Naisasiat

[nummenkallio]

Mitä kaikkea tarkoitat tällä? Onko se muka liikaa parisuhteen kannalta, jos esim pe tai la iltana vetää työ- tai kouluviikon päälle mukavat tumut? Koska näinhän iso osa meistä sinkkujäbistä tekee kuin jonkin sisäisen kellon ohjaamina..

Noin olen minäkin tehnyt, niin sinkkuna kuin parisuhteessakin. Ja olen saanut huomata, että naiset eivät siitä välttämättä tykkää. Siksi olen pyrkinytkin vähentämään baareissa luuhaamista ja kaikkea muutakin tissuttelua. On tietysti niitäkin naisia, jotka tykkäävät läträtä, mutta itse en ole ajatellut sellaisen naisen kanssa loppuelämääni viettää. Mutta tämä on varmaan osin ikäkysymyskin. Sekä miehet että naiset viihtyvät yleensä hyvin radalla kahden- ja kolmenkympin välissä, sen jälkeen moni alkaa lopetella ja keksiä muuta tekemistä. Mutta jos on ollut radalla tauotta kahdestakympistä neljäänkymppiin, niin sinne kyllä jää.

Veikkaisin kuitenkin että yleisin syy miehen sinkkuuteen on ujous, epävarmuus jne. Sillä miehellä jolla on oma koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, mutta on kuitenkin sosiaalinen ja käy baareissa yms paikoissa missä niitä naisia voi tavata, on kuitenkin melko hyvät edellytykset tavata naisia ja saada sitä kautta parisuhde.

Jos miehellä on koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, ja tämä mies saa jonkun naisen kämpilleen houkuteltua, niin kyllä se nainen lähtee sieltä saman tien, kun sen kämpän näkee. Mutta se on kyllä totta, että ujous ja epävarmuus ovat myös yleisiä sinkkuuden syitä. Jotenkin vain aavistelen, että se ujous ja epävarmuus johtaa siihen, että vastakkaista sukupuolta ei uskalla lähestyä kuin humalassa, ja tuosta voi seurata tunnetusti varsin säännöllistä ja reipastakin alkoholinkäyttöä.

Anteeksi, nauroin ääneen :D. Mihin tutkimukseen mahdat näillä tuloksilla viitata?

Jos täällä esiteltäisiin vain tutkimustuloksia, niin keskustelu olisi paljon hiljaisempaa. Etkä ole tainnut itsekään kovin akateemisia perusteluja väitteillesi esittää, vaan ihan rohkeasti omista kokemuksista ja mutuna on kaikki tullut. Eikä siinä mitään, kyllä minä hyväksyn näistä asioista puhuttaessa mutuilutkin, vaikken välttämättä ole samaa mieltä, koska kokemuksetkaan eivät ole samoja. Kumpi tuossa muuten kirpaisi, se naisten toisinaan katteeton nirsousko? Mielestäni esitin hyvin tasapuolisesti kummankin sukupuolen yleisimmät pariutumisen esteet, tai ainakin yhdet yleisimmistä.

 

[Hyman Roth]

Noin olen minäkin tehnyt, niin sinkkuna kuin parisuhteessakin. Ja olen saanut huomata, että naiset eivät siitä välttämättä tykkää. Siksi olen pyrkinytkin vähentämään baareissa luuhaamista ja kaikkea muutakin tissuttelua. On tietysti niitäkin naisia, jotka tykkäävät läträtä, mutta itse en ole ajatellut sellaisen naisen kanssa loppuelämääni viettää. Mutta tämä on varmaan osin ikäkysymyskin. Sekä miehet että naiset viihtyvät yleensä hyvin radalla kahden- ja kolmenkympin välissä, sen jälkeen moni alkaa lopetella ja keksiä muuta tekemistä. Mutta jos on ollut radalla tauotta kahdestakympistä neljäänkymppiin, niin sinne kyllä jää.

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

 

[JYP#44]

Jos miehellä on koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, ja tämä mies saa jonkun naisen kämpilleen houkuteltua, niin kyllä se nainen lähtee sieltä saman tien, kun sen kämpän näkee.

Pasilla on tälläkin hetkellä joku naisystävä, ainakin mitä jotain videoita vilaisin joskus vahingossa ja facebook puoltaa tätä asiaa. Ja Pasilla on tietääkseni ainakin yksi poika, jonka äiti tuo nainen ei ole, eli tuo nykyinen emäntä ei ole mikään yksittäistapaus.

