Naisasiat

  • 7 588 030
  • 26 609

BaronFIN

Jäsen
Jep jep... Naisasiat mallia hyvin ja ei niin hyvin. Saman naisen kanssa yhdessä oltu kohta 20 vuotta riparilta alkaen. Välissä ollut kolmen vuoden etäsuhde 300 km välillämme ja niistä selviydyttyä, nyt lopputuloksena kolme lasta, kaksi autoa ja omakotitalo.

Päällisin puolin kaikki on kuten pitääkin.

Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Olen tullut useasti petetyksi ja päin naamaa on valehdeltu asiasta jos toisesta. Olen kyllä itsekin osannut olla kaikkea muuta kuin ihanteellinen aviomies, mutta kummallista mitä katkeruus teettää ihmisellä. Mutta viimeisimpänä pommina keväällä paljastui neljän vuoden on/off-rinnakkaissuhde jonka aikana olimme saaneet sen kolmannen lapsen. Lapsi on kyllä oma, kun on niin samaa sarjaa kahden edellisen kanssa, mutta silti piti hieman keräillä itsetunnon rippeitä keväällä/kesällä.

Tein avioerohakemuksen, laskin ositussopimuksen, olin katsonut vuokrakämpän valmiiksi ja olisi pitänyt enää vain lähteä. Mutta ei se ole niin helppoa. Ja mitä saada tilalle. Näin 35-vuotiaana markkinat ovat nätisti sanottuna niukat. Oma puoliso on alkoholiton, kamppailulajia neljästi viikossa harrastava, korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen pakkaus. Ei tuosta voi naarasta enää paremmaksi laittaa. Mikä positiivisinta, niin tuo aidosti haluaa yrittää parempaa huomista meille molemmille, joten Tinder-tarjonta läpikäytynä: ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä mitä tekee naisasioitensa suhteen. Olen kuitenkn lopulta aika onnekas. Vaikka välillä sylettää.
 

Carlos

Jäsen
Olen kuitenkn lopulta aika onnekas. Vaikka välillä sylettää.

Surullista, näitä naisten alistamia miehiä kun riittää maailman täydeltä. Tai en tiedä onko tämä enemmän sitä Tukholman syndroomaa. Hyvänen aika, voit tyytyä (ja alistua) tilanteeseen, mutta älä nyt sentään pidä itseäsi "aika onnellisena". Ihan varmasti nainen tulee pettämään uudestaankin, se tulee selväksi sillä ensimmäisellä kerralla kun pettää. Mutta jos olet valmis elämään sen riskin kanssa, niin siitä vaan - ja eihän se helppoa ole kolmea lasta jättää. Tiedän itse tämän paremmin kuin hyvin.

Mutta ihan noin yleisellä tasolla olen sitä mieltä että Koraanissa olevat ohjeet naisen kohteluun eivät ole mitään ilkeämielisiä kamaluuksia, vaan ihan vaan tuhansien vuosien käytännön osoittamia objektiivisia toimia jotka vaaditaan jotta naiset pysyvät kurissa. Länsimaisessa mallissa kun ollaan nyt siinä pisteessä että naiset ovat ajaneet ko. mallin tuhon porteille - ja tulevat ajamaan siitä raamit kaulassa läpi. Onnea voittajille. Naiset nyrkin ja hellan väliin - ja se huntukin on ihan perusteltu.
 

BaronFIN

Jäsen
Ei millään pahalla, mutta ei ihme että muslimimaat ovat pääsääntöisesti sekaisin ja älylliseltä kehitykseltään kivikauden tasolla jos asenne puolikkaaseen väestöstä on tuota mitä mä just luin. Onnea valitsemallasi tiellä, ihan yhtä lailla niitä huorintekoja tapahtuu Lähi-idässä kuin täälläkin. Niitä nyt yhdet hunnut paljoa estä.

Kuten sanottua; ihan yhtä suuri kusipää olen itsekin osannut olla. Eli ihan tasoissa ollaan.
 
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Jep jep... Naisasiat mallia hyvin ja ei niin hyvin. Saman naisen kanssa yhdessä oltu kohta 20 vuotta riparilta alkaen. Välissä ollut kolmen vuoden etäsuhde 300 km välillämme ja niistä selviydyttyä, nyt lopputuloksena kolme lasta, kaksi autoa ja omakotitalo.

