Niin kyllähän sen mietiskelijän tulisi nostaa kytkintä, ellei nyt sattumalta ole muijan omistuskämppä.
Niin kyllähän sen mietiskelijän tulisi nostaa kytkintä, ellei nyt sattumalta ole muijan omistuskämppä.Minkä hel*etin takia sä sieltä asunnosta lähdet muualle hyvä jumala sentään. Tuollaisella vässyköinnillä vähäinenkin arvostus lähtee naiselta sinua kohtaan.
No kyseessähön oli siis muijan omistuskämppä. Niin unohtui kertoa, että hän oli nähnyt minulta salaa jotain vanhaa kaveria (jätkää) ja oli kuulemma nyt ihastunut siihen. Toki oli miettinyt eroa jo pidemmän aikaa. Mutta niinkuin tältä palstalta on saanut lukea kymmeniä kertoja tämän saman asian. Naiset vehkeilevät ja pähkäilevät eron jo valmiiksi selän takana. Mahdollisesti on jo niitä uusia virityksiäkin. Sitten se on vaan miehelle ilmoitusluontoinen asia, että painuppa vittuun siitä ei kiinnosta. Miksi niistä asioista ei voi puhua ennemmin, että ehtisi tehdä edes jotain korjausliikkeitä.Niin kyllähän sen mietiskelijän tulisi nostaa kytkintä, ellei nyt sattumalta ole muijan omistuskämppä.
Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?
Lienee aika avautua. Ero on totta. Ex-puolisoni on muuttunut totaalisesti ja antoi mulle monoa niin tästä parisuhteesta kuin tästä kodista. Julmalle päälle on tullut sillä kuun vaihteeseen mennessä pitää uusi paikka olla mulle ja tavaroille. Jos ei ole, tavarat kannetaan ulos pihalle. Että sellaista tänne. Ei oo helppoa tämä, varsinkin kun minulla ja tällä ex-puolisolla on kaksi yhteistä lasta (alkusyksystä 3v täyttävä poika ja 1v täyttävä tyttö). Lisäksi hän kostaa jotain mulle vanhimman lapseni (8v) kautta joka on totaalisen väärin ja hän on vielä opettaja ala-asteella. Huh. Ajatuksetkaan eivät ole selkeitä tässä tilanteessa.
Veikkaan jotain 70 - 30 naisten hyväksi, ja tahti tulee tästä vain kiihtymään, koska "mun pitää olla onnellinen ja mun kaveritkin sanoi niin" On enenevissä määrin tullut myös Tinderissä vastaan noin kolmekymppisiä muijia, joilla on vakiona pari tosi pientä lasta, itseäni ainakin vituttaa tuollainen. Saatana eikö olisi jaksanut roikua ne ruuhkavuodet yhdessä.
Mitäs vittua? Oletko tehnyt jotain, joka tämän koston oikeuttaisi? Vähän voisi kuulostaa, että lievät mielenterveysongelmat voisivat syystä tai toisesta olla alkaneet kukoistaa tällä naisella.Lisäksi hän kostaa jotain mulle vanhimman lapseni (8v) kautta joka on totaalisen väärin ja hän on vielä opettaja ala-asteella. Huh. Ajatuksetkaan eivät ole selkeitä tässä tilanteessa.
Meillä kai tapahtui sellainen hiljalleen erkaneminen. Mä yritin kyllä silleen hillitysti pelastaa tätä suhdetta, siinä onnistumatta. Hän oli ainoastaan äiti, ei puoliso. Mä en osannut sitä käsitellä ja lamaannuin. Tätä kun kesti tarpeeksi pitkään, ei takaisin ollut enää paluuta. Kun alkoi näyttää siltä että tästä ei enää mitään tule, lähdin kuukaudeksi reissuun jotta lapset eivät näe pahaa oloani. Laitoin sieltä reissusta sähköpostia jossa purin pahaa oloani. En haukkunut häntä mitenkään, kerroin vain miltä minusta tuntuu. Kun reissusta tulin takaisin, mulle kerrottiin että mun pitää muuttaa pois täältä ja aikaa ei paljoa annettu koska hän "haluaa aloittaa uuden elämän". Ehdotin että mun tavarani voisivat olla yhdessä huoneessa sillä aikaa kun nukun kavereiden nurkissa samalla kun asuntoa etsin. Se ei hänelle kelvannut. Hän kun haluaa aloittaa uuden elämän ilman minua. Mitenköhän kyseinen naisihminen meinaa sen tehdä kun meillä on kuitenkin kaksi yhteistä lasta? Voi olla aika hankalaa.Mitäs vittua? Oletko tehnyt jotain, joka tämän koston oikeuttaisi? Vähän voisi kuulostaa, että lievät mielenterveysongelmat voisivat syystä tai toisesta olla alkaneet kukoistaa tällä naisella.
