Naisasiat

[Hyman Roth]

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

Näinpä. Elämä on ikäänkuin täynnä valmiita rooleja, mitkä pitäisi täyttää ja mitä olla. Nykyään kaikkien pitäisi olla "menestyjiä" kelvatakseen muille tai ainakin useimmille. Joku on minulle sanonut osuvasti, että eihän nykyään mennä esimerkiksi treffeillekään enää tutustumaan toiseen, vaan tutustumaan siihen, että hällä voisi olla tarjottavaa (lue hyödyttävää). "Hyvä elämä" rakentuu useimmilla lähes täysin ulkoisista tunnusmerkeistä, eli esim omaisuudesta, matkustelusta ja pakkomielteisellä liikunnalla saavutetusta tiukasta perseestä. Ja mikäs siinä, jos se jonkun tekee tosi onnelliseksi. Sitäkin on tosin vähän epäilen, kun tietää melko monen korviinsa saakka denivithymyä venyttävän fitnesspirkon käyvän täysin mielialalääkkeillä.

Hmm, vaikka itse olenkin aika kusipää ja kyyninen omalla tavallani, niin minusta jopa on mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Nyttemmin vain olen luovuttanut normaaleilla treffeillä käymisen kokonaan, koska tilanne muistuttaa läheisesti työhaastattelua tai yritystä myydä käytetty polkupyörä. Ja koska en ole rahan perään, en liiku ollakseni jotenkin hot, en erityisemmin välitä matkustella (lue = ottaa selfieitä Barcelonassa faceen), en halua lapsia tai oikeastaan mitään muutakaan "mitä nykyajan menevän ja tiedostavan" ihmisen tulisi haluta, niin todennäköisyydet ainakaan pariutua ovat puhdas nolla. Ankeaa ehkä, mutta minkäs teet? Vielä ankeampaa olisi olla väkisin itseään muuttava tyyppi, joka näkee valtaisan työn hampaat irvessä saadakseen ympäristöltä hyväksyntää. Ei siis millään pahalla, mutta pidemmälle ajateltuna kaikki hienolta kuulostava "itsensä kehittäminen" on syvästi säälittävää. Paljonko omasta itsetunnosta ja persoonasta oikein pitäisi työntää leikkuriin, että voisi olla "joku" tai edes "jotain" nykyajan täydellisyys tai ei mitään -maailmassa? Pillun päällä oleminen on useimmiten mitä mukavinta puuhaa, mutta ei sen vuoksi kenenkään pidä mennä nöyryyttämään itseään naisen tai mikä tärkeintä, niin ei ainakaan oman peilikuvansa edessä.

 

[Meeps]

Näinpä. Elämä on ikäänkuin täynnä valmiita rooleja, mitkä pitäisi täyttää ja mitä olla. Nykyään kaikkien pitäisi olla "menestyjiä" kelvatakseen muille tai ainakin useimmille. Joku on minulle sanonut osuvasti, että eihän nykyään mennä esimerkiksi treffeillekään enää tutustumaan toiseen, vaan tutustumaan siihen, että hällä voisi olla tarjottavaa (lue hyödyttävää). "Hyvä elämä" rakentuu useimmilla lähes täysin ulkoisista tunnusmerkeistä, eli esim omaisuudesta, matkustelusta ja pakkomielteisellä liikunnalla saavutetusta tiukasta perseestä. Ja mikäs siinä, jos se jonkun tekee tosi onnelliseksi. Sitäkin on tosin vähän epäilen, kun tietää melko monen korviinsa saakka denivithymyä venyttävän fitnesspirkon käyvän täysin mielialalääkkeillä.

Hmm, vaikka itse olenkin aika kusipää ja kyyninen omalla tavallani, niin minusta jopa on mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Nyttemmin vain olen luovuttanut normaaleilla treffeillä käymisen kokonaan, koska tilanne muistuttaa läheisesti työhaastattelua tai yritystä myydä käytetty polkupyörä. Ja koska en ole rahan perään, en liiku ollakseni jotenkin hot, en erityisemmin välitä matkustella (lue = ottaa selfieitä Barcelonassa faceen), en halua lapsia tai oikeastaan mitään muutakaan "mitä nykyajan menevän ja tiedostavan" ihmisen tulisi haluta, niin todennäköisyydet ainakaan pariutua ovat puhdas nolla. Ankeaa ehkä, mutta minkäs teet? Vielä ankeampaa olisi olla väkisin itseään muuttava tyyppi, joka näkee valtaisan työn hampaat irvessä saadakseen ympäristöltä hyväksyntää. Ei siis millään pahalla, mutta pidemmälle ajateltuna kaikki hienolta kuulostava "itsensä kehittäminen" on syvästi säälittävää. Paljonko omasta itsetunnosta ja persoonasta oikein pitäisi työntää leikkuriin, että voisi olla "joku" tai edes "jotain" nykyajan täydellisyys tai ei mitään -maailmassa? Pillun päällä oleminen on useimmiten mitä mukavinta puuhaa, mutta ei sen vuoksi kenenkään pidä mennä nöyryyttämään itseään naisen tai mikä tärkeintä, niin ei ainakaan oman peilikuvansa edessä.

Mä näen kyllä jonkunlaisen ristiriidan siinä, että ihmettelet sitä miten nykymaailma on pinnallinen ja ihmisen pitää olla tietynlainen kelvatakseen toiselle, ja samaan aikaan itse kerrot kuinka sinulle ei kelpaa "yh, lievästi ylipainoinen tai muuten surkea tapaus" ja mieluiten haluaisit nuoria pikkublondeja.

 

[adolf]

Enemmänkin se on surullista että niin monet ihmiset elää semmoisessa moodissa että itsensä hyväksyminen riippuu toisten ihmisten mielipiteistä. Luulisi sen olevan aivan helvetin läkähdyttävä tapa elää jos pitää yrittää juosta sen fitness/muoti/viihdelehtien illuusiokuvan perässä. Jossain määrin varmaan itselläkin oli semmoinen ajanjakso elämässä kun tuon kangastuksen perässä juoksin. Valitettavasti se kertoo itsearvostuksen puutteesta ja on harmi että niin moni ihminen syystä tai toisesta juoksee sen täydellisyyden harhan perässä koko ajan stressaten siitä mitä muut minusta ajattelee. Se on harmi siksi koska niin monen ihmisen elämästä tulisi rikkaampaa kun vain tajuaisivat että heidän ei tarvitse yrittää olla yhtään sen enempää kuin ovat. Ei sinne narsistisuuteen ja täydellisyyden fasadin uuvuttavaan kujanjuoksuun tarvitsisi lähteä vaan sen takia että on joku upea kuva postata itsestään Internetiin saadakseen tykkäyksiä ihmisiltä jotka eivät edes oikeasti välitä sinusta vaan samalla tavalla elävät samaa onttoa ja muovista elämää.

 

[Leon]

Yritän tiivistää pähkinänkuoreen.