Päällisin puolin kaikki on kuten pitääkin.

Mutta kolikolla on kääntöpuolensa. Olen tullut useasti petetyksi ja päin naamaa on valehdeltu asiasta jos toisesta. Olen kyllä itsekin osannut olla kaikkea muuta kuin ihanteellinen aviomies, mutta kummallista mitä katkeruus teettää ihmisellä. Mutta viimeisimpänä pommina keväällä paljastui neljän vuoden on/off-rinnakkaissuhde jonka aikana olimme saaneet sen kolmannen lapsen. Lapsi on kyllä oma, kun on niin samaa sarjaa kahden edellisen kanssa, mutta silti piti hieman keräillä itsetunnon rippeitä keväällä/kesällä.

Tein avioerohakemuksen, laskin ositussopimuksen, olin katsonut vuokrakämpän valmiiksi ja olisi pitänyt enää vain lähteä. Mutta ei se ole niin helppoa. Ja mitä saada tilalle. Näin 35-vuotiaana markkinat ovat nätisti sanottuna niukat. Oma puoliso on alkoholiton, kamppailulajia neljästi viikossa harrastava, korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen pakkaus. Ei tuosta voi naarasta enää paremmaksi laittaa. Mikä positiivisinta, niin tuo aidosti haluaa yrittää parempaa huomista meille molemmille, joten Tinder-tarjonta läpikäytynä: ei tarvitse edes kahta kertaa miettiä mitä tekee naisasioitensa suhteen. Olen kuitenkn lopulta aika onnekas. Vaikka välillä sylettää.

Olipa ristiriitainen viesti.. Minä nyt olen ihan nössö, matalapalkkainen paskaduunari, pikkasen pölkkypääkin vielä, mutta en ikinä satuttaisi toista ihmistä näin tai kohtelisi perhettäni noin huonosti. Aika surullista et tyydyt vain kohtaloosi, eikö tässä olis kasvun paikka ja suunnan muutos elämään myös sulle itsellesi?
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
En ymmärrä miten pettämisen voi antaa anteeksi, tai ylipäätänsä elää pettäjän kanssa. Saatikka sitten jos toinen on pettänyt "kolme" kertaa, joista yksi on ollut nelivuotinen salasuhde? Kun tämä asia selkeästi sinuakin häiritsee, niin kannattaisiko vetää johtopäätökset.

Itse tosin olen sinkku, mutta jonkinlainen omanarvontuntokin on tallella.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Näin 35-vuotiaana markkinat ovat nätisti sanottuna niukat. Oma puoliso on alkoholiton, kamppailulajia neljästi viikossa harrastava, korkeasti koulutettu, hyväpalkkainen pakkaus. Ei tuosta voi naarasta enää paremmaksi laittaa.

En edes usko lukemaani, nämä ovat siis niitä Venäjän trolleja. Tuosta ei voi kusipäistä tyttöä paremmaksi laittaa?

Pitääkö tässä nyt alkaa jotain tarinoimaan kuinka sinun pitää päästä tuosta eroon? Se omanarvontunto jne ja mitä hassuja sanoja meidän kielessä onkaan.

Amerikaksi voisi sanoa "really? what the fuck?"
 

cornix

Jäsen
En edes usko lukemaani, nämä ovat siis niitä Venäjän trolleja. Tuosta ei voi kusipäistä tyttöä paremmaksi laittaa?

Joo... vähän epäuskoisena itsekin luin tuota viestiä. @Carlos käytti oikein osuvasti Tukholman syndroomaa kuvaamaan tuota alisteista suhdetta, nainen häröilee ja pettää vuosikausien ajan ja mies on onnellinen että se jaksaa vielä silti yrittää. Ei Tinderistäkään varmaan paljon mulkumpaa ämmää voi vastaan tulla vaikka kuinka etsisi.
 
Viimeksi muokattu:

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ei tuosta voi naarasta enää paremmaksi laittaa.

Jos olet aidosti tuota mieltä ja naaraasikin on samaa mieltä sinusta, kannattaa ehdottomasti jatkaa. Keskinäinen arvostus on parasta mitä parisuhde voi tarjota. Hyvä suhde perustuu aina haluun viettää aikaansa toisen ihmisen kanssa. Vapaaehtoisuuteen siis, eikä toisen "omistamiseen".

