Naisasiat

[nummenkallio]

Onko se hyväksyttävämpää, että mies haluaa itseään paremman näköisen naisen kuin että nainen haluaa itseään paremman tienaavan miehen?

Vaikea näitä on verrata keskenään. Oman kokemukseni mukaan miehet kuitenkin tavoittelevat omaa tasoaan paremman näköistä naista lähinnä silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa. Silloin he tietävät, että tällainen nainen on mahdollista saada. Sen sijaan naiset taitavat aika yleisesti haluta itseään paremmin tienaavan miehen.

On totta, että löytyy koulutettuja naisia, jotka eivät löydä puolisoa, koska mikään ei kelpaa. Mutta on myös miehiä, jotka eivät löydä puolisoa, koska ovat tavallisia jamppoja, mutta naisen pitäisi olla mallitasoa.

Minä taas voisin sanoa tähän, etten tiedä juuri ainuttakaan tuollaista tavallista jamppaa, joka odottaisi saavansa jonkun missin tai mallin. Kyllä tällaisia miehiä voi olla, mutta silloin heillä on varmasti kadonnut kosketus todellisuuteen muutenkin. Minusta miehet ovat yleisesti ottaen realistisempia ja vaatimattomampia parinmuodostuksessa kuin naiset. Monille kelpaa tavallinen nainen, kunhan tämä on nätti ja mukava. Miesten vaatimukset alkavat nousta jyrkästi yleensä vasta silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa.

 

[Hyman Roth]

Onko se hyväksyttävämpää, että mies haluaa itseään paremman näköisen naisen kuin että nainen haluaa itseään paremman tienaavan miehen? On totta, että löytyy koulutettuja naisia, jotka eivät löydä puolisoa, koska mikään ei kelpaa. Mutta on myös miehiä, jotka eivät löydä puolisoa, koska ovat tavallisia jamppoja, mutta naisen pitäisi olla mallitasoa.

Niin, tavallaan kahta eri pinnallisuuden lajiahan noi on. Noin keskimäärin naiset odottavat silti mieheltä enemmän, kuin miehet naiselta, jos multa kysytään. Mieti nyt, pitäisi olla vaivalla saatua koulutusta, uraa ja statusta, kun taas miehelle riittää aika usein jo se ettei näytä ihan hirviölle ja tykkää ottaa suihin. Noin karrikoidusti.

 

[pettter]

Jotenkin tuntuu että harva nainen oikeasti mitään raha- tai koulutusjuttuja miettii, ainakaan niin paljoa kuin täällä Jatkoajassa sitä usein korostetaan. Ja luulisi ettei miehetkään ensimmäisenä sellaista naista halua, jolle jotkut pinnalliset asiat ovat tärkeämpiä kuin rakkaus ja yhdessäolo, paitsi tietenkin jos mies itsekin on sellainen. Johonkin tinderiin esimerkiksi nyt on vaan keräytynyt niitä pinnallisempia tapauksia. Mä oon aina ajatellut että kokonaisuutena sellaiset naiset ovat huonompia.

 

[Klose16]

Kyllähän niitä "missejä ja malleja" saa halutessaan. Ulkomailta.
Parasta on kuitenkin se, että nätit tytötkään eivät ole oletuksena luonnevikaisia. Kannattaa se luonnepuoli silti kyllä aina varmistaa.

 

[Meeps]

Vaikea näitä on verrata keskenään. Oman kokemukseni mukaan miehet kuitenkin tavoittelevat omaa tasoaan paremman näköistä naista lähinnä silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa. Silloin he tietävät, että tällainen nainen on mahdollista saada. Sen sijaan naiset taitavat aika yleisesti haluta itseään paremmin tienaavan miehen.



Minä taas voisin sanoa tähän, etten tiedä juuri ainuttakaan tuollaista tavallista jamppaa, joka odottaisi saavansa jonkun missin tai mallin. Kyllä tällaisia miehiä voi olla, mutta silloin heillä on varmasti kadonnut kosketus todellisuuteen muutenkin. Minusta miehet ovat yleisesti ottaen realistisempia ja vaatimattomampia parinmuodostuksessa kuin naiset. Monille kelpaa tavallinen nainen, kunhan tämä on nätti ja mukava. Miesten vaatimukset alkavat nousta jyrkästi yleensä vasta silloin, kun heillä on rahaa ja valtaa.

