Naisasiat

[pettter]

Miksi puhutaan sosiaalisista taidoista naisten kanssa? Miksi ei puhuta suostumuksesta. Kuka nöyrtyy juttelemaan turhanpäiväistä skeidaa ja miellyttämään sillä naisia. Julkisissa kulkuvälineissä näkee sitä jengiä. Onko ne tyypit niitä, jotka täällä kehuu saavansa naisia? No vittu haluisin mäkin.

 

[Silkkeri]

Tulipahan tavattua yks kiva tyttönen...

Vähän kaksipiippuinen juttu tämä. Kun kerran tunteet ovat selkeästi yksipuolisia eikä muutosta ole näkyvissä, voisi olla ihan suositeltavaa viheltää homma poikki. Toisaalta voin omasta kokemuksesta sanoa, että myös tietynlainen "väsytystaktiikka" voi toimia ja naisella tulevat tunteet mukaan suhteen pitkittyessä. Älä nyt helvetissä kuitenkaan laita mitään tämän varaan. Jos nainen on tehnyt selväksi ettei kiinnosta kuin tuo "friends with benefits"-homma niin aika epätodennäköistä on se, että teistä tulee koskaan mitään sen enempää. Todennäköisin skenaario on juuri tuo edellä mainittu, että nainen ennen pitkää löytää jonkun "sopivamman" ja jäät hajoamaan vitutukseesi.

Toki tuossa on myös se, että hyvän panosuhteen löytäminen on valtaosalle miehistä aika harvinaista. En kuitenkaan lähtisi väkisin sitä jatkamaan, jos vahvin tunne on se, että hakkaa vaan päätään seinään. Pillu on kiva juttu, mutta onneksi sitä on paljon tärkeämpiäkin asioita.

 

[Da-Capo]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

 

[kahden suunnan sentteri]

Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

Olen havainnut että "älä soita / tekstaa enää, kiitos" toimii. Aika aasi saa olla jos sen jälkeen vielä pommittaa :)

 

[godspeed]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit.

Mitä jos jättäisi jatkossa antamatta numeroaan?

 

[sinikettu]

Mitäs jos ilmoittaisit asiasta vaimolle, ennen kuin hän saa kolmannen osapuolen lähteistä asiasta kuulla? En tiedä, lupaileeko se avioliitolle kovinkaan rapeaa tulevaisuutta, jos tällaisia asioita kulisseissa tapahtuu. Jos avioliitossa on kaikki ok ja suhde aidosti perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Toki kannattaa vähän suunnitella miten asian esittää ja saada juttu kuulostamaan esimerkiksi hupaisalta väärinkäsitykseltä, josta voi myöhemmin tarinoida ja naureskella.

Varmaan myös kannattaa tosiaan tälle mirkulle sanoa niin suoraan kuin mahdollista, että mitään ei ole tapahtumassa ja katse kohti uusia haasteita. Luulen, että puhelu on parempi kommunikaatiomuoto kuin tekstari. Jos sekään ei tehoa, niin tyttösellä saattaa olla ongelmanpoikasta mentaalipuolella, mikä puolestaan lisää todennäköisyyttä, että narahdat asiasta vaimolle.

Mielestäni ei kannata aliarvioida asian seurauksia, jos jutun hoidat huonosti loppuun, vaikka katastrofin todennäköisyys ei välttämättä mikään suuri ole, jos kerran mitään ei ole käynyt. Ei taitaisi kuitenkan olla ihan ensimmäiset vastaavista jutuista johtuneet avioeropaperit, jotka ovat tulleet täytetyiksi.

 

[SeitsemäsPakki]

Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.

 

[Ruoppaaja]

Mitäs jos ilmoittaisit asiasta vaimolle, ennen kuin hän saa kolmannen osapuolen lähteistä asiasta kuulla? En tiedä, lupaileeko se avioliitolle kovinkaan rapeaa tulevaisuutta, jos tällaisia asioita kulisseissa tapahtuu. Jos avioliitossa on kaikki ok ja suhde aidosti perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Toki kannattaa vähän suunnitella miten asian esittää ja saada juttu kuulostamaan esimerkiksi hupaisalta väärinkäsitykseltä, josta voi myöhemmin tarinoida ja naureskella.