Fiksut oppivat virheistään, vähemmän fiksut hakevat toisen puun johon hakata päätään. Ja vaikka kuinka kuvittelisi, että tällaisessä asiassa yksi on 100% syyllinen ja toinen 100% syytön, ei se niin vaan mene :)
 

Kaltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, kikkanikkarit
Kerro tästä. Jos ei mene liian henkilökohtaisuuksiin.
Toki voin kertoa. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellisyyksiä ollut. Oli hänen syntymäpäivänsä, joitain viikkoja kyseistä päivää ennen olin ajatellut häntä, yhteisiä aikojamme, sekä sitä, miten hän sai minut tuntemaan. Sitten minä vain päätin, että nyt teen jonkinlaisen ison liikkeen hänen takaisinsaamiseksi. Tämä minun suuri suunnitelma päätyi loppujen lopuksi siihen, että vein hänelle maraboun suklaalevyn ja kukkakimpun. Kyseinen ele sai hänet liikuttuneeksi ja viettämään yön kanssani. Yön aikana sitten kerroin millainen surullisen hahmon ritari olen ilman häntä. Ja vähän lisää rakkauslässynlässyä. Suunnitelmia minulla oli, mutta olosuhteiden uhrina, tilanteet menivät vähän ohi suunnitelmien. Hyviä juttuja silti!
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.
 

attendo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hyvinkään Ahmat
Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.

Sympatiani sinulle ja ehdotan seuraavaa. Nyt viikon ajan annat surun ja ikävän tulla ja käyt sen vaiheen läpi hammasta purren. Sitten sen jälkeen omistat tulevan syksyn, talven ja kevään itsellesi. Seuraat urheilua, harrastat liikuntaa ja sivistät itseäsi. Kehitä niitä puolia itsessäsi joissa on kehittämistä. Sitten kun kesä 2016 koittaa voit uusin purjein alkaa katselemaan naaraita sillä silmällä ja poimia sieltä sopivimmat. Vaikka juuri nyt vituttaa niin muista, elämää on vielä edessä! Voimia jatkoon ja rakasta itseäsi, se on sääntö #1.
 
Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.

Paskamainen juttu, jonka suurin osa normaaleista suomalaisistakin miehestä pääsee kokemaan. Mutta jos asian osaa ottaa oikein, niin on se arvokas opetus ja mahdollinen tutkimusmatka itseensä, siis eron jälkipyykki. Minusta ei toki mallia kannata ottaa, mutta on paljon miekkosia, jotka ovat saaneet elämänsä uudelleen poikamiehenä jopa parempaan reilaan. Parisuhdehan on tavallaan myös riippuvuussuhde, eli kyllä se tuskaa teettää, kun elämään tulee tyttöystävän/vaimon kokoinen aukko ja tunteet omasta riittämättömyydestä tms. Toivottavasti nyt ei sentään mitään pettämispaskaa ehtinyt teillä olla.

Sympatiani sinulle ja ehdotan seuraavaa. Nyt viikon ajan annat surun ja ikävän tulla ja käyt sen vaiheen läpi hammasta purren. Sitten sen jälkeen omistat tulevan syksyn, talven ja kevään itsellesi. Seuraat urheilua, harrastat liikuntaa ja sivistät itseäsi. Kehitä niitä puolia itsessäsi joissa on kehittämistä. Sitten kun kesä 2016 koittaa voit uusin purjein alkaa katselemaan naaraita sillä silmällä ja poimia sieltä sopivimmat. Vaikka juuri nyt vituttaa niin muista, elämää on vielä edessä! Voimia jatkoon ja rakasta itseäsi, se on sääntö #1.

Omia lisäyksiä edeltävään: Ja jos menee kämppä jakoon, niin hankkiudu eroon kaikesta exän olemassaolosta muistuttavasta. Roudaa kirpparille tai suoraan roskiin, nopeuttaa palautumista noista fiiliksistä. Sitten toisekseen, tuo kesä 2016 vois hyvinkin olla sopiva ajankohta alkaa kattelee naisia sillä silmällä, mutta en nyt suosittele ihan jäämään redtuben, oman käden ja niveapurkin kanssa taantumaan himaan läppärin näytön aavemaisessa valossa. Kyllä irtosuolainen jonkun ajan kuluttua tuosta piristää sinuakin. Tässäkään en suosittele olemaan kuten minä, joka teki siitä elämäntavan ja vieraantui täysin siitä, että mitä naiset ja miehet yleensä toisilleen ovat.

