa naisiin, kuin käytettyihin pahvimukeihin kahvin loputtua. Toivottavasti olisi paree onni myötä seuraavan hamakansanedustajan kanssa

 

[Kaarle6]

Jospa sitä suoltaisi ulos omat tunteet. Saattaa olla vähän sekavaa, mutta niin on mieskin...

Eli tosiaan kaikki on mennyt loistavasti 1,5 vuotta. Ollut aivan mahtavaa olla tämän naisen kanssa yhdessä ja luottamus oli tapissaan. Muutimme yhteiseen asuntoon 4kk sitten. Nyt tämä kaikki heitetään huitin vittuun, yhden riidan takia.

Eli nyt maanantaina riitelimme ja ensimmäisen kerran käytin ihan oikeasti ääntä ja annoin hänen kuulla kunniansa. Hän oli laittanut viestin aamulla että ei häntä kiinnostakaan lähteä ulkomaanreissulle, jota olimme suunnitelleet muutama viiikko sitten. No minä tästä tulistuin kun kaikki oli varattu ja aloin kysymään että mikä on ja jutellaan asiat halki. Saatiin juteltua ja sitten selvisi muita osasyitä, kuten en rakasta häntä, en huomioi tarpeeksi enkä ole riittävän sitoutunut joten hän ei halua lähteä miehen kanssa joka ei rakasta häntä.

Tuon äänenkäytön lisäyksen vuoksi nainen pelkää minua ja ei uskaltanut tulla paikalle ilman kaveria. Hän väittää käyneensä lääkärissä ja kertoi kuinka "melkein törmäsin" häneen. Olin vihainen ja huusin, myönnän sen, mutta häneen en koskenut. Tämä jokatapauksessa riitti hänelle ja hänen raja ylitettiin hänen puoleltaan.

Tänä aamuna tyttöystävä tuli kämppään ja pakkasi kuusi mustaa jätesäkillistä tavaraa. Tuli sen kaverin kanssa pakkaamaan kamat ja yritin jutella hänen kanssaan, mutta ei suostu enää puhumaan minulle. Kovasti kaverit taustalla sanoo että anna vähän aikaa ajan mennä, mutta kyllä tuo tavaroiden roudaaminen on jo aika vahva signaali ettei tästä taida päästä enää pidemmälle.

En käsitä miten asioista ei voida puhua. Nainen haluaa selvästi jo lapsia, ja naimisiinkin. Minä en halua vielä, kunhan nyt ensin opittaisiin asumaan yhdessä!

Itse olen 30, hän 26.

JOtenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

No, onneksi sain duunista pitää saldovapaita niin saa tämän alkushokin hoidettua. Tää koko homma on tullut niin nopeasti eteen ettei vielä tajua tätä...

 

[pettter]

Jotenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

Ei se varmaan yhdestä tapauksesta johdu. Pidempiaikainen juttu veikkaisin, mutta miksi pitää huutaa kun puhumallakin toinen kuulee. Ja miksi pitää riidellä, vaikka onkin erimielisyyksiä kuten aina on. Joillakin tietty on äkkipikainen luonne. Ja naisilla on se oma juttu, että kaikki muutkin on samalla puolella, vaikka sitten ilman syytä. Sitäkin tässä varmasti on.

 

[pernaveikko]

Ei se varmaan yhdestä tapauksesta johdu. Pidempiaikainen juttu veikkaisin

Ensimmäisenä tulee mieleen, että on liian nopeasti ruvettu leikkimään kotia ja tyttöä on se alkanut ahdistaa.

 

[Tadu]

Juu tuskinpa se yksi riita on ollut ongelma vaan ikävä kyllä jotain muuta ahdistusta siellä taustalla on. Tsemppiä.

 

[Jerry100]

lopulta huomaa isekin suhtautuvansa naisiin, kuin käytettyihin pahvimukeihin kahvin loputtua.

Allekirjoitus matskua :)

 

[Kaarle6]

Ensimmäisenä tulee mieleen, että on liian nopeasti ruvettu leikkimään kotia ja tyttöä on se alkanut ahdistaa.

Olet osittain oikeassa. Hän on ollut varsin hyvä kodin hengetär, kokkaillut ja siivoillut sekä tullut aina vastaan ovelle kun tulen kotiin, tai kun lähden kotoa pois. Ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa alkoi itsekin tuntua että leikitäänkö tässä oikeasti kotia? Sanoinkin hänelle pariin ekrtaan, että arvostan todella tätä, mutta eniten haluan nauttia ja olla hänen kanssaan.