Ja kyllä ihan omassa tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa melko reppana mies on jostain itselleen naisen lopulta löytänyt. Enemmän melkein nuo siistit ja suht raittiit, mutta niin ujot miehet ovat yksin. Mutta tämä tosiaan vain omaa havaintoa, tutkimus aiheeseen liittyen olisi kyllä mielenkiintoinen.

 

[pettter]

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

Heh. Niinpä. Tai sama kait se on juoko vai käykö esimerkiksi kuntoilemassa tai jätkien kanssa muussa harrastuksessa. Tietenkin parisuhteen eteen pitää tehdä asioita, mutta ihan tossun alle ei kannattaisi heittäytyä. En mä ainakaan sellaista naista halua, joka ei antaisi miehen tehdä niitä juttuja mistä se tykkää. Toi asuntojuttukin vähän pisti silmään kun en mitään erityisen pinnallisia naisia etsi, mutta toisaalta onhan se Viherahon kämppä kyllä aika läävä.

 

[nummenkallio]

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

Voihan sitä vaikka harrastaa liikuntaa. Käydä lenkillä ja salilla. Voi lukea kirjoja ja katsella leffoja. Voi käydä matseissa ja seurata urheilua. Voi harrastaa valokuvaamista ja pyöriä kameran kanssa ympäriinsä. Voi käydä näyttelyissä. Voi sisustaa asuntoaan. On paljon asioita, joita voi tehdä selvin päin. Se kuitenkin myönnettäköön, että rokkikeikoille ei oikein selvin päin taivu.

Myönnän itsekin harrastaneeni tuota baarittelua ihan viime vuosiin saakka, eli reilusti kolmenkympin yli. Ja kuten sanoin, ei se jossain kahden- ja kolmenkympin välissä niin suuri ongelma olekaan, itse jaksaa paremmin ja naisetkin jaksavat ja sietävät sitä yleensä paremmin. Mutta jossain kolmenkympin tuolla puolen asia muuttuu. Olen ainakin itse huomannut, että oman ikäiseni naiset eivät enää paljon radalla pyöri, eivätkä myöskään käytä kovin paljon alkoholia. Ja minusta se on ihan okei. Tuosta on seurannut se, että olen itsekin tarkistanut omia elintapojani, eikä siitä ole seurannut mitään muuta kuin hyvää. Alkoholin käyttöä en ole toki kokonaan lopettanut, mutta olen vain keksinyt paljon muutakin tekemistä kuin sen ainaisen kaljanjuonnin ja baarissa istumisen.

Ja kyllä ihan omassa tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa melko reppana mies on jostain itselleen naisen lopulta löytänyt. Enemmän melkein nuo siistit ja suht raittiit, mutta niin ujot miehet ovat yksin. Mutta tämä tosiaan vain omaa havaintoa, tutkimus aiheeseen liittyen olisi kyllä mielenkiintoinen.

No ovathan nuo havainnot ainakin osa totuutta. Itse olen nähnyt sivusta, kuinka pasiviherahomainen elämäntyyli karkottaa naiset, mutta tietenkin on maamme sinkkumiesten kannalta hyvä uutinen, ettei näin aina olekaan. Se kyllä kiinnostaisi tietää, millaiset naiset näiden pasiviherahojen kanssa sitten viihtyvät.

 

[BOL]

Jos täällä esiteltäisiin vain tutkimustuloksia, niin keskustelu olisi paljon hiljaisempaa. Etkä ole tainnut itsekään kovin akateemisia perusteluja väitteillesi esittää, vaan ihan rohkeasti omista kokemuksista ja mutuna on kaikki tullut. Eikä siinä mitään, kyllä minä hyväksyn näistä asioista puhuttaessa mutuilutkin, vaikken välttämättä ole samaa mieltä, koska kokemuksetkaan eivät ole samoja. Kumpi tuossa muuten kirpaisi, se naisten toisinaan katteeton nirsousko? Mielestäni esitin hyvin tasapuolisesti kummankin sukupuolen yleisimmät pariutumisen esteet, tai ainakin yhdet yleisimmistä.

Mutu ja omat käsitykset eivät oikein ole minkään arvoisia, jos niille ei löydy elävästä elämästä riittävästi katetta. Sanalla nirso on hyvin negatiivinen kaiku enkä välttämättä näe, että sinkkunaiset kokevat itsensä niin paljon paremmiksi kuin tarjolla olevat miehet, että siitä voisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin sanoisin, että ihmiset eivät tunne itseään riittävän hyvin voidakseen saavuttaa tasapainoisen parisuhteen. Eli, ei tiedetä, mitä varsinaisesti mieheltä/naiselta halutaan ja siksi sitä ei löydykään ja kukaan ei kelpaa.

