Jatkoja sinnekin, ei siinä mitään. Kukin taaplatkoon tyylillään. Et ole ainoa tapaamani ihminen, joka haluaa ratkoa elämänsä tärkeitä asioita pelkästään fiilispohjalta. Se lienee kuitenkin yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset eivät saa esimerkiksi parisuhteitaan toimimaan kuutta kuukautta pidempään.Elämän realiteetteja positiivisesti sinnekin - sokeakin kana voi joskus löytää jyvän.
Jatkoja sinnekin, ei siinä mitään. Kukin taaplatkoon tyylillään. Et ole ainoa tapaamani ihminen, joka haluaa ratkoa elämänsä tärkeitä asioita pelkästään fiilispohjalta. Se lienee kuitenkin yksi suurimmista syistä, miksi ihmiset eivät saa esimerkiksi parisuhteitaan toimimaan kuutta kuukautta pidempään.
Tuohan on suoraan viime vuosien kovimmasta tv-sarjasta, jota esimerkiksi lainaat allekirjoituksessasi. Se ei nyt kuitenkaan ihan pidä paikkaansa. Se on aivan sataprosenttinen fakta, että laadukkaassa parisuhteessa elävät ovat onnellisempia, terveempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä. Se on dokumentoitu niin monina aikoina ja niin monissa paikoissa, ettei sen paikkansapitävyydessä ole mitään tulkinnan varaa. Sellaiset suhteet yleensä kestävät läpi elämän. Laadultaan huonommat parisuhteet ovat sitten toinen asia.Tai sitten miesten ja naisten välisten parisuhteiden ei ole ylipäätään tarkoitus toimia lapsenteko- tai lapsentekoa simuloivien hommien ulkopuolella.
Tuohan on suoraan viime vuosien kovimmasta tv-sarjasta, jota esimerkiksi lainaat allekirjoituksessasi. Se ei nyt kuitenkaan ihan pidä paikkaansa. Se on aivan sataprosenttinen fakta, että laadukkaassa parisuhteessa elävät ovat onnellisempia, terveempiä ja tyytyväisempiä elämäänsä. Se on dokumentoitu niin monina aikoina ja niin monissa paikoissa, ettei sen paikkansapitävyydessä ole mitään tulkinnan varaa. Sellaiset suhteet yleensä kestävät läpi elämän. Laadultaan huonommat parisuhteet ovat sitten toinen asia.
Enemmän minulla ainakin on vastakohtaisuuksia yhteensovitettavaksi suhteessa suurimpaan osaan miehistä, kuin naiseni kanssa. Silti mielestäni myös miespuoliset ystävät ovat kompromissien ja kärvistelyn arvoisia, vaikka heitä ei toki tarvitsekaan joka päivä katsella. Naisen kanssa olemisessa sen sijaan ei ole kärvistelyn tai kompromissien häivääkään, vaikka yli 5 vuotta on sitäkin katseltu.Hyvin huomattu, tosin hieman muokattuna pistin. Joku totuuden jyvä siinä silti piilee mielestäni. Yleisesti ottaen ja järjellä ajateltuna miehellä ja naisella on vaan liikaa vastakohtaisuuksia yhteensovitettavaksi, että se olisi fiksua ja kaikkien kompromissien ja kärvistelyn arvoista. Noin ideatasolla toki vetoava juttu, mutta vähän sellai kangastus Gobissa, joka katoaa joka kerta.
Terveisin korkeakoulutettu, ei parisuhdeterapeutti, joka on kyllästynyt, etteivät ihmiset osaa kantaa vastuuta omista teoistaan. Ei puolisolle mennä tunnustamaan humalassa tehtyjä töppäyksiä, kuin katolinen rippituolissa ja odoteta pyhää anteeksiantoa. Pitää myös ajatella toisen tunteita eikä vain itseään. Tosin tekstistäsi välittyi hieman tuollainen lapsenomainen usko tunnustuksen voimaan vai onko siellä aito parisuhdepappi?
Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.
Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.
Siitä on nyt reilu vuosi kun vaimoni pettäminen / teerenpeli / vuosien selän takana puuhastelu kolahti kovaa ja korkealta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Shokkivaiheessa olin valmis lyömään pillit pussiin. Viitisen vuotta sitten olin jäljillä asiasta, mutta vaimoni vaikeni asiasta (kuten täällä miehekkäästi neuvotaan) ja päätimme sillon jatkaa parisuhdettamme, jossa päällisin puolin ei isoja ristiriitoja ollut ja kolmas lapsikin saatiin siinä välillä lisää kasvavaan perheeseemme.