Saattaapi olla niin, että nainen kokee itsensä vähän petetyksi ja yksin jätetyksi, kun lähdit ongelminesi väliaikaisesti karkuun ja sähköpostilla paiskasit kovan tunneintensiteetin tavaraa sinne suuntaan. Tiedä häntä. Väittäisin kuitenkin, että ihmisillä on pelkistettynä kaksi syytä kostonhaluisuuteen: vääryyden kokeminen ja sen retribuutio tai syvät henkilökohtaiset ongelmat. Tsemppiä kuitenkin loppuelämään ja sen suuriin muutoksiin.Tätä kun kesti tarpeeksi pitkään, ei takaisin ollut enää paluuta. Kun alkoi näyttää siltä että tästä ei enää mitään tule, lähdin kuukaudeksi reissuun jotta lapset eivät näe pahaa oloani. Laitoin sieltä reissusta sähköpostia jossa purin pahaa oloani. En haukkunut häntä mitenkään, kerroin vain miltä minusta tuntuu. Kun reissusta tulin takaisin, mulle kerrottiin että mun pitää muuttaa pois täältä ja aikaa ei paljoa annettu koska hän "haluaa aloittaa uuden elämän"
Nyt on huikeaa hernenenäilyä yhden miespuolisen kirjoittajan subjektiviisen elämäntilannekuvauksen perusteella. En jaksa edes vaivautua googlaamaan, mutta arvaan samaan tapaan vastakkaiseen suuntaan, että edelleen ne prosentit ovat hurjasti miesten "hyväksi", mitä suhteesta lähtemiseen ja ruuhkavuosien välttelyyn ja pienten lasten yhdessä hoitamisesta livistämiseen tulee.
Vastuuvapauslauseke: ei, en ole vihvasfem, oli vaan hippasen liian paksua misogyniaa tuo teksti.
Omaan päähän tämä on iskostanut lähinnä sen, että todellinen onnellisuus lähtee itsestä. Itseään pitää kehittää siten, että siihen on tyytyväinen. Jos odottaa, että parisuhde tuottaa onnen, on pahasti hukassa. Tämän johdosta ainakin itselläni on selkeästi haalistunut se kliseinen elämäntavoite "vaimosta, perheestä, omakotitalosta ja farmariautosta". Parisuhde on onnen lisuke, ei sen päätuottaja.
Nyt on huikeaa hernenenäilyä yhden miespuolisen kirjoittajan subjektiviisen elämäntilannekuvauksen perusteella. En jaksa edes vaivautua googlaamaan, mutta arvaan samaan tapaan vastakkaiseen suuntaan, että edelleen ne prosentit ovat hurjasti miesten "hyväksi", mitä suhteesta lähtemiseen ja ruuhkavuosien välttelyyn ja pienten lasten yhdessä hoitamisesta livistämiseen tulee.
Tunnettu fakta on, että naiset hakevat avioeroa huomattavan useammin kuin miehet. Yhden tutkimuksen mukaan luku on noin 70 % naisten puolelta. Tämän jutun mukaan college-tason koulutuksen saaneista pareista 90 % avioerohauista on naisten aloittamia.Eikös tuosta mun tekstistä tullut ilmi, että esimerkkejä oli enemmän kuin yksi? Jos otetaan myös lapsettomat suhteet lukuun, niin omassa melko laajassa ystävä/tuttavapiirissäni suhde menee noin 90-10, eli perustin prosentit ihan empiriaan.
Tunnettu fakta on, että naiset hakevat avioeroa huomattavan useammin kuin miehet. Yhden tutkimuksen mukaan luku on noin 70 % naisten puolelta.
