Sen verran kirjoittamiani haluan sulle selventää, jos väärä käsitys on jäänyt, että kyllä homma pätee ihan molemmin puolin, ei ole sukupuolikysymys tämä. Niin kuin tuolla muutamin esimerkein on laitettu, niin asioita tapahtuu ihan yhteisymmärryksessäkin ja sehän on ihan ok. Pelisilmää ja hereilläoloa suosin kuitenkin ihan joka seksuaalin harjoittavan. Voimakas kommentointini lähti sitten ehkä, kun useamman viestisi luettuani päälimmäiseksi tunteekseni toimintatavoistasi jäi tämmönen wham bam thank you mam tyyppinen ajatusmaailma, ilman, että aidosti olisit edes halunnut antaa mahdollisuutta suhteelle, piittaamatta toisen tunteista lainkaan. Enpä myöskään tullut ajatelleeksi, että saatat olla kovin nuorikin vielä ja kokematon, tästä anteeksi, jos on näin.
Sanotaan nyt näin, että minulla ei ole mitään maailman syytä ajatella myöskään naisten olevan sen kypsempiä minkään suhteen, joskin oma empiria osoittaa, että siellä puolella löytyy ehkä sosiaalista älykkyyttä enemmän tunnistaa tilanteita, mutta ei se heistäkään pulmusia tee. Viestieni ajatus on kumminkin se, että turha vedota, mutta kun nekin korttiin (nämä kortit on sitten suosikkeja näissä netti jorinoissa), eihän, näin vahvasti liioitellen asian suhteen, vääryydellä voi vääryyttä korjata. Pääpointti lienee, että kun voi aina, katsoessaan siihen kuvitteelliseen peiliin, katsoa itseään silmiin hyvällä omalla tunnolla, on hoitanut juttunsa niin kuin pitää ja on henkisesti itsensä kanssa sinut.
Tekee vielä mieli hieman taustoittaa, jos ihmettelet, miksi niin suurella "vakavuudella" olen asiaan tarttunut, että itsellä oli juurikin silloin aikuistumisen kynnyksellä tilanne, jossa ei oikein saanut kaduillakaan rauhassa kävellä. Hiveli tietenkin penskan ja kokemattoman itsetuntoa ja myös sokaisi, hiljalleen kun alkoi valjeta ensin ne oman sielun lommot ja alkoi käsittää myös aiheuttamansa, meni oma aikansa voiden todella huonosti sisäisesti, onneksi niin huonosti, että oli pakko alkaa tekemään tiliä omasta maailmankuvasta ja siitä, elänkö nyt omien ihanteideni mukaisesti, vai vetelenkö vain sieltä, missä aita on matalin. Niissä ympyröissä en tokikaan ollut yksin, enkä suinkaan ainoa, joka ikäryhmästä päätyi pohtimaan samoja kysymyksiä ja minulle hyvä niin, että oli myös vertaistukeakin peilata omia kelojaan, mutta oli ikävä kyllä niitäkin, jotka puudutti pään ja muun, ettei tarvitse tuntea mitään kun liikaa sattuu ettei sitä enää kestä, hetken helpotus, kuin kusi housuun pakkasella ja lopulta sitten jatkuva känni, kunnes ei duunejaan kyennyt enää hoitamaan ja niin pois päin. Toivon, että avasin lähtökohtiani kiinnittää asiaan huomiota.