Mutta voimia jatkoon. Jos ajatellaan ihan puhtaasti tilastojen kautta, eli avioliitoista päättyy eroon about puolet ja avoliitoista lähemmäs 90%, niin et varmasti ole mikään maailman surkein tapaus. Etenkään, kun kauniimpi sukupuoli taitaa kunnostautua jättämisessä jopa miestä aktiivisemmin nykyään. Voin muuten sanoa myös, että syksyllä on parempi erota. Lätkäkausi ja futisliigat on päässeet alkuun, on koulua/duunia ja joulukin tulossa (jos siitä tykkää). Kesä eroahdistuksessa on paljon pahempaa elämänhukkaa, kun pitää terdelle kävellessä kattoa krapuloissa onnellisia pareja joka puolella.
 
Viimeksi muokattu:

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Kesä eroahdistuksessa on paljon pahempaa elämänhukkaa, kun pitää terdelle kävellessä kattoa krapuloissa onnellisia pareja joka puolella.
Eivät ne ole onnellisia. Suurin osa päättyy noistakin eroon. Toivottavasti tämä sutkautus ei pahoita kenenkään mieltä. Voimia Ollaksenille.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Nainen jätti. Sydän haluaa vielä häntä järki ei. Pitäisiköhän ryhtyä munkiksi vai hakea joku uusi akka? Vai pitääköhän vain toivoa että kipu menee ohi? Helvetti, itkin taas. Kolme vuotta yhdessä ja sitten akka jättää yksin juuri kun tarvitsen tukea eniten. Kuolema koko maailmalle.
Kuten attendo tuossa jo kertoikin, niin nyt viikon tai pari purat kaikki surut ja murheet ja annat itsellesi luvan olla surullinen.
Sen jälkeen otat itseäsi niskasta ja menet eteenpäin. Klassinen sanonta, mutta pitää niin täysin paikkansa eli aika parantaa haavat.
Tärkeintä on nyt ettet tuon "surujaksosi" jälkeen jätä itseäsi rappiolle vaan teet juuri niitä asioita joita attendokin tuossa sanoi. Ensi vuonna sitten olet päivitetty versio itsestäsi ja huomaat, että rakastat itseäsi enemmän kuin vielä koskaan aiemmin. Eikä millään itserakkaalla tavalla vaan omaat vain paremman itseluottamuksen ja tunnet itsesi onnelliseksi.
Pääasia ettet jää sinne sohvan pohjalle nyyhkyttelemään liian pitkäksi aikaa. Äläkä lähettele missään vaiheessa mitään "Haluan sut takaisin"-viestejä hänelle. En taustojanne tiedä ja mikä tähän johti, mutta tuo ei ikinä ole parantanut asioita mutta jos hän nyt takaisin haluaisi, niin kyllä hän silloin ottaa sen yhteyden ja sinuna miettisin kovasti onko enää sen arvoista ja mistä syistä.

Kyllä se siitä!
 

ace

Jäsen
Viisi vuotta sitten tapahtunut paskamainen ero silloisesta avopuolisosta johti vuosien kyynisyteen ja yksin elämiseen, yksinäisyyteenkin. Tämän vuoden aikana olen saanut elmääni ja korvien väliä järjestykseen ja löytänyt kiinnostuksen naisasioihin ja mahdolliseen parisuhteeseen. Kuukauden ajan tapailin erittäin mukavaa ja viehättävää naisihmistä ja annoin tunteiden päästä pintaan.

Kaikki sujui pitkään hyvin, treffailtiin, juteltiin, naurettiin, hassuteltiin ja nukuttiinkin yhdessä. Seksiä ei harrastettu. Tänä aamuna, eilen alkaneiden treffien jälkeen, juuri ennenkuin olin lähdössä neitokaisen luota, hän aloitti asiansa lauseella: "Mä oon vähän miettiny..." Tiesin heti mitä on tulossa ja kenkäähän sieltä tuli.