Voi olla mutta niin minäkin koin itseni yksin jätetyksi sen melkein vuoden verran ja silti yritin täällä olla valmiina sitten kun mua taas tarvitaan. Ei tarvittu ja sitten valitettiin että minusta ei ollut mitään apua. No se taas johtuu osittain siitä että itse lamaannuin kun mut jätettiin yksin. Parisuhde kun päättyy, siinä on aina molemmissa vikaa en todellakaan ole kiistämässä omaa osuuttani asiassa. Silti minä ihmettelen kahta asiaa. 1) MIksi nykyään luovutettaan liian helposti? Varsinkin jos lapset ovat pieniä niin asioista ei puhuta riittävästi vaan nostetaan kädet pystyyn ja luovutetaan. 2) Jos sitten kuitenkin erotaan niin miksei sitä voida tehdä sivistyneesti? Tässä minunkin tapauksessa minua on kohdeltu mielestäni huonosti. Itse yritän käyttäytyä asiallisesti ja kiitoksena mulle vittuillaan ja tehdään sama lapsen kautta. Ei se ole oikein mutta mä en silti aio olla samanlainen. Lapsien etu mulla tässä kuitenkin on päällimmäisenä mielessä ja siihen ei sovi se että mä käyttäytyisin samalla tavalla kuin hän.Saattaapi olla niin, että nainen kokee itsensä vähän petetyksi ja yksin jätetyksi, kun lähdit ongelminesi väliaikaisesti karkuun ja sähköpostilla paiskasit kovan tunneintensiteetin tavaraa sinne suuntaan. Tiedä häntä. Väittäisin kuitenkin, että ihmisillä on pelkistettynä kaksi syytä kostonhaluisuuteen: vääryyden kokeminen ja sen retribuutio tai syvät henkilökohtaiset ongelmat. Tsemppiä kuitenkin loppuelämään ja sen suuriin muutoksiin.
ero tulossa, pitää muuttaa
Lienee aika avautua. Ero on totta. Ex-puolisoni on muuttunut totaalisesti ja antoi mulle monoa niin tästä parisuhteesta kuin tästä kodista. Julmalle päälle on tullut sillä kuun vaihteeseen mennessä pitää uusi paikka olla mulle ja tavaroille. Jos ei ole, tavarat kannetaan ulos pihalle. Että sellaista tänne.
Meillä kai tapahtui sellainen hiljalleen erkaneminen. Mä yritin kyllä silleen hillitysti pelastaa tätä suhdetta, siinä onnistumatta. Hän oli ainoastaan äiti, ei puoliso. Mä en osannut sitä käsitellä ja lamaannuin. Tätä kun kesti tarpeeksi pitkään, ei takaisin ollut enää paluuta. Kun alkoi näyttää siltä että tästä ei enää mitään tule, lähdin kuukaudeksi reissuun jotta lapset eivät näe pahaa oloani.
Voi olla mutta niin minäkin koin itseni yksin jätetyksi sen melkein vuoden verran ja silti yritin täällä olla valmiina sitten kun mua taas tarvitaan. Ei tarvittu ja sitten valitettiin että minusta ei ollut mitään apua. No se taas johtuu osittain siitä että itse lamaannuin kun mut jätettiin yksin. Parisuhde kun päättyy, siinä on aina molemmissa vikaa en todellakaan ole kiistämässä omaa osuuttani asiassa. Silti minä ihmettelen kahta asiaa. 1) MIksi nykyään luovutettaan liian helposti? Varsinkin jos lapset ovat pieniä niin asioista ei puhuta riittävästi vaan nostetaan kädet pystyyn ja luovutetaan.