 

[cornix]

En ole koskaan havainnut naisissa mitään yletöntä nirsoutta. Ja parisuhdeasioissa toivottavasti mahdollisimman moni menee sillä nirsousasteella, että vain paras ja sopivin kumppani kelpaa. Kaikenlaisia kriteerejä on luonnollisesti olemassa, mutta niissä on julmetusti joustovaraa jos toinen vaan sattuu muuten kolahtamaan. Tuo kuulostaa hiukan selittelyltä, paeta tuollaisen epämääräisen nirsoilukortin taakse. Ehkä omassa käytöksessä ja habituksessa onkin se vika jos ei yksikään hyvä tyyppi tule kriteereissään vastaan...

 

[nummenkallio]

Mutu ja omat käsitykset eivät oikein ole minkään arvoisia, jos niille ei löydy elävästä elämästä riittävästi katetta. Sanalla nirso on hyvin negatiivinen kaiku enkä välttämättä näe, että sinkkunaiset kokevat itsensä niin paljon paremmiksi kuin tarjolla olevat miehet, että siitä voisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

No mistä se mutu ja ne omat käsitykset tulevat? Nimenomaan elävän elämän esimerkeistä. Minusta tämä on ihan itsestään selvää. Ja en tiedä, miten paljon ihmisen pitää kerätä elämänkokemusta, ennen kuin sitä katetta elävästä elämästä on riittävästi. Ehkä sitä ei parikymppisenä ole vielä tarpeeksi, mutta kyllä nelikymppinen on yleensä nähnyt parisuhteita ja parisuhdemarkkinoita jo sen verran, että yleistettävää näkemystäkin löytyy. Sanothan sinäkin, etteivät sinkkunaiset mielestäsi erityisemmin nirsoile, ja varmaan sinulla on kokemuksia siitä, että asia näin on. Mutta jos olisikin niin, että katsoisimme asiaa eri puolilta (=eri sukupuolten näkökulmasta), niin näkemyserot eivät enää olisi mikään ihme.

Ennemminkin sanoisin, että ihmiset eivät tunne itseään riittävän hyvin voidakseen saavuttaa tasapainoisen parisuhteen. Eli, ei tiedetä, mitä varsinaisesti mieheltä/naiselta halutaan ja siksi sitä ei löydykään ja kukaan ei kelpaa.

Tämä itsetuntemuksen puute voi toki olla totta. On ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat, mutta tietävät kyllä hyvin, mitä eivät halua. Ja usein se lista tahtoo vain venyä iän myötä. Mutta eihän tämäkään sulje pois nirsoutta. Itsetuntemuksen puutetta voi olla myös se, että arvioi itsensä pahasti yläkanttiin, jolloin vaatimukset kumppaninkin suhteen menevät monesti lähes taivaisiin. Ja kyllä, tämä harha voi olla kummallakin sukupuolella, mutta on täälläkin jo sanottu, kummalla se on useammin.

Ja parisuhdeasioissa toivottavasti mahdollisimman moni menee sillä nirsousasteella, että vain paras ja sopivin kumppani kelpaa. Kaikenlaisia kriteerejä on luonnollisesti olemassa, mutta niissä on julmetusti joustovaraa jos toinen vaan sattuu muuten kolahtamaan.

Eli pitäisi vaatia vain parasta, mutta silti kriteereistä voi tinkiä paljonkin? Kovin ristiriitaista. Tämä kuulostaa juuri siltä, ettei mitään kovin tarkkoja kriteerejä kannata koskaan asettaakaan, koska toinen voi kolahtaa niistä huolimatta. Ja näinhän se varmaan onkin. Silti joitain poissulkevia kriteerejä on ainakin minun pakko pitää. Yksi liittyy siisteyteen: jos nainen ei osaa pitää itseään tai kotiaan siistinä, niin kierrän kyllä kaukaa, vaikka olisi muuten kuinka hyvä tyyppi tahansa. Tällaisiakin on tullut vastaan, ja ymmärrän kyllä, jos naisella on sama kriteeri miehistä. Kas, minäkin olen nirso, tunnustin juuri.

 

[adolf]

Ihmiset yleensäkin arvostavat sitä, että toisella on mielenkiintoa tutustua siihen ihmiseen itseensä eikä johonkin kriteereistä koostuvaan pakettiin. Se että toisen kanssa saa luvan olla oma itsensä, niin eiköhän tuo ole jokaisen terveen ja toimivan ihmissuhteen kulmakivi.