Sinänsä neiti hoiti tilanteen erittäin hienovaraisesti ja tyylikkäästi, että mitää vihaa ja katkeruutta en tunne. Ongelma on se, että olosuhteiden johdosta olemme tekemisissä päivittäin ja luulen etten pysty häntä kohtaamaan luontevasti.

Olen tällä hetkellä todella rikki, sattuu niin saatanasti. Edes tuo viiden vuoden takainen ero pidemmästä parisuhteesta ei kaiken paskan takia tuntunut näin pahalta.

Parempi varmaan vaipua takaisin kyynisyyteen ja yksinäisyyteen. Viha ja katkeruus tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta kuin tämä tuska.
 
Viisi vuotta sitten tapahtunut paskamainen ero silloisesta avopuolisosta johti vuosien kyynisyteen ja yksin elämiseen, yksinäisyyteenkin. Tämän vuoden aikana olen saanut elmääni ja korvien väliä järjestykseen ja löytänyt kiinnostuksen naisasioihin ja mahdolliseen parisuhteeseen. Kuukauden ajan tapailin erittäin mukavaa ja viehättävää naisihmistä ja annoin tunteiden päästä pintaan.

Kaikki sujui pitkään hyvin, treffailtiin, juteltiin, naurettiin, hassuteltiin ja nukuttiinkin yhdessä. Seksiä ei harrastettu. Tänä aamuna, eilen alkaneiden treffien jälkeen, juuri ennenkuin olin lähdössä neitokaisen luota, hän aloitti asiansa lauseella: "Mä oon vähän miettiny..." Tiesin heti mitä on tulossa ja kenkäähän sieltä tuli.

Sinänsä neiti hoiti tilanteen erittäin hienovaraisesti ja tyylikkäästi, että mitää vihaa ja katkeruutta en tunne. Ongelma on se, että olosuhteiden johdosta olemme tekemisissä päivittäin ja luulen etten pysty häntä kohtaamaan luontevasti.

Olen tällä hetkellä todella rikki, sattuu niin saatanasti. Edes tuo viiden vuoden takainen ero pidemmästä parisuhteesta ei kaiken paskan takia tuntunut näin pahalta.

Parempi varmaan vaipua takaisin kyynisyyteen ja yksinäisyyteen. Viha ja katkeruus tuntuu tällä hetkellä paremmalta vaihtoehdolta kuin tämä tuska.

Viha voi olla ainakin hetkellisesti jopa rakentava ja puhdistava juttu, mutta selvitä ensin, että mitä vihaat(?). Kyyniseksi taas tulee jos tulee, se on luonteestakin kiinni ja kaikki ei jaksa ottaa yhtä paljoa paskaa tuulettimeen jatkaen "positiivisesti yrittäen eteenpäin" tms. En kuitenkaan suosittele, jos sen pystyt välttämään, ei se mun maailmasta parempaa paikkaa ole tehnyt, vain yksinkertaisemman(=lue yksinäisemmän).

Naisilla on mielenkiintoinen vaisto huomata miehestä se, että jos on taustalla yhtään shittiä ja katkeruutta menneissä suhteissa, eikä silloin yleensä hyvä heilu silläkään yrittämällä. Nämä jutut etenkin alkuvaiheessa tuntuu olevan monesti tosi mahdottomia, ihan hyvä, kiva tai okei ei riitä ns jatkoon. Täytyis tulla välitön sekä täydellinen deep impact melkein ekalla näkemisellä ja niiden kuuluisien taustojen oltava kunnossa. Melkein armollisempaa saada lähete friend zonelle jo heti kättelyssä, ennen kuin ehtii saada jotain joutavia mielikuvia enemmästä. Hankalaa olla sinkku tänä päivänä: Jos menee treffeille ihan frendinä, niin frendiksi tod näköisesti jää ja jos osoittaa näkyvästi kiinnostusta, niin on kuolaava, ahdistava ja seksiä kyttäävä apina. Siis miehen kannalta. Panotreffit on asia erikseen.

Mutta jos jaksaa, niin aina kannattaa yrittää. Periaatteessa yhdelläkin lottorivillä on aina mahdollisuus voittaa.
 