Paskin neuvo ikinä tai sitten ihan mahdoton trollaus / miinoitus. Sääntö numero 1:

Jos on pokkaa pelata teeren peliä tai pettää, on myös pokkaa pitää se omana tietonaan. Mitään omantunnon liennytyksiä tai muita jeesusteluita ei tosimies tee. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

 

[sinikettu]

Paskin neuvo ikinä tai sitten ihan mahdoton trollaus / miinoitus. Sääntö numero 1:

Jos on pokkaa pelata teeren peliä tai pettää, on myös pokkaa pitää se omana tietonaan. Mitään omantunnon liennytyksiä tai muita jeesusteluita ei tosimies tee. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Terveisin elämäm_koulun itseoppinut parisuhdeterapeutti Kalle 20v?

 

[Ruoppaaja]

Terveisin elämäm_koulun itseoppinut parisuhdeterapeutti Kalle 20v?

Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?

 

[sinikettu]

Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?

Heh, vai että pappismiehiä. En tiedä sinusta, mutta mielestäni parisuhde on henkilökohtaisella tasolla yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä, joten lyhyen elämäni aikana olen yrittänyt kehittää itseäni aiheen tiimoilta ja saada informaatiota, joka ei perustu 20-ja-jotain-vuotiaan baarifilosofin elämänopetuksille. Esimerkiksi parisuhdetutkija John Gottmanilla on aiheesta suht hyviä kirjoituksia/kirjoja. Sama jamppa muistaakseni todistettavasti pystyi tunnin tai parin parikeskustelun perusteella arvioimaan yhdeksänkymmentäviisiprosenttisesti ketkä parit hakisivat avioeroa seuraavan vuosikymmenen aikana.

Salaisuuksien pitäminen pitkissä parisuhteissa lienee aika yksiselitteisesti varsin typerää toimintaa. Erityisesti sellaisten, jotka todennäköisesti tulevat myöhemmin puremaan jotakuta ilkeästi perseelle. Tässä kohtaa ei mitään pettämisiä ilmeisesti edes tapahtunut, mutta asian salailu toden totta saatta sellaisia ajatuksia kenen tahansa päähän iskostaa. Vaikka pettämistä olisikin tapahtunut, sen salailu ja elämän jatkaminen ihan kuin mitään olisi tapahtunut olis todells huono vaihtoehto.

Se, että yksi henkilö kokee hyvin liitäviä ja väliaikaisia tunnetiloja toisen tunnustuksesta johtuen, ei merkitse juuri mitään isossa kuvassa. Ne menevät ohi lähestulkoon sadassa prosentissa tapauksista, yleensä vieläpä hyvin nopeasti. Vähän ilkeämpiä seuraamuksia tulee varmasti ilmenemään tällä petä & unohda -taktiikallasi molemmille osapuolille.

Pää pois perseestä ja hollywood-skenaarioiden sijaan suosittelen tutkiskelemaan asioita ihka oikean elämän realiteettien valossa.

 

[Hyman Roth]

Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?

Mä en näe mitään pointtia mennä tunnustamaan yhtään mitään, jos se mimosa ei ole edes mikään yhteinen tuttu tms. Ja jos ei ole edes tullut pantua tai kourittua rintoja kiimaisesti, niin so what. Toki krapulamorkkiksissa tulee joku hirveä tarve sielun puhdistamiseen ja kyynelsilmin kaiken tunnustaminen tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta kannattaa oikeasti vain ootella seuraavaan päivään. Jos ahdistaa liikaa, niin sitten vaikka pimeään suihkuun itkemään sikiöasennossa. Ainoa moka minkä mä nään tapahtuneen on se, että on menty vaihtamaan numeroita. Paatunut tekijämies olisi käynyt luikauttamassa, antanut väärän nimen ja kysynyt muijan numeron sanoen soittavansa, mutta jättänyt koko homman siihen.

 

[Ruoppaaja]

Heh, vai että pappismiehiä. En tiedä sinusta, mutta mielestäni parisuhde on henkilökohtaisella tasolla yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin tekijöistä, joten lyhyen elämäni aikana olen yrittänyt kehittää itseäni aiheen tiimoilta ja saada informaatiota, joka ei perustu 20-ja-jotain-vuotiaan baarifilosofin elämänopetuksille. Esimerkiksi parisuhdetutkija John Gottmanilla on aiheesta suht hyviä kirjoituksia/kirjoja.