Avioeropaperit olivat vuosi sitten kirjaimellisesti pöydällä ja osituskin valmiiksi laskettuna ja päätimme kuitenkin yrittää. Älkää aliarvioiko 20 vuoden yhdessäoloa ja perheen merkitystä. Vaimoni masentui teostaan ja oli masennuslääkityksilläkin tässä välillä ja henkisesti on käyty välillä todella alhaallakin. Itse kävin terapiassa keskustelmassa asioista ja siitä oli apua. Pakko ihmetellä ihmismieltä. Tällä hetkellä suhtaudun jopa varovaisen positiivisesti tulevaan. Elämä tuntuu hyvältä. 20 vuotta yhteiseloa ja toinen vetää vieläkin puoleensa. Petos ja pettäminen ei ole enää päivittäin mielessä ja jos on, niin sekään ei enää työnnä minua mustaan aukkoon joka vie kaiken ilon elämästä. Pettämisestä voi toipua jos todellista halua siihen molemmilla on.
Jos parisuhde on sillä tasolla että jostain baarisekoilusta tulee avioero ja lusikat jakoon, niin ehkä se on silloin sellainen parisuhde joka kannattaa päättää muutenkin. Kyllä aito arvostus, halu ja kunnioitus toista kohtaan kestävät sellaisia osumia, että asioista voi ja pitää kertoa vapaasti. Jos toinen kilahtaa ja suuttuu, niin eikö se ole hänen oikeutensa. Se, että hakeeko paavillista armahdusta ja oman sielunsa puhdistusta toiselta, on toissijaista. Mietinnän paikka ehkä on, että kannattaako itseään itsekkäästi edes ajaa sellaiseen asemaan, josta voi tulla selittelyn paikka. Kuningas alkoholi on hyvä tekosyy selityksille, mutta sitten itse kukin voi miettiä, että onko se sen arvoista?
Siitä on nyt reilu vuosi kun vaimoni pettäminen / teerenpeli / vuosien selän takana puuhastelu kolahti kovaa ja korkealta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Shokkivaiheessa olin valmis lyömään pillit pussiin. Viitisen vuotta sitten olin jäljillä asiasta, mutta vaimoni vaikeni asiasta (kuten täällä miehekkäästi neuvotaan) ja päätimme sillon jatkaa parisuhdettamme, jossa päällisin puolin ei isoja ristiriitoja ollut ja kolmas lapsikin saatiin siinä välillä lisää kasvavaan perheeseemme.
Avioeropaperit olivat vuosi sitten kirjaimellisesti pöydällä ja osituskin valmiiksi laskettuna ja päätimme kuitenkin yrittää. Älkää aliarvioiko 20 vuoden yhdessäoloa ja perheen merkitystä. Vaimoni masentui teostaan ja oli masennuslääkityksilläkin tässä välillä ja henkisesti on käyty välillä todella alhaallakin. Itse kävin terapiassa keskustelmassa asioista ja siitä oli apua. Pakko ihmetellä ihmismieltä. Tällä hetkellä suhtaudun jopa varovaisen positiivisesti tulevaan. Elämä tuntuu hyvältä. 20 vuotta yhteiseloa ja toinen vetää vieläkin puoleensa. Petos ja pettäminen ei ole enää päivittäin mielessä ja jos on, niin sekään ei enää työnnä minua mustaan aukkoon joka vie kaiken ilon elämästä. Pettämisestä voi toipua jos todellista halua siihen molemmilla on.
Reilu kolme vuotta ja nyt näyttää tulevan parisuhteelle pääte. Tyttöystävä ilmoitti, että ei ole varma haluaako sitoutua vielä minuun loppuelämäksi. Sovittiin, että viikko pari asustelen muualla että saa ajatella rauhassa. Tämän jälkeen on kyllä tehtävä lopullinen ratkaisu, eli etsiä uutta kämppää ja jatkaa elämää eteenpäin. Vitun paskaltahan tämä nyt tuntuu. Ensimmäistä kertaa meikäläinen dumpataan. Parempi varmaa etten laita mitään viestiä etten sekoita naisen ajatuksia enempää. Vaikeatahan tuo arki naiselle tulee olemaan kun on työt, paljon aikaa vievä harrastus ja koira. Periaatteessa hän ei selviä viikkoakaan ilman, että joku auttaisi koiran kanssa.
