Naisasiat

[Hyman Roth]

Hirvittää ajatella niitä elämän käänteitä, jotka ovat saaneet noin kyyniseksi. Oma kokemukseni on, että silloin kun molemmat ovat likimain yhtä ihastuneita, niin elämä on suorastaan persikkaista. Toki mikäli noissa tunteissa on suuri ero, niin sitten voi sattuakin. Toisaalta kipuhan on vain heikkoutta, joka poistuu (kipuna) taivaalle, joten miksi pelätä?

No joo, eihän siitä mitään hyvää seurannut, yksi panokaveri taas vähemmän. Perus vaivaantuneisuus molemmin puolin ja "parempi ettei nähdä enää", kun kerroin mitkä fiilikset oli, eli se siitä. Sainpahan pillua siltäkin kotkalta, joten oleellinen asia sentään suoritettu. Mitä kyynisyyteen tulee, niin jos ei ole yli kolmekymppisenäkään yhtä ainoaa positiivista kokemusta seurustelusta, niin mitäpä muuta sitä voisi olla, paitsi aika saatanan kyyninen pilluhaukka vailla tunteita? Helppo huudella ja ihmetellä, jos itsellä on kaikki mennyt ns putkeen elämän tällä alalla. Valitettavasti oma arpani on heitetty tai no, onhan tässäkin puolensa. Kun on yksin, niin ei ainakaan ole muiden ongelmia kannettavana edelleenkään. Tai tarvitse huolehtia siitä, että "riitänkö" tai olenko "tarpeeksi" jollekin toiselle.

 

[nummenkallio]

No joo, eihän siitä mitään hyvää seurannut, yksi panokaveri taas vähemmän. Perus vaivaantuneisuus molemmin puolin ja "parempi ettei nähdä enää", kun kerroin mitkä fiilikset oli, eli se siitä.

Saanko kysyä, mitä tarkalleen kerroit tälle naiselle? Että olet ihastunut häneen? Ainakin jossain aiemmassa viestissäsi sanoit ihastuneesi johonkin naiseen, oliko sitten tämä sama. Mutta oman kokemukseni mukaan miehen ei nimenomaan kannata paljastaa tunteitaan naiselle, ainakaan sanallisesti. Jos niitä on, niin kyllä ne tulevat naiselle ilmi vaikkapa tekojen kautta, mutta suora puhe ei välttämättä tee hyvää. Naiselle kannattaa paljastaa omat tunteensa vain siinä tapauksessa, jos on naisen tunteista varma, ja nainen sitten kysyy, että "rakastatko sä mua". Silloin kannattaa puhua totta ja sanoa suoraan, jos asia näin on, mutta jos mies puhuu tunteistaan oma-aloitteisesti naiselle, niin nainen voi pitää sitä jotenkin epämiehekkäänä ja heikkouden merkkinä. Ja sellainen romanttinen lässytys voi olla aika paha turn-off. En tarkoita, että olisit vaikkapa tuon virheen tehnyt, kunhan varoitan. Naisten kanssa täytyy pitää pää kylmänä. Ihan skitsoahan se on, kun samaan aikaan naiset valittavat kuinka miehet eivät puhu eivätkä pussaa, mutta omien kokemusteni mukaan naiset eivät arvosta puhumista läheskään niin paljon kuin väittävät. Onko tämä sitten sitä, että miehen pitää olla vähän jännittävä, en tiedä.

Sainpahan pillua siltäkin kotkalta, joten oleellinen asia sentään suoritettu. Mitä kyynisyyteen tulee, niin jos ei ole yli kolmekymppisenäkään yhtä ainoaa positiivista kokemusta seurustelusta, niin mitäpä muuta sitä voisi olla, paitsi aika saatanan kyyninen pilluhaukka vailla tunteita?

Miten määrittelet positiivisen kokemuksen? Tietysti määrittelet sen itse, eikä kukaan muu, mutta mielenkiinnosta kysyn. Kun itse muistelen kaikkia elämäni parisuhteita, niin kaikista on kuitenkin hyviä muistoja. Toki huonojakin, mutta oikeastaan vain yhden suhteen kokonaissaldo jää miinusmerkkiseksi. Ja sekin oli vain sellainen puolen vuoden paneskelu oman alaisen kanssa, ei mikään kovin merkittävä parisuhde. Mutta kaikista pidemmistä ja vakavammista suhteista voin sanoa, että enemmän on ollut hyvää kuin huonoa.

Helppo huudella ja ihmetellä, jos itsellä on kaikki mennyt ns putkeen elämän tällä alalla.

Joo, ei ole mennyt. Silti en ole missään vaiheessa menettänyt toivoani. Aina niitä naisia löytyy. En nyt mitenkään halua vähätellä kokemaasi, kun en asioista mitään tiedä, mutta jonkin verran on kyse myös omasta ajattelutavasta. Pariutuminen ja parisuhdeasiat ovat helvetin vaikeita monille. En äkkiseltään muista lähipiiristäni ketään, jolla ei olisi ollut jonkinlaisia hankaluuksia näissä asioissa edes joskus. Jotkut sitten löytävät sen onnen, ja toiset jatkavat vielä etsimistä. Ja toisaalta jotkut voivat sen onnen myös menettää. Pointti on se, että pitää yrittää jaksaa uskoa. Kuulostaa ehkä viiden pennin keittiöpsykologialta, mutta parempaakaan keinoa tai asennetta en ole keksinyt.