Osasyy tähän on hänen mukaan oma sitoutumiseni. Eli en samalla lailla pompi sohvalta ylös ja riennä ovelle pusuttelemaan, tai lähetä joka päivä pususmaileja whatsappiin, tai jos olen parin päivän duunireissulla, niin soittaa perään ja jutella josta ei ole mitään kerrottavaa.

Rupesinkin miettimään omaa aktiiviisuuttani ja kuulun kai siihen vanhempaan porukkaan joka ei jaksa laittaa kaikesta viestiä. Minulle tärkeintä on luottamus toista kohtaan, ja että tietää että on hyvä olla. Huonoista asioista ja huolista voi aina kertoa, mutta mun mielestä jos sitoitumisen mittari lasketaan nykypäivänä hymiöiden lukumäärässä, on jossain menty pieleen.

Tästä sitoutumisesta on sitten lähtenyt se kierre, että koska en ole näin aktiivinen, niin se tarkoittaa etten halua lapsia, tai naimisiin. Hän niitä haluaisi nyt, vaikka tosiaan, vastahan me muutettiin!

Huh, palasin kotiin juuri treeneistä. Aika epätodelliselta ja kolkolta tämä kämppä tuntuu. Melua pitää vain analoginen seinäkello joka nakuttaa sekunttitahtia tasaisen tappavaan tahtiin...


Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.

 

[karhu]

Olet osittain oikeassa. Hän on ollut varsin hyvä kodin hengetär, kokkaillut ja siivoillut sekä tullut aina vastaan ovelle kun tulen kotiin, tai kun lähden kotoa pois. Ihan kivaa, mutta jossain vaiheessa alkoi itsekin tuntua että leikitäänkö tässä oikeasti kotia? Sanoinkin hänelle pariin ekrtaan, että arvostan todella tätä, mutta eniten haluan nauttia ja olla hänen kanssaan.

Osasyy tähän on hänen mukaan oma sitoutumiseni. Eli en samalla lailla pompi sohvalta ylös ja riennä ovelle pusuttelemaan, tai lähetä joka päivä pususmaileja whatsappiin, tai jos olen parin päivän duunireissulla, niin soittaa perään ja jutella josta ei ole mitään kerrottavaa.

Rupesinkin miettimään omaa aktiiviisuuttani ja kuulun kai siihen vanhempaan porukkaan joka ei jaksa laittaa kaikesta viestiä. Minulle tärkeintä on luottamus toista kohtaan, ja että tietää että on hyvä olla. Huonoista asioista ja huolista voi aina kertoa, mutta mun mielestä jos sitoitumisen mittari lasketaan nykypäivänä hymiöiden lukumäärässä, on jossain menty pieleen.

Tästä sitoutumisesta on sitten lähtenyt se kierre, että koska en ole näin aktiivinen, niin se tarkoittaa etten halua lapsia, tai naimisiin. Hän niitä haluaisi nyt, vaikka tosiaan, vastahan me muutettiin!

Huh, palasin kotiin juuri treeneistä. Aika epätodelliselta ja kolkolta tämä kämppä tuntuu. Melua pitää vain analoginen seinäkello joka nakuttaa sekunttitahtia tasaisen tappavaan tahtiin...


Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.

Siinähän ne hyvin itse analysoit todennäköiset syyt.
Nainen halusi unelmien kotia ja parisuhdetta. Sitä mitä Facebookit ja naistenlehdet toitottavat.
Monelle miehelle taas riittäisi se turvallinen arki. Se vain on niin kauhean tylsää, eikä ollenkaan sitä mitä niillä kaikilla Facebook kavereilla tapahtuu.
Sanotaanko, että tietysti reilulta olisi tuntunut, että olisi yrittänyt ensin puhua ongelmista eikä ekasta riidasta olisi viheltänyt peliä poikki.

 

[Kulttimörkö]

Kyllä tuo vaikuttaa siltä että nainen ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja tuo kilahtaminen oli se viimeinen naula arkkuun. Valitettavasti en usko että tuosta enää on paluuta.

 

[Hyman Roth]

Kyllä tuo vaikuttaa siltä että nainen ei ole saanut tarpeeksi huomiota ja tuo kilahtaminen oli se viimeinen naula arkkuun. Valitettavasti en usko että tuosta enää on paluuta.