Salaisuuksien pitäminen pitkissä parisuhteissa lienee aika yksiselitteisesti varsin typerää toimintaa. Erityisesti sellaisten, jotka todennäköisesti tulevat myöhemmin puremaan jotakuta ilkeästi perseelle. Tässä kohtaa ei mitään pettämisiä ilmeisesti edes tapahtunut, mutta asian salailu toden totta saatta sellaisia ajatuksia kenen tahansa päähän iskostaa. Vaikka pettämistä olisikin tapahtunut, sen salailu ja elämän jatkaminen ihan kuin mitään olisi tapahtunut olis todells huono vaihtoehto.

Se, että yksi henkilö kokee hyvin liitäviä ja väliaikaisia tunnetiloja toisen tunnustuksesta johtuen, ei merkitse juuri mitään isossa kuvassa. Ne menevät ohi lähestulkoon sadassa prosentissa tapauksista, yleensä vieläpä hyvin nopeasti. Vähän ilkeämpiä seuraamuksia tulee varmasti ilmenemään tällä petä & unohda -taktiikallasi molemmille osapuolille.

Pää pois perseestä ja hollywood-skenaarioiden sijaan suosittelen tutkiskelemaan asioita ihka oikean elämän realiteettien valossa.

Jos nyt otat ihan itse sen pään pois perseestä ja jätät tuon Dr. Philmaisen jeesustelun vähemmälle.

Useampikin parisuhdeterapeutti on sitä mieltä, että työpaikka flirtti ja siinä mahdollisesti heräävät tunteet ovat luonnollisia. Kun se jää tälle tasolle, on niitä turha jakaa puolison kanssa. Päinvastoin, kertominen on tarpeetonta ja julmaa. Rinnastan humalassa tapahtuneen säädön, jossa ei ole tekijän puolelta tunteita ilmeisesti erityisesti liikkunut, vastaavaksi tapaukseksi.

Elämän realiteetteja positiivisesti sinnekin - sokeakin kana voi joskus löytää jyvän.

 

[sinikettu]

Elämän realiteetteja positiivisesti sinnekin - sokeakin kana voi joskus löytää jyvän.

Jatkoja sinnekin, ei siinä mitään. Kukin taaplatkoon tyylillään. Et ole ainoa tapaamani ihminen, joka haluaa ratkoa elämänsä tärkeitä asioita pelkästään fiilispohjalta. Se lienee kuitenkin yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset eivät saa esimerkiksi parisuhteitaan toimimaan kuutta kuukautta pidempään.

 

[Hyman Roth]

Jatkoja sinnekin, ei siinä mitään. Kukin taaplatkoon tyylillään. Et ole ainoa tapaamani ihminen, joka haluaa ratkoa elämänsä tärkeitä asioita pelkästään fiilispohjalta. Se lienee kuitenkin yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset eivät saa esimerkiksi parisuhteitaan toimimaan kuutta kuukautta pidempään.

Tai sitten miesten ja naisten välisten parisuhteiden ei ole ylipäätään tarkoitus toimia lapsenteko- tai lapsentekoa simuloivien hommien ulkopuolella.

 

[sinikettu]

Tai sitten miesten ja naisten välisten parisuhteiden ei ole ylipäätään tarkoitus toimia lapsenteko- tai lapsentekoa simuloivien hommien ulkopuolella.

Tuohan on suoraan viime vuosien kovimmasta tv-sarjasta, jota esimerkiksi lainaat allekirjoituksessasi. Se ei nyt kuitenkaan ihan pidä paikkaansa. Se on aivan sataprosenttinen fakta, että laadukkaassa parisuhteessa elävät ovat onnellisempia, terveempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä. Se on dokumentoitu niin monina aikoina ja niin monissa paikoissa, ettei sen paikkansapitävyydessä ole mitään tulkinnan varaa. Sellaiset suhteet yleensä kestävät läpi elämän. Laadultaan huonommat parisuhteet ovat sitten toinen asia.