 

[Hyman Roth]

Saanko kysyä, mitä tarkalleen kerroit tälle naiselle? Että olet ihastunut häneen? Ainakin jossain aiemmassa viestissäsi sanoit ihastuneesi johonkin naiseen, oliko sitten tämä sama. Mutta oman kokemukseni mukaan miehen ei nimenomaan kannata paljastaa tunteitaan naiselle, ainakaan sanallisesti. Jos niitä on, niin kyllä ne tulevat naiselle ilmi vaikkapa tekojen kautta, mutta suora puhe ei välttämättä tee hyvää. Naiselle kannattaa paljastaa omat tunteensa vain siinä tapauksessa, jos on naisen tunteista varma, ja nainen sitten kysyy, että "rakastatko sä mua". Silloin kannattaa puhua totta ja sanoa suoraan, jos asia näin on, mutta jos mies puhuu tunteistaan oma-aloitteisesti naiselle, niin nainen voi pitää sitä jotenkin epämiehekkäänä ja heikkouden merkkinä. Ja sellainen romanttinen lässytys voi olla aika paha turn-off. En tarkoita, että olisit vaikkapa tuon virheen tehnyt, kunhan varoitan. Naisten kanssa täytyy pitää pää kylmänä. Ihan skitsoahan se on, kun samaan aikaan naiset valittavat kuinka miehet eivät puhu eivätkä pussaa, mutta omien kokemusteni mukaan naiset eivät arvosta puhumista läheskään niin paljon kuin väittävät. Onko tämä sitten sitä, että miehen pitää olla vähän jännittävä, en tiedä.

En nyt rupea tarkkaan referoimaan sanomisiani, mutta lähinnä sanoin siihen suuntaan, että mulla on muitakin fiiliksiä hänen ja tämän yhdessäolon suhteen, ko vain tämä paneminen. Ja miksipä en olisi sanonut, onhan se todella näyttävä ja huoliteltu mimmi. No, hänellä ei niitä fiiliksiä ollut ja se siitä. Mitä tulee romanttiseen lässytykseen, niin mulle itselle se on turn-off ja big time. Jos multa kysytään, että "Rakastatsä mua?", niin todennäköisin vastaus on "Enpä usko, että rakastan." En nimittäin usko mihinkään sanahelinään, vaan käytännön asioihin ja järkeen. Niille jonkun suhteenkin pitäisi perustua, eikä hattaralle jostain mitä ei edes ole.

Miten määrittelet positiivisen kokemuksen? Tietysti määrittelet sen itse, eikä kukaan muu, mutta mielenkiinnosta kysyn. Kun itse muistelen kaikkia elämäni parisuhteita, niin kaikista on kuitenkin hyviä muistoja. Toki huonojakin, mutta oikeastaan vain yhden suhteen kokonaissaldo jää miinusmerkkiseksi. Ja sekin oli vain sellainen puolen vuoden paneskelu oman alaisen kanssa, ei mikään kovin merkittävä parisuhde. Mutta kaikista pidemmistä ja vakavammista suhteista voin sanoa, että enemmän on ollut hyvää kuin huonoa.

No positiivinen kokemus voisi olla vaikka sellainen, että partnerilla ei olisi mielenterveysongelmia, ei olisi jotenkin kiinni eksässään, ei olisi luottotiedot menneet, ei olisi ainakaan kovin pahaa päihdeongelmaa ja ettei ihan muuten vaan olisi kiiltävän pinnan alla kahjoa ihmisjätettä, joka joutaisi uuniin tai vähintään sterililoitavaksi. Ja olen mä peräti neljä vuotta asunut naisen kanssa aikanaan kimpassa, jolla oli useampi ihana ominaisuus tuosta aiemmin kirjoittamastani luettelosta. Päälle päin oltiin maailman onnellisin pari, mutta muuten täyttä helvettiä alusta loppuun. Muutama lyhyempikin suhde oli tavalla tai toisella aikamoista paskaa, vaikka joku seksi saattoi hyvää ollakin. Parhaat ja inhimillisimmät kokemukset naisista ovat käytännössä tulleet sellaisten kanssa, joita olen tavannut vain kerran tai pari. Siis siinä mielessä, nykyisin ollaan näidenkin kanssa ihan hyviä ystäviä.

Joo, ei ole mennyt. Silti en ole missään vaiheessa menettänyt toivoani. Aina niitä naisia löytyy. En nyt mitenkään halua vähätellä kokemaasi, kun en asioista mitään tiedä, mutta jonkin verran on kyse myös omasta ajattelutavasta. Pariutuminen ja parisuhdeasiat ovat helvetin vaikeita monille. En äkkiseltään muista lähipiiristäni ketään, jolla ei olisi ollut jonkinlaisia hankaluuksia näissä asioissa edes joskus. Jotkut sitten löytävät sen onnen, ja toiset jatkavat vielä etsimistä. Ja toisaalta jotkut voivat sen onnen myös menettää. Pointti on se, että pitää yrittää jaksaa uskoa. Kuulostaa ehkä viiden pennin keittiöpsykologialta, mutta parempaakaan keinoa tai asennetta en ole keksinyt.

Kyllä naisia löytyy, ei se olekaan ongelma. Mulla itsellä on handicappi naisten silmissä siinä, että en halua perhettä, lapsia tai muuta sitä "yleisesti hyväksytty hyvä elämä" -paskaa. Ilmeisesti kun tuo suodatin on käytössä, niin kylkeen liimaantuu enää kaheleita ja päihderiippuvaisia. Kahden markan psykologia on ihan okei näissä asioissa, kun eivät mitkään kalliisti palkatut ammattilaisetkaan mitään kattavaa ratkaisua pariutumisiin :D

 

[vilperi]

Vituttaa nämä muut ihmiset täällä, mulla on pitkästä aikaa tuossa ollut keväästä lähtien kivaa silmäpeli yhden naisen kanssa. Hiukan mua iäkkäämpi nainen, mutta ei ikä mua haittaa. Kun muuten nainen on hyvä pakkaus. Sitten vielä sattui käymään niin että tämä nainen muutti suoraan naapuriini, mähän siitä sitten hiukan maistissa aloin jo flirttailemaankin. Jotain viritelmää on ja se on hyvä juttu. Nainen tuossa yhtenä iltana kosiskeli jo asunnolleenkin varmaan panemaan. En mennyt, ei ollut oikein pelikunto kohdallaan. Oikeesti.

