Vähän arveluttaa, onko sellaisen yli kymmenen vuotta nuoremman naisen kanssa kovin paljon yhteistä. Vaikka riippuu tietysti tapauksesta. Ehkä mieluummin tinkisin sitten tuosta koulutuksesta. Jos nainen on koulutettu, niin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja puheenaiheita löytyy yleensä hyvin, mutta hyvä koulutus voi tehdä naisesta myös sietämättömän änkyrän, joka pistää miehelle vastaan joka asiassa - tai nirson, jolloin kukaan ei kelpaa. Tämä tulee siitä, että nainen odottaa koulutuksen ilman muuta nostavan hänen markkina-arvoaan, vaikka naisten ja miesten markkina-arvot riippuvat eri asioista. Ja jos tuohon koulutukseen yhdistetään vielä hyvä ulkonäkö, niin silloin vääntöä tulee varmasti. Täysin väärässä naiset eivät tietysti ole tuon koulutuksen suhteen, kyllä se joidenkin miesten silmissä voi lisätä naisen markkina-arvoa. Tunnustan tämän itsekin, sillä haluan että naisen kanssa pystyy juttelemaan vaikkapa politiikasta ja muista yhteiskunnallisista asioista, mutta toisaalta koulutus on ensimmäinen kriteeri, josta naisen kohdalla voin tinkiä. Tärkeämpää on se, että nainen on hyvännäköinen ja mukava, vasta sen jälkeen aletaan katsoa muita asioita.
Olen muuten monet kerrat todistanut sitäkin, kuinka hyvännäköinen ja koulutettu nainen itkeä tuhertaa siideripöhnässä sitä, että ikää on kohta neljäkymmentä, mutta ei vain löydy miestä, eikä saa koskaan perhettä. Tuossa tilanteessa on aika turhauttavaa olla olkapäänä. Yksi tällainen on hyvä ystäväni ja työkaverini, johon olin ainakin joskus korviani myöten rakastunut, eikä tuo tunne ole vieläkään täysin haihtunut. Hän varmasti jollain tapaa tämän tietää, mutta teeskentelee, ettei tajua. Välillä tekisi mieli huutaa, että tässä olisi se mies ja voisi olla perhekin, mutta kun kukaan ei s-tana kelpaa. Ei kelpaa sellainen mies, jolla on tasaveroinen tausta, koska pitäisi päästä naimaan ylöspäin. Eipä ole tämäkään nainen paljon seurustellut, vaikka ottajia olisi varmasti ollut muitakin. Muuten en jaksaisi kovin monta ajatusta tälle uhrata, mutta kun kyseessä on harvinaisuus: nainen, joka on fiksu, koulutettu ja hyvännäköinen, mutta sen päälle vielä oikeasti mukava. Valitettavasti vain nirso.
Tuntuu, että naisille tulee järkeä päähän turhan myöhään. Suhteellisuudentajua ja nöyryyttä alkaa löytyä vasta silloin, kun hedelmällinen ikä on ohitettu, eli juuri päälle nelikymppisenä. Silloin usein tajutaan, ettei sitä upporikasta prinssiä koskaan tullutkaan. Jonkun kanssa on saatettu kakarakin pyöräyttää, mutta silloin sitä nöyryyttä ainakin löytyy, jos lapsia ei ole. Aina puhutaan siitä, miten yksinhuoltaja- tai osa-aikaäidit ovat epätoivoisia, mutta omien kokemusteni perusteella näin ei välttämättä ole. Tuollaiset naiset ovat voineet päättää, että lapset on heillä tehty, mutta silti he odottavat, että uusi mies ottaa vieraat lapset kuin omikseen. Lasten ehdoilla mennään, ja näillä naisilla on aina vähintäänkin ne lapsensa, jos ei muuta. Sen sijaan lapsettomalla yli-ikäisellä naisella ei samanlaista selkänojaa ole.