 

[Hyman Roth]

Tuohan on suoraan viime vuosien kovimmasta tv-sarjasta, jota esimerkiksi lainaat allekirjoituksessasi. Se ei nyt kuitenkaan ihan pidä paikkaansa. Se on aivan sataprosenttinen fakta, että laadukkaassa parisuhteessa elävät ovat onnellisempia, terveempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä. Se on dokumentoitu niin monina aikoina ja niin monissa paikoissa, ettei sen paikkansapitävyydessä ole mitään tulkinnan varaa. Sellaiset suhteet yleensä kestävät läpi elämän. Laadultaan huonommat parisuhteet ovat sitten toinen asia.

Hyvin huomattu, tosin hieman muokattuna pistin. Joku totuuden jyvä siinä silti piilee mielestäni. Yleisesti ottaen ja järjellä ajateltuna miehellä ja naisella on vaan liikaa vastakohtaisuuksia yhteensovitettavaksi, että se olisi fiksua ja kaikkien kompromissien ja kärvistelyn arvoista. Noin ideatasolla toki vetoava juttu, mutta vähän sellai kangastus Gobissa, joka katoaa joka kerta.

 

[BileTooth]

Hyvin huomattu, tosin hieman muokattuna pistin. Joku totuuden jyvä siinä silti piilee mielestäni. Yleisesti ottaen ja järjellä ajateltuna miehellä ja naisella on vaan liikaa vastakohtaisuuksia yhteensovitettavaksi, että se olisi fiksua ja kaikkien kompromissien ja kärvistelyn arvoista. Noin ideatasolla toki vetoava juttu, mutta vähän sellai kangastus Gobissa, joka katoaa joka kerta.

Enemmän minulla ainakin on vastakohtaisuuksia yhteensovitettavaksi suhteessa suurimpaan osaan miehistä, kuin naiseni kanssa. Silti mielestäni myös miespuoliset ystävät ovat kompromissien ja kärvistelyn arvoisia, vaikka heitä ei toki tarvitsekaan joka päivä katsella. Naisen kanssa olemisessa sen sijaan ei ole kärvistelyn tai kompromissien häivääkään, vaikka yli 5 vuotta on sitäkin katseltu.

Tämä lähinnä muistutuksena ihmisille, jotka ovat luovuttaneet tai ajatelleet, että luovuttaminen naisasioissa voisi olla hyväkin ajatus. Pidän itseäni hyvinkin kyynisenä ja pessimistisenä, jopa nihilismiin taipuvaisena ihmisenä, mutta silti on käynyt näinkin hyvin. Ei siis kannata välttämättä luovuttaa, vaikka joillekin sekin voi toki olla ihan toimiva vaihtoehto.

Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?

Mielestäsi vastuun kantamista omista teoistaan on siis sitä, että mitä ikinä olet tehnytkin väärin, älä kerro siitä kenellekään, vaan salaile parhaasi mukaan. Tarpeen tullen varmaan myös valehtelu on paikallaan? Toivottavasti kovin monella ihmisellä ei ole tällainen käsitys vastuun kantamisesta.

Ymmärrän kyllä pointin ja olen jopa samaa mieltä siitä, että turhaan ei kannata toisen mieltä pahoittaa, mutta myös @sinikettu on täysin oikeassa siinä, että mielenpahoitus on ainakin kolminkertainen, jos nainen saa kuulla asiasta jotain muuta kautta.

Sekään ei ole mielestäni täysin itsestäänselvä asia, onko kumppanille asiasta kertominen itsekästä vai epäitsekästä. Mielestäsi itsekyyyttä on kertoa, koska silloin haetaan omantunnon puhdistusta ripittäytymällä, mutta itsekkyyttä voi olla myös salailu, koska silloin ei nimenomaan kanneta vastuuta omista teoistaan, vaan toivotaan pääsevänsä tilanteesta kuin koira veräjästä ilman seuraamuksia. Tämän onnistuessa kynnys tehdä jotain samanlaista myöhemmin saattaa myös pahimmassa tapauksessa olla entistä suurempi.

 

[moby]

Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.

Tässä on taas esimerkki fiksusta ajattelusta. On sitouduttu kaikkeen muuhun paitsi parisuhteeseen. Nuo koirat ovat yksi asia jota Ihmettelen. Niitä otetaan omien mielihalujen mukaan ja sitten ollaan ongelmissa, kun pitäisikin pärjätä yksin. Miehestä päästään eroon helposti, mutta koiran kanssa sitten muiden pitäisi auttaa. Anna mun kaikki kestää.

