Naisasiat

[Ollakseni]

Voisi kyllä pysyä erossa pilluhommista hetken aikaa itsekin. Ei jaksa nähdä vaivaa, pitäisi olla supliikkimies ja juuri suihkusta tullut. Ja kuitenkaan ne naiset eivät ymmärrä Napalm Deathin hienoutta. Haluavat varmaan vielä tanssia.

 

[Hippi Hiiri]

Aika surullista, että ilmeisesti jo aikamiehen ikään ehtineen mielestä ainoa merkittävä asia, jonka vastakkainen sukupuoli voi tarjota, on seksi. Sitten vielä ihmetellään, kun ei prime timessa olevia kiinnosta. Virtoja päälle!

 

[kahden suunnan sentteri]

Oikeastaan noihin kaikkiin voit itse vaikuttaa, joihinkin enemmän, toisiin hiukan vähemmän.. Huipulla pysyminen vaatii kovaa duunia, lajissa kuin lajissa, varsinkin iän karttuessa! Mutta toki voit ottaa hiekan rennommin ja siirtyä jäähdyttelemään korttelisarjaan... sitä varten kai ne lähiöpubit ovat olemassa? Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, jos eltaantuneen sillin haju ei niin haittaa!

Tää on niin nerokkaasti muotoiltua inhorealismia, että liikenisikö sulta Hyman Roth hetkeksi sitä köyttä...

 

[Hyman Roth]

Tää on niin nerokkaasti muotoiltua inhorealismia, että liikenisikö sulta Hyman Roth hetkeksi sitä köyttä...

Onhan tuota melkein kuusi metriä kiepillä, että voidaan laittaa vaikka puoliksi.

Aika surullista, että ilmeisesti jo aikamiehen ikään ehtineen mielestä ainoa merkittävä asia, jonka vastakkainen sukupuoli voi tarjota, on seksi. Sitten vielä ihmetellään, kun ei prime timessa olevia kiinnosta. Virtoja päälle!

Joo, ikämiessarjaahan tässä kai pian aletaan olla, kun futsalissa ja salibandyssakin nuoremmat painavat ohi. Sä varmaan haluat nyt avata, että mitä muuta merkittävää vastakkainen sukupuoli voisi mulle tarjota? Lapset, kuten jo todettua, eivät ole toivottuja, eli mitä muuta siis? Ja "prime timessa" olevat sanovat yleensä, että oon jo heille liian vanha. Ymmärrettävää täysin, totta kai, mutta samalla myös masentavaa. Enhän mä halua kenellekään nuorelle naiselle huonojakaan viboja aiheuttaa.

 

[mikko600]

Semmonen vajaa 120 viestiä Naisasiat-ketjuun siitä, että naisasioita ei ole tahi ei niitä kaipaa. Onko tämä tämmöinen ns. käänteinen HIFK-ilmiö?

 

[Freya]

Se on pohjimmiltaan aika epäreilua, koska eipä nuo kosmetologit, hoitsut tai laitoshuoltajat ole itsekään mitään uraohjuksia.

En tiedä miten koet kunnianhimon, mutta mun mielestä noissa jokaisessa ammatissa voi olla kunnianhimoinen. Minulle kunnianhimo ei ole sitä että etenee jatkuvasti työssään ylemmäs ylemmäs, vaan yleinen asenne työtä ja tilanteita kohtaan. Itse ainakin haluan kehittyä työssäni jatkuvasti ja haastan itseäni uusiin tilanteisiin. Pyrin kouluttautumaan ja oppimaan uutta. Minulle se on kunnianhimoa.

 

[Hippi Hiiri]

Sä varmaan haluat nyt avata, että mitä muuta merkittävää vastakkainen sukupuoli voisi mulle tarjota? Lapset, kuten jo todettua, eivät ole toivottuja, eli mitä muuta siis? .

Henk.koht. saan ainakin parisuhteessa sellaista ymmärrystä ja hyväksyntää, mitä ei saa mistään muualta ja mikä tekee aika hyvää ihmismielelle. Mutta nämä parisuhteen/vastakkaisen sukupuolen hyvät puolet ovat vähän sellaisia "ne tietää ketkä tietää" -juttuja.

 

[Hyman Roth]

Henk.koht. saan ainakin parisuhteessa sellaista ymmärrystä ja hyväksyntää, mitä ei saa mistään muualta ja mikä tekee aika hyvää ihmismielelle. Mutta nämä parisuhteen/vastakkaisen sukupuolen hyvät puolet ovat vähän sellaisia "ne tietää ketkä tietää" -juttuja.

Ilmeisestikin juuri näin, koska en todellakaan tiedä mitään ymmärryksestä ja hyväksynnästä, vaikka olen jossain kohtaa elämääni suht kauankin seurustellut. Mulle on tutumpaa esimerkiksi arvostelu, vittuilu ja jatkuva vaatiminen päivästä toiseen :D Kaikkea sitä säännöllisen seksin takia jaksoikin sietää. Toki jos akka ei olisi ollut juurikin niin hyvän näköinen niihin aikoihin, niin ovi olisi käynyt aika nopeesti. En mä mikään masokisti ole kuitenkaan.

 

[BaronFIN]

No omissa harrastuksissani ei kyllä naisiin törmää tai ainakin pirun hankalaa on kuvitella ketään akkaa esim. futsalporukkaan mukaan. Missähän harrastuksissa muka naisiin törmää, koska ainakin urheilu on melko lailla sukupuolten suhteen jakautunutta ymmärrettävistä syistä?

Kokeile Karaten alkeiskurssia ja ylläty. Myös Judo, Taido ja Taekwondokin käy. Toki se vaatii melkoista itsensä ylittämistä kehonhallinnallisesti, mutta loppujen lopuksi, vaikka ei natsaisi naisasioissa siltä kannalta, niin kokonaisuutena tekee vain ja ainoastaan hyvää mielelle ja keholle.

 

[adolf]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä. Siis tuo adjektiivilistaus mikä tuolla yllä oli, niin eihän yksikään ihminen pysty tuommoista toteuttamaan. Ja jos joku minulta tuollaista täydellisyyden harhakuvaa rupeaisi odottamaan, niin saa kyllä jatkaa odottamistaan jonkun toisen perässä.

Lähtökohdat mille tahansa ihmissuhteelle ovat todella kummalliset jos siinä on olennaista täyttää joku tuollainen omituinen paketti. On vain oma itsensä, miten olis? Täällä nyt kerran kuitenkin vain ollaan kääntymässä niin on tämä liian lyhyt aika siihen että rupeaa kenenkään takia olemaan jotain muuta kuin oikeasti on. Se mulla joskus tulee mieleen että ei helvetti mikään tai kukaan ole sen arvoista että rupeaisin juoksemaan tuommoisen täydellisyyden kiiltokuvan perässä jotta kelpaisin jollekin jossain kummallisessa "paremmassa kastissa" olevan muottiin.

Itsensä kun hyväksyy semmoisena kuin on niin silloin saa parempia ihmissuhteitakin, näin olen huomannut. Mutta ei itseään saa eikä voi hylätä kenenkään toisen vuoksi. Eihän siitä nyt vaan voi tulla mitään.

 

[ipaz]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä.

Tuo on minunkin mielestäni täysin käsittämätöntä. Tottakai siis on pelkästään hyvä jos ihminen pitää itsestään huolta, mutta se, että alkaa toisen hyväksynnän puutteen pelossa muuttaa itseään sellaiseksi jota ei oikeasti ole on pelkkää valehtelua. Se on valehtelua itselleen ja sille toiselle. Totuus tulee kuitenkin vastaan jossain vaiheessa ja silloin feikkikuori ropisee nopeasti alas.

Toinen mitä en ymmärrä lainkaan on suhteesta toiseen juokseminen. Liian moni kaverini on jo muutamassa viikossa löytänyt uuden "rakkaan" edellisen suhteen päätyttyä. Toki ihmisillä on erilaisia tasoa läheisyyden kaipuuseen, mutta eikö ne halua tutustua itseensä lainkaan ja esim. asua edes hetken aikaa yksin ja tehdä omalla luvalla juuri sitä mitä haluaa? Yksikin puolituttu kolmekymppinen fiksu sälli avautui hönöpäissään, että ei pysty olemaan lainkaan yksin, eikä ole koskaan asunut omillaan, vaan heti kotoa muuton jälkeen on aina ollut joku kätevä emäntä kyljessä. Kyllä me ollaan niin erilaisia ihmiset.

T: 11 vuotta sinkkuna viihtynyt 40v.

 

[Jerry100]

Kummastelen tuota että ihmisillä on semmoinen ajatua että itseään pitää muuttaa ihan älyttömästi jotta kelpaa jollekin toiselle. Pitää juosta jonkun omituisen suvereeniuden perässä. Siis tuo adjektiivilistaus mikä tuolla yllä oli, niin eihän yksikään ihminen pysty tuommoista toteuttamaan. Ja jos joku minulta tuollaista täydellisyyden harhakuvaa rupeaisi odottamaan, niin saa kyllä jatkaa odottamistaan jonkun toisen perässä.
.

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

 

[sporttipappa]

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet.

On tässä sekin näkökulma, että ihmisellä itsellään voi olla mielekkäitä tavoitteita omassa elämässä. Liittyvätkö ne sitten ammattiin, harrastuksiin tai ihmissuhteisiin, samapa se, mutta pidän ainakin itse sitä tärkeänä, että ihmisellä on jokin tähtäin tai visio mielessä, jota kohti kulkee. Siten löytää vastauksia niihinkin isoihin kysymyksiin, kuten miksi olen olemassa ja mikä tässä elämässä on tehtäväni. Toki se, että tavoite on ihmisen itsensä haluama, eikä toisen ihmisen asettama, on aika perusjuttu.

Vähän sellainen olo on, että moni kirjoittaa sen ilmentymiä, että perustarpeet ovat jääneet täyttymättä. Näitä ovat riittävän ravinnon ja levon lisäksi halu tulla rakastetuksi, saada arvostusta, kokea turvallisuutta, tulla kuulluksi ja nähdyksi, ylläpitää ystävyyssuhteita ja kokea elämässä mielekkyyttä. Perustarpeiden täyttymättä jääminen johtaa helposti sosiaalisiin ongelmiin tai pakonomaiseen käyttäytymiseen (kuten päihteet). Ripustaudutaan liikaa toisiin ihmisiin tai sitten omaa elämää ei osata jakaa ollenkaan toisen kanssa. Jos (rakkaus-)ihmissuhteissa on kokenut epäonnistumisia, voi perus asennoituminen niitä kohtaan muodostua kyyniseksi ja oikeastaan itseään toteuttavaksi ennustukseksi.

Toisaalta tunnen lukuisia ihmisiä, joiden parisuhteettomuuteen vanhemmalla iällä ei varsinaista syytä tunnu olevan. Sosiaalisia ja korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka eivät vain tavanneet siinä aikaikkunassa kun ne tavalliset parisuhdetarinat syntyvät, kumppania jonka kanssa aloittaa se yhteinen elämä johon perinteisesti kuuluu yhdessä asuminen ja lapset.

Miksi sitten pitäisi olla "se perinteinen" kuvio, jossa edellämainitut asiat ovat mukana? Ei ainakaan heidän mielestään ole jäänyt kokematta jotain mitä he olisivat jääneet kaipaamaan. Se aika kun lapsia olisi voinut vielä hankkia, menikin esimerkiksi puolison masennuksen kanssa taistellessa. Onnellisuuden kokemisen perusteisiin kuuluu myös sen hyväksyminen, ettei saa kaikkea mitä haluaa. Mitä muutamat tutut pohtineet, on että millä he sitten vanhempana eläkeiässä täyttävät arkeaan kun jälkikasvua ei koskaan tullut hankittua, ja millainen on se perintö jonka tähän maailmaan itsestään jättää.

 

[Hyman Roth]

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

Näinpä. Elämä on ikäänkuin täynnä valmiita rooleja, mitkä pitäisi täyttää ja mitä olla. Nykyään kaikkien pitäisi olla "menestyjiä" kelvatakseen muille tai ainakin useimmille. Joku on minulle sanonut osuvasti, että eihän nykyään mennä esimerkiksi treffeillekään enää tutustumaan toiseen, vaan tutustumaan siihen, että hällä voisi olla tarjottavaa (lue hyödyttävää). "Hyvä elämä" rakentuu useimmilla lähes täysin ulkoisista tunnusmerkeistä, eli esim omaisuudesta, matkustelusta ja pakkomielteisellä liikunnalla saavutetusta tiukasta perseestä. Ja mikäs siinä, jos se jonkun tekee tosi onnelliseksi. Sitäkin on tosin vähän epäilen, kun tietää melko monen korviinsa saakka denivithymyä venyttävän fitnesspirkon käyvän täysin mielialalääkkeillä.

Hmm, vaikka itse olenkin aika kusipää ja kyyninen omalla tavallani, niin minusta jopa on mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Nyttemmin vain olen luovuttanut normaaleilla treffeillä käymisen kokonaan, koska tilanne muistuttaa läheisesti työhaastattelua tai yritystä myydä käytetty polkupyörä. Ja koska en ole rahan perään, en liiku ollakseni jotenkin hot, en erityisemmin välitä matkustella (lue = ottaa selfieitä Barcelonassa faceen), en halua lapsia tai oikeastaan mitään muutakaan "mitä nykyajan menevän ja tiedostavan" ihmisen tulisi haluta, niin todennäköisyydet ainakaan pariutua ovat puhdas nolla. Ankeaa ehkä, mutta minkäs teet? Vielä ankeampaa olisi olla väkisin itseään muuttava tyyppi, joka näkee valtaisan työn hampaat irvessä saadakseen ympäristöltä hyväksyntää. Ei siis millään pahalla, mutta pidemmälle ajateltuna kaikki hienolta kuulostava "itsensä kehittäminen" on syvästi säälittävää. Paljonko omasta itsetunnosta ja persoonasta oikein pitäisi työntää leikkuriin, että voisi olla "joku" tai edes "jotain" nykyajan täydellisyys tai ei mitään -maailmassa? Pillun päällä oleminen on useimmiten mitä mukavinta puuhaa, mutta ei sen vuoksi kenenkään pidä mennä nöyryyttämään itseään naisen tai mikä tärkeintä, niin ei ainakaan oman peilikuvansa edessä.

 

[Meeps]

Näinpä. Elämä on ikäänkuin täynnä valmiita rooleja, mitkä pitäisi täyttää ja mitä olla. Nykyään kaikkien pitäisi olla "menestyjiä" kelvatakseen muille tai ainakin useimmille. Joku on minulle sanonut osuvasti, että eihän nykyään mennä esimerkiksi treffeillekään enää tutustumaan toiseen, vaan tutustumaan siihen, että hällä voisi olla tarjottavaa (lue hyödyttävää). "Hyvä elämä" rakentuu useimmilla lähes täysin ulkoisista tunnusmerkeistä, eli esim omaisuudesta, matkustelusta ja pakkomielteisellä liikunnalla saavutetusta tiukasta perseestä. Ja mikäs siinä, jos se jonkun tekee tosi onnelliseksi. Sitäkin on tosin vähän epäilen, kun tietää melko monen korviinsa saakka denivithymyä venyttävän fitnesspirkon käyvän täysin mielialalääkkeillä.

Hmm, vaikka itse olenkin aika kusipää ja kyyninen omalla tavallani, niin minusta jopa on mielenkiintoista tutustua ihmisiin ja heidän tarinoihinsa. Nyttemmin vain olen luovuttanut normaaleilla treffeillä käymisen kokonaan, koska tilanne muistuttaa läheisesti työhaastattelua tai yritystä myydä käytetty polkupyörä. Ja koska en ole rahan perään, en liiku ollakseni jotenkin hot, en erityisemmin välitä matkustella (lue = ottaa selfieitä Barcelonassa faceen), en halua lapsia tai oikeastaan mitään muutakaan "mitä nykyajan menevän ja tiedostavan" ihmisen tulisi haluta, niin todennäköisyydet ainakaan pariutua ovat puhdas nolla. Ankeaa ehkä, mutta minkäs teet? Vielä ankeampaa olisi olla väkisin itseään muuttava tyyppi, joka näkee valtaisan työn hampaat irvessä saadakseen ympäristöltä hyväksyntää. Ei siis millään pahalla, mutta pidemmälle ajateltuna kaikki hienolta kuulostava "itsensä kehittäminen" on syvästi säälittävää. Paljonko omasta itsetunnosta ja persoonasta oikein pitäisi työntää leikkuriin, että voisi olla "joku" tai edes "jotain" nykyajan täydellisyys tai ei mitään -maailmassa? Pillun päällä oleminen on useimmiten mitä mukavinta puuhaa, mutta ei sen vuoksi kenenkään pidä mennä nöyryyttämään itseään naisen tai mikä tärkeintä, niin ei ainakaan oman peilikuvansa edessä.

Mä näen kyllä jonkunlaisen ristiriidan siinä, että ihmettelet sitä miten nykymaailma on pinnallinen ja ihmisen pitää olla tietynlainen kelvatakseen toiselle, ja samaan aikaan itse kerrot kuinka sinulle ei kelpaa "yh, lievästi ylipainoinen tai muuten surkea tapaus" ja mieluiten haluaisit nuoria pikkublondeja.

 

[adolf]

Enemmänkin se on surullista että niin monet ihmiset elää semmoisessa moodissa että itsensä hyväksyminen riippuu toisten ihmisten mielipiteistä. Luulisi sen olevan aivan helvetin läkähdyttävä tapa elää jos pitää yrittää juosta sen fitness/muoti/viihdelehtien illuusiokuvan perässä. Jossain määrin varmaan itselläkin oli semmoinen ajanjakso elämässä kun tuon kangastuksen perässä juoksin. Valitettavasti se kertoo itsearvostuksen puutteesta ja on harmi että niin moni ihminen syystä tai toisesta juoksee sen täydellisyyden harhan perässä koko ajan stressaten siitä mitä muut minusta ajattelee. Se on harmi siksi koska niin monen ihmisen elämästä tulisi rikkaampaa kun vain tajuaisivat että heidän ei tarvitse yrittää olla yhtään sen enempää kuin ovat. Ei sinne narsistisuuteen ja täydellisyyden fasadin uuvuttavaan kujanjuoksuun tarvitsisi lähteä vaan sen takia että on joku upea kuva postata itsestään Internetiin saadakseen tykkäyksiä ihmisiltä jotka eivät edes oikeasti välitä sinusta vaan samalla tavalla elävät samaa onttoa ja muovista elämää.

 

[Rod Weary]

Yritän tiivistää pähkinänkuoreen.

• pitäis pariutua
• ei jaksa käydä treffeillä
• ei jaksa tehdä muutakaan asian eteen
• on kiva olla oma ittensä

Missä tuossa on se ongelma? Ekassa pallukassa? Jos se jätetään pois, ei ole mitään ongelmaa. Jos se on taas oltava siinä, niin miksei elä elämäänsä ihan just niin kuin haluaa ja ottaa sen, minkä elämä työntää eteen? Jos tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa, niin sitten joko hyväksytään tilanne tai ihan oikeasti tehdään asian eteen jotain, jos ykköspallukka on edelleen prioriteetti 1. Mutta sen jonkin tekeminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pitää sovittaa itseään johonkin teennäiseen muottiin.

Minusta tuo ruikutus on säälittävää.

 

[Hyman Roth]

Mä näen kyllä jonkunlaisen ristiriidan siinä, että ihmettelet sitä miten nykymaailma on pinnallinen ja ihmisen pitää olla tietynlainen kelvatakseen toiselle, ja samaan aikaan itse kerrot kuinka sinulle ei kelpaa "yh, lievästi ylipainoinen tai muuten surkea tapaus" ja mieluiten haluaisit nuoria pikkublondeja.

No kuka mies ei halua tiukkoja pikkublondeja. Käsiä pystyyn? Aivan. Mutta jos vastaavasti naisillakin on varaa preferoida ja raakata pois "suomalaiset juopot", "sohvaperunat", "pelkät duunarit" etc etc , niin miksipä ei itsekin pitäisi rimaansa ylhäällä? Etenkin, kun se on jopa aiemmassa elämässä ihan hyvin toiminut. Sitä paitsi yh tietää kustannuksia, liika rasvakudos etoo ja muuten surkea (esim mt-ongelmat) tietää vain lisää ongelmia muillekin. Ei siinäkään mitään pinnallista vielä ole, että kiertää merimiinat tai ajaa varovasti hirvivaraan huomattuaan.

Yritän tiivistää pähkinänkuoreen.

• pitäis pariutua
• ei jaksa käydä treffeillä
• ei jaksa tehdä muutakaan asian eteen
• on kiva olla oma ittensä

Missä tuossa on se ongelma? Ekassa pallukassa? Jos se jätetään pois, ei ole mitään ongelmaa. Jos se on taas oltava siinä, niin miksei elä elämäänsä ihan just niin kuin haluaa ja ottaa sen, minkä elämä työntää eteen? Jos tarjonta ei kohtaa kysynnän kanssa, niin sitten joko hyväksytään tilanne tai ihan oikeasti tehdään asian eteen jotain, jos ykköspallukka on edelleen prioriteetti 1. Mutta sen jonkin tekeminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pitää sovittaa itseään johonkin teennäiseen muottiin.

Minusta tuo ruikutus on säälittävää.

Siis eihän kenenkään pidä pariutua. Ongelma on myös siinä, että parisuhteeseen liittyvät mielikuvat ja todellisuus ovat monella yhtä kaukana toisistaan, kuin Tellus ja vitun Pluto. Yhdessäolosta on tullut joku kasa mediasta opeteltuja fantasioita, joiden täyttämiseen tarvitaan toinen näyttämään kauniilta tai ison palkkansa kanssa. Ja kuten aiemmin sanoin, niin treffeillä olisi kivaa käydä, jos asetelma olisi tutustuminen toiseen eikä toisen työnäkymiin ja innokkuuteen panostaa taloudellisesti johonkin vitun matkailuun ja sisustukseen. Itsehän juurikin elän elämääni juuri miten haluan ja olen hyväksynyt olemisen alemman tason miehenä. Satunnaista kivaa saa, mutta enemmästä on turha edes haaveilla näillä palkoilla ja statuksilla. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri ja se pitää vain hyväksyä, että yksin jää. Hmm, oikeastaan koko tämä hommahan lähti liikkeelle siitä, että kiroilin sitä, että kun on ikää kertynyt, niin nuorta naista ei oikein enää irtoa. Vähän ollaan sikäli eksytty aiheesta, mutta ei se mitään :D

 

[Meeps]

No kuka mies ei halua tiukkoja pikkublondeja. Käsiä pystyyn? Aivan. Mutta jos vastaavasti naisillakin on varaa preferoida ja raakata pois "suomalaiset juopot", "sohvaperunat", "pelkät duunarit" etc etc , niin miksipä ei itsekin pitäisi rimaansa ylhäällä? Etenkin, kun se on jopa aiemmassa elämässä ihan hyvin toiminut. Sitä paitsi yh tietää kustannuksia, liika rasvakudos etoo ja muuten surkea (esim mt-ongelmat) tietää vain lisää ongelmia muillekin. Ei siinäkään mitään pinnallista vielä ole, että kiertää merimiinat tai ajaa varovasti hirvivaraan huomattuaan.

Totta kai. On täysin normaalia, että ihmisellä on kriteerit mitkä treffikumppanin tai puolison pitää täyttää. Siksi ihmettelinkin tätä marinaa siitä kuinka pinnallista ja väärin se on silloin kun muut ihmiset sitä harrastavat, mutta omalla kohdalla se on täysin sopivaa.

 

[Hyman Roth]

Totta kai. On täysin normaalia, että ihmisellä on kriteerit mitkä treffikumppanin tai puolison pitää täyttää. Siksi ihmettelinkin tätä marinaa siitä kuinka pinnallista ja väärin se on silloin kun muut ihmiset sitä harrastavat, mutta omalla kohdalla se on täysin sopivaa.

Vielä kerran, avauduin lähinnä siitä, kun vituttaa tulla vanhaksi. Kun tulee vanhaksi, niin ei ole pian enää mitään saatavilla. Purin vain ahdistustani tekstin muodossa. Se, että joku nuori pikkublondi parhaassa iässään ajattelee mua inhottavana vanhana äijänä käskien painumaan helvettiin on täysin ymmärrettävää. En mä siitä suutu tai ota itseeni, koska ei muuta voi odottaakaan muutaman vuoden sisällä. Vaikeaa ellei mahdotonta asennoitua siihen, että joutuisi tyytymään yli-ikäisiin 30-35 naisiin esim. Tuolloin on jo yleensä yllätys, jos ei yöllä tarvi kompastella johonkin vitun legopalikoihin matkalla vuoteeseen.

 

[Kulttimörkö]

Pitäisköhän sitä avautua vaihteeksi omista asioistani? Taidan tehdä niin jos se vaikka omaa oloa helpottaisi.

Asun täällä keskellä ei mitään, pienessä maalaiskunnassa pohjoisessa Keski-Suomessa jonne muutin Jyväskylästä nykyisen avopuolisoni takia. Hänellä on vakivirka täällä joten syy oli selvä miksi minä muutin hänen paikkakunnalleen eikä toisinpäin. Meillä on kaksi yhteistä lasta, 2 vuotias ja kuukauden ikäinen tulokas. Jo viime kesällä hänen vaikeahkon raskauden takia meidän välimme alkoivat viilentyä. Hän valitteli kipujaan eikä halunnut minun apuani. Kuulemma ei kukaan pystynyt häntä auttamaan. Hän vetäytyi omaan maailmaansa omalla tavallaan ja kun halusin olla lähellä, en edes seksiä välttämättä vaan sellaista läheisyyttä jota pariskuntien välillä voi olla, häntä ei huvittanut. Joten annoin hänelle tilaa. Näin jälkikäteen ehkä liikaakin sillä viime kesänä aloimme huomaamatta henkisesti etääntyä toisistamme.

Nyt sitten syksyllä parisen kuukautta ennen uusimman tulokkaamme syntymää, minä aloitin juttelun erään nuoremman kauniin naisen kanssa. Minulla oli tarkoitus etsiä vain juttuseuraa. En minä mitään muuta halunnutkaan kuin satunnaista juttelua sillä eihän täällä pienessä tuppukylässä ole oikein mitään. Vähän vaan sosiaalista elämää perheen ulkopuolelta. Kävikin sitten niin että tämä nainen oli ajatuksiltaan ja olemukseltaan aika tavalla mielestäni täydellinen. Siinä missä nykyinen puolisoni on hieman etäinen ja järjestelmällinen, tämä nuorempi nainen on enemmän kaltaiseni tunneihminen. Me ymmärretään toisiamme todella hyvin ja meillä on samanlaiset ajatukset elämästä ylipäänsä. Siitä miten arjesta voi tehdä juhlaa ja miten asioita hoidetaan. Viime kuussa kävi tuntumaan että seinät kaatuu päälle. Avovaimo oli viimeisillään raskaana ja jatkuvasti tämä nuorempi nainen oli vaan enemmän mielessä. Kävi tuntumaan ettei tämä asunto tunnu enää kodilta ja että minun avovaimoni ei välitä minusta enää. Se taas johtui siitä etäisyydestä joita meillä oli. Joten minä menin laukomaan typeriä kommentteja hänelle ja samalla lähdin käymään tuon nuoremman naisen luona muutamaksi päiväksi.

Sinne jo ajaessani kävin miettimään mitä minulla on. Minulla on avovaimo jonka kanssa asiat oli ihan ok. Minulla on kolme lasta, joista kaksi hänen kanssaan. Meillä on asunto ja auto. Kävin myös miettimään mitä menetän jos tämä parisuhde kariutuu. Lapsista "eroaminen" olisi kamalinta. Olenhan se jo kerran joutunut tekemään esikoiseni kanssa. Jatkoin kuitenkin matkaani ja pääsin perille. Tuo nuori nainen oli ja on todella upea ilmestys. Hän on sellainen nainen joka ainakin saa minut vaan huokailemaan miten kaunis ja muodokas voi nainen olla. Lisäksi hän omaa myös erittäin mukavan ja hauskan luonteen. En olisi mies ollenkaan ellei hän saisi vähän ajatuksia seksin suuntaan. Ja saihan se, heti. Mutta koska olen parisuhteessa, en mitään sellaista tehnyt kuin korvieni välissä. Meillä oli hauskaa keskenään. Katsoimme elokuvia vierekkäin. Juttelimme asioista, vakavastikin. Huomasin koko ajan pitäväni hänestä enemmän mutta samalla mieltäni kalvoi nykyinen parisuhteeni, lapseni ja se että sieltä oli minulle vielä yksi lapsi tulossa. Mietin sitä epäonnistumisen tuskaa ja miten lapsille olisi vaikeaa olla myös isästään erossa. Huomasin kuitenkin tajuavani että olisi erittäin onnellinen tuon nuoren naisen kanssa. Eikä tunne ole yksipuolinen. Hän myös tunnusti ajattelevansa minua usein ja haluavansa tehdä minusta onnellisen. Sovimme että olemme ainakin ystäviä elämämme loppuun asti sillä molemmat todella arvostaa toista.

Minun oli tarkoitus olla siellä vielä päivä enemmän mutta jotenkin tuli tunne että minun kuuluu olla avopuolisoni kanssa. Joten lähdin yötä vasten ajamaan kohti tätä maalaiskuntaan ja sitä rivitalon asuntoa jossa kuitenkin vielä virallisesti asun. Avovaimoni oli syystäkin minulle vihainen kun saavuin kotiin. Siitä alkoi sitten asian selvittely jonka selvittäminen jatkuu. Minua rasittaa sekin että avovaimoni haluaa minua muuttaa enemmän samanlaiseksi ihminen kuin itse on ja minä tiedän sen etten halua itse olla sellainen ihminen. Minä tarvitsen vapautta olla oma itseni.

Toisaalta, tunnustan sen että en ehkä ole enää koko sydämelläni mukana tässä vaan tuo nuorempi nainen kiinnostaa aivan helvetisti. Ei siksi että olisi helpompaa aloittaa uusi suhde kuin selvittää tätä - päinvastoin se olisi vaikeampaa lasten takia. Uusi suhde kiinnostaa tuon naisen takia. Olemme asiasta keskustelleetkin eikä hän ainakaan vielä olisi valmis. Hänellä on omia henkilökohtaisia asioita selvitettävänä mutta on kertonut minulle ettei muut miehet kiinnosta lainkaan vaan hänen ajatuksissaan vain minä pyörin niiden muiden henkilökohtaisten asioiden lisäksi. Juttelemme muutenkin joka päivä. Se tässä vähän ongelma onkin sillä tunnen itseni totaaliseksi mulkuksi joka haaveilee toisesta naisesta vaikka tässä nykyisessäkin on tekemistä. On kaksi pientä lasta kuitenkin keskiössä. Sisälläni repii ristiriita. Toisaalta haluan olla lapsilleni joka päivä läsnäoleva isä mutta toisaalta haluan olla onnellinen ja tehdä tuon nuoremman naisen myös onnelliseksi. En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

 

[JypFabu]

Siis onhan mulla aina jotain naista ns kierrossa, että kai mä sikäli tänne saan kirjoittaa? :D Ilmeisesti taas sun mielestä tässä lapsiasiassa ei saisi olla "väärää mieltä", koska lainauksen perusteella tartuit siihen. Ei naiset ja lapset kulje miehen elämään mitenkään käsi kädessä tai ei ainakaan tarvitse. Voihan sitä poimia toisesta sukupuolesta ne kirsikat ja kerman päältä ja jättää epämiellyttävät asiat tekemättä, olipa nainen tai mies. Liian moni elää yhä jossain konservatiivisissa malleissa, jossa pitäisi seurustella ja luoda "yhteinen tulevaisuus", vaikka ei edes tarvitse.

Niin, moderoimaanhan en ala, siitä ei ollut kysymys lainkaan. Tuossa käänteisessä Werherissäsi vaan on loogisesti enemmän ongelmia kuin Tynkkynen vs. persut Gatessa. En sitten tiedä huomaatko itse tätä ollenkaan. Ensinnäkin, mikäli toiveesi on harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa tilanne reaalimaailmassa on se, että jos et jostain löydä mahoa kumppania, on sinulla erinäisten sattumusten kautta aina riski joutua vanhemmaksi asian toimittelun tulemana. Toinen mahdollinen ratkaisu on napsaista ne johtimet katki. Ensimmäinen rajaa mahdollisuutesi käytännössä minimiin valikoiman suhteen ja toiseen sulla ei ymmärtääkseni riitä pokka. Reaalinen tulema näistä on se käsi kumppanina lopulta.

Kun puhut vielä, että ruttuinen keski - ikäinen ei enää markkinoilla juhli( siis siellä lähes pedofiiliosaston tyttösten joukossa, jotka on siis kimmoisia neitsykäisiä vanhan lihavan miehen hyväksikäytettäväksi ja manipuloitavaksi omiin tarpeisiin) ja ne elämää kokeneetkin tsirbut kiertää moisella maailmankuvalla varustetun epelin niin kuin heidän järkevää onkin. Ainoa mahdollinen lopputulema näiden speksien kanssa on sinulle löytää siis joku lisääntymiskyvytön makuualusta tai löytää riittävän rikkaissa naimisissa oleva ikävystynyt kotirouva, joka täyttää luettelemasi kriteerit A+ kirkaasti ja mielellään käyttää sinua hieromasauvan korvikkeena silloin tällöin ja mahdollisuus on, että jos tuo pamahtaa vahingossa paksuksi, selviät vastuista niin sanotulla käenpesätaktiikalla, mahdollisesti.

Kaiken ristiriidan kruunuksi tuotoksistasi kuuluu jopa kaipuu parisuhteeseen ja yhtä aikaa olen vanha, en enää kelpaa, enkä jaksa edes ketään etsiä ruikutus, niin väkisinkin annat omalaatuisen kuvan persoonastasi ja alleviivaat jorinoillasi, että naiset ja minkäänlainen tunnesuhde heihin on vaan sun kykyjen tavoittamattomissa. Lopulta, kun mietit nuo yllämainitut mahdollisuudet tai niiden mahdottomuuden toteutua tosielämässä jää jäljelle se oma käsi tai maksulliset (joissa niissäkään A+ ei ole sääntö vaan poikkeus isojen poikien mukaan), ehkä ymmärrät, että tilasi, jos siihen kohennusta koet tarvitsevasi ei täällä naisasiat topikissa voi tulla parannetuksi, vaan tarvitsisit eksistenssiongelmasi hoitoon ammattilaisen apua, tekstien perusteella kun jotain mennyt pahasti rikki sun päänupissasi tunnepohjaisten asioiden käsittelyn suhteen.

Toivoisin voivani toivoa sen sopivan löytymistä sinulle, mutta en noilla avautumisilla siihen oikein kykene, auervaarat kummassakin sukupuolessa saa aikaan niin suurta tuhoa viattomissa ihmisissä, sun ja kaltaistesi kohdalle voi vain toivoa epäonnistumista tai valaistusta olla hyppäämättä veteen, kun uida ei osaa.

 

[Hyman Roth]

..tekstien perusteella kun jotain mennyt pahasti rikki sun päänupissasi tunnepohjaisten asioiden käsittelyn suhteen.

Toivoisin voivani toivoa sen sopivan löytymistä sinulle, mutta en noilla avautumisilla siihen oikein kykene, auervaarat kummassakin sukupuolessa saa aikaan niin suurta tuhoa viattomissa ihmisissä, sun ja kaltaistesi kohdalle voi vain toivoa epäonnistumista tai valaistusta olla hyppäämättä veteen, kun uida ei osaa.

Niin, onhan se hankalaa käsitellä tunneasioita ilman varsinaista tunne-elämää. Tuntee joskus itsensä ihan miimikoksi :D

Mutta mitä ihmeen tuhoa? Jos jotain känniräpellyksiä ei lasketa, niin väittäisin seksihommien yleensä olleen tyydyttäviä kummankin osapuolen kannalta. Molemmat saa kivan pienen kokemuksen ja elämä jatkuu.

Reaalinen tulema näistä on se käsi kumppanina lopulta.

Ja siis ei, ei ole. Tuonkin asian voi riitauttaa ja tehdä niin hankalaksi, että nainen voi hyvinkin luovuttaa isyysjuttujen perään huutelemisen. Pelkkä kakara vie aika paljon ymmärtääkseni voimia ja kahden rintaman sodassa voi tunnetusti väsymys iskeä.

 

[Fordél]

En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Jep, varmasti ajatusten ulos kirjoittaminen jäsentää ajatuksia ja helpottaa ratkaisujen tekemistä. Tuo on varmasti ihan oikea ratkaisu tähän hätään, että antaa elämän tässä kohdin kulkea omalla painollaan. Lisäksi suosittelisin (varmaan oletkin jo) olemaan rehellinen niin itselle kuin muille. Kun kerran on tollasessa tilanteessa niin varmasti asioita ei helpota yhtään se, jos alkaa valehtelemaan, niin itselle kuin muille. Kun on rehellinen niin se elämä kulkee varmemmin omalla painollaan siihen suuntaan, joka on kaikkien kannalta paras. Se voi olla nykyisen suhteen jatkuminen tai sitten ero. Ei muuta kuin jaksamisia pähkäilyihin!

 

[Leelian Lepotuoli]

Mä en jaksa kuulla ruikutusta ihmiseltä joka haluaa sitä ja tätä, mutta itse ei viitsi tehdä yhtään mitään. Kovasti on kriteereitä ja odotuksia muilta, mutta itse voi kuitata "kun mä nyt vaan oon tällänen". Varsinkin jos tälläinen henkilö kysyy neuvoa ja opastusta asialleen, voi ihan hyvin listata sen muutaman adjektiivin ja kehoittaa katsomaan peiliin josko sieltä löytyisi jotain kehityskohteita.

Jos myöntää olevansa kaljaa kittaava seksin perässä kulkeva kusipää ja vielä vähän ylpeäkin siitä, ei voi tosissaan ihmetellä miksi joku ei ole kiinnostunut ja treffit ei ikinä etene toiselle asteelle. On ihan totta, että kukaan ei halua tapailla kaljaa kittaavaa kusipäätä. Muutenkin tämä @Hyman Roth in tapaus on niin nähty, että ihmettelen miksi tässä on muka vielä jotain epäselvää ettei hänellä käy flaksi.