• pitäis pariutua
• ei jaksa käydä treffeillä
• ei jaksa tehdä muutakaan asian eteen
• on kiva olla oma ittensä

Missä tuossa on se ongelma? Ekassa pallukassa? Jos se jätetään pois, ei ole mitään ongelmaa. Jos se on taas oltava siinä, niin miksei elä elämäänsä ihan just niin kuin haluaa ja ottaa sen, minkä elämä työntää eteen? Jos tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa, niin sitten joko hyväksytään tilanne tai ihan oikeasti tehdään asian eteen jotain, jos ykköspallukka on edelleen prioriteetti 1. Mutta sen jonkin tekeminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pitää sovittaa itseään johonkin teennäiseen muottiin.

Minusta tuo ruikutus on säälittävää.

 

[Hyman Roth]

Mä näen kyllä jonkunlaisen ristiriidan siinä, että ihmettelet sitä miten nykymaailma on pinnallinen ja ihmisen pitää olla tietynlainen kelvatakseen toiselle, ja samaan aikaan itse kerrot kuinka sinulle ei kelpaa "yh, lievästi ylipainoinen tai muuten surkea tapaus" ja mieluiten haluaisit nuoria pikkublondeja.

No kuka mies ei halua tiukkoja pikkublondeja. Käsiä pystyyn? Aivan. Mutta jos vastaavasti naisillakin on varaa preferoida ja raakata pois "suomalaiset juopot", "sohvaperunat", "pelkät duunarit" etc etc , niin miksipä ei itsekin pitäisi rimaansa ylhäällä? Etenkin, kun se on jopa aiemmassa elämässä ihan hyvin toiminut. Sitä paitsi yh tietää kustannuksia, liika rasvakudos etoo ja muuten surkea (esim mt-ongelmat) tietää vain lisää ongelmia muillekin. Ei siinäkään mitään pinnallista vielä ole, että kiertää merimiinat tai ajaa varovasti hirvivaraan huomattuaan.

Yritän tiivistää pähkinänkuoreen.

• pitäis pariutua
• ei jaksa käydä treffeillä
• ei jaksa tehdä muutakaan asian eteen
• on kiva olla oma ittensä

Missä tuossa on se ongelma? Ekassa pallukassa? Jos se jätetään pois, ei ole mitään ongelmaa. Jos se on taas oltava siinä, niin miksei elä elämäänsä ihan just niin kuin haluaa ja ottaa sen, minkä elämä työntää eteen? Jos tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa, niin sitten joko hyväksytään tilanne tai ihan oikeasti tehdään asian eteen jotain, jos ykköspallukka on edelleen prioriteetti 1. Mutta sen jonkin tekeminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pitää sovittaa itseään johonkin teennäiseen muottiin.

Minusta tuo ruikutus on säälittävää.

Siis eihän kenenkään pidä pariutua. Ongelma on myös siinä, että parisuhteeseen liittyvät mielikuvat ja todellisuus ovat monella yhtä kaukana toisistaan, kuin Tellus ja vitun Pluto. Yhdessäolosta on tullut joku kasa mediasta opeteltuja fantasioita, joiden täyttämiseen tarvitaan toinen näyttämään kauniilta tai ison palkkansa kanssa. Ja kuten aiemmin sanoin, niin treffeillä olisi kivaa käydä, jos asetelma olisi tutustuminen toiseen eikä toisen työnäkymiin ja innokkuuteen panostaa taloudellisesti johonkin vitun matkailuun ja sisustukseen. Itsehän juurikin elän elämääni juuri miten haluan ja olen hyväksynyt olemisen alemman tason miehenä. Satunnaista kivaa saa, mutta enemmästä on turha edes haaveilla näillä palkoilla ja statuksilla. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri ja se pitää vain hyväksyä, että yksin jää. Hmm, oikeastaan koko tämä hommahan lähti liikkeelle siitä, että kiroilin sitä, että kun on ikää kertynyt, niin nuorta naista ei oikein enää irtoa. Vähän ollaan sikäli eksytty aiheesta, mutta ei se mitään :D

 

[Meeps]

No kuka mies ei halua tiukkoja pikkublondeja. Käsiä pystyyn? Aivan. Mutta jos vastaavasti naisillakin on varaa preferoida ja raakata pois "suomalaiset juopot", "sohvaperunat", "pelkät duunarit" etc etc , niin miksipä ei itsekin pitäisi rimaansa ylhäällä? Etenkin, kun se on jopa aiemmassa elämässä ihan hyvin toiminut. Sitä paitsi yh tietää kustannuksia, liika rasvakudos etoo ja muuten surkea (esim mt-ongelmat) tietää vain lisää ongelmia muillekin. Ei siinäkään mitään pinnallista vielä ole, että kiertää merimiinat tai ajaa varovasti hirvivaraan huomattuaan.

Totta kai. On täysin normaalia, että ihmisellä on kriteerit mitkä treffikumppanin tai puolison pitää täyttää. Siksi ihmettelinkin tätä marinaa siitä kuinka pinnallista ja väärin se on silloin kun muut ihmiset sitä harrastavat, mutta omalla kohdalla se on täysin sopivaa.

 

[Hyman Roth]

Totta kai. On täysin normaalia, että ihmisellä on kriteerit mitkä treffikumppanin tai puolison pitää täyttää. Siksi ihmettelinkin tätä marinaa siitä kuinka pinnallista ja väärin se on silloin kun muut ihmiset sitä harrastavat, mutta omalla kohdalla se on täysin sopivaa.

Vielä kerran, avauduin lähinnä siitä, kun vituttaa tulla vanhaksi. Kun tulee vanhaksi, niin ei ole pian enää mitään saatavilla. Purin vain ahdistustani tekstin muodossa. Se, että joku nuori pikkublondi parhaassa iässään ajattelee mua inhottavana vanhana äijänä käskien painumaan helvettiin on täysin ymmärrettävää. En mä siitä suutu tai ota itseeni, koska ei muuta voi odottaakaan muutaman vuoden sisällä. Vaikeaa ellei mahdotonta asennoitua siihen, että joutuisi tyytymään yli-ikäisiin 30-35 naisiin esim. Tuolloin on jo yleensä yllätys, jos ei yöllä tarvi kompastella johonkin vitun legopalikoihin matkalla vuoteeseen.

 

[Kulttimörkö]

Pitäisköhän sitä avautua vaihteeksi omista asioistani? Taidan tehdä niin jos se vaikka omaa oloa helpottaisi.

Asun täällä keskellä ei mitään, pienessä maalaiskunnassa pohjoisessa Keski-Suomessa jonne muutin Jyväskylästä nykyisen avopuolisoni takia. Hänellä on vakivirka täällä joten syy oli selvä miksi minä muutin hänen paikkakunnalleen eikä toisinpäin. Meillä on kaksi yhteistä lasta, 2 vuotias ja kuukauden ikäinen tulokas. Jo viime kesällä hänen vaikeahkon raskauden takia meidän välimme alkoivat viilentyä. Hän valitteli kipujaan eikä halunnut minun apuani. Kuulemma ei kukaan pystynyt häntä auttamaan. Hän vetäytyi omaan maailmaansa omalla tavallaan ja kun halusin olla lähellä, en edes seksiä välttämättä vaan sellaista läheisyyttä jota pariskuntien välillä voi olla, häntä ei huvittanut. Joten annoin hänelle tilaa. Näin jälkikäteen ehkä liikaakin sillä viime kesänä aloimme huomaamatta henkisesti etääntyä toisistamme.