Niin kyllähän sen mietiskelijän tulisi nostaa kytkintä, ellei nyt sattumalta ole muijan omistuskämppä.Minkä hel*etin takia sä sieltä asunnosta lähdet muualle hyvä jumala sentään. Tuollaisella vässyköinnillä vähäinenkin arvostus lähtee naiselta sinua kohtaan.
No kyseessähön oli siis muijan omistuskämppä. Niin unohtui kertoa, että hän oli nähnyt minulta salaa jotain vanhaa kaveria (jätkää) ja oli kuulemma nyt ihastunut siihen. Toki oli miettinyt eroa jo pidemmän aikaa. Mutta niinkuin tältä palstalta on saanut lukea kymmeniä kertoja tämän saman asian. Naiset vehkeilevät ja pähkäilevät eron jo valmiiksi selän takana. Mahdollisesti on jo niitä uusia virityksiäkin. Sitten se on vaan miehelle ilmoitusluontoinen asia, että painuppa vittuun siitä ei kiinnosta. Miksi niistä asioista ei voi puhua ennemmin, että ehtisi tehdä edes jotain korjausliikkeitä.Niin kyllähän sen mietiskelijän tulisi nostaa kytkintä, ellei nyt sattumalta ole muijan omistuskämppä.
Ei prkl nyt on hyvät neuvot kalliit. Tuli käytyä heittämässä kunnon baarireissu ja muistikuvat erittäin hatarat. Se kyllä on varmaa, että mitään pettämistä seksuaalisen kanssakäymisen merkeissä ei ole tapahtunut vaimoani kohtaan, mutta ilmeisesti jollekin mirkulle on tullut annettua liikaa olettamuksia. Tai sitten hän on epätoivoinen ja tehnyt niitä itse. Ei voi muistaa. No nyt tämä päivänsäde yrittää tavoittaa jatkuvalla syötöllä. Eikä kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti ei nyt saa päähänsä mitään älyvapaata. Muita kohtalotoverita? Onko vaikeneminen parasta vai pitäisikö yrittää hiljentää vastaamalla jotain?
Lienee aika avautua. Ero on totta. Ex-puolisoni on muuttunut totaalisesti ja antoi mulle monoa niin tästä parisuhteesta kuin tästä kodista. Julmalle päälle on tullut sillä kuun vaihteeseen mennessä pitää uusi paikka olla mulle ja tavaroille. Jos ei ole, tavarat kannetaan ulos pihalle. Että sellaista tänne. Ei oo helppoa tämä, varsinkin kun minulla ja tällä ex-puolisolla on kaksi yhteistä lasta (alkusyksystä 3v täyttävä poika ja 1v täyttävä tyttö). Lisäksi hän kostaa jotain mulle vanhimman lapseni (8v) kautta joka on totaalisen väärin ja hän on vielä opettaja ala-asteella. Huh. Ajatuksetkaan eivät ole selkeitä tässä tilanteessa.
Veikkaan jotain 70 - 30 naisten hyväksi, ja tahti tulee tästä vain kiihtymään, koska "mun pitää olla onnellinen ja mun kaveritkin sanoi niin" On enenevissä määrin tullut myös Tinderissä vastaan noin kolmekymppisiä muijia, joilla on vakiona pari tosi pientä lasta, itseäni ainakin vituttaa tuollainen. Saatana eikö olisi jaksanut roikua ne ruuhkavuodet yhdessä.
Mitäs vittua? Oletko tehnyt jotain, joka tämän koston oikeuttaisi? Vähän voisi kuulostaa, että lievät mielenterveysongelmat voisivat syystä tai toisesta olla alkaneet kukoistaa tällä naisella.Lisäksi hän kostaa jotain mulle vanhimman lapseni (8v) kautta joka on totaalisen väärin ja hän on vielä opettaja ala-asteella. Huh. Ajatuksetkaan eivät ole selkeitä tässä tilanteessa.
Meillä kai tapahtui sellainen hiljalleen erkaneminen. Mä yritin kyllä silleen hillitysti pelastaa tätä suhdetta, siinä onnistumatta. Hän oli ainoastaan äiti, ei puoliso. Mä en osannut sitä käsitellä ja lamaannuin. Tätä kun kesti tarpeeksi pitkään, ei takaisin ollut enää paluuta. Kun alkoi näyttää siltä että tästä ei enää mitään tule, lähdin kuukaudeksi reissuun jotta lapset eivät näe pahaa oloani. Laitoin sieltä reissusta sähköpostia jossa purin pahaa oloani. En haukkunut häntä mitenkään, kerroin vain miltä minusta tuntuu. Kun reissusta tulin takaisin, mulle kerrottiin että mun pitää muuttaa pois täältä ja aikaa ei paljoa annettu koska hän "haluaa aloittaa uuden elämän". Ehdotin että mun tavarani voisivat olla yhdessä huoneessa sillä aikaa kun nukun kavereiden nurkissa samalla kun asuntoa etsin. Se ei hänelle kelvannut. Hän kun haluaa aloittaa uuden elämän ilman minua. Mitenköhän kyseinen naisihminen meinaa sen tehdä kun meillä on kuitenkin kaksi yhteistä lasta? Voi olla aika hankalaa.Mitäs vittua? Oletko tehnyt jotain, joka tämän koston oikeuttaisi? Vähän voisi kuulostaa, että lievät mielenterveysongelmat voisivat syystä tai toisesta olla alkaneet kukoistaa tällä naisella.
Saattaapi olla niin, että nainen kokee itsensä vähän petetyksi ja yksin jätetyksi, kun lähdit ongelminesi väliaikaisesti karkuun ja sähköpostilla paiskasit kovan tunneintensiteetin tavaraa sinne suuntaan. Tiedä häntä. Väittäisin kuitenkin, että ihmisillä on pelkistettynä kaksi syytä kostonhaluisuuteen: vääryyden kokeminen ja sen retribuutio tai syvät henkilökohtaiset ongelmat. Tsemppiä kuitenkin loppuelämään ja sen suuriin muutoksiin.Tätä kun kesti tarpeeksi pitkään, ei takaisin ollut enää paluuta. Kun alkoi näyttää siltä että tästä ei enää mitään tule, lähdin kuukaudeksi reissuun jotta lapset eivät näe pahaa oloani. Laitoin sieltä reissusta sähköpostia jossa purin pahaa oloani. En haukkunut häntä mitenkään, kerroin vain miltä minusta tuntuu. Kun reissusta tulin takaisin, mulle kerrottiin että mun pitää muuttaa pois täältä ja aikaa ei paljoa annettu koska hän "haluaa aloittaa uuden elämän"
Nyt on huikeaa hernenenäilyä yhden miespuolisen kirjoittajan subjektiviisen elämäntilannekuvauksen perusteella. En jaksa edes vaivautua googlaamaan, mutta arvaan samaan tapaan vastakkaiseen suuntaan, että edelleen ne prosentit ovat hurjasti miesten "hyväksi", mitä suhteesta lähtemiseen ja ruuhkavuosien välttelyyn ja pienten lasten yhdessä hoitamisesta livistämiseen tulee.
Vastuuvapauslauseke: ei, en ole vihvasfem, oli vaan hippasen liian paksua misogyniaa tuo teksti.
Omaan päähän tämä on iskostanut lähinnä sen, että todellinen onnellisuus lähtee itsestä. Itseään pitää kehittää siten, että siihen on tyytyväinen. Jos odottaa, että parisuhde tuottaa onnen, on pahasti hukassa. Tämän johdosta ainakin itselläni on selkeästi haalistunut se kliseinen elämäntavoite "vaimosta, perheestä, omakotitalosta ja farmariautosta". Parisuhde on onnen lisuke, ei sen päätuottaja.
Nyt on huikeaa hernenenäilyä yhden miespuolisen kirjoittajan subjektiviisen elämäntilannekuvauksen perusteella. En jaksa edes vaivautua googlaamaan, mutta arvaan samaan tapaan vastakkaiseen suuntaan, että edelleen ne prosentit ovat hurjasti miesten "hyväksi", mitä suhteesta lähtemiseen ja ruuhkavuosien välttelyyn ja pienten lasten yhdessä hoitamisesta livistämiseen tulee.
Tunnettu fakta on, että naiset hakevat avioeroa huomattavan useammin kuin miehet. Yhden tutkimuksen mukaan luku on noin 70 % naisten puolelta. Tämän jutun mukaan college-tason koulutuksen saaneista pareista 90 % avioerohauista on naisten aloittamia.Eikös tuosta mun tekstistä tullut ilmi, että esimerkkejä oli enemmän kuin yksi? Jos otetaan myös lapsettomat suhteet lukuun, niin omassa melko laajassa ystävä/tuttavapiirissäni suhde menee noin 90-10, eli perustin prosentit ihan empiriaan.