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

 

[BOL]

Täällä on kyllä niin hirveitä yleistyksiä ja jos edes murto-osa tätä ketjua lukevista nuorista uskoo näihin yleistyksiin, en yhtään ihmettele, että ollaan hämmentyneitä ja yksin.

Tässäpä neuvoni parisuhdetta haluaville:
Oman kokemukseni perusteella itsestään epävarmoilla ihmisillä on kaikkein suurimmat ja vaativimmat kriteerit. Tällaiset ihmiset kannattaa pääsääntöisesti kiertää kaukaa, toki treffeillä voi pienin odotuksin käydä, kartoittaa ja todeta tilanne ja jatkaa matkaa. Naiset odottavat pääasiassa miehiltä yhteisiä arvoja, hyvännäköisyyttä, fiksuja juttuja, rahaa elättää itsensä ja moni nainen saattaa edellyttää, että mies on pidempi kuin mitä itse on. Miehet odottavat pääasiassa naisilta yhteisiä arvoja, hyvännäköisyyttä, fiksuja juttuja, rahaa elättää itsensä ja moni mies saattaa edellyttää, että nainen on lyhyempi kuin mitä itse on.

Älkää heittäkö pyyhettä kehään älkääkä vetäkö tapaamienne itsellenne epäsovien henkilöiden perusteella johtopäätöksiä koko vastakkaisesta sukupuolesta. Älkää luoko liian tiukkoja kriteereitä ja muistakaa välillä katsoa peiliin, koska ratkaisu moniin ongelmiin löytyy sieltä.

 

[Hyman Roth]

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

Tuossahan sä sen sanoit. Käytännössä naisilla on hallussaan "myyjän markkinat", joten ns tyytyminen ei koskaan ole pakkorako. Siis normaaleilla naisilla, suohirviöt ja hullut on sitten erikseen. Eihän se kenenkään vika ole tai väärin sinällään, mutta aika helppo ymmärtää tuohon peilaten omia ja monen muun miehen asenteita, ettei oikein jaksa tosissaan olla pariutumismarkkinoilla mukana enää.

Älkää heittäkö pyyhettä kehään älkääkä vetäkö tapaamienne itsellenne epäsovien henkilöiden perusteella johtopäätöksiä koko vastakkaisesta sukupuolesta. Älkää luoko liian tiukkoja kriteereitä ja muistakaa välillä katsoa peiliin, koska ratkaisu moniin ongelmiin löytyy sieltä.

Entäs sitten, jos ei ole kypsään aikuisikään saakka muunlaisia henkilöitä tavannutkaan? Eikö silloin jo kannata heittää pyyhe suosiolla rinkiin ja nauraa päälle?

 

[adolf]

Samoilla linjoilla olen kuin BOL. Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi joillakin hiukan varttenuummilla ihmisillä on tarve jotenkin jostain "kokemuksen syvästä rintaäänestä" aina ruveta repimään näitä hirvittäviä yleistyksiä ja ehdottomia totuuksia mistä elämässä on kyse.

Se ihan oikeasti että on sinut itsensä kanssa ja liikkuu semmoisten ihmisten parissa joiden kanssa on hyvä olla on hyvä ohjenuora. Ei kannata hirveästi ylipäätään missään asioissa kuunnella näitä ehdottomien totuuksien julistajia. Ja oikeastaan tarviiko elämässä edes lopulta muuta kuin se että on onnellinen? Minusta se että on onnellinen tässä hetkessä on kaikki mitä voi olla.

Itse olen ainakin huomannut elämässä että on hirveästi ihmisiä jotka ovat jotenkin liikaa kuunnelleet sitä "miten elämä kuuluu elää" ja sitten lähteneet toisten odotusten perässä liikaa juoksemaan. Nämä ovat just niitä jotka jakaa noita ehdottomia totuuksia.

Minä olen itse sitä mieltä että ei elämää voi elää sillä tavalla että pitäis jotenkin koko ajan funtsia että mun pitää olla sitä ja tätä ja tota. Siinä vain eksyy.

 

[nummenkallio]

Se on varmasti totta, että naiset odottavat mieheltä enemmän kuin miehet naiselta. Moni nainen tuntuu etsivän täydellistä miestä. Mietin kuinka paljon tähän vaikuttaa se, että naisella voi nykyään olla erittäin hyvä elämä myös sinkkuna. Ei olla enää taloudellisesti riippuvaisia miehestä ja ihmissuhdetasolla sinkkunaiset pärjää paremmin kuin sinkkumiehet. Naisilla on usein hyviä ystäviä, joilta saa läheisyyttä ja seksiseuraakin löytyy melko varmasti baarista.

Tämähän se yleinen käsitys on. Ja varmaan se pitkälti pitääkin paikkansa. Yksinäisillä naisilla on ehkä vähemmän yksinäistä kuin yksinäisillä miehillä, koska naisilla on usein paremmat ystäväverkostot, joille voi sitten itkeä sitä miehettömyyttään, jos se nyt edes vaivaa. Ja totta tuokin, että nainen yleensä saa seksiseuraa baarista, jos itse haluaa. Sen sijaan yksinäisen miehen on paljon vaikeampi saada seksiä.

Mutta jos naiset pärjäävät nykyisin taloudellisesti omillaan ja hoitavat seksintarpeen baarituttavuuksilla ja läheisyyden tarpeet ystävillä, niin mihin sitä miestä on ennen tarvittu? Kuulostaa siltä, että lähinnä elättämiseen ja lasten siittämiseen - ei siinä oikein muita rooleja jää. Silti haluaisin vieläkin ajatella, että parisuhteen tarve olisi melko samanlainen molemmilla sukupuolilla. Jos siinä parisuhteessa olisi sittenkin itsessään jotain sellaista arvoa, jota ei saisi muilla järjestelyillä.

 

[Meeps]

Tämähän se yleinen käsitys on. Ja varmaan se pitkälti pitääkin paikkansa. Yksinäisillä naisilla on ehkä vähemmän yksinäistä kuin yksinäisillä miehillä, koska naisilla on usein paremmat ystäväverkostot, joille voi sitten itkeä sitä miehettömyyttään, jos se nyt edes vaivaa. Ja totta tuokin, että nainen yleensä saa seksiseuraa baarista, jos itse haluaa. Sen sijaan yksinäisen miehen on paljon vaikeampi saada seksiä.

Mutta jos naiset pärjäävät nykyisin taloudellisesti omillaan ja hoitavat seksintarpeen baarituttavuuksilla ja läheisyyden tarpeet ystävillä, niin mihin sitä miestä on ennen tarvittu? Kuulostaa siltä, että lähinnä elättämiseen ja lasten siittämiseen - ei siinä oikein muita rooleja jää. Silti haluaisin vieläkin ajatella, että parisuhteen tarve olisi melko samanlainen molemmilla sukupuolilla. Jos siinä parisuhteessa olisi sittenkin itsessään jotain sellaista arvoa, jota ei saisi muilla järjestelyillä.

Varmasti parisuhteella onkin sellaista arvoa, jota ei muulla tavalla saa. Mutta kyse onkin ehkä siitä kuinka tärkeänä tätä pitää. Nykyään kun on sosiaalisestikin hyväksyttyä olla sinkkuna, moni ehkä miettii onko ne parisuhteen tuomat hyvät puolet sen tuomien huonojen puolien arvoisia. Moni ehkä näkee, että parisuhde kuitenkin vie osan omasta vapaudesta ja rajoittaa elämää, jolloin saattaa pohtia onko se elämä sinkkuna sittenkään niin huonoa. Toisaalta taas kyllähän suurin osa ihmisistä edelleen haluaa parisuhteen, että voihan tämä minun pohdintani olla ihan yhtä tyhjän kanssa.

 

[BOL]

Yksinäisillä ihmisillä on yksinäistä ja aivan samanlaiset ongelmat sukupuoleen katsomatta. Sosiaalinen rajoittuneisuus ei katso sukupuolta. Jos ihmisten kanssa oleminen on ongelmallista, parisuhteen muodostaminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta hankalaa, koska moni ei tiedä, miten toisten ihmisten kanssa kuuluu olla ja käyttäytyä. Tällöin pitää ensin ratkaista se, miten pystyisi parantamaan sosiaalista kanssakäymistä ylipäätään ja tässä auttaa ammattilainen. Kyökkipsykologien "alat vain puhua ja menet tapahtumiin" ei auta paskaakaan, jos et osaa toimia sosiaalisissa tapahtumissa. Lähtökohdat on tunnustettava ja selvitettävä yksi askel kerrallaan. Jos ongelmat on jo tosi syvällä, ei niitä paranneta hetkessä.

 

[adolf]

^ Noinhan se on. Jos ihmiseen on vaikka istutettu syvälle sosiaalisten tilanteiden pelko, ei se häviä mihinkään jonnekin julkisiin tapahtumiin menemisellä, vaan julkiset tapahtumat vain lyövät ihmistä entistä enemmän lukkoon ja voimistavat sitä häpeää.

Tietysti esimerkiksi päihteillä suomalainen ihminen helposti hakee helpotusta noihin sosiaalisiin vaikeuksiinsa, mutta päihteet eivät koskaan niitä vie pois kuin väliaikaisesti.

Se ongelma pitää ymmärtää työstää läpi, jotta ihminen saisi tervettä itsetuntoa joka tulee tuolta ihmisestä sisältä. Tämä on oma mielipiteeni.

 

[Leon]

Samoilla linjoilla olen kuin BOL. Ihan oikeasti, en ymmärrä miksi joillakin hiukan varttenuummilla ihmisillä on tarve jotenkin jostain "kokemuksen syvästä rintaäänestä" aina ruveta repimään näitä hirvittäviä yleistyksiä ja ehdottomia totuuksia mistä elämässä on kyse.

Kyllä nuo yleistykset taitavat kuitenkin olla näiden juniorien käsityksiä. Me varttuneemmat olemme riittäävän fiksuja jättääksemme turhat yleistykset väliin. Poikkeuksia toki on. Mutta en voi kyllä olla hämmästelemättä nummenkallion vinksahtanutta maailmankuvaa. Jotenkin korostetusti tuo tuon sosioekonoomisen asian parisuhteeseen. Jos en ihan väärin muista, heitti kaikin puolin muuten hyvän paketin jordaaniin, koska oma alemmuustunne ei kestänyt naisen ylempää statusta. Ja sitten tulee meille muille paasaamaan, miten naiset naivat ylöspäin. En osta.

 

[adolf]

Kyllä nuo yleistykset taitavat kuitenkin olla näiden juniorien käsityksiä. .

OK, olet varmasti ihan kartalla tuossa. Ehkä tuo varttuneemmat joita nyt tuossa yritin tarkoittaa ovat jotakin tuommoisia 30-vuotiaita, jolloin tuntuu että ihminen tietää kaiken kaikesta. + 40-vuotiaat ovat sen sijaan jo useasti sen verran elämää nähneitä, että asiat ja mielipiteet tulevat jotenkin laajemmasta perspektiivistä eikä tarvi muutenkaan olla enää niin ehdoton asioissa.

Tuo ehdottomuus on kuitenkin itselleni semmoinen asia, jonka koen ihan punaisena vaatteena. Ihminen ei loppujen lopuksi tiedä oikein mistään mitään. Ja minusta se on hirvittävän vapauttava asia, kun sen pystyy itselleen myöntämään. Silloin ei ota elämää niin vakavasti.

 

[Leon]

OK, olet varmasti ihan kartalla tuossa. Ehkä tuo varttuneemmat joita nyt tuossa yritin tarkoittaa ovat jotakin tuommoisia 30-vuotiaita, jolloin tuntuu että ihminen tietää kaiken kaikesta.

Joo, mä tiesin kaiken kaikesta 30-vuotiaana. Siksi pidänkin niitä nykyään junioreina ;)

 

[nummenkallio]

Mutta en voi kyllä olla hämmästelemättä nummenkallion vinksahtanutta maailmankuvaa. Jotenkin korostetusti tuo tuon sosioekonoomisen asian parisuhteeseen. Jos en ihan väärin muista, heitti kaikin puolin muuten hyvän paketin jordaaniin, koska oma alemmuustunne ei kestänyt naisen ylempää statusta.

Muistat vähän sinne päin. Naisen suku oli kyllä rikkaampi kuin omani, mutta koulutusta hänellä oli vähemmän, eikä hänellä ollut sellaista asemaa työelämässä kuin minulla. Työnteon ja uran luomisen sijaan hän keskittyi harrastelemaan. Tämä asetelma olisi kyllä muuten sopinut minulle, mutta kun toinen koki, että perhetaustansa ansiosta hänellä on enemmän sanavaltaa yhteisiin asioihin, niin sitä en sulattanut. Itse en kokenut, että naisen suku olisi tuonut hänelle jotenkin ylemmän statuksen minuun nähden, eikä hänellä sitä varsinkaan omilla näytöillään ollut. Jos minulla on joskus perhe, niin sen perheen pää ei ole isänsä rahoilla elävä oloneuvoksetar. Päätöstäni en ole katunut, vaan tekisin samalla tavalla nytkin.

Ja sitten tulee meille muille paasaamaan, miten naiset naivat ylöspäin. En osta.

Poikkeus vahvistaa säännön. Miten paljon itse kukin tuntee alaspäin naivia naisia? No niin, sitähän minäkin. Ja poikkeus on todellinen poikkeus: jos on rikkaan suvun tytär ja ihan hyvännäköinenkin vielä, niin miksi pitää käydä hakemassa pakit raksaduunareiltakin? Vihje: voisiko johtua luonteesta?

 

[Meeps]

Yksinäisillä ihmisillä on yksinäistä ja aivan samanlaiset ongelmat sukupuoleen katsomatta. Sosiaalinen rajoittuneisuus ei katso sukupuolta. Jos ihmisten kanssa oleminen on ongelmallista, parisuhteen muodostaminen on vaikeaa. Ei mahdotonta, mutta hankalaa, koska moni ei tiedä, miten toisten ihmisten kanssa kuuluu olla ja käyttäytyä. Tällöin pitää ensin ratkaista se, miten pystyisi parantamaan sosiaalista kanssakäymistä ylipäätään ja tässä auttaa ammattilainen. Kyökkipsykologien "alat vain puhua ja menet tapahtumiin" ei auta paskaakaan, jos et osaa toimia sosiaalisissa tapahtumissa. Lähtökohdat on tunnustettava ja selvitettävä yksi askel kerrallaan. Jos ongelmat on jo tosi syvällä, ei niitä paranneta hetkessä.

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

 

[adolf]

Oisko se näissä ihmissuhdejutuissakin semmoinen hyvä juttu että ei tee niistä kamalan vaikeita? Jotenkin tulee mieleen aina näissä parisuhteita käsittelevissä ketjuissa että jos viestit ovat jotain tuommoisia valtavan pitkiä missä funtsitaan että mitä se nainen nyt haluaa/ajattelee, niin jo se kertoo jostain jotain.

Tämmöisen mä itse ainakin aikanani huomasin, kun vatvoin ja vatvoin yhtä juttua. Ei siinä ollut mistään sen monimutkaisemmasta kyse, kuin että olin epävarma itsestäni ja se kaatui siihen vatvomiseen. Onneksi siitäkin on jotain voinut oppia. Oikeasti siinä ei olisi tarvinnut tehdä mitään muuta kuin mennä rohkeasti tulta päin ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta toisaalta siinäkin oli sitten hopeareunus lopulta takana, kun asiat meni miten meni...

Sen takia minusta on tärkeää että oppii tykkäämään ihan siitä kaverista joka sieltä peilistä katsoo vastaan. Asioista tulee luonnostaan silloin yksinkertaisempia. Ja voi yllättyä kun ei vedäkään enää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä jotka tavalla tai toisella satuttaa tai käyttää hyväksi. Vissiin se on niin että monien pitää oppia tämäkin asia vähän kantapään kautta ennen kuin jotenkin tulee menneeksi itseensä. Mun on ainakin pitänyt.

 

[BOL]

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

Ei tietenkään ole enkä verrannutkaan sinkkuja ja yksinäisiä keskenään. Enemmänkin se oli oma mielipiteeni nummenkallion väitteeseen, että yksinäiset naiset olisivat jotenkin vähemmän yksinäisiä kuin miehet. Yksinäinen on yksinäinen sukupuolesta riippumatta. Moni sosiaalinenkin ihminen kokee yksinäisyyttä, vaikka jonkun toisen mielestä se vaikuttaa mahdottomalta.

Joskus on hyvä vatvoa asioita, varsinkin, jos ihan aidosti pyrkii saamaan asian ratkaistua ihan konkreettisesti jotenkin. Mutta sellainen asian pelkkä jankuttaminen on ihan tyhjän kanssa, jos se ei siitä mihinkään etene. Todella monet ihmiset vatvovat vuosikausia vanhoja asioita ja antavat niiden ratkaisujen tai lopputulosten määrittää huolestuttavan paljon nykyhetkeen. Elämä valuu hukkaan jossittelemalla ja vanhan kaipaamisella ja siinä matkalla ihminen usein myös katkeroituu. Katkera ihminen on usein kaikin puolin raskas ja "ruma" ja ottaa läheisiltään paljon ja vähän enemmän. Katkerat ihmiset uhriutuvat mielellään eikä kukaan jaksa sellaista loputtomiin. Siitä seuraa usein katkenneita ihmissuhteita ja lisää katkeruutta, joka ei mitenkään edesauta esim. juuri parisuhteen löytämistä.

 

[Hyman Roth]

Todella monet ihmiset vatvovat vuosikausia vanhoja asioita ja antavat niiden ratkaisujen tai lopputulosten määrittää huolestuttavan paljon nykyhetkeen. Elämä valuu hukkaan jossittelemalla ja vanhan kaipaamisella ja siinä matkalla ihminen usein myös katkeroituu. Katkera ihminen on usein kaikin puolin raskas ja "ruma" ja ottaa läheisiltään paljon ja vähän enemmän. Katkerat ihmiset uhriutuvat mielellään eikä kukaan jaksa sellaista loputtomiin. Siitä seuraa usein katkenneita ihmissuhteita ja lisää katkeruutta, joka ei mitenkään edesauta esim. juuri parisuhteen löytämistä.

Tunnistan tuon helposti itsestäni. En tosin olen niinkään katkera, mutta jollain tapaa kylmettynyt, kyyninen ja joskus naisia kohtaan tunnetasolla jopa sadistinen. Kun ei ole yhtään tervettä tai normaalia parisuhdekokemusta elämässä ollut, niin aika hankala jaksaa olla toiveikas tai hyvä tyyppi enää vanhemmalla iällä. :/ Vaikka seksiä saakin tasaisin väliajoin, niin tuttavapariskuntien seurassa ym. tulee hölmö olo, että olenko missannut elämässä jotain oleellista vai olenko vain kyvytön saavuttamaan samaa. Helpompaa olisi olla miettimättä koko asiaa, mutta jostain syystä se mielessä tasaisin väliajoin pyörii.

 

[nummenkallio]

Enemmänkin se oli oma mielipiteeni nummenkallion väitteeseen, että yksinäiset naiset olisivat jotenkin vähemmän yksinäisiä kuin miehet. Yksinäinen on yksinäinen sukupuolesta riippumatta.

Joo, varmasti näin on, että yksinäisyyden kokemus on samanlainen sukupuolesta riippumatta. Muotoilin sanani ehkä hieman huonosti, olisi pitänyt puhua yksinäisten sijaan sinkuista. Tarkoitin siis sitä, että sinkkumiehissä on luultavasti enemmän niitä, jotka ovat sinkkuja vastoin tahtoaan. Naiset ovat sinkkuelämään useammin tyytyväisiä, syitä on lueteltu jo täällä. Naisen sinkkuuteen on useammin syynä nirsous, joka voi olla hyvin perusteetontakin, itsensä täydellistä yliarvioimista, mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. Joskus voisi aloittaa siitä, että siivoaa kotinsa ja vessansa eikä dokaile joka viikonloppu, vaan harrastaa vaikkapa urheilua. Se tuo hyvää oloa ja kohottaa itsetuntoa, mistä on apua parisuhdemarkkinoilla. Ei kannata odottaa, että jostain tulee nainen, joka pelastaa ja laittaa elämän kuntoon, vaan se pitää tehdä itse.

 

[JYP#44]

mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. Joskus voisi aloittaa siitä, että siivoaa kotinsa ja vessansa eikä dokaile joka viikonloppu, vaan harrastaa vaikkapa urheilua. Se tuo hyvää oloa ja kohottaa itsetuntoa, mistä on apua parisuhdemarkkinoilla. Ei kannata odottaa, että jostain tulee nainen, joka pelastaa ja laittaa elämän kuntoon, vaan se pitää tehdä itse.

Veikkaisin kuitenkin että yleisin syy miehen sinkkuuteen on ujous, epävarmuus jne. Sillä miehellä jolla on oma koti ja elämäntavat kuin Pasi Viheraholla, mutta on kuitenkin sosiaalinen ja käy baareissa yms paikoissa missä niitä naisia voi tavata, on kuitenkin melko hyvät edellytykset tavata naisia ja saada sitä kautta parisuhde. Ainakin jos vertaa siihen siistiä ja "säännöllistä" elämää viettävään mieheen, joka ei vain käy koskaan missään ihmisten ilmoilla koska ei uskalla.

 

[BOL]

Naisen sinkkuuteen on useammin syynä nirsous, joka voi olla hyvin perusteetontakin, itsensä täydellistä yliarvioimista, mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen.

Anteeksi, nauroin ääneen :D. Mihin tutkimukseen mahdat näillä tuloksilla viitata?

 

[Hyman Roth]

.. mutta miehen sinkkuuteen taitaa olla aika usein syynä se, ettei mies ole elintavoiltaan parisuhdekelpoinen. .

Mitä kaikkea tarkoitat tällä? Onko se muka liikaa parisuhteen kannalta, jos esim pe tai la iltana vetää työ- tai kouluviikon päälle mukavat tumut? Koska näinhän iso osa meistä sinkkujäbistä tekee kuin jonkin sisäisen kellon ohjaamina..

 

[pettter]

Mutta sinkku ja yksinäinen eivät ole synonyymeja. Yksinäisillä on varmasti samoja ongelmia sukupuolesta riippumatta, mutta eikö ihan tutkimusten mukaan naiset pärjää keskimäärin paremmin ilman parisuhdetta kuin miehet?

Onkohan noin. Mä en tietenkään voi puhua kuin omasta puolesta, mutta en mä kyllä tunne mitään suurtakaan tarvetta parisuhteeseen. Sukupuolivietti on luonnollinen asia ja miehillä se tarkoittaa enimmäkseen seksijuttuja. Naisilla on lisäksi ne lisääntymis- ja hoivaamisjutut jne. Ja eikö jotkut naiset kaipaa jotain turvaakin miehestä ja kainaloa, mihin käpertyä. Kaikki exät on ainakin ollut sellaisia läheisyysriippuvaisia, mikä välillä ärsytti. Ja jos oli sattunut jotain niin piti lohdutella. Ei kait miehet tarvitse mitään sellaista. Ja noin muuten jos miettii niin mä osaan itsekin kokata tai kävellä Mäkkäriin ja omat pyykitkin pesen mielummin itse. Ei kait nykymies niin hirveästi tarvitse parisuhdetta.

Oisko se näissä ihmissuhdejutuissakin semmoinen hyvä juttu että ei tee niistä kamalan vaikeita? Jotenkin tulee mieleen aina näissä parisuhteita käsittelevissä ketjuissa että jos viestit ovat jotain tuommoisia valtavan pitkiä missä funtsitaan että mitä se nainen nyt haluaa/ajattelee, niin jo se kertoo jostain jotain.

Mä ihmettelin jo teininä kun nuorisolehdissä ja -leffoissa vatvottiin kaikenlaisia ongelmia. Tykkääkö se musta blaa blaa. Sitä joko tykkää tai ei tykkää, kertoo sen tai ei kerro. No mä en yleensä kertonut, mutta koskaan en jaksanut murehtia mitään sellaista. Jos haluaa naista niin menee juttelemaan. Ensimmäinen ei välttämättä lähde matkaan, mutta ehkä jo seuraava. Mä oon masentuneisuuteen taipuvainen henkilö, mutta mitään ihmissuhteita en ole koskaan jaksanut mietiskellä. Jos haluaa kaverin niin pyytää jotain vaikka kalaan. Muutenkaan mä en muiden kautta peilaa asioita. En mä sen takia rupea seurustelemaan että jotkut muut haluaa tehdä niin. Pikkulapset ehkä tarvitsee muiden hyväksyntää omille ajatuksille, mutta ei aikuinen, ellei sitten taustalla ole jotain isompia juttuja.

Tai toi masennus nyt on väärä sana. Vitutus on varmaan parempi. Jotain masennustestejä oon joskus tehnyt ja niissä joka toinen kysymys oli aiheesta tunnetko olevasi muita huonompi. No en tietenkään. Joissakin jutuissa mä olen parempi ja joissakin toisissa taas joku toinen on parempi. Nolla pistettä meikäläiselle.