Nyt sitten syksyllä parisen kuukautta ennen uusimman tulokkaamme syntymää, minä aloitin juttelun erään nuoremman kauniin naisen kanssa. Minulla oli tarkoitus etsiä vain juttuseuraa. En minä mitään muuta halunnutkaan kuin satunnaista juttelua sillä eihän täällä pienessä tuppukylässä ole oikein mitään. Vähän vaan sosiaalista elämää perheen ulkopuolelta. Kävikin sitten niin että tämä nainen oli ajatuksiltaan ja olemukseltaan aika tavalla mielestäni täydellinen. Siinä missä nykyinen puolisoni on hieman etäinen ja järjestelmällinen, tämä nuorempi nainen on enemmän kaltaiseni tunneihminen. Me ymmärretään toisiamme todella hyvin ja meillä on samanlaiset ajatukset elämästä ylipäänsä. Siitä miten arjesta voi tehdä juhlaa ja miten asioita hoidetaan. Viime kuussa kävi tuntumaan että seinät kaatuu päälle. Avovaimo oli viimeisillään raskaana ja jatkuvasti tämä nuorempi nainen oli vaan enemmän mielessä. Kävi tuntumaan ettei tämä asunto tunnu enää kodilta ja että minun avovaimoni ei välitä minusta enää. Se taas johtui siitä etäisyydestä joita meillä oli. Joten minä menin laukomaan typeriä kommentteja hänelle ja samalla lähdin käymään tuon nuoremman naisen luona muutamaksi päiväksi.

Sinne jo ajaessani kävin miettimään mitä minulla on. Minulla on avovaimo jonka kanssa asiat oli ihan ok. Minulla on kolme lasta, joista kaksi hänen kanssaan. Meillä on asunto ja auto. Kävin myös miettimään mitä menetän jos tämä parisuhde kariutuu. Lapsista "eroaminen" olisi kamalinta. Olenhan se jo kerran joutunut tekemään esikoiseni kanssa. Jatkoin kuitenkin matkaani ja pääsin perille. Tuo nuori nainen oli ja on todella upea ilmestys. Hän on sellainen nainen joka ainakin saa minut vaan huokailemaan miten kaunis ja muodokas voi nainen olla. Lisäksi hän omaa myös erittäin mukavan ja hauskan luonteen. En olisi mies ollenkaan ellei hän saisi vähän ajatuksia seksin suuntaan. Ja saihan se, heti. Mutta koska olen parisuhteessa, en mitään sellaista tehnyt kuin korvieni välissä. Meillä oli hauskaa keskenään. Katsoimme elokuvia vierekkäin. Juttelimme asioista, vakavastikin. Huomasin koko ajan pitäväni hänestä enemmän mutta samalla mieltäni kalvoi nykyinen parisuhteeni, lapseni ja se että sieltä oli minulle vielä yksi lapsi tulossa. Mietin sitä epäonnistumisen tuskaa ja miten lapsille olisi vaikeaa olla myös isästään erossa. Huomasin kuitenkin tajuavani että olisi erittäin onnellinen tuon nuoren naisen kanssa. Eikä tunne ole yksipuolinen. Hän myös tunnusti ajattelevansa minua usein ja haluavansa tehdä minusta onnellisen. Sovimme että olemme ainakin ystäviä elämämme loppuun asti sillä molemmat todella arvostaa toista.

Minun oli tarkoitus olla siellä vielä päivä enemmän mutta jotenkin tuli tunne että minun kuuluu olla avopuolisoni kanssa. Joten lähdin yötä vasten ajamaan kohti tätä maalaiskuntaan ja sitä rivitalon asuntoa jossa kuitenkin vielä virallisesti asun. Avovaimoni oli syystäkin minulle vihainen kun saavuin kotiin. Siitä alkoi sitten asian selvittely jonka selvittäminen jatkuu. Minua rasittaa sekin että avovaimoni haluaa minua muuttaa enemmän samanlaiseksi ihminen kuin itse on ja minä tiedän sen etten halua itse olla sellainen ihminen. Minä tarvitsen vapautta olla oma itseni.

Toisaalta, tunnustan sen että en ehkä ole enää koko sydämelläni mukana tässä vaan tuo nuorempi nainen kiinnostaa aivan helvetisti. Ei siksi että olisi helpompaa aloittaa uusi suhde kuin selvittää tätä - päinvastoin se olisi vaikeampaa lasten takia. Uusi suhde kiinnostaa tuon naisen takia. Olemme asiasta keskustelleetkin eikä hän ainakaan vielä olisi valmis. Hänellä on omia henkilökohtaisia asioita selvitettävänä mutta on kertonut minulle ettei muut miehet kiinnosta lainkaan vaan hänen ajatuksissaan vain minä pyörin niiden muiden henkilökohtaisten asioiden lisäksi. Juttelemme muutenkin joka päivä. Se tässä vähän ongelma onkin sillä tunnen itseni totaaliseksi mulkuksi joka haaveilee toisesta naisesta vaikka tässä nykyisessäkin on tekemistä. On kaksi pientä lasta kuitenkin keskiössä. Sisälläni repii ristiriita. Toisaalta haluan olla lapsilleni joka päivä läsnäoleva isä mutta toisaalta haluan olla onnellinen ja tehdä tuon nuoremman naisen myös onnelliseksi. En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

 

[JypFabu]

Siis onhan mulla aina jotain naista ns kierrossa, että kai mä sikäli tänne saan kirjoittaa? :D Ilmeisesti taas sun mielestä tässä lapsiasiassa ei saisi olla "väärää mieltä", koska lainauksen perusteella tartuit siihen. Ei naiset ja lapset kulje miehen elämään mitenkään käsi kädessä tai ei ainakaan tarvitse. Voihan sitä poimia toisesta sukupuolesta ne kirsikat ja kerman päältä ja jättää epämiellyttävät asiat tekemättä, olipa nainen tai mies. Liian moni elää yhä jossain konservatiivisissa malleissa, jossa pitäisi seurustella ja luoda "yhteinen tulevaisuus", vaikka ei edes tarvitse.

Niin, moderoimaanhan en ala, siitä ei ollut kysymys lainkaan. Tuossa käänteisessä Werherissäsi vaan on loogisesti enemmän ongelmia kuin Tynkkynen vs. persut Gatessa. En sitten tiedä huomaatko itse tätä ollenkaan. Ensinnäkin, mikäli toiveesi on harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa tilanne reaalimaailmassa on se, että jos et jostain löydä mahoa kumppania, on sinulla erinäisten sattumusten kautta aina riski joutua vanhemmaksi asian toimittelun tulemana. Toinen mahdollinen ratkaisu on napsaista ne johtimet katki. Ensimmäinen rajaa mahdollisuutesi käytännössä minimiin valikoiman suhteen ja toiseen sulla ei ymmärtääkseni riitä pokka. Reaalinen tulema näistä on se käsi kumppanina lopulta.