Hmmm... tuo nummenkallion asioiden vaikeaksi vääntäminen kuulostaa aika epätoivoiselta.

En itse tiedä, en ole pahemmin ajatellut asiaa näin vaikeasti koskaan.

Toki on niin että ihminen valehtelee jos väittää että mitään kriteerejä ei ole ja mikä tahansa kelpaa. Kaikilla niitä joitain kriteerejä on, mutta se että asioita pitäisi vatkata jotenkin koko ajan noin hankalasti, niin onks tuossa kauheasti mitään mieltä?

 

[nummenkallio]

Hmmm... tuo nummenkallion asioiden vaikeaksi vääntäminen kuulostaa aika epätoivoiselta.

En itse tiedä, en ole pahemmin ajatellut asiaa näin vaikeasti koskaan.

Jos joku ei ole huomannut, että etenkin läheiset ihmissuhteet ovat monimutkaisia, niin onko hänellä läheisiä ihmissuhteita koskaan ollutkaan? Ei tässä kukaan väännä asioita tahallaan vaikeiksi, kivahan se olisi jos ihmissuhteet olisivat yksinkertaisempia ja helpompia. Ehkä pitäisi ajatella vähemmän, kuten sinä näytät tekevän. Onko se niin, että mitä vähemmän mitään ajattelee, sitä onnellisempi on? Mutta epätoivoiseksi en oloani kuitenkaan koe. Saan kyllä naisia, mutta vaatimukset ovat "ihan kiva"-tasoa kovemmat.

 

[julle-jr]

Parisuhde ja työsuhde ovat läheisiä sukulaisia. Vain hyvin harva pystyy saamaan täydellisen jomman kumman ja vielä harvempi täydelliset molemmat. Silti suurin osa ihmisistä on elämänsä aikana jonkinlaisessa työ- tai parisuhteessa tai molemmissa. Jotkut eivät ole, koska heille kelpaa vain täydellinen ja se on ihan ok. Useimmat kuitenkin haluavat yksinkertaisesti tyytyä epätäydelliseen, koska heidän mielestään epätäydellinenkin on tyhjää parempi.

Näin on ollut aina ihmiskunnan historiassa. Toki joskus aiemmin on ollut pakko olla epätäydellisissä suhteissa tai kuolla pois. Nykyään on enemmän valinnanvaraa tehdä työ- tai parisuhdesopimuksia, sen takia luonnollisesti ihmiset etsivät parempaa ja parempaa, sehän on ihmisluonnon mukaista. Enemmän on tullut myös tunnepuolta näihin, ennen ajateltiin sekä työ- että parisuhdeasioissa käytännönläheisemmin, osin juuri pakon sanelemana tietysti, mutta ei avioliittokaan ennen mitään rakkautta todellakaan edellyttänyt, eikä töissä tarvinnut olla kivaa.

 

[adolf]

Onko semmoista asiaa olemassakaan elämässä kuin täydellisyys? Hmmmm... kuulostaa kovin mahdottomalta asialta. Siis jos jonkun täydellisyyden perään lähtee juoksemaan, niin pääseekö koskaan perille? Vai oisko vaan helpompi hyväksyä se että kukaan meistä ei ole täydellinen? Tuleeko silloin jotenkin semmoista elämisen kepeyttä olemiseen? En minä ainakaan eläessäni ole nähnyt yhtään täydellistä ihmistä. Itseään sellaisena pitäviä kyllä varmasti moniakin ja olen varmasti itsekin joskus semmoiseen harhaan lähtenyt lankeamaan.

Ihmisiä me nyt kumminkin ollaan herranjestas sentään, eikä mitään Jumalia.

Olen vain sen omalle kohdalleni nyt huomannut, että elämisestä tulee kuin itsestään paljon rennompaa kun oppii vähän löysäämään ja supistaa vaatimuksia itseltään siitä että pitäis olla sitä ja tota ja tätä. Ja miksei mulla nyt oo tota ja tätä ja sitä? Elämä on hirvittävän raskasta jos sitä elää tällä tavalla. Ja silloin kun vaatimukset itseään kohtaan ovat tämmöisiä niitä tulee vaatineeksi myös muilta. Voi jopa haksahtaa siihen täydellisyyden vaatimukseen, mihin ei tosissaan minun mielestäni yhdelläkään meistä ole mitään asiaa. Silloin vaatii itseään olemaan jotain muuta kuin mitä oikeasti on ja se on ihan mahdoton yhtälö kenenkään toteuttaa. Ja jos ei ymmärrä tätä asiaa itsessään, silloin sitä ei ymmärrä myöskään toisissa vaan kulkee nuo vaatimuslistat kourassa tuolla elämässä että sun pitää olla tämmöinen ja tuommoinen ihminen että jotenkin kelpaat minulle? No pääseekö tällä tavalla sitten ikinä perille? Vai rupeaako kohta puolin siitä "täydellisestäkin" ihmisestä löytämään niitä vikoja jotka rupeavat sitten häiritsemään?