 

[Infamous]

Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.

Kuten jäsen mobykin tuossa jo hieman vihjailee - mitä tahansa muuta tilanteessasi teetkin, älä vain ajaudu koirantaluttajaksi siinä toivossa että suhteestanne vielä jossain vaiheessa jotain tulisi. Anna tytön selvittää tämä "paussi" itsekseen. Mikäli sen jälkeen tulee toinen tilaisuus, koita käyttää se hyväksesi. Mutta älä missään nimessä ala kuluttamaan elämääsi löysässä hirressä.

 

[BaronFIN]

Siitä on nyt reilu vuosi kun vaimoni pettäminen / teerenpeli / vuosien selän takana puuhastelu kolahti kovaa ja korkealta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Shokkivaiheessa olin valmis lyömään pillit pussiin. Viitisen vuotta sitten olin jäljillä asiasta, mutta vaimoni vaikeni asiasta (kuten täällä miehekkäästi neuvotaan) ja päätimme sillon jatkaa parisuhdettamme, jossa päällisin puolin ei isoja ristiriitoja ollut ja kolmas lapsikin saatiin siinä välillä lisää kasvavaan perheeseemme.

Avioeropaperit olivat vuosi sitten kirjaimellisesti pöydällä ja osituskin valmiiksi laskettuna ja päätimme kuitenkin yrittää. Älkää aliarvioiko 20 vuoden yhdessäoloa ja perheen merkitystä. Vaimoni masentui teostaan ja oli masennuslääkityksilläkin tässä välillä ja henkisesti on käyty välillä todella alhaallakin. Itse kävin terapiassa keskustelmassa asioista ja siitä oli apua. Pakko ihmetellä ihmismieltä. Tällä hetkellä suhtaudun jopa varovaisen positiivisesti tulevaan. Elämä tuntuu hyvältä. 20 vuotta yhteiseloa ja toinen vetää vieläkin puoleensa. Petos ja pettäminen ei ole enää päivittäin mielessä ja jos on, niin sekään ei enää työnnä minua mustaan aukkoon joka vie kaiken ilon elämästä. Pettämisestä voi toipua jos todellista halua siihen molemmilla on.

Jos parisuhde on sillä tasolla että jostain baarisekoilusta tulee avioero ja lusikat jakoon, niin ehkä se on silloin sellainen parisuhde joka kannattaa päättää muutenkin. Kyllä aito arvostus, halu ja kunnioitus toista kohtaan kestävät sellaisia osumia, että asioista voi ja pitää kertoa vapaasti. Jos toinen kilahtaa ja suuttuu, niin eikö se ole hänen oikeutensa. Se, että hakeeko paavillista armahdusta ja oman sielunsa puhdistusta toiselta, on toissijaista. Mietinnän paikka ehkä on, että kannattaako itseään itsekkäästi edes ajaa sellaiseen asemaan, josta voi tulla selittelyn paikka. Kuningas alkoholi on hyvä tekosyy selityksille, mutta sitten itse kukin voi miettiä, että onko se sen arvoista?

 

[Hyman Roth]

Siitä on nyt reilu vuosi kun vaimoni pettäminen / teerenpeli / vuosien selän takana puuhastelu kolahti kovaa ja korkealta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Shokkivaiheessa olin valmis lyömään pillit pussiin. Viitisen vuotta sitten olin jäljillä asiasta, mutta vaimoni vaikeni asiasta (kuten täällä miehekkäästi neuvotaan) ja päätimme sillon jatkaa parisuhdettamme, jossa päällisin puolin ei isoja ristiriitoja ollut ja kolmas lapsikin saatiin siinä välillä lisää kasvavaan perheeseemme.

