Tämän verran tuossa kirjoituksessasi taisi olla järkeä.
Itse en jatkuvasti viljelemiisi henkilökohtaisuuksiin ota edelleenkään kantaa. Jos esität vielä niitä laitan kokonaan mustalle listalle, ikävä kyllä.
Kukaan ei varmaan muuta toivo kuin että, vastoin ennekko-odotuksia, saisitte suhteenne kestämään huolimatta huonohkoista todennäköisyyksistä. Kyllähän teidän suhteenne voi olla niitä harvalukuisia poikkeuksia, jotka kestävät pidempään. Tätä varmasti kaikki toivovat.
Noin alentuvasti totesit. Tyypillistä tuollainen mukaylipositiivinen leima tuossa päällä, lieventämään itse sanoman negatiivista luonnetta. Vastaavia tekniikoita on käytetty maailman sivu - harjaantunut lukija ei toki harhaudu moisista vaan käsittää viestin sävyn - joka on hauskaa kyllä itse asiassa tarkoitettukin menemään läpi lukijalle kuten kirjoittaja on sen tarkoittanut, tässä negatiivisena ikäänkuin muille varoittavana esimerkkinä.
Edelleen, puhut erikoisesti "ennakko-odotuksista", "huonohkoista todennäköisyyksistä" ja "harvalukuisista poikkeuksista". Kuitenkin vastasit sen jälkeen kun näit minun kertovan parisuhteestamme, joten perustit vastauksen myös omien kirjoitusteni päälle. Mikset vastannut niihin huolella noin henkilökohtaisesti osoitetussa viestissä? Koska se ei ollut oman asenteellisen agendasi mukaista, jota tukemaan kaivoit kulttuurikritiikiksi tilaston. Jo lähtökohtasi on perusnegatiivinen, koska ts. sanot että vaikka suomalaisissa parisuhteissa on huonot eroprosentit on kaksikulttuurisissa vieläkin huonommat. Tuollainen tuskin antaa toivoa tai onnea kenellekään. Itse toki puhuessani suomalaisista parisuhteista käytän negatiivisia ilmaisuja mutta pyrin sentään kohti positiivista, nimittäin hyvää (jopa parempaa) vaihtoehtoa.
Kannattaisi huomata, että minulla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ristiretkeä teidän yksittäistä tapaustanne vastaan. Se, että olen tuonut esille faktan, että monikulttuuristen liittojen yli kolminkertainen eroriski pätee yleisellä tasolla teidänkin liittoonne, ei ollut missään kohtaan tarkoitettu manaamaan, ettei teillä ole mahdollisuuksia onnistua. Tilastot ovat vain tilastoja.
Viimeinen kerta kun tästä sanon: älä sitten käytä tilastoa
yksilötapauksen kontekstissa!
Oletko pohtinut sellaista mahdollisuutta, että tosiasiassa haluaisin teidän onnistuvan yrityksessänne ihan kuten olen sanonut sen sijaan, että edelleen jauhat tuubaa kaksikulttuurisen suhteen paremmuudesta?
Suomalainen ei myönnä rasismiaan, jo koulutuksellinen aivopesu estää sen. Paitsi esim. minä poikkeuksena.
Tälle subjektiiviselle näkemykselle ei ole mitään todisteita, päinvastoin. Kaksi- tai monikulttuurinen liitto voi olla rikas ja palkitseva, mutta joka viestissä viljelet kestämättömiä väitteitä mm. suomalaisten huonoista parisuhdetaidoista tai jostakin yleisestä negatiivisesta asenteesta (suhteessa mihin??). Jos näillä höpötyksillä olisi jotakin pohjaa, niin silloinhan suomalaisten keksinäiset liitot päätyisivät eroon useammin eikä harvemmin kuten tilastot kiistatta osoittavat.