En väitä että olen jotenkin tässä nyt oikeassa, mutta mietityttää vain tällainen asia.

 

[Hyman Roth]

Ja jos ei ymmärrä tätä asiaa itsessään, silloin sitä ei ymmärrä myöskään toisissa vaan kulkee nuo vaatimuslistat kourassa tuolla elämässä että sun pitää olla tämmöinen ja tuommoinen ihminen että jotenkin kelpaat minulle? No pääseekö tällä tavalla sitten ikinä perille? Vai rupeaako kohta puolin siitä "täydellisestäkin" ihmisestä löytämään niitä vikoja jotka rupeavat sitten häiritsemään?

En väitä että olen jotenkin tässä nyt oikeassa, mutta mietityttää vain tällainen asia.

Mä jopa luulen, että on mahdollista löytää se "täydellinen" kumppani. Toki tämä vaatii aivan saatananmoista munkkia ja kaikkien mahdollisten muuttujien osumista kohdilleen elämässä, mutta ei se periaatteessa mahdotonta ole. Näkisin ongelman siinä, että se täydellisyys tuskin on pysyvää. Täydellisestäkin tyttöystävästä voi vuosien varrella tulla joku turvonnut ja ankea lähiömutsi, jonka kanssa elämä meneekin täydellisen hukkaan. Sitten pitää joko vaihtaa uudempaan tai nöyrtyä kohtaloonsa, koska lapset tai ei jaksa enää. Lopulta tässä pelissä tuskin on voittajia, ellet ole Hugh Hefner tai joku öljyemiiri haaremeineen.

 

[adolf]

Kyllä minä luulen että asia on niin että jos jotain täydellistä odottaa, saa odottaa lopun elämäänsä. Ehkä joku vähän kokoneempi ihminen voi vahvistaa, mutta kyllä minä nyt ainakin koen niin että vanhetessa muut asiat rupeavat merkkaamaan enemmän kuin nämä ulkoiset seikat. Totta helvetissä niillä ulkoisillakin jutuilla on merkitystä jonkun verran, mutta kyllä se sisin ja että ihmisen kanssa viihtyy ja tulee juttuun hyvin, tulevat paljon tärkeämmäksi.

Minulle ainakin tärkeimpiä ihmisiä elämässä ovat ne joiden kanssa voin olla oma itseni eikä mun tarvi esittää yhtään sen enempää kuin mitä oikeasti olen. Ei jotain roolia ja sitä kiiltokuvan liikaa puunaamista kukaan pidemmän päälle jaksa.

Hugh Hefneriin vertaaminen on ihan typerää. Ei ne siellä sen hovissa pyörivät leidit sen kummoisempia ihmisiä ole nekään. Kivahan niitä on katella, mutta ei niiden kanssa kyllä elämäänsä jaksaisi jakaa. Antavat ymmärtää olevansa melko lailla pinnallisia ihmisiä.

 

[Salama15]

D-kuppi, A-perse, Phd, imee Lada 1200L:n pakoputkesta käyntiin, ei lapsia eikä minkäänlaista parisuhdehistoriaa, mutta erittäin laaja elämänkokemus ja kypsä elämänkatsomus => onnea etsintään!

No joo, omalta kohdalta voisin sanoa, että kun on sinut itsensä kanssa niin tällälailla aikuisemmalla iällä nämä parisuhdekiemurat eivät ole niin kiemuraisia enää... Kun ei enää tarvitse perhettä perustella yms. niin sitä osaa suhtautua näihinkin juttuihin rennommin ja siitä syntyy mukavaa yhdessäoloa. Omalla kohdalla ainoa kriteeri uudelle mimmille oli se, että meidän molempien pitää pystyä katsomaan toista tavallaan ylöspäin, "wow, toi ihminen haluaa oikeasti olla mun kanssa (ja mä sen kanssa)". Kun noita ulkopuolisia paineita yms. ei ole niin suhde perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen ja luottamukseen ja tätä kautta hommassa on kaksi kokonaista ihmistä tekemässä parin, eikä niinku kakarana, jolloin oltiin enemmänkin yhden kokonaisuuden puolikkaat. Vähän ehkä vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin...

 

[adolf]

Niin teillä on noin niin kuin karrikoidusti muutakin elämää kuin toisenne?

 

[Salama15]

Niin teillä on noin niin kuin karrikoidusti muutakin elämää kuin toisenne?

No juu, näinkin vois sanoa... Ja sitä yhteistä elämää on muuallakin kuin vällyjen välissä ja kynttiläillallisilla, ollaan otettu sloganiksi "arki on uusi juhla"! Varaa olis varmaan matkustaa vaikka jonnekin prkleen Balille super-romanttiselle rantakävelylle, mutta mennään mielummin pitkäksi viikonlopuksi vaikka Norskilla Prahaan tai Köpikseen. Perusvkonloput vietetään vuoron perään K.nummella ja Vuosaaressa (molemmilla lapset käy toisella vanhemmallaan joka toinen vkonloppu) ja vietetään mukavaa yhteistä aikaa kavereita tapaillen, tehden hyvää safkaa, leffoissa, lenkeillä jne. Easya ja rentoa meninkiä ilman paineita... Viikot sitten normi-duuniarkea ja soittelua & viestittelyä.

 

[Hyman Roth]

D-kuppi, A-perse, Phd, imee Lada 1200L:n pakoputkesta käyntiin, ei lapsia eikä minkäänlaista parisuhdehistoriaa, mutta erittäin laaja elämänkokemus ja kypsä elämänkatsomus => onnea etsintään!

No joo, omalta kohdalta voisin sanoa, että kun on sinut itsensä kanssa niin tällälailla aikuisemmalla iällä nämä parisuhdekiemurat eivät ole niin kiemuraisia enää... Kun ei enää tarvitse perhettä perustella yms. niin sitä osaa suhtautua näihinkin juttuihin rennommin ja siitä syntyy mukavaa yhdessäoloa. Omalla kohdalla ainoa kriteeri uudelle mimmille oli se, että meidän molempien pitää pystyä katsomaan toista tavallaan ylöspäin, "wow, toi ihminen haluaa oikeasti olla mun kanssa (ja mä sen kanssa)". Kun noita ulkopuolisia paineita yms. ei ole niin suhde perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen ja luottamukseen ja tätä kautta hommassa on kaksi kokonaista ihmistä tekemässä parin, eikä niinku kakarana, jolloin oltiin enemmänkin yhden kokonaisuuden puolikkaat. Vähän ehkä vaikea selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte pointin...

Ensinnäkin ihmisiin ei voi luottaa ja toisekseen kiitos, voihan sitä ainakin haaveilla. Ja se haavekin on parempi ja arvokkaampi asia, kuin todellisuus jonkun lähiövalaan tai tympeän jakkukalkkunan kanssa, koska ei muutakaan saa. :D

Se muuten ihmetyttää kanssa naisissa, että nämä valittavat jatkuvasti siitä miten suomalaiset miehet tulevat iskemään vain kännissä. Ja baarissa. Mutta itse kun asiaa mietin, niin missä hemmetti muuallakaan? Mikäli joku menee juttelemaan kadulla vieraalle naiselle mukavia, niin sitä on joko friikki, pervo tai molempia ja saa pippurisumutteet silmille. Tai ainakin "vitun hullu" katseen ja nopea poistuminen. Eiväthän ihmiset missään muualla tapaa luontevasti, kuin juopotellessa.

 

[Salama15]

Mutta itse kun asiaa mietin, niin missä hemmetti muuallakaan?

Henk. koht. toivoisin, että nuo erilaiset pariutumis-nettipalvelut olisivat luontevammin ihan perus-sinkkujen käytössä, nythän niitä pidetään (aikuisten keskuudessa) pääosin "epätoivoisten" viimeisenä kanavana löytää itselleen edes joku... Nuoriso käyttää Tindereitä yms. some- ja nettijuttuja ihan luontevasti eikä sieltä kaverin löytänyttä pidetä mitenkään erikoisena.

 

[bebeto]

Senkin Härkä NEW - YouTube Näin se nainen kaadetaan jos on kaatuakseen.

 

[Kaltsu]

Mä joskus aikanaan kirjoitin tänne viestin ensin, kuinka ihana minun tyttöystävä oli. Sen jälkeen kirjoitin kännissä katkeran viestin hänestä, ja paskasta sinkkuelämästä ja sen turhuudesta yms. No, olimme silloin ehkä 7kk erossa, tämän jälkeen palasimme yhteen minun yltiöromanttisen eleen jälkeen. Erosta ja yhteen palaamisesta on kulunut jo vuosi, ellei kaksi.
Tällä hetkellä asutaan yhdessä. Kyseinen nainen muutti kanssani toiseen kaupunkiin. En halunnut pyytää häntä muuttamaan minun töiden takia, minun ei tarvinnut. Hän itse halusi tulla minun mukanani.
Meillällä on hyvä suhde. Viimeisen päälle. Vaikka asutaan yhdessä, välillä toki vituttaa kaikki arjen pienet jutut. Häntä vituttaa minun kalsarikännit, liikaa aikaa vievä työ, laiskuus tehdä kotitöitä ja yleinen minun liiaksi harrastama elitistisyys omineni pyskologian ja fysiikan kirjoineni. Itseäni hänessä vituttaa myös moni asia.
Tosiasiassa, jälkeenpäin ajateltuna, sinkkuna oli hauskaa. Sai elää miten halusi, tehdä mitä tahtoi kenen kanssa halusi. Mutta se, mitä jälkeenpäin olen saanut suhteelta, ei se suuri sinkkuelämä ja satunnaiset suhteet ole mitään nykyiseen verrattuna.
Minulle riittää se, että kun lähden jätkien kanssa ulos, saan silloin tällöin hyvinkin suorasukkaisia ehdotuksia kohtuullisen hyvännäköisiltä naisilta. Saan siitä tarpeeksi mielihyvää, kun totean kyseisille naisille, että minulla on jo hyvä parisuhde, enkä vaihtaisi meidän sotkuisesta suhteesta päivääkään.
Life is good.

 

[Väsyneet Kädet]

Kyllä minä luulen että asia on niin että jos jotain täydellistä odottaa, saa odottaa lopun elämäänsä.

Ei onneksi tarvinnut. Natsasi yllättäen, entuudeltaan tutun kanssa. Ja olin itse vielä suhteessa silloin. Hetken empiminen, mutta sitten all in. Kannatti. Siinä tuli vaihto siitä tyytymisestä siihen mitä oikeasti haluaa ja ekstrat päälle. Takana jo hyvän matkaa seurustelua ja avoliittoa, eikä vielä ensimmäistäkään riitaa tai mitään ärsytyksiä. Molemmat nauttivat olosta toisen kanssa ja yhteisistä tekemisistä. Eikä ole tosiaan kummankaan tarvinnut napista mistään asiasta. Ja kyllä, hän on jäätävän hyvännäköinen ja kova panemaan. Ja hän on samaa mieltä toisinpäin. Siinä kummasti on kaikenmaailman pelailut pudonneet pois itsestään, kun tietää, ettei parempaa ole.

 

[Meeps]

Onkohan noin. Mä en tietenkään voi puhua kuin omasta puolesta, mutta en mä kyllä tunne mitään suurtakaan tarvetta parisuhteeseen. Sukupuolivietti on luonnollinen asia ja miehillä se tarkoittaa enimmäkseen seksijuttuja. Naisilla on lisäksi ne lisääntymis- ja hoivaamisjutut jne. Ja eikö jotkut naiset kaipaa jotain turvaakin miehestä ja kainaloa, mihin käpertyä. Kaikki exät on ainakin ollut sellaisia läheisyysriippuvaisia, mikä välillä ärsytti. Ja jos oli sattunut jotain niin piti lohdutella. Ei kait miehet tarvitse mitään sellaista. Ja noin muuten jos miettii niin mä osaan itsekin kokata tai kävellä Mäkkäriin ja omat pyykitkin pesen mielummin itse. Ei kait nykymies niin hirveästi tarvitse parisuhdetta.

En kiellä sitä etteikö olisi paljon miehiä, jotka pärjäävät hyvin sinkkuina. Mutta muistelisin, että sinkkumiehet alkoholisoituvat, masentuvat ja tekevät itsemurhan useammin kuin sinkkunaiset tai parisuhteessa olevat miehet. Myös kriminologiassa tiedetään, että miespuolisille rikollisille parisuhde on suojaava tekijä, joka auttaa heitä pysymään erossa vaikeuksista. Naispuolisilla rikollisilla taas parisuhde on uhka lainkuuliaiselle elämälle.

 

[pettter]

En kiellä sitä etteikö olisi paljon miehiä, jotka pärjäävät hyvin sinkkuina. Mutta muistelisin, että sinkkumiehet alkoholisoituvat, masentuvat ja tekevät itsemurhan useammin kuin sinkkunaiset tai parisuhteessa olevat miehet. Myös kriminologiassa tiedetään, että miespuolisille rikollisille parisuhde on suojaava tekijä, joka auttaa heitä pysymään erossa vaikeuksista. Naispuolisilla rikollisilla taas parisuhde on uhka lainkuuliaiselle elämälle.

Joo totta. Tietenkin jotkut voi masentua tai tehdä vaikka itsemurhan kun ei saa tyttöystävää, mutta monilla ongelmaisilla ne ongelmat on varmaan syvemmällä ja kauempaa historiasta, minkä takia myöskään ei halua tai välttämättä pääse siihen parisuhteeseen.

Ja rytmiä parisuhde kyllä tuo, ainakin jos omia sellaisia muistelen. Alkoholiakin tuli käytettyä vähemmän jne. Tietenkin silloin myös jäi välistä sitä nautintoa, mutta ongelmaisille varsinkin toi on hyvä juttu. Musta vaan en ole ihan varma. Jos esimerkiksi joka ilta pitäisi mennä nukkumaan klo 23 ja herätä kuudelta, niin satavarmasti pyörisin sängyssä aina sen pari tuntia ja päivät olisin väsyneenä. Nyt mä nukun silloin kun nukuttaa ja syön kun on nälkä ja kaikki on hyvin. Parisuhteessa myös monena iltana oli fiilis että yksin tai kavereiden kanssa olisi paljon kivempaa. Tuntui tyhmältä valita se tylsempi juttu. Ehkä sen takia mä en enää seurustelekaan.

Miehillä ja naisilla on luontaisestikin omat jutut. Monet jätkät vaan alkaa parisuhteessa tekemään niitä naisten juttuja, mihin mä en halua ryhtyä. Ton huomaa jopa siitäkin että jos on jätkäporukalla vaikka baarissa ja pöytään tulee nainen niin jotkut jätkät muuttuu ihan erilaisiksi.

Ei ihmistä ole luotu yksiavioiseksi, ainakaan miestä. Naisista en tiedä kun en sellainen ole. Kyllähän mullakin tekee joskus mieli halia ja helliä jne, ja tietäisittepä miten oon lässytellyt kuin mikäkin pikkuvauva, ettei siis ole tarkoitus esittää mitään kovaa jätkää, mutta musta toi juttu on fakta. Mulle ainakin vain yhden pimpin paneminen koko loppuelämän ajan on lähes vastaava juttu kuin että söisin koko loppuelämän pelkkää makaronilaatikkoa ja katsoisin telkkarista vain vuoden -97 Bumtsibumin uusintaa. Mä haluan syödä muitakin ruokia ja katsoa telkkarista vaikka mitä ja nauttia erilaisista naisista, mitä maailma on täynnä. Vasta kaks viikkoa sitten Puolassa sellainen parikymppinen lähes täydellisen vartalon omaava tytsy lutkutteli tattia kuin viimeistä päivää aah!

 

[MikGo]

Itsellä on tällä hetkellä oikeastaan kaikki elämän osa-alueet kunnossa. Olen töissä, on oma auto ja asunto. Sanotaanko, että se ryyppäilykin jäänyt aika paljon kuvioista ja oikeastaan suurempia kiksejä saa nykyään esimerkiksi liikunnasta. Se kauniimpi puolisko puuttuu ja kyllä sitä kaipaisi jo jonkun vierelle, jotta voisi sitä yhteistä tulevaisuutta suunnitella.

Jostakin luinkin, että kyllä se pahin virhe on sinkulla olla tekemättä aloitetta. Ja olen sen ominaisuuden kyllä itsestäni huomannut. Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Nykyään on aika monta kanaavakin mistä pystyy itselle elämänkumppania etsimään, mutta jotenkin se treffeille lähtö tuntuu vaikealta. Sanotaanko, että treffeillä en ole liikaa käynyt ja jonkinmoinen kynnys siihen on syntynyt. Jännittäähän se ja ehkä jopa pelottaakin. Tiedän kyllä, että itsestäni löytyy riittävästi niitä ominaisuuksia mitä nainen miehessä kaipaa. Pitäisi tässä vain aktivoitua ja oikeasti lähteä treffeille ja tutustua vielä enemmän ihmisiiin. Ei se voi olla niin vaikeaa.