Minullapa on naurettavan yksinkertainen, usein toimiva ja maalaisjärkeen perustuva, mutta usein niin ylenkatsottu vinkki. Istuta nainen alas ja istu itse pöydän vastakkaiselle puolelle. Kysy niin suoraan kuin mahdollista, miksi hän käyttäytyy niin ilkeästi. Sano niin suoraan kuin mahdollista, että olet pahoillasi, jos olet tehnyt jotain loukkaavaa. Eksplisiittinen anteeksi-sanominen on tässä kohtaa pakollinen. Kysy vielä niin suoraan kuin voit, millä konkreettisilla keinoilla minä voin auttaa tilannetta, purkaa konfliktin tai edes estää sen eskaloitumisen. Älä millään tavoin yritä syyttää toista osapuolta, vaikka esimerkiksi lasten kautta syyllistäminen saattaisi kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Se ei kuitenkaan sitä ole, päinvastoin se saattaa olla yksi parhaimmista keinoista jatkaa vihanpitoa. Jos nainen ei tähän suostu tai kiertelee, kävele suoraan pois ja kokeile myöhemmin uudestaan, aina siihen asti kunnes saat asian perille.Jos sitten kuitenkin erotaan niin miksei sitä voida tehdä sivistyneesti? Tässä minunkin tapauksessa minua on kohdeltu mielestäni huonosti. Itse yritän käyttäytyä asiallisesti ja kiitoksena mulle vittuillaan ja tehdään sama lapsen kautta. Ei se ole oikein mutta mä en silti aio olla samanlainen. Lapsien etu mulla tässä kuitenkin on päällimmäisenä mielessä ja siihen ei sovi se että mä käyttäytyisin samalla tavalla kuin hän.
Joo, olet oikeassa siinä että tässä on tätä eroa mietitty pitkään. Loppuun asti yritin tässä taistella. Tuon ensimmäisen lainauksen aikana olin jo reissussa ja hän oli laittanut minulle viestin että ei tästä mitään tule. Silloin hän vielä sanoi että ei minulla ole mitään kiirettä muuttaa vaan se tapahtuu sitten kun saan asunnon. Asuntojonossa olen ollutkin. Kun reissusta tulin, viesti oli selkeä. Se muutto pitää tapahtua nyt, eikä onnistu se että oon täällä siihen asti kunnes saan sellaisen asunnon jossa voin omaa elämääni rauhassa rakentaa vaan hän haluaa minut pois täältä heti. Minä puolestani yritin vielä taistella tuulimyllyjä vastaan, olla lapsilleni isä ja siinä sivussa yritin saada hänen mieltä vielä muuttumaan. Lapsienkin takia.Nyt voi olla, että kirjoitan tylysti ja joku voi tästä jopa loukkaantua. Mutta sanon asiasta nyt aika suoraan.
Ensimmäinen lainaus on rajusti muokattu, mutta viestin sisältö on tuossa lainauksessa. Oleellista siinä on tuo päiväys. Muut lainaukset ovat tältä päivältä (22.7.2016).
Olet kirjoittanut jo puolitoista kuukautta sitten, että ero on tulossa ja pitäisi muuttaa jonnekin. Jos et sinä aikana ole saanut asioitasi mitenkään etenemään, niin enpä ihmettele, että exäsi haluaa pistää sinut ja tavarasi pihalle tämän kuun lopussa. Toki en tiedä asuntonne omistussuhteista yms., mutta viestiesi perusteella järkeilen, että ne eivät tässä tilanteessa ole se ongelma.
Homma on lähinnä kiikastanut siitä että haluan muuttaa takaisin Jyväskylään jossa minulla on paremmat mahdollisuudet saada elämäni takaisin raitelleen. Täällä pienessä maalaiskunnassa ei töitä ole tarjolla eikä täällä voi opiskellakaan. Jyväskylässä mahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa. Minulla ei ole varallisuutta jotta voisin muuttaa ihan tuosta noin vaan yksityisen vuokranantajan asuntoon (joo olen köyhä paska kun olen laittanut kaikki rahani tämän kodin pyörittämiseen). Joten olen ollut vuokravälitysfirmojen asuntojonossa eikä sitä asuntoa ole minulle vielä tarjottu.Eroamiset ovat elämää, vaikka omalle kohdalle osuessa ne vittumaisia ja vaikeita tilanteita ovatkin. Kuitenkin, niidenkin kanssa pitää vaan sinnitellä elämässään eteenpäin ja pyrkiä tekemään asioita, jotka sitten edistävät sitä eroamista. Nyt, jos et kesäkuun alun jälkeen ole muuton ja tavaroidesi sijoittelun suhteen saanut mitään aikaan, niin aikamoista puuhastelua tuo on osaltasi ollut. Enkä sinänsä ihmettele, että nainen haluaa tavaroistasi eroon.
