Naisasiat

[Rod Weary]

Samoilla linjoilla olen kuin BOL. Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi joillakin hiukan varttenuummilla ihmisillä on tarve jotenkin jostain "kokemuksen syvästä rintaäänestä" aina ruveta repimään näitä hirvittäviä yleistyksiä ja ehdottomia totuuksia mistä elämässä on kyse.

Kyllä nuo yleistykset taitavat kuitenkin olla näiden juniorien käsityksiä. Me varttuneemmat olemme riittäävän fiksuja jättääksemme turhat yleistykset väliin. Poikkeuksia toki on. Mutta en voi kyllä olla hämmästelemättä nummenkallion vinksahtanutta maailmankuvaa. Jotenkin korostetusti tuo tuon sosioekonoomisen asian parisuhteeseen. Jos en ihan väärin muista, heitti kaikin puolin muuten hyvän paketin jordaaniin, koska oma alemmuustunne ei kestänyt naisen ylempää statusta. Ja sitten tulee meille muille paasaamaan, miten naiset naivat ylöspäin. En osta.

 

[adolf]

Kyllä nuo yleistykset taitavat kuitenkin olla näiden juniorien käsityksiä. .

OK, olet varmasti ihan kartalla tuossa. Ehkä tuo varttuneemmat joita nyt tuossa yritin tarkoittaa ovat jotakin tuommoisia 30-vuotiaita, jolloin tuntuu että ihminen tietää kaiken kaikesta. + 40-vuotiaat ovat sen sijaan jo useasti sen verran elämää nähneitä, että asiat ja mielipiteet tulevat jotenkin laajemmasta perspektiivistä eikä tarvi muutenkaan olla enää niin ehdoton asioissa.

Tuo ehdottomuus on kuitenkin itselleni semmoinen asia, jonka koen ihan punaisena vaatteena. Ihminen ei loppujen lopuksi tiedä oikein mistään mitään. Ja minusta se on hirvittävän vapauttava asia, kun sen pystyy itselleen myöntämään. Silloin ei ota elämää niin vakavasti.

 

[Rod Weary]

OK, olet varmasti ihan kartalla tuossa. Ehkä tuo varttuneemmat joita nyt tuossa yritin tarkoittaa ovat jotakin tuommoisia 30-vuotiaita, jolloin tuntuu että ihminen tietää kaiken kaikesta.

Joo, mä tiesin kaiken kaikesta 30-vuotiaana. Siksi pidänkin niitä nykyään junioreina ;)

 

[nummenkallio]

Mutta en voi kyllä olla hämmästelemättä nummenkallion vinksahtanutta maailmankuvaa. Jotenkin korostetusti tuo tuon sosioekonoomisen asian parisuhteeseen. Jos en ihan väärin muista, heitti kaikin puolin muuten hyvän paketin jordaaniin, koska oma alemmuustunne ei kestänyt naisen ylempää statusta.

Muistat vähän sinne päin. Naisen suku oli kyllä rikkaampi kuin omani, mutta koulutusta hänellä oli vähemmän, eikä hänellä ollut sellaista asemaa työelämässä kuin minulla. Työnteon ja uran luomisen sijaan hän keskittyi harrastelemaan. Tämä asetelma olisi kyllä muuten sopinut minulle, mutta kun toinen koki, että perhetaustansa ansiosta hänellä on enemmän sanavaltaa yhteisiin asioihin, niin sitä en sulattanut. Itse en kokenut, että naisen suku olisi tuonut hänelle jotenkin ylemmän statuksen minuun nähden, eikä hänellä sitä varsinkaan omilla näytöillään ollut. Jos minulla on joskus perhe, niin sen perheen pää ei ole isänsä rahoilla elävä oloneuvoksetar. Päätöstäni en ole katunut, vaan tekisin samalla tavalla nytkin.

Ja sitten tulee meille muille paasaamaan, miten naiset naivat ylöspäin. En osta.

Poikkeus vahvistaa säännön. Miten paljon itse kukin tuntee alaspäin naivia naisia? No niin, sitähän minäkin. Ja poikkeus on todellinen poikkeus: jos on rikkaan suvun tytär ja ihan hyvännäköinenkin vielä, niin miksi pitää käydä hakemassa pakit raksaduunareiltakin? Vihje: voisiko johtua luonteesta?