Avioeropaperit olivat vuosi sitten kirjaimellisesti pöydällä ja osituskin valmiiksi laskettuna ja päätimme kuitenkin yrittää. Älkää aliarvioiko 20 vuoden yhdessäoloa ja perheen merkitystä. Vaimoni masentui teostaan ja oli masennuslääkityksilläkin tässä välillä ja henkisesti on käyty välillä todella alhaallakin. Itse kävin terapiassa keskustelmassa asioista ja siitä oli apua. Pakko ihmetellä ihmismieltä. Tällä hetkellä suhtaudun jopa varovaisen positiivisesti tulevaan. Elämä tuntuu hyvältä. 20 vuotta yhteiseloa ja toinen vetää vieläkin puoleensa. Petos ja pettäminen ei ole enää päivittäin mielessä ja jos on, niin sekään ei enää työnnä minua mustaan aukkoon joka vie kaiken ilon elämästä. Pettämisestä voi toipua jos todellista halua siihen molemmilla on.

Jos parisuhde on sillä tasolla että jostain baarisekoilusta tulee avioero ja lusikat jakoon, niin ehkä se on silloin sellainen parisuhde joka kannattaa päättää muutenkin. Kyllä aito arvostus, halu ja kunnioitus toista kohtaan kestävät sellaisia osumia, että asioista voi ja pitää kertoa vapaasti. Jos toinen kilahtaa ja suuttuu, niin eikö se ole hänen oikeutensa. Se, että hakeeko paavillista armahdusta ja oman sielunsa puhdistusta toiselta, on toissijaista. Mietinnän paikka ehkä on, että kannattaako itseään itsekkäästi edes ajaa sellaiseen asemaan, josta voi tulla selittelyn paikka. Kuningas alkoholi on hyvä tekosyy selityksille, mutta sitten itse kukin voi miettiä, että onko se sen arvoista?

Mikä tässä sun vaimon hommassa oikein olikaan taustalla, klassinen "satuin rakastumaan, sori siitä" vai joku kiero kosto kuvitelluista asioista sua kohtaan? Kumpikin hyvin sanoisinko naisellisia ilmiöitä, ainakin mitä itse olen vuosien saatossa päässyt näkemään. Ei ole tietysti pakko vastata, jos menee turhan henkilökohtaiseksi tai ei halua asiaa muistella. Ymmärrän kyllä sitä kautta suhteenne jatkumisen, että teillä on lapsia joille perheenä pysyminen on salettiin paras ratkaisu. Noin muuten en.

Boldatuista kohdista sitten.. mun mielestä sellaiseen suhteeseen ei edes kannata ryhtyä, missä ei saa elää välillä ns omaa elämäänsä ja sekoilla esim pubissa tai laivalla frendien kanssa. Tietenkin vieraissa käymiseen on tervettä pistää joku raja, mutta miksikään kotinysväriksi ei pidä miehen alentua tai eikä sen puoleen naisenkaan. Ja mitä tulee "selittelyn paikkoihin", niin on se nyt saatana sairasta, jos joutuu esim tekemään tiliä siitä miksi perjantaina töiden jälkeen ei menekään suoraan himaan, vaan jää työkavereiden kanssa bisselle tms. Kyllä itsensäkin kautta ja etua pitää terveesti ajatella, eikä kyyristellä sen taka-ajatuksen kanssa, että voi mitähän himassa taas sanotaan. Ja jos tulee jotain pikkumaista vinkumista, mököttämistä tai huutoa, niin voi kääntyä kannoillaan ja kävellä pubiin takaisin.

 

[Ruoppaaja]

Siitä on nyt reilu vuosi kun vaimoni pettäminen / teerenpeli / vuosien selän takana puuhastelu kolahti kovaa ja korkealta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Shokkivaiheessa olin valmis lyömään pillit pussiin. Viitisen vuotta sitten olin jäljillä asiasta, mutta vaimoni vaikeni asiasta (kuten täällä miehekkäästi neuvotaan) ja päätimme sillon jatkaa parisuhdettamme, jossa päällisin puolin ei isoja ristiriitoja ollut ja kolmas lapsikin saatiin siinä välillä lisää kasvavaan perheeseemme.