Kun puhut vielä, että ruttuinen keski - ikäinen ei enää markkinoilla juhli( siis siellä lähes pedofiiliosaston tyttösten joukossa, jotka on siis kimmoisia neitsykäisiä vanhan lihavan miehen hyväksikäytettäväksi ja manipuloitavaksi omiin tarpeisiin) ja ne elämää kokeneetkin tsirbut kiertää moisella maailmankuvalla varustetun epelin niin kuin heidän järkevää onkin. Ainoa mahdollinen lopputulema näiden speksien kanssa on sinulle löytää siis joku lisääntymiskyvytön makuualusta tai löytää riittävän rikkaissa naimisissa oleva ikävystynyt kotirouva, joka täyttää luettelemasi kriteerit A+ kirkaasti ja mielellään käyttää sinua hieromasauvan korvikkeena silloin tällöin ja mahdollisuus on, että jos tuo pamahtaa vahingossa paksuksi, selviät vastuista niin sanotulla käenpesätaktiikalla, mahdollisesti.

Kaiken ristiriidan kruunuksi tuotoksistasi kuuluu jopa kaipuu parisuhteeseen ja yhtä aikaa olen vanha, en enää kelpaa, enkä jaksa edes ketään etsiä ruikutus, niin väkisinkin annat omalaatuisen kuvan persoonastasi ja alleviivaat jorinoillasi, että naiset ja minkäänlainen tunnesuhde heihin on vaan sun kykyjen tavoittamattomissa. Lopulta, kun mietit nuo yllämainitut mahdollisuudet tai niiden mahdottomuuden toteutua tosielämässä jää jäljelle se oma käsi tai maksulliset (joissa niissäkään A+ ei ole sääntö vaan poikkeus isojen poikien mukaan), ehkä ymmärrät, että tilasi, jos siihen kohennusta koet tarvitsevasi ei täällä naisasiat topikissa voi tulla parannetuksi, vaan tarvitsisit eksistenssiongelmasi hoitoon ammattilaisen apua, tekstien perusteella kun jotain mennyt pahasti rikki sun päänupissasi tunnepohjaisten asioiden käsittelyn suhteen.

Toivoisin voivani toivoa sen sopivan löytymistä sinulle, mutta en noilla avautumisilla siihen oikein kykene, auervaarat kummassakin sukupuolessa saa aikaan niin suurta tuhoa viattomissa ihmisissä, sun ja kaltaistesi kohdalle voi vain toivoa epäonnistumista tai valaistusta olla hyppäämättä veteen, kun uida ei osaa.

 

[Hyman Roth]

..tekstien perusteella kun jotain mennyt pahasti rikki sun päänupissasi tunnepohjaisten asioiden käsittelyn suhteen.

Toivoisin voivani toivoa sen sopivan löytymistä sinulle, mutta en noilla avautumisilla siihen oikein kykene, auervaarat kummassakin sukupuolessa saa aikaan niin suurta tuhoa viattomissa ihmisissä, sun ja kaltaistesi kohdalle voi vain toivoa epäonnistumista tai valaistusta olla hyppäämättä veteen, kun uida ei osaa.

Niin, onhan se hankalaa käsitellä tunneasioita ilman varsinaista tunne-elämää. Tuntee joskus itsensä ihan miimikoksi :D

Mutta mitä ihmeen tuhoa? Jos jotain känniräpellyksiä ei lasketa, niin väittäisin seksihommien yleensä olleen tyydyttäviä kummankin osapuolen kannalta. Molemmat saa kivan pienen kokemuksen ja elämä jatkuu.

Reaalinen tulema näistä on se käsi kumppanina lopulta.

Ja siis ei, ei ole. Tuonkin asian voi riitauttaa ja tehdä niin hankalaksi, että nainen voi hyvinkin luovuttaa isyysjuttujen perään huutelemisen. Pelkkä kakara vie aika paljon ymmärtääkseni voimia ja kahden rintaman sodassa voi tunnetusti väsymys iskeä.

 

[Fordél]

En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Jep, varmasti ajatusten ulos kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja helpottaa ratkaisujen tekemistä. Tuo on varmasti ihan oikea ratkaisu tähän hätään, että antaa elämän tässä kohdin kulkea omalla painollaan. Lisäksi suosittelisin (varmaan oletkin jo) olemaan rehellinen niin itselle kuin muille. Kun kerran on tollasessa tilanteessa niin varmasti asioita ei helpota yhtään se, jos alkaa valehtelemaan, niin itselle kuin muille. Kun on rehellinen niin se elämä kulkee varmemmin omalla painollaan siihen suuntaan, joka on kaikkien kannalta paras. Se voi olla nykyisen suhteen jatkuminen tai sitten ero. Ei muuta kuin jaksamisia pähkäilyihin!

 

[Leelian Lepotuoli]

Mä en jaksa kuulla ruikutusta ihmiseltä joka haluaa sitä ja tätä, mutta itse ei viitsi tehdä yhtään mitään. Kovasti on kriteereitä ja odotuksia muilta, mutta itse voi kuitata "kun mä nyt vaan oon tällänen". Varsinkin jos tälläinen henkilö kysyy neuvoa ja opastusta asialleen, voi ihan hyvin listata sen muutaman adjektiivin ja kehoittaa katsomaan peiliin josko sieltä löytyisi jotain kehityskohteita.

Jos myöntää olevansa kaljaa kittaava seksin perässä kulkeva kusipää ja vielä vähän ylpeäkin siitä, ei voi tosissaan ihmetellä miksi joku ei ole kiinnostunut ja treffit ei ikinä etene toiselle asteelle. On ihan totta, että kukaan ei halua tapailla kaljaa kittaavaa kusipäätä. Muutenkin tämä @Hyman Roth in tapaus on niin nähty, että ihmettelen miksi tässä on muka vielä jotain epäselvää ettei hänellä käy flaksi.

 

[Hyman Roth]

Pitäisköhän sitä avautua vaihteeksi omista asioistani? Taidan tehdä niin jos se vaikka omaa oloa helpottaisi.

Asun täällä keskellä ei mitään, pienessä maalaiskunnassa pohjoisessa Keski-Suomessa jonne muutin Jyväskylästä nykyisen avopuolisoni takia. Hänellä on vakivirka täällä joten syy oli selvä miksi minä muutin hänen paikkakunnalleen eikä toisinpäin. Meillä on kaksi yhteistä lasta, 2 vuotias ja kuukauden ikäinen tulokas. Jo viime kesällä hänen vaikeahkon raskauden takia meidän välimme alkoivat viilentyä. Hän valitteli kipujaan eikä halunnut minun apuani. Kuulemma ei kukaan pystynyt häntä auttamaan. Hän vetäytyi omaan maailmaansa omalla tavallaan ja kun halusin olla lähellä, en edes seksiä välttämättä vaan sellaista läheisyyttä jota pariskuntien välillä voi olla, häntä ei huvittanut. Joten annoin hänelle tilaa. Näin jälkikäteen ehkä liikaakin sillä viime kesänä aloimme huomaamatta henkisesti etääntyä toisistamme.

Nyt sitten syksyllä parisen kuukautta ennen uusimman tulokkaamme syntymää, minä aloitin juttelun erään nuoremman kauniin naisen kanssa. Minulla oli tarkoitus etsiä vain juttuseuraa. En minä mitään muuta halunnutkaan kuin satunnaista juttelua sillä eihän täällä pienessä tuppukylässä ole oikein mitään. Vähän vaan sosiaalista elämää perheen ulkopuolelta. Kävikin sitten niin että tämä nainen oli ajatuksiltaan ja olemukseltaan aika tavalla mielestäni täydellinen. Siinä missä nykyinen puolisoni on hieman etäinen ja järjestelmällinen, tämä nuorempi nainen on enemmän kaltaiseni tunneihminen. Me ymmärretään toisiamme todella hyvin ja meillä on samanlaiset ajatukset elämästä ylipäänsä. Siitä miten arjesta voi tehdä juhlaa ja miten asioita hoidetaan. Viime kuussa kävi tuntumaan että seinät kaatuu päälle. Avovaimo oli viimeisillään raskaana ja jatkuvasti tämä nuorempi nainen oli vaan enemmän mielessä. Kävi tuntumaan ettei tämä asunto tunnu enää kodilta ja että minun avovaimoni ei välitä minusta enää. Se taas johtui siitä etäisyydestä joita meillä oli. Joten minä menin laukomaan typeriä kommentteja hänelle ja samalla lähdin käymään tuon nuoremman naisen luona muutamaksi päiväksi.

Sinne jo ajaessani kävin miettimään mitä minulla on. Minulla on avovaimo jonka kanssa asiat oli ihan ok. Minulla on kolme lasta, joista kaksi hänen kanssaan. Meillä on asunto ja auto. Kävin myös miettimään mitä menetän jos tämä parisuhde kariutuu. Lapsista "eroaminen" olisi kamalinta. Olenhan se jo kerran joutunut tekemään esikoiseni kanssa. Jatkoin kuitenkin matkaani ja pääsin perille. Tuo nuori nainen oli ja on todella upea ilmestys. Hän on sellainen nainen joka ainakin saa minut vaan huokailemaan miten kaunis ja muodokas voi nainen olla. Lisäksi hän omaa myös erittäin mukavan ja hauskan luonteen. En olisi mies ollenkaan ellei hän saisi vähän ajatuksia seksin suuntaan. Ja saihan se, heti. Mutta koska olen parisuhteessa, en mitään sellaista tehnyt kuin korvieni välissä. Meillä oli hauskaa keskenään. Katsoimme elokuvia vierekkäin. Juttelimme asioista, vakavastikin. Huomasin koko ajan pitäväni hänestä enemmän mutta samalla mieltäni kalvoi nykyinen parisuhteeni, lapseni ja se että sieltä oli minulle vielä yksi lapsi tulossa. Mietin sitä epäonnistumisen tuskaa ja miten lapsille olisi vaikeaa olla myös isästään erossa. Huomasin kuitenkin tajuavani että olisi erittäin onnellinen tuon nuoren naisen kanssa. Eikä tunne ole yksipuolinen. Hän myös tunnusti ajattelevansa minua usein ja haluavansa tehdä minusta onnellisen. Sovimme että olemme ainakin ystäviä elämämme loppuun asti sillä molemmat todella arvostaa toista.

Minun oli tarkoitus olla siellä vielä päivä enemmän mutta jotenkin tuli tunne että minun kuuluu olla avopuolisoni kanssa. Joten lähdin yötä vasten ajamaan kohti tätä maalaiskuntaan ja sitä rivitalon asuntoa jossa kuitenkin vielä virallisesti asun. Avovaimoni oli syystäkin minulle vihainen kun saavuin kotiin. Siitä alkoi sitten asian selvittely jonka selvittäminen jatkuu. Minua rasittaa sekin että avovaimoni haluaa minua muuttaa enemmän samanlaiseksi ihminen kuin itse on ja minä tiedän sen etten halua itse olla sellainen ihminen. Minä tarvitsen vapautta olla oma itseni.

Toisaalta, tunnustan sen että en ehkä ole enää koko sydämelläni mukana tässä vaan tuo nuorempi nainen kiinnostaa aivan helvetisti. Ei siksi että olisi helpompaa aloittaa uusi suhde kuin selvittää tätä - päinvastoin se olisi vaikeampaa lasten takia. Uusi suhde kiinnostaa tuon naisen takia. Olemme asiasta keskustelleetkin eikä hän ainakaan vielä olisi valmis. Hänellä on omia henkilökohtaisia asioita selvitettävänä mutta on kertonut minulle ettei muut miehet kiinnosta lainkaan vaan hänen ajatuksissaan vain minä pyörin niiden muiden henkilökohtaisten asioiden lisäksi. Juttelemme muutenkin joka päivä. Se tässä vähän ongelma onkin sillä tunnen itseni totaaliseksi mulkuksi joka haaveilee toisesta naisesta vaikka tässä nykyisessäkin on tekemistä. On kaksi pientä lasta kuitenkin keskiössä. Sisälläni repii ristiriita. Toisaalta haluan olla lapsilleni joka päivä läsnäoleva isä mutta toisaalta haluan olla onnellinen ja tehdä tuon nuoremman naisen myös onnelliseksi. En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Jos elämä kotosalla tuntuu tukahduttavalta ja epätyydyttävältä, niin liputtaisin vahvasti option "nuorempi nainen" puolesta. Toivon kuitenkin, että selviäisitte kaikki jotenkin sivistyneesti ulos tuosta dilemmasta. Avovaimosi vaikuttaa sanotaanko "ehdottomalta" ihmiseltä näin rivien välistä luettuna, eli yritä nyt edes puskea se kompromissi läpi, että saat olla vapaasti oma itsesi.

 

[Meeps]

Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Vaikka et neuvoja kaipaakaan niin ajattelin jotain kirjoittaa. Jos ei kiinnosta, voi aina jättää lukematta. Neuvoisin kuitenkin miettimään sitä onko oikeasti kyse siitä, että tuo nuorempi nainen on kaikinpuolin mahtava vai onko ruoho vain vihreämpää aidan toisella puolella. Jos omassa parisuhteessa menee huonosti ja suhde on muutenkin muuttunut arkiseksi ja lapsiakin on mukana kuvioissa, helposti sitä ihastuu toiseen ja alkaa kuvittelemaan kuinka ihanaa elämä hänen kanssaan olisi. Todellisuus vaan ei välttämättä ole sitä miltä se alkuhuumassa vaikuttaa. Kai se nykyinen avovaimokin on joskus vaikuttanut mahtavalta, kun hänen kanssaan on hynttyyt yhteen laitettu ja lapsiakin tehty.

 

[Hyman Roth]

Mä en jaksa kuulla ruikutusta ihmiseltä joka haluaa sitä ja tätä, mutta itse ei viitsi tehdä yhtään mitään. Kovasti on kriteereitä ja odotuksia muilta, mutta itse voi kuitata "kun mä nyt vaan oon tällänen". Varsinkin jos tälläinen henkilö kysyy neuvoa ja opastusta asialleen, voi ihan hyvin listata sen muutaman adjektiivin ja kehoittaa katsomaan peiliin josko sieltä löytyisi jotain kehityskohteita.

Jos myöntää olevansa kaljaa kittaava seksin perässä kulkeva kusipää ja vielä vähän ylpeäkin siitä, ei voi tosissaan ihmetellä miksi joku ei ole kiinnostunut ja treffit ei ikinä etene toiselle asteelle. On ihan totta, että kukaan ei halua tapailla kaljaa kittaavaa kusipäätä. Muutenkin tämä @Hyman Roth in tapaus on niin nähty, että ihmettelen miksi tässä on muka vielä jotain epäselvää ettei hänellä käy flaksi.

Totta, ei halua tapailla, mutta yllättävän moni haluaa panna. :D Ja enhän mä vaadi naisilta mitään erityistä luonnetta, maailmankatsomusta, työ- tai perhetaustaa, kunnianhimoa tai muutakaan sellaista. Ainoastaan sitä, että homma makkarissa toimii. Saa olla ihan vapaasti "vaan tällainen".

 

[Freya]

Komppaan @Meeps iä tässä asiassa. Tuo on nähty niin monta kertaa, lähdetään karkuun sitä omaa arkista suhdetta, kun halutaan tarttua siihen hetken huumaan. Hetken huumakin on katoavaista ja sitten kun se huomataan, yritetään palata takaisin mikä ei sitten välttämättä onnistukkaan. Kirjoitit myös ettei tämä uusi nainen ole valmis suhteeseen, kannattaa miettiä onko hän joskus valmis. Kyllähän sitä ihminen voi sanoa mitä vain, mutta mitä jos hän yhtäkkiä ilmottaisi ettei olekkaan suhteeseen valmis? Olisitko valmis ottamaan riskin jämään mahdollisesti täysin puille paljaille?

Ennenkaikkea, sinulla on kuitenkin tietty velvollisuus avopuolisoasi kohtaan. Olet hänet odottavaan tilaan saattanut ja ilmeisesti yhteiseen lapseen sitoutunut. On todella loukkaavaa häntä kohtaan että juoksentelet jonkun nuoremman naisen perässä ja haaveilet mielessäsi hänestä. Ei mitään huopaamista kahden suhteen välillä jossa poimit vaan parhaat asiat kummastakin. Lisäksi tuo puhe ikuisena kavereina olemisesta on aika naiivi ajatus.

 

[Leon]

Siis eihän kenenkään pidä pariutua. Ongelma on myös siinä, että parisuhteeseen liittyvät mielikuvat ja todellisuus ovat monella yhtä kaukana toisistaan, kuin Tellus ja vitun Pluto. Yhdessäolosta on tullut joku kasa mediasta opeteltuja fantasioita, joiden täyttämiseen tarvitaan toinen näyttämään kauniilta tai ison palkkansa kanssa.

Kuule, mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mistä sä puhut. Ehkä me eletään eri todellisuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa.

 

[Hyman Roth]

Kuule, mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mistä sä puhut. Ehkä me eletään eri todellisuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa.

Tai sitten sulle on osunut elämässä hyvät kortit käteen ja elät terveessä sekä hyvässä suhteessa ilman, että olet joutunut ikinä ruoppaamaan parimarkkinoiden todellisia likaviemäreitä. Silloinhan todellakin me tiedämme toistemme maailmoista yhtä vähän. Jos siis näin, niin lämpimät ja vilpittömät onnitteluni.

 

[JypFabu]

Mutta mitä ihmeen tuhoa? Jos jotain känniräpellyksiä ei lasketa, niin väittäisin seksihommien yleensä olleen tyydyttäviä kummankin osapuolen kannalta. Molemmat saa kivan pienen kokemuksen ja elämä jatkuu.



Ja siis ei, ei ole. Tuonkin asian voi riitauttaa ja tehdä niin hankalaksi, että nainen voi hyvinkin luovuttaa isyysjuttujen perään huutelemisen. Pelkkä kakara vie aika paljon ymmärtääkseni voimia ja kahden rintaman sodassa voi tunnetusti väsymys iskeä.

Vaikka et tunteen tasolla sitä kykene ehkä ymmärtämäänkään, niin niistä seksileikkeihin suostuvista naisista varmaan suurempi osa ja varsinkin se nuorempi osa elättelee toiveita jostain pysyvämmästä ja kokee ainakin herkemmät sen saman kun sinä ja laittaa paskan kiertämään, tehden lisää hymaneita jnps, pitäisi ihan ajattelukyvylläkin kyetä handlaamaan syy seurausyhteyksiä. Tietysti, jos ei päätään kääntämälläkään näe kun sen oman napansa, ei toivoa taida olla.

Tuo isyysjuttu ei taida kumminkaan ihan noin helppo pala olla, kuten kuvittelet. Mikäli nainen sinut isäksi nimeää, et sinä selviä siitä ilman dna testiä. Uudesta ihmisestä sinun ei tietenkään tarvitse välittää tuon taivaallista, mutta ruokot kyllä maksat tai itket ja maksat.

 

[Hyman Roth]

Vaikka et tunteen tasolla sitä kykene ehkä ymmärtämäänkään, niin niistä seksileikkeihin suostuvista naisista varmaan suurempi osa ja varsinkin se nuorempi osa elättelee toiveita jostain pysyvämmästä ja kokee ainakin herkemmät sen saman kun sinä ja laittaa paskan kiertämään, tehden lisää hymaneita jnps, pitäisi ihan ajattelukyvylläkin kyetä handlaamaan syy seurausyhteyksiä. Tietysti, jos ei päätään kääntämälläkään näe kun sen oman napansa, ei toivoa taida olla.

Tuo isyysjuttu ei taida kumminkaan ihan noin helppo pala olla, kuten kuvittelet. Mikäli nainen sinut isäksi nimeää, et sinä selviä siitä ilman dna testiä. Uudesta ihmisestä sinun ei tietenkään tarvitse välittää tuon taivaallista, mutta ruokot kyllä maksat tai itket ja maksat.

Joo voihan sitä isäksi nimetä, mutta mihinkään testeihin en lähde kuin käsiraudoissa ja elareiden antaisin mennä ulosottoon. Kuten sanoin, olisin tuon onnettomuuden hetkellä mahdollisimman hankala ja vittumainen. Tämäkin asia toki ratkeaisi sillä, että nainen menisi fiksuna tekemään abortin, eikä pilaisi vauvakuumeen takia muiden elämää.Toisaalta hankalaa uskoa, että läheskään kaikki vahingossa raskaaksi tulleet haluavat yh-äidiksi jo lähtökohtaisesti.

Hmm, no eipä mulle juuri kukaan ole perään soitellut tai ainakaan suuttunut. Jos taas ovat todella aivoissaan elätelleet jotain fantasioita pysyvämmästä, niin oma mokansa, jos eivät ole mitään sanoneet. Minun alaani ei ole lukea muiden ajatuksia. Nykymaailma kyllä on minustakin raaka paikka näissä kuvioissa, metsästäjät ja haaskalinnut pärjäävät parhaiten. Ei ole kauhean suositeltavaa olla avoin ja "elää hetkessä" mitä tunteisiin tulee.

