Keskivertojampat, ja kauniit naiset. Onko se todella niin vaikea yhtälö?
Itse voin sanoa seurustelleeni kaksi kertaa elämäni aikana. Ensimmäinen kesti reilun vuoden, toinen kokonaisuudessaan lähes neljä. Molemmat naiset oli omilla ansioillaan sellaisessa asemassa, että iltapäivälehdet soittelivat minulle haastattelujen perään, yhtään en antanut.
Tästä edellisestä erosin reilu kaksi vuotta sitten kesällä. Ero oli kaikinpuolin perseestä ja silloin myös laitoin itseni melkoiseen myllyyn. Tuli pantua siellä ja täällä, tutkittua itseänsä ja samalla asteittain vajottua sille "keskiarvojampan" tasolle. Kyse ei ollut mistään muusta kuin omista valinnoista ja asenteesta. Sen voin kyllä myöntää, että itselle se alkukontaktin ottaminen naiseen on aina ollut hieman hankalaa, varsinkin siihen "A-luokkaa". Myös molempiin parisuhteisiin päädyin valittuna, en valitsijana ja ainakin jälkimmäisessä tulos oli kyllä todella huono.
Miksikö sitten vajosin arvoasteikossa alemmaksi? Varmasti suurin syy on siinä, että ei minua kiinnostanut miellyttää ketään. Ei oikein vieläkään, mutta nyt en ehkä enää jaksa olla myöskään puolitahallani piikikäs. Paljon oli myös siinä, että vähäseksisen suhteen jälkeen pääsin vihdoin toteuttamaan seksuaalista itseäni käytännössä rajattomasti. Kaikki me sen tiedämme, että seksinlaatu ei ole ulkonäkösidonnaista ja naisia tulikin pantua ihan laidasta laitaan omia tarpeita tyydyttäessä ja erilaisuutta etsiessä. Tuolloin moni vähän pillua saava kaverini vittuilikin minulle, että kyllä hekin saisivat jos kaikkia panisivat. Noh, en minäkään kyllä nyt kaikkia pannut, kyllä kaikissa oli joku juttu johon huomion kiinnitin vaikka kokonaisuus olisikin ollut vinksallaan. Tuolloin kuitenkin yksi "paljon paneva" kaveri piti porukassa puoliani kertomalla miestyypistä joille yksittäiset panot eivät ole niin tärkeitä, mutta odottakaa vaan jos se jonkun kanssa taas alkaa seurustelemaan niin kyllä se on priimaa.
Noh, siinä tosiaan meni muutama vuosi. Elin vähän mustalaiselämää asumalla useammassa eri kaupungissa, useammassa eri maassa useammalla eri mannerlaatalla. Pariin vuoteen kertyi muutama sata parittelukumppania, itsestä tuli opittua ja kaikkea tuli nähtyä. Pikkuhiljaa sitä alkoi vielä paremmin korostumaan se mikä itselle on tärkeää ja mikä ei. Muutama priimapimu meni tuolloin ohi suun lähinnä joko oman hölmöilyn tai asenteiden vuoksi. Ei siinä, uponneita kustannuksia.
Joskus muinoin, silloin vielä kun tämä ketju oli Jatkoajan aktiivisin, täällä joku mainitsi erosta toipumiseen menevän karkeasti puolet siitä mitä seurustelu kesti. Minulla tuo taitaa pitää pelottavan hyvin kutinsa. Tuossa loppukeväästä pääsin kuntosalilla tekemään lähempää tuttavuutta A+ luokan naaraan kanssa. Tuo valitettavasti ehti sitten kadota ennen yhteystietojen vaihtamista, eikä enää tuolla vastaankaan tullut. Kumminkin itselleni taas askel oikeaan suuntaan, aloitteellisempaan itseeni ja nimenomaan aloitteellisuuteen sitä parempaa porukkaa kohtaan. Ja osoitus siitä, että eron tuoma epävarmuus yms. alkaisi olla taakse jäänyttä.
Nyt sitten viime viikonloppuna koin itselleni todella poikkeuksellisen tilanteen, onnistuin jallittamaan erittäin erittäin viehättävää, ihan mukavan ja fiksun oloista likkaa koko illan. Tällä kertaa numeronkin muistin pyytää jonka hän antoi saatesanoilla "mä en kyllä ole sellainen joka antaa numeroaan jossain baarissa". Tämä nyt sitten taas meni sillä klassisella kaavalla, että sunnuntaina neiti vastasi ensimmäiseen viestiini kahdella lauseella, toiseen yhdellä ja kolmanteen ei enää tullut vastausta ollenkaan. Toki tuolle voi olla useampikin muukin syy, kuin "ei kiinnosta". Neiti on esimerkiksi hyvin nuori, joka saattaa vaikuttaa tuohon asiaan. Pitänee vielä kerran yrittää vähän tökkiä, mutta toki kaksi vastaamatonta viestiä on sitten no no.
Niin tai näin. Itse olen ihan tyytyväinen omaan suoritukseeni tämän naisen suhteen, vaikka se nyt tähän jäisikin. Toki omat elämänvalintani ovat ajaneet minut siihen, että olen viimeistelemässä opintojani siinä iässä kun olisi ehkä ollut jo hyvä jotain jo saavuttaakkin, mutta muutoin lienen edelleen ihan kilpailukykyinen yksilö, mikäli toinen ei etsi sitä tasapaksuinta ja "tavallisinta" miestä rinnalleen. Suunta on nyt kuitenkin oikea, ja jos tuon tason naisille kymmenelle teen sen aloitteen, ehkä parin kanssa pääsen siitä eteenpäin ja jos sieltä löytyisi sitten sellainen jolla on myös muita kuin ulkoisia avuja.
Tulipahan tekstiä. jota kukaan ei varmaan jaksa lukea. Pääpointti nyt kuitenkin siinä, että paljon on omasta asenteesta ja siitä omasta asemoinnista kiinni. Jokainen voi olla niissä tietyissä rajoissa aika monessa eri asemassa. Esimerkiksi itse voin olla asemassa jossa keskiverto nainen, etsii paremman luokan miestä. Tai sitten hyvä mies hyvälle naiselle tai jopa hyvä mies erinomaiselle naiselle joka ei hae ihan sitä mitä siinä luokassa on tarjolla.
Ei muuta veljet kun leuka rintaan, itseään niskasta kiinni ja hommiin. Pettymyksiä tulee, mutta ne kuuluu tähän hommaan. Murehditaan niitä se yksi ilta ja siirretään katseet seuraavaan taisteluun.