Avioeropaperit olivat vuosi sitten kirjaimellisesti pöydällä ja osituskin valmiiksi laskettuna ja päätimme kuitenkin yrittää. Älkää aliarvioiko 20 vuoden yhdessäoloa ja perheen merkitystä. Vaimoni masentui teostaan ja oli masennuslääkityksilläkin tässä välillä ja henkisesti on käyty välillä todella alhaallakin. Itse kävin terapiassa keskustelmassa asioista ja siitä oli apua. Pakko ihmetellä ihmismieltä. Tällä hetkellä suhtaudun jopa varovaisen positiivisesti tulevaan. Elämä tuntuu hyvältä. 20 vuotta yhteiseloa ja toinen vetää vieläkin puoleensa. Petos ja pettäminen ei ole enää päivittäin mielessä ja jos on, niin sekään ei enää työnnä minua mustaan aukkoon joka vie kaiken ilon elämästä. Pettämisestä voi toipua jos todellista halua siihen molemmilla on.

Alkuperäisestä viestistä, josta keskustelu lähti liikkeelle, ei ollut ymmärtääkseni kyse vuosien pettämisestä / teerenpelistä / selän takana puuhastelusta. Eikä myöskään ilmeisesti tarkoituksen hakuisuudesta. Mikäli peliä on toistuvasti baariin lähettäessa tai silmän välttäessä, on sekin jotain muuta, kun kerta luonteinen tapahtuma. Tilanteesi on ollut huomattavan erilainen.

Joka tapauksessa, olet hoitanut uskomattoman hienosti oman tilanteesi, kun on kerran varovaista optimismiakin pelissä. Itse en tiedä pystyisinkö moiseen, mutta toivon puolestasi, että suhteenne lähtee taas toimimaan tai ehkäpä jopa paraneekin.

 

[BaronFIN]

@Hyman Roth Naisen mieli on sellainen etten ihan täysin varmaksi uskalla yhtä yksittäistä syytä laittaa, mutta kokeillaan mitä alitajunta tuo päästäni ulos tajunnanvirtana. Ready, set, go:

Tatuoidaan vaimoni otsaan sellainen "kiltti tyttö" -tatuointi ja kuvitellaan mielessä persoona joka muita miellyttääkseen tekee (on aina tehnyt) koulussa/töissä/kotona enemmän kuin olisi ehkä psyykkeelle hyväksi. Pyrkii pärjäämään ja näyttämään maailmalle, että ei tarvitse kuitenkaan apuja ja pärjää yksin. Ei ihan pistä vanhemmilleen vastaan ja on todella herkkä kritiikille oli sille aihetta tai ei. Sellainen kiltti tyttö, you know...

Tällainen kiltti tyttö seurustelee yhden pojan kanssa koko lukioajan eikä sekoile eikä vilkuile vaihtoehtoja kun kaikki on hyvin. Miksi pitäisi? Elämä menee hyvin. Pojan armeija-aikana kiltti tyttö kokee vapautta mennä miten tykkää ja löytääkin ihastuksen tunteen itsestään, mutta säikähtää ja tekee kuitenkin kuten odotetaan. Kiltti tyttö ja poika päätyvät naimisiin, perustavat perheen ja antavat elämän viedä mennessään.

Kuitenkin kupruja tulee ja tämä poika kohtelee kilttiä tyttöä hieman kaltoin ja istuttaa tyttöön riidan aikana kahden sanan lauseen "hanki elämä!". Kritiikille herkkä tyttö painaa tämän lauseen takaraivoon ja tekee juuri kuten käsketään. Kapinoi. Haluaa irtautua oravanpyörästä. Haluaa itselleen jotain omaa. Aikaisempi ihastus palaa pyytämättä ja yllättäen takaisin kuvioihin. Sanoo juuri niitä asioita mitä kotona ei kuulekaan ja osaa olla läsnä, kuinkas muuten.

Arki ja perhe on erikseen, oma ihastus ja ihanat keskustelut ovat erikseen. Nämä maailmat eivät kohtaa ja kumpikin painaa eteen päin omalla tavallaan. Kiltti tyttö tekee edelleen niitä asioita joita kiltin tytön, äidin ja vaimon kuuluu tehdä, mutta kiltillä tytöllä on oma salaisuutensa jota voi aina tarvittaessa hyödyntää. Välissä voi olla kuukausia ja satoja kilometrejä, mutta siihen voi aina tilaisuuden tullen palata.

 

[pakki3000]

Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.

Minkä hel*etin takia sä sieltä asunnosta lähdet muualle hyvä jumala sentään. Tuollaisella vässyköinnillä vähäinenkin arvostus lähtee naiselta sinua kohtaan.