Mutta vielä sellainen kipinä on että jotain voi tuosta tullakin, ehkä. Jotain lounaskutsua voisi heittää seuraavaksi kehiin, kai ihan avoimella ja rennolla mielellä.

Muut siitä sitten viritellyt kovia panojuttuja heti. Yksinäinen mies voi etsiä muunkin syyn vuoksi naisseuraa kuin vain sen takia.

 

[BOL]

Mä en (edelleenkään) tajua tätä "naiset etsii itselleen hyväpalkkaista ja ylemmässä sosiaaliluokassa olevaa statussymbolia ja lastensa siittäjää"-väitettä. Mä en tunne yhtään sellaista naista. En väitä, etteikö sellaisiakin naisia ole, mutta mä en mitenkään näe, että tällainen naiskuva olisi mitenkään normi. Eihän kaikki miehetkään ole juoppoja vaimonhakkaajia. Ei, vaikka moisia paskakasoja olisi miesväen joukossa enemmän kuin kukaan haluaisi myöntää.

Kaikki naiset eivät halua lapsia. Kaikki miehet eivät halua lapsia. Näiden ihmisten tulisi löytää jollakin keinoin toisensa, sillä molemmissa sukupuolissa on ihmisiä, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Naiset ja miehet eivät lopulta poikkea toisistaan kovinkaan paljon, vaan ihmisistä ne erot löytyvät. Yhteistä lienee myös se, että kumpikaan sukupuoli ei pidä epätoivoisista ja epävarmoista ihmisistä. Henkilö voi huutaa vaikka kuinka kovaa, että hän on oman elämänsä herra/rouva ja hän on tyytyväinen elämäänsä juuri sellaisena kuin se on, mutta jos tekemiset ja muut sanomiset ovat ristiriidassa näiden väitteiden kanssa, ne haistetaan kyllä nopeasti. Ja se on todella suuri turn off. Ja juuri ne kaikista suurimpaan ääneen asioistaan julistavat ovat monesti niitä kaikkein epävarmimpia ihmisiä. Ihmiset näkee sen läpi ja monikaan ei jaksa ylimääräistä säätöä, mikä epävarmojen ihmisten kanssa suhteisiin ryhtymisestä seuraa. Toki ihmisillä on erilaisia epävarmuuksia, joiden kanssa eläminen ei toisille ole mikään ongelma ja jos henkilö on ns. normaali, niistä pääsee ajan kanssa eroon, kun luottamus kasvaa. Mutta valitettavan moni ihminen ei tunnu haluavan olla valmis kohtaamaan asioita ja ongelmiaan ja etsiä niihin ihan oikeasti ratkaisua.

Suurin ongelma nykyaikana on se, että ihmisten odotukset tuntuvat olevan kovin epärealistisia. Koskee sekä naisia että miehiä. Sekoitetaan rakastuminen ja rakastaminen, odotetaan jotain suuria pitkäkestoisia tunne-elämyksiä ja kun elämä ei olekaan sellaista, tulee kriisi ja epätoivo. Ja sitten tehdäänkin suuria ratkaisuja ja aloitetaan alusta ja kaikki muu on paskaa paitsi kusi. Jossain välissä katkeroidutaan ja syyllinen löytyy jostain muualta kuin peilistä. Tietenkin. Se nyt vaan on helpompaa syyttää kaikkea muuta kuin itseään. Ja se negatiivisuus sitten heijastuu myös muuhun elämään ja mielipiteisiin ja monesta tulee rasittava jankkaaja eikä jengi pidemmän päälle jaksa sellaista.

Mulle tulee tätäkin palstaa lukiessa sellainen fiilis, että monen ongelmat ovat paljon moninaisempia kuin pelkkiä ihmissuhdeasioita. Tai tarkemmin sanottuna parisuhdeasioita.

 

[adolf]

Se taitaa mennä vähän sillä tavalla, että itsensä hyväksymisen kautta rupeaa tapahtumaan ihmeitä. Ihminen ei helposti suostu itsensä tutkimiseen, vaan tutkii mielummin toisia. Ja silloin niitä vikoja ja puutteita löytyy pitkät litaniat siitä toisesta ihmisestä.

Tunnettu tosiasiahan on semmoinen että jostain ihmeen syystä silloin kun sitä kaikista vähiten yrittää, niin silloin juuri tuntuu että saa vastakkaiselta sukupuolelta ja miksei tietysti samaltakin sukupuolelta eniten positiivista henkeä takaisin. (eihän kaikkien ihmissuhteiden tarvitse olla parisuhteita). En minä sen tarkemmin halua funtsia että mistä tuo johtuu, mutta varmaan me jotenkin alitajuisesti viestitämme toisille viestejä siitä, että mitä me sisimmässämme hengitään. Ja sitä ei pysty peittämään mitenkään.

 

[Hyman Roth]

Mä en (edelleenkään) tajua tätä "naiset etsii itselleen hyväpalkkaista ja ylemmässä sosiaaliluokassa olevaa statussymbolia ja lastensa siittäjää"-väitettä. Mä en tunne yhtään sellaista naista. En väitä, etteikö sellaisiakin naisia ole, mutta mä en mitenkään näe, että tällainen naiskuva olisi mitenkään normi. Eihän kaikki miehetkään ole juoppoja vaimonhakkaajia. Ei, vaikka moisia paskakasoja olisi miesväen joukossa enemmän kuin kukaan haluaisi myöntää.