Ei voida tietenkään vertailla suoraan suomalaista parisuhdeosaamista ja muiden osaamista, koska tuossa toisessakin liitossa toisena osapuolena on suomalainen! Sehän vain näyttäisi juuri toimivan lisätodisteena kehnosta suomalaisesta parisuhdeosaamisesta. "Rikas ja palkitseva", hyvä. Nuo ovat varteenotettavia plussia verrattuna suomalaiseen parisuhteeseen, joka perustuu samankaltaisuuteen - vaikka alue-erot olisivat osin isojakin.
Minun pointtini on se että koska suomalainen parisuhde kariutuu isolla todennäköisyydellä eikä sen todellisuus vaikuta suomalaisella kokemuksella kovin mairittelevalta (pitääkö tätä oikeasti kanssasuomalaiselle avata? No itse en esim. juo mikä saattaa toki vaikuttaa tässä yms. Kysyt vielä suhteessa mihin suomalainen on negatiivinen? Suomalainen yleisasenne on negatiivinen, jos tämänkin kiistät epäilen oletko suomalainen ollenkaan.) niin vaikka kaksikulttuuristen suhteiden tilasto ei antaisi parempaa kuvaa
ei se ole riittävä syy olla yrittämättä mikäli kiinnostusta tasapainoiseen, pehmeämpään suhteeseen riittää mikä on todellisuutta usein aasialaisnaisten kanssa. Vaikka sitten niiden thaivaimojen. :D
On ihan ok heittää mutulla omia tuntemuksiaan, mutta edelleen nämä väitteet menee aivan liian pitkälle yleistämisen puolelle, eikä niillä ole pienintäkään todellisuuspohjaa.
No saa ne vapaasti kiistää, mutta sitten olisi hyvä perustellakin sitä kiistämistä jotenkin. "Ei pienintäkään todellisuuspohjaa." Jep. :D
Minä osallistuin esim. pari vuotta sitten suomalaisten yhteiselle kesämökkijuhannukselle. Voi veljet sitä menoa. Naiset sättivät poikkeuksetta tasollisesti komeampia miehiään, kinaa koitettiin synnyttää milloin saunavuorosta milloin tv:n katselusta milloin mistäkin. Tämä kaikki siis ajankohdallisesti normaalia lähtökohtaisesti rennommassa lomanviettotilanteessa. Muutenkin ilmaisu suomalaispariskuntien välillä oli sitä tuttua töksähtelyä puolin toisin. Oli se minuakin kohtaan, puhumattakaan käytöksestä joka on meille aina niin kovin kankeaa. No, tämä on suomalaista todellisuutta, kaikki me se tiedetään. Onhan sellaista negaa muuallakin. Mutta näin suomalaisena en koe mitään mieltä enää moiseen osallistua seuraavistakin tiivistetyistä syistä:
1. En tahdo nalkuttavaa akkaa.
2. Aasialainen nainen ei nalkuta, kun vähänkin testaa ensin.
3. Suominainen voisi erota minusta milloin haluaa - aasialainen ilmoittaa ongelmista hyvissä ajoin.
4. Suomalaiset tavat ovat juomisineen, harrastuksineen ja jutunaiheineen aina olleet hyvin tylsiä. Aasialaisen kanssa voin ainakin puoliksi jakaa eri tapoja ja kuitenkin viettää vaikka kesää mökillä.
5. Aasialaisnaista ei ns. päätä särje vaan päinvastoin miehenkin onni on naisenkin onni.
6. Aasialainen viehättävyys niin kauneudessa kuin käytöstavoissa on bar none.
7. Aasialaisnainen kunnioittaa miestään eikä nolaa häntä ikinä. Suomalaisnaiselle tämä on oikeus.
8. Suomen kieli ja kulttuuri asettaa parisuhteelle paradoksaalista kyllä isomman etukäteistaakan.
9. Suominaisen ystävät olisivat myös pääosin suomalaisia. Katso vaikka kohta 4.
10. Tunnen itseni miehekkääksi maailmanvalloittajaksi kulkiessani aasialaisnaiseni kanssa Suomessa, siinä missä ennen tunsin itseni vain yhdeksi parisuhteissa epäonnistuneeksi mieheksi.