Viimeksi muokattu:

ace

Jäsen
@Hyman Roth

Kiitos pohdiskelustasi. Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua. Vuosiksi, niinkuin aikaisemmin kirjoitin. Tämänpäiväisten rukkasten jälkeen olo on tosiaan sellainen, että kyynisyys suojasi tältä surulta mikä tällä hetkellä on päällä. Kokemus siitä, että kyynisyyden jälkeen itsensä avaaminen ja tunteiden näyttäminen johti tähän lopputulokseen, ei todellakaan rohkaise muuhun kuin palata siihen kyynisyyteen. Parempaa se ei maailmasta todellakaan tee, ehkä hieman helpomman.

Täysin samaa mieltä treffailuanalyysistäsi!

Tsemppiä myös sinulle @Ollakseni
 
@Hyman Roth

Kiitos pohdiskelustasi. Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua. Vuosiksi, niinkuin aikaisemmin kirjoitin. Tämänpäiväisten rukkasten jälkeen olo on tosiaan sellainen, että kyynisyys suojasi tältä surulta mikä tällä hetkellä on päällä. Kokemus siitä, että kyynisyyden jälkeen itsensä avaaminen ja tunteiden näyttäminen johti tähän lopputulokseen, ei todellakaan rohkaise muuhun kuin palata siihen kyynisyyteen. Parempaa se ei maailmasta todellakaan tee, ehkä hieman helpomman.

Täysin samaa mieltä treffailuanalyysistäsi!

Tsemppiä myös sinulle @Ollakseni

Kyynisyydessä on se huono puoli, että ajan kanssa se voi vääristää myös kuvaa itsestä ja omista mahdollisuuksista. Toki se suojaa myös. Varmasti mullakin olis viime vuosina ollut jotain saumaa ehkä ihan kelpo suhteeseen jonkun kelpo naisen kanssa, mutta tavallaan pelasin itse itseni ulos. Ja pelaan edelleen, eli tilaisuuden tullessa panen ja sen jälkeen pistän pelin poikki. Tyydyn vähään, mutta ehkä likaisen seksinkyttääjän kannattaakin ;D Voin sanoa, että yksin oleminenkin edes jonkinlainen toivo (tai joku sellainen) takaraivossa on parempaa, kuin pätkäsuhteet ja se hetki, kun voisi ns ihastua muttei muistikortilta löydykään enää sellaista komentoa. Silloin iskee mykkä olo.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Voimia kaikille kovia kokeneille! Itse olen tullut siihen tulokseen, että aikamoisessa noidankehässä tässä tällä hetkellä elellään. Itsekin sain ns. kenkää tuossa pari viikkoa sitten parin kuukauden tapailun jälkeen, ja kyllä vitutti. Ennen kaikkea se, että elämä on minut tällaiseksi muokannut, en taaskaan edes antanut suhteelle kunnon mahdollisuutta, vaan kunnon käsijarru päällä oltiin heti alusta lähtien; ettei vaan satu liikaa sitten, jos tulee kenkää. Eihän tuolla asenteella vaan voi saada mitään toimivaa aikaan! Nytkin aloin vasta loppua kohti oikeasti kiintyä toiseen, mutta liian myöhäistähän se taas oli, perkele mistä mä kaivan sen ihmisen esiin, joka antaisi ns. palaa, eikä miettisi liikaa sitä huonointa vaihtoehtoa.

No liian kauan en vitutuksessa rypenyt, vaan tänään oli jo ensimmäiset treffit taikka päiväkahvit, ja kolme tuntia vierähti kuin siivillä, puhuttavaa siis ainakin oli. Nyt teen ainakin sen selväksi itselleni, että jos en pysty kunnolla näyttämään tunteitani heti alusta lähtien, niin homma laitetaan heti alkuunsa poikki, paljon helpompaa omalle ja vastapuolen psyykeelle. Ja klisee loppuun, kai se sitten jos sen oikean joskus kohtaa, niin ei paljon tarvitse mistään käsijarruista tälläkään palstalla puhella :)
 
Voimia kaikille kovia kokeneille! Itse olen tullut siihen tulokseen, että aikamoisessa noidankehässä tässä tällä hetkellä elellään. Itsekin sain ns. kenkää tuossa pari viikkoa sitten parin kuukauden tapailun jälkeen, ja kyllä vitutti. Ennen kaikkea se, että elämä on minut tällaiseksi muokannut, en taaskaan edes antanut suhteelle kunnon mahdollisuutta, vaan kunnon käsijarru päällä oltiin heti alusta lähtien; ettei vaan satu liikaa sitten, jos tulee kenkää. Eihän tuolla asenteella vaan voi saada mitään toimivaa aikaan! Nytkin aloin vasta loppua kohti oikeasti kiintyä toiseen, mutta liian myöhäistähän se taas oli, perkele mistä mä kaivan sen ihmisen esiin, joka antaisi ns. palaa, eikä miettisi liikaa sitä huonointa vaihtoehtoa.