Kaikki naiset eivät halua lapsia. Kaikki miehet eivät halua lapsia. Näiden ihmisten tulisi löytää jollakin keinoin toisensa, sillä molemmissa sukupuolissa on ihmisiä, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Naiset ja miehet eivät lopulta poikkea toisistaan kovinkaan paljon, vaan ihmisistä ne erot löytyvät. Yhteistä lienee myös se, että kumpikaan sukupuoli ei pidä epätoivoisista ja epävarmoista ihmisistä. Henkilö voi huutaa vaikka kuinka kovaa, että hän on oman elämänsä herra/rouva ja hän on tyytyväinen elämäänsä juuri sellaisena kuin se on, mutta jos tekemiset ja muut sanomiset ovat ristiriidassa näiden väitteiden kanssa, ne haistetaan kyllä nopeasti. Ja se on todella suuri turn off. Ja juuri ne kaikista suurimpaan ääneen asioistaan julistavat ovat monesti niitä kaikkein epävarmimpia ihmisiä. Ihmiset näkee sen läpi ja monikaan ei jaksa ylimääräistä säätöä, mikä epävarmojen ihmisten kanssa suhteisiin ryhtymisestä seuraa. Toki ihmisillä on erilaisia epävarmuuksia, joiden kanssa eläminen ei toisille ole mikään ongelma ja jos henkilö on ns. normaali, niistä pääsee ajan kanssa eroon, kun luottamus kasvaa. Mutta valitettavan moni ihminen ei tunnu haluavan olla valmis kohtaamaan asioita ja ongelmiaan ja etsiä niihin ihan oikeasti ratkaisua.

Suurin ongelma nykyaikana on se, että ihmisten odotukset tuntuvat olevan kovin epärealistisia. Koskee sekä naisia että miehiä. Sekoitetaan rakastuminen ja rakastaminen, odotetaan jotain suuria pitkäkestoisia tunne-elämyksiä ja kun elämä ei olekaan sellaista, tulee kriisi ja epätoivo. Ja sitten tehdäänkin suuria ratkaisuja ja aloitetaan alusta ja kaikki muu on paskaa paitsi kusi. Jossain välissä katkeroidutaan ja syyllinen löytyy jostain muualta kuin peilistä. Tietenkin. Se nyt vaan on helpompaa syyttää kaikkea muuta kuin itseään. Ja se negatiivisuus sitten heijastuu myös muuhun elämään ja mielipiteisiin ja monesta tulee rasittava jankkaaja eikä jengi pidemmän päälle jaksa sellaista.

Mulle tulee tätäkin palstaa lukiessa sellainen fiilis, että monen ongelmat ovat paljon moninaisempia kuin pelkkiä ihmissuhdeasioita. Tai tarkemmin sanottuna parisuhdeasioita.

Aika erikoista ettet tunne pyrkyrinaisia tai sitten et juurikaan randomisti harrasta uusien naisten tapailua. Ainakin netti- yms treffeillä melkein puolet omista tapaamisista on ollut lähinnä kuulusteluja joko suoraan tai kautta rantain, että paljonko on taloudellista hyvinvointia saavutettu ja ovathan tulevaisuudensuunnitelmat dynaamisia sekä kunnianhimoisia. Ja unohtamatta cooleja harrastuksia, nykyään vissiin pitäisi tehdä jotain koko ajan. Siinä kun sanoo sitten, että teen duunia ja opiskelen lähinnä siksi, että voin vapaa-ajan viettää sohvalla chillailen Sennheiserit korvilla ja koffi kädessä, niin se on 9/10 tapauksessa game over :D Se 1 tai 2/10 tapauksista on sitten sen verran epätoivoista tai puutteessa olevaa, että hommat hoidetaan ja hyvästellään.

Lapsiin saakka ei yleensä kysymyslistalla edes päästä, ehkä jopa parempi niin.

Ja bingo! Kaikki odottavat suurta vaaleanpunaista draamaa ja matkoja Pariisiin, vaikka todellisuudessa rahatilanne tuskin sallii reissua edes yöksi Tallinnaan. Noin kärjistetysti. Ja kun itse on sen verran nimenomaan realisti, että tietää olevansa kyvytön kustantamaan kenellekään jotain grandissimo unelmia elämän suhteen, niin yksinkertaisesti helpointa on vain luovuttaa. Säästää lopulta kaikkien hermoja. On varmaan joku synti olla tyytyväinen vähään tänä päivänä, kun joka päivän pitäisi olla niin helvetin erikoinen.

 

[nummenkallio]

Aika erikoista ettet tunne pyrkyrinaisia tai sitten et juurikaan randomisti harrasta uusien naisten tapailua.

Eivät kaikki harrasta randomisti uusien naisten tapailua. Ainakaan jos ovat parisuhteessa. Ja eiväthän kaikki tänne kirjoittelevat ole miehiä, joten joillain voi olla ihan erilainen intressi puolustaa naissukupuolta...

Suurin osa naisista kiistää tuon pyrkyryyden, koska siinä on nähtävästi heidänkin mielestään jotain hävettävää. Mutta ehkä tätä voisi lähestyä toisestakin näkökulmasta. Kenties ainakin osa naisista käyttäytyy noin vain tiedostamattaan. Miehillä raha ja valta tuovat yleensä helpon itsetuntobuustin, ja naisia viehättää miehissä juuri esimerkiksi itsevarmuus. Eihän tämä ole edes uusi selitys tuolle ilmiölle. Jos on rahaa, valtaa ja rohkeutta, niin esimerkiksi ulkonäöllä ei ole suurta väliä. Kysykää vaikka Hjallis Harkimolta, joka tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

Ja kyllä, on niitäkin naisia, jotka eivät ole pyrkyreitä. Ettei nyt liialliseksi yleistämiseksi mene.