On se nyt yks perkele, jos pitäisi koko ajan olla viestittämässä, ottamassa selfieitä ja suunnittelemassa jotain romanttisia matkoja ym. Itseäni suoraan sanottuna vituttaa, jos esim elokuvaa ei saa kattoa rauhassa ja siihen keskittyen, vaan koko ajan pitäisi harrastaa jotain vitun kyhnäämistä. Omassa suhteessa on noita samoja oireita, kun en ole aktiivinen somessa "meidän" asioissa ja tykkään pitää tietyn elintilan sekä puuhailla omiani. Aika näyttää, mutta jos oma elämä ja tila ovat liikaa vaadittuja asioita, niin huonolle näyttää. Mikä ihme naisia vaivaa? Esim mökille meno yksin, kaljakorin ja kalavehkeiden kanssa on vissiin jotain kamalaa, mistä ei saisi julkisesti puhua. Onko riippumaton mies epäcooleine harrastuksineen jokin uhka?

 

[adolf]

Noh, eiköhän se siitä. Mutta en tiedä, jotenkin tässä tuntuu että ei vaan voi heittää vielä pyyhettä kehään.

Nämä kertomasi asiat pistää miettimään että onko tuossa olemassa rakkautta alun alkajaankaan. Siis se todellisuus mitä teidän kahden välillä on eikä se epätodellisuus mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä että naisella on päässään jonkunlainen fantasia mitä hän kutsuu sinut tekemään. Ja jos sinusta tuntuu siltä että et nyt sovi tuohon roolipeliin, niin kuinka onnelliseksi tunnet itsesi sanotaan vaikka 10 vuoden päästä tuossa roolissa, jos nyt jo kiristää kravattia?

Varmaankin kannattaisi ottaa asia puheeksi. Rauhallisesti ja keskustella siitä missä mennään. Syyttelemättä mutta tosiasioita kunnioittaen.

 

[Kaarle6]

Nämä kertomasi asiat pistää miettimään että onko tuossa olemassa rakkautta alun alkajaankaan. Siis se todellisuus mitä teidän kahden välillä on eikä se epätodellisuus mitä sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Kertomasi perusteella kuulostaa siltä että naisella on päässään jonkunlainen fantasia mitä hän kutsuu sinut tekemään. Ja jos sinusta tuntuu siltä että et nyt sovi tuohon roolipeliin, niin kuinka onnelliseksi tunnet itsesi sanotaan vaikka 10 vuoden päästä tuossa roolissa, jos nyt jo kiristää kravattia?

Viimeisimpiä keloja mitä on tässä muutaman päivän pyöritellyt, niin kyllä rakkautta on, tai mitä minä siitä tiedän 30 vuoden kokemuksella. Oma ongelmani on sen sanominen, ja suomeksi. Englanniksi "love" sanan käyttö on arkipäiväisempää muutenkin. Jotekin koen että kun joku tunnustaa rakkautensa toista kohtaan, ollaan silloin jo täysin tosissaan sen suhteen mitä halutaan tulevaisuudelta. Eli kestetään sekä myötä- että vastoinkäymiset.

Minun piti ihan googlettaa mitä wikipedia mainitsi asiasta ja lyhyesti se "kiintymys toiseen ihmiseen". Jos tuo otetaan rajaksi niin kyllä minä häntä rakastan. Olen ajatellut tämän aikaisemmin astetta suurempana asiana ja tunnustuksena, tai siltä minusta tuntuu, ja sen takia en halua tunnustaa rakkauttani ihan kenelle tahansa, vaan harkiten ja niin että sillä on merkitystä.

Toisaalta kyllä sitä silti kelaa, että jos yksi raivonpurkaus saa aikaan sen, että pakataan kamat, niin mikähän on meininki jos on lapsia ja tulee ensimmäinen vastoinkäyminen?

 

[Saxon-747]

Toisaalta kyllä sitä silti kelaa, että jos yksi raivonpurkaus saa aikaan sen, että pakataan kamat, niin mikähän on meininki jos on lapsia ja tulee ensimmäinen vastoinkäyminen?

En välttämättä ottaisi tuosta selvää...

 

[Jerry100]

Kyllä Kaarle tuossa on pakko olla takana ajatus että nainen on odottanut sopivaa kipinää. Kenties rakastumisessasi et vaan ole huomannut sitä?

Jos jostain ihmeestä palaisitte yhteen (mitä ei missään nimessä kannata tehdä) niin nainenhan todennäköisesti tekee tästä aseen sinua vastaan jota sitten käyttää aina kun haluaa jotain.

 

[Klassinen sentteri]

JOtenkin vaan tuntuu etten kertakaikkiaan osaa. Onko huutaminen liikaa? Saako nykyajan parisuhteissa enää riidellä? Ei nyt jumalauta voi olla näin että yhdestä vastoinkäymisestä laitetaan tavaroita jakoon.

No, onneksi sain duunista pitää saldovapaita niin saa tämän alkushokin hoidettua. Tää koko homma on tullut niin nopeasti eteen ettei vielä tajua tätä...

Vaikuttaa kyllä siltä, että nainen on vain odottanut sopivaa tilaisuutta lähtöön. Turha sun on itseä syyttää asiasta. Naisilla on paha tapa etteivät uskalla sanoa asioita suoraan. Syytä miksi naisesi halusi laittaa suhteen poikki voin vain sitten arvailla. Kohtuu nuori nainen on kuitenkin, että josko halusi vielä vähän hullutella vapaana kenties. Niin tai näin niin ei sulla ole siinä enää mitää tehtävissä ku nainen on jo eron päättänyt pienessä mielessään.

 

[nummenkallio]

Näin, kettu ei pääse karvoistaan, eli äärettömän epätodennäköistä että tilanne uuden alkuhuuman myötä muuttuisi yhtään paremmaksi kuin ennen.
"Toivottavasti elät mielenkiintoisia aikoja" on vanha Kiinalainen kirous ja pitkässä parisuhteessa kaikki turha draama ja säheltäminen on juuri sitä.

Näin se menee. Kieläytyminen vaati tahdonvoimaa. Ehkä kadun tätä vielä joskus, koska tuntuu siltä, että kadun tätä jo nyt.

 

[dohf]

Miten kukaan ei ole vielä Kaarle6:n tapauksessa ottanut esiin toisen miehen mahdollisuutta? Töissä, harrastuksissa tai somessa on joku janari lirkutellut sopivasti niitä sanoja, mitä nainen ei Kaarlelta ole kuullut mielestään tarpeeksi. Nyt ensimmäisestä kunnon riidasta sai tekosyyn irtautua helposti, kun on jo viikkokausia yrittänyt punnita kahden vaihtoehdon välillä. Eikä ole edes omasta mielestään syyllinen eroon.

 

[Klassinen sentteri]

Miten kukaan ei ole vielä Kaarle6:n tapauksessa ottanut esiin toisen miehen mahdollisuutta? Töissä, harrastuksissa tai somessa on joku janari lirkutellut sopivasti niitä sanoja, mitä nainen ei Kaarlelta ole kuullut mielestään tarpeeksi. Nyt ensimmäisestä kunnon riidasta sai tekosyyn irtautua helposti, kun on jo viikkokausia yrittänyt punnita kahden vaihtoehdon välillä. Eikä ole edes omasta mielestään syyllinen eroon.

Kuten itse tuossa ylempänä kirjoitin niin syytä naisen lähtöön voi vain arvailla. Yksi syy ja hyvin todennäköinen jopa on uusi ukko. Mutta kirjoitin myös ettei Kaarle6:n kannata itseä piinata ja miettiä sitä syytä. Nainen on mennyt eikä takaisin tule eikä tule ottaa.

 

[korkki]

Oon kyllä ihmetellyt tätä mitä Kaarle6:kin tuossa miettii että miksi ihmeessä näille nykynaisille pitäisi koko ajan olla antamassa huomiota. Viemässä kukkia tai lahjoja, laittamassa viestiä jatkuvasti ynnämuuta. Kun "kavereillekin miehet järjestävät kaikkea", ainakin Facen mukaan. Itselle on useampikin nainen sanonut että en huomioi tarpeeksi. Tuorein entinen naisystävä sanoi siis noin. Itse vein kukkia kerran kuussa ja naista syömään johonkin saman verran (tosin paikat eivät olleet ravintolatasoa kuin pari kertaa). Tein ruokaa hänen luonaan, jota ei yksikään mies ollut kuulemma tehnyt jne. Paljon sellaisia asioita tuli tehtyä mitä ei kuulemma yksikään mies ollut tehnyt. Silti tuo vertasi minua edelliseen kumppaniinsa kun hän kuulemma piti naista aina ne pari lapsivapaata viikonloppua kuukaudessa prinsessana ja vei moneen paikkaan tai ainakin otti luokseen missä sai viettää lapsetonta aikaa. Mun luonani se nyt ei edes onnistu kun luonani asuu just 18v täyttänyt poikani.

Ja rahasta on tullut varsin usein kinaa, siis siitä että miksi minä en maksa kaikkea. On se kumma kun naiset jatkuvasti vonkuvat tasa-arvoa ja lisää liksaa mutta silti miehen pitäisi maksaa kaikki.

Emmätiedä onko homoilla helpompaa (vrt. edellisen sivun keskustelu), mutta ei ainakaan tartte koittaa miellyttää naisia.