 

[Meeps]

Yksinäisillä ihmisillä on yksinäistä ja aivan samanlaiset ongelmat sukupuoleen katsomatta. Sosiaalinen rajoittuneisuus ei katso sukupuolta. Jos ihmisten kanssa oleminen on ongelmallista, parisuhteen muodostaminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta hankalaa, koska moni ei tiedä, miten toisten ihmisten kanssa kuuluu olla ja käyttäytyä. Tällöin pitää ensin ratkaista se, miten pystyisi parantamaan sosiaalista kanssakäymistä ylipäätään ja tässä auttaa ammattilainen. Kyökkipsykologien "alat vain puhua ja menet tapahtumiin" ei auta paskaakaan, jos et osaa toimia sosiaalisissa tapahtumissa. Lähtökohdat on tunnustettava ja selvitettävä yksi askel kerrallaan. Jos ongelmat on jo tosi syvällä, ei niitä paranneta hetkessä.

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

 

[adolf]

Oisko se näissä ihmissuhdejutuissakin semmoinen hyvä juttu että ei tee niistä kamalan vaikeita? Jotenkin tulee mieleen aina näissä parisuhteita käsittelevissä ketjuissa että jos viestit ovat jotain tuommoisia valtavan pitkiä missä funtsitaan että mitä se nainen nyt haluaa/ajattelee, niin jo se kertoo jostain jotain.

Tämmöisen mä itse ainakin aikanani huomasin, kun vatvoin ja vatvoin yhtä juttua. Ei siinä ollut mistään sen monimutkaisemmasta kyse, kuin että olin epävarma itsestäni ja se kaatui siihen vatvomiseen. Onneksi siitäkin on jotain voinut oppia. Oikeasti siinä ei olisi tarvinnut tehdä mitään muuta kuin mennä rohkeasti tulta päin ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta toisaalta siinäkin oli sitten hopeareunus lopulta takana, kun asiat meni miten meni...

Sen takia minusta on tärkeää että oppii tykkäämään ihan siitä kaverista joka sieltä peilistä katsoo vastaan. Asioista tulee luonnostaan silloin yksinkertaisempia. Ja voi yllättyä kun ei vedäkään enää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä jotka tavalla tai toisella satuttaa tai käyttää hyväksi. Vissiin se on niin että monien pitää oppia tämäkin asia vähän kantapään kautta ennen kuin jotenkin tulee menneeksi itseensä. Mun on ainakin pitänyt.

 

[BOL]

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

Ei tietenkään ole enkä verrannutkaan sinkkuja ja yksinäisiä keskenään. Enemmänkin se oli oma mielipiteeni nummenkallion väitteeseen, että yksinäiset naiset olisivat jotenkin vähemmän yksinäisiä kuin miehet. Yksinäinen on yksinäinen sukupuolesta riippumatta. Moni sosiaalinenkin ihminen kokee yksinäisyyttä, vaikka jonkun toisen mielestä se vaikuttaa mahdottomalta.

Joskus on hyvä vatvoa asioita, varsinkin, jos ihan aidosti pyrkii saamaan asian ratkaistua ihan konkreettisesti jotenkin. Mutta sellainen asian pelkkä jankuttaminen on ihan tyhjän kanssa, jos se ei siitä mihinkään etene. Todella monet ihmiset vatvovat vuosikausia vanhoja asioita ja antavat niiden ratkaisujen tai lopputulosten määrittää huolestuttavan paljon nykyhetkeen. Elämä valuu hukkaan jossittelemalla ja vanhan kaipaamisella ja siinä matkalla ihminen usein myös katkeroituu. Katkera ihminen on usein kaikin puolin raskas ja "ruma" ja ottaa läheisiltään paljon ja vähän enemmän. Katkerat ihmiset uhriutuvat mielellään eikä kukaan jaksa sellaista loputtomiin. Siitä seuraa usein katkenneita ihmissuhteita ja lisää katkeruutta, joka ei mitenkään edesauta esim. juuri parisuhteen löytämistä.

 

[Hyman Roth]

Todella monet ihmiset vatvovat vuosikausia vanhoja asioita ja antavat niiden ratkaisujen tai lopputulosten määrittää huolestuttavan paljon nykyhetkeen. Elämä valuu hukkaan jossittelemalla ja vanhan kaipaamisella ja siinä matkalla ihminen usein myös katkeroituu. Katkera ihminen on usein kaikin puolin raskas ja "ruma" ja ottaa läheisiltään paljon ja vähän enemmän. Katkerat ihmiset uhriutuvat mielellään eikä kukaan jaksa sellaista loputtomiin. Siitä seuraa usein katkenneita ihmissuhteita ja lisää katkeruutta, joka ei mitenkään edesauta esim. juuri parisuhteen löytämistä.

Tunnistan tuon helposti itsestäni. En tosin olen niinkään katkera, mutta jollain tapaa kylmettynyt, kyyninen ja joskus naisia kohtaan tunnetasolla jopa sadistinen. Kun ei ole yhtään tervettä tai normaalia parisuhdekokemusta elämässä ollut, niin aika hankala jaksaa olla toiveikas tai hyvä tyyppi enää vanhemmalla iällä. :/ Vaikka seksiä saakin tasaisin väliajoin, niin tuttavapariskuntien seurassa ym. tulee hölmö olo, että olenko missannut elämässä jotain oleellista vai olenko vain kyvytön saavuttamaan samaa. Helpompaa olisi olla miettimättä koko asiaa, mutta jostain syystä se mielessä tasaisin väliajoin pyörii.

 

[nummenkallio]

Enemmänkin se oli oma mielipiteeni nummenkallion väitteeseen, että yksinäiset naiset olisivat jotenkin vähemmän yksinäisiä kuin miehet. Yksinäinen on yksinäinen sukupuolesta riippumatta.

Joo, varmasti näin on, että yksinäisyyden kokemus on samanlainen sukupuolesta riippumatta. Muotoilin sanani ehkä hieman huonosti, olisi pitänyt puhua yksinäisten sijaan sinkuista. Tarkoitin siis sitä, että sinkkumiehissä on luultavasti enemmän niitä, jotka ovat sinkkuja vastoin tahtoaan. Naiset ovat sinkkuelämään useammin tyytyväisiä, syitä on lueteltu jo täällä. Naisen sinkkuuteen on useammin syynä nirsous, joka voi olla hyvin perusteetontakin, itsensä täydellistä yliarvioimista, mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. Joskus voisi aloittaa siitä, että siivoaa kotinsa ja vessansa eikä dokaile joka viikonloppu, vaan harrastaa vaikkapa urheilua. Se tuo hyvää oloa ja kohottaa itsetuntoa, mistä on apua parisuhdemarkkinoilla. Ei kannata odottaa, että jostain tulee nainen, joka pelastaa ja laittaa elämän kuntoon, vaan se pitää tehdä itse.

 

[JYP#44]

mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. Joskus voisi aloittaa siitä, että siivoaa kotinsa ja vessansa eikä dokaile joka viikonloppu, vaan harrastaa vaikkapa urheilua. Se tuo hyvää oloa ja kohottaa itsetuntoa, mistä on apua parisuhdemarkkinoilla. Ei kannata odottaa, että jostain tulee nainen, joka pelastaa ja laittaa elämän kuntoon, vaan se pitää tehdä itse.

Veikkaisin kuitenkin että yleisin syy miehen sinkkuuteen on ujous, epävarmuus jne. Sillä miehellä jolla on oma koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, mutta on kuitenkin sosiaalinen ja käy baareissa yms paikoissa missä niitä naisia voi tavata, on kuitenkin melko hyvät edellytykset tavata naisia ja saada sitä kautta parisuhde. Ainakin jos vertaa siihen siistiä ja "säännöllistä" elämää viettävään mieheen, joka ei vain käy koskaan missään ihmisten ilmoilla koska ei uskalla.

 

[BOL]

Naisen sinkkuuteen on useammin syynä nirsous, joka voi olla hyvin perusteetontakin, itsensä täydellistä yliarvioimista, mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen.

Anteeksi, nauroin ääneen :D. Mihin tutkimukseen mahdat näillä tuloksilla viitata?

 

[Hyman Roth]

.. mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. .

Mitä kaikkea tarkoitat tällä? Onko se muka liikaa parisuhteen kannalta, jos esim pe tai la iltana vetää työ- tai kouluviikon päälle mukavat tumut? Koska näinhän iso osa meistä sinkkujäbistä tekee kuin jonkin sisäisen kellon ohjaamina..

 

[pettter]

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

Onkohan noin. Mä en tietenkään voi puhua kuin omasta puolesta, mutta en mä kyllä tunne mitään suurtakaan tarvetta parisuhteeseen. Sukupuolivietti on luonnollinen asia ja miehillä se tarkoittaa enimmäkseen seksijuttuja. Naisilla on lisäksi ne lisääntymis- ja hoivaamisjutut jne. Ja eikö jotkut naiset kaipaa jotain turvaakin miehestä ja kainaloa, mihin käpertyä. Kaikki exät on ainakin ollut sellaisia läheisyysriippuvaisia, mikä välillä ärsytti. Ja jos oli sattunut jotain niin piti lohdutella. Ei kait miehet tarvitse mitään sellaista. Ja noin muuten jos miettii niin mä osaan itsekin kokata tai kävellä Mäkkäriin ja omat pyykitkin pesen mielummin itse. Ei kait nykymies niin hirveästi tarvitse parisuhdetta.

Oisko se näissä ihmissuhdejutuissakin semmoinen hyvä juttu että ei tee niistä kamalan vaikeita? Jotenkin tulee mieleen aina näissä parisuhteita käsittelevissä ketjuissa että jos viestit ovat jotain tuommoisia valtavan pitkiä missä funtsitaan että mitä se nainen nyt haluaa/ajattelee, niin jo se kertoo jostain jotain.

Mä ihmettelin jo teininä kun nuorisolehdissä ja -leffoissa vatvottiin kaikenlaisia ongelmia. Tykkääkö se musta blaa blaa. Sitä joko tykkää tai ei tykkää, kertoo sen tai ei kerro. No mä en yleensä kertonut, mutta koskaan en jaksanut murehtia mitään sellaista. Jos haluaa naista niin menee juttelemaan. Ensimmäinen ei välttämättä lähde matkaan, mutta ehkä jo seuraava. Mä oon masentuneisuuteen taipuvainen henkilö, mutta mitään ihmissuhteita en ole koskaan jaksanut mietiskellä. Jos haluaa kaverin niin pyytää jotain vaikka kalaan. Muutenkaan mä en muiden kautta peilaa asioita. En mä sen takia rupea seurustelemaan että jotkut muut haluaa tehdä niin. Pikkulapset ehkä tarvitsee muiden hyväksyntää omille ajatuksille, mutta ei aikuinen, ellei sitten taustalla ole jotain isompia juttuja.

Tai toi masennus nyt on väärä sana. Vitutus on varmaan parempi. Jotain masennustestejä oon joskus tehnyt ja niissä joka toinen kysymys oli aiheesta tunnetko olevasi muita huonompi. No en tietenkään. Joissakin jutuissa mä olen parempi ja joissakin toisissa taas joku toinen on parempi. Nolla pistettä meikäläiselle.

 

[nummenkallio]

Mitä kaikkea tarkoitat tällä? Onko se muka liikaa parisuhteen kannalta, jos esim pe tai la iltana vetää työ- tai kouluviikon päälle mukavat tumut? Koska näinhän iso osa meistä sinkkujäbistä tekee kuin jonkin sisäisen kellon ohjaamina..

Noin olen minäkin tehnyt, niin sinkkuna kuin parisuhteessakin. Ja olen saanut huomata, että naiset eivät siitä välttämättä tykkää. Siksi olen pyrkinytkin vähentämään baareissa luuhaamista ja kaikkea muutakin tissuttelua. On tietysti niitäkin naisia, jotka tykkäävät läträtä, mutta itse en ole ajatellut sellaisen naisen kanssa loppuelämääni viettää. Mutta tämä on varmaan osin ikäkysymyskin. Sekä miehet että naiset viihtyvät yleensä hyvin radalla kahden- ja kolmenkympin välissä, sen jälkeen moni alkaa lopetella ja keksiä muuta tekemistä. Mutta jos on ollut radalla tauotta kahdestakympistä neljäänkymppiin, niin sinne kyllä jää.

Veikkaisin kuitenkin että yleisin syy miehen sinkkuuteen on ujous, epävarmuus jne. Sillä miehellä jolla on oma koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, mutta on kuitenkin sosiaalinen ja käy baareissa yms paikoissa missä niitä naisia voi tavata, on kuitenkin melko hyvät edellytykset tavata naisia ja saada sitä kautta parisuhde.

Jos miehellä on koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, ja tämä mies saa jonkun naisen kämpilleen houkuteltua, niin kyllä se nainen lähtee sieltä saman tien, kun sen kämpän näkee. Mutta se on kyllä totta, että ujous ja epävarmuus ovat myös yleisiä sinkkuuden syitä. Jotenkin vain aavistelen, että se ujous ja epävarmuus johtaa siihen, että vastakkaista sukupuolta ei uskalla lähestyä kuin humalassa, ja tuosta voi seurata tunnetusti varsin säännöllistä ja reipastakin alkoholinkäyttöä.

Anteeksi, nauroin ääneen :D. Mihin tutkimukseen mahdat näillä tuloksilla viitata?

Jos täällä esiteltäisiin vain tutkimustuloksia, niin keskustelu olisi paljon hiljaisempaa. Etkä ole tainnut itsekään kovin akateemisia perusteluja väitteillesi esittää, vaan ihan rohkeasti omista kokemuksista ja mutuna on kaikki tullut. Eikä siinä mitään, kyllä minä hyväksyn näistä asioista puhuttaessa mutuilutkin, vaikken välttämättä ole samaa mieltä, koska kokemuksetkaan eivät ole samoja. Kumpi tuossa muuten kirpaisi, se naisten toisinaan katteeton nirsousko? Mielestäni esitin hyvin tasapuolisesti kummankin sukupuolen yleisimmät pariutumisen esteet, tai ainakin yhdet yleisimmistä.

 

[Hyman Roth]

Noin olen minäkin tehnyt, niin sinkkuna kuin parisuhteessakin. Ja olen saanut huomata, että naiset eivät siitä välttämättä tykkää. Siksi olen pyrkinytkin vähentämään baareissa luuhaamista ja kaikkea muutakin tissuttelua. On tietysti niitäkin naisia, jotka tykkäävät läträtä, mutta itse en ole ajatellut sellaisen naisen kanssa loppuelämääni viettää. Mutta tämä on varmaan osin ikäkysymyskin. Sekä miehet että naiset viihtyvät yleensä hyvin radalla kahden- ja kolmenkympin välissä, sen jälkeen moni alkaa lopetella ja keksiä muuta tekemistä. Mutta jos on ollut radalla tauotta kahdestakympistä neljäänkymppiin, niin sinne kyllä jää.

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

 

[JYP#44]

Jos miehellä on koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, ja tämä mies saa jonkun naisen kämpilleen houkuteltua, niin kyllä se nainen lähtee sieltä saman tien, kun sen kämpän näkee.

Pasilla on tälläkin hetkellä joku naisystävä, ainakin mitä jotain videoita vilaisin joskus vahingossa ja facebook puoltaa tätä asiaa. Ja Pasilla on tietääkseni ainakin yksi poika, jonka äiti tuo nainen ei ole, eli tuo nykyinen emäntä ei ole mikään yksittäistapaus.

Ja kyllä ihan omassa tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa melko reppana mies on jostain itselleen naisen lopulta löytänyt. Enemmän melkein nuo siistit ja suht raittiit, mutta niin ujot miehet ovat yksin. Mutta tämä tosiaan vain omaa havaintoa, tutkimus aiheeseen liittyen olisi kyllä mielenkiintoinen.

 

[pettter]

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

Heh. Niinpä. Tai sama kait se on juoko vai käykö esimerkiksi kuntoilemassa tai jätkien kanssa muussa harrastuksessa. Tietenkin parisuhteen eteen pitää tehdä asioita, mutta ihan tossun alle ei kannattaisi heittäytyä. En mä ainakaan sellaista naista halua, joka ei antaisi miehen tehdä niitä juttuja mistä se tykkää. Toi asuntojuttukin vähän pisti silmään kun en mitään erityisen pinnallisia naisia etsi, mutta toisaalta onhan se Viherahon kämppä kyllä aika läävä.

 

[nummenkallio]

Hmmm, niinhän se monesti tuntuu menevän, olet oikeassa. Mutta mitä hittoa se "muu tekeminen" voisi muka olla?? Hukkaanhan ne viikonloput menee, jos ei voi olla edes päissään ja rentoilla sunnuntaita pizzan, loippareiden ja ns luovan olotilan kanssa.. Ja en mä käsitä sitäkään, että miksi naisilla miestin juominen on niin punainen vaate. Me ollaan Suomessa, täällä dokataan ja turpa kiinni. Toki nythän maahan lappaa salskeita irakilaisia bussikaupalla päivittäin, eli ehkäpä suominaisilla on vielä toivoa löytää raitis ja riski kumppani. Vähentää omaa moraalista taakkaa olla kunnollinen :D

Voihan sitä vaikka harrastaa liikuntaa. Käydä lenkillä ja salilla. Voi lukea kirjoja ja katsella leffoja. Voi käydä matseissa ja seurata urheilua. Voi harrastaa valokuvaamista ja pyöriä kameran kanssa ympäriinsä. Voi käydä näyttelyissä. Voi sisustaa asuntoaan. On paljon asioita, joita voi tehdä selvin päin. Se kuitenkin myönnettäköön, että rokkikeikoille ei oikein selvin päin taivu.

Myönnän itsekin harrastaneeni tuota baarittelua ihan viime vuosiin saakka, eli reilusti kolmenkympin yli. Ja kuten sanoin, ei se jossain kahden- ja kolmenkympin välissä niin suuri ongelma olekaan, itse jaksaa paremmin ja naisetkin jaksavat ja sietävät sitä yleensä paremmin. Mutta jossain kolmenkympin tuolla puolen asia muuttuu. Olen ainakin itse huomannut, että oman ikäiseni naiset eivät enää paljon radalla pyöri, eivätkä myöskään käytä kovin paljon alkoholia. Ja minusta se on ihan okei. Tuosta on seurannut se, että olen itsekin tarkistanut omia elintapojani, eikä siitä ole seurannut mitään muuta kuin hyvää. Alkoholin käyttöä en ole toki kokonaan lopettanut, mutta olen vain keksinyt paljon muutakin tekemistä kuin sen ainaisen kaljanjuonnin ja baarissa istumisen.

Ja kyllä ihan omassa tuttavapiirissäni on useampikin tapaus, jossa melko reppana mies on jostain itselleen naisen lopulta löytänyt. Enemmän melkein nuo siistit ja suht raittiit, mutta niin ujot miehet ovat yksin. Mutta tämä tosiaan vain omaa havaintoa, tutkimus aiheeseen liittyen olisi kyllä mielenkiintoinen.

No ovathan nuo havainnot ainakin osa totuutta. Itse olen nähnyt sivusta, kuinka pasiviherahomainen elämäntyyli karkottaa naiset, mutta tietenkin on maamme sinkkumiesten kannalta hyvä uutinen, ettei näin aina olekaan. Se kyllä kiinnostaisi tietää, millaiset naiset näiden pasiviherahojen kanssa sitten viihtyvät.

 

[BOL]

Jos täällä esiteltäisiin vain tutkimustuloksia, niin keskustelu olisi paljon hiljaisempaa. Etkä ole tainnut itsekään kovin akateemisia perusteluja väitteillesi esittää, vaan ihan rohkeasti omista kokemuksista ja mutuna on kaikki tullut. Eikä siinä mitään, kyllä minä hyväksyn näistä asioista puhuttaessa mutuilutkin, vaikken välttämättä ole samaa mieltä, koska kokemuksetkaan eivät ole samoja. Kumpi tuossa muuten kirpaisi, se naisten toisinaan katteeton nirsousko? Mielestäni esitin hyvin tasapuolisesti kummankin sukupuolen yleisimmät pariutumisen esteet, tai ainakin yhdet yleisimmistä.

Mutu ja omat käsitykset eivät oikein ole minkään arvoisia, jos niille ei löydy elävästä elämästä riittävästi katetta. Sanalla nirso on hyvin negatiivinen kaiku enkä välttämättä näe, että sinkkunaiset kokevat itsensä niin paljon paremmiksi kuin tarjolla olevat miehet, että siitä voisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ennemminkin sanoisin, että ihmiset eivät tunne itseään riittävän hyvin voidakseen saavuttaa tasapainoisen parisuhteen. Eli, ei tiedetä, mitä varsinaisesti mieheltä/naiselta halutaan ja siksi sitä ei löydykään ja kukaan ei kelpaa.

 

[cornix]

En ole koskaan havainnut naisissa mitään yletöntä nirsoutta. Ja parisuhdeasioissa toivottavasti mahdollisimman moni menee sillä nirsousasteella, että vain paras ja sopivin kumppani kelpaa. Kaikenlaisia kriteerejä on luonnollisesti olemassa, mutta niissä on julmetusti joustovaraa jos toinen vaan sattuu muuten kolahtamaan. Tuo kuulostaa hiukan selittelyltä, paeta tuollaisen epämääräisen nirsoilukortin taakse. Ehkä omassa käytöksessä ja habituksessa onkin se vika jos ei yksikään hyvä tyyppi tule kriteereissään vastaan...

 

[nummenkallio]

Mutu ja omat käsitykset eivät oikein ole minkään arvoisia, jos niille ei löydy elävästä elämästä riittävästi katetta. Sanalla nirso on hyvin negatiivinen kaiku enkä välttämättä näe, että sinkkunaiset kokevat itsensä niin paljon paremmiksi kuin tarjolla olevat miehet, että siitä voisi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

No mistä se mutu ja ne omat käsitykset tulevat? Nimenomaan elävän elämän esimerkeistä. Minusta tämä on ihan itsestään selvää. Ja en tiedä, miten paljon ihmisen pitää kerätä elämänkokemusta, ennen kuin sitä katetta elävästä elämästä on riittävästi. Ehkä sitä ei parikymppisenä ole vielä tarpeeksi, mutta kyllä nelikymppinen on yleensä nähnyt parisuhteita ja parisuhdemarkkinoita jo sen verran, että yleistettävää näkemystäkin löytyy. Sanothan sinäkin, etteivät sinkkunaiset mielestäsi erityisemmin nirsoile, ja varmaan sinulla on kokemuksia siitä, että asia näin on. Mutta jos olisikin niin, että katsoisimme asiaa eri puolilta (=eri sukupuolten näkökulmasta), niin näkemyserot eivät enää olisi mikään ihme.

Ennemminkin sanoisin, että ihmiset eivät tunne itseään riittävän hyvin voidakseen saavuttaa tasapainoisen parisuhteen. Eli, ei tiedetä, mitä varsinaisesti mieheltä/naiselta halutaan ja siksi sitä ei löydykään ja kukaan ei kelpaa.

Tämä itsetuntemuksen puute voi toki olla totta. On ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä haluavat, mutta tietävät kyllä hyvin, mitä eivät halua. Ja usein se lista tahtoo vain venyä iän myötä. Mutta eihän tämäkään sulje pois nirsoutta. Itsetuntemuksen puutetta voi olla myös se, että arvioi itsensä pahasti yläkanttiin, jolloin vaatimukset kumppaninkin suhteen menevät monesti lähes taivaisiin. Ja kyllä, tämä harha voi olla kummallakin sukupuolella, mutta on täälläkin jo sanottu, kummalla se on useammin.

Ja parisuhdeasioissa toivottavasti mahdollisimman moni menee sillä nirsousasteella, että vain paras ja sopivin kumppani kelpaa. Kaikenlaisia kriteerejä on luonnollisesti olemassa, mutta niissä on julmetusti joustovaraa jos toinen vaan sattuu muuten kolahtamaan.

Eli pitäisi vaatia vain parasta, mutta silti kriteereistä voi tinkiä paljonkin? Kovin ristiriitaista. Tämä kuulostaa juuri siltä, ettei mitään kovin tarkkoja kriteerejä kannata koskaan asettaakaan, koska toinen voi kolahtaa niistä huolimatta. Ja näinhän se varmaan onkin. Silti joitain poissulkevia kriteerejä on ainakin minun pakko pitää. Yksi liittyy siisteyteen: jos nainen ei osaa pitää itseään tai kotiaan siistinä, niin kierrän kyllä kaukaa, vaikka olisi muuten kuinka hyvä tyyppi tahansa. Tällaisiakin on tullut vastaan, ja ymmärrän kyllä, jos naisella on sama kriteeri miehistä. Kas, minäkin olen nirso, tunnustin juuri.

 

[adolf]

Ihmiset yleensäkin arvostavat sitä, että toisella on mielenkiintoa tutustua siihen ihmiseen itseensä eikä johonkin kriteereistä koostuvaan pakettiin. Se että toisen kanssa saa luvan olla oma itsensä, niin eiköhän tuo ole jokaisen terveen ja toimivan ihmissuhteen kulmakivi.

Hmmm... tuo nummenkallion asioiden vaikeaksi vääntäminen kuulostaa aika epätoivoiselta.

En itse tiedä, en ole pahemmin ajatellut asiaa näin vaikeasti koskaan.

Toki on niin että ihminen valehtelee jos väittää että mitään kriteerejä ei ole ja mikä tahansa kelpaa. Kaikilla niitä joitain kriteerejä on, mutta se että asioita pitäisi vatkata jotenkin koko ajan noin hankalasti, niin onks tuossa kauheasti mitään mieltä?

 

[nummenkallio]

Hmmm... tuo nummenkallion asioiden vaikeaksi vääntäminen kuulostaa aika epätoivoiselta.

En itse tiedä, en ole pahemmin ajatellut asiaa näin vaikeasti koskaan.

Jos joku ei ole huomannut, että etenkin läheiset ihmissuhteet ovat monimutkaisia, niin onko hänellä läheisiä ihmissuhteita koskaan ollutkaan? Ei tässä kukaan väännä asioita tahallaan vaikeiksi, kivahan se olisi jos ihmissuhteet olisivat yksinkertaisempia ja helpompia. Ehkä pitäisi ajatella vähemmän, kuten sinä näytät tekevän. Onko se niin, että mitä vähemmän mitään ajattelee, sitä onnellisempi on? Mutta epätoivoiseksi en oloani kuitenkaan koe. Saan kyllä naisia, mutta vaatimukset ovat "ihan kiva"-tasoa kovemmat.

 

[julle-jr]

Parisuhde ja työsuhde ovat läheisiä sukulaisia. Vain hyvin harva pystyy saamaan täydellisen jomman kumman ja vielä harvempi täydelliset molemmat. Silti suurin osa ihmisistä on elämänsä aikana jonkinlaisessa työ- tai parisuhteessa tai molemmissa. Jotkut eivät ole, koska heille kelpaa vain täydellinen ja se on ihan ok. Useimmat kuitenkin haluavat yksinkertaisesti tyytyä epätäydelliseen, koska heidän mielestään epätäydellinenkin on tyhjää parempi.

Näin on ollut aina ihmiskunnan historiassa. Toki joskus aiemmin on ollut pakko olla epätäydellisissä suhteissa tai kuolla pois. Nykyään on enemmän valinnanvaraa tehdä työ- tai parisuhdesopimuksia, sen takia luonnollisesti ihmiset etsivät parempaa ja parempaa, sehän on ihmisluonnon mukaista. Enemmän on tullut myös tunnepuolta näihin, ennen ajateltiin sekä työ- että parisuhdeasioissa käytännönläheisemmin, osin juuri pakon sanelemana tietysti, mutta ei avioliittokaan ennen mitään rakkautta todellakaan edellyttänyt, eikä töissä tarvinnut olla kivaa.

 

[adolf]

Onko semmoista asiaa olemassakaan elämässä kuin täydellisyys? Hmmmm... kuulostaa kovin mahdottomalta asialta. Siis jos jonkun täydellisyyden perään lähtee juoksemaan, niin pääseekö koskaan perille? Vai oisko vaan helpompi hyväksyä se että kukaan meistä ei ole täydellinen? Tuleeko silloin jotenkin semmoista elämisen kepeyttä olemiseen? En minä ainakaan eläessäni ole nähnyt yhtään täydellistä ihmistä. Itseään sellaisena pitäviä kyllä varmasti moniakin ja olen varmasti itsekin joskus semmoiseen harhaan lähtenyt lankeamaan.

Ihmisiä me nyt kumminkin ollaan herranjestas sentään, eikä mitään Jumalia.

Olen vain sen omalle kohdalleni nyt huomannut, että elämisestä tulee kuin itsestään paljon rennompaa kun oppii vähän löysäämään ja supistaa vaatimuksia itseltään siitä että pitäis olla sitä ja tota ja tätä. Ja miksei mulla nyt oo tota ja tätä ja sitä? Elämä on hirvittävän raskasta jos sitä elää tällä tavalla. Ja silloin kun vaatimukset itseään kohtaan ovat tämmöisiä niitä tulee vaatineeksi myös muilta. Voi jopa haksahtaa siihen täydellisyyden vaatimukseen, mihin ei tosissaan minun mielestäni yhdelläkään meistä ole mitään asiaa. Silloin vaatii itseään olemaan jotain muuta kuin mitä oikeasti on ja se on ihan mahdoton yhtälö kenenkään toteuttaa. Ja jos ei ymmärrä tätä asiaa itsessään, silloin sitä ei ymmärrä myöskään toisissa vaan kulkee nuo vaatimuslistat kourassa tuolla elämässä että sun pitää olla tämmöinen ja tuommoinen ihminen että jotenkin kelpaat minulle? No pääseekö tällä tavalla sitten ikinä perille? Vai rupeaako kohta puolin siitä "täydellisestäkin" ihmisestä löytämään niitä vikoja jotka rupeavat sitten häiritsemään?

En väitä että olen jotenkin tässä nyt oikeassa, mutta mietityttää vain tällainen asia.