Ja klisee loppuun, kai se sitten jos sen oikean joskus kohtaa, niin ei paljon tarvitse mistään käsijarruista tälläkään palstalla puhella :)

Bukowski (tai joku vastaava heppu) totesi, että maailmassa on varmaan ainakin 10 000 "sitä oikeaa". Ei se kyllä siitä oikean tapaamisesta sen pienempää haastetta kenellekään tee. Ja kuka tai mikä loppuunsa se on se "oikea", tämäkin varmaan muuttuu ja elää tilanteiden ja ajan myötä. Toki varmaan on niitäkin runkkareita, jotka eivät koskaan pääse yli lukioluokkansa näteimmästä tytöstä kenen kanssa stondasi nolosti vanhojen tanhuissa.

Mun mielestä ekoilla treffeillä pitää sitä käsijarrua terveellä tavalla käyttääkin. Ei siis tietenkään istua kädet puuskassa ja sulkeutuneen oloisena mahd kaukana, mutta miksi paljastaa kaikkea kerralla? Ja vieläpä ihan vieraalle ihmiselle, siinä sitä vasta moni lukkoon meneekin. Myöskään eksistä tms ei kantsi alkaa avautumaan, naiset ei ehkä halua kuulla, vaikka itse tilittävätkin estottomasti menneisyyttään.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mun mielestä ekoilla treffeillä pitää sitä käsijarrua terveellä tavalla käyttääkin. Ei siis tietenkään istua kädet puuskassa ja sulkeutuneen oloisena mahd kaukana, mutta miksi paljastaa kaikkea kerralla? Ja vieläpä ihan vieraalle ihmiselle, siinä sitä vasta moni lukkoon meneekin. Myöskään eksistä tms ei kantsi alkaa avautumaan, naiset ei ehkä halua kuulla, vaikka itse tilittävätkin estottomasti menneisyyttään.

Tuo eksistä tilittäminen on kyllä kans yks... Toinen kyllä tilitti kaikki heti alkuunsa, ja mua ei olisi ne voineet kyllä vähempää kiinnostaa, ja sanoinkin sen hänelle. Varmaan vähän möksähti ja totesi, ettei pystytä oikeen puhumaan asioista?! Mitä helvetin puhumista se on vatvoa jotain menneitä, joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa? No erehdyin sitten tasapuolisuuden nimissä omistakin jutuista jotain mainitsemaan, niin kunnon mustasukkaisuuskohtaus seurauksena, ja syytös "sä vaan puhut sun eksistä ja oot ollut tollainen pleijeri." Että näin tasa-arvoisia sitä näköjään ollaan...

Mutta lopulta kai se syy eroon oli vaan se, että ei vaan saatu riittävää tunnetta peliin, kaikki toimi periaatteessa hyvin, mutta toisen romanttinen minä ei saanut meikäläisen kanssa täyttymystä. Parempi siis näin, ei sitä tässä iässä enää noin vain muututa. Toivotaan vain, että tällainen käsijarrutapaus edes jollekin vielä riittää :)
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kiitos tuesta. Ehkä tässä vähitellen pääsee eteenpäin.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Katkeruus, kyynisyys ja viha tuli kyllä tutuksi sen edellisen suhteen loputtua.

Täällä sama juttu menossa tällä hetkellä. Tuntuu että tämä ero antaa jatkuvalla syötöllä uusia aiheita katkeroitumiseen vielä pitkänkin ajan jälkeen. Sitten kun luulee päässeensä taas vähän jaloilleen, niin lyödään uudestaan. Vaikea on nähdä taas sitä päivää kun taas uskaltaisi täysin rinnoin uuteen, vakavaan suhteeseen heittäytyä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös