Naisasiat

[Hyman Roth]

Pitäisköhän sitä avautua vaihteeksi omista asioistani? Taidan tehdä niin jos se vaikka omaa oloa helpottaisi.

Asun täällä keskellä ei mitään, pienessä maalaiskunnassa pohjoisessa Keski-Suomessa jonne muutin Jyväskylästä nykyisen avopuolisoni takia. Hänellä on vakivirka täällä joten syy oli selvä miksi minä muutin hänen paikkakunnalleen eikä toisinpäin. Meillä on kaksi yhteistä lasta, 2 vuotias ja kuukauden ikäinen tulokas. Jo viime kesällä hänen vaikeahkon raskauden takia meidän välimme alkoivat viilentyä. Hän valitteli kipujaan eikä halunnut minun apuani. Kuulemma ei kukaan pystynyt häntä auttamaan. Hän vetäytyi omaan maailmaansa omalla tavallaan ja kun halusin olla lähellä, en edes seksiä välttämättä vaan sellaista läheisyyttä jota pariskuntien välillä voi olla, häntä ei huvittanut. Joten annoin hänelle tilaa. Näin jälkikäteen ehkä liikaakin sillä viime kesänä aloimme huomaamatta henkisesti etääntyä toisistamme.

Nyt sitten syksyllä parisen kuukautta ennen uusimman tulokkaamme syntymää, minä aloitin juttelun erään nuoremman kauniin naisen kanssa. Minulla oli tarkoitus etsiä vain juttuseuraa. En minä mitään muuta halunnutkaan kuin satunnaista juttelua sillä eihän täällä pienessä tuppukylässä ole oikein mitään. Vähän vaan sosiaalista elämää perheen ulkopuolelta. Kävikin sitten niin että tämä nainen oli ajatuksiltaan ja olemukseltaan aika tavalla mielestäni täydellinen. Siinä missä nykyinen puolisoni on hieman etäinen ja järjestelmällinen, tämä nuorempi nainen on enemmän kaltaiseni tunneihminen. Me ymmärretään toisiamme todella hyvin ja meillä on samanlaiset ajatukset elämästä ylipäänsä. Siitä miten arjesta voi tehdä juhlaa ja miten asioita hoidetaan. Viime kuussa kävi tuntumaan että seinät kaatuu päälle. Avovaimo oli viimeisillään raskaana ja jatkuvasti tämä nuorempi nainen oli vaan enemmän mielessä. Kävi tuntumaan ettei tämä asunto tunnu enää kodilta ja että minun avovaimoni ei välitä minusta enää. Se taas johtui siitä etäisyydestä joita meillä oli. Joten minä menin laukomaan typeriä kommentteja hänelle ja samalla lähdin käymään tuon nuoremman naisen luona muutamaksi päiväksi.

Sinne jo ajaessani kävin miettimään mitä minulla on. Minulla on avovaimo jonka kanssa asiat oli ihan ok. Minulla on kolme lasta, joista kaksi hänen kanssaan. Meillä on asunto ja auto. Kävin myös miettimään mitä menetän jos tämä parisuhde kariutuu. Lapsista "eroaminen" olisi kamalinta. Olenhan se jo kerran joutunut tekemään esikoiseni kanssa. Jatkoin kuitenkin matkaani ja pääsin perille. Tuo nuori nainen oli ja on todella upea ilmestys. Hän on sellainen nainen joka ainakin saa minut vaan huokailemaan miten kaunis ja muodokas voi nainen olla. Lisäksi hän omaa myös erittäin mukavan ja hauskan luonteen. En olisi mies ollenkaan ellei hän saisi vähän ajatuksia seksin suuntaan. Ja saihan se, heti. Mutta koska olen parisuhteessa, en mitään sellaista tehnyt kuin korvieni välissä. Meillä oli hauskaa keskenään. Katsoimme elokuvia vierekkäin. Juttelimme asioista, vakavastikin. Huomasin koko ajan pitäväni hänestä enemmän mutta samalla mieltäni kalvoi nykyinen parisuhteeni, lapseni ja se että sieltä oli minulle vielä yksi lapsi tulossa. Mietin sitä epäonnistumisen tuskaa ja miten lapsille olisi vaikeaa olla myös isästään erossa. Huomasin kuitenkin tajuavani että olisi erittäin onnellinen tuon nuoren naisen kanssa. Eikä tunne ole yksipuolinen. Hän myös tunnusti ajattelevansa minua usein ja haluavansa tehdä minusta onnellisen. Sovimme että olemme ainakin ystäviä elämämme loppuun asti sillä molemmat todella arvostaa toista.

Minun oli tarkoitus olla siellä vielä päivä enemmän mutta jotenkin tuli tunne että minun kuuluu olla avopuolisoni kanssa. Joten lähdin yötä vasten ajamaan kohti tätä maalaiskuntaan ja sitä rivitalon asuntoa jossa kuitenkin vielä virallisesti asun. Avovaimoni oli syystäkin minulle vihainen kun saavuin kotiin. Siitä alkoi sitten asian selvittely jonka selvittäminen jatkuu. Minua rasittaa sekin että avovaimoni haluaa minua muuttaa enemmän samanlaiseksi ihminen kuin itse on ja minä tiedän sen etten halua itse olla sellainen ihminen. Minä tarvitsen vapautta olla oma itseni.

Toisaalta, tunnustan sen että en ehkä ole enää koko sydämelläni mukana tässä vaan tuo nuorempi nainen kiinnostaa aivan helvetisti. Ei siksi että olisi helpompaa aloittaa uusi suhde kuin selvittää tätä - päinvastoin se olisi vaikeampaa lasten takia. Uusi suhde kiinnostaa tuon naisen takia. Olemme asiasta keskustelleetkin eikä hän ainakaan vielä olisi valmis. Hänellä on omia henkilökohtaisia asioita selvitettävänä mutta on kertonut minulle ettei muut miehet kiinnosta lainkaan vaan hänen ajatuksissaan vain minä pyörin niiden muiden henkilökohtaisten asioiden lisäksi. Juttelemme muutenkin joka päivä. Se tässä vähän ongelma onkin sillä tunnen itseni totaaliseksi mulkuksi joka haaveilee toisesta naisesta vaikka tässä nykyisessäkin on tekemistä. On kaksi pientä lasta kuitenkin keskiössä. Sisälläni repii ristiriita. Toisaalta haluan olla lapsilleni joka päivä läsnäoleva isä mutta toisaalta haluan olla onnellinen ja tehdä tuon nuoremman naisen myös onnelliseksi. En edes kysy tässä mitä minun pitäisi tehdä. En tiedä sitä itsekään mutta luotan siihen että kun aika tulee tehdä ratkaisuja, ne kyllä teen. Antaa elämän kulkea omalla painollaan. Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Jos elämä kotosalla tuntuu tukahduttavalta ja epätyydyttävältä, niin liputtaisin vahvasti option "nuorempi nainen" puolesta. Toivon kuitenkin, että selviäisitte kaikki jotenkin sivistyneesti ulos tuosta dilemmasta. Avovaimosi vaikuttaa sanotaanko "ehdottomalta" ihmiseltä näin rivien välistä luettuna, eli yritä nyt edes puskea se kompromissi läpi, että saat olla vapaasti oma itsesi.

 

[Meeps]

Tuli vain tarve purkaa tuntojani tekstiksi.

Vaikka et neuvoja kaipaakaan niin ajattelin jotain kirjoittaa. Jos ei kiinnosta, voi aina jättää lukematta. Neuvoisin kuitenkin miettimään sitä onko oikeasti kyse siitä, että tuo nuorempi nainen on kaikinpuolin mahtava vai onko ruoho vain vihreämpää aidan toisella puolella. Jos omassa parisuhteessa menee huonosti ja suhde on muutenkin muuttunut arkiseksi ja lapsiakin on mukana kuvioissa, helposti sitä ihastuu toiseen ja alkaa kuvittelemaan kuinka ihanaa elämä hänen kanssaan olisi. Todellisuus vaan ei välttämättä ole sitä miltä se alkuhuumassa vaikuttaa. Kai se nykyinen avovaimokin on joskus vaikuttanut mahtavalta, kun hänen kanssaan on hynttyyt yhteen laitettu ja lapsiakin tehty.

 

[Hyman Roth]

Mä en jaksa kuulla ruikutusta ihmiseltä joka haluaa sitä ja tätä, mutta itse ei viitsi tehdä yhtään mitään. Kovasti on kriteereitä ja odotuksia muilta, mutta itse voi kuitata "kun mä nyt vaan oon tällänen". Varsinkin jos tälläinen henkilö kysyy neuvoa ja opastusta asialleen, voi ihan hyvin listata sen muutaman adjektiivin ja kehoittaa katsomaan peiliin josko sieltä löytyisi jotain kehityskohteita.

Jos myöntää olevansa kaljaa kittaava seksin perässä kulkeva kusipää ja vielä vähän ylpeäkin siitä, ei voi tosissaan ihmetellä miksi joku ei ole kiinnostunut ja treffit ei ikinä etene toiselle asteelle. On ihan totta, että kukaan ei halua tapailla kaljaa kittaavaa kusipäätä. Muutenkin tämä @Hyman Roth in tapaus on niin nähty, että ihmettelen miksi tässä on muka vielä jotain epäselvää ettei hänellä käy flaksi.

Totta, ei halua tapailla, mutta yllättävän moni haluaa panna. :D Ja enhän mä vaadi naisilta mitään erityistä luonnetta, maailmankatsomusta, työ- tai perhetaustaa, kunnianhimoa tai muutakaan sellaista. Ainoastaan sitä, että homma makkarissa toimii. Saa olla ihan vapaasti "vaan tällainen".

 

[Freya]

Komppaan @Meeps iä tässä asiassa. Tuo on nähty niin monta kertaa, lähdetään karkuun sitä omaa arkista suhdetta, kun halutaan tarttua siihen hetken huumaan. Hetken huumakin on katoavaista ja sitten kun se huomataan, yritetään palata takaisin mikä ei sitten välttämättä onnistukkaan. Kirjoitit myös ettei tämä uusi nainen ole valmis suhteeseen, kannattaa miettiä onko hän joskus valmis. Kyllähän sitä ihminen voi sanoa mitä vain, mutta mitä jos hän yhtäkkiä ilmottaisi ettei olekkaan suhteeseen valmis? Olisitko valmis ottamaan riskin jämään mahdollisesti täysin puille paljaille?

Ennenkaikkea, sinulla on kuitenkin tietty velvollisuus avopuolisoasi kohtaan. Olet hänet odottavaan tilaan saattanut ja ilmeisesti yhteiseen lapseen sitoutunut. On todella loukkaavaa häntä kohtaan että juoksentelet jonkun nuoremman naisen perässä ja haaveilet mielessäsi hänestä. Ei mitään huopaamista kahden suhteen välillä jossa poimit vaan parhaat asiat kummastakin. Lisäksi tuo puhe ikuisena kavereina olemisesta on aika naiivi ajatus.

 

[Rod Weary]

Siis eihän kenenkään pidä pariutua. Ongelma on myös siinä, että parisuhteeseen liittyvät mielikuvat ja todellisuus ovat monella yhtä kaukana toisistaan, kuin Tellus ja vitun Pluto. Yhdessäolosta on tullut joku kasa mediasta opeteltuja fantasioita, joiden täyttämiseen tarvitaan toinen näyttämään kauniilta tai ison palkkansa kanssa.

Kuule, mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mistä sä puhut. Ehkä me eletään eri todellisuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa.

 

[Hyman Roth]

Kuule, mulla ei ole harmainta aavistustakaan, mistä sä puhut. Ehkä me eletään eri todellisuuksissa tai rinnakkaisuniversumeissa.

Tai sitten sulle on osunut elämässä hyvät kortit käteen ja elät terveessä sekä hyvässä suhteessa ilman, että olet joutunut ikinä ruoppaamaan parimarkkinoiden todellisia likaviemäreitä. Silloinhan todellakin me tiedämme toistemme maailmoista yhtä vähän. Jos siis näin, niin lämpimät ja vilpittömät onnitteluni.

 

[JypFabu]

Mutta mitä ihmeen tuhoa? Jos jotain känniräpellyksiä ei lasketa, niin väittäisin seksihommien yleensä olleen tyydyttäviä kummankin osapuolen kannalta. Molemmat saa kivan pienen kokemuksen ja elämä jatkuu.



Ja siis ei, ei ole. Tuonkin asian voi riitauttaa ja tehdä niin hankalaksi, että nainen voi hyvinkin luovuttaa isyysjuttujen perään huutelemisen. Pelkkä kakara vie aika paljon ymmärtääkseni voimia ja kahden rintaman sodassa voi tunnetusti väsymys iskeä.

Vaikka et tunteen tasolla sitä kykene ehkä ymmärtämäänkään, niin niistä seksileikkeihin suostuvista naisista varmaan suurempi osa ja varsinkin se nuorempi osa elättelee toiveita jostain pysyvämmästä ja kokee ainakin herkemmät sen saman kun sinä ja laittaa paskan kiertämään, tehden lisää hymaneita jnps, pitäisi ihan ajattelukyvylläkin kyetä handlaamaan syy seurausyhteyksiä. Tietysti, jos ei päätään kääntämälläkään näe kun sen oman napansa, ei toivoa taida olla.

Tuo isyysjuttu ei taida kumminkaan ihan noin helppo pala olla, kuten kuvittelet. Mikäli nainen sinut isäksi nimeää, et sinä selviä siitä ilman dna testiä. Uudesta ihmisestä sinun ei tietenkään tarvitse välittää tuon taivaallista, mutta ruokot kyllä maksat tai itket ja maksat.

 

[Hyman Roth]

Vaikka et tunteen tasolla sitä kykene ehkä ymmärtämäänkään, niin niistä seksileikkeihin suostuvista naisista varmaan suurempi osa ja varsinkin se nuorempi osa elättelee toiveita jostain pysyvämmästä ja kokee ainakin herkemmät sen saman kun sinä ja laittaa paskan kiertämään, tehden lisää hymaneita jnps, pitäisi ihan ajattelukyvylläkin kyetä handlaamaan syy seurausyhteyksiä. Tietysti, jos ei päätään kääntämälläkään näe kun sen oman napansa, ei toivoa taida olla.

Tuo isyysjuttu ei taida kumminkaan ihan noin helppo pala olla, kuten kuvittelet. Mikäli nainen sinut isäksi nimeää, et sinä selviä siitä ilman dna testiä. Uudesta ihmisestä sinun ei tietenkään tarvitse välittää tuon taivaallista, mutta ruokot kyllä maksat tai itket ja maksat.

Joo voihan sitä isäksi nimetä, mutta mihinkään testeihin en lähde kuin käsiraudoissa ja elareiden antaisin mennä ulosottoon. Kuten sanoin, olisin tuon onnettomuuden hetkellä mahdollisimman hankala ja vittumainen. Tämäkin asia toki ratkeaisi sillä, että nainen menisi fiksuna tekemään abortin, eikä pilaisi vauvakuumeen takia muiden elämää.Toisaalta hankalaa uskoa, että läheskään kaikki vahingossa raskaaksi tulleet haluavat yh-äidiksi jo lähtökohtaisesti.

Hmm, no eipä mulle juuri kukaan ole perään soitellut tai ainakaan suuttunut. Jos taas ovat todella aivoissaan elätelleet jotain fantasioita pysyvämmästä, niin oma mokansa, jos eivät ole mitään sanoneet. Minun alaani ei ole lukea muiden ajatuksia. Nykymaailma kyllä on minustakin raaka paikka näissä kuvioissa, metsästäjät ja haaskalinnut pärjäävät parhaiten. Ei ole kauhean suositeltavaa olla avoin ja "elää hetkessä" mitä tunteisiin tulee.

 

[pettter]

Mä en oikein tunnista itsestäni kaikkia noita piirteitä, mitä jotkut kehuu seurustelusta saavansa. Pitääkö siinä olla joku ongelma että tarvitsee esimerkiksi ymmärrystä ja hyväksyntää? Tietenkin kaikki kait jotenkin niitä kaipaa. Ei ole kivaa jos jotkut haukkuu, mutta pitääkö erikseen saada myös jotain kehuja? Tuolla puhutaan jostain arvostuksestakin. Miten se ilmenee ja tunnistaako sen itse että tarvitsee sellaista? Liittyykö tähän myös se kun joillain deittipalstoilla jengi kertoilee titteleitäkin. Kyllähän vaikkapa jääkiekossa on kiva tehdä maaleja ja voittaa, mutta joku maalipörssin voittaminen tuntuu paljon kaukaisemmalta ajatukselta olla tavoitteena, ja eikö se olisi vaivaannuttavaa hakea sitä palkintoa. Mä jotenkin symppaan enemmän Raimo Helmistä kuin Teemu Selännettä. En mä välttämättä miellä tätä niin että tyytyisi vähempään tai että ei olisi samoja mahdollisuuksia kehittyä tai esimerkiksi voittaa se maalipörssi. Ehkä jopa olisi hyvät edellytykset olla parempi pelaaja kun ei murehdi liikoja.

Oonkohan mä sitten jotenkin tunnevammainen vai suurin osa muista. Exässä esimerkiksi vitutti kun se tuntui usein olettavan että miehetkin tarvitsee samoja juttuja kuin naiset, vai tarviiko jotkut miehet sitten vaikkapa haleja kun vituttaa? Jonkun lähisukulaisenkin kuoltua jengi monesti kohtelee sua kuin mitäkin pikkulasta. Treffi-ilmoituksissa lukee usein että haluaa että toinen uskaltaa näyttää tunteensa. Siis mitä? Tietenkin välillä vituttaa ja silloin ehkä on hiljaisempi, mutta onko pakko kiukutella vaikka ei millään haluaisi. Ei nytkään ole mitään ettei näyttäisi tunteita, vai millaisia ihmeen tunteita joillakin sitten on. Kyllä mä kerron jos vaikka rakastan. Ja monesti oon kuullut että haluisinko mä puhua jostain sattuneesta jutusta lisää, mutta miksi hitossa pitäisi väkisin keksiä jotain puhumista kun ei mietikään mitään erikoista. Ensinhän tulee mieleen ajatukset ja sitten ihminen joko kertoo tai ei kerro niitä. Mä en tunnista ihmisen käyttäytymiseksi tai ajatustenjuoksuksi teinileffojen käsikirjoituksia enkä oikein aikuistenkaan rakkausleffoissa olevaa juonta. Monet puhuu esimerkiksi että teini-iässä on kovat paineet, mutta silloinhan se teini on itse lähtenyt mukaan sellaiseen ajatteluun. Mulle se ei ole koskaan ollut mikään oletus. Penskanakin keskityin leikkimään omilla leluilla enkä kyttäilemään mitä muilla on. Ehkä mä jollain tavalla elin pumpulissa kun en edes tiennyt että jotkut on joillekin kateellisia. Vähän mä ton uskon johtuvan myös kasvatuksesta, mutta hirveästi en viitsi puhua kun ei ole omia lapsia.

Joo tää nykymaailman pinnallisuus vituttaa usein. Kyllähän mäkin varmaan jotain 18v bimboblondeja ottaisin kainaloon jos lotossa kymmenen miljoonaa voittaisin, mutta ei se mitään vakavaa seurustelua olisi, mitä myöskään ei tunnu olevan jos kaksi tyyppiä feikkaa olevansa vaikka mitä. Ei naisten takia itseä haluaisi hirveästi muuttaa. Täytyy joku päivä tutkia tarkemmin noita deittisivustoja kun lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen oon taas sinkkuna. Tai no keväällä jo lähdin lätkimään, mutta ajattelin vähän poltella karstoja ja ryypiskellä hetken. Tänään jo yhtä saittia vilkuilin ja aika nihkeetä oli tarjonta. "Täällä taas. Josko sitä tällä kertaa löytyisi oma kulta. Mä rakastan Disneyn leffoja ja luen paljon Aku Ankkoja." Hohhoijaa. Tinderissä mä oon ollut jo pitempään ja tänään tuli taas pari uutta matchia, mutta aika vähissä on jalat maassa olevat tyypit. Kait joku itihippi jostain löytyy, jonka kanssa välillä hengailla. Rahalla sitten ne 18v pystytissit puoleksi tunniksi. Muuten joutuisi tyytymään johonkin välimuotoon. Harvemmin tuollaiset mitään kovin fiksuja ovat ja muutenkin eihän sitä omaa kultaa halua kohdella kuten noita pystyy. Kyllä se vaan on niin että miehellä pitäisi olla 2-3 eri kumppania eikä vaan yksi.

 

[JypFabu]

Joo voihan sitä isäksi nimetä, mutta mihinkään testeihin en lähde kuin käsiraudoissa ja elareiden antaisin mennä ulosottoon. Kuten sanoin, olisin tuon onnettomuuden hetkellä mahdollisimman hankala ja vittumainen. Tämäkin asia toki ratkeaisi sillä, että nainen menisi fiksuna tekemään abortin, eikä pilaisi vauvakuumeen takia muiden elämää.

Enkös kirjannut, että maksat, tai itket ja maksat. Tässä asiassa voit ihan keskenäs pohtia kumpi on itselles pienemmän riesan tie. Elämä ilman luottotietoja tai kolmasosa liksasta pakko - otettuna on ainoastaan sinulle hankalaa ja vittumaista, vaikka miten päin miettisit. Suurin osa naisista ei pidä sitä aborttia fiksuna, kun omalle kohdalle napsahtaa, suurimmalle osalle se on se kaikista viimeisin vaihtoehto, eikä sinun elämäsi sen rinnalla ole edes paskapaperin väärti, eikä pidäkään olla. Vastuuttomalle vastuuttoman palkka, se on oikeudenmukaista.

Jos sinun alaasi ei ole lukea muiden ajatuksia, miksi ihmeessä muilla olisi syytä lukea sinun ajatuksiasi, kuitenkin pelkässä paneskelussa syntyy jo ihmisille tyypillinen asia, vuorovaikutus, eli ihmisillä on pyrkimys ymmärtää toista ja tulla ymmärretyksi, se on kaksi suuntainen tie ja sulkemalla sen oman puolesi tiestä menetät kyllä oikeuden arvostella tai olla suosittelija yhtään kenenkään muun, kun itsesi tunteista ja niiden kohtaamisesta.

En tiedä tietenkö, mutta jonkinlainen yli ihmissyndrooma näistä sinun jutuistasi paistaa, toivottavasti löydät sisäisen ihmisesi ja kyvyn elää ja vanheta hiusten ja panokaverien vähetessä, sillä mitään muutahan ei elämältä ole luvassa, jos jatkat edelleen itseäsi kohtaamatta, toisiin ihmisiin itsetyydyttäen, siihen kelpaisi se kuuluisa oksanreikäkin inhimillisenä vaihtoehtona, vaikka mistäs sen puunkaan sielunelämää tietää, vaikka kuinka kiroisi taivaalle, että kaikkea sitä puuparka joutuu sietämään, tulis salama ja tappais.

 

[Prof. Puck]

Tätä samaa olen itsekin ihmetellyt. Tuntuu että tämä nykymaailma on niin sairas ja pinnallinen että ihmisen on oltava "tietynlainen" jotta kelpaa toiselle.

Jo nyt kuitenkin ajatellaan että ok, muutat itsesi sellaiseksi "unelma pakkaukseksi joka kelpaa naisille". Kun olet muuttunut oletko sitten tyytyväinen? Olet silloin jokin muu kuin oma itsesi, ja järjellä ajateltuna sinun pitäisi alkaa vituttamaan suuresti se toinen ihminen jonka vuoksi olet muuttunut, koska et kelpaa hänelle sellaisena kuin olet. Kelpaat vain tietynlaisena.

Jerry100, jokaisen on oltava "tietynlainen", että kelpaa jollekin, näin se vaan menee elämässä ja sama se on sinun vaatimuksessa suhteessa naisiin. En tiedä, nostattiko nuo aiemmin listaamani omainaisuudet miehessä, mitkä naisia noin keskimäärin miellyttävät ja jotka parantavat "saantimahdollisuuksia", tämän pienen paskamyrskyn tässä ketjussa, mutta jos, niin aika lahjakkaasti tuo listaus tuli väärinymmärretyksi monen taholta. En kohdista tätä nyt suoraan enkä varsinkaan pelkästään nimimerkki Jerry100:lle, vaikka häntä yllä lainasinkin. tekstin sisältö nyt vain sattui sopimaan hyvin siihen, mitä haluan tarkentaa.

Se, että nainen tuollaisiin (listaamiini) asioihin kiinnittää huomiota, ei juurikaan poikkea siitä, mitä miehet keskimäärin haluavat naisissa. Näin se nyt vaan on, niin parisuhdemarkkinoilla kuin muussakin elämässä, että parhaat viedään päältä ja muille jää jakojäännös, ja joillekin ei sitäkään. Ehkä tuosta listalta olisi voinut ottaa koko joukon ominaisuuksia pois, varsinkin kun se oli vastaus Hyman Rothin viestiin, joka ei varsinaisesti suhdetta edes halua, vaan panoseuraa, mitä minä en, btw, paheksu.

Mutta kyllähän ominaisuus "pantavan näköinen" siinäkin tapauksessa on tärkeä, molempiin suuntiin. Ulkonäköön voi kyllä vaikuttaa huomattavastikin, joten siinä olemme eri linjoilla. Vaikka pärstä nyt viittaisikin enemmän petolinnun perseeseen kuin Brad Pittiin, niin pitämällä itsensä kondiksessa liikkumalla ja muutenkin terveellisillä elintavoilla, pukeutumalla siististi jne.. voi paikata pärstävärkin vajetta huomattavasti. Ja onhan ne kauneusleikkaukset keksitty jo ajat sitten, jos sellaisen kokee oikeasti tarpeelliseksi. Uskallan silti väittää, ettei naisilla keskimäärin ole kuitenkaan samanlaista fiksaatiota "kiiltokuvapoikiin" kuin monilla miehillä yleensä naisen muodolliseen kompetenssiin. keskimäärin mies voi olla kiinnostava pienistä valuvirheistä huolimatta, kokonaisuus ratkaisee.

Yhden yön suhteissa puhelahjat merkitsevät vähintään yhtä paljon kuin ulkonäkökin, tämän uskallan sanoa faktana. Jos sosiaalisuus, verbaalius ja huumorintaju ei ole sun juttu, ja sille et myös mitään halua tehdä, kun itsensä kehittäminen ja muuttaminen olisi "teeskentelyä ja toiseksi muuttumista", niin voi voi, tasan ei mene nallekarkit!

Jutut, että naiset keskimäärin juoksisivat pelkästään rahan perässä, ovat jos eivät nyt suoranaista paskapuhetta, niin ainakin vahvaa liioittelua, jopa tekosyiden hakemista omalle saamattomuudelle. Esimerkiksi varallisuus, kunnianhimo, asema ovat vain tiettyjä signaaleja siitä, ettei kyseessä ole nahjus ja että kaverilla on kyky pärjätä elämässä ja kenties olla se luotettava tuki ja turva, silloin kuin tukea tarvitsee. Nämä ominaisuudet kuitenkin korreloivat jossain määrin sen kanssa, että kapasiteettia (joka on tietysti eri asia kun halu..) riittää satsata myös suhteeseen. Suurin osa meistä ihailee tai ainakin kunnoittaa henkilöitä, joilla on palava intohimo jotain asiaa kohtaan, ainakin jos se asia on edes jossain määrin yleisesti tunnustettu (vrt.. runkkauksen suomenmestari..) Eikä sen pärjäämisen tarvitse olla työ! Joillekin se on perhe, ja uskallan väittää, että sellaiset miehet ovat varsin arvostettuja, jopa kadehdittuja, naisten keskuudessa, jotka sataavat täysillä parisuhteeseen ja perheeseen. Eivät toki ne kaksikympiset vielä, mutta hiukan vanhemmat varmasti.

Ja muutenkin tässä nyt tietenkin täytyy tehdä selväksi, mistä ja minkäikäisista nuorista ja kauniista naisista kukin puhuu..? On kuitenkin hiukan toista puhua alle kolmekymppisistä likoista, jos kuitenkin tarkoittaa lähinna 20 pinnassa olevia nuoria tyttöjä, vielä miltei lapsia ajattelumaailmaltaan (ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi..). Juuri tämän kymmenen vuoden aikana ihminen kuitenkin kasvaa henkisesti aika lailla, joten en menisi niputtamaan esimerkiksi 28 vuotiasta 21 vuotiaan kanssa samalle lähtöviivalle. Elämäntilanne ja tavoitteet, ovat aika lailla erilaiset!

 

[MustatKortit]

@Prof. Puck : hyvä kirjoitus kokonaisuudessaan.

Haluaisin myös tuota viestiä mukaillen toistaa jo aiemmin kirjottamani tosiasian siitä, että naisen pokaaminen baarissa tai muuallakaan ei tosiaan vaadi superhyvää ulkoista olemusta tai paksua lompakkoa. Me miehet olemme ne, jotka monesti unelmoivat siitä täydellisestä pakkauksesta, mutta naisista moni on valmis antamaan mahdollisuuden jo sillä perusteella, että vaikutat mukavalta ja et haise paskalle.

Kaikkia naisia ei kukaan voi koskaan saada, mutta ihmettelen kyllä valitusta siitä, että naiset olisivat jotenkin ylimielisiä kranttuja. Eivät ole.

 

[BaronFIN]

Niin, mitäpä tehdä. Itse sain oman emäntäni kiinni vastaavalla tavalla 5 vuotta sitten samaisesta aiheesta ja väänsin rautalangasta etten koe oloani hyväksi asian suhteen ja olin kyyneliin saakka ahdistunut. Kaksi lastakin oli emännän kanssa.

"No, kaikki hyvin, plaa plaa plaa. En minä mitään tekisi."

Puoli vuotta sitten paljastui, että tuosta hetkestä alkoi varsin muodikas "salarakas" -kuvio hotelliyöpymisineen kaikkineen. Ei minun ahdistukseni merkannut pätkääkään vaimolleni. Hän halusi kaiken. Saatiin vielä kolmas lapsikin keskenämme.

Nyt tuo onkin sitten masentunut ja häpeissään teostaan ja minä saankin olla se tuki ja turva toisen paskamaisuudelle. Tähän on helppo huutaa, että "nössö, jättäisit sen!", mutta lasten takia sitä kestää kummasti, kun yhteiselo kuitenkin sujuu muuten. Mutta luottamusta ei ole pätkääkään, valitettavasti.

Eli Fiftie: et tehnyt mitään väärää. Ihmiset osaavat kyllä venyttää moraaliaan omien tarpeiden mukaan.

 

[Hyman Roth]

Mitä vittua sitä tehdä, kun saa tietää, että tyttöystävä kirjoittelee exänsä kanssa, kuinka niillä on ikävä toisiaan jne. Nähneet eivät oo toisiaan tai mitään, mutta kuitenkin. Asiasta kun ei vielä voi edes sanoa, koska tuli luettua tyttöystävän facebookkia, josta tämä juttu selvisi. Typerästi tehty omalta kohdalta tuo, mutta kuitenkin. Jättää ei millään haluaisi, kun siihen ei tunnu pystyvän jne. Ihme avautuminen. :D

En halua maalata piruja seinille, mutta en ihmettelisi jos tulevaisuudessa tulet vielä itse jätetyksi ja taustalta löytyy vielä lisäksi jokin pettämiskuvio. Toivottavasti ei, mutta nosta asia pöydälle naikkosen kanssa mitä pikimmiten.

 

[BOL]

@Fiftie Kikkelis, kokkelis, mitäs läksit. Epäilyksen siemen on nyt kylvetty ja sinulla on nyt erilaisia vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi:

1.) Olet hiljaa ja kärsit mielessäsi. Epäilet kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Joko syystä tai aiheetta. Et voi tietää.

2.) Tunnustat tekosi ja vaadit selitystä. Luottamus voi mennäkin sinulta ja voi olla, että suhde kaatuu siihen, että tilaisuus tekikin sinusta varkaan eikä sinuun voi luottaa.

3.) Otat happea ja tarkkailet tilannetta. Toista et voi omistaa, etkä hänen ajatuksiaan hallita. Minkälainen uhka hänen tunteensa ex-kumppaniaan kohtaan sinulle todellisuudessa on? Jos toinen ikävöi yhteisiä hetkiä pitkäaikaisen ERON jälkeen tai muistelee lämmöllä yhteisiä hetkiä, onko se automaattisesti pettämistä? Jos ei nyt, niin varmasti heti, kun se vain on mahdollista? Vai onko? Voiko olla mahdollista, että kysymyksessä on ollut ns. "heikko hetki" eikä sillä oikeasti ole teidän suhteellenne mitään merkitystä?

Osaan omasta puolestani sanoa vain, että itse pyrin viimeiseen asti välttämään tilanteita, joissa voin nähdä jotakin, jota ei ole silmilleni tarkoitettu. En siis lue puolisoni viestejä tai urki hänen asioitaan, vaikka kuinka mieli tekisi. Miksi? Siksi, etten täysin luota siihen (itseeni), etten tekisi oikeasti täysin merkittömästä asiasta suurta numeroa ja omalla toiminnallani vaarantaisi suhdetta. Kutsun sitä itsesuojeluvaistoksi. Se myös tarkoittaa sitä, että mun on pakko luottaa siihen, että toinen oikeasti haluaa olla kanssani. Voi olla, että haukkaan paskaa ja minulle käy kylmät. Mutta voi myös olla, että tässä käy vielä hyvin.

Tsemppiä. Jokainen tekee niin kuin parhaaksi sillä hetkellä näkee. Joskus tulee tehdyksi virheitä, mutta niistä voi ottaa jatkoa varten oppia ja välttää samoja virheitä jatkossa.

 

[Klose16]

Joo no, jos ne näkee toisiaan, niin sitten varmasti vois pettääkkin, jos itse esim. olen silloin kaukana porukoilla. Asiasta ei vaan oikeen voi puhua helposti, kun kerran luki facebookkia ja se ei tiedä siitä. :S

Ei kannata oikeasti lähteä näihin. Kerrotaas oma kokemus aiheesta.

Chattailin yhden 20+ naisen kanssa messengerissä, ja tämä oli oikein varsin mukava, näytti kuvansakin pikapikaan ja juttu luonnisti. Kertoi olevansa eronnut suhteesta pari kuukautta sitten, joten oli vähän varovaisella mielellä kuitenkin liikkeellä mutta olimme erokokemuksinemme "samoja". Molemmilla oli samanlaisia mielenkiinnon kohteitakin ja tapaamisestakin tuli puhetta, lopulta jopa alustavine suunnitelmineen - ehdotti paikkaakin.
Uteliaana tsekkasin toki fb:n...

Sieltähän tulikin heti nappiosuma, ja siitä sitten aikajanaa... Jossa morsio iloisesti julisti uutista poikaystävänsä kanssa tapahtuneesta kihlauksesta, sormus nätisti kimmeltäen tms. ja joku siellä jo myötäiloisena onnitteli. Tämä updeitti oli muutaman tunnin vanha.

Aivan kahjoja nämä ovat ja älä hyvä mies lähde tuohon kelkkaan! EI pettäjille.

 

[PataJaska]

Ei kannata oikeasti lähteä näihin. Kerrotaas oma kokemus aiheesta.

Chattailin yhden 20+ naisen kanssa messengerissä, ja tämä oli oikein varsin mukava, näytti kuvansakin pikapikaan ja juttu luonnisti. Kertoi olevansa eronnut suhteesta pari kuukautta sitten, joten oli vähän varovaisella mielellä kuitenkin liikkeellä mutta olimme erokokemuksinemme "samoja". Molemmilla oli samanlaisia mielenkiinnon kohteitakin ja tapaamisestakin tuli puhetta, lopulta jopa alustavine suunnitelmineen - ehdotti paikkaakin.
Uteliaana tsekkasin toki fb:n...

Sieltähän tulikin heti nappiosuma, ja siitä sitten aikajanaa... Jossa morsio iloisesti julisti uutista poikaystävänsä kanssa tapahtuneesta kihlauksesta, sormus nätisti kimmeltäen tms. ja joku siellä jo myötäiloisena onnitteli. Tämä updeitti oli muutaman tunnin vanha.

Aivan kahjoja nämä ovat ja älä hyvä mies lähde tuohon kelkkaan! EI pettäjille.

Tämä tarina toi väistämättä mieleen oman kokemukseni siitä, miten katalia naiset ovat. Ja tämä(kin) tarina on tosi:

Vuosi lieni 2001, eli olin ihan parikymppinen koltiainen ja nuorten suosimassa yökerhossa Porissa (jos joku porilainen tätä lukee, niin kyseessä tuon ajan paikallinen legenda NiteTrain). Kaverini oli menossa jossain päin paikkaa, eli istuin yksin tiskillä ja siinä sitten joku neitokainen tuli juttelemaan, ja varmaan noin vartissa kävi selväksi että jossain määrin hänellä siinä oli tarkoitus liiveihinkin uida. Hän kertoi olevansa eronnut ja minä olin sinkku itsekin, joten ei siinä sitten ollut syytä sen kummemmin toppuutellakaan. Kunnes yhtäkkiä tunsin miten minua työnnettiin selästä ja lensin baarijakkaralta voimalla lattialle. Tämän jälkeen kuulin mimmin huutavan: "mitä helvettiä sä teet, mä saan olla kenen kanssa haluan, me on erottu jo melkein tunti sitten"!! En ollut uskoa korviani..

Kävi todellakin ilmi, että teknisesti ottaen tytteli ei valehdellut: hän oli jättänyt poikaystävänsä kyseisessä baarissa 45 minuuttia aiemmin! Eikä poikaystävä ollut siltikään päässyt yli, ihme takertuja :D käytännössähän tässä hänellä lieni taka-ajatukseni vain näyttää exälle, että vientiä kyllä on, tehdä mustasukkaiseksi.. onneksi minua ei sitten sen kummemmin tarvittu enää sen jälkeen pariskunnan draaman välikappaleeksi

Nainen - kyllä se on luomakunnan katalin peto

 

[Rod Weary]

Jaa täällä puhutaankin välillä tytöistä eikä naisista. Helpottaa hiukan asettaa oikeisiin mittasuhteisiin nuo elämän kiemurat. En vedä mitään ikäkorttia tähän väliin, mutta kyllähän aikuiset hoitavat asioita hiukan eri tavalla.

 

[Trenchtown]

En vedä mitään ikäkorttia tähän väliin, mutta kyllähän aikuiset hoitavat asioita hiukan eri tavalla.

Olin jo eilen kirjoittamassa kommenttia täällä esillä olleeseen "luin sen feisbuukia" -juttuun, mutta kesken kirjoittamisen tajusin, että tässä on varmaankin kyse jostain parikymppisestä tyttösestä, joten mitkään sellaiset "ota asia rohkeasti ja rehellisesti esille" -neuvot eivät toimisi. Enkä tällä halua nostaa itseäni jalustalle. Asia vaan on noin kuin lainaamassani sanotaan, aikuiset hoitavat asioita hiukan eri tavalla.

Jos suhteessa ei ole luottamusta, se ei tule pidemmän päälle toimimaan. Toki sitä voi vuoden-pari hampaat irvessä yrittää, kunnes lopulta luovuttaa. Helpompi olisi pistää salailija matkoihinsa heti, ehkä itkeä ne yksinjäämisen itkut, käsitellä asia ja ei kun eteenpäin.

*e*

Eniten ärsyttää se, että kun tämä kyseinen eksä on niin läpeensä paska ja saamaton ihminen, joka ei oo juuri mitään hyvää tyttöystävälle tehnyt, että miks sellasta paskakasaa pitää edes ajatella, kun ite kumminkin kohtelee ja arvostaa toista oikeasti.

Onpa ihan saatanan ihmeellistä, että mimmi lämpeää oletettavasti lipeäkieliselle rentulle. En tahtoisi yleistää, mutta oma kokemukseni on se, että yllättävän moni mimmi lämpenee rentulle. Kun lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja tekee sen vakuuttavasti, niin moni typy on messissä. Meikäläinenkin on naamaltaan ja kropaltaan keskiverto riihipiru, mutta sana on aina ollut hallussa. Tarkoitus ei ole leveillä, mutta monta naista (tyttöä) olen kaatanut kauniilla puheella, joka on sisältänyt lähinnä tyhjiä sanoja. Ja usein niissä oli vielä se, että mitä enemmän olin välinpitämätön ja töykeäkin, niin sitä enemmän ne tytöt kyytiin halusivat. No joo, tämä tietenkin on kärjistys, mutta pointti tullee selväksi.

 

[Rod Weary]

Olin jo eilen kirjoittamassa kommenttia täällä esillä olleeseen "luin sen feisbuukia" -juttuun, mutta kesken kirjoittamisen tajusin, että tässä on varmaankin kyse jostain parikymppisestä tyttösestä, joten mitkään sellaiset "ota asia rohkeasti ja rehellisesti esille" -neuvot eivät toimisi.

Todennäköisesti olet oikeassa. Ja samaan hengenvetoon haluan todeta, että nuoruus ja kypsyys eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Mutta tällaisen kalkkiksen on pirun hankala antaa pätevää neuvoa sellaiselle, joka luultavasti tulkitsee sen väärin, tai sitten neuvoni on ylipäänsä huono. Jos palataan tuohon feisbuuk/tinderisukupolveen, niin antaa mennä kukasta kukkaan vaan heti, jos kumppanissa joku asia mättää noin pahasti. Kokemuksista viisastuu, mutta ihan joka korttia ei ehkä tuossa vaiheessa kannata katsoa loppuun asti. Niin ja toisen feisbuukit kannattaa keskimäärin jättää lukematta. Kyllä sen sitten tietää, kun molemmat ovat tosissaan ja jotain kestävämpää on menossa. Ehkä.

 

[Artturenos]

Jaa täällä puhutaankin välillä tytöistä eikä naisista. Helpottaa hiukan asettaa oikeisiin mittasuhteisiin nuo elämän kiemurat. En vedä mitään ikäkorttia tähän väliin, mutta kyllähän aikuiset hoitavat asioita hiukan eri tavalla.

Olin jo eilen kirjoittamassa kommenttia täällä esillä olleeseen "luin sen feisbuukia" -juttuun, mutta kesken kirjoittamisen tajusin, että tässä on varmaankin kyse jostain parikymppisestä tyttösestä, joten mitkään sellaiset "ota asia rohkeasti ja rehellisesti esille" -neuvot eivät toimisi. Enkä tällä halua nostaa itseäni jalustalle. Asia vaan on noin kuin lainaamassani sanotaan, aikuiset hoitavat asioita hiukan eri tavalla.

Sen verran on sanottava, että omasta kokemuksestani naisen käytökseen valehtelun/pettämisen suhteen ei vaikuta ikä olenkaan. Tullut itse mietittyä ja mielenkiinnosta juteltua naisten kanssa aiheesta erityisen paljon.

Nähdäkseni hyvin monet naiset kokevat jonkinlaista ikääntymisen tuskaa, ja haluavat pönkittää itsetuntontoaan jonkinlaisilla irtosuhteilla. Ulkonäkö paineet ovat kovat naisten maailmassa "kelpaanko enää kenellekkään". Naisen moraalista sitten on kiinni, kuinka pitkälle tämä itsetunnon tutkiskelu on mennäkseen. Kaikki tietysti eivät ole tämän kaltaisia, mutta väitän että useammat kuin osaamme olettaakkaan.

Kerran ystävystyin yhteen itseäni huomattavasti vanhempaan naiseen 40v, jonka kanssa oli luottamus puolin jos toisin. Jossain vaiheessa kysäisin häneltä, että "kerroppa onko sinulla yhtään tuttavaa, jonka tiedät olevan ollut koko elämänsä uskollinen?" vastaus oli häkellyttävä-"saattaa olla yksi, en ole tosin hänestä aivan varma".

Nuoremmilla taas sitten perusteet epärehellisyydelle löytyvät siitä, että viellä haetaan kokemuksilla sitä omaa tyyliään ja paikkaa elää. Ei tuo naisen elämä ikinä ole sen valmiimpi, aina tuntuu löytyvän joku syy valehdella, oli ikä mikä tahansa. Totta on tosin se, että vanhemmat naiset ovat sen verran kokeneita, että eivät jää kiinni salaisista puuhistaan siinä missä jotkut teinit. vanhemmat naiset ovat myös kokeneempia valehtelemaan, ja pystyvät siihen huomattavan paljon vakuuttavammin kuin nuoremmat toverinsa.

Vanhemmat naiset ovat niitä kaikkein parhaimpia ja vakuuttavimpia valehtelijoita. Sieltä yleensä löytyy kokemusta elämän varrelta, jos minkälaisesta tilanteesta, jonka takia puntti ei enää välttämättä tutise löytää keinoja ulos hankalasta tilanteesta valheen avulla. Teini helpommin murtuu henkisessä paineessa, jonka huono omatunto tuo, mutta vanha konkari saattaa olla huomattavasti vakuuttavampi paineen alla. Teinin reaktio saattaa olla helpommin ottaa jalat alleen suhteesta, vaihtaa miestä ja pyrkiä aloittamaan uudelta pohjalta. Vanhempi toveri taas saattaa jo tiedostaa, ettei ongelma miestä vaihtamalla parane, ja elämäntilanne saattaa myöskin olla jo niin, että miehestä eroaminen on hankalaa.

Miehen ei misään tilanteessa pidä suuttua naiselle siinä tilanteessa, kun nainen avaa jotain arkaa asiaa, jos haluaa kuulla asiat rehellisesti. Pitää olla todella rauhallinen ja mustasukkainen reaktio kyllä karkoittaa naiset puhumasta totuutta aika tehokkaasti. Monet naiset eivät siksi ikänä tule puhumaan miehilleen totta mistään kipeästä aiheesta, koska pelkäävät mustasukkaista reaktiota aiheeseen kuin aiheeseen.

 

[MacRef]

Kehoita ko. naista hakemaan itselleen apua ja käske kerran vielä lopettamaan tuo sun häiriköiminen. Tuossa pitää olla tyly ja kylmä. Ja kerro, että jos vielä jatkaa, niin olet yhteydessä viranomaisiin.

Jos vielä jatkaa, ota yhteys poliisiin ja hae vaikka lähestymiskieltoa. Tarvittaessa, jos vielä mesoo tuolla itsensä tappamisella, ota kerran yhteys myös johonkin lääkäripäivystykseen tai paikalliseen mielenterveystoimistoon tms. ja kerro, että ko. henkilö on uhannut tappaa itsensä ja anna heidän hoitaa homma jatkossa. Ja sen jälkeen et enää pidä mitään yhteyttä. Ei ole sinun tehtäväsi tuota naista nyt pelastaa ja auttaa.

 

[BaronFIN]

Näen näin nopeasti kaksi vaihtoehtoa.

a) Lääkäriin yhteys ja matka psykiatrian osastolle M1-lähetteellä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen arvioon. Perusteeksi riittää jo itsetuhoiset ajatukset ja niillä uhkaileminen. Sinulla on kuvia puhelimessa todisteena (ellet ole poistanut) ja tätä on jatkunut jo jonkin tovin.

Kukaanhan ei halua hänelle pahaa. Mutta jonkinlainen herätys ja tönäys oikeaan suuntaan ammattilaisen toimesta.

b) Toinen vaihtoehto on sinun muuttaa ja pistää kaikki tiedot itsestäsi salaisiksi. Kyllä sillä siitä eroon pääsee. Sosiaalisessa mediassa on varsin käteviä suodattimia myös tällaisen häirikön blokkaamiseen.

It's up to you kumpi vaihtoehto on toimivampi.

 

[Klose16]

Leffaa nimeltä Fatal Attraction (Vaarallinen suhde) voi suositella tässä vaiheessa. Pääosissa Michael Douglas ja Glenn Close. Tuli mieleen pitkästä aikaa noista kirjoitetuista tarinoista...

 

[Hyman Roth]

Seuraavan itsariviestin tullessa vastaa hänelle, että "Anna mennä vaan, ei tule ikävä." Itse tein joskus noin, kun keskellä yötä soiteltiin ja uhattiin hypätä parvekkeelta asfalttiin. Ja kappas kummaa, seuraavana päivänä eukon instagram oli ladattu täyteen pelkkää hymyä olevia kuvia kauniissa talvisäässä. Bluffi kannattaa katsoa ja olla suostumatta pompottamiseen. Ihmiset, jotka uhkailevat noilla jutuilla eivät yleensä ikinä ole sitä tekemässä. Kyse on toisen ihmisen hallitsemisesta ja kusipäisyydestä.