Naisasiat

[korkki]

Kiitän toverikuntaa näkemyksistä. Eipäkai vaihtoehto C:kään nyt maailman pahin kasvojenmenetys olisi.
Ja vaikka olisi, niin en kuole siihen. Korkeintaan häpeän hetken.

Jos kysyisit tätä vaikka threadsissa tai muussa feministien palvelussa niin siellä tuollaista stalkkaamista pidettäisiin creepynä ja naisen käskettäisiin pysyä erossa kaltaisistasi stalkkereista. Ei oo ihme ettei feminatsit pariudu.

Eli koska tää on jääkiekkopalsta niin anna mennä.

 

[frozen]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

 

[Lavis]

@frozen Itse en enää kyseistä naista näkisi. Kannattaa kysyä itseltä, että näkisitkö naista ihan kaverina, eikä sua haittais jos/kun se kertois että on tapaillut jotain miestä tai saisi puhelimeen viestin mille hymyilee ja mietit että mitä sielä mahtaa olla. Tämän kaltaisissa (ystävyys)suhteissa herkästi kiinnostunut osapuoli alkaa miellyttämään toista, että josko se nyt. Tapaamisen jälkeen jää odottamaan viestiä toiselta, mitä ei välttämättä tule.

Nyt toki tunteiden vuoristoradassa näkeminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta, mutta jos odotat noin viikon niin mielipiteesi saattaa olla erilainen.

 

[Fiftie]

@frozen Antaisin kyllä olla. Noista ei yleensä seuraa mitään hyvää. Toki, jos oikeasti haluat kuitenkin olla naisen kanssa puhtaasti kaveri ilman mitään romanttisia aikomuksia, niin sitten toki eri asia. Väitän kuitenkin, että alkaa sitten vituttamaan, jos nainen löytää jonkun toisen miehen ja itse olet naiseen kovasti vielä ihastunut.

Myös se, että jäät mahdollisesti kaveriksi pelkästään sen takia, että elättelet toiveita jostain muusta naisen kanssa ei oo oikein hyvä juttu, koska siinä tapauksessa nainen ei saa susta aitoa kaveria, vaan periaatteessa jonkun "pyrkyrin". Siinä kaveruudessa tietenkään ole mitään pahaa, mutta se kannattaa tehdä puhtain motiivein tai antaa olla.

Harvoin sitä kait ihminen yks kaks toisesta romanttisesti kiinnostuu, jos tässä vaiheessa on kaverilliset fiilikset. Poikkeuksia toki varmasti on ja minähän en ymmärrä naisista tai ihmissuhdejutuista juuri mitään.

 

[sambersson]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

 

[Patarouva]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

No teet mitä parhaaksi koet, ja jos sinäkin haluat kaveruutta niin asia on ok.

Tämä nyt vain haisee siltä, että vihjataan, että katsotaan mitä tapahtuu, että toinen säilyy siinä lähellä kivana vaarattomana kaverina, jonka kanssa on kiva hengailla silloin, kun itselle sopii ja tarvitsee seuraa johonkin. Nyt eka kertaa ehdotettiin tapaamista, kun on lyöty kaverikortti pöytään.

Olen aina ihmetellyt, miten moni on ihan mielellään sellaisen henkilön seurassa, jonka tietää olevan itseen ihastunut, vaikka itse ei tunne samoin. Kai se mairittelee toisten itsetuntoa, musta se on aina ollut pelkästään kiusallista.

 

[frozen]

Jumalauta nukkuuko täällä jengi koskaan, läpi koko yön vastauksia :D

Joo, jos kaveruutta jatkan, niin sitten vain sillä ajatuksella, että hyväksyn sen pelkän kaveruuden, enkä enää haaveile mistään enemmästä. En todellakaan mitään muuta jäisi odottelemaan, nyt kun asia on selvästi ilmaistu. Se jos mikä olisi löysää hirttä, mikä ei varmasti toisesta suunnasta koskaan muuttuisikaan.
Ehkä kysymys tässä itsellekin nyt on se, että pystyykö siihen. Ehkä nyt on liian aikaista vastata siihen. No ehkä tuon yhden kerran voi silti tavata kaverimielessä, ja katsoa miten kommunikaatio siinä tilanteessa sitten sujuu tämän jälkeen.

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

Parisuhde ja ystävyyssuhde ovat siinä mielessä samanlaisia, että kummankin olemassaolo ja varsinkin pysyvyys perustuvat vastavuoroisuuteen. Pelkästään toisen osapuolen haluama ja kannattelema ystävyyssuhde ei ole mielestäni oikeaa ystävyyttä tai kaveruutta nähnytkään.

Muutamia harvoja poikkeuksia tapahtuu, mutta kaverikortin vilauttaminen tutustumisvaiheessa tarkoittaa kohteliasta perääntymistä, ei kirjaimellisesti esitettyä ehdotusta kaveriksi ryhtymisestä. Suomeksi tuon voi kääntää esimerkiksi tähän tapaan: ”Minulla ei ole sinua kohtaan erityisiä tunteita eikä kiinnostusta. Koska olet kuitenkin käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti, niin en käske sinua suksimaan vittuun, vaan sanon asian nätisti kaverikortilla. Samalla toivon, että osaat lukea todellisen viestini rivien välistä, ja yrität platonisessa kaveruudessa kärvistelyn sijasta etsiä oikeaa seurustelukumppania muualta. Minä teen samoin.”

Erosin kauan sitten viime vuosikymmenellä. Tinderit ja pannarit tulivat sittemmin tutuiksi, ja seuraakin irtosi lyhyeksi tai pidemmäksi pätkäksi mukavasti, mutta aina ei homma lähtenyt lentoon. Joskus kävi kyllä niinkin, että suhdetunnustelujen sijasta yhteydenpito loksahti paikalleen ihan aidolta ystävyyspohjalta. Minulle jäi vuosien takaa pari oikeinkin läheistä ystävyyssuhdetta, jotka ovat saaneet kumpikin alkunsa Tinder-matchin kautta. Nuo ystävyydet ovat kestäneet oikein hyvin molempien seurustelu-, pano- ja muut suhteet, ja miksipä eivät olisi kestäneet, koska kyse on pysyväksi muodostuneista ystävyyssuhteista. Silloin homman luonne olisi erilainen, jos ”ystävyyssuhteen” toinen osapuoli roikkuisi suhteessa elätellen jatkuvasti toivetta romanttisesta käänteestä, ja toinen vastaavasti käyttäisi tuota tunnetta hyväkseen jonkinlaisena itsetuntoboostina, mistä @Patarouva edellä kirjoittikin. Moraalisesti arveluttavaa hyväksikäytön tapaista tuo minustakin on.

 

[sambersson]

Kaverikorttihan ei tarkoita sitä että ollaan ystäviä ja tehdään kivoja asioita kimpassa platonisesti, vaan kuten jäsen @Pisin Kääpiö 186cm sanoo, kaunis kehoitus olla ottamatta yhteyttä, mutta tarvittaessa pystyy moikkaamaan kohdatessa, sekä mahtua samaan baariin ilman draamaa.

 

[Andy]

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

Vielä nopeammin tämä selviää, kun avaat Tinderin uudestaan. Jos ei ne sormet vieläkään ala luonnostaan swaipata ketään oikealle, niin silloin et osaa jatkaa kaveripohjalta, vaan takerruit ja toivot ihmettä.

 

[1313]

En mä tiedä, miksi sitä pitäisi hävetä. Ei se ota, jos ei annakaan, ja muita latteuksia.
Jos teet aloitteen ja saat sille vastakaikua, niin kaikki voittavat. Jos teet aloitteen ja saat pakit, niin ainakin yritit. Jos et tee mitään, niin et toki saa pakkeja, mutta et kyllä mitään muutakaan.

Mä ehdotin nykyiselle kumppanilleni suoraan, että voidaanko joskus nähdä tämän kurssin ulkopuolellakin, vaikka välimatkaa oli vähän kolmattasataa kilometriä, ja tässä sitä ollaan; 3,5 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin. Voin toki myöntää, että toisinaan kaipaan sitä aiemmin vallinnutta hiljaisuutta täällä maalaistorpassa. En silti vaihtaisi pois.

Mut tunnetaan kyseisessä paikassa varsin hyvin ja kyllä siitä tarina lähtee liikkumaan.

Mutta enpä kuole siihen tai halvaannu.

Laitoin viestin, missä kiitin illasta. Ei tullut vastausta, joten se siitä. Voin kuitenkin hymyillä, jos se hänet sattumalta vielä näen.

 

[Raimoton]

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

Toisille voi olla helpompaa kirjoittaa sanoja kuin puhua. Koin tämän kantapään kautta erään exän kanssa, kun noin 200km tuli kuljettua "turhaan". Siinä oli jo aiemmin viesteillä vähän sellainen erikoinen vastailutapa ja tiesin jotain olevan huonosti. No tavatessahan oli todella häiritsevä tunnelma eikä se siitä muuttunut ja himaan päin lähdettyäni tuli viestiä perään. Paska temppu ettei voi suoraan sanoa toki.

 

[douppi]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

 

[koukku]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Mulle sanottiin liian monta kertaa törkeitä asioita minusta, perheestäni, ystävistäni yms., se kaunan määrä oli jotain niin järkyttävää, että menin siitä varmasti osittain fyysisestikin rikki. Yritin järkeistää asioita, mutta lopulta pelasin itsekin osittain samalla pelikirjalla ja ainakin väsyin olemaan tuollaisen ihmisen lähellä, lapset oli se ukkosenjohdatin meidän välillä ja heidän kauttaan asiat sujuivatkin ihan ok. Nyt kun ollaan erillään ja on yksinolojakso, niin kaipuu lapsia ja perhettä kohtaan on vieläkin kova, en kuitenkaan enää koskaan halua ajautua tuonkaltaiseen elämään, jossa elimme ihan liian pitkään. Ja kun on tavannut ihmisiä, jotka riidan hetkelläkin kohtelevat toisiaan kunnioittavasti, niin se saa kyllä ihmettelemään, miksi oltiin noinkin pitkään yhdessä. Kun omakin aiempi parisuhde meni siihen toisiaan kunnioittavien ihmisten luokkaan.

Edit. Sen vielä haluan lisätä, että ehkä pahin asia oli kuitenkin täydellinen kyvyttömyys itsereflektioon, edes eron hetkellä hän ei pystynyt myöntymään minkäänlaiseen anteeksipyyntöön, vaan kuulemma hänen reaktionsa johtuivat ainoastaan siitä, miten (väärin) olin häntä kohtaan toiminut. Ja ei kuulemma aiemmin ollut ollut tällaisia ongelmia... No olen eron jälkeen olin vertaistukihengessä yhteydessä hänen aiempaan kumppaniinsa (jolla on siis myös lapsia exän kanssa), niin ne täsmälleen samanlaiset jutut, jotka kuulin heidän entisestä elämästään antoivat onneksi jonkinlaisen helpotuksen tunteen omalta puoleltani, en siis ollut tullut hulluksi ja kuvitellut kaikkea. Mutta silti tuntuu pahalta, onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka näkivät osia arjestamme ja yrittävät osaltaan saada minua ymmärtämään, että kaikkien ihmisten kanssa ei vaan voi onnistua. Harmi vaan, että tämä sattui lasteni äidin kohdalle.

Ja vielä lisäyksenä, olen toivottavasti ottanut tästäkin jotain opikseni ja tarkastellut hyvinkin kriittisesti myös omaa toimintaani. Tämä auttaa toivottavasti ensisijaisesti lasten kanssa ja ehkä myöhemmin myös uudessa yrityksessä, tällä hetkellä luottamus toiseen ihmiseen on vain niin matalalla, että saa kerätä palasia vielä jonkun aikaa ennen kuin kykenee yhtään mihinkään vakavampaan yritykseen.

Sellainen hopeareunus (naisasia)elämässäni kuitenkin on, että niin uskomattomalta kuin se nyt tuntuukin, niin on eräs joka tykkää minusta juuri tällaisena kuin olen ja ollaan tunnettu jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hän tietää siis todellakin, kuinka ärsyttäväkin osaan välillä olla tilan yms. tarpeessani :) Tämä eräs on hyvinkin sivistynyt monella tasolla ja muutenkin aivan mahtavan ihana tyyppi sekä fyysisesti että henkisesti, ehkä sitä vielä jossain vaiheessa uskaltaa taas irrottaa sokan ja antaa palaa, se hetki ei kuitenkaan ole vielä.

 

[1313]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

 

[juba]

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

Harvoin tilanteelle voi mitään vaan täytyy antaa naiselle potkut ja jos tilanteessa on jo lapset tehty toivoa, ettei nainen kosta heidän kauttaan.

 

[Håkanhead]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Miehissä ja naisissa on tämän kaltaisia ihmistyyppejä. Miehissä nämä käyttävät yleensä fyysistä väkivaltaa, naisissa sitten henkistä väkivaltaa. Suosittelen juoksemaan lujaa.

 

[douppi]

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

Kokemus ja ympäristön kuuntelu kertoo kyllä että naiset taitaa ilmasta tunteensa ja fiiliksensä aika paljonkin avoimemmin ja herkemmin hetkessä. Joskus voisi miettiä 10s pidempään mitä sanoo puolisolle ja mihin sävyyn (ns. terve kunnioitus ilman varomista). Parisuhteissa ja liitoissa korostuu, kun tunteet nousee esiin luonnostaan. Onko sitten sidoksissa sukupuoleen tai henkilökohtaisiin eroihin? Todennäköisesti ainakin jollain tasolla ja usein.

 

[Mojo]

Kyllähän tuosta Camillan puheesta kuulee ruotsinkielisen taustan. Hyviä kilsoja hänelle huomiseksi!

Jaahas, naisten leadiä tarjolla. Joo katselen mielelläni.

Jos nyt en ihan kujalla ole, taitavat nämä lainatut viestit olla hieman väärässä osoitteessa.

 

[Iisoppi]

Jos nyt en ihan kujalla ole, taitavat nämä lainatut viestit olla hieman väärässä osoitteessa.

Sorry. Meen nurkkaan häpeämään...
Naiset ja asiallisuus ei aina sovi yhteen.

 

[Introexpertti]

Jos nyt en ihan kujalla ole, taitavat nämä lainatut viestit olla hieman väärässä osoitteessa.

Naisasiaahan nuo viestit oli mielestäni vimosen päälle. Saa naisetkin katsoa naisia ja siitä keskustella. Kerro vaan lisää @Iisoppi äläkä häpeile.

 

[Mojo]

Sorry. Meen nurkkaan häpeämään...
Naiset ja asiallisuus ei aina sovi yhteen.

Sattuuhan sitä... miehillekin... tai ainakin mulle... joskus.

Mun kouluaikana joutui vielä nurkkaan häpeämään, mutta sekin on onneksi poistunut jo keinovalikoimasta, joten älä sinäkään mene sinne.

 

[Iisoppi]

Kerro vaan lisää @Iisoppi äläkä häpeile.

Olen täällä joskus kertonutkin jotain nuoruudesta. Mutta just nyt ei enempiä niistä. Ei sillä että häpeäisin mutta katson olympiakisoja.

 

[karhu]

Joo, ja tämä taisi olla jo tilanne kun sen ilmoitti eli oman prosessinsa pään sisällään tehnyt.
Tiedän , että välittää minusta ja meidän jutusta, mutta ei se nyt vaan taida riittää.
Näin se vaan menee, kun kumpikaan ei ole toisesta enää nykyään yleensä edes taloudellisesti riippuvainen.
En oikeastaan edes parisuhdettamme niin harmittelee enää, mutta sylettää ajatus taas aloittaa koko paletti alusta, kun nyt rakentanut itselle kodin ja kaiken tähän, että tässä sitä olisi nyt ainakin pitkän aikaa.
No tällaista elämä on ja aina voisi asiat olla huonomminkin, kun maailmaa seuraa.

Tulipa vain sanomaan omia fiiliksiä. Kuukausia tästäkin ja ollaan jonkin aikaa asuttu erilläänkin. Yhteinen lapsi vuoroviikoin.
Luulin kesällä jo olevani matkalla parempaan ja vähän oli pientä treffailuakin.
Nyt syksynkorvalla lyönyt takapakkia oikein aikalailla ja asiaa ei auttanut, kun exä kertoi ikävöivänsä hyviä aikojamme.
Romahdin aika totaalisesti , jotenkin avasi haavat uudelleen ja viikon päivät mennyt alakulosta.
Asiaa vielä vaikuttanut, kun lapsemme itkee minun perään päivittäin ja kyselee miksi ei voisi mennä isin luo.
Syksyllä tulee vuosi erosta.

 

[ace]

Tää kertoo hyvin asian laidan, erämaassakin voi kaikki mennä vituilleen.

Linkki: https://youtu.be/n29k93UF_Uo?si=zMT8jXZlmVWabmQF