Ja bingo! Kaikki odottavat suurta vaaleanpunaista draamaa ja matkoja Pariisiin, vaikka todellisuudessa rahatilanne tuskin sallii reissua edes yöksi Tallinnaan. Noin kärjistetysti.

Tuskin kaikki naiset tuota odottavat, mutta ne jotka odottavat, heidän ajatteluaan tuskin voi muuttaa. Sitten on vain parempi yrittää pysyä erossa tuollaisista naisista. Itse ainakin annan naisen ymmärtää, että mitään prinsessan kohtelua ei voi automaattisesti vaatia, koska tasa-arvo - jonka perään naiset itse aina huutavat. Ja jos toinen ei vaadi tuota prinsessakohtelua, niin sitten sen toisen voi joskus antaa ollakin päivän prinsessana, jos tuntuu siltä, että toinen sen ansaitsee. Mutta jos naisella on taipumus ruveta leijumaan, niin sellaisen naisen pudotan kyllä aina nopeasti alas. Ja jos lähtee sen takia kävelemään, niin sitten lähtee.

 

[pettter]

Nyt löytyi kiva tsirbu. Vähän sellainen poikatyttö, partiotakin harrastanut jne. Kuka niitä meikkailijoita/feikkailijoita jaksaa? No en tiedä onko toi sisimmissään joku nynny kun mä ehdotin sille 100 km korpivaellusta jossain Lapin erämaassa niin se sanoi ettei uskalla nukkua teltassa. Siis mikä hiton partiolainen sellainen on? Mä nukun vaikka puun alla. Penskana luin molemmat Sudenpentujen käsikirjat ja katsoin kaikki MacGyverit.

 

[pettter]

Jollain pienemmälläkin metsäretkellä saisi varmaan toisesta paljon irti. Painava rinkka hiertää ja pohkeissa painaa kun ylämäkeen talsii. Yöllä on kylmää ja pimeää eikä välttämättä saa nukutuksi. Vettäkin saattaa tulla kuin Esterin perseestä. Siinä näkisi onko toinen ihan avuton tai muuten vaan valittelijaluonne vaiko selviytyjä. Helpommin ton tietenkin saisi esiin juottamalla kahden promillen känniin, jolloin ihmisen todellinen luonne paljastuu. Jotkut on itkupillejä ja ikävöi rakkautta, jotkut muuttuu kiukkuisiksi tai jopa aggressiivisiksi ja jotkut taas rauhoittuu, ovat fiksuja ja miettivät tarkasti ennen kuin tekevät päätöksiä kun tietävät olevansa kännissä. Esimerkiksi kännipuheluiden soittelijat on väkisinkin vähän hölmömpiä ja ne, jotka kännissä hyppää auton rattiin.

 

[Meeps]

Eivät kaikki harrasta randomisti uusien naisten tapailua. Ainakaan jos ovat parisuhteessa. Ja eiväthän kaikki tänne kirjoittelevat ole miehiä, joten joillain voi olla ihan erilainen intressi puolustaa naissukupuolta...

Suurin osa naisista kiistää tuon pyrkyryyden, koska siinä on nähtävästi heidänkin mielestään jotain hävettävää. Mutta ehkä tätä voisi lähestyä toisestakin näkökulmasta. Kenties ainakin osa naisista käyttäytyy noin vain tiedostamattaan. Miehillä raha ja valta tuovat yleensä helpon itsetuntobuustin, ja naisia viehättää miehissä juuri esimerkiksi itsevarmuus. Eihän tämä ole edes uusi selitys tuolle ilmiölle. Jos on rahaa, valtaa ja rohkeutta, niin esimerkiksi ulkonäöllä ei ole suurta väliä. Kysykää vaikka Hjallis Harkimolta, joka tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

Tekeekö se naisesta automaattisesti pyrkyrin, jos hän haluaa koulutetun ja hyvätuloisen miehen? Jos nainen on itsekin koulutettu ja hyvätuloinen kai se on ihan ymmärrettävää, että haluaa miehen, jonka kanssa voi keskustella samoista asioista, ja jolla on varaa tehdä samoja asioita. En minäkään kyllä tunne naisia, jotka olisivat pyrkyreitä niinkuin minä sanan määrittelen. Suurimmassa osassa tuntemistani pariskunnista osapuolet ovat samasta sosiaaliluokasta suurinpiirtein samantasoisella koulutuksella ja palkalla.

 

[nummenkallio]

Tekeekö se naisesta automaattisesti pyrkyrin, jos hän haluaa koulutetun ja hyvätuloisen miehen? Jos nainen on itsekin koulutettu ja hyvätuloinen kai se on ihan ymmärrettävää, että haluaa miehen, jonka kanssa voi keskustella samoista asioista, ja jolla on varaa tehdä samoja asioita. En minäkään kyllä tunne naisia, jotka olisivat pyrkyreitä niinkuin minä sanan määrittelen. Suurimmassa osassa tuntemistani pariskunnista osapuolet ovat samasta sosiaaliluokasta suurinpiirtein samantasoisella koulutuksella ja palkalla.

Ei se ole pyrkyryyttä, jos nainen haluaa ns. samantasoisen miehen. Tuota ei varmaan kukaan ole täällä pyrkyryydeksi nimittänytkään. Jos on nimittänyt, niin on väärässä.

Sitä sen sijaan joku voisi jo pyrkyryydeksi nimittääkin, jos nainen haluaa koulutetun ja hyvätuloisen miehen, vaikka itse ei olisi kumpaakaan. Mutta eipä naisen välttämättä tarvitse noita ollakaan, jos on kaunis. Kuten olen sanonut, vaihdon välineet ovat miehillä ja naisilla erilaiset. Toisaalta tämä on minustakin pyrkyryyttä, mutta toisaalta ymmärrän, että näin maailma pyörii ja on aina pyörinyt. Koulutettuna ja kohtuullisesti tienaavana miehenä tuskin kuulun kuitenkaan tämän pelin häviäjiin.

Minusta täällä on keskusteltu lähinnä siitä, että naiset pyrkivät usein naimaan ylöspäin, olivat millaisessa asemassa tahansa. Siitä nämä pyrkyryyspuheet ovat lähteneet. Ja pyrkyryyttä on koulutetuissakin naisissa: välillä on ollut uutisia siitä, kuinka koulutettujen naisten on vaikea löytää puolisoa. Alaspäinhän naiset eivät tunnetusti ole valmiita naimaan, mutta puolison löytämistä hankaloittaa viimeistään se, ettei välttämättä samantasoinenkaan mies kelpaa, vaan tähdätään edelleen ylöspäin.

Ja kyllä, varmasti meistä kaikki tuntevat sellaisia pariskuntia, jotka ovat samalla tasolla taustansa ja koulutuksensa puolesta. Mutta sitä kyllä ihmettelen, jos tämä ilmiö nimeltä pyrkyrinaiset on joillekin täysin vieras.

 

[Meeps]

Ei se ole pyrkyryyttä, jos nainen haluaa ns. samantasoisen miehen. Tuota ei varmaan kukaan ole täällä pyrkyryydeksi nimittänytkään. Jos on nimittänyt, niin on väärässä.

Sitä sen sijaan joku voisi jo pyrkyryydeksi nimittääkin, jos nainen haluaa koulutetun ja hyvätuloisen miehen, vaikka itse ei olisi kumpaakaan. Mutta eipä naisen välttämättä tarvitse noita ollakaan, jos on kaunis. Kuten olen sanonut, vaihdon välineet ovat miehillä ja naisilla erilaiset. Toisaalta tämä on minustakin pyrkyryyttä, mutta toisaalta ymmärrän, että näin maailma pyörii ja on aina pyörinyt. Koulutettuna ja kohtuullisesti tienaavana miehenä tuskin kuulun kuitenkaan tämän pelin häviäjiin.

Minusta täällä on keskusteltu lähinnä siitä, että naiset pyrkivät usein naimaan ylöspäin, olivat millaisessa asemassa tahansa. Siitä nämä pyrkyryyspuheet ovat lähteneet. Ja pyrkyryyttä on koulutetuissakin naisissa: välillä on ollut uutisia siitä, kuinka koulutettujen naisten on vaikea löytää puolisoa. Alaspäinhän naiset eivät tunnetusti ole valmiita naimaan, mutta puolison löytämistä hankaloittaa viimeistään se, ettei välttämättä samantasoinenkaan mies kelpaa, vaan tähdätään edelleen ylöspäin.

Ja kyllä, varmasti meistä kaikki tuntevat sellaisia pariskuntia, jotka ovat samalla tasolla taustansa ja koulutuksensa puolesta. Mutta sitä kyllä ihmettelen, jos tämä ilmiö nimeltä pyrkyrinaiset on joillekin täysin vieras.

Onko se hyväksyttävämpää, että mies haluaa itseään paremman näköisen naisen kuin että nainen haluaa itseään paremman tienaavan miehen? On totta, että löytyy koulutettuja naisia, jotka eivät löydä puolisoa, koska mikään ei kelpaa. Mutta on myös miehiä, jotka eivät löydä puolisoa, koska ovat tavallisia jamppoja, mutta naisen pitäisi olla mallitasoa.

 

[nummenkallio]

Onko se hyväksyttävämpää, että mies haluaa itseään paremman näköisen naisen kuin että nainen haluaa itseään paremman tienaavan miehen?

Vaikea näitä on verrata keskenään. Oman kokemukseni mukaan miehet kuitenkin tavoittelevat omaa tasoaan paremman näköistä naista lähinnä silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa. Silloin he tietävät, että tällainen nainen on mahdollista saada. Sen sijaan naiset taitavat aika yleisesti haluta itseään paremmin tienaavan miehen.

On totta, että löytyy koulutettuja naisia, jotka eivät löydä puolisoa, koska mikään ei kelpaa. Mutta on myös miehiä, jotka eivät löydä puolisoa, koska ovat tavallisia jamppoja, mutta naisen pitäisi olla mallitasoa.

Minä taas voisin sanoa tähän, etten tiedä juuri ainuttakaan tuollaista tavallista jamppaa, joka odottaisi saavansa jonkun missin tai mallin. Kyllä tällaisia miehiä voi olla, mutta silloin heillä on varmasti kadonnut kosketus todellisuuteen muutenkin. Minusta miehet ovat yleisesti ottaen realistisempia ja vaatimattomampia parinmuodostuksessa kuin naiset. Monille kelpaa tavallinen nainen, kunhan tämä on nätti ja mukava. Miesten vaatimukset alkavat nousta jyrkästi yleensä vasta silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa.

 

[Hyman Roth]

Onko se hyväksyttävämpää, että mies haluaa itseään paremman näköisen naisen kuin että nainen haluaa itseään paremman tienaavan miehen? On totta, että löytyy koulutettuja naisia, jotka eivät löydä puolisoa, koska mikään ei kelpaa. Mutta on myös miehiä, jotka eivät löydä puolisoa, koska ovat tavallisia jamppoja, mutta naisen pitäisi olla mallitasoa.

Niin, tavallaan kahta eri pinnallisuuden lajiahan noi on. Noin keskimäärin naiset odottavat silti mieheltä enemmän, kuin miehet naiselta, jos multa kysytään. Mieti nyt, pitäisi olla vaivalla saatua koulutusta, uraa ja statusta, kun taas miehelle riittää aika usein jo se ettei näytä ihan hirviölle ja tykkää ottaa suihin. Noin karrikoidusti.

 

[pettter]

Jotenkin tuntuu että harva nainen oikeasti mitään raha- tai koulutusjuttuja miettii, ainakaan niin paljoa kuin täällä Jatkoajassa sitä usein korostetaan. Ja luulisi ettei miehetkään ensimmäisenä sellaista naista halua, jolle jotkut pinnalliset asiat ovat tärkeämpiä kuin rakkaus ja yhdessäolo, paitsi tietenkin jos mies itsekin on sellainen. Johonkin tinderiin esimerkiksi nyt on vaan keräytynyt niitä pinnallisempia tapauksia. Mä oon aina ajatellut että kokonaisuutena sellaiset naiset ovat huonompia.

 

[Klose16]

Kyllähän niitä "missejä ja malleja" saa halutessaan. Ulkomailta.
Parasta on kuitenkin se, että nätit tytötkään eivät ole oletuksena luonnevikaisia. Kannattaa se luonnepuoli silti kyllä aina varmistaa.

 

[Meeps]

Vaikea näitä on verrata keskenään. Oman kokemukseni mukaan miehet kuitenkin tavoittelevat omaa tasoaan paremman näköistä naista lähinnä silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa. Silloin he tietävät, että tällainen nainen on mahdollista saada. Sen sijaan naiset taitavat aika yleisesti haluta itseään paremmin tienaavan miehen.



Minä taas voisin sanoa tähän, etten tiedä juuri ainuttakaan tuollaista tavallista jamppaa, joka odottaisi saavansa jonkun missin tai mallin. Kyllä tällaisia miehiä voi olla, mutta silloin heillä on varmasti kadonnut kosketus todellisuuteen muutenkin. Minusta miehet ovat yleisesti ottaen realistisempia ja vaatimattomampia parinmuodostuksessa kuin naiset. Monille kelpaa tavallinen nainen, kunhan tämä on nätti ja mukava. Miesten vaatimukset alkavat nousta jyrkästi yleensä vasta silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa.

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

 

[BOL]

Täällä on kyllä niin hirveitä yleistyksiä ja jos edes murto-osa tätä ketjua lukevista nuorista uskoo näihin yleistyksiin, en yhtään ihmettele, että ollaan hämmentyneitä ja yksin.

Tässäpä neuvoni parisuhdetta haluaville:
Oman kokemukseni perusteella itsestään epävarmoilla ihmisillä on kaikkein suurimmat ja vaativimmat kriteerit. Tällaiset ihmiset kannattaa pääsääntöisesti kiertää kaukaa, toki treffeillä voi pienin odotuksin käydä, kartoittaa ja todeta tilanne ja jatkaa matkaa. Naiset odottavat pääasiassa miehiltä yhteisiä arvoja, hyvännäköisyyttä, fiksuja juttuja, rahaa elättää itsensä ja moni nainen saattaa edellyttää, että mies on pidempi kuin mitä itse on. Miehet odottavat pääasiassa naisilta yhteisiä arvoja, hyvännäköisyyttä, fiksuja juttuja, rahaa elättää itsensä ja moni mies saattaa edellyttää, että nainen on lyhyempi kuin mitä itse on.

Älkää heittäkö pyyhettä kehään älkääkä vetäkö tapaamienne itsellenne epäsovien henkilöiden perusteella johtopäätöksiä koko vastakkaisesta sukupuolesta. Älkää luoko liian tiukkoja kriteereitä ja muistakaa välillä katsoa peiliin, koska ratkaisu moniin ongelmiin löytyy sieltä.

 

[Hyman Roth]

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

Tuossahan sä sen sanoit. Käytännössä naisilla on hallussaan "myyjän markkinat", joten ns tyytyminen ei koskaan ole pakkorako. Siis normaaleilla naisilla, suohirviöt ja hullut on sitten erikseen. Eihän se kenenkään vika ole tai väärin sinällään, mutta aika helppo ymmärtää tuohon peilaten omia ja monen muun miehen asenteita, ettei oikein jaksa tosissaan olla pariutumismarkkinoilla mukana enää.

Älkää heittäkö pyyhettä kehään älkääkä vetäkö tapaamienne itsellenne epäsovien henkilöiden perusteella johtopäätöksiä koko vastakkaisesta sukupuolesta. Älkää luoko liian tiukkoja kriteereitä ja muistakaa välillä katsoa peiliin, koska ratkaisu moniin ongelmiin löytyy sieltä.

Entäs sitten, jos ei ole kypsään aikuisikään saakka muunlaisia henkilöitä tavannutkaan? Eikö silloin jo kannata heittää pyyhe suosiolla rinkiin ja nauraa päälle?

 

[adolf]

Samoilla linjoilla olen kuin BOL. Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi joillakin hiukan varttenuummilla ihmisillä on tarve jotenkin jostain "kokemuksen syvästä rintaäänestä" aina ruveta repimään näitä hirvittäviä yleistyksiä ja ehdottomia totuuksia mistä elämässä on kyse.

Se ihan oikeasti että on sinut itsensä kanssa ja liikkuu semmoisten ihmisten parissa joiden kanssa on hyvä olla on hyvä ohjenuora. Ei kannata hirveästi ylipäätään missään asioissa kuunnella näitä ehdottomien totuuksien julistajia. Ja oikeastaan tarviiko elämässä edes lopulta muuta kuin se että on onnellinen? Minusta se että on onnellinen tässä hetkessä on kaikki mitä voi olla.

Itse olen ainakin huomannut elämässä että on hirveästi ihmisiä jotka ovat jotenkin liikaa kuunnelleet sitä "miten elämä kuuluu elää" ja sitten lähteneet toisten odotusten perässä liikaa juoksemaan. Nämä ovat just niitä jotka jakaa noita ehdottomia totuuksia.

Minä olen itse sitä mieltä että ei elämää voi elää sillä tavalla että pitäis jotenkin koko ajan funtsia että mun pitää olla sitä ja tätä ja tota. Siinä vain eksyy.

 

[nummenkallio]

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

Tämähän se yleinen käsitys on. Ja varmaan se pitkälti pitääkin paikkansa. Yksinäisillä naisilla on ehkä vähemmän yksinäistä kuin yksinäisillä miehillä, koska naisilla on usein paremmat ystäväverkostot, joille voi sitten itkeä sitä miehettömyyttään, jos se nyt edes vaivaa. Ja totta tuokin, että nainen yleensä saa seksiseuraa baarista, jos itse haluaa. Sen sijaan yksinäisen miehen on paljon vaikeampi saada seksiä.

Mutta jos naiset pärjäävät nykyisin taloudellisesti omillaan ja hoitavat seksintarpeen baarituttavuuksilla ja läheisyyden tarpeet ystävillä, niin mihin sitä miestä on ennen tarvittu? Kuulostaa siltä, että lähinnä elättämiseen ja lasten siittämiseen - ei siinä oikein muita rooleja jää. Silti haluaisin vieläkin ajatella, että parisuhteen tarve olisi melko samanlainen molemmilla sukupuolilla. Jos siinä parisuhteessa olisi sittenkin itsessään jotain sellaista arvoa, jota ei saisi muilla järjestelyillä.

 

[Meeps]

Tämähän se yleinen käsitys on. Ja varmaan se pitkälti pitääkin paikkansa. Yksinäisillä naisilla on ehkä vähemmän yksinäistä kuin yksinäisillä miehillä, koska naisilla on usein paremmat ystäväverkostot, joille voi sitten itkeä sitä miehettömyyttään, jos se nyt edes vaivaa. Ja totta tuokin, että nainen yleensä saa seksiseuraa baarista, jos itse haluaa. Sen sijaan yksinäisen miehen on paljon vaikeampi saada seksiä.

Mutta jos naiset pärjäävät nykyisin taloudellisesti omillaan ja hoitavat seksintarpeen baarituttavuuksilla ja läheisyyden tarpeet ystävillä, niin mihin sitä miestä on ennen tarvittu? Kuulostaa siltä, että lähinnä elättämiseen ja lasten siittämiseen - ei siinä oikein muita rooleja jää. Silti haluaisin vieläkin ajatella, että parisuhteen tarve olisi melko samanlainen molemmilla sukupuolilla. Jos siinä parisuhteessa olisi sittenkin itsessään jotain sellaista arvoa, jota ei saisi muilla järjestelyillä.

Varmasti parisuhteella onkin sellaista arvoa, jota ei muulla tavalla saa. Mutta kyse onkin ehkä siitä kuinka tärkeänä tätä pitää. Nykyään kun on sosiaalisestikin hyväksyttyä olla sinkkuna, moni ehkä miettii onko ne parisuhteen tuomat hyvät puolet sen tuomien huonojen puolien arvoisia. Moni ehkä näkee, että parisuhde kuitenkin vie osan omasta vapaudesta ja rajoittaa elämää, jolloin saattaa pohtia onko se elämä sinkkuna sittenkään niin huonoa. Toisaalta taas kyllähän suurin osa ihmisistä edelleen haluaa parisuhteen, että voihan tämä minun pohdintani olla ihan yhtä tyhjän kanssa.

 

[BOL]

Yksinäisillä ihmisillä on yksinäistä ja aivan samanlaiset ongelmat sukupuoleen katsomatta. Sosiaalinen rajoittuneisuus ei katso sukupuolta. Jos ihmisten kanssa oleminen on ongelmallista, parisuhteen muodostaminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta hankalaa, koska moni ei tiedä, miten toisten ihmisten kanssa kuuluu olla ja käyttäytyä. Tällöin pitää ensin ratkaista se, miten pystyisi parantamaan sosiaalista kanssakäymistä ylipäätään ja tässä auttaa ammattilainen. Kyökkipsykologien "alat vain puhua ja menet tapahtumiin" ei auta paskaakaan, jos et osaa toimia sosiaalisissa tapahtumissa. Lähtökohdat on tunnustettava ja selvitettävä yksi askel kerrallaan. Jos ongelmat on jo tosi syvällä, ei niitä paranneta hetkessä.

 

[adolf]

^ Noinhan se on. Jos ihmiseen on vaikka istutettu syvälle sosiaalisten tilanteiden pelko, ei se häviä mihinkään jonnekin julkisiin tapahtumiin menemisellä, vaan julkiset tapahtumat vain lyövät ihmistä entistä enemmän lukkoon ja voimistavat sitä häpeää.

Tietysti esimerkiksi päihteillä suomalainen ihminen helposti hakee helpotusta noihin sosiaalisiin vaikeuksiinsa, mutta päihteet eivät koskaan niitä vie pois kuin väliaikaisesti.

Se ongelma pitää ymmärtää työstää läpi, jotta ihminen saisi tervettä itsetuntoa joka tulee tuolta ihmisestä sisältä. Tämä on oma mielipiteeni.