 

[pettter]

Mä en oikein tunnista itsestäni kaikkia noita piirteitä, mitä jotkut kehuu seurustelusta saavansa. Pitääkö siinä olla joku ongelma että tarvitsee esimerkiksi ymmärrystä ja hyväksyntää? Tietenkin kaikki kait jotenkin niitä kaipaa. Ei ole kivaa jos jotkut haukkuu, mutta pitääkö erikseen saada myös jotain kehuja? Tuolla puhutaan jostain arvostuksestakin. Miten se ilmenee ja tunnistaako sen itse että tarvitsee sellaista? Liittyykö tähän myös se kun joillain deittipalstoilla jengi kertoilee titteleitäkin. Kyllähän vaikkapa jääkiekossa on kiva tehdä maaleja ja voittaa, mutta joku maalipörssin voittaminen tuntuu paljon kaukaisemmalta ajatukselta olla tavoitteena, ja eikö se olisi vaivaannuttavaa hakea sitä palkintoa. Mä jotenkin symppaan enemmän Raimo Helmistä kuin Teemu Selännettä. En mä välttämättä miellä tätä niin että tyytyisi vähempään tai että ei olisi samoja mahdollisuuksia kehittyä tai esimerkiksi voittaa se maalipörssi. Ehkä jopa olisi hyvät edellytykset olla parempi pelaaja kun ei murehdi liikoja.

Oonkohan mä sitten jotenkin tunnevammainen vai suurin osa muista. Exässä esimerkiksi vitutti kun se tuntui usein olettavan että miehetkin tarvitsee samoja juttuja kuin naiset, vai tarviiko jotkut miehet sitten vaikkapa haleja kun vituttaa? Jonkun lähisukulaisenkin kuoltua jengi monesti kohtelee sua kuin mitäkin pikkulasta. Treffi-ilmoituksissa lukee usein että haluaa että toinen uskaltaa näyttää tunteensa. Siis mitä? Tietenkin välillä vituttaa ja silloin ehkä on hiljaisempi, mutta onko pakko kiukutella vaikka ei millään haluaisi. Ei nytkään ole mitään ettei näyttäisi tunteita, vai millaisia ihmeen tunteita joillakin sitten on. Kyllä mä kerron jos vaikka rakastan. Ja monesti oon kuullut että haluisinko mä puhua jostain sattuneesta jutusta lisää, mutta miksi hitossa pitäisi väkisin keksiä jotain puhumista kun ei mietikään mitään erikoista. Ensinhän tulee mieleen ajatukset ja sitten ihminen joko kertoo tai ei kerro niitä. Mä en tunnista ihmisen käyttäytymiseksi tai ajatustenjuoksuksi teinileffojen käsikirjoituksia enkä oikein aikuistenkaan rakkausleffoissa olevaa juonta. Monet puhuu esimerkiksi että teini-iässä on kovat paineet, mutta silloinhan se teini on itse lähtenyt mukaan sellaiseen ajatteluun. Mulle se ei ole koskaan ollut mikään oletus. Penskanakin keskityin leikkimään omilla leluilla enkä kyttäilemään mitä muilla on. Ehkä mä jollain tavalla elin pumpulissa kun en edes tiennyt että jotkut on joillekin kateellisia. Vähän mä ton uskon johtuvan myös kasvatuksesta, mutta hirveästi en viitsi puhua kun ei ole omia lapsia.

Joo tää nykymaailman pinnallisuus vituttaa usein. Kyllähän mäkin varmaan jotain 18v bimboblondeja ottaisin kainaloon jos lotossa kymmenen miljoonaa voittaisin, mutta ei se mitään vakavaa seurustelua olisi, mitä myöskään ei tunnu olevan jos kaksi tyyppiä feikkaa olevansa vaikka mitä. Ei naisten takia itseä haluaisi hirveästi muuttaa. Täytyy joku päivä tutkia tarkemmin noita deittisivustoja kun lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen oon taas sinkkuna. Tai no keväällä jo lähdin lätkimään, mutta ajattelin vähän poltella karstoja ja ryypiskellä hetken. Tänään jo yhtä saittia vilkuilin ja aika nihkeetä oli tarjonta. "Täällä taas. Josko sitä tällä kertaa löytyisi oma kulta. Mä rakastan Disneyn leffoja ja luen paljon Aku Ankkoja." Hohhoijaa. Tinderissä mä oon ollut jo pitempään ja tänään tuli taas pari uutta matchia, mutta aika vähissä on jalat maassa olevat tyypit. Kait joku itihippi jostain löytyy, jonka kanssa välillä hengailla. Rahalla sitten ne 18v pystytissit puoleksi tunniksi. Muuten joutuisi tyytymään johonkin välimuotoon. Harvemmin tuollaiset mitään kovin fiksuja ovat ja muutenkin eihän sitä omaa kultaa halua kohdella kuten noita pystyy. Kyllä se vaan on niin että miehellä pitäisi olla 2-3 eri kumppania eikä vaan yksi.

 

[JypFabu]

Joo voihan sitä isäksi nimetä, mutta mihinkään testeihin en lähde kuin käsiraudoissa ja elareiden antaisin mennä ulosottoon. Kuten sanoin, olisin tuon onnettomuuden hetkellä mahdollisimman hankala ja vittumainen. Tämäkin asia toki ratkeaisi sillä, että nainen menisi fiksuna tekemään abortin, eikä pilaisi vauvakuumeen takia muiden elämää.

Enkös kirjannut, että maksat, tai itket ja maksat. Tässä asiassa voit ihan keskenäs pohtia kumpi on itselles pienemmän riesan tie. Elämä ilman luottotietoja tai kolmasosa liksasta pakko - otettuna on ainoastaan sinulle hankalaa ja vittumaista, vaikka miten päin miettisit. Suurin osa naisista ei pidä sitä aborttia fiksuna, kun omalle kohdalle napsahtaa, suurimmalle osalle se on se kaikista viimeisin vaihtoehto, eikä sinun elämäsi sen rinnalla ole edes paskapaperin väärti, eikä pidäkään olla. Vastuuttomalle vastuuttoman palkka, se on oikeudenmukaista.

Jos sinun alaasi ei ole lukea muiden ajatuksia, miksi ihmeessä muilla olisi syytä lukea sinun ajatuksiasi, kuitenkin pelkässä paneskelussa syntyy jo ihmisille tyypillinen asia, vuorovaikutus, eli ihmisillä on pyrkimys ymmärtää toista ja tulla ymmärretyksi, se on kaksi suuntainen tie ja sulkemalla sen oman puolesi tiestä menetät kyllä oikeuden arvostella tai olla suosittelija yhtään kenenkään muun, kun itsesi tunteista ja niiden kohtaamisesta.

En tiedä tietenkö, mutta jonkinlainen yli ihmissyndrooma näistä sinun jutuistasi paistaa, toivottavasti löydät sisäisen ihmisesi ja kyvyn elää ja vanheta hiusten ja panokaverien vähetessä, sillä mitään muutahan ei elämältä ole luvassa, jos jatkat edelleen itseäsi kohtaamatta, toisiin ihmisiin itsetyydyttäen, siihen kelpaisi se kuuluisa oksanreikäkin inhimillisenä vaihtoehtona, vaikka mistäs sen puunkaan sielunelämää tietää, vaikka kuinka kiroisi taivaalle, että kaikkea sitä puuparka joutuu sietämään, tulis salama ja tappais.

