Näin on. Ja se on kunkin pariskunnan oma asia hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Kenenkään kysymys (paitsi varauksella lähiomaisten) ei pitäisi kuulua "miksei?". Ainoa sivullisen hyväksyttävä kommentti on "aha, ok". En minäkään tenttaa keneltäkään sukulaiseltani tai kaveriltani, miksi ovat hankkineet lapsia.Parisuhteessa tietenkin oleelisinta olisi, että molemmat ovat näinkin tärkeästä asiasta samaa mieltä. Muuten suhde voi kariutua.
Se, että sinä olet tehnyt päätöksen siitä, mikä on rehellisyyttä.Ilmeisesti haluat kuitenkin lukea ja tulkita kirjoittamaani sillä tavalla, kuin itse haluat? Kirjoitin: "Tottakai voi olla rehellisesti sitä mieltä, ettei lapsia halua", joten en ymmärrä mikä tässä nyt sinua niin paljon hiertää,
Jokaisen pitää saada elää yksin ja tehdä itse ihan yksinään mitä ikinä haluaa, eikä mikään asia kuulu yhtään kenellekkään muulle? Jos noin on, niin onhan tuo surullista. Ja lähenee melkoista itsekkyyttä.
Ihmisen lapsuudessa, kasvatuksessa tai kehityksessä jokin on mennyt pieleen, mikäli ihminen ei lapsia halua.
Tenttaaminen ja jankaaminen on sitten taas asia erikseen.
Parisuhteessa tietenkin oleelisinta olisi, että molemmat ovat näinkin tärkeästä asiasta samaa mieltä. Muuten suhde voi kariutua.
Se, että sinä olet tehnyt päätöksen siitä, mikä on rehellisyyttä.
Useat tieteelliset tutkimukset ovat todistaneet, että parisuhteessa olevat ihmiset, joilla on lapsia, ovat elämäänsä tyytymättömämpiä ja taipuvaisempia katkeruuteen ja perheväkivaltaan kuin ihmiset, jotka elävät parisuhteessa ilman lapsia.
No kyllä lähtökohtaisesti jokaisen pitää esim. tässä lapsiasiassa saada tehdä juuri niin kuin haluaa ilman, että on jotenkin surullista, jos asiaa ei ääneen ihmetellä ja vedetään tämän perusteella olettamuksia henkilön lähipiiristä ja suhteista. .
Eipä tuostakaan olisi uskonut, mutta niin vain luonto löytää keinot.
Sinähän kirjoitat paskoo.Tutkimusten mukaan kaikkein onnellisimmat ihmiset ovat onnistuneesti siirtyneet opiskelusta työelämään, muodostaneet hyvän parisuhteen ja hankkineet lapsia. Jos jossakin näistä kolmesta elämän isosta palikasta on puutteita, niin yleensä ko. henkilöllä on onnellisuusvajetta verrattuna niihin, joilla kaikki kolme palikkaa ovat pudonneet kohdalleen.
Näissä uskomuksissa on se ongelma, että ne yksinkertaistavat monimutkaisen asian. Tosiasiassa vaikkapa puheena ollut perheen perustaminen tai hyvä parisuhde tai lapset eivät selitä ihmisen onnellisuutta tai onnettomuutta kuten noissakin luulotellaan. En nyt jaksa asiasta enempää vääntää, mutta yksittäinen asia ei selitä ns normaalioloissa elävän ihmisen onnellisuutta tai onnellisuuden puutetta. Tämän vuoden aikana julkaistut tutkimukset elämänhallinnasta ovat tämän suhteen varsin kiistattomia.Sinähän kirjoitat paskoo.
Anyway, alunperin pointtina oli vain todeta lapsien hankinnan koettavan luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi. Kummastelen sitä miksi jonkun mielestä tähän törmääminen koetaan yllätyksellisenä.
Ei miehet tuollaisia juttuja hirveästi puhu eikä missään lehdissäkään oikein ole siitä juttua, paitsi jos on jo lapsia, minkä mä olen jotenkin aina ajatellut jonkinlaisena puolusteluna. Joku toinen taas näköjään ajattelee meidän muiden sanomiset puolusteluna. Ok. Tietenkin onhan lapsissa varmaan omat hienoudet ja mahtavat jutut, en mä sitä kiistä. Lapsien tekemisen sijasta lähes kaikki miehet puhuu usein panemisen halusta. Tai no riippuu tietenkin varmaan millaisessa porukassa pyörii. Joillakinhan on jopa niin ettei joistakin asioista kehtaa tai saa puhua, vaikka kait niilläkin jonkinlainen sukupuolivietti on.Anyway, alunperin pointtina oli vain todeta lapsien hankinnan koettavan luonnollisimmaksi vaihtoehdoksi. Kummastelen sitä miksi jonkun mielestä tähän törmääminen koetaan yllätyksellisenä.
Uskomuksissa? Äsken vetosit tieteellisiin tutkimuksiin oman asiasi puolesta ja nyt kun linkitin tieteellisiä tutkimuksia (mm. Harvard yliopistosta) niin ne ovat uskomuksia. Tiede on tiedettä ja uskomukset ovat omia mutuiluja esim. internet-palstoilla. Uskomusten painoarvo on nolla.Näissä uskomuksissa on se ongelma, että ne yksinkertaistavat monimutkaisen asian. Tosiasiassa vaikkapa puheena ollut perheen perustaminen tai hyvä parisuhde tai lapset eivät selitä ihmisen onnellisuutta tai onnettomuutta kuten noissakin luulotellaan.
Mikäli itse todellakin on lasten suhteen aivan ehdoton niin sellaisen naisen löytäminen joka ei halua lapsia ja on luonteeltaan, ulkonäöltään ja muilta ominaisuuksiltaan bueno ja "se oikea", lähes yhtä todennäköistä, kuin voittaa Casino arvalla päävoitto. Ei toki siis kuitenkaan mahdotonta.
Ilman muuta jokainen elää omaa elämäänsä kuten haluaa. Toki lapsettomuus ei aina ole vapaaehtoista syystä tai toisesta. Toisaalta taas jos parisuhteessa olevat eivät saa tai eivät hanki lapsia, niin eihän se toki juuri kenellekkään sinällään kuulu. Mutta jos lähipiiri (kuten vanhemmat, sisarukset ja parhaat kaverit) ei koskaan asiaa ääneen ihmettele, niin sekin on kyllä surullista. Kuten ketjussa oli jo puhetta, niin elämän perusasioitahan lasten hankkiminen on, joten tottakai asia kiinnostaa sellaisia jotka henkilöstä välittävät. Siinä olen samaa mieltä, että jatkuva tenttaaminen voi kyllä olla raskasta, eikä moisessa ole mitään mieltä. Jos ihmisen mieli muuttuu, niin varmasti se muuttuu itsekseen - tai on muuttumatta. Lapsettomuus on sitä paitsi monelle niin kipeä asia, ettei siihen littyen ulkopuolisena kannattaisi kauheasti asiaa edes kysellä.
Parisuhteen kannalta on tietenkin tärkeää, että kumppani on näin tärkeässä asiassa samaa mieltä. Muuten on luvassa pahaa mieltä.
(boldaus oma)Ei kai mahdotonta, mutta noin se pitkälti menee. Yleensä se, että tapaa jonkun oikeasti kiinnostavan on tapaus, joka toistuu ehkä kerran 3-5 vuodessa. Siis hyvässä lykyssä ja kun ikää tulee enemmän, niin sykli tuskin ainakaan tihenee. Pitäisikö tässä alkaa harkita jotain kompromissia? Toisaalta se vain tarkoittaisi sitä, että olisin itse onneton ja totaalisen haluton isä, joka päätyisi jahtaamaan nuoria naisia "työmatkoilla" yrittäen unohtaa umpisurkean elämänsä. Lopuksi sitten joutuisi yksin taas ja maksamaan elareita. Vittu jea..
(boldaus oma)
Päädyit sitten mihin lopputulemaan tahansa, niin sitä tuskin voidaan laskea kovin suureksi ihmeeksi, että valtaosa mukavista, nuorehkoista naisihmisistä haaveilee myös perheen perustamisesta. Ihmisiä on monenlaisia, mutta on täysin luonnollista - oikeastaan "luonnonlaki" - että aika moni sitä perheenlisäystä havittelee. Tätä asiaa ei voi ajatella niin päin, että tässä perhettä haluava nainen olisi jotenkin "syypää" asiaintilaan, kuten mä kirjoituksiasi vähän rivien välistä tulkitsen. Voi toki olla, että tulkitsen väärin, mutta kovasti sinä ainakin asiaa päivittelet.
Kompromisseja jos mietitään, niin yksi vaihtoehto on yksinkertaisesti etsiä vähän vanhempia naisia, joilla syystä tai toisesta perhettä ei ole, heidän joukossaan varmasti nousee niiden prosenttiosuus, jotka sellaista eivät enää haluakaan.
Boldattuun: näistä hajatelmista mieleen tulee eräs toinen nimimerkki, joka oli aikamoinen aktiivi tässä ketjussa. Naisiin ja parisuhteeseen suhtautuminen oli aika pessimististä, mutta kirjoittelu loppui kuin seinään sen sopivan puolison sittenkin löydettyä. Ymmärtääkseni kyseinen nimimerkki on tätä nykyä ukkomies.
Heh, kyseinen nimimerkki lienee ollut vähän nuorempi sälli. Nuorempana tulee helposti sorruttua aiheettomaankin pessimismiin, jos opiskeluajan ihastus ei anna pesää tai eka suhdeyritelmä kaatuu...
...
Kyllähän se lapsien saanti "luonnollista" on, en sitä kiistä tai syytä siitä ketään. Sama luonnonvalintahan toimii kai parinmuodostuksessakin, että rikkaat ja vahvat pärjäävät muiden tyytyessä pornoon tai kivuliaisiin myöntymisiin olemisessa jonkun selluliitti-seijan kanssa. Kai mä sitten olen jotenkin "luonnoton",kun en vastaa evoluution huutoon ja osallistu talkoisiin. En vain näe pointtia, pelkästään ison määrän riskejä potentiaalista pettymystä ilman mitään palkintoa.
Tunnen melkoisen määrän eronneita viikonloppufaijoja, jotka vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään. Ei kovin herkullinen kuvio päätyä maksumieheksi.
En tiedä mitä hullua rohkeutta se ihmiseltä vaatii, että ensinnäkin uskaltaa alkaa tosissaan seurustella ja sitten vielä perustamaan perhettä. Ainakaan multa sitä luottamusta kehenkään ei löydy. Koska nykyään tuntuu riittävän naiselle ja lapselle syyksi lähteä omille teilleen jo se, että isukille tuleekin yt duunipaikalla ja koittaa työttömän arki. Jopa mun mielestä kestävissä suhteissa ja vaikeuksien voittamisessa yhdessä on paljon ihailtavaa, mutta nykyään mikään ei periaatteessa enää estä vain hyppäämästä ulos kuviosta aidan vihreämmälle puolelle. Miksi sitoutua hengellä ja verellä johonkin, joka voidaan vetää jalkojen alta, kuin pesuun lähtevä matto? Tajuton riski, jossa on kaikki todennäköisyydet pientä miestä vastaan.
Ymmärtääkseni kyseessä oli kyllä ihan aikamies, eli nimimerkki @Musta Nuoli ...hän voi toki itse asiaa kommentoida, mikäli niikseen tulee ja jaksaa tänne vielä kirjoittaa. Avio-onnen saavuttua hän on mielestäni vähän rajoittanut kirjoittelua tänne, terveisiä vaan Nuoli sinulle, jos viestiä luet!
Terveisiä vain takaisin! En jaksa erityisemmin kommentoida vanhoja kirjoituksiani naisasioista, aika aikaansa kutakin ja nykyinen elämäntilanteeni on muuttanut myös miestä, tai ennemminkin elvyttänyt niitä persoonallisuuden osia jotka olivat hieman hautautuneet vuosien myötä. Saatoin olla jopa väärässä aiempina vuosina, tai ainakin turhan syvällä sellaisessa pessimistisen sävyisessä jupinassa jota syntyy kun on vuosia yksinään ja yksinäinen ja pohtii samantapaisia asioita kuin mitä @Hyman Roth on nyt pohtinut. Luultavasti olisin pitkälti samaa mieltä nytkin jos tilanne olisi sama. Onneksi ei ole.
Näin ns. vanhemmallakin iällä eli varhaiskeski-ikäisenä on vielä hyvinkin mahdollista muuttaa elämänsä ja jakaa sen jonkun toisen kanssa vaikka olisi viettänyt vuosia ja taas vuosia sinkkuna, joten koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Toisaalta myöskin kannattaa suhtautua elämäntilanteeseensa realistisesti eikä turhaan odotella asioita jotka eivät ehkä tapahdu.
Avio-onni ei sinänsä tänne kirjoitteluani rajoita, se vain on saanut priorisoimaan asioita ja vähentämään kirjoittelua. Lisäksi syvä pettymys suomalaiseen jääkiekkotoimintaan kuten SM-liigan nostojoukkuepolitiikka ja Mestiksen sulkeminen ovat vähentäneet intoa jääkiekkoon, ja jääkiekkopalsta tämä ensisijaisesti on, vaikka minäkin olen Vapaan puolelle huomattavan paljon kirjoittanut.
Niin, tuo lapsijuttu. Onhan sitä itselläkin ollut tässä naimisiinmenon jälkeen pientä paineentuntua, vaimo on tehnyt tuntemuksensa toki selviksi ennen ja jälkeen ja täällä päin se suku odottaa vahvasti sitä lisäystä, jotta pääsevät hoitamaan ja ihastelemaan.
...Mä olen huomannut sen, että ehkä tahtomattaankin esim mut kategorisoidaan jollain tavoin joksikin b-luokan kansalaiseksi perheellisten toimesta. Ei tule enää puheluita, kysellä kuulumisia muutenkaan tai kutsuta mihinkään kylään. Ilmeisesti pitäisi olla perhe ja sen kautta hankittu sosiaalinen status.
... Meikäläisen vallassa on käytännössä se, että miten yhden pienen sukuhaaran jatkumisen käy.
...
No joo, ei se välttämättä sitä ole, että sinut on luokiteltu b-luokan kansalaiseksi, olet vain ns. huonoa seuraa...
No joo, ei se välttämättä sitä ole, että sinut on luokiteltu b-luokan kansalaiseksi, olet vain ns. huonoa seuraa... Mitä minä olen matkan varrella havainnoinut, niin osa naisista voi tosiaankin suhtautua hiukan epäilevästi miehensä kaveriin, joka on päättänyt elellä ilman naismurheita, siis vapaana ja viriilinä. Minun pitkäaikainen ystävä eleli sinkkuna 38 vuotiaaksi asti ja huomaisin kyllä silloisesta vaimostani, ettei hän aina esteettömän onnellinen ollut, kun lähdimme kaverin kanssa reissuun (yhteiset aikaa vievät harrastukset..). Varmaan huolena oli, että kaveri naisia jahdatessaan houkutteli allekirjoittaneenkin ns. mieron tielle.
No mitäs ihmeen isiä ne sellaiset on, jotka eron jälkeen "vaihtelevalla innokkuudella kersojaan joutuvat tapaamaan ja elättämään," eli vastoin tahtoaanko siellä on lasten hankintaan lähdetty jos suhtautuminen omaan jälkikasvuun on lopulta tuollainen?
...
Siitä sitten samaa mieltä mitä loppukirjoituksessasi väläyttelit, että perseestähän se on jos vaimo lähtee miehensä yt-neuvottelujen vuoksi lätkimään ja vie muksut mukanaan heti kun ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Ei sitä kieltämättä tuollaisten tapausten kanssa uskaltaisikaan sitoutua, mutta onneksi naisetkaan eivät kaikki ole samanlaisia..