Itse törmäsin siihen oikeaan heti rippikesää seuranneena talvena ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ihan kuule neitsyestä saakka kouluttanut omakseni tuohon aikaisempaan sekoiluun liittyen eikä siitä sen enempää.
Nyt tosiaan vuosia 20 takana ja kolme lastakin, mutta yhteiselo kaikkea muuta kuin niin sanotusti helppoa arkea. Puolisoni on sairastumassa/sairastunut masennukseen ja mielialalääkitys alkamaisillaan. Repikää siitä huumoria. Nyt ei vaan löydy voimaa katsoa tulevaan ja jaksaa. Koko arki ja arjen pyöritys on kaatunut minun syliin. On oikeastaan ollut sitä jo vuosia, mutta nyt puolisoni ei jaksa sitäkään vähää kuin aiemmin. On tuolla itsetuhoisia ajatuksiakin taustalla. Millään ei oikein ole enää väliä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin mielialalääkkeissä lähdetään vuodesta liikkeelle. Tasoittaa jollain tavalla huippuja sekä niitä syvimpiä kuoppia. Täällä on varmasti kokemuksia mielialaläälkkeistä? On sen verran lennokasta tekstiä joillakin, että lääkitys on niin sanotusti kohdallaan. Tai sitten ei ole.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, että onko tulevaisuudessa puolisoni vain tasalaatuinen zombie, joka painaa menemään eteenpäin tottumuksen voimalla. Onko kyseessä sama persoona vai pelkkä muisto hänestä? Pitääkö vain luottaa ajan parantavaan voimaan ja uskoa meidän molempien puolesta tulevaan. Meillä oli ero todella lähellä keväällä, mutta minä päätin antaa anteeksi ja minä päätin jatkaa. Minä halusin olla armollinen, mutta puolisoni jäi kuoppaan josta ei pääse ylös. Ilman lapsia en edes pyörittelisi näitä asioita, mutta lasten takia ihminen tekee kummasti vaikka mitä.
Nyt tosiaan vuosia 20 takana ja kolme lastakin, mutta yhteiselo kaikkea muuta kuin niin sanotusti helppoa arkea. Puolisoni on sairastumassa/sairastunut masennukseen ja mielialalääkitys alkamaisillaan. Repikää siitä huumoria. Nyt ei vaan löydy voimaa katsoa tulevaan ja jaksaa. Koko arki ja arjen pyöritys on kaatunut minun syliin. On oikeastaan ollut sitä jo vuosia, mutta nyt puolisoni ei jaksa sitäkään vähää kuin aiemmin. On tuolla itsetuhoisia ajatuksiakin taustalla. Millään ei oikein ole enää väliä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin mielialalääkkeissä lähdetään vuodesta liikkeelle. Tasoittaa jollain tavalla huippuja sekä niitä syvimpiä kuoppia. Täällä on varmasti kokemuksia mielialaläälkkeistä? On sen verran lennokasta tekstiä joillakin, että lääkitys on niin sanotusti kohdallaan. Tai sitten ei ole.
Olisin kiinnostunut kuulemaan, että onko tulevaisuudessa puolisoni vain tasalaatuinen zombie, joka painaa menemään eteenpäin tottumuksen voimalla. Onko kyseessä sama persoona vai pelkkä muisto hänestä? Pitääkö vain luottaa ajan parantavaan voimaan ja uskoa meidän molempien puolesta tulevaan. Meillä oli ero todella lähellä keväällä, mutta minä päätin antaa anteeksi ja minä päätin jatkaa. Minä halusin olla armollinen, mutta puolisoni jäi kuoppaan josta ei pääse ylös. Ilman lapsia en edes pyörittelisi näitä asioita, mutta lasten takia ihminen tekee kummasti vaikka mitä.