Tietenkin sinun sanoissasi on totuutta mutta niissä ei ole koko totuutta kuten ei varmaan minunkaan sanoissani sillä en tiedä mitä kaikkea hän on ajatellut. Hän on varmasti prosessoinut eroa pidempään kuin minä koska minä tosiaan yritin loppuun asti. Vielä siinä vaiheessa kun hän sanoi että haluaa erota niin minä en halunnut.Tämän kysymyksen nro 1) voisi esittää nimen omaan sinulle. Pienen lapsen äiti ei kyennytkään olemaan sinulle puoliso (ja haluttava seksikumppani) vaan oli enemmän äiti, ja sinä et osannut siihen suhtautua oikein. Lamaannuit ja lopulta pakenit paikalta kuukaudeksi ja nyt ihmettelet, että miksi nainen haluaa eron. Minä en ihmettele.
Olet varmasti oikeassa siinä, että teissä molemmissa on vikaa ollut ja teidän olisi yhdessä pitänyt yrittää tehdä asian eteen jotain ennen kuin oli liian myöhäistä. Tai ehkä nainen ei halunnut tuota tehdä vaan työsti eroa jo aiemmin, katoamisesi sitten ehkä oli viimeinen pisara, joka laukaisi tilanteen. Mistäs näistä tietää.
Olen pahoillani, jos viestini suorasukaisuus loukkaa sinua Kulttimörkö. Kuitenkin rohkenen väittää, että jotain totuudensanoja minunkin kirjoituksessa on.
Omistaako nainen yksin kämpän/ainoa vuokralainen?Ehdotin että mun tavarani voisivat olla yhdessä huoneessa sillä aikaa kun nukun kavereiden nurkissa samalla kun asuntoa etsin. Se ei hänelle kelvannut. Hän kun haluaa aloittaa uuden elämän ilman minua. Mitenköhän kyseinen naisihminen meinaa sen tehdä kun meillä on kuitenkin kaksi yhteistä lasta? Voi olla aika hankalaa.
Hän omistaa tämän asunnon. Tai oikeastaan pankki tämän asunnon omistaa vielä kun hän maksaa lainaa takaisin pankille. Minä olen maksanut yhtiö- ja rahoitusvastikkeet.Omistaako nainen yksin kämpän/ainoa vuokralainen?
Hän omistaa tämän asunnon. Tai oikeastaan pankki tämän asunnon omistaa vielä kun hän maksaa lainaa takaisin pankille. Minä olen maksanut yhtiö- ja rahoitusvastikkeet.
Tämä menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta pakko kysyä että miksi ihmeessä olette tämmöiseen järjestelyyn päätyneet? Tarkoituksena ei ole vittuilla, vaan ihan oikeasti ihmetyttää.
Rahoitusvastike tässä tapauksessa on taloyhtiön remonttilainan maksamista (rivitalo on kyseessä) ja summana viitisenkymppiä kuussa. Se on mennyt yhtövastikkeen ohella samalla koska ei suuresta summasta ole puhuttu.Tämäpä se. Yhtiövastikkeen vielä jotenkin osittain ymmärtää, mutta rahoitusvastike on suoraan toisen velkojen maksamista.
Rahoitusvastike tässä tapauksessa on taloyhtiön remonttilainan maksamista (rivitalo on kyseessä) ja summana viitisenkymppiä kuussa. Se on mennyt yhtövastikkeen ohella samalla koska ei suuresta summasta ole puhuttu.
Tuossa täytyy olla jo jotain vikaa naisessa korvienkin välissä. Hämmentävä tällainen ajatusmaailma, että sängyssä mies on vastuussa naisen nautinnosta. Mitä tapahtui feminismille sänkyasioissa? Eikö tasa-arvoinen ja feministinen maailma vaatisi naista käyttämään miestä oman nautintonsa hyväksi?"Yhdynnässä en saa orgasmia, ellei käy niin sanotusti satumainen tuuri olosuhteiden, keston ja tunnon suhteen. Omin käsin pääsen onneen helposti minuutissa."
– 30, parisuhteessa