 

[Prof. Puck]

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

Jerry100, jokaisen on oltava "tietynlainen", että kelpaa jollekin, näin se vaan menee elämässä ja sama se on sinun vaatimuksessa suhteessa naisiin. En tiedä, nostattiko nuo aiemmin listaamani omainaisuudet miehessä, mitkä naisia noin keskimäärin miellyttävät ja jotka parantavat "saantimahdollisuuksia", tämän pienen paskamyrskyn tässä ketjussa, mutta jos, niin aika lahjakkaasti tuo listaus tuli väärinymmärretyksi monen taholta. En kohdista tätä nyt suoraan enkä varsinkaan pelkästään nimimerkki Jerry100:lle, vaikka häntä yllä lainasinkin. tekstin sisältö nyt vain sattui sopimaan hyvin siihen, mitä haluan tarkentaa.

Se, että nainen tuollaisiin (listaamiini) asioihin kiinnittää huomiota, ei juurikaan poikkea siitä, mitä miehet keskimäärin haluavat naisissa. Näin se nyt vaan on, niin parisuhdemarkkinoilla kuin muussakin elämässä, että parhaat viedään päältä ja muille jää jakojäännös, ja joillekin ei sitäkään. Ehkä tuosta listalta olisi voinut ottaa koko joukon ominaisuuksia pois, varsinkin kun se oli vastaus Hyman Rothin viestiin, joka ei varsinaisesti suhdetta edes halua, vaan panoseuraa, mitä minä en, btw, paheksu.

Mutta kyllähän ominaisuus "pantavan näköinen" siinäkin tapauksessa on tärkeä, molempiin suuntiin. Ulkonäköön voi kyllä vaikuttaa huomattavastikin, joten siinä olemme eri linjoilla. Vaikka pärstä nyt viittaisikin enemmän petolinnun perseeseen kuin Brad Pittiin, niin pitämällä itsensä kondiksessa liikkumalla ja muutenkin terveellisillä elintavoilla, pukeutumalla siististi jne.. voi paikata pärstävärkin vajetta huomattavasti. Ja onhan ne kauneusleikkaukset keksitty jo ajat sitten, jos sellaisen kokee oikeasti tarpeelliseksi. Uskallan silti väittää, ettei naisilla keskimäärin ole kuitenkaan samanlaista fiksaatiota "kiiltokuvapoikiin" kuin monilla miehillä yleensä naisen muodolliseen kompetenssiin. keskimäärin mies voi olla kiinnostava pienistä valuvirheistä huolimatta, kokonaisuus ratkaisee.

Yhden yön suhteissa puhelahjat merkitsevät vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkökin, tämän uskallan sanoa faktana. Jos sosiaalisuus, verbaalius ja huumorintaju ei ole sun juttu, ja sille et myös mitään halua tehdä, kun itsensä kehittäminen ja muuttaminen olisi "teeskentelyä ja toiseksi muuttumista", niin voi voi, tasan ei mene nallekarkit!

Jutut, että naiset keskimäärin juoksisivat pelkästään rahan perässä, ovat jos eivät nyt suoranaista paskapuhetta, niin ainakin vahvaa liioittelua, jopa tekosyiden hakemista omalle saamattomuudelle. Esimerkiksi varallisuus, kunnianhimo, asema ovat vain tiettyjä signaaleja siitä, ettei kyseessä ole nahjus ja että kaverilla on kyky pärjätä elämässä ja kenties olla se luotettava tuki ja turva, silloin kuin tukea tarvitsee. Nämä ominaisuudet kuitenkin korreloivat jossain määrin sen kanssa, että kapasiteettia (joka on tietysti eri asia kun halu..) riittää satsata myös suhteeseen. Suurin osa meistä ihailee tai ainakin kunnoittaa henkilöitä, joilla on palava intohimo jotain asiaa kohtaan, ainakin jos se asia on edes jossain määrin yleisesti tunnustettu (vrt.. runkkauksen suomenmestari..) Eikä sen pärjäämisen tarvitse olla työ! Joillekin se on perhe, ja uskallan väittää, että sellaiset miehet ovat varsin arvostettuja, jopa kadehdittuja, naisten keskuudessa, jotka sataavat täysillä parisuhteeseen ja perheeseen. Eivät toki ne kaksikympiset vielä, mutta hiukan vanhemmat varmasti.

Ja muutenkin tässä nyt tietenkin täytyy tehdä selväksi, mistä ja minkäikäisista nuorista ja kauniista naisista kukin puhuu..? On kuitenkin hiukan toista puhua alle kolmekymppisistä likoista, jos kuitenkin tarkoittaa lähinna 20 pinnassa olevia nuoria tyttöjä, vielä miltei lapsia ajattelumaailmaltaan (ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi..). Juuri tämän kymmenen vuoden aikana ihminen kuitenkin kasvaa henkisesti aika lailla, joten en menisi niputtamaan esimerkiksi 28 vuotiasta 21 vuotiaan kanssa samalle lähtöviivalle. Elämäntilanne ja tavoitteet, ovat aika lailla erilaiset!

 

[MustatKortit]

@Prof. Puck : hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan.

Haluaisin myös tuota viestiä mukaillen toistaa jo aiemmin kirjottamani tosiasian siitä, että naisen pokaaminen baarissa tai muuallakaan ei tosiaan vaadi superhyvää ulkoista olemusta tai paksua lompakkoa. Me miehet olemme ne, jotka monesti unelmoivat siitä täydellisestä pakkauksesta, mutta naisista moni on valmis antamaan mahdollisuuden jo sillä perusteella, että vaikutat mukavalta ja et haise paskalle.

Kaikkia naisia ei kukaan voi koskaan saada, mutta ihmettelen kyllä valitusta siitä, että naiset olisivat jotenkin ylimielisiä kranttuja. Eivät ole.

 

[BaronFIN]

Niin, mitäpä tehdä. Itse sain oman emäntäni kiinni vastaavalla tavalla 5 vuotta sitten samaisesta aiheesta ja väänsin rautalangasta etten koe oloani hyväksi asian suhteen ja olin kyyneliin saakka ahdistunut. Kaksi lastakin oli emännän kanssa.

"No, kaikki hyvin, plaa plaa plaa. En minä mitään tekisi."

Puoli vuotta sitten paljastui, että tuosta hetkestä alkoi varsin muodikas "salarakas" -kuvio hotelliyöpymisineen kaikkineen. Ei minun ahdistukseni merkannut pätkääkään vaimolleni. Hän halusi kaiken. Saatiin vielä kolmas lapsikin keskenämme.

Nyt tuo onkin sitten masentunut ja häpeissään teostaan ja minä saankin olla se tuki ja turva toisen paskamaisuudelle. Tähän on helppo huutaa, että "nössö, jättäisit sen!", mutta lasten takia sitä kestää kummasti, kun yhteiselo kuitenkin sujuu muuten. Mutta luottamusta ei ole pätkääkään, valitettavasti.

Eli Fiftie: et tehnyt mitään väärää. Ihmiset osaavat kyllä venyttää moraaliaan